Uudet toivot, osa 2: Näkymätön nainen

Posted on by
1

Mikä yhdistää elokuvia E.T., Gremlins, Back to the Future (jatko-osineen), An American Tail, Who Framed Roger Rabbit?, Jurassic Park (jatko-osineen), Schindler’s List, The Sixth Sense, Artificial Intelligence ja Indiana Jonesin seikkailut II & IV ?

Kathleen Kennedy (kuva: Joel Aron)

Vastauksia on kaksi. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän rakastettuja menestyselokuvia. Ja kaikkia on tuottanut Kathleen Kennedy. Listaa voisi jatkaa, mutta tämä riittänee. Tai ehkä vielä tämän verran: vaikka Kennedyn tärkeimmät työt ovat (erittäin hyvin) menestyneitä viihde-elokuvia, löytyy viime vuosien associate producer -osastolta myös sellaisia laadukkaita artsyfilmejä kuin Perhonen lasikuvussa tai Persepolis.

Jos Hollywood on tuottajien valtakunta – mitä se ei välttämättä ole, mutta saattaa olla – Kathleen Kennedy on heiluttanut valtikkaa useamman minun sukupolveni elokuvamaisemaa määrittäneen menestyksen taustalla kuin kukaan. Ja kyllä, tarkoitan todella, että peitoten jopa suurimman yhteistyökumppaninsa Steven Spielbergin. Silti harva tunnistaa Kennedyn kasvoja. Hän ei ole edes antanut kovin paljon haastatteluja, ja kenties siksi vaikuttaa niissä niin välittömältä ja aidolta (vaikkapa tässä). Tuskin edes seitsemäs Star Wars -elokuva tekee hänestä pilapiirroksiin asti kelpaavaa koko kansalle tuttua kasvoa, vaikka kaikissa olennaisissa mielissä juuri Kathleen Kennedy on nyt rouva Lucasfilm. Meidän uusi toivomme (no, there is not another).

60-vuotias Kathleen Kennedy lähentelisi eräässäkin pohjoismaassa eläkeikää, eikä hän siis ole 69-vuotiaan George Lucasin seuraajana varsinaisesti mikään nuori uudistaja. Kennedy ei ihan sentään voisi olla J.J. Abramsin äiti (ihmelapsen viitastaan huolimatta JJ on todellisuudessa jo 47-vuotias), mutta amerikkalaisen elokuvan kentässä heidän välissään kulkee ehdottomasti sukupolviraja. Itse asiassa väliin mahtuu kokonainen sukupolvi, jotka tuntuvat Hollywoodissa pitkään kulkeneen kätevästi vuosikymmenittäin: ainakin minä tulkitsen, että Kennedy on 1980-luvun elokuvasukupolvea, ja Abrams vasta 2000-luvun – väliin siis jää vaikkapa Tarantinon sukupolven 1990-luku. Mutta mitä tulee Star Warsin soihdunsiirtoon, se kyllä tapahtui: Lucas (ja Spielberg) on laskettava 1970-luvun riveihin. Ja sekin on sanottava, että Kathleen Kennedy on ehdottomasti koko uransa ajan pysytellyt enemmän tuulen mukana kuin Lucasfilmin entinen partasuinen moguli.

Kennedy on Californian tyttöjä, syntynyt 1953. Hänen työuransa on huimasta nousujohteisuudestaan huolimatta täysin johdonmukainen: innostuminen tv-alaan San Diegon state universityssä opiskellessa, sekalaisia hommia paikallistelevisiossa huipentuen talk shown tuottamiseen, muutto Losiin ja hivuttautuminen elokuva-alalle 1970-luvun lopulla John Miliuksen tuotantoassistenttina. Kennedy oli tässä vaiheessa noin 25-vuotias, ja jos ura oli nopea jo tähän asti, tästä vauhti vasta kiihtyi. Se laskettaneen Spielbergin ansioksi: herra Pelivuori tunnisti lahjakkuuden ja pisti sen käyttöön. Kennedyn ensimmäinen oma ”full producer” -krediitti? E.T. (1982). Niin, kuvailinkos jo vauhtia huimaksi.

E.T.:n jälkeen Kennedy perusti tuotantoyhtiö Amblin Entertainmentin yhdessä tulevan miehensä Frank Marshallin ja Spielbergin kanssa. 1990-luvun alussa aviopari perusti vielä oman yhtiönsä Kennedy/Marshallin, mutta Kennedy palasi Spielbergin työpariksi 2000-luvulla. Heillä on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Kaiken kaikkiaan saavutusluetteloon on vaikea keksiä säröjä, paitsi tietenkin yksi: tuottamiensa elokuvien kautta Kennedy on ollut kahdeksan kertaa ehdolla oscar-palkinnon saajaksi, muttei ole voittanut. En lähde arvailemaan, kiusaako tämä Kennedyä (itse hän sen tietysti kiistää), mutta totean, että sattuupa hän kyllä istumaan Elokuva-akatemian johtokunnassa. Siinä seurueessa – ja itse asiassa varmasti aika tiheässä Kennedyn perheen ystäväpiirissä – keltaisten patsaiden saajia vilisee.

Jos minulla onkin omat epäilykseni uuden Star Warsin ohjaajavalinnasta, olen sitä mieltä, että Kathleen Kennedy on kuin onkin oikea nainen ohjaamaan itse jättiläistä, saagan jatkoa kokonaisuutena.

Kennedy ei ole tuottaja, joka reboottaisi Star Warsin kokonaan vanhan sivuuttaen, kuten Trek-universumi bootattiin. Itse asiassa hän ei edes ole tuottaja, joka tekisi kaiken täysin toisin: Kennedyhän oli Lucasin itsensä turvallinen valinta. Samasta syystä Kennedy ei myöskään ole tuottaja, jolta kannattaa odottaa kritiikkiä edeltäjänsä päätöksistä tai vaikkapa prequeleista (kaiken käsitykseni mukaan Lucas ja Kennedy ovat olleet 35 vuotta paitsi läheisiä työtovereita, myös henkilökohtaisia ystäviä).

Mutta Kathleen Kennedy on ehdottomasti tuottaja, joka uskoo elokuvan ja seikkailun voimaan an sich. Ja hän on tuottaja, joka luottaa ihmisiin, jotka tekevät sen parheiten, antaen siis lahjakkaille taiteilijoille tilaa työssään. Suureen rahaan ja suuriin tuotantoihin hän on tottunut, mutta lukuisien todistajanlausuntojen mukaan (vaikkapa tässä Hollywood Reporterin erinomaisessa jutussa) hän siitä huolimatta osaa keskittyä tärkeisiin yksityiskohtiin kuten näyttelijöiden valintaan tai käsikirjoituksen ongelmiin. En usko, että Kennedy voisi hukata elokuvan oheistuotteisiin tai kerätä ympärilleen jees-miesten hovia toteuttamaan valkokankaalle palkanmaksajan huonojakin ideoita. Sanoen sen suoraan: en millään usko, että Kathleen Kennedy olisi tehnyt prequeleista sellaisia kuin George Lucas.

Disney-kauppojen julkistusvideoiden toisessa osassa on mielenkiintoinen hetki, jossa Kennedy kuvailee Lucasin roolia Star Wars –universumissa. Saattaa olla, että ylitulkitsen, mutta minusta hän tuntuu sanovan, että SW-universumin ytimessä nimenomaan on se, että ei ole olemassa yhtä suurta tarinaa, jonka vain Lucas tietäisi ja voisi kertoa. Sen sijaan Lucasin päässä ovat universumin säännöt: voiko näin tehdä, voiko tällainen hahmo olla. Heti perään Kennedy toteaa, että hänestä kiehtovaa ajatuksessa uusista SW-elokuvissa on nimenomaan se, että niitä tekemään pääsevät ihmiset, jotka ovat kasvaneet aiempien SW-elokuvien parissa, ja joilla on kenties jo vuosia ollut päässään ideoita siitä, miten itse tätä maailmaa käsittelisivät. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Samaan aikaan kannattaa tietysti muistaa, että Kathleen Kennedy ei olisi asemassaan, jos hän olisi pelkästään se mukava ja välitön ihminen, jollainen hän haastatteluissa aidosti vaikuttaa olevan. Tottakai hänen on oltava myös kova bisnesnainen. Veikkaan, että esimerkiksi LucasArtsin lakkauttaminen ja Clone Wars -animaatiosarjan hautajaiset ovat merkkejä tästä: kyse ei ole välttämättä ole siitä, että Disney karsisi rönsyjä ostamastaan Lucasfilmistä, vaan kyse voi jopa todennäköisemmin olla siitä, että toimitusjohtaja Kennedy rakentaa yhtiötä näköisekseen. Ja tietenkin sen näköiseksi, millainen sen tulee Kennedyn mielestä olla toteuttaakseen päätehtävänsä: SW-koneiston käynnistäminen uudelleen rikkomaan kaikki kassaennätykset. (Lucasfilmin kotisivut ovat muuten näemmä yhä vanhassa jamassa. Mullistus kesken, ei kantsi vielä päivittää?)

Aiemmin mainitussa Hollywood Reporterin jutussa Spielberg väittää (lipsauttaa? vitsailee?), että Kennedyllä on Lucasfilmin johdossa viiden vuoden sopimus. Olkoon vain niin, mutta tosiasia on, että Kennedy olisi jo hyvin monen vuoden ajan saanut työpaikan melkein minkä tahansa yrityksen johdosta, jos olisi halunnut. Ellei jokin mene todella pahasti pieleen, hän hallitsee kaukaista galaksia vielä pitkään.

Sekalaisuuksia alkukesältä 2013

Posted on by
1

Lukuunottamatta kuvausmaan ratkeamista ja yhtä avioliittoa, Star Wars -uutiset ovat olleet vähissä pitkin kesää (mitä nyt eräät väittivät tietävänsä, että Episode VII sittenkin perustuisi expanded universeen, mutta hei, niinkin saa huomiota ja kliketi-klikkejä). Oikeita uutisia varmaankin pantataan Celebrationiin. Uskaltaisin jopa veikata casting-vahvistuksia, koskapa tapahtumaan on saatu paikalle muun muassa Mark Hamill ja Carrie Fisherkin. Mutta tässä nyt kuitenkin kesän ensimmäisen puolen jäljiltä linkkejä, taannoisia uutismuruja ja muita havaintoja. I’ll just put them here.

Anatomy of a logo: Star Wars. Analyyttinen esitys logon typografiasta, fonteista ja historiasta. ”The logo should look very fascist”, Lucas kuulemma aikanaan sanoi.

Edelliseen liittyen, ja sen yhteydessä linkattua: logon suunnittelijan Suzy Ricen muistoja siitä, kuinka tuo ”fasistinen” logo syntyi: osa 1, osa 2 ja osa 3 (viimeinen osa menee vähän ikäväksi tilitykseksi – Rice on ottanut ehkä ymmärrettävästikin nokkiinsa siitä, kuinka f-sana on ymmärretty väärin). Ehkä yllättävin yksityiskohta näistä muisteloista on kuitenkin tämä: Lucas itse keksi logon pisteen i:n päällä eli s-kirjaimen yhdistämisen viereisiin t- ja r-kirjaimiin.

Samassa Rebel Force Radio -podcastin jaksossa, jossa Dave Filoni vieraili (edellinen ehtimäni kirjoitus), väitettiin, että julkaisemattomaksi jäävää Star Wars Detours -parodia-animaatiosarjaa olisi tuotettu hyllylle 40 valmista jaksoa. Nel-jä-kym-men-tä. Tosin jaksojen pituudesta ei puhuttu… Lähteenä Seth Green itse.

Kaikki tietävät, että Harrison Ford olisi halunnut Han Solon kuolevan Return of the Jedissä, mutta toinen Rebel Force Radio –jakso kertoi todella kiinnostavasti, että oli todella lähellä, että Jedi olisi tehty kokonaan ilman Harrison Fordia. Fordilla ei ollut sopimusta elokuvaan, eikä hän ollut kovin kiinnostunutkaan. Tämä olisi syy, miksi hahmo jäädytettiin, ja jos Ford ei olisi suostunut leffaan, hänet olisi sulatettu vasta Jedin lopussa, johon Ford olisi tällä tempulla tarvittu vain yhdeksi kuvauspäiväksi. Ja jos näin, niin Lando olisi täyttänyt Hanin roolin elokuvassa. Lähde on vielä J.W. Rinzlerin vielä julkaisematon kirja The Making of Return of the Jedi, joka muutenkin vaikuttaa erittäin kiinnostavalta opukselta. Mutta: siinäpä Infinities-sarjakuviin what if -aihe!

Video: Abrams puhuu Simon Peggin kanssa Star Warsista.

Video: Ben Burttin ja kumppanien Boba Fett -testi vuodelta 1978.

Uusi Lucasfilm aloittaa kapinoimalla

Posted on by
3

Nyt se tiedetään. Dave Filonin uusi Star Wars -animaatiosarja ja, samalla, uuden Disney-Lucasfilmin virallisista SW-artikkeleista se, joka ehtii aikanaan silmiemme eteen ensimmäisenä. Ei, se ei ole Reclamation. Eikä se edes ole johdatus episodiin VII, kuten minä totisesti uskoin ja odotin.

Se on Rebels, animaatiosarja, joka sijoittuu episodien III ja IV väliin. Clone Warsista vastannut Filoni kapellimestaroi. Executive producereina myös Greg Weisman (Gargoyles ym. animaatiosarjoja) ja Simon Kinberg (mm. Hollywoodin uusi Sherlock Holmes ja tuleva X-Men: Days of Future Past). Viimeksi mainittuhan siis kirjoittaa myös yhtä tulevista spinoff-elokuvaa. Clone Wars -tekijäkaartia muutoin odotetusti Rebelsin riveissä. Tv-ensi-ilta syksyllä 2014, loogisesti Disneyn kanavilla. Juonesta ei tietenkään kerrottu mitään (otsikkokin voi tarkoittaa vaikka mitä/ketä), mutta TIE Fightereita siellä sitten ainakin on. Virallinen tiedote & julkistusvideo täällä.

Ensiajatuksia:

  • LFL sai juuri sanottua haluavansa keskittyä uusiin elokuviinsa. Nytkö sitten kuitenkin käännetään katse niinkin kauas kuin tapahtumiin, jotka johtavat siihen vanhimpaan SW-elokuvaan? Tuntuu omituiselta – tai vähintään asettaa ne edelliset vastaukset mm. 3D-versioiden ja Detoursin hyllyttämisestä eriskummalliseen, ellei peräti tekosyiseen valoon.
  • Setting on sitä yllättävämpi, kun tarkastellaan aikataulua: Rebels aloittaa syksyllä 2014, joten ensimmäinen kausi jatkunee seuraavaan talveen, jolloin taas Episode VII:n ensi-ilta saattaa olla jo vain muutamien kuukausien päässä. Edelleen, olisin totisesti kuvitellut telkkarisarjalla johdateltavan kohti uusia elokuvia.
  • Toisaalta, ratkaisu on hyvin ymmärrettävä siinä mielessä, että Disney-LFL haluaa taatusti johdattaa uuden suuntansa pariin myös prequeleihin pettyneet, SW:stä jo etääntyneet vanhat fanit. TIE Fightereita ja Kapinaliiton ensiaskeleet? Yeah, that oughta do it.
  • Niin paljon kuin expanded universessa onkin SW-universumia kammattu, episodien III ja IV välinen aikaa ei itse asiassa ole käytetty ihan puhki. Ja sitä paitsi, tässähän sitä nyt sitten vähitellen paljastuu, kuinka vanha expanded universe joutuu ullakolle..
  • Simon Kinbergin mukanaolo tarkoittaa todennäköisesti, että Kinberg kirjoittaa huhutun Solo-prequelin. Se ainakin sijoittuisi samoihin vuosiin. Tai no, toki kyseessä voi olla jokin toinenkin hahmo joka noina vuosina seikkailee, Boba Fett tai Yoda vaikkapa, mutta kun Solo kerran lienee jo lähes varmuudella mukana Episode VII:ssäkin, luottaisin tässä jo huhuun.
  • Hahmoihin liittyen ja muutenkin, on kai ihan mahdollista, että Rebels joka tapauksessa käsittelee teemoja tai tapahtumia, jotka heijastuvat myös uuteen elokuvatrilogiaan – välissä vain ajallisesti tapahtuu originaalitrilogia.

Päällimmäiseksi jää silti yksi ajatus. Mitä merkillistä voi tapahtua tv-sarjassa, joka kertoo kapinallisista ajassa vuosia ennen Kapinaliiton ”ensimmäistä voittoa pahaa galaktista Imperiumia vastaan”? Vapise, kaanonin logiikka…

Se Toinen Sarja: Into Darkness vie kohti valoa

Posted on by
8

Katsoin eilen Suomen ensi-illassa (kyllä, täällä Kuopiossa: Finkkarin uuden Scala-teatterin avajaisissa.) Star Trek Into Darknessin. Ja pidin, kuulkaas, kovasti.

Intohimoisimmat suippokorvat olkoot mitä mieltä tahansa, mutta minun kirjoissani Into Darkness on lähestulkoon ensiluokkainen scifisävyinen actionseikkailu. Jo J.J. Abramsin ensimmäinen Star Trek oli erinomaisen onnistunut tyylillinen modernisaatio, mutta vasta tämä toinen on tarinallinen modernisaatio.

Uudelleenkatsoin ensimmäisen uuden Trekin tällä viikolla. Se oli vielä enemmän starwarsia kuin muistinkaan: ihan kaikessa toimintakohtausten tyylistä miljööseen tosiaan näkyy, että ohjaajansa oli enemmän Wars- kuin Trek-fani, ja että uusi Star Trek oli jopa tehty enemmän Wars-faneille kuin trekkereille. Ja mikäs siinä, temppuhan kannatti: filmi oli älyttömän suosittu, ja avasi koko sisäänpäinlämpiävälle Trek-kulttuurille uusia yleisöjä. Gizmodon kriitikko kirjoitti juuri, että tuntee alkuperäisen Trekin vain muutaman tv-jakson tasolla, ja tuntee Abramsin Trekkien olevan tehty juuri hänelle.

Mutta vaikka minä(kin) pidin ykkös-Trekin sulavavauhtisesta toiminnasta, oli se myös pelottava esimerkki siitä, mitä en toivoisi kilpailevan saagan Episode VII:n olevan, ja minkä vuoksi en ollut aivan innoissani kuullessani Episode VII:n ohjaajavalinnasta. Star Trek 2009 oli niitä vuoristorataelokuvia, joiden kyydissä on kivaa, mutta jonka päätyttyä tapahtumat on jo unohtanut. Oli melkein yllättävää huomata toisella katsomiskerralla, että niin tosiaan, siinä ihan oikeasti posautettiin koko hiton Vulcanus avaruustuhkaksi, koska tarinan yhdentekevähkö, pilottijaksomainen pintajuoni peitti synkemmät sävyt alleen. Star Trekissä tapahtui omalle universumilleen perin harvinaisen vakavia, peruuttamattomia ja synkkiäkin asioita, mutta silti elokuva tuntui lähinnä kepeältä seikkailulta, jossa pinnari-Kirk kohoaa koulunpenkiltä kapteeniksi muutaman tunnin melskeissä ja kerää siinä sivussa ympärilleen tulevat kumppaninsa. Mitä tahansa nyt sitten Episode VII:ltä toivonkin (ei mennä siihen nyt), en toivo elokuvaa, joka ”vain viihdyttää”, ja joka syöksyy niin vauhdilla toimintakohtauksesta toiseen, että sitä katsoessaan unohtaa, minkä nimistä elokuvaa katsooakaan. Sillä, niin, Star Wars Episode VII:n ei pitäisi tarvita aloittaa niin puhtaalta pöydältä, että se ei tavoittelisi vanhojen elokuvien ystäviä.

Josta siis Into Darknessiin, joka ainakin yhden katsomiskerran perusteella on minusta parempi elokuva. Ja myös, jos tarpeen, parempi esikuva Star Wars Episode VII:lle.

Vaikka tämä Abrams-tiimin toinenkin Trek on täpöten täynnä toimintaa, tässä sitä kannattelee kunnollinen juoni käänteineen. Elokuvan vauhti tuntuu nyt ainakin useimmiten perustellulta, koska Into Darknessin shakkilaudalla on (ainakin) yksi pelaaja enemmän kuin ykkösosassa: aina joku uhkaa sankareitamme jostain suunnasta, joten onhan siinä liikuttava!

Kakkososaisuudestaan Into Darkness hyötyy erityisesti hahmovetoisuudessaan: meille ei tarvitse enää esitellä sankareita ja heidän erojaan vanhoihin esikuviinsa, joten nyt etenkin Kirkin ja Spockin suhteesta saadaan enemmän irti. Liekö kyse tuttuudestakin, että näyttelijöistä erityisesti Chris Pine eli Kirk parantaa ykkösosasta. Tosin tälläkin kertaa osalla jengistä on melko vähän tekemistä, mutta se on elokuvan formaattivika verrattuna pitkään televisiosarjaan. Ainoa uusi jengiläinen on nolon vanhanaikainen koriste-naishahmo. Hahmovetoisuudesta käy silti ainakin se, että Benedict Cumberbatchin hahmo (joo joo, koko tällaisista asioista kiinnostunut internet on tiennyt jo kuukausia mistä on kyse, mutta jätän nyt spoilerin kirjoittamatta) on todella tehokas, uhkaava pahis – ykkösosalla oli ongelmia tälläkin osastolla. Paljolti juuri Cumberbatchin presenssin ansiosta Into Darkness onnistuu tuntumaan edeltäjäänsä synkemmältä, vaikka edeltäjässä sentään räjäytettiin se Vulcanus.

Entäs se toiminta – jestas, Into Darknessissa on useampikin toimintakohtaus, joille kaikki viime vuosien yrittäjät saavat olla kateellisia. Erityisesti erään torpedointikohtauksen päätyttyä teki mieli taputtaa (en kehdannut yksin). On vaikeaa saada katsoja jännittämään elokuvassa, jossa hahmoille ei periaatteessa pitäisi voida käydä mitään, mutta tässä minä puristin penkin käsinojia. Ja onko Enterprise koskaan näyttänyt yhtä todelliselta ja, tuota, isolta kuin tämän elokuvan prologissa? Ei, ei edes Motion Picturen verkkaisissa kamera-ajoissa.

Kakkososa myös jatkaa onnistuneesti Trek-universumin modernisointia. Vanhoissa, pasifistis-aatteellisissa Trekeissähän ei juuri koskaan nähty esimerkiksi Maata, mutta tämä uusi vaihtoehto-Trek tuntuu tapahtuvan realistis-nihilistisemmässä tulevaisuudessa. Tämän Trekin maailmassa tuskin on luovuttu rahasta ja omaisuudesta. Silti kyse on (ainakin minun makuuni) riittävän samasta asiasta: uusi Trek on kuin modernisoitu valotus siitä vanhasta.

Muutenkin Into Darkness tasapainoilee onnistuneesti vaikeassa tilanteessaan muistaa saagan painolasti ja toimia ykkösosan myötä löytyneille uusille yleisöille. Se on täynnä viittauksia ja yksityiskohtia, jotka puhuttelevat vihkiytyneitä toisin kuin noviiseja, mutta ei välttämättä vaadi katsojaltaan mitään muuta aiempaa tietoa kuin sen oman ykkösosansa. Tämänkin olisi voinut tehdä niin monella tavalla: yhdessä kohtauksessa tohtori McCoyn pöydällä on tribble, ja jos pysyttäisiin tällä tasolla, olisi se aika laiskaa droppailua. Mutta esimerkiksi viittaukset Federaation ja klingonien imperiumin herkkiin suhteisiin toimivat todella hyvin. Sen sijaan siitä voi varmasti olla montaa mieltä, onko järkevää, että Into Darknessin loppupuoli tekee niin paljon, krhm, ”kunniaa” eräälle vanhalle Trek-tarinalle kuin tekee.

Kaiken kaikkiaan: Into Darkness on edeltäjänsä tavoin ennen kaikkea puhdasverinen viihde-elokuva, mutta se onnistuu viihdyttämisessä vielä edeltäjäänsäkin paremmin, syventäen tarinaa tietoisesti. Olen samaa mieltä Slashdotin pitkän arvion kanssa: ”Trek-teemaisena action-elokuvana” Into Darkness on loistava. Epäilemättä moni Federaation logon olkapäähänsä tatuoinut trekkeri kiroaa nämä kaksi elokuvaa vääräuskoisina. Ilmeisesti odotettavissa on myös arvioita, joiden mielestä ykkösosan päättymätön toimintavaihde oli parempi ratkaisu, koska niin ainakin tuntuu ajattelevan esimerkiksi Wired. Mutta minä nautin nyky-Trekkini tällaisena mieluusti.

Peruutus Trek-sivuvaihteelta tähän blogiin. Mitä nyt sitten tahdonkaan Episode VII:ltä (ei, ei vieläkään mennä siihen), Into Darknessissa on todella paljon sellaista, mille sanoisin kyllä. Ja se, mille sanoisin ei, liittyy suurelta osin Into Darknessin käsikirjoitukseen. Muistattehan, että Episode VII:ssä juuri se ei tule Abramsin tallista.

Reclamation: Lähellä, mutta ei sikaria

Posted on by
5

Päivä velvoittaa bloggaamaan: May The Fourth Be With You!

Lasse toivoi jo jokin aika sitten minun kantaani nettiin vuotaneeseen Star Wars Reclamation -tv-sarja-aihioon. Yritetäänpä nyt, vaikka myöhässäkin.

reclamation logo

Kuvakaappaus vuotaneen käsikirjoitusotteen nimiösivulta.

Kyse on siis tästä: Imdb:n foorumeille postattiin huhtikuun alussa seitsemän ensimmäistä sivua uuden SW-animaatiosarjan treatmentista. Sivut vuoti Imdb-käyttäjä fantasmographer, joka profiilinsa mukaan on työskennellyt Lucasfilmillä vuodesta 2008, mutta postauksen mukaan sai potkut LFL:n pienennyksen yhteydessä tänä keväänä. Kirjoittajan mukaan treatmentille näytettiin jo vihreää valoa tammikuussa, mutta irtisanomisten yhteydessä kaikki pistettiin seis.

First things first:

  • veikkaan, että käyttäjä on aito (imdb-profiilikin on luotu jo maaliskuussa 2006)
  • edelliseenkin liittyen, olen valmis uskomaan treatmentin aidoksi, vaikka kelpo argumentteja feikki!-väitteiden tueksi on kyllä helppo huomauttaa (vaikkapa täältä).
  • jos näin, koska treatment on päivätty marraskuun alkuun 2012, se on käytännössä kirjoitettu ennen Disney-LFL -kaupan julkistamista (30.10.2012)
  • tästä seuraa, että kyseessä on tosiaan vasta treatment, ei lopullisesti päätetty sarja-aihio
  • treatmentin seitsemästä sivusta vain neljällä on tekstiä, eikä kyseessä ole siis koko dokumentti
  • vaikka uskoisin käyttäjän ja dokumentin aidoksi, en ole lainkaan varma, uskonko väitettä greenlightista. Tammikuussa LFL oli jo uuden omistajan alaisuudessa, ja minusta tuntuu hyvin oudolta, jos siinä vaiheessa olisi lukittu näin isoa projektia – maaliskuussa Disney ilmoitti lopettavansa Clone Warsin ja huhtikuussa sulkevansa LucasArtsin.

Lisäksi, ja olennaisesti: jos uskomme alkuperäisen lähteen vilpittömyyteen, on huomattava, että kirjoittaja ei väitä, että kyseessä olisi Dave Filonin uusi sarja, vaikka moni nettilinkkaaja vetääkin tämän johtopäätöksen. (Tuoreehko Filoni-haastattelu julkaistiin muuten huhtikuun alussa fanipodcast Rebel Force Radiossa, ja siinäkin hän puhuu toiveistaan jatkaa SW-animaation parissa.)

Aivan yhtä hyvin Reclamation voi olla jonkun aivan toisen tahon treatment, joka nimenomaan on hylätty. Se taas tarkoittaisi, että Filonilla on tekeillä jotain ihan muuta.

Sitten Reclamation-treatmentin sisältöön. Nopea referaatti, vaikka paremman kuvan toki saa lukemalla sivut itse:

Star Wars Reclamation olisi uusi, ”hahmovetoinen” animaatiosarja, joka johtaisi suoraan Episode VII:aan. Hahmovetoisuudella saatetaan tosin tarkoittaa lähtökohtaa, joka kuulostaa minusta melkein hahmovetoisuuden vastakohdalta: Reclamation esitellään Clone Warsin tyylisenä yksittäisistä jaksoista ja välillä muutaman jakson mittaisista juonista koostuva tarinankerrontana, jossa jaksojen päähenkilöt vaihtuvat. Pääosassa olisi sekä uusia että vanhoja hahmoja: esimerkiksi Tasavallan johtajat Mon Mothma ja Leia Organa, mutta myös uusia jedejä ja ilmeisesti pakollisena salakuljettajahahmona Landon tytär. Tavoitteissa mahdollisimman suuri yleisö, mutta tähtäimessä Clone Warsia paremmin myös aikuiset katsojat.

Juoni? Sarja tapahtuisi 15 vuotta Return of the Jedin jälkeen. Jediritarikuntaa on ainakin jonkin verran elvytetty. Imperiumi on valtioliittona kaatunut, mutta sen perinteelle uskollinen epämääräinen joukko aurinkokuntia taistelee Uutta Tasavaltaa vastaan. Galaksissa vallitsee siis tavallaan Kapinaliitto vs. Imperiumi -asetelma nurinpäin. Sarjan alussa osapuolet päätyvät kuitenkin epävarmaan liittoon, kun molemmat yllättää uusi uhka: Coruscantin itsensä alakerroksesta 1313 nousevat ”mustat droidiarmeijat”.

Niin, aivan: 1313. Treatment siis kytkeytyy suoraan LucasArtsin suurprojektiin 1313, joka julkistettiin jo kesällä 2012 ja jonka ei tuolloin (tai myöhemminkään) käsittääkseni tiedetty liittyvän mitenkään uusin Star Wars -elokuviin. Pelin piti olla viime vuosien SW-pelejä synkempi 3D-präiskintä Coruscantin rikolliskerroksessa 1313, ja siinä pelattaisiin palkkionmetsästäjillä (lue: ei Voimaa käyttävillä hahmoilla). Peli näytti kieltämättä kiinnostavalta, jopa tällaisen ei-enää-pelaavan silmiin. Mutta, se on siis lopetettu. Slut, Finito, The End. Ellei matskua sitten myydä alihankkijalle, mutta jos pelin tekijät saivat jo potkut, tämä ei taida olla kovin todennäköistä.

Viimeistään tämä johtaa minut tulkitsemaan, että tuskinpa myöskään Reclamation on tekeillä enää, jos koskaan olikaan. Spekuloida voi tietysti, että kenties George Lucas tosiaanoli kehitellyt Episode VIII:tä varten jotain tällaista, mutta Disney-LFL vaihtoi talven aikana suuntaa, ja hylkäsi siten toisenlaiseen elokuvaan johtavat 1313-pelin ja Reclamation-sarjan. Vastaavasti, sekin on toki mahdollista, että todella näemme jotain tällaista tulevassa elokuvassa, mutta Disney-LFL haluaa johdatella katsojat sen pariin toisella tavalla. Tai samallakin tavalla, mutta vasta parin vuoden päästä.

Silti, jos nyt unohdetaan tämäkin, arvioinpa vielä Reclamationista vuotaneita sivuja muutamalla määreellä:
+ Galaktinen asetelma. Mieluummin uusi uhka kuin ikuinen Imperiumi. Toisaalta se, että keisarillisia ei olisi täysin kukistettu uuden uhan ilmetessä, antaa jänniä tarinallisia mahdollisuuksia poliittiseen pelaamiseen – ja vieläpä sellaisia mahdollisuuksia, mitä ei ole täysin koluttu expanded universessa.
+ Jedit. Treatmentin mukaan Voiman käyttäjiin suhtaudutaan epäluuloisesti Uudessa tasavallassa. Tämä on minusta hieno idea, ja käy täysin järkeen, kun muistetaan Imperiumin vähätelleen jedejä parinkymmenen vuoden ajan (”that ancient religion”, muistattehan!). Oikeastaan jännä juttu, että vanhassa expanded universessa jedien asemanpalautus otettiin aina selviönä, toki yksittäisiä planeettoja lukuunottamatta. Eikö itse asiassa huomattavankin osan galaksia voisi kuvitella suhtautuvan jedeihin (ja koko Uuteen Tasavaltaan!) kuten Timothy Zahnin noghrit: vihamielisesti, koska heidän näkökulmastaan Imperiumi oli vapauttaja? Tässä voisi olla yksinkertaisuudessaan nokkela kulma, jolla Star Wars -maailmaa voisi nykyaikaistaa Episode VII:ssa.
+ Leia. Treatmentin mukaan Leiaa muistetaan sankarina kapinan ajalta mutta hänen jedi-sympatioistaan ei pidetä. Lisäksi treatmentissa vihjataan ”cover-upista” liittyen Leian suhteeseen Anakin Skywalkeriin. Jälleen, tällaista en muista expanded universessa nähneeni, ja tämä kuulostaa hyvin kiinnostavalta.
+ Tunnelma. Edellisiin kohtiin liittyen: Reclamation vaikuttaa aidosti vakavammalta tarinankerronnalta kuin, no, ainakaan Clone Wars oli. Ja iso osa EU:sta.
+/- Keisarillisen liiton johtaja Rath Zel-Quul. Chiss, joka joutui Palpatinen Imperiumissa ongelmiin omantuntonsa vuoksi. Siis älykäs vastapuolen johtaja, jota ei voi pitää pahana an sich. Eli – lajia myöten! – suuramiraali Thrawn uudella nimellä. Niin paljon kuin Thrawnista pidänkin, tämä tuntuu vähän tylsältä vedolta. Ja miksi ihmeessä nimessä on Batman-viittaus?
– Uudet hahmot. Jedi- ja salakuljettajahahmot vaikuttavat treatmentissa kovin geneerisiltä. Pahaenteisin on silti ”The Shade”, valomiekalla aseistautunut naamioitunut kostaja. Veikkailla sopii, keneksi vanhaksi hahmoksi tämä mysteerio ekan tuokkarin päätöksessä paljastuisi (moni netissä epäili heti Lukea, minä pistäisin ehkä sittenkin rahani Mace Winduun).
– Suuri paha. Droideja Coruscantin kellarikerroksista? Öö, ei. Ei oikeasti ei. Ehkä mieluummin jopa se Imperiumin uusi nousu.
– Juonimahdollisuudet. Ensimmäinen tekstisivu antaa minusta ymmärtää, että loppujen lopuksi tekeillä olisi synkemmistä sävyistä huolimatta sarja, joka Clone Warsin tavoin polkisi paikallaan ja vaihtelisi tyyliä humoristisen jakson yksittäisjaksosta aina vähän kunnianhimoisempaan parin jakson kaareen – pääsemättä silti mihinkään (”any character can be the star”). Tämä ei ole minun käsitykseni hahmovetoisesta kerronnasta, eikä juonivetoisesta.

Kaikkiaan: Star Wars -sarja voisi minusta mennä paljon pahempaankin suuntaan kuin Reclamation-luonnoksessa, mutta ihan tällaisenaan tämä ei kuitenkaan ole Se Juttu, johon toivon sen menevän. Pikemminkin kyseessä on Clone Wars -animaation fanien päiväuni vanhan expanded universen päänmenoksi.

Niin, ja sitten meillä on Lucasfilmin vastaus TheForce.Netille, että Reclamation-kässäri ei olisi aito. Ehkäpä siis niin. Sillä eihän kukaan narraisi sammuttaakseen ikävän totuusperäistä huhua, eihän…?

Abrams: ”Lucasin olemassaolo on etu”

Posted on by
4

J.J. Abrams puhuu! J.J. Abrams puhuu!

No, ei tosin kovin paljon (warssista). Eikä yllätä, ettei: Abramsin tyyliin on aina kuulunut pysytellä vähäsanaisena tai ympäripyöränä tulevasta ennen h-hetkeä – ja toisaalta olla erityisesti erittelemättä aiempia teoksiaan (tai sitten niistä ei kysytä – Hollywood-journalismin tuntien..). Niinpä myös Playboyn tuoreessa, sinänsä kiinnostavassa haastattelussa puhutaan syvemmin lähinnä Trekistä ja, ehkä vähän yllättäenkin, jonkin verran myös Abramsista itsestään viihteentekijänä. Koko artikkeli on netissä.

Tämän blogin aihepiirin kohdat poimien:

  • Abrams tiedostaa hyvin Trekin ja Warssin (universumien ja fanien) välisen juovan, ja halusi juuri siksi ensin jättää Star Warsin väliin.
  • Selvillä tuntuu olevan myös omakin huoleni siitä, että lopputulosten eli kahden franchisen valmiiden elokuvien tulee erota toisistaan: ”They shouldn’t feel the same aesthetically. They can’t.”
  • Abrams aikoo konsultoida George Lucasia: ”The advantage here is that we still have George Lucas with us to go to and ask questions and get his feedback on things, which I certainly will do. With Star Trek it was harder because I wasn’t a Star Trek fan; I didn’t have the same emotional feeling, and I didn’t have Gene Roddenberry to go to.”
  • Abrams kieltäytyy vastaamasta esimerkiksi vanhojen näyttelijöiden paluuseen ja väistää myös mahdollisuuden ottaa kantaa Jar-Jar Binksiin. ”I’m not going to give my opinion on the original movies or characters.”
  • Abrams tuntee paitsi Kathleen Kennedyn ja George Lucasin jo pitemmältä ajalta, mutta sanoo myös työskennelleensä käsikirjoittaja Michael Arndtin kanssa pitkään. Minä en tiennyt tätä, enkä keksi, mistä projektista on kyse, mutta ei kai tämä mikään salaisuus ole. Kuka tietää, mistä kyse?

Pari huomiota:

  • Prequel-trilogian haukkumisen välttely voi olla tässä vaiheessa fiksua, jo Lucas-kontaktienkin takia, mutta jossain vaiheessa Abramsin, Kennedyn tai Arndtin uskoakseni täytyy antaa fanikunnalle vahva viesti, että tulossa ei ole Phantom Menacea.
  • Lucasin konsultoimiseen viittaaminen on ainoa oikea (pieni) uutinen Abramsin SW-lausunnoissa. Tähän astihan on ollut hyvin epäselvää, onko Lucasin rooli creative consultantina selkääntaputtelukrediittiä kummempi. Se, että Abrams sanoo oma-aloitteisesti Lucasin avun kysymisestä ”I will certainly” viittaa minusta siihen, että Abrams aikoo todella henkilökohtaisesti keskustella paljonkin Lucasin kanssa elokuvastaan. Mutta, mikäpä siinä – ei Lucas silti Episode VII:ää ohjaa tai kirjoita.

Muita haastattelun aiheita: se Trek. Seuraava tv-projekti. Abramsin työskentelytapa (minäkin kirjoitin tästä aiemmin: esimerkiksi ”hänen” tv-sarjojaan pyörittävät todellisuudessa toiset showrunnerit). Lostin kiistelty loppu (”loved it”). Tom Cruise. Kuinka Felicitystä seurasi Alias. Alias-elokuva on harkinnassa. Abrams yritti ostaa Infocomin (!), mutta joku muu ehti ensin.

Mutta, mitä Episode VII:ään tulee; edelleen se valtakunta Michael Arndtin haastattelusta.

Fanileikkaukset: Artoo ei aina osaa lentää

Posted on by
5

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt muutama viikko, vaikka sanottavaa olisi kyllä ollut tässä välissäkin. Lienee syytä ryhdistäytyä, koska kerran kolme Star Wars -elokuvaakin voi päätyä katsomaan ex tempore. Kotisohvallamme katsottiin nimittäin viime viikonloppuna sen kummemmin etukäteen suunnittelematta sisarussarjan voimin episodit I-III eli Shadow of the Sith, The Republic Divided ja Dawn of the Empire.

Ai oliko teidän hyllyssänne toisennimiset dvd:t? Joo, niin minunkin. Kyseessä olivat siis nimimerkki L8wrtr:n fanileikkaukset episodeista I-III.

Fanileikkauksilla tarkoitetaan elokuvien epävirallista uudelleenkoostamista, ja niiden kirjoon voi tutustua Internet Fanedit Databasessa (olisihan se pitänyt arvata). Usein kyse on lyhentämisestä: esimerkiksi käyvät vaikkapa ”Tolkien-fanin versiot” Peter Jacksonin trilogiasta, joista on poistettu kirjoihin lisätyt kohtaukset. Toinen suosittu fanedit-muoto on elokuvasta poistettujen kohtausten ”palauttaminen” elokuvaan. Rohkeimmat leikkaajat ovat syvämuokanneet elokuvien rakenteita uusiksi: itseäni kiinnostaa esimerkiksi nähdä Spicediverin versio Kummisetä kolmosesta, jossa (aliarvostettu) originaalileffa on yritetty palauttaa siihen muotoon, mitä Coppola tavoitteli, Michael Corleonen henkisen ja kirjaimellisen lopun kertovaksi epilogiksi varsinaisille Godfather-elokuville. Oma lukunsa ovat enemmän-tai-vähemmän-kieli-poskessa -versiot, joissa elokuvien virheiden korjaamisen sijaan on leikitty materiaalilla, esimerkiksi koostaen 24:n kokonainen tuotantokausi elokuvan muotoon tai järjestäen Back to the Future -trilogia kronologiseen järjestykseen (ei, en ymmärrä minäkään). Faniediteistä kirjoitti äskettäin myös Olli Ylen sivuilla.

Star Wars -elokuvat ovat, tietysti, mitä otollisin aihe tällaiselle puuhastelulle. Koko fanedit-kulttuurin tärkeimpiä kulmakiviä on The Phantom Edit, vhs-aikakaudelta kumpuava Mike J. Nicholsin versio Phantom Menacesta, jonka maine kantautui nopeasti Suomeenkin asti. Itsekin muistan kuulleeni jo kauan ennen varsinaista internetin SW-piirien aikaani ”versiosta, josta Jar-Jar olisi poistettu”. Näinhän Phantom Editissä ei itse asiassa ole tehty, ja saman episodin myöhemmät faneditit ovat paljon radikaalimpia, mutta sen peruslähtökohta innoitti monia: kuinka paljon paremmaksi jopa maailman vihatuin blockbuster voidaan muuttaa yksinkertaisilla tempuilla, pelkästään olemassaolevaa materiaalia käsittelemällä ja hyvinkin pieniä kohtia poistamalla. Epäilemättä Phantom Editin vaikutusvalta perustuu myös siihen, että Lucasfilm ei haastanut Nicholsia näkyvästi oikeuteen: syntyi kulttuuri, jossa faniedittejä on – ainakin toistaiseksi – siedetty fanikulttuurin osana, kunhan niiden tekijät eivät yritä hyötyä teoksistaan rahallisesti. (Tosin kulttuuriin kuuluu, että download-linkkejä ei levitellä netissä kovin avoimesti.)

Phantom Edit keskittyi siis viilaamaan Phantom Menacea paremmaksi elokuvaksi poistamalla siitä ärsyttävimpiä, tarpeettomimpia ja tyylitajuttomimpia kohtia, kuten gunganin astumassa ällökakkaan. Tällainen käsittely puuttui kuitenkin vain elokuvan pinnallisimpiin ongelmiin. Ei kai kukaan tosissaan ole sitä mieltä, että Phantom Menace muuttuisi onnistuneeksi elokuvaksi ilman Jar-Jar Binksiä?

Omat definitiiviset versioni Phantom Menacesta ja Attack of the Clonesista ovat jo pitkään olleet nimimerkki MagnoliaFanin versiot Balance of the Force ja The Clone War. Niissä elokuvia ei ole vain lyhennetty, vaan niiden koko sävy on muutettu. MagnoliaFanin monista tempuista nerokkain on gunganien ja neimoidiaanien (=kauppaliittolaisten) puheen skrämplääminen muminaksi, joka on sitten tekstitetty uudelleen, jolloin hahmojen luonteet, motivaatiot ja paikoin jopa elokuvan tapahtumat muuttuvat. MF:n elokuvissa erityisesti Jar-Jar ja Anakin muuttuvat fiksumpaan suuntaan. Gunganien ja nabooiden välistä suhdetta selittää vanha rotujännite. Kauppaliiton invaasio on paljon originaalielokuvaa hyytävämpi, koska saamme kuulla valloittajien harrastavan orjakauppaa ja teloittavan Amidalan hoviväkeä. Tietenkään MF:n versiossa ei mainita midikloriaaneja tai neitseellistä syntymää. Siellä täällä MF on parantanut elokuvia myös huomaamattomilla keinoilla, kuten vaihtamalla Lucasin versioiden repliikkejä vaihtoehtoisiin ottoihin.

Totuuden nimissä on tietysti myönnettävä, että MF (ja monet muut Nicholsin jälkeiset fanileikkaajat) ei ole tyytynyt vain editoimaan, vaan osa muutoksista on vaatinut efektien käsittelyä, värimäärittelymuutoksia ja muuta sellaista, mikä menee jo erikoisefektien osastolle ja siten syvällisempään ”elokuvaan puuttumiseen”. Tästä huolimatta MagnoliaFan ei ole poistanut käytännössä mitään alkuperäisten elokuvien kohtausta kokonaan, joten Balance of the Force ja The Clone War eivät koskaan tunnu lyhennetyiltä. Ne tuntuvat älykkäämmiltä ja synkemmiltä versioilta samoista tutuista elokuvista, ja ne toimivat loistavasti SW-maratonin kahtena ensimmäisenä elokuvana.

Sidenote: En tiedä, mitä tapahtui MagnoliaFanin Episode III:lle. Jos tämä Twitter-tili ja nämä postaukset ovat oikeita (ja uskon, että ainakin postaukset ovat), se oli kyllä tekeillä. Olen aidosti harmissani, että sitä ei ole olemassa, vaikka olenkin sitä mieltä, että Revenge of the Sith on kahta edeltäjäänsä onnistuneempi jo alkuperäisessäkin asussaan.

Mutta. Viime viikonloppuna siis katsoimme L8wrtr:n versiot Shadow of the Sith, The Republic Divided ja Dawn of the Empire. Niiden tekijä menee vielä paljon MF:ää pitemmälle. L8wrtr:n metodi on ollut leikata George Lucasin versioista pois kaikki, mikä hänestä on tuntunut vähänkin väärältä. L8wrtr:n mielestä prequel-trilogian ongelmia ovat muun muassa luotaantyöntävät päähenkilöt, epäuskottava rakkaustarina ja epäsynkkä originaalitrilogian tyyliin (enkä minäkään taida olla näistä pahasti eri mieltä). Sinnikkäällä saksimisella kaikille näille ongelmille on tehty ihmeitä: Anakin ei whinetä, ”Darth” ei ole sith-titteli, Yoda ei valomiekkaile eikä Artoo lennä. L8wrtr käyttää tekstitystemppua vain pari kertaa, ja silloinkin lähinnä nopeuttamaan juonta: hänen episode II:ssaan Obi-Wan ei käy cgi-hahmon kulmakuppilassa, jedikirjastossa eikä Yodan päiväkodissa. Leikkaukset näkyvät minuuteissa: siinä missä MagnoliaFanin versiot ovat vielä melko lähellä originaaliversioiden pituutta (osin siksi, että niihin on palautettu dvd:n deleted scenejä MF:n poistamien tilalle), L8wrtr:n Episode I on 34 minuuttia Lucasin versiota lyhyempi ja Episode II peräti 41 minuuttia alkuperäistä lyhyempi. Episode III on lyhentynyt vähiten, mutta siinäkin erityisesti alun pelastusoperaatio ohitetaan hujauksessa.

L8wrtr:n versiolla on kieltämättä ansionsa. Ne tuntuivat niin lyhyiltä, että ne katsoi kevyesti. Vauhdin lisäksi L8wrtr muuttaa usein todella nokkelasti tapahtumia leikkauksella: erityisen hienosti toimii Phantom Menacen loppu, jossa Anakin ei suinkaan vahingossa satu lentämään avaruuteen ja räjäytä Kauppaliiton komentoalusta painaessaan väärää nappia, vaan tekee kaiken tämän tarkoituksella. Toimiva on myös Clonesin puolivälin aamuinen heräämiskohtaus, jossa L8wrtr:n versiossa Anakin ja Padme ilmiselvästi ovat viettäneet yön yhdessä. Itse ihailin myös hienovaraisempia temppuja, kuten elokuvien yleisen rytmiikan jouhevoittamista poistamalla esimerkiksi sieltä täältä sana tai kaksi repliikistä.

Toisaalta katsojaseurueemme oli yksimielinen siitä, että L8wrtr menee hieman liiankin pitkälle. Hänen versiossaan Anakinin ja Padmen rakkaustarinan sekä Anakinin ja Obi-Wanin ystävyyssuhteen uskottavuusongelmia on korjattu poistamalla kaikki epäröinnit rakastumisesta ja kaikki piikittely ystävyyssuhteesta. Tulos on, että rakastuminen tuntuu vielä alkuperäistäkin äkkinäisemmältä ja ystävyyssuhde jää ohuemmaksi. Joissakin kohdissa L8wrtr on selvästi myös eri mieltä kanssani siitä, mikä Lucasin elokuvissa itse asiassa toimii: minusta aidosti toismaailmaista kulttuuria huokuva kuningatar Amidala on aivan ylivoimaisesti parasta Phantom Menacessa ja koko elokuvan parhaan repliikin ”I will not condone a course of action that will lead us to war” leikkaaminen on lähes anteeksiantamatonta. Ja parempi puolisko taas on erityisen mieltynyt siihen lentävään Artoohon…

L8wrtr:n versio tuntuu olevan Fanedit.orgin väen suosikki SW-edit, mutta en siis ole aivan samaa mieltä. Se toimii katsojille, jotka osaavat prequel-trilogian ulkoa, ja haluavat (tällä kertaa?) katsoa sen jouhevasti, ärsyttävyyksistään totaalisen riisuttuna. MagnoliaFanin versio taas toimii jopa alkuperäisiä elokuvia näkemättömälle, ja on minusta täysin uskottava vaihtoehto Lucasin elokuvien korvaajaksi.

Kaikkiaan fanedit-kulttuuri kertoo näiden(kin) elokuvien kohdalla vain siitä, että pohjimmiltaan niitä rakastetaan – tai ainakin haluttaisiin rakastaa. Mike J. Nichols, MagnoliaFan, L8wrtr ja monet muut ovat käyttäneet lukemattomia työtunteja Phantom Menacen ja kumppanien parantamiseen, koska he haluavat löytää Lucasin näkemyksen sisältä paremman elokuvan. Ymmärrän heitä oikein hyvin.

Tuskinpa nämäkään jäävät viimeisiksi fanifilmiversioiksi. Hurjin projekti on Adywanin ”revisited” versio koko trilogiasta, joka alkoi ANH:n dvd:n värikorjauksena ja on edennyt vaiheeseen, jossa tekijä suunnittelee uusien kohtausten kuvaamista näyttelijöiden kanssa. Tekisiköhän joku meidän taloudellemme prequel-trilogiasta ainoastaan Artoon seikkailuihin keskittyvän version?

Uudet toivot, osa 1: Ihmemies

Posted on by
8

Okei, vitsit sikseen, mutta oikeasti minulla oli jo viime viikolla tarkoitus avata kirjoitussarja uuden Star Warsin tekijöistä. En lupaa sarjalle mittaa enkä ilmestymistiheyttä, koska oletan kiinnostavien tekijöiden määrän vain kasvavan siitä 4-5 nimestä, jotka mielessäni jo nyt ovat. Ensimmäisenä vuorossa on mies, jonka Kathleen Kennedy ja Disney-Lucasfilm halusivat aivan ehdottomasti ohjaamaan seitsemännen Star Wars -elokuvan, vaikka tämä itse oli aluksi ideaa vastaan.

480px-J.J._Abrams_by_David_Shankbone

J.J. Abrams (kuva: David Shankbone, flickr.com/photos/shankbone/ )

  • Jeffrey Jacob ”J.J.” Abrams (s. 1966)
  • Episodin VII ohjaaja
  • aiemmat ohjaustyöt: Mission: Impossible III (2006), Star Trek (2009), Super8 (2011), Star Trek Into Darkness (2013), lisäksi televisiotöitä
  • ollut mukana luomassa ja tuottamassa sekä enemmän tai vähemmän kirjoittamassa ja ohjaamassa televisiossa mm. sarjoja Felicity (1998-2002), Alias (2001-2006), Lost (2004-2010) ja Fringe (2008-).
  • elokuvakäsikirjoituksia: Regarding Henry (Tapaus Henry, 1991), Armageddon (co-credit, 1998), Mission: Impossible III (co-credit, 2006), Super8 (2011)
  • erikoista: säveltänyt tv-sarjojensa tunnarit
  • naimisissa, kolme lasta

First things first: J. J. Abrams on yksi sukupolvensa, kenties myös ”tämän hetken”, tärkeimmistä elokuvantekijöistä. Tätä ei ole kiertäminen, vaikkei miehen tyylistä edes tykkäisi. Hän on sitä, vaikka vain vähän aikaa sitten häntä olisi pidetty enemmän telkkarintekijänä, ja itse asiassa osittain juuri siksi. Abrams on osaltaan (vaikkei toki yksin, muistetaanpa vaikka Aaron Sorkin, Alan Ball ja myös herrat Steven Spielberg ja Tom Hanks) alentanut telkkarin ja leffa-Hollywoodin rajaa niin alas, ettei sitä käytännössä enää ole.

Abramsin hittilista on niin vaikuttava, että häntä on kutsuttu aikamme viihteen kultasormeksi samaan sävyyn kuin Spielbergiä aikanaan. Rinnastus saattaa ontua siinä, että Spielberg oli sentään alusta asti leimallisesti ohjaaja, mutta toisaalta myös Spielbergin rooli 1980-luvulla oli monissa ”hänen” teoksissaan (vaikkapa Back to the Futuressa) suhteellisen vähäinen. Juuri Spielberg oli tärkeä tienraivaaja Abramsin kaltaisille nykytekijöille, jotka ovat yhtä kotonaan isoja lankoja vetävinä tuottajina kuin taiteilijoina kameran takana. Tai miten olisi tämä vertaus: J.J. Abrams on elokuvien Timbaland.

Esimerkiksi Cloverfieldiä pidettiin yleisesti Abrams-leffana, vaikka siinä hänet on merkitty lopputeksteissä vain vastaavaksi tuottajaksi. Lostia pidetään Abramsin lopullisena läpimurtona, mutta hänen osansa kuuden tuotantokauden mittaisen sarjan toteutuksessa on erittäin pieni. JJ vain lisäsi Jeffrey Lieberin pilottijaksokäsikseen yliluonnollisen mysteerin ja kehitteli Damon Lindelofin kanssa (ilmeisesti hyvin nopeasti) Lostin pääpiirteisen juonirungon. Tämän jälkeen sarja jäi käytännössä showrunnerien Lindelofin ja Carlton Cusen käsiin. Abrams on kreditoitu koko sarjan mitalta ainoastaan pilotin ohjaajaksi ja kirjoittajaksi sekä yhden myöhemmän jakson kirjoittajaksi. Mutta ilmeisesti totta on, että juuri Abramsin kosketus teki Lostista hitin. Ja siinäpä onkin läpimurron ydin.

Mitä tulee Abramsin tuotannon varsinaiseen laatuun, minä pidin kovasti Aliaksesta (etenkin alkupuolella) ja Lostista (etenkin keskivaiheilla). Star Trek -rebootti oli todella onnistunut päivitys, ja odotan jatko-osaa suurella mielenkiinnolla. Vähempiarvoisetkin JJ-tuotteet, kuten Spielberg-pastissi Super8 ja höpsönhauska Fringe-sarja, ovat tähän asti aina olleet vähintään läpeensä viihdyttäviä. Se ei ole lainkaan huonosti. Televisiokerronnan uudistajana, elokuvan taitajana ja jopa sävellyskynäisenä Abrams on tosiaan eräänlainen aikamme massaviihteen renessanssinero. Ja kyllä, tarkoitan sitä ihan todella, mutta painottaen molempia sanoja: nero, mutta viihteen nero.

Kun kertaan mielessäni Abramsin tuotantoa, huomaan, että lähes kaiken siitä olen katsonut vain kertaalleen. Tietoisesti useampaan katsomiskertaan pääsevät uskoakseni vain Aliaksen timanttinen pilottijakso ja Cloverfield, ja niistäkin jälkimmäinen on siis hädin tuskin Abramsin käsialaa. Mikä on vielä kuvaavampaa, minulla ei ole ainakaan tällä hetkellä suurempaa hinkua uudelleenkatsoa Abramsin filmografiasta kuin Trek, joka tosiaan pitäisikin ennen kakkososaa. Esimerkiksi Super8, jota edellä kuvasin läpeensä viihdyttäväksi, oli täsmälleen sitä – kertakatsottuna.

Telkkarin puolella Lost jää historiaan jatkuvajuonisuuden valtavirtaistajana ja mysteerispekulaatioiden innoittajana, mutta neroksi ja hittimaakariksi J.J. Abramsin filmografia on sittenkin suppeanpuoleinen. Etenkin jos Lost sivuutetaan muiden luotsaamana, Abramsin teoslistassa ei ole magnum opusta, joka ansaitsisi tulla muistetuksi kerrattaista viihdearvoaan syvemmällä. Jos mies kuolisi nyt, hänet mainittaisiin muistokirjoituksissa sukupolvensa tienraivaajana, tv-sarjojen luojana ja Trekin päivittäjänä. Ehkä nokkelana kirjoittajanakin, mutta todistusaineiston perusteella totuudenmukaisempaa olisi puhua nokkelasta ideoijasta. Mestariohjaaja-tittelille ei olisi perusteita.

Star Wars Episode VII:n tietysti toivoisi olevan loistava. Ja sen nimenomaan toivoisi olevan loistava tavalla, joka tekisi siitä nykyisten ja tulevien sukupolvien rakastaman klassikon – ei vain tavalla, joka saa katsojat tuumaamaan ”joo, olihan se ihan hyvä, parempi kuin edelliset”. Jotta Star Wars -sarja saa todellisen uuden alun, avauksessa pitää olla potkua. Pelkkä läpeensä viihdyttävä ei riitä. Disney-Lucasfilm selvästi luottaa siihen, että J.J. Abrams on juuri oikea mies sitä potkua antamaan. Saatavilla oli vähintään puoli Hollywoodia, ja Abrams itse oli sitä paitsi aluksi vastahakoinen. Kathleen Kennedy tapasi Abramsin ensi kerran tämän ollessa vasta 14-vuotias – voi turvallisesti olettaa, että tuottajamoguli tietää tarkalleen, millaisen ohjaajan Abramsista saa. Abramsin aiemman filmografian perusteella minä – joka siis sinänsä olen tähän asti seisonut Abramsin leirissä! – olen hieman varovaisella kannalla.

Kenties voimakkaimmin kantaani ei sittenkään edes vaikuta Abrams itse, vaan Se Toinen Sarja. Oikeastaan on harmi, että Abrams oli sopiva kaveri tämäntyyppiselle keikalle jo muutama vuosi sitten. Star Trek osoitti, että Abrams osaa päivittää rohkeasti rakastettua scifilähdemateriaalia ja tehdä siitä aikaamme sopivaa, vauhdikasta ja tyylikästä. On mahdollista, että Star Trek Into Darkness, jonka trailerit ovat olleet ihan killereitä, on jo sarjassaan mestarillinen scifiseikkailu. Mutta haluammeko, että warssi päivitetään samoin kuin trekki? Onko Abrams oikea mies aloittamaan uusi Star Wars -sarja, jos hänen kädenjälkensä leimaa jo yhtä isoa tähtisaagaa? Tämän epäilyksen esitti Abrams itsekin. Tehdessään Trekkiä Abrams koki taistelevansa ”Star Warsin varjoa” vastaan, joten jos Abramsin Star Trek on jo reaktio Lucasin prequeleihin, kuinka sama mies voi tehdä seuraavankin vastareaktion? Entä kuinka pystymme lukemaan avausskrollin kaikelta siltä lens flarelta?

Onneksi monet seikat kyllä puhuvat myös Abramsin valinnan puolesta. Hän ei ole vain Hollywoodin ’it’ ohjaaja, vaan samaan aikaan uskottava uuden sukupolven modernisoija että jo riittävän vakiintunut nimi ohjaamaan Star Warsia. Abrams on tottunut isoihin tuotantoihin (ja isoihin franchiseihin), eikä silti ole vaaraa, että hän taipuisi Lucasin tyylin kopioijaksi. Tästä huolimatta apua on siitäkin, että Abrams on todellakin Star Wars -fani (eikä itse asiassa ollut Trek-fani). Monet SW-elokuvien kivijalkapiirteet ovat myös Abramsin peruspalettia: hyvän ja pahan ikuinen taistelu, myyteistä johdetut päähenkilöt ja asetelmat, pohjimmainen perhekeskeisyys, yllättävät juonenkäänteet, tapahtumajärjestyksen ajallinen särkeminen ja niin edelleen.

Ja vielä, kenties olennaisimpana: Abramsia ei palkattu Episode VII:n kirjoittajaksi, vaan ohjaajaksi ja tuottajaksi. Sanoisin, että vahvuudet on tunnistettu oikein.

Episode VII : Yllättäviä käänteitä juonessa

Posted on by
1

En odottanut Star Wars Episode VII:n juonipaljastuksia vielä vähään aikaan, mutta tänään niitä yllättäen julkistettiin. Ja huh, tässä riittääkin sulateltavaa ainakin huomiseen.

Hollywood Inquirerin mukaan ohjaaja J.J. Abrams olisi vaatimassa Michael Arndtin käsikirjoitusta uusiksi. Lehden mukaan Abrams suostui uuden tähtisodan ohjaajaksi sillä ehdolla, että saa täydet valtuudet kehittää sarjasta mieleistään. Episode VII:ää ollaankin nyt kehittämässä jatko-osasta enemmän rebootin suuntaan, lehti tulkitsee.

Premiere Empire -lehden tietojen perusteella Michael Arndtin (Little Miss Sunshine, Toy Story 3) versio olisikin saattanut jakaa fanikuntaa. Lehden ”road movieksi avaruudessa” luonnehtimassa käsikirjoituksessa toisistaan erilleen ajautunut Skywalkerin perhe yrittää ehtiä ajoissa galaksin toisella laidalla järjestettäviin jeditaitokilpailuihin. Erilaisten viholaisten takaa-ajamina perhe yrittää samalla löytää toisensa henkisesti uudelleen ja kannustaa Leian ja Hanin kömpelöä tytärtä jediopintoihin.

Tämän version Abrams on nyt hylännyt, Hollywood Inquirer kertoo. Huhuissa uuden trilogian naispäähenkilöstä oli ilmeisesti perää, sillä Abrams on nostamassa uuden trilogian päähenkilöksi juuri Leian ja Hanin tyttären. ”En myönnä mitään, mutta on totta, että pidän naishahmoista. Star Trekissä minun oli pakko käyttää muiden hahmoja, mutta esimerkiksi tv-sarjojeni Aliaksen Sydney, Fringen Olivia ja Lostin Jack ovat kaikki ihan tyttöjä”, Abrams sanoo lehdelle.

Uusiksi menevän käsikirjoituksen varsinaisesta juonesta Hollywood Inquirer ei tiedä vielä mitään, mutta kertoo Abramsin haluavan tarinan emotionaaliseen ytimeen päähenkilön vaikean suhteen vanhempiinsa ja toiseen isähahmoonsa jedimestari Luke Skywalkeriin. Konsultoiva skuuppietsivä Philip Spade sen sijaan väittää blogissaan nähneensä koko Abramsin muistion. Sen mukaan Episode VII olisi rakenteeltaan kunnianhimoisesti edeltäjistään poikkeava SW-elokuva, joka alkaa loppupuolen päätähuimaavasta action-kohtauksesta ja peruuttaa sitten tilanteeseen johtaneisiin tapahtumiin. Juonta ajavana macguffinina toimii tarumainen muinaisten jedien ”suuri kone”, jonka osat ovat kadonneet galaksin historian pyörteisiin, mutta jonka arvoitus alkaa ratketa, kun C-3PO:n voimanlähde paljastuu koneen etuvastedefibrillaattoriksi.

Ilmeisesti uuden trilogian ensimmäisen osan lopputwistissä paljastuu, että prequel-trilogiassa mainittu ennustus oli sekin osittain hukkunut historiaan, ja alkuperäinen versio kuului: ”hän, joka tuo tasapainon Voimaan, on koneen lapsi”. Muistion mukaan uuden trilogian myöhemmissä osissa tullaan näin selittämään ”muutamalla aikamatkalla” kaikki Star Wars -sarjan ratkaisemattomat mysteerit: midikloriaanit, Anakinin neitseellinen syntymä, jedien katoaminen heidän kuollessaan, Yodan käyttämä sanajärjestys ja galaktisen hiusmuodin syklisyyys.

Kaiken huipuksi Ain’t it Fool News paljastaa, että Lawrence Kasdanin (Dreamcatcher) käsikirjoittaman Star Wars -spinoffin päähenkilöksi on paljastunut dianoga.

Linkkejä maaliskuulta 2013

Posted on by
Vastaus

Muutamia blogin aihetta sivuavia linkkejä kuluneelta kuukaudelta:

Starwars.com: This is Madness -turnajaiset
Eli sovellus March Madness -turnajaisista (joista vielä kiinnostavampi sovellus tosin oli Io9:n scifisarjaäänestys), aiheenaan Star Wars -hahmosuosikit. Tätä kirjoittaessa yhä kesken. Voittaja lienee selvä jo etukäteen, mutta ainakin minut yllätti, että Obi-Wan voitti jo Han Solon (minäkin tosin äänestin, mutta silti). Tämä olisi kiinnostavampi, jos Clone Warsin sivuosahahmojen ja elokuvissa vilahtaneiden otusten tilalla olisi muutamia valittuja EU-hahmoja, mutta niiden poissaolo viitannee Lucasfilmin salavihkaiseen EU:n piilotuskampanjaan.

ScifiNow: Palpatine solo film could have “tragic arc”
Ian McDiarmid puhuu keisari Palpatinen hahmosta ja tämän mahdollisesta tulevaisuudesta, heittäen ilmoille idean Palpatine-spinoffista. Lisäksi kiinnostavaa puhetta työskentelystä Lucasin kanssa aiemmissa elokuvissa. Tämä voi tietysti mennä solidaarisuushehkutuksen piikkiin, mutta haastattelun perusteella teatterimies McDiarmid tykkäsi kovasti SW-kokemuksestaan ja, mikä mielenkiintoisinta, myös Lucasin usein parjatusta tavasta ohjata näyttelijöitä: He will tell them ‘I’ve employed you to act, that’s what you do, I have complete confidence in the fact you can do it, so let’s see if we can take off together’.

The Hollywood Reporter: Kathleen Kennedy on Star Wars, Lincoln and secret J.J. Abrams meetings
Pitkä haastattelu, jossa on vaikka mitä. Kannattaa ilman muuta lukea.

Slashfilm: Disneyland Surveying Visitors About Possible ‘Star Wars’ Land
Ajatukseni Disneylandin Star Wars -maasta menevät kutakuinkin järjestyksessä 1) jeah, just tämmöistähän sitä pelättiin kun Disney LFL:n osti, 2) tai no, voishan se olla siisti ja 3) ketä tässä huijataan, lokaalina menisin kummiskin minäkin.

Luke’s Change : An Inside Job (Youtube)
Erinomaisen hauska video, jonka parodia tosin osoittaa SW:n lisäksi (tai sitä enemmän) 9/11-salaliittojen ja finanssikriisidokkarien suuntaan.

Total Film: Everybody wants to be in the Star Wars sequels except for Jason Statham
Video, joka osoittaa ennen kaikkea, että enemmistö Hollywoodin it-näyttelijöistä ei tiedä Star Warsista mitään, mutta tahtoisi kappas vain mielellään mukaan Isoon Varmaan Hittiin. Jopa Ewan McGregor palaisi mielellään, liekö dementia vaivana vai pankkitilin saldo innoittajana. Pointsit Mila Kunisille rehdistä trekkifaniuden tunnustamisesta!

Epic Star Wars gifs
Enpä sano tästä sen enempää.