Tag Archives: abrams

Vanhan vuoden summaus, uuden veikkaus

Posted on by
7

Vuosi vaihtuu, hiiohoi.

Tämä blogi sai alkunsa viime helmikuussa eikä siis vielä aivan täytä vuotta. Mutta ajatus Star Warsista kirjoittamiseen palaamisesta kyti ehdottomasti jo päänupissani viimeksi muiden ihmisten maksamia ilotulitteita katsoessani. Tuolloin, noin vuosi sitten siis, taisin myös kuvitella sen paluun johtavan vuodessa enempään kirjoittamiseen kuin kävikään. Mutta toisaalta, vuosi sitten kuvittelin myös Star Warsin tulevaisuudesta paljastuvan vuonna 2013 paljon enemmän kuin on paljastunut.

Toisaalta: onhan tuota. Vuosi sitten tiesimme oikeastaan vain, että Lucasfilmillä on uusi omistaja ja uusi johtaja(tar), ja että Star Wars tosiaan palaa valkokankaalle. Kathleen Kennedyn lisäksi meillä oli nimistä vain tieto Michael Arndtista käsikirjoittajana – ja juuri se tieto onkin, sattumoisin, ehtinyt vuoden varrella muuttumaan. (Oletan, että lopputekstien krediitit sanovat aikanaan J.J. Abramsin ja Lawrence Kasdanin kirjoittaneen käsiksen ”based on a story by George Lucas and Michael Arndt”.) Vuoden vaihtuessa 2014:ksi tiedämme liki hämmästyttävästi yhtä vähän kuin vuosi sitten Episodin VII juonesta, tapahtuma-ajasta, tyylilajista ja jopa näyttelijöistä kuin vuosi sitten (ja eikö ole melkein virkistävää, että näin!). Castingin myötä paljastuneet karkeat hahmokuvaukset ovat ainoat kurkistusluukut tulevien elokuvien sisältöön. Mutta kameran toiselta puolelta asetelmat ovat selkiytyneet paljonkin.

Episodin VII julkistettua tekijälistaa katsoen käy selväksi, että J.J. Abrams ei ole vain hired gun huikkailemassa megafoniin. Uutta Star Warsia tekemässä ovat muiden muassa lähes kaikkien Abramsin sarjojen ja leffojen tuottaja Bryan Burk, Abramsin Trekkien apulaisohjaajat Tommy Harper ja Tommy Gormley, Trekkien kuvaaja Dan Mindel, Abramsin luottoleikkaajat Maryann Brandon ja Mary Jo Markey, niin ikään Trekit puvustanut Michael Kaplan… Huh huh. Itse asiassa, listaa läpi käydessä alkaa tuntua siltä, että ainoa osasto, jota Abrams ei ole miehittänyt vanhoilla yhteistyökumppaneillaan, on käsikirjoitushuone – jossa mielessä ei tosiaankaan ole mikään ihme, että Arndt sai tai päätti lähteä.

Vanhat SW-tekijät ovat listalla harvassa – kuten ehkä vanhat muutenkin, sillä enemmistö tekijöistä on Abramsin (s. 1966) sukupolvea, ei Lucasin tai Kennedyn. Wars-veteraaneja ovat Kasdanin lisäksi lähinnä concept artistit & prequelien ehkä suurimmat sankarit Doug Chiang ja Ian McCaig sekä kaksi miestä, joita ilman Star Wars ei ainakaan suurelle yleisölle kuulostaisi Star Warsilta, säveltäjä John Williams ja efektimies Ben Burtt.

Mainittakoon vielä pari ei-Abrams -leirin mielenkiintoista nimeä. Puvustuspuolen tuotantosuunnittelija Keith Christensen tulee Disneyn Marvel-leffojen haarasta. En vedä tästä mitään johtopäätöksiä, mutta kunpahan huomautan: kaveri on tosiaan suunnitellut urallaan ennen kaikkea supersankarileffojen asuja. Tuotantosuunnittelijoiden listalta löytyy myös Avatarista ja Lincolnista oscar-palkittu Rick Carter, jolla puolestaan on takanaan pitkä ura Spielberg-leirissä, on Kathleen Kennedyn nosto tiimiin, ja varmasti vakaa sellainen. Vielä yksi, kenties kiehtovin nimi: casting director on Nina Gold, joka on viime vuodet etsinyt näyttelijöitä television Game of Thronesiin. En välttämättä kutsuisi Thronesia telkkarin ihan parhaiten roolitetuksi sarjaksi, mutta onpa sarjan kymmenissä ja kymmenissä hahmoissa ollutkin roolitettavaa. Jos ei niistä riveistä nouse ketään matkalle kaukaiseen galaksiin, olen hämmästynyt.

Mitä tämä tiimi tarjoilee meille ensi vuonna, kun ei kuitenkaan vielä valmista elokuvaa (tuskin edes traileria)? Veikkaan, että rymisee kovaa. Abrams on kova luu spoiler gamessa, ja hän todennäköisesti haluaa pitää käsikirjoituksen piilossa. Epäilen vahvasti, onko se Star Warsin kohdalla mahdollista. Mutta vaikka olisikin, näyttelijävalintojen myötä ja kuvausten käynnistyttyä elokuvan sisällöstäkin alkaa vähitellen tihkua tietoa. Loppuvuodesta luvassa on sitten ihan katsottavaakin, kun Rebels alkaa. Ja puhumattakaan sitten siitä, että ihan jo se pelkkä elokuvan tekeillä oleminenkin on, niin no, jännää!

Veikkaan, että rytinä alkaa melko pian heti vuodenvaihteen jälkeen. Käsikirjoituksen on kerrottu valmistuvan tammikuussa ja aiemman aikataulun mukaan tuolloin piti alkaa kuvaustenkin. Muun muassa näistä syistä Disney tahtoo hankkeelle positiivista mediahuomiota tammikuussa, ja sitähän saa paljastamalla sen, mitä aihetta seuraava kansa on odottanut kieli pitkällä jo yli puoli vuotta.

Siispä, virallinen uuden vuoden veikkaukseni on, että tammikuussa kuulemme, että Episodi VII:ssa esiintyvät kuin esiintyvätkin Mark Hamill, Carrie Fisher, Harrison Ford ja kenties myös Billy Dee Williams vanhoissa rooleissaan. Koska tätä tietoa on pantattu näinkin pitkään, tämä julkistetaan pressitilaisuudessa, jossa samalla esitellään kolme uutta näyttelijää. Heistä kaksi on nuoria kasvoja: mieluiten ”Rachel” ja ”Thomas”, koska heitä on etsitty kissojen, koirien ja avoimien casting callien kautta. Veikkaan kuitenkin, että jos näistä nimistä toinen olisikin ns. pystymetsästä, ainakin toinen on varmasti vähintäänkin bubbling under -listan pikkutähti: siis tyyliin huhuttu Rachel Hurd Ward (ja kuten Natalie Portman oli vuonna 1997). Kolmantena SW-elokuvien uutena näyttelijänä pitää samalla paljastaa tähti, joka on jo tuttu elokuvia katsovalle yleisölle, siis vähän kuten Liam Neeson tai Ewan McGregor olivat aikanaan. Huhutuista tällainen voisi olla Ryan Gosling tai Dominic Monaghan, mutta taidan ennemmin veikata, että kyseessä on joku huhut välttänyt vanhemman sukupolven tähti. Taannoisessa casting-listassa oli paikkoja sellaisellekin.

Ja voi pojat, siitä tämä vasta kiihtyykin.

Haluatko sotien tähdeksi?

Posted on by
5

Käsikirjoituksen kuohujen ja aikataulun avartumisen ohella viime viikot on kiehunut myös castingin kattila. Jäsennän tilannetta itsellenikin avaamalla tilanteen kronologisena linkkilistana.

The Times 2.11.: Chiwetel Ejiofor kävi tapaamassa J.J. Abramsia
Itse asiassa vain piskuinen tiedonmuru Abrams-haastattelun alussa (täysi haastattelu on maksumuurin takana). Ejiofor on joka tapauksessa vilahdellut huhuissa aiemminkin, ja näyttelijällä on scifi-uskottavuutta. Ejiofor on nigerialaisista sukujuuristaan huolimatta britti, mikä onkin hyvässä linjassa viime viikkojen teeman kanssa.

BBC ym. 5.11.: näyttelijöitä haetaan avoimella haulla 
Disney saattoi ensin yrittää piilottaa mistä oli kyse, avatessaan tämän kampanjan viikko sitten puhuen ”Disney-elokuvasta” ja ”Rachelin” ja ”Thomasin” hahmoista, mutta äkkiähän tuon monet äkkäsivät. LFL vahvisti asian 8.11. ja kas, nyt virallinen Twitter-acco ja nettisivu puhuvatkin jo suoraan Star Warsista.

The Guardian 6.11.: Gary Kurtz kertoo, miksi avoin casting-tilaisuus on viisautta
Veteraanituottaja saatiin kommentoimaan nopeasti. Kurtz muistelee, kuinka alkuperäisen elokuvan pääosakolmikko täytettiin avoimella haulla: ”satoja ihmisiä” testattiin, ja Carrie Fisheriin ja Mark Hamilliin päädyttiin ”muistaakseni kolmantena päivänä”. Myös Han Soloa haettiin avoimesti, mutta Harrison Ford oli vahvoilla jo ennen hakua – mikä kannattaa muistaa tämänkin haun vakavuutta pohtiessa.

BBC 6.11.: bristolilaislähtöinen David Prowse suosittelee Bristolin castingin hakijoille aksentin peittämistä
Voisikohan ”Rachel” joutua James Earl Jonesin dubbaamaksi?

Lightsaber Rattling 6.11.: kerrassaan erinomaista analyysia Rachelista ja Thomasista
Kirjoittaja päättelee muun muassa, että koska näyttelijöitä haetaan molemmilta mantereilta ja brittinäyttelijät näyttelevät useammin jenkkiaksentilla kuin toisin päin, nyt etsittävien hahmojen halutaan puhuvan todennäköisemmin amerikkaa kuin brittiä. Tämä tarkoittaisi, että hahmot eivät edustane ainakaan galaksin eliittiä, joka yleensä SW:ssä puhuu brittienglantia.

IndieWire 6.11.: Saoirse Ronan ei saanut roolia
Harmi, harmi.

BBC Newsnight 8.11.: Abrams puhuu Neil Gaimanin kanssa
Aihe on oikeastaan mysteerikirja S, mutta Abrams sanoo SW-castingista, että ”Star Wars ei olisi Star Wars ilman fantastisia näyttelijöitä, jotka sattuvat olemaan brittejä”.

Peter Morrison 8.11.: Rachel/Thomas-kohtaus, jota hakijat esittävät
Tällä ei tietenkään liene mitään tekemistä tulevan elokuvan kanssa, ja ihan hyvä niin.

The Telegraph ym. 9.11.: Tuhansia jonottajia Bristolissa
Hienolta näyttää: sadetta, kylmää ja järjetön jono. Sai kuulemma seistä kevyesti 15 tuntia. Kuinkahan paljon väkeä olisi tullut, jos tästä olisi ilmoitettu parin päivän sijaan viikkoja aiemmin? TheForce.Net keräsi muitakin medioita, sillä niitäkin riitti. (Hauska yksilö: The Guardianin toimittaja yritti sisään, mutta jäi jonoon.) Haastattelujen perusteella ensimmäisellä kierroksella kysyttiin vain nimeä, näyttelijäkokemusta ja osalta suosikkileffasi-tyyppinen yleiskysymys. Tämän jälkeen tarjokkaat lähetettiin ulos kiitoksin, paitsi se pieni osa, joka sai mukaansa kutsun toiselle kierrokselle ja edellä mainitun kohtauksen opeteltavaksi. Jedi Newsin mukaan haastatteluja ei edes filmattu, joskin käsitän väitteen niin, että ensimmäistä kierrosta ei.

Daily Record 12.11.: Glasgown tilaisuutta siirretään kahdella viikolla
Bristolin tilaisuuden suuri suosio taisi yllättää, vaikkei kyllä olisi pitänyt. Seuraaville tilaisuuksille etsitään isompia tiloja. En ihmettelisi, vaikka päätös avata casting call myös nettiin liittyisi sekin Bristolin jonojen pituuteen.

Omia lisähuomioitani:

  • avointa hakua edelsi suljettu, oikeille näyttelijöille tarkoitettu haku: se, jossa Saoirse Ronanin mukaan ”kävivät kaikki”. Se, että vielä tässä vaiheessa ryhdyttiin avoimeen hakuun, voi nähdäkseni tarkoittaa kolmea asiaa: 1) sitä, että näihin rooleihin ei löytynyt ehdottoman vahvaa valintaa ammattiriveistä, 2) ”varmuuden varalta” -hakua, jossa etsitään vielä vaihtoehtoa ammattinäyttelijälle tai 3) valehakua, joka itse asiassa on pr-temppu. Kannattaa huomata, että ainakin Britanniassa tämä hakuprosessi on varmasti isointa ilmaista julkisuutta Episodi VII:lle sitten Lucasfilmin myynnin tai kenties sen mukaanlukien – ja se tulee juuri sopivasti hetkellä, jossa käsikirjoittajavaihdos ja aikataulunsiirto uhkasivat näyttää ainakin bisnesmielessä huolestuttavilta.
  • Aiemmin paljastuneessa casting-listassa etsittiin seitsemää näyttelijää, nyt vain kahta. ”Rachel” ja ”Thomas” ovat selvästi listan kaksi ensimmäistä. Pitäydyn aiemmassa tulkinnassani siitä, että hahmokuvausten perusteella ”Rachel” on todennäköisesti Episodi VII:n päähenkilö. Avoin haku näistä kahdesta tarkoittanee myös, että muut listan roolit on jo täytetty.
  • Se, että ”Rachel” ja ”Thomas” ovat niin selvästi samat hahmot kuin aiemmassa listassa, käy vahvistuksesta sille, että Michael Arndtin lähtö ei tarkoittanut käsikirjoituksen pistämistä kokonaan uusiksi.
  • ”Rachel” on todennäköisesti se hahmo, jota Saoirse Ronan haki, ja jota muun muassa Rachel Hurd Wardin on väitetty hakeneen. That said, kannattaa muistaa, että aiemmassa casting-listassa esiintyi myös ”a second young female, also late teens, tough, smart and fit” – eli se, että Ronan paljasti kokeilleensa koe-esiintymisessä valomiekkaa, ei ole ehdoton vahvistus sille, että ”Rachel” on jedi.

  • Niin ikään on otettava huomioon, että sen lisäksi, että ”Rachel” ja ”Thomas” ovat peitenimiä, myös hahmojen kuvaukset voivat olla täyttä peitetarinaa, joilla vain haetaan tietyntyyppisiä näyttelijöitä. En siis lukitsisi faktaksi, että Episode VII:n päähenkilö olisi välttämättä täsmälleen orpo, mutta kylläkin sen, että Racheliksi kutsuttu hahmo on sisukas ja tulee toimeen omillaan.

  • Sen sijaan casting callin kohta ”open to all ethnicities” on vastaansanomaton todiste siitä, että ”Rachel” ei ole kummankaan Skywalkerin jälkeläinen. Tunnustan olevani yllättynyt, jos uuden trilogian pääosassa ovat aivan muut kuin tuttu sukumme, mutta hei, saa minut yllättää.

  • Otti tämän avoimen haun tosissaan tai ei, tosiasia on, että kyse on hakuammunnasta. Hakijoita ei tässä vaiheessa edes haastattele kukaan LFL:ltä, vaan brittipalkollinen. Vertailun vuoksi: vastaavilla avoimilla hauilla on haettu muun muassa Golden Compass -elokuvasovituksen Lyraa ja uusimman Les Miserablesin Cosettea. Edellisessä avoimesta hausta löydettiin amatööri Dakota Blue Fanning – jälkimmäisessä päädyttiin lopulta kuitenkin ammattilaiseen Amanda Seyfriediin.

Michael Arndt sai potkut

Posted on by
6

Nyt ollaan sen verran päräyttävien uutisten äärellä, että on ihan pakko pikablogata. Ja otsikoida uutisella.

Tuoreen virallisen tiedotteen mukaan Episode VII:n käsikirjoittavat Lawrence Kasdan ja J.J. Abrams. Mikä siis tarkoittaa, että sitä ei enää kirjoita tähänastinen pääkäsikirjoittaja Michael Arndt. Tuottaja-toimitusjohtaja Kathleen Kennedyn korulause tiedotteesta: ”Michael Arndt has done a terrific job bringing us to this point.”

Olen aiemminkin tarjonnut valtakuntaa Michael Arndtin haastattelusta. Nyt pitäisi varmaan antaa useampi. Pahimmassa tapauksessa tästä syntyy mysteeri, joka ei selviä vuosikausiin, ja minkälainen uusi trilogia onkaan, kansa voi vetäytyä kuppiloihin pohtimaan, miten paljon parempi tai ainakin erilainen ”se Arndtin versio” olisi ollut.

Mutta pika-analyysini:

Tärkein taustafaktori: George Lucas palkkasi Arndtin – jo ennen Disney-kauppaa. Kathleen Kennedy ja JJ Abrams tulivat kehiin paljon myöhemmin, ja nimenomaan he johtavat tuottajana ja ohjaajana nyt showta. Jos Arndt ei ole heidän käsikirjoittajansa tässä valtavassa hankkeessa, he vaihtavat käsikirjoittajan. Tässä ei sinänsä ole mitään outoa – ehtipä moni jälkiviisastelija jo kommentoimaan ”arvanneensa” tämän heti kun Abramsin valinta julkistettiin.

That said, ajoitus on totisesti jännittävä. Episodi seiskan kuvausten on edelleen mukamas määrä alkaa vuodenvaihteen jälkeen (joskin tuoreessa tiedotteessa ajankohtaa on siirretty tammikuulta ”kevääseen”). Ensi-illan on niin ikään edelleen määrä olla 2015 (joskin tiedote ei enää mainitse kesäkautta). Ja sitten siinä tiedotteessa on lause: ”Location scouting, production design, casting, and costume design are already underway on Episode VII”.

No himpura, onpa hyvä että ovat sentään ”jo meneillään”! Vertailun vuoksi: Phantom Menacen tuotanto kesti viisi vuotta. Minä olen ihmetellyt nyt vuoden ajan tässä hankkeessa kaikista eniten aikataulua, ja tämän uutisen myötä olen tästä lähes varma: tämän elokuvan ensi-ilta ei ole vuonna 2015. Miten olisi 2017, originaalifilmin 40-vuotisjuhlille?

Mutta mitä siis tapahtui käsikirjoittajalle? Koska Arndtia ei (ainakaan vielä) vaihdettu, vaan hänet syrjäytettiin projektissa jo mukana olleiden Abramsin ja Kasdanin tieltä, veikkaisin, että kyse ei ole siitä, että potkuilla haluttaisiin pistää käsikirjoitus totaalisen uusiksi. Kyse ei esimerkiksi voi olla siitä, että tähän mennessä olisi seurattu Lucasin treatmentia ja se haluttaisiin nyt kokonaan hylätä, koska a) se olisi voitu tehdä jo kauan sitten (ja se on voitu tehdä jo kauan sitten, koska mitäänhän me emme elokuvan tapahtumista tiedä!) ja b) se olisi voitu tehdä myös Arndtin kanssa.

Badass Digestin Devin Faraci ehti jo väittämään, että hänen lähteidensä mukaan Arndtin aiempi kässäri on vaihdettu heinäkuussa hyvin toisenlaiseen elokuvaan. Mutta tätä juuri tarkoitankin: Arndtin potkut eivät johdu (ainakaan pelkästään) käsikirjoituksessa tapahtuvista muutoksista. Mitä tahansa uudessa trilogiassa on ensin Lucasin, sitten Arndtin ja myöhemmin Kasdanin, Simon Kinbergin ja Abramsin jäljiltä määrä tapahtua, pistäisin rahani siihen, että Arndtin lähdön jälkeen tietä ei olla täysin vaihtamassa. En usko, että Arndt yritti tehdä aivan toisenlaista elokuvaa kuin Abrams ja Kennedy, koska jos olisi yrittänyt, hänen olisi kaiken tolkun mukaan pitänyt saada potkut jo paljon aiemmin. 

Sen sijaan kyse voi olla yllättävän pienistäkin jutuista. Vaikkapa ryhmädynamiikasta: jos vaikkapa Arndt ja Abrams eivät kerrassaan tulleet toimeen keskenään, kävisi järkeen, että ohjaaja käyttäisi kirjoittajaa vain niin kauan kuin on tarinankehittelyn kannalta tarpeellista. Viimeistelyn voisi sitten tehdä ominkin voimin. Aiemminhan huhuttiin muun muassa Abramsin uhanneen lähteä projektista. Tämä uutinen tietenkin vahvistaa, että vakavia ristiriitoja oli.

Tai: entä jos Arndtin tyyli esimerkiksi dialogin tai hahmokehittelyn suhteen ei vain kerrassaan sovikaan Abramsin ja Kennedyn näkemykseen Star Warsista? Muistammehan, että Arndtin tähänastiset krediitit (Little Miss Sunshine, Toy Story 3) eivät erityisemmin vihjaa kaukaisen galaksin suuntaan. Tällöinkin olisi järkevää, että Arndtin panos jäisi tarinan isojen linjojen puolelle.

Tai: entä jos Arndt ei saanut potkuja, vaan lähti itse? Tällöin kyse voisi nimenomaan olla siitä, että muut ovat vieneet käsistä eri suuntaan kuin hän olisi halunnut.

Facebookissa ehdittiin jo toivoa minulta kannanottoa siitä, onko tämä hyvä vai huono juttu. Rehellisesti sanoen en osaa vastata kysymykseen, vaikka puoli nettiä tuntuu kyllä osaavan. Minusta siihen vastaaminen vaatisi edes jonkinlaisen tiedonmurun siitä, mitä elokuvasta oikeastaan on tulossa. Mutta annan plussat ja miinukset käänteelle:

+ Arndt ei ollut lähtökohtaisesti looginen valinta. Viis siitä, että minä en pitänyt Little Miss Sunshinesta, mutta SW-mäinen se ei ainakaan ollut. En palkkaisi Warssin kirjoittajaksi Coeneitakaan, vaikka pidän heistä valtavasti.
+ Abramsin ja Kasdanin käsikirjoittajaliitto on ”rehti ratkaisu”: nyt on paljon helpompi veikata, mitä olemme saamassa, kun skriptiä väsäävät twisteistään tunnettu ohjaaja-wunderkind ja Empire Strikes Backin käsikirjoittaja. Something old, something new, something borrowed, something…blue?
+ Jos aiemmin heitin epäilykseni dialogista ja hahmoista, niin Lawrence Kasdan jos kuka ainakin tuntee SW-dialogin ja hahmot.

– Arndt on Oscar-palkittu käsikirjoittaja, joka on sikäli uransa alkutaipaleella, että ”taattua Arndt-tyyliä” ei vielä ole. Tämä on siis SW:n harmi, koska Arndtilta olisi voinut ja voi odottaa vielä ihan mitä tahansa.
– Abramsin helmasynti on kehittää juonia, joissa tapahtuu ”cooleja juttuja” cooliuden itsensä takia. Aiemmin ehdin jo riemuita siitä, että häntä nimenomaan ei palkattu Warssiin kirjoittajaksi.
– Lawrence Kasdanin, 64, filmografiassa on kahdenkymmenen viime vuoden ajalta vain kolme elokuvaa, joista yksi on über-kammottava kakkahirviöfilmi (adjektiivin lisäksi juonikuvaus) Dreamcatcher. En kerrassaan ymmärrä niitä, jotka nyt reagoivat tähän Arndt-uutiseen riemuitsemalla Kasdanin noususta isommaksi tekijäksi.

Ai niin, LFL:n tiedotteessa mainittiin myös muita uusia nimiä, kuten äänitaiteilija, SW-veteraani Ben Burtt ja kuvaaja Dan Mindel, joka ehti ilmoittautua jo aiemmin. Mutta äh, vähät heistä.

Filminauhana silmiemme edessä

Posted on by
1

Tämä on kova, on.

Boba Fett Fan Club -niminen nettitaho raportoi juuri elokuvaajaliitto ASC:n yksityistilaisuudesta, että Episode VII:n kuvaa Dan Mindel (ASC, BSC). Ei yllättävää: Mindel oli molempien Abrams-Trekkien sekä Mission: Impossible 3:n director of photography. Ohjaaja JJ Abrams on jo tähän mennessä osoittanut miehittävänsä uutta warssia vanhoilla tiimiläisillään, erityisesti Trekin läpi talsineilla. Ja mitä Mindeliin tulee, mies on syntynyt 1958 ja on selvästi vauhtikuvaamisen ammattimiehiä. Ei ehkä originaalein kuvankäyttäjä, muttei persoonattominkaan.

Mutta se, mikä on se kova, on se, että saman uutisen mukaan Episode VII kuvataan 35mm filmille. Ei siis diginä, kuten Lucasin episodit II ja III.

Jos näin on, ei tämäkään oikeastaan ole yllättävää, koska Abrams on – kaikesta teknisyydestään, edelläkävijyydestään ja lens flarestaan huolimatta – tässä sodassa nimenomaan vanhan liiton miehiä. Siinä missä monet Abramsia kymmeniä vuosia vanhemmat ohjaajat ovat jo vannoneet digitaalitekniikan nimiin, Abrams on jopa uhonnut (muistaakseni Super8:n dvd:llä) aikovansa olla Hollywoodin viimeinen filmin puolestapuhuja. ”If film were to go away – and digital is challenging it – then the standard for the highest, best quality would go away”, hän sanoi Hollywood Reporterin mukaan alkukesästä.

Enpä minä ainakaan silti olisi hämmästynyt, jos Lucasfilmin lippulaivan kohdalla Abrams olisi viimein ylipuhuttu. Star Wars -sarja on aina ajanut elokuvatekniikkaa eteenpäin, eikä Lucasin aikana ollut puhettakaan pakkivaihteesta (edes siellä, missä olisi voinut olla järkevää).

Filmille kuvaamalla saa sen hienon, taianomaisen jäljen, jota digillä ei edelleenkään pysty aivan jäljittelemään, mutta jos sen filmikuvan kuorruttaa niin suurella määrällä jälkituotannon digitaalisia erikoistehosteita kuin vaikkapa sitten Abramsin Trekit, ei lopputulosta ainakaan minun silmäni enää digistä erota (vaikka ne kuuluisat lens flaret tehtäisiinkin luomuna). Digillä on puolestaan omat vahvuutensa, jotka liittyvät erityisesti kuvaamiseen vaikeissa olosuhteissa tai tehoste-elokuviin, joista ainakin jälkimmäisiä Warssit ovat. Ja selvää on sekin, että eroista ja makuasioista huolimatta digilläkin toki saa tehtyä upeaa kuvaa (kysykää vaikka Roger Deakinsilta). Kyllä uusikin tekniikka olisi (yhä) tähän sarjaan sopinut, ja kuvaajaksi valittu Mindelkin on käyttänyt sitä ainakin Dominossa.

Tällä en tarkoita, että olisin uutisista pahoillani. Olen nimittäin riemuissani. Kyse ei ole niinkään edes siitä, miltä uusi Star Wars lopulta näyttää, vaan siitä, miltä tuotanto tällä hetkellä näyttää. Ja tällä hetkellä se näyttää, niin, perinnetietoiselta.

Ja samalla: tämän täytyy olla selvä viesti kaikille taiteellisista erimielisyyksistä ja jopa ohjaajan lähtöhaluista huhuja höpisseille, että nimenomaan JJ todellakin huutelee tämän tuotannon megafoniin.

Celebration-pyykki, osa 1: Vähän villoja

Posted on by
3

Saksan Essenissä viime viikonloppuna järjestetty Star Wars Celebration Europe II oli, meni ja hyvä oli. Koska matkustin muinaisaikaisesti ilman kännykkää kummempia nettivälineitä, pikakirjoitan nyt ajatuksiani näin puoli viikkoa myöhässä.

Kathleen Kennedy: viihdyttävää puhetta, ei juuri puhettakaan paljastuksista. (Kuva: Aki Jörgensen)

Kathleen Kennedy: viihdyttävää puhetta, ei juuri puhettakaan paljastuksista. (Kuva: Aki Jörgensen)

Blogin päälanka ensin. Jos joku todella odotti Celebrationista Episodi VII:n nimen kaltaisia isoja uutisia (ja moni kyllä odotti), sai pettyä karvaasti. Warwick Davis ja muut juontajat tekivät hyvin selväksi, että uusiin elokuviin liittyviä kysymyksiä ei kysytä. Siellä, missä joku yleisöstä ehätti niitä kuitenkin kysymään, niihin ei vastattu. Ja vaikka minäkin kuvittelin, että esimerkiksi muutaman näyttelijäjulkistuksen aika olisi ollut sopivasti juuri Essenissä, valmiiksi käännytetyn kuoron edessä, niin ei. Suorastaan ironista oli, että toisen päivän iltana Saksan teksti-tv:ssäkin kerrottiin huhusta Ryan Goslingista ja Leonardo DiCapriosta Epis7:ssa, ja samana viikonloppuna Mark Hamill ja Carrie Fisher kävivät Essenin messukeskuksen lavalla aivan kuin eivät itsekään todella vieläkään tietäisi, onko heillä rooleja tulevissa elokuvissa vai ei. Voiko olla, etteivät tiedäkään?

Käsittääkseni ainoa tapahtumassa paljastettu aito elokuvauutinen oli se, jota minä ainakaan en juuri uutiseksi laske: John Williams säveltää uuden trilogian musiikin. Valinta varman päälle, ja varmasti sellainen, jonka tekemättä jättäminen olisi kirvoittanut vastalauseita. Minä en ole enää vuosiin ollut erityisesti Williamsin alleviivaavan tyylin ystävä, mutta juuri Star Warsiin hänen kädenjälkensä on toki tähän asti sopinut kuin nakutettu. En siis vastusta, mutten olisi vastustanut uudempiakaan tuulia. Virallinen julkistusvideo oli tämä.

Mutta sitten pari pienempää, kenties kiinnostavampaa tiedonmurua melkein rivien välistä:

  • Kathleen Kennedy kertoi JJ Abramsin olevan ”itse asiassa lomalla juuri nyt”. Koska netissä huhuttiin juuri tapahtumaa edeltäneellä viikolla JJ:n harkitsevan projektista lähtemistä taiteellisten ja/tai tuotannollisten ristiriitojen takia, ainakin minä höristin tälle maininnalle korviani. Lomailuhan ei sinänsä vahvistaisi huhua, mutta ei missään nimessä diskreditoisi väitteitä ristiriidoista. Mutta samassa esityksessä Kennedy mainitsi sopineensa säveltämisestä yhteislounaalla Williamsin ja JJ:n kanssa ”viime perjantaina” (tarkoittaa 19. elokuuta), sekä kertoi vaihtaneensa sähköposteja JJ:n kanssa juuri Celebrationin toisena aamuna. Gossip controlin mahdollisuus on näissä toki olemassa, mutta toistaiseksi äänestän tulkintaa ”Abrams on täysillä mukana kunnes toisin ilmoitetaan”.
  • Kennedy toisti monta kertaa, kuinka he tekijöinä tuntevat ”suuren vastuunsa” episodista VII. Hyvä, syytä on.
  • Yllättävää kyllä, sekä Kennedyn puheista että concept artistien Ian McCaigin ja Doug Chiangin sanavalinnoista päätellen vaikutti siltä, että elokuva oikeasti on vielä suhteellisen varhaisessa työvaiheessaan. ”It is all about the stories, the stories are literally all we talk about at this point”, Kennedy esimerkiksi sanoi. Veikkaan Kennedyn silti tässä vähän sievistelevän mutkia, sillä oli Bad Robotin julkaisemassa mysteerikuvassa mitä tahansa, olisin hämmästynyt, ellei seiskasta olisi tässä vaiheessa menossa jo muutamaskin kässäriversio. Tarinoiden pitäisi olla jo hahmottumassa, jos vuoden 2015 ensi-ilta on todella tähtäimessä. Mutta edellinen sitaatti kontekstiinsa: Kennedyn repliikki jatkui ”…We know ILM can do the effects”, mikä sinänsä kyllä on huojentavaa. Puhukaa tosiaan mieluummin niistä tarinoista, prequeleita tehdessäkin olisi kannattanut.
  • Käsikirjoittaja ja Rebels-sarjan tuottaja Simon Kinberg viittasi videotervehdyksessään originaalitrilogiaan kaikkien innoituksena ja toivoi, että uusissa tarinoissa päästään tähän fiilikseen. Syy, miksi mainitsen tämän tässä enkä seuraavassa postauksessa, jossa hölisen lisää Rebelsistä, on tietysti se, että Kinberg on mukana myös episodin VII kirjoitustiimissä ja vastuussa yhden spinoff-elokuvista kässäristä.
  • Pablo Hidalgo ja Ian McCaig. He tietävät niin paljon enemmän kuin kertovat. (kuva: Aki Jörgensen)

    Pablo Hidalgo ja Ian McCaig. He tietävät niin paljon enemmän kuin kertovat. (kuva: Aki Jörgensen)

    Ian McCaigilta kysyttiin omassa haastattelutilaisuudessaan episodi seiskan puvustuksesta ja hahmoista. McCaig painotti, ettei voi vastata, mutta kannusti yleisöä esittämään ideoitaan, luvaten piirtää ne kaikki, tietenkin lupaamatta, pääseekö mikään elokuvaan asti. Erääseen kysymykseen taisi kuitenkin vähän lipsahtaa. Kysyjä toivoi nimittäin seiskaan rokokoovaikutteista puvustusta, johon McCaig vastasi: ”Se tarkoittaisi, että galaksin pitäisi siirtyä taaksepäin siitä selkeästä tyylistä [mikä originaalitrilogiassa oli]. Niinkin voi tietysti tapahtua, mutta…”

Mutta tämä siis, ihan oikeasti, oli kaikki, mitä tuleviin SW-elokuviin liittyvää poimin tapahtumasta, joka kuitenkin oli maailman suurin Star Wars -kokoontuminen kahteen vuoteen. Kun Celebration seuraavan kerran järjestetään Anaheimissa huhtikuussa 2015, episodin VII pitäisi olla jo ihan nurkan takana (ellei projekti viivästy). Silloin ei samanlaista paljastusten momentumia enää ole. Ja tämä tilaisuus käytettiin näin.

Sekalaisuuksia alkukesältä 2013

Posted on by
1

Lukuunottamatta kuvausmaan ratkeamista ja yhtä avioliittoa, Star Wars -uutiset ovat olleet vähissä pitkin kesää (mitä nyt eräät väittivät tietävänsä, että Episode VII sittenkin perustuisi expanded universeen, mutta hei, niinkin saa huomiota ja kliketi-klikkejä). Oikeita uutisia varmaankin pantataan Celebrationiin. Uskaltaisin jopa veikata casting-vahvistuksia, koskapa tapahtumaan on saatu paikalle muun muassa Mark Hamill ja Carrie Fisherkin. Mutta tässä nyt kuitenkin kesän ensimmäisen puolen jäljiltä linkkejä, taannoisia uutismuruja ja muita havaintoja. I’ll just put them here.

Anatomy of a logo: Star Wars. Analyyttinen esitys logon typografiasta, fonteista ja historiasta. ”The logo should look very fascist”, Lucas kuulemma aikanaan sanoi.

Edelliseen liittyen, ja sen yhteydessä linkattua: logon suunnittelijan Suzy Ricen muistoja siitä, kuinka tuo ”fasistinen” logo syntyi: osa 1, osa 2 ja osa 3 (viimeinen osa menee vähän ikäväksi tilitykseksi – Rice on ottanut ehkä ymmärrettävästikin nokkiinsa siitä, kuinka f-sana on ymmärretty väärin). Ehkä yllättävin yksityiskohta näistä muisteloista on kuitenkin tämä: Lucas itse keksi logon pisteen i:n päällä eli s-kirjaimen yhdistämisen viereisiin t- ja r-kirjaimiin.

Samassa Rebel Force Radio -podcastin jaksossa, jossa Dave Filoni vieraili (edellinen ehtimäni kirjoitus), väitettiin, että julkaisemattomaksi jäävää Star Wars Detours -parodia-animaatiosarjaa olisi tuotettu hyllylle 40 valmista jaksoa. Nel-jä-kym-men-tä. Tosin jaksojen pituudesta ei puhuttu… Lähteenä Seth Green itse.

Kaikki tietävät, että Harrison Ford olisi halunnut Han Solon kuolevan Return of the Jedissä, mutta toinen Rebel Force Radio –jakso kertoi todella kiinnostavasti, että oli todella lähellä, että Jedi olisi tehty kokonaan ilman Harrison Fordia. Fordilla ei ollut sopimusta elokuvaan, eikä hän ollut kovin kiinnostunutkaan. Tämä olisi syy, miksi hahmo jäädytettiin, ja jos Ford ei olisi suostunut leffaan, hänet olisi sulatettu vasta Jedin lopussa, johon Ford olisi tällä tempulla tarvittu vain yhdeksi kuvauspäiväksi. Ja jos näin, niin Lando olisi täyttänyt Hanin roolin elokuvassa. Lähde on vielä J.W. Rinzlerin vielä julkaisematon kirja The Making of Return of the Jedi, joka muutenkin vaikuttaa erittäin kiinnostavalta opukselta. Mutta: siinäpä Infinities-sarjakuviin what if -aihe!

Video: Abrams puhuu Simon Peggin kanssa Star Warsista.

Video: Ben Burttin ja kumppanien Boba Fett -testi vuodelta 1978.

Se Toinen Sarja: Into Darkness vie kohti valoa

Posted on by
8

Katsoin eilen Suomen ensi-illassa (kyllä, täällä Kuopiossa: Finkkarin uuden Scala-teatterin avajaisissa.) Star Trek Into Darknessin. Ja pidin, kuulkaas, kovasti.

Intohimoisimmat suippokorvat olkoot mitä mieltä tahansa, mutta minun kirjoissani Into Darkness on lähestulkoon ensiluokkainen scifisävyinen actionseikkailu. Jo J.J. Abramsin ensimmäinen Star Trek oli erinomaisen onnistunut tyylillinen modernisaatio, mutta vasta tämä toinen on tarinallinen modernisaatio.

Uudelleenkatsoin ensimmäisen uuden Trekin tällä viikolla. Se oli vielä enemmän starwarsia kuin muistinkaan: ihan kaikessa toimintakohtausten tyylistä miljööseen tosiaan näkyy, että ohjaajansa oli enemmän Wars- kuin Trek-fani, ja että uusi Star Trek oli jopa tehty enemmän Wars-faneille kuin trekkereille. Ja mikäs siinä, temppuhan kannatti: filmi oli älyttömän suosittu, ja avasi koko sisäänpäinlämpiävälle Trek-kulttuurille uusia yleisöjä. Gizmodon kriitikko kirjoitti juuri, että tuntee alkuperäisen Trekin vain muutaman tv-jakson tasolla, ja tuntee Abramsin Trekkien olevan tehty juuri hänelle.

Mutta vaikka minä(kin) pidin ykkös-Trekin sulavavauhtisesta toiminnasta, oli se myös pelottava esimerkki siitä, mitä en toivoisi kilpailevan saagan Episode VII:n olevan, ja minkä vuoksi en ollut aivan innoissani kuullessani Episode VII:n ohjaajavalinnasta. Star Trek 2009 oli niitä vuoristorataelokuvia, joiden kyydissä on kivaa, mutta jonka päätyttyä tapahtumat on jo unohtanut. Oli melkein yllättävää huomata toisella katsomiskerralla, että niin tosiaan, siinä ihan oikeasti posautettiin koko hiton Vulcanus avaruustuhkaksi, koska tarinan yhdentekevähkö, pilottijaksomainen pintajuoni peitti synkemmät sävyt alleen. Star Trekissä tapahtui omalle universumilleen perin harvinaisen vakavia, peruuttamattomia ja synkkiäkin asioita, mutta silti elokuva tuntui lähinnä kepeältä seikkailulta, jossa pinnari-Kirk kohoaa koulunpenkiltä kapteeniksi muutaman tunnin melskeissä ja kerää siinä sivussa ympärilleen tulevat kumppaninsa. Mitä tahansa nyt sitten Episode VII:ltä toivonkin (ei mennä siihen nyt), en toivo elokuvaa, joka ”vain viihdyttää”, ja joka syöksyy niin vauhdilla toimintakohtauksesta toiseen, että sitä katsoessaan unohtaa, minkä nimistä elokuvaa katsooakaan. Sillä, niin, Star Wars Episode VII:n ei pitäisi tarvita aloittaa niin puhtaalta pöydältä, että se ei tavoittelisi vanhojen elokuvien ystäviä.

Josta siis Into Darknessiin, joka ainakin yhden katsomiskerran perusteella on minusta parempi elokuva. Ja myös, jos tarpeen, parempi esikuva Star Wars Episode VII:lle.

Vaikka tämä Abrams-tiimin toinenkin Trek on täpöten täynnä toimintaa, tässä sitä kannattelee kunnollinen juoni käänteineen. Elokuvan vauhti tuntuu nyt ainakin useimmiten perustellulta, koska Into Darknessin shakkilaudalla on (ainakin) yksi pelaaja enemmän kuin ykkösosassa: aina joku uhkaa sankareitamme jostain suunnasta, joten onhan siinä liikuttava!

Kakkososaisuudestaan Into Darkness hyötyy erityisesti hahmovetoisuudessaan: meille ei tarvitse enää esitellä sankareita ja heidän erojaan vanhoihin esikuviinsa, joten nyt etenkin Kirkin ja Spockin suhteesta saadaan enemmän irti. Liekö kyse tuttuudestakin, että näyttelijöistä erityisesti Chris Pine eli Kirk parantaa ykkösosasta. Tosin tälläkin kertaa osalla jengistä on melko vähän tekemistä, mutta se on elokuvan formaattivika verrattuna pitkään televisiosarjaan. Ainoa uusi jengiläinen on nolon vanhanaikainen koriste-naishahmo. Hahmovetoisuudesta käy silti ainakin se, että Benedict Cumberbatchin hahmo (joo joo, koko tällaisista asioista kiinnostunut internet on tiennyt jo kuukausia mistä on kyse, mutta jätän nyt spoilerin kirjoittamatta) on todella tehokas, uhkaava pahis – ykkösosalla oli ongelmia tälläkin osastolla. Paljolti juuri Cumberbatchin presenssin ansiosta Into Darkness onnistuu tuntumaan edeltäjäänsä synkemmältä, vaikka edeltäjässä sentään räjäytettiin se Vulcanus.

Entäs se toiminta – jestas, Into Darknessissa on useampikin toimintakohtaus, joille kaikki viime vuosien yrittäjät saavat olla kateellisia. Erityisesti erään torpedointikohtauksen päätyttyä teki mieli taputtaa (en kehdannut yksin). On vaikeaa saada katsoja jännittämään elokuvassa, jossa hahmoille ei periaatteessa pitäisi voida käydä mitään, mutta tässä minä puristin penkin käsinojia. Ja onko Enterprise koskaan näyttänyt yhtä todelliselta ja, tuota, isolta kuin tämän elokuvan prologissa? Ei, ei edes Motion Picturen verkkaisissa kamera-ajoissa.

Kakkososa myös jatkaa onnistuneesti Trek-universumin modernisointia. Vanhoissa, pasifistis-aatteellisissa Trekeissähän ei juuri koskaan nähty esimerkiksi Maata, mutta tämä uusi vaihtoehto-Trek tuntuu tapahtuvan realistis-nihilistisemmässä tulevaisuudessa. Tämän Trekin maailmassa tuskin on luovuttu rahasta ja omaisuudesta. Silti kyse on (ainakin minun makuuni) riittävän samasta asiasta: uusi Trek on kuin modernisoitu valotus siitä vanhasta.

Muutenkin Into Darkness tasapainoilee onnistuneesti vaikeassa tilanteessaan muistaa saagan painolasti ja toimia ykkösosan myötä löytyneille uusille yleisöille. Se on täynnä viittauksia ja yksityiskohtia, jotka puhuttelevat vihkiytyneitä toisin kuin noviiseja, mutta ei välttämättä vaadi katsojaltaan mitään muuta aiempaa tietoa kuin sen oman ykkösosansa. Tämänkin olisi voinut tehdä niin monella tavalla: yhdessä kohtauksessa tohtori McCoyn pöydällä on tribble, ja jos pysyttäisiin tällä tasolla, olisi se aika laiskaa droppailua. Mutta esimerkiksi viittaukset Federaation ja klingonien imperiumin herkkiin suhteisiin toimivat todella hyvin. Sen sijaan siitä voi varmasti olla montaa mieltä, onko järkevää, että Into Darknessin loppupuoli tekee niin paljon, krhm, ”kunniaa” eräälle vanhalle Trek-tarinalle kuin tekee.

Kaiken kaikkiaan: Into Darkness on edeltäjänsä tavoin ennen kaikkea puhdasverinen viihde-elokuva, mutta se onnistuu viihdyttämisessä vielä edeltäjäänsäkin paremmin, syventäen tarinaa tietoisesti. Olen samaa mieltä Slashdotin pitkän arvion kanssa: ”Trek-teemaisena action-elokuvana” Into Darkness on loistava. Epäilemättä moni Federaation logon olkapäähänsä tatuoinut trekkeri kiroaa nämä kaksi elokuvaa vääräuskoisina. Ilmeisesti odotettavissa on myös arvioita, joiden mielestä ykkösosan päättymätön toimintavaihde oli parempi ratkaisu, koska niin ainakin tuntuu ajattelevan esimerkiksi Wired. Mutta minä nautin nyky-Trekkini tällaisena mieluusti.

Peruutus Trek-sivuvaihteelta tähän blogiin. Mitä nyt sitten tahdonkaan Episode VII:ltä (ei, ei vieläkään mennä siihen), Into Darknessissa on todella paljon sellaista, mille sanoisin kyllä. Ja se, mille sanoisin ei, liittyy suurelta osin Into Darknessin käsikirjoitukseen. Muistattehan, että Episode VII:ssä juuri se ei tule Abramsin tallista.

Abrams: ”Lucasin olemassaolo on etu”

Posted on by
4

J.J. Abrams puhuu! J.J. Abrams puhuu!

No, ei tosin kovin paljon (warssista). Eikä yllätä, ettei: Abramsin tyyliin on aina kuulunut pysytellä vähäsanaisena tai ympäripyöränä tulevasta ennen h-hetkeä – ja toisaalta olla erityisesti erittelemättä aiempia teoksiaan (tai sitten niistä ei kysytä – Hollywood-journalismin tuntien..). Niinpä myös Playboyn tuoreessa, sinänsä kiinnostavassa haastattelussa puhutaan syvemmin lähinnä Trekistä ja, ehkä vähän yllättäenkin, jonkin verran myös Abramsista itsestään viihteentekijänä. Koko artikkeli on netissä.

Tämän blogin aihepiirin kohdat poimien:

  • Abrams tiedostaa hyvin Trekin ja Warssin (universumien ja fanien) välisen juovan, ja halusi juuri siksi ensin jättää Star Warsin väliin.
  • Selvillä tuntuu olevan myös omakin huoleni siitä, että lopputulosten eli kahden franchisen valmiiden elokuvien tulee erota toisistaan: ”They shouldn’t feel the same aesthetically. They can’t.”
  • Abrams aikoo konsultoida George Lucasia: ”The advantage here is that we still have George Lucas with us to go to and ask questions and get his feedback on things, which I certainly will do. With Star Trek it was harder because I wasn’t a Star Trek fan; I didn’t have the same emotional feeling, and I didn’t have Gene Roddenberry to go to.”
  • Abrams kieltäytyy vastaamasta esimerkiksi vanhojen näyttelijöiden paluuseen ja väistää myös mahdollisuuden ottaa kantaa Jar-Jar Binksiin. ”I’m not going to give my opinion on the original movies or characters.”
  • Abrams tuntee paitsi Kathleen Kennedyn ja George Lucasin jo pitemmältä ajalta, mutta sanoo myös työskennelleensä käsikirjoittaja Michael Arndtin kanssa pitkään. Minä en tiennyt tätä, enkä keksi, mistä projektista on kyse, mutta ei kai tämä mikään salaisuus ole. Kuka tietää, mistä kyse?

Pari huomiota:

  • Prequel-trilogian haukkumisen välttely voi olla tässä vaiheessa fiksua, jo Lucas-kontaktienkin takia, mutta jossain vaiheessa Abramsin, Kennedyn tai Arndtin uskoakseni täytyy antaa fanikunnalle vahva viesti, että tulossa ei ole Phantom Menacea.
  • Lucasin konsultoimiseen viittaaminen on ainoa oikea (pieni) uutinen Abramsin SW-lausunnoissa. Tähän astihan on ollut hyvin epäselvää, onko Lucasin rooli creative consultantina selkääntaputtelukrediittiä kummempi. Se, että Abrams sanoo oma-aloitteisesti Lucasin avun kysymisestä ”I will certainly” viittaa minusta siihen, että Abrams aikoo todella henkilökohtaisesti keskustella paljonkin Lucasin kanssa elokuvastaan. Mutta, mikäpä siinä – ei Lucas silti Episode VII:ää ohjaa tai kirjoita.

Muita haastattelun aiheita: se Trek. Seuraava tv-projekti. Abramsin työskentelytapa (minäkin kirjoitin tästä aiemmin: esimerkiksi ”hänen” tv-sarjojaan pyörittävät todellisuudessa toiset showrunnerit). Lostin kiistelty loppu (”loved it”). Tom Cruise. Kuinka Felicitystä seurasi Alias. Alias-elokuva on harkinnassa. Abrams yritti ostaa Infocomin (!), mutta joku muu ehti ensin.

Mutta, mitä Episode VII:ään tulee; edelleen se valtakunta Michael Arndtin haastattelusta.

Uudet toivot, osa 1: Ihmemies

Posted on by
8

Okei, vitsit sikseen, mutta oikeasti minulla oli jo viime viikolla tarkoitus avata kirjoitussarja uuden Star Warsin tekijöistä. En lupaa sarjalle mittaa enkä ilmestymistiheyttä, koska oletan kiinnostavien tekijöiden määrän vain kasvavan siitä 4-5 nimestä, jotka mielessäni jo nyt ovat. Ensimmäisenä vuorossa on mies, jonka Kathleen Kennedy ja Disney-Lucasfilm halusivat aivan ehdottomasti ohjaamaan seitsemännen Star Wars -elokuvan, vaikka tämä itse oli aluksi ideaa vastaan.

480px-J.J._Abrams_by_David_Shankbone

J.J. Abrams (kuva: David Shankbone, flickr.com/photos/shankbone/ )

  • Jeffrey Jacob ”J.J.” Abrams (s. 1966)
  • Episodin VII ohjaaja
  • aiemmat ohjaustyöt: Mission: Impossible III (2006), Star Trek (2009), Super8 (2011), Star Trek Into Darkness (2013), lisäksi televisiotöitä
  • ollut mukana luomassa ja tuottamassa sekä enemmän tai vähemmän kirjoittamassa ja ohjaamassa televisiossa mm. sarjoja Felicity (1998-2002), Alias (2001-2006), Lost (2004-2010) ja Fringe (2008-).
  • elokuvakäsikirjoituksia: Regarding Henry (Tapaus Henry, 1991), Armageddon (co-credit, 1998), Mission: Impossible III (co-credit, 2006), Super8 (2011)
  • erikoista: säveltänyt tv-sarjojensa tunnarit
  • naimisissa, kolme lasta

First things first: J. J. Abrams on yksi sukupolvensa, kenties myös ”tämän hetken”, tärkeimmistä elokuvantekijöistä. Tätä ei ole kiertäminen, vaikkei miehen tyylistä edes tykkäisi. Hän on sitä, vaikka vain vähän aikaa sitten häntä olisi pidetty enemmän telkkarintekijänä, ja itse asiassa osittain juuri siksi. Abrams on osaltaan (vaikkei toki yksin, muistetaanpa vaikka Aaron Sorkin, Alan Ball ja myös herrat Steven Spielberg ja Tom Hanks) alentanut telkkarin ja leffa-Hollywoodin rajaa niin alas, ettei sitä käytännössä enää ole.

Abramsin hittilista on niin vaikuttava, että häntä on kutsuttu aikamme viihteen kultasormeksi samaan sävyyn kuin Spielbergiä aikanaan. Rinnastus saattaa ontua siinä, että Spielberg oli sentään alusta asti leimallisesti ohjaaja, mutta toisaalta myös Spielbergin rooli 1980-luvulla oli monissa ”hänen” teoksissaan (vaikkapa Back to the Futuressa) suhteellisen vähäinen. Juuri Spielberg oli tärkeä tienraivaaja Abramsin kaltaisille nykytekijöille, jotka ovat yhtä kotonaan isoja lankoja vetävinä tuottajina kuin taiteilijoina kameran takana. Tai miten olisi tämä vertaus: J.J. Abrams on elokuvien Timbaland.

Esimerkiksi Cloverfieldiä pidettiin yleisesti Abrams-leffana, vaikka siinä hänet on merkitty lopputeksteissä vain vastaavaksi tuottajaksi. Lostia pidetään Abramsin lopullisena läpimurtona, mutta hänen osansa kuuden tuotantokauden mittaisen sarjan toteutuksessa on erittäin pieni. JJ vain lisäsi Jeffrey Lieberin pilottijaksokäsikseen yliluonnollisen mysteerin ja kehitteli Damon Lindelofin kanssa (ilmeisesti hyvin nopeasti) Lostin pääpiirteisen juonirungon. Tämän jälkeen sarja jäi käytännössä showrunnerien Lindelofin ja Carlton Cusen käsiin. Abrams on kreditoitu koko sarjan mitalta ainoastaan pilotin ohjaajaksi ja kirjoittajaksi sekä yhden myöhemmän jakson kirjoittajaksi. Mutta ilmeisesti totta on, että juuri Abramsin kosketus teki Lostista hitin. Ja siinäpä onkin läpimurron ydin.

Mitä tulee Abramsin tuotannon varsinaiseen laatuun, minä pidin kovasti Aliaksesta (etenkin alkupuolella) ja Lostista (etenkin keskivaiheilla). Star Trek -rebootti oli todella onnistunut päivitys, ja odotan jatko-osaa suurella mielenkiinnolla. Vähempiarvoisetkin JJ-tuotteet, kuten Spielberg-pastissi Super8 ja höpsönhauska Fringe-sarja, ovat tähän asti aina olleet vähintään läpeensä viihdyttäviä. Se ei ole lainkaan huonosti. Televisiokerronnan uudistajana, elokuvan taitajana ja jopa sävellyskynäisenä Abrams on tosiaan eräänlainen aikamme massaviihteen renessanssinero. Ja kyllä, tarkoitan sitä ihan todella, mutta painottaen molempia sanoja: nero, mutta viihteen nero.

Kun kertaan mielessäni Abramsin tuotantoa, huomaan, että lähes kaiken siitä olen katsonut vain kertaalleen. Tietoisesti useampaan katsomiskertaan pääsevät uskoakseni vain Aliaksen timanttinen pilottijakso ja Cloverfield, ja niistäkin jälkimmäinen on siis hädin tuskin Abramsin käsialaa. Mikä on vielä kuvaavampaa, minulla ei ole ainakaan tällä hetkellä suurempaa hinkua uudelleenkatsoa Abramsin filmografiasta kuin Trek, joka tosiaan pitäisikin ennen kakkososaa. Esimerkiksi Super8, jota edellä kuvasin läpeensä viihdyttäväksi, oli täsmälleen sitä – kertakatsottuna.

Telkkarin puolella Lost jää historiaan jatkuvajuonisuuden valtavirtaistajana ja mysteerispekulaatioiden innoittajana, mutta neroksi ja hittimaakariksi J.J. Abramsin filmografia on sittenkin suppeanpuoleinen. Etenkin jos Lost sivuutetaan muiden luotsaamana, Abramsin teoslistassa ei ole magnum opusta, joka ansaitsisi tulla muistetuksi kerrattaista viihdearvoaan syvemmällä. Jos mies kuolisi nyt, hänet mainittaisiin muistokirjoituksissa sukupolvensa tienraivaajana, tv-sarjojen luojana ja Trekin päivittäjänä. Ehkä nokkelana kirjoittajanakin, mutta todistusaineiston perusteella totuudenmukaisempaa olisi puhua nokkelasta ideoijasta. Mestariohjaaja-tittelille ei olisi perusteita.

Star Wars Episode VII:n tietysti toivoisi olevan loistava. Ja sen nimenomaan toivoisi olevan loistava tavalla, joka tekisi siitä nykyisten ja tulevien sukupolvien rakastaman klassikon – ei vain tavalla, joka saa katsojat tuumaamaan ”joo, olihan se ihan hyvä, parempi kuin edelliset”. Jotta Star Wars -sarja saa todellisen uuden alun, avauksessa pitää olla potkua. Pelkkä läpeensä viihdyttävä ei riitä. Disney-Lucasfilm selvästi luottaa siihen, että J.J. Abrams on juuri oikea mies sitä potkua antamaan. Saatavilla oli vähintään puoli Hollywoodia, ja Abrams itse oli sitä paitsi aluksi vastahakoinen. Kathleen Kennedy tapasi Abramsin ensi kerran tämän ollessa vasta 14-vuotias – voi turvallisesti olettaa, että tuottajamoguli tietää tarkalleen, millaisen ohjaajan Abramsista saa. Abramsin aiemman filmografian perusteella minä – joka siis sinänsä olen tähän asti seisonut Abramsin leirissä! – olen hieman varovaisella kannalla.

Kenties voimakkaimmin kantaani ei sittenkään edes vaikuta Abrams itse, vaan Se Toinen Sarja. Oikeastaan on harmi, että Abrams oli sopiva kaveri tämäntyyppiselle keikalle jo muutama vuosi sitten. Star Trek osoitti, että Abrams osaa päivittää rohkeasti rakastettua scifilähdemateriaalia ja tehdä siitä aikaamme sopivaa, vauhdikasta ja tyylikästä. On mahdollista, että Star Trek Into Darkness, jonka trailerit ovat olleet ihan killereitä, on jo sarjassaan mestarillinen scifiseikkailu. Mutta haluammeko, että warssi päivitetään samoin kuin trekki? Onko Abrams oikea mies aloittamaan uusi Star Wars -sarja, jos hänen kädenjälkensä leimaa jo yhtä isoa tähtisaagaa? Tämän epäilyksen esitti Abrams itsekin. Tehdessään Trekkiä Abrams koki taistelevansa ”Star Warsin varjoa” vastaan, joten jos Abramsin Star Trek on jo reaktio Lucasin prequeleihin, kuinka sama mies voi tehdä seuraavankin vastareaktion? Entä kuinka pystymme lukemaan avausskrollin kaikelta siltä lens flarelta?

Onneksi monet seikat kyllä puhuvat myös Abramsin valinnan puolesta. Hän ei ole vain Hollywoodin ’it’ ohjaaja, vaan samaan aikaan uskottava uuden sukupolven modernisoija että jo riittävän vakiintunut nimi ohjaamaan Star Warsia. Abrams on tottunut isoihin tuotantoihin (ja isoihin franchiseihin), eikä silti ole vaaraa, että hän taipuisi Lucasin tyylin kopioijaksi. Tästä huolimatta apua on siitäkin, että Abrams on todellakin Star Wars -fani (eikä itse asiassa ollut Trek-fani). Monet SW-elokuvien kivijalkapiirteet ovat myös Abramsin peruspalettia: hyvän ja pahan ikuinen taistelu, myyteistä johdetut päähenkilöt ja asetelmat, pohjimmainen perhekeskeisyys, yllättävät juonenkäänteet, tapahtumajärjestyksen ajallinen särkeminen ja niin edelleen.

Ja vielä, kenties olennaisimpana: Abramsia ei palkattu Episode VII:n kirjoittajaksi, vaan ohjaajaksi ja tuottajaksi. Sanoisin, että vahvuudet on tunnistettu oikein.

Episode VII : Yllättäviä käänteitä juonessa

Posted on by
1

En odottanut Star Wars Episode VII:n juonipaljastuksia vielä vähään aikaan, mutta tänään niitä yllättäen julkistettiin. Ja huh, tässä riittääkin sulateltavaa ainakin huomiseen.

Hollywood Inquirerin mukaan ohjaaja J.J. Abrams olisi vaatimassa Michael Arndtin käsikirjoitusta uusiksi. Lehden mukaan Abrams suostui uuden tähtisodan ohjaajaksi sillä ehdolla, että saa täydet valtuudet kehittää sarjasta mieleistään. Episode VII:ää ollaankin nyt kehittämässä jatko-osasta enemmän rebootin suuntaan, lehti tulkitsee.

Premiere Empire -lehden tietojen perusteella Michael Arndtin (Little Miss Sunshine, Toy Story 3) versio olisikin saattanut jakaa fanikuntaa. Lehden ”road movieksi avaruudessa” luonnehtimassa käsikirjoituksessa toisistaan erilleen ajautunut Skywalkerin perhe yrittää ehtiä ajoissa galaksin toisella laidalla järjestettäviin jeditaitokilpailuihin. Erilaisten viholaisten takaa-ajamina perhe yrittää samalla löytää toisensa henkisesti uudelleen ja kannustaa Leian ja Hanin kömpelöä tytärtä jediopintoihin.

Tämän version Abrams on nyt hylännyt, Hollywood Inquirer kertoo. Huhuissa uuden trilogian naispäähenkilöstä oli ilmeisesti perää, sillä Abrams on nostamassa uuden trilogian päähenkilöksi juuri Leian ja Hanin tyttären. ”En myönnä mitään, mutta on totta, että pidän naishahmoista. Star Trekissä minun oli pakko käyttää muiden hahmoja, mutta esimerkiksi tv-sarjojeni Aliaksen Sydney, Fringen Olivia ja Lostin Jack ovat kaikki ihan tyttöjä”, Abrams sanoo lehdelle.

Uusiksi menevän käsikirjoituksen varsinaisesta juonesta Hollywood Inquirer ei tiedä vielä mitään, mutta kertoo Abramsin haluavan tarinan emotionaaliseen ytimeen päähenkilön vaikean suhteen vanhempiinsa ja toiseen isähahmoonsa jedimestari Luke Skywalkeriin. Konsultoiva skuuppietsivä Philip Spade sen sijaan väittää blogissaan nähneensä koko Abramsin muistion. Sen mukaan Episode VII olisi rakenteeltaan kunnianhimoisesti edeltäjistään poikkeava SW-elokuva, joka alkaa loppupuolen päätähuimaavasta action-kohtauksesta ja peruuttaa sitten tilanteeseen johtaneisiin tapahtumiin. Juonta ajavana macguffinina toimii tarumainen muinaisten jedien ”suuri kone”, jonka osat ovat kadonneet galaksin historian pyörteisiin, mutta jonka arvoitus alkaa ratketa, kun C-3PO:n voimanlähde paljastuu koneen etuvastedefibrillaattoriksi.

Ilmeisesti uuden trilogian ensimmäisen osan lopputwistissä paljastuu, että prequel-trilogiassa mainittu ennustus oli sekin osittain hukkunut historiaan, ja alkuperäinen versio kuului: ”hän, joka tuo tasapainon Voimaan, on koneen lapsi”. Muistion mukaan uuden trilogian myöhemmissä osissa tullaan näin selittämään ”muutamalla aikamatkalla” kaikki Star Wars -sarjan ratkaisemattomat mysteerit: midikloriaanit, Anakinin neitseellinen syntymä, jedien katoaminen heidän kuollessaan, Yodan käyttämä sanajärjestys ja galaktisen hiusmuodin syklisyyys.

Kaiken huipuksi Ain’t it Fool News paljastaa, että Lawrence Kasdanin (Dreamcatcher) käsikirjoittaman Star Wars -spinoffin päähenkilöksi on paljastunut dianoga.