Boba Fett Jeremy Bullochin mukaan

Jeremy Bulloch, 71, on näytellyt ammatikseen lapsesta asti. Hän on esittänyt teatterissa Shakespearea ja opettanut kiinalaisille englantia BBC:n tuottamassa opetussarjassa. Hänen filmografiassaan on yli 100 nimikettä, ja vaikka suuri osa rooleista on pieniä, on mukana esimerkiksi Bond-elokuvia.

Mutta hänet muistetaan siitä, että hän esitti kahdessa elokuvassa kypärään pukeutunutta avaruuspalkkionmetsästäjää, jonka ainoat kolme repliikkiä lausuu Imperiumin vastaiskussa toisen ääni. Boba Fett on Star Wars -sarjan rakastetuimpia hahmoja ja tunnistettavuudessaan melkein sen päähenkilöiden rinnalla, vaikka hahmon elokuvaesiintymiset jäävät luvalla sanoen ohuiksi. Jedin paluussa sankarit huitaisevat Boban vahingossa sarlacc-hirviön kuoppaan, joten pahiksen uhkaavuuskin jää elokuvien perusteella ulkonaiseksi.

Star Warsin Special Editionien (1997) jälkeen Bulloch on tehnyt uuden uran kiertäen fanitapahtumissa, ja sellainen on tuonut hänet myös Helsinkiin tänä marraskuisena viikonloppuna. Hänen on täytynyt kertoa suosikkitarinansa ajastaan Boba Fettinä satoja ellei tuhansia kertoja. Suurimpiin hitteihin lukeutuu esimerkiksi se, kuinka Bulloch vahingossa lausui Boban kolmannen repliikin ”Put captain Solo in the cargo hold” muodossa ”Put captain Cargo in the solo hold” – tosijuttu, jossa vitsiä seuraa jatkovitsi siitä, ettei kukaan muu edes huomannut virhettä, koska Bullochin puhe kuului kypärän läpi vain muminana. Tämä juttu kuullaan Helsingin Hoth-Conissakin, ja yleisö taputtaa nauraen.

img_1206

Jeremy Bulloch vastasi yleisön kysymyksiin tunnin ajan Helsingin Kulttuuriareena Glorian lavalla lauantaina. (kuva: Aki Jörgensen)

Bulloch on synnynnäinen humoristi. Haastattelijan on helppo houkutella hänet mukaan absurdiin vitsailuun, mutta jos hän ei sitä tee, Bulloch vitsailee mielellään haastattelijan kustannuksella. Näin hän tekee Helsingissä, saaden suomalaisen lavakumppaninsa monta kertaa hämmennyksiin. Huikeimmalla hetkellä hän näyttää oikeasti alkavan itkeä lavalla kesken näyttelemisen muistelemisensa, kunnes laukaisee tunnelman paljastamalla tempun osoitukseksi ammattitaidostaan: ”That was acting for you”.

Koska Kulttuuriareena Gloriassa on hitokseen vähemmän väkeä kuin esimerkiksi Star Wars Celebrationissa, ja koska Bullochin tunnin Q&A todella on alusta loppuun avoin yleisökysymyksille, jokainen halukas taitaa päästä esittämään sellaisen. Minulla on jo pitkään ollut mielessäni yksi kysymys Bullochille, ja pääsen kysymään sen pian:

”Hei, olen Aki ja pidän suomenkielistä Star Wars -blogia Tähtien jatkosota, ja Jeremy Bulloch -kysymykseni numero yksi kuuluu: Onko Boba Fett pahis? (Is Boba Fett a ’Bad Guy’?)”

”En ole! En voi olla pahis. Voin näytellä pahista niin kuin parhaiten osaan, mutta en ole pahis.”

Hyvä, etten antanut mikkiä pois, sillä joudun kysymään jatkokysymyksen:

”Mutta näetkö Boba Fettin hahmon pahiksena?”

”Kyllä. Uskon, että Boba Fett on pahis. Hän voi olla hurmaava halutessaan, mutta älä päästä häntä irti. On hämmästyttävää, miten paljon leluja hänestä on tehty, kauniisti maalattuja.”

Bulloch todella hyppää vastauksessaan ihastelemaan Boba-lelujen hienoutta. Tätä suomeksi kirjoittaessani tajuan, että hän saattoi tarkoittaa lelujen määrän olevan outoa suhteessa hahmon pahuuteen, mutta tallenteelta kuunneltuna sanat kuulostavat samalta miten ne Hoth-Conissa koen: ajatusten harhailulta. Sama toistuu useamman kerran tunnin aikana. Esimerkiksi juuri ennen minua Bobaksi pukeutunut mies on kysynyt, jatkaisiko Boba Fett palkkionmetsästäjänä, jos pelastuisi sarlaccin kuopasta, vai voisiko hän tehdä jotain muuta. Bulloch tuntuu nappaavan kiinni vain sarlaccista pelastumisesta, ja vastaa siihen vielä lyhyemmin kuin minulle: ”Kyllä”.

img_1221

Jeremy Bulloch puhuu, suomalainen haastattelija-juontaja Jenna Alexa nauraa. Ja yleisökin, toki. (kuva: Aki Jörgensen)

On vaikea sanoa, onko kysymysten ohittaminen nopeilla kyllä/ei-vastauksilla Bullochilta kuivaa brittihuumoria, häntä kiinnostavien kysymysten valikointia vai osoitus huonosta kuulosta, jota hän pahoitteleekin useamman kerran. Todennäköisesti vähän näitä kaikkia. Lisäksi on ymmärrettävä, että tässä vaiheessa eläkeikäinen Bulloch on jakanut nimikirjoituksia koko päivän, vaikka on saapunut Helsinkiin Englannista edellisenä yönä kello 01. Bulloch tietää myös erittäin hyvin, ettei hänen tunnetuin roolinsa ollut suurta teatteria, mutta esiintyessään lavalla Star Wars -yleisölle hän harjoittaakin nykyistä ammattiaan, viihdyttäjän työtä. Ja hän tekee sen hyvin.

Mutta se on sääli, koska olisi aidosti kiinnostavaa tietää, millaisena Jeremy Bulloch tunnetuimman hahmonsa näkee. Hän on kuitenkin tulkinnut Boba Fettin valkokankaalla ja elänyt Boba Fettinä olemistaan seuraavat vuosikymmenet. Bullochin tarinoihin kuuluu, että hänestä hahmo oli ennen kaikkea tyylikäs puku, jossa tuli seistä samaan tapaan vaikuttavasti hiljaisena kuin Clint Eastwood Kourallisessa dollareita. Vaikka Bulloch sanoo pitäneensä Boban roolia mukavana työnä, en voi välttyä vaikutelmalta, että hän ei taida edelleenkään pitää itse hahmoa puvun pintaa syvällisempänä.

Hän väistää myös kysymyksen tuntemuksistaan Boban äänen vaihtamisesta toisessa Special Editionissa (2004) Temuera Morrisoniin eli Kloonien hyökkäyksen klooni-isäntään, ja vastaa sen sijaan, ettei häntä haitannut, ettei Boban alkuperäisenäkään äänenä käytetty häntä. Työtähän se vain oli, ja tämän hahmon rakentaminen elokuvaan oli yhteistyötä. Olen myös varma, että moni näyttelijä vastaisi toisin kysymykseen siitä, mitä muuttaisi roolityössään, jos saisi tilaisuuden palata valkokankaalle esittämään samaa hahmoa yli 30 vuotta myöhemmin. Bulloch vastaa, ettei mitään.

(Totuuden nimissä: on Bulloch välillä puhunut Boban hahmona analyyttisemminkin. Esimerkiksi tässä haastattelussa hän sanoo uskovansa Boba Fettin olevan ”reilu”: jos hän aikoisi ampua sinut, hän kertoisi siitä ensin.)

Savon Sanomat

The Jeremy Bulloch Comedy Hourin pääesiintyjä. (kuva: Aki Jörgensen)

 

Joku kysyy Bullochilta, mitä hän sanoisi Boba Fettille, jos tapaisi tämän todellisuudessa. Tämäkin on kiinnostava kysymys ajatellen, millaisena Bulloch Boban näkee. Mutta näyttelijä pyörittelee: ”Sanoisin hänelle… Sorry, not very nice. A bit awkward performance, but still very good. How long have you been acting?”, enkä ymmärrä, miten tämä pitäisi ymmärtää tai kääntää. Eikä ymmärrä haastattelijakaan, jolle Bulloch seuraavaksi toistaa viimeisen kysymyksen. ”Minäkö? En minä ole näyttelijä”, tämä hämmästyy.

Bulloch on. Tunnin kuluessa hän intoutuu yhä pitemmälle haastattelijansa kiusaamisessa. Yleisölle hän lupaa kysymys ja vastaus -tuntia seuraavan hänen seitsemän tunnin Hamlet-esityksensä. Vaikka jokainen tunnistaa tämän vitsiksi, tulee olo, että Bulloch on pitkästä päivästä huolimatta tosiaan vasta pääsemässä vauhtiin.

Epäilemättä Hamlet onkin syvällisempi hahmo kuin Boba Fett. Minä olen jonkinlainen toipuva Fett-holisti: tyylikäspukuinen palkkionmetsästäjä kuului minunkin suosikeihini erityisesti ollessani nuorempi, ja Suomen Star Wars -fanien nettifoorumeilla 15 vuotta sitten käytin pitkään Boba-avataria. Mutta olen itsekin alkanut pitää hahmoa yliarvostettuna.

Siitä olemme kuitenkin Jeremy Bullochin kanssa eri mieltä, mikä minua Boba Fettissä yhä kiehtoo. Minusta Boba Fett ei ole yksiselitteisesti pahis.

20161126_124802

Fanipoika ja fanipaita kohtasivat fandomin suurlähettilään.

(Kokosin Jeremy Bullochiin liittyviä twiittejä Storifyyn ja kirjoitin Jeremy Bullochista myös Savon Sanomiin.)

Boba Fett, Suomi-scifi ja valomiekkailu: Viikonloppu on Hoth-Conin

Mitä teet tulevana viikonloppuna? Tuletko tapaamaan Boba Fettiä?

Helsingin kulttuuriareena Gloriassa tähän on lauantaina mahdollisuus. Toista kertaa järjestettävän Hoth-Conin kunniavieras kun on Jeremy Bulloch, Star Wars -galaksin kuuluisimman palkkionmetsästäjän näyttelijä Imperiumin vastaiskusta ja Jedin paluusta.

hothcon

Kirjoitin pari kuukautta sitten Hoth-Conista ja siitä, kuinka se jo olemassaolollaan täyttää Star Wars -harrastamisen kokoontumisten ja järjestäytymisten tämänhetkistä tyhjiötä Suomessa. Mutta nyt tapahtuma on siis aivan nurkan takana.

Tapahtuman ykköshoukutin on ehdottomasti lauantaina paikalla oleva Jeremy Bulloch. Star Wars -näyttelijöiden Suomi-vierailut ovat harvinaista herkkua jo lähtökohtaisesti (Joonas Suotamoa laskematta). Periaatteessa Jeremy Bulloch ei tunnetuimmassa roolissaan mitään ikimuistoista näyttelijätyötä tee: hän on itsekin sanonut Boba Fettin roolin pääosassa olevan puvun ja kertonut perustaneensa oman tulkintansa Clint Eastwoodin tapaan seisoa läsnäolevasti Kourallisessa dollareita. Kuvaavaa on, että Imperiumin vastaiskussa on myös kohtauksia, joissa puvussa on toinen näyttelijä – ei sillä ilmeisesti niin väliä kenenkään mielestä silloin ollut. Bulloch ei edes saanut itse sanoa Boban harvoja elokuvissa kuultavia repliikkejä: ne lausui alunperin Jason Wingreen, kunnes George Lucas korvasi Special Edition II:ssa vuonna 2004 äänen Jango Fettiä näytelleellä Temuera Morrisonilla. Vuonna 1945 syntyneen Jeremy Bullochin muu näyttelijänura koostuu ennen kaikkea tv-rooleista, joita hänen filmografiassaan onkin 1950-luvulta 2000-luvulle asti. Töistä huomattavimpiin kuuluu James Bond -elokuvien Q:n apulaisen rooli.

Mutta silti Bulloch on tähti. Hän on yksi niistä Star Wars -julkkiksista, jotka ovat Special Editionien jälkeen tehneet kokonaisen uran kiertämällä erilaisia SW-, scifi- ja elokuvatapahtumia. En ihmettele: Bulloch on samaan aikaan karismaattinen ja välitön: kuin se suvun setämies, jolla on hauskimmat ja kummallisimmat jutut. Olen itsekin nähnyt (katsomosta) Bullochin kahdesti, Saksan ja Lontoon Star Wars Celebrationeissa. Hän lähtee tarvittaessa mukaan vaikka millaisiin pelleilyihin, mutta on kiinnostava jo pelkästään puhuessaan. Sillä, älkäämme unohtako, hän oli siellä, kun rakkaita elokuviamme tehtiin. Helsingin Hoth-Conin lauantaipäivä huipentuu Bullochin kysymys ja vastaus -sessioon, ja on varmasti viihdyttävää kuunneltavaa.

essen-bobas

Jeremy Bulloch (irvistämässä takarivissä) tanssiin maorien waka-tanssia kahden muun Fettin, Temuera Morrisonin (keskellä) ja Daniel Loganin (oik.) sekä juontaja Warwick Davisin kanssa. Kuva Saksan Celebrationista 2013. (kuva: Aki Jörgensen)

Juuri nyt Bullochin vierailua ajankohtaistaa Entertainment Weeklyn eilen julkaisema juttu, joka lopullisesti vahvistaa minunkin ”lähes varmana” jo pitkään kirjoittamani tiedon: Josh Trankin peruutetun Star Wars -spinoffin piti olla Boba Fettin oma elokuva, ja projektin julkistus kävi viime vuonna niin lähellä, että sille oli jo valmistettu aiheteaser. Oven paukahdettua Trankin takana (tai edessä, miten sen nyt ottaa) Boba-leffan ohitti aikataulussa Han Solon oma elokuva, jonka ensi-ilta on vuonna 2018, mutta mikään ei estä Disney-Lucasfilmiä palaamasta palkkionmetsästäjän pariin myöhemmin, vaikkapa Episodi IX:n jälkeiselle vuodelle 2020.

Jeremy Bullochin lisäksi Helsingin Hoth-Conin vieraita ovat ohjaaja-käsikirjoittaja Pekka Lehtosaari (mm. monet Disney-suomennokset ja tuleva Rendel), ohjaaja Timo Vuorensola (Star Wreck, Iron Sky) ja pitkän linjan sarjakuvataiteilija Petri Hiltunen. Kaksipäiväisen tapahtuman sunnuntai onkin voimakkaasti varattu muulle-kuin-Star-Warsille, ohjelman keskittyessä tuolloin kotimaisiin genre-elokuviin Rendeliin ja Iron Skyyn, joista nähdään myös filmimateriaalia. Varmasti kunkin vieraan Star Wars -suhteesta kuullaan silti.

Koko viikonlopun ajan Hoth-Conissa pyörivät joka tapauksessa X-Wing Miniatures -turnaus, muiden SW-aiheisten lautapelien kokeilupiste ja Ludosport Swedenin valomiekkakoulutus, joka kuulemma on erityisesti kiinnostanut yleisöä jo hyvissä ajoin etukäteen. Cosplay-harrastajia houkutellaan paikalle asiaankuuluvalla pukukilpailulla. Suoraan Star Warsiin liittyy vielä lauantain Marvelin SW-sarjakuvia käsittelevä paneeli. Luonnollisesti Gloriassa on paikalla myös liuta tuotekauppiaita. After party on Bar Bäkkärissä, jossa esiintyy Vuorensolan bändi Älymystö.

Hoth-Conin järjestäjät (taustalla on erityisesti brittiomisteinen Head Hunter Store) ovat jo ilmoittaneet Facebookissa tapahtuvan jatkuvan ensi vuonnakin. Kuten sanoin jo aiemmin, kotimainen ”coni” on erinomaisen tervetullut jo siksikin, että suomalaisia Star Wars -väen kokoontumisia ei ruuhkaksi asti ole. Itse odotan mielenkiinnolla, kasvaako tapahtuma ensi vuonna tätäkin vuotta selvemmin ”yleiseksi” genre-coniksi, vai kääntyykö se odotetun Episodi VIII:n alla selvemmin SW-tapahtumaksi. Erilaisia paneeli- ja show-mahdollisuuksia Tähtien sodan äärellä kyllä riittäisi vaikka yksinäänkin parin päivän täytteiksi.

Mutta ensin siis tämä vuosi. Olen itse menossa paikalle lauantaiksi. Luonnollisesti bloggaan ja twiittaan näkemästäni, mutta tulkaa kernaasti sanomaan moi!

Avoin kirje elokuva-alalle: Ensi-ilta-aamuissa ei ole järkeä

Hyvät elokuvayhtiöt, levittäjät, maahantuojat ja elokuvateatterit: Jo toisen kerran peräkkäin olette vieneet Star Wars -elokuvia odottavilta yleisöiltä ensi-illan.

Rogue One: A Star Wars Story saa ensimmäiset näytöksensä Suomessa keskiviikkona 14. joulukuuta kello 11. Suomalaiset näkevät elokuvan maailman ensimmäisten joukossa. Esimerkiksi Lontoon ensi-ilta on vuorokauden vaihtuessa torstaiksi kello 00.01. Yhdysvalloissa, jossa perjantain ensi-iltapäivän perinteet ovat järkkymättömät, ensi-ilta on jälleen vasta Euroopan jälkeen, joulukuun 16. päivänä. Näin oli myös vuosi sitten The Force Awakensin kanssa. Tässä mielessä meillä ei pitäisi olla syytä valittaa – mutta valitan silti.

rogueone-trailer-tie

Miten Jyn Erso tästä selviää, paljastuu suomalaisille yleisöille 14. joulukuuta.

Aamupäivän ensi-iltanäytöksessä ei ole mitään järkeä. Se tarkoittaa, että lukemattomat elokuvaa innokkaimmin odottavat eivät pääse näkemään sitä ensimmäisten joukossa, koska eivät voi jäädä pois töistä. Se tarkoittaa, että paikalle pääsevätkin joutuvat katsomaan elokuvan ”väärällä jalalla”, koska kaikkein tunnelmallisinta elokuvateatterin hämärään on loppujen lopuksi astella iltaisin. Se tarkoittaa, että spoilereita ahkerimminkin välttelevät ovat viimeisen päivän ajan vaaravyöhykkeellä, koska näytösaika on estänyt heitä olemasta mukana ensimmäisessä katsojaosastossa.

Mutta ennen kaikkea aamupäivän ensi-iltanäytös tarkoittaa, että elokuvasarjan faneilta riistetään mahdollisuus yhteiseen kokemukseen. Ei ole yhtä kellonaikaa, jona kaikki eniten elokuvaa odottaneet olisivat yhtä aikaa teattereissa kokemassa samat kohtaukset ensimmäistä kertaa. Ei ole yhtä näytöstä, johon kaikki kaupungin cosplay-harrastajat saapuisivat näyttävine asuineen. Kaikkein kovimman fanituksen piireissä ei ole edes mahdollista koota kokoon porukkaa yhteiseen katsomistilanteeseen, koska kynnelle kykenevät valitsevat aamunäytöksen vaikka yksin ja toisille se taas on, kuten sanottua, syvästä faniudesta huolimattakin mahdotonta.

Käytännössä: ensi-ilta-aamun vuoksi ensi-iltaa ei ole. Rogue One vain saapuu teatteriin ja alkaa pyöriä yleisölle, joka astelee sitä katsomaan vähitellen keskiviikon mittaan. Näin oli viime vuonnakin – ja se oli surullista.

starwars

”Ai tää, joo, mä näin tän jo aamupäivällä. Tiesitkö et toi on muuten sun sisko.”

Tämä on sääli, suuri sääli. Voi tietysti argumentoida, ettei ole valtavan fiksua katsoa 2-3 tuntisia elokuvia keskellä yötä keskellä viikkoa, kuten aiempi tapa esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta -trilogian ja Star Wars -prequelien kohdalla oli, mutta nuo näytökset kuuluvat minun ja monen muun tunteikkaimpiin elokuvateatterikokemuksiin. Siinä mallissa näytösaika nimenomaan kutsui siihen ihan ensimmäiseen näytökseen koolle kaikki aivan eniten elokuvaa odottaneet – ja lopuille olivat sitten tarjolla kaikki seuraavan ja sitä seuraavien päivien normaalit näytösajat. Kenenkäänhän ei ollut mikään pakko kukkua yöesitystä, mutta ainakin se oli useammalle työssäkäyvällekin pelkkää päällekkäisyyttä katsoen mahdollinen.

Verrattuna aamupäivän aloitukseen yönäytös olisi myös elokuva-alan etu: yöllinen ajankohta tarjoaa paljon paremmat mahdollisuudet tapahtuman tuotteistamiseen ja hyvään pr:ään kuin vajaille saleille esitettävä arkinen aamunäytös. Yönäytöksellä voisi siis olla jopa taloudellista arvoa – ja se ainakin on varmaa, että aamunäytöksellä ei ole. (Kuinka monelle maistuvat aamulla edes karkit tai popcornit?)

Suomen elokuvateatterien markkinajohtaja Finnkino perustelee näytösaikoja tuotantoyhtiön vaatimuksilla:

finnkino

Tämä selitys ei täysin pidä vettä, koska ensimmäisiä näytöksiä nimenomaan ei esitetä maailmanlaajuisesti samaan aikaan. Suomessa valittu kellonlyömä on ilmeisesti ensimmäinen hetki, jolloin Rogue Onen saa klikata käyntiin – esimerkiksi Tanskan ensimmäiset näytökset ovat keskiviikkona jo kello 10, koska siellä kello on meitä tunnin takana. Mutta vain hyvin, hyvin harvat maat maailmassa ylipäätään näyttävät Rogue Onea vielä keskiviikkona. Esimerkiksi Britannian fanit siis tosiaan saavat yöensi-illan, koska ensimmäinen näytös on siellä torstaina kello 00.01.

Ja näin pitäisi olla meilläkin. Ymmärrän hyvin olevani first world problem -käsitteen ytimessä sanoessani näin, mutta tällaisissa tilanteissa pitäisi mieluummin luopua ensihetken oikeudesta kuin ensi-iltakokemuksesta. Jos Rogue Onen ensi-ilta ei voinut olla keskiviikkona kello 00.01, vaan aikaisintaan kello 10.00, sen pitäisi olla suosiolla vasta keskiviikkoiltana tai jopa torstaiyönä. Koska suomalaiset fanit kuitenkin näkevät elokuvan ennen amerikkalaista kotiyleisöä, malttaisimme odottaa vielä muutaman tunnin lisää voidaksemme katsoa sen yhdessä.

Kirjoittajalla on yksi lippu aamunäytökseen ja toinen heti samalle illalle.

Hoth-Con tuo Helsinkiin Boba Fettin

Tämän blogin aikana olen saanut useammankin yhteydenoton siitä, onko Suomessa toimivaa Star Wars -fanien yhteisöä.

Valitettava vastaushan on, että ei ole. Prequelien aikaan niitä oli montakin: wanhojen partojen Tähtikeräilijät, TheForceNetin aliyhteisö FanForceFinland, Turun yliopiston scifipiireistä kasvanut Tähtiallianssi ja oma henkinen Star Wars -kotini, nettiyhteisö joka aluksi tunnettiin nimellä Suomen Star Wars -Fanit ja myöhemmin Pilvikaupunkina. Noina kunnian vuosina nähtiin sekin ihme, kun scifitapahtuma Finnconin kunniavieras Suomen Turussa vuonna 2003 oli Star Wars -keräilijöiden kuningas ja silloinen Lucasfilmin fanilähettiläs Steve Sansweet. Mutta niin vain kävi, että lukuun ottamatta kansainvälisen pukuseuran 501st Legionin edelleen aktiivista pohjoismaista jaostoa Nordic Garrisonia nämä suomalaiset SW-yhteisöt vaipuivat vanhuuden uneen jo vuosia ennen uusia elokuvia.

Nyt, kun Star Wars tosiaan elää ja hengittää voimakkaammin kuin kenties koskaan, tuntuu ainakin pieni tilaus uudelle kotimaiselle kokoontumistilalle tosiaan vähintään kuplivan pinnan alla. Eri asia sitten on, millaiset sen mahdollisuudet nykyisessä sirpaloituneiden yhteisöjen somen internet-ajassa ovat. Onhan meillä nimittäin esimerkiksi useita suomenkielisiä Facebook-ryhmiä ja ainakin ajoittain vilkastakin keskustelua suomeksi Twitterissä hashtageilla #starwars- ja #tähtiensota. Omalta osaltani olen tarjonnut keskustelualustaksi tätä blogiakin ja sen Facebook-ryhmää. Voi olla, ettei aika ja maailma enää edes kaipaa uutta suurempaa ja säntillisempää yhteisöä. Olen aiemminkin kirjoittanut myös siitä, kuinka tämä maailman suurin franchise on Suomessa itse asiassa suhteellisen marginaalinen fanituksen kohde, vaikka sarjan varsinaiset elokuvat ovat täälläkin suosittuja.

Siksi onkin ilahduttavaa nähdä, että jotkut ovat päättäneet korjata tilannetta. Helsingissä 26.-27. marraskuuta järjestettävä Hoth-Con on peräti kaksipäiväinen Star Wars -tapahtuma, joka järjestetään nyt toista kertaa. Tapahtuman taustalla on helsinkiläinen Head Hunter Store.

hothcon

Hoth-Conin nettisivujen banneri.

Ensimmäinen Hothcon meni (myönnän, vaatimattoman) otantani perusteella vuosi sitten ohi monelta muultakin kuin minulta. Tapahtuma oli tuolloin yksipäiväinen, huipentui tuoreen fanifilmin The Twelve Parsec Staren esitykseen ja keräsi järjestäjien mukaan 700 kävijää.

bulloch

Jeremy Bulloch Saksan Celebrationissa 2013 (kuva: Aki Jörgensen)

Tämän syksyn Hoth-Con on kooltaan aivan toista maata, eikä vain kaksipäiväisyytensä vuoksi. Tapahtuman päävieras on itse Boba Fett, näyttelijä ja scificonien veteraani Jeremy Bulloch, joka on paikalla lauantaina. Bulloch kirjoittaa nimmareita (20 euron hintaan) ja vastaa kysymyksiin.

Kaksi kotimaista päävierasta tulevat kameran toiselta puolelta: Iron Sky -ohjaaja Timo Vuorensola ja tulevan supersankarileffan Rendelin kirjoittaja, myös muun muassa animaatiodubbauksista tunnettu Pekka Lehtosaari.

Vieraskolmikko jo paljastaa, että Hoth-Con tavoittelee Star Warsia laajempaa genreleffaväen kokoontumista, vaikka kaukaisesta galaksista ponnistaakin. Tapahtuman toistaiseksi kellonajaton ja tarkentamaton ohjelma sisältää kutakuinkin puoliksi Star Wars -menoja ja puoliksi esimerkiksi kotimaisten vieraiden omien projektien käsittelyä. Toki Star Warsin voi olettaa näkyvän voimakkaasti muun muassa Hoth-Conin cosplay-kilpailussa ja messukauppiaiden tiskeillä. Helsingin kulttuuriareena Gloriassa järjestettävässä tapahtumassa on myös mahdollisuus pelata X-Wing Miniaturesia ja harjoitella valomiekkataistelua. X-Wingiä pelataan myös turnajaistasolla, minne meillä satunnaisemmilla lentelijöillä ei liene asiaa. Tapahtumaa mainostetaan perheystävälliseksi, mutta samalla järjestäjien tavoitteet tuntuvat (ehkä yllättävänkin?) kansainvälisiltä, sillä tapahtuman nettiviestinnän kieli on suomen sijaan englanti.

Hoth-Con on ehdottomasti tervetullut tapahtuma Suomen scifikentälle, ja sille sopii toivoa paitsi onnistumista, myös pitkää ikää. Omat kokemukseni sekä kotimaisista scifitapahtumista että Star Wars Celebrationeista ulkomailta ovat ehdottoman positiiviset: yhtä perhettä niissä ollaan, ja jos Hoth-Con onnistuu tuomaan tuota perhettä pitkästä aikaa isommin yhteen kotimaan kamaralla, sen mahtavampi juttu!

Se tosin harmittaa, ettei tapahtuman vieraiden joukossa ole yhtään Suomen ”omaa” Star Wars -kasvoa. Olisihan meillä heitä aivan uusista elokuvistakin Joonas Suotamon lisäksikin alien-kielten erikoisnainen Sara Forsberg ja Abu Dhabin kuvauksissa kamera-assistenttina toiminut Veera Ovaska.

Mutta ehkä tulevina vuosina sitten?

Kaukaisen galaksin Joonas, osa 2

Haastattelin Joonas ”Chewbacca” Suotamoa juttuun, joka julkaistiin Savon Sanomissa sunnuntaina ja jonka talletin blogiinkin. Koska Tähtien jatkosodan sivuilla intoiluani Joonaksen tarinoista eivät rajoita esimerkiksi painopinta-alat, jatkan vielä tämän lisäosan verran.

joonas-aki

Haastattelija ja haastateltava, välissä 38 senttiä. (Kuva: Laura Oja)

Roolihausta:

Niin salainen kuin Joonas Suotamon pesti Chewbaccana ensi-iltaan asti olikin, hakijoille itselleen roolia ei sentään salailtu viimeiseen asti. Suotamo sai tietää yli 210-senttisen sinisilmäisen näyttelijän hausta joulukuussa 2013 Suomen Koripalloliiton kautta. Ensin lähetettiin kuvat, sen jälkeen ”luolamiesvideot” ja sen jälkeen päästiin käymään Englannissa.

”Ensimmäisistä puheluista ymmärsin, että kyse on jostain kaikkein isoimmista tuotannoista. Kun tuli NDA (salassapitosopimus) allekirjoitettavaksi, siinä luki yhtiön salanimi. Googlasin sen, ja jengi oli siinä vaiheessa sen jo tietysti päätellyt”, Suotamo kertoo.

Lontoossa Suotamoa mitattiin päästä varpaisiin niin sanotussa otustehtaassa, jossa seinät olivat täynnä Chewbaccan kuvia. Tässä vaiheessa roolikin oli siis viimeistään selvä, mutta mitattavana kävi monia muitakin pitkiä miehiä.

”Taisin olla just siinä ilman paitaa mittailtavana, kun casting director Nina Gold tuli huoneeseen. Se on tuommoista hullua se toiminta joskus siellä, ei auta ujostella”, Suotamo nauraa.

Goldin edessä tehtiin uudelleen luolamieskohtauksia. Viimeiselle kierrokselle päässeiden oli näytettävä lopulliset kykynsä tunteiden esittämisessä. Suotamolle koko hakuprosessi kesti neljä kuukautta – esimerkiksi John Boyegan piina-aika oli vielä pitempi.

Kuvauksista:

Suotamolle kuvaukset olivat stressitön ja viihtyisä kokemus, mikä tuntuu huikealta, kun tietää seitsemännen Star Wars -elokuvan tekemiseen yleisesti liitetyt paineet. ”Se paine oli varmaan kaikki sitten JJ:llä, joka ei näyttänyt hermostuneisuuttaan yhtään”, ehdottaa Suotamo.

Ohjaaja-kirjoittaja JJ Abramsia Suotamo kuvaileekin ”äärimmäisen maineensa veroiseksi” – mutta myös todella mukavaksi, ihmiset huomioon ottavaksi ohjaajaksi. ”En olisi voinut toivoa parempaa debyyttielokuvakokemusta”, hän sanoo.

Suotamolle kuvauksissa oli toki oma fyysinen epämukavuutensakin: Chewbaccan puku on, tietenkin, kuuma. ”Tosi kuuma, varsinkin sisällä. Ulkona se on ihan ok, koska pienikin tuulenvire vaihtaa ilmaa. Pienenkin kävelyn jälkeen olen aikamoisessa hiessä.”

Ehkä Suotamon sinnikkyydellä liikkua silti kuvauspaikallakin Chewien tapaan on jotain tekoa näyttelijän ymmärrykseen hahmostaan, sillä kysyessäni Suotamon käsityksestä Chewbaccan luonteesta hän tarjoaa sanaa uppiniskainen. ”Chewbacca on äärimmäisen suojelevainen Han Soloa kohtaan. Se tulee kaiken edelle. Se yrittää tunnollisesti hoitaa tehtävänsä, ja se hermostuu tosi helposti, koska lopuksi se on äkkipikainen wookiee, eikä voi sille mitään”, Suotamo kertoo (vaikuttamatta itse hermostuvalta).

Peter Mayhewsta:

Monet Chewbaccan kuvaukset kuvattiin molemmilla näyttelijöillä. Esimerkiksi Suotamon The Force Awakensin Chewie-suosikkikohtauksessa, jossa kapinallislääkäri hoitaa karvakasaparkaa, näkee ”luultavasti” sekä Suotamoa että Peter Mayhewta.

Toisissa kohtauksissa mukana oli vain Suotamo, ja toisissa taas vain Mayhew. Juoksukohtaukset Suotamo hoiti luonnollisesti yksin – kuten niistä pisimmän ja hikoiluttavimman, joka kuvattin 27 kertaa, ja joka Suotamon mukaan leikattiin lopulta elokuvasta pois.

”Yritin olla mahdollisimman vilpittömästi siinä roolissa. Olen astumassa vähän varpaille, mutta kun se on vain realiteetti, sille ei voi mitään”, Suotamo miettii suhdettaan Mayhew’n, jota kuvailee ”herrasmiessieluksi”.

Suoraa ohjausta Mayhew ei Suotamolle juuri antanut. Ja hyvä niin, suomalaisnäyttelijä uskoo. ”Se ei hirveän hyvin toimi, jos olet siinä ja joku toinen sanoo vieressä, että teepä näin. Kun nuori Han Solo aloittaa työnsä, voisi olla kiusallista, jos Harrison Ford tulisi viereen huutelemaan. ’Ota enemmän kulmakarvoja siihen mukaan!’”

Screenshot_51

Joonas Suotamo kumoaa yhden virhekäsityksen: Harrison Fordin onnettomuus ei tapahtunut tätä sisääntuloa harjoitellessa, vaan elokuvan hieman myöhempää kohtausta, jossa paetaan rathtareita Falconille.

Muista näyttelijöistä:

Suotamo ylistää muutamaa vuotta itseään nuorempia vastanäyttelijöitään Daisy Ridleyä ja John Boyegaa. ”He ovat nuoria lontoolaisia, tosi seurallisia ihmisiä. Tosi kivaa oli vain hengatakin”.

Boyega ja Suotamo pelasivat kuvaustauoilla Playstationilla Grand Theft Autoa ja Destinyä. ”Oltiin kuvaamassa ja sanoin Johnille tarvitsevani Pleikan. John lähetti autokuskinsa hakemaan”, Suotamo nauraa.

”Daisyn kanssa yritettiin kehittää tämmöistä handshakea, mutta me unohdittiin se aika nopeasti. Pitää kehittää uusi jossain vaiheessa.”

Valmiissa elokuvassa Ridleyn ja Boyegan kemian toimivuus hämmästytti kuitenkin jopa kollegan. ”Mä ihan kippurassa nauroin niille elokuvan jutuille. Johnin alkuseikkailut näin ensimmäisen kerran valkokankaalla, ja se oli yllättävää. Hän esitti niin hyvin sellaista, joka hän ei välttämättä ole. Hänen hahmonsa on nuori, kokematon, vähän pölvästi, eikä hän ole sellainen itse. Ensimmäisenä hänestä tulee denzelwashingtonmainen karisma”, Suotamo kuvailee.

Nämä muistot liittyvät The Force Awakensiin, ja selvä se: Episodi VIII:n osalta jo pelkkä näyttelijän nimen maininta voisi olla vihje siitä, kenen kanssa Chewbacca elokuvassa nähdään. Suotamo tietää olla antamatta sellaisia vihjeitä.

Pienen vihjeen tällaisesta saattoi osa meistä kuvitella näkevänsä esimerkiksi jo vaikka siinä tuttavallisessa halauksessa, jonka tulevassa elokuvassa tuntemattomassa roolissa esiintyvä Kelly Marie Tran antoi Suotamolle päätösbileistä julkaistussa kuvassa. Osuvatko sellaiset kuvitelmat oikeaan, paljastuu reilun vuoden päästä.

Tulevaisuudesta:

Suotamo haluaisi näytellä muitakin pitkien miesten pukurooleja, koska häntä aidosti kiinnostaa liikkeeseen perustuvien otusten esittäminen. Elokuvantekoa opiskellutta miestä kutkuttavat kameran takaisetkin työt ja jopa oman Youtube-kanavan pystyttäminen, mutta tällä hetkellä tällaisia hankkeita ei käytännössä ole. Eikä niille ole aikaakaan.

Tulevista Star Wars -elokuvista Suotamo ei tietenkään voi sanoa paljoakaan. Virallisesti häntä ei ole vielä edes julkistettu Rian Johnsonin kipparoiman Episodi VIII:n näyttelijäksi, vaikka hänen tiedetäänkin tämän vuoden aikana olleen Chewbaccana halailemassa Britannian prinssejä Pinewoodin studioilla ja vierailemassa kouluissa Irlannissa kuvausten aikaan.

”Odotan ihan hirveästi kasia. Siitä tulee erilainen. Seiskassa piti lyödä kotiin, mutta luulen, että kasissa ei pelätä ottaa riskejä”, Suotamo sanoo.

Kerron minun ja monen muun toivovan juuri tätä, ja olevani iloinen, jos tekijät ovat tämän aistineet. Suotamo nyökyttelee. ”Mä luulen, että se on tulossa. Kerran olen lukenut sen käsikirjoituksen.”

Juonten ja tapahtumien ulkopuolelta Suotamo paljastaa, että hänen pukuaan on paranneltu elokuvien välillä. ”Seiskassa siinä oli käytetty materiaaleja, jotka puristi päätä, joten pienen pitämisen jälkeen tuli aikamoisia ohimojomotuksia. Sittemmin se on tehty uudestaan, uusi versio on äärimmäisen mukava käyttää. Siinä ei ole myöskään yhtään metalliosia, joita seiskassa oli vielä.”

Ja Episodi VIII:n lisäksi Chewbaccan tulevaisuudessa häämöttää tietysti myös Han Solon sooloelokuva, jota kuvataan ensi vuonna ja jonka ensi-ilta on vuonna 2018. Päärooliin valittu Alden Ehrenreich kertoi Star Wars Celebrationissa Lontoossa tähänastiseksi mieleenpainuvimmaksi kokemuksekseen screentestin Chewbaccan kanssa, joten minun on pakko kysyä…

”Kyllähän se minä siellä olin. Se oli mielenkiintoinen kaksi päivää. Neljä tyyppiä cosplayasi Han Soloa”, Suotamo sanoo ja kertoo, että oli samanlaisessa tilanteessa jo pari vuotta aiemmin John Boyegan ja toisen saman roolin kandidaatin viimeisessä valintavaiheessa.

Mutta aijai, saisitpa sanoa ketkä olivat nuo neljä Solo-cosplayaajaa!

”Ne ovat huhuissa mainittuja”, Suotamo myhäilee.

Kaukaisen galaksin Joonas

Tämä kirjoittamani Joonas Suotamon haastattelu julkaistiin Savon Sanomissa 28.8.2016:

joonas-suotamo-ss-280816

Joonaksen kuvasi Laura Oja.

Näyttelijä

211-senttisen suomalaismiehen roolihahmo tunnetaan, vaikka häntä itseään ei – vielä.

KAUKAISEN GALAKSIN JOONAS

Kun prinssit William ja Harry vierailivat keväällä seuraavan Star Warsin kuvauksissa ja halasivat Chewbaccaa, se oli hän.
Kun Harrison Ford oli hengenvaarassa hydraulisen oven alla, hän oli vieressä. Kun Fordille valittiin seuraajaa tulevaan nuoren Han Solon sooloelokuvaan, koekuvauksien vastanäyttelijä oli jälleen hän.
Vaikka suomalainen Joonas Suotamo, 29, mainitaan Star Wars: The Force Awakensin (2015) lopputeksteissä vain ”Chewbacca doublena” eli varsinaisen näyttelijän sijaisena, Suotamo se on: isojen Hollywood-elokuvien tämän hetken näkyvin suomalaisnäyttelijä.
Siitäkin huolimatta, että puvun alta hänestä näkyvät vain silmät.

211-senttiselle Suotamolle pesti on unelmien täyttymys. Eikä vain siksi, että kyse on juuri Star Warsista, jonka fani Suotamo oli aiemminkin: näyttelijänä hän voisi tehdä muitakin pukurooleja.
– Minua kiinnostaa liike ja miten se välittyy. Saan siitä niin paljon, kun ihmiset reagoivat esittämääni otukseen, Suotamo sanoo.
Tämän uskoo, sillä hieman aiemmin Suotamo on kertonut liikkuvansa Chewbaccan tavalla aina puvussa ollessaan. Siis silloinkin, kun kamerat eivät käy. Metodi kumpuaa Suotamon halusta pitää ikoninen hahmo oikean näköisenä myös kuvauksissa räpsittävissä making of -valokuvissa.
– Normaalisti olisin pää suorana, mutta puvussa vedän rintaa eteen ja leukaa vähän alaspäin. Se tuo sen tyypin esiin, Suotamo sanoo ja näyttää.
– Tyttöystäväkään ei kuvauspaikalla ajatellut näkevänsä minua, vaan että kuka on tuo kävelevä karhu.
Se puku muuten koostuu lycra-alusasusta, tassuiksi maskeeratuista kengistä, karvaisesta haalarista, hanskoista ja päähineestä – ja kyllä, se on todella kuuma.

Suotamo halusi aina näyttelijäksi, mutta tiellä olivat muutamat kymmenet ylimääräiset sentit. Siksi hän opiskeli koripallostipendillä Penn Staten yliopistossa Yhdysvalloissa yleisemmin elokuvantekoa.
– Olisin mennyt näyttelylinjalle, mutta minulle sanottiin, ettei tämän pituiselle löydy rooleja.
Kolmen ja puolen vuoden opiskelun jälkeen Suotamo aikoi perustaa Suomessa tuotantoyhtiön, tehdä yritysvideoita ja tähdätä elokuvien ohjaajaksi ja kirjoittajaksi.
– Ja se on tietysti vieläkin se unelma, Suotamo huomauttaa.
Suunnitelma jäi yritysvideoiden vaiheeseen, kun salaperäinen työpaikkailmoitus Englannista tavoitti Suomen Koripalloliiton. Haussa oli yli 210-senttinen sinisilmäinen mies, joka osaisi näytellä.
– Ensin lähetettiin kuva. Sitten pyydettiin video, jossa esitin luolamiestä, Suotamo kertaa.
– Sitten tuli kutsu Lontooseen, jossa mitattiin päästä varpaisiin kaikki mahdolliset mitat: sormien välit ja silmien välit. Siinä jos joskus tuli mieleen, että riitänkö minä. Olenko minä tarpeeksi vai olenko minä liian jotain.
Valituksi tulo tuntuu Suotamosta yhä lottovoitolta.
– Adam Driver sanoi minulle tehneensä vuosia pieniä tuotantoja New Yorkissa yrittäen lyödä itsensä läpi. Olen todella nöyränä siitä, että olen päässyt tekemään tätä legendaarisinta hahmoa, enkä ota tätä mitenkään itsestäänselvyytenä. Faktahan on se, että voisihan tämän hahmon näyttelijän vaihtaa.

Toistaiseksi Suotamo on paitsi hävinnyt puvussa hahmoonsa, myös pysynyt piilossa julkisuudesta. Helsinkiläistä miestä ei vielä juuri tunnisteta kaduilla.
– Se on oikeastaan aika siistiä. On voinut vähän aikaa jatkaa tämmöistä anonyymiyttä. Voi olla, että se tulee muuttumaan jossain vaiheessa, Suotamo miettii.
Viime joulukuussa ensi-iltansa saaneen The Force Awakensin jälkeen Suotamo on palannut pukuun, jota on muokattu entistä tyköistuvammaksi. Vielä otsikoimaton Star Wars Episodi VIII saa ensi-iltansa jouluna 2017.
– Odotan ihan hirveästi kasia. Siitä tulee erilainen. Seiskassa piti lyödä kotiin, mutta luulen, että kasissa ei pelätä ottaa riskejä.

+
Harrison Ford hiljensi monet jutut saapumalla
Joonas Suotamo palkattiin Chewbaccaksi, koska alkuperäinen näyttelijä, yli 220-senttinen Peter Mayhew, 72, ei terveyssyistä enää pystynyt fyysiseen rooliin yksin.

– Peter on todella herrasmiessielu. Sen näki, että hänen oli vaikea luopua tästä, mutta samalla hän jakoi vinkkejä, Suotamo kertoo.
Monet Chewbaccan kuvauk­set The Force Awakensissa tehtiin molemmilla näyttelijöillä. Vastavuoroisen herrasmiesmäisesti Suotamo jättää tarkkasilmäisten pääteltäväksi, kumpi lopullisessa elokuvassa Harrison Fordin vierellä kulloinkin on.
Supertähti Fordin kanssa työskentelyä Suotamo kuvailee ”hykerryttävän siistiksi fiilikseksi”.
– Hän halusi, että häntä puhutellaan Harrisoniksi, eikä hän kaivannut punaista mattoa. Mutta arvovaltaa hänessä oli tosi paljon. Aina, kun hän tuli kuvauspaikalle, jengi mietti, hiljennynkö vai kerronko oman juttuni loppuun. Aika usein hiljentyi.

Suurtuotannon kuvaukset Englannissa näyttäytyivät Suotamon silmiin stressittöminä.
– Näyttelijöistä pidetään niin hyvää huolta siellä. Se on sellaista prinssin elämää, jossa lounaat haetaan, hän nauraa.
Erityiskehut Suotamolta saa ohjaaja JJ Abrams.
– Tuntui siltä, että hän todella välittää siitä, miten koko kuvausryhmä viihtyy. Kaikki pistivät parastaan ja nauttivat.
Elokuvan nuoria päätähtiä, lontoolaisia Daisy Ridleyä ja John Boyegaa, Suotamo ylistää. Kuvaustauoilla hän pelasi Boyegan kanssa Playstationia.
Vain muisto Fordin onnettomuudesta saa Suotamon vakavaksi. Tapausta on käsitelty tänä kesänä oikeudessa, jossa Disneyn tuotantoyhtiö myönsi syyllisyytensä. Ford selvisi murtuneella jalalla, mutta syyttäjän mukaan näyttelijä oli hengenvaarassa.
– Se oli hydraulinen ovi, joka voisi leikata miehen kahtia. Jos se olisi tullut aivan alas asti, se olisi ollut ihan karmeata, mutta jotkut painoivat hätäpysäytystä viime hetkellä, Suotamo kertoo.
– Me kaikki ryntäsimme nostamaan sitä ovea, mutta eihän se mihinkään liikkunut. JJ:llä murtui selkä nostaessa, vaikkei se kertonut sitä silloin kenellekään.

Vielä viisitoista kuvaa (ja -mietettä) Celebration Europesta

Lontoon Star Wars Celebration Europe meni, ja kaikki aiheesta kiinnostuneet varmaankin ovat tähän mennessä jo ahmineet annoksensa tapahtuman uutisista, kuvatarjonnasta ja videostriimeistä, eikö? Paitsi itse asiassa minä itse – seurueemme Celebration-reissu jatkui Lontoosta lomamatkana Walesiin, ja siispä sen kaiken tarkka koluaminen, mikä jäi paikan päällä näkemättä, on vielä pahasti kesken…

Omat korteni kekoon tapahtuman varsinaisesta raportoinnista kannoin tuoreeltaan tässä blogissa (yleistä fiiliksistä, uutisia Rogue Onesta ja Thrawnista ja muista Rebelsin paljastuksista) sekä Twitterissä, jossa näpyttelin hulluna esimerkiksi striimaamattoman Future Films -paneelin ajan, vaikkei sieltä lopulta suuria uutisia tullutkaan. Mutta koska en saanut reissun aikana järjestelmäkamerani kuvia nettiin, ajattelin postata vielä tähän muutamat sellaiset otokseni, mitkä ehkä kaiken tulvankin jälkeen saattavat ansaita tulla lisätyksi tapahtuman suureen kuvaan.

009b

Jos sisään haluat kärjessä, ota huomioon, että kaikki muutkin haluavat. Kuva on otettu ensimmäisen päivän aamuna varhain – ja tällöin olimme tietämättämme paremmissa asemissa sisään kuin seuraavina päivinä. Rannekkeen pääsalin tapahtumiin sai heräämällä varhain, mutta salijonon kärjen taisivat valloittaa aina yöjonottaneet…

057b

Kun pääsali oli täynnä (ja olihan se täynnä), tunnelma oli katossa. Excelin messukeskuksen pääsalissa oli paikkoja kuulemma 4 400:lle, kun taas Disneyn arvion mukaan Celebrationiin osallistui noin 60 000 ”individual fans” – tämä tarkoittaa, että kolmen päivän lipun ostaneita ei ole laskettu kolmesti (mutta että ihan noin monta ei sentään ollut paikalla jokaisena päivänä).

133b

Kaikesta väenpaljoudesta huolimatta huomaan ottaneeni paljon kuvia, joissa ei näy kovinkaan paljon ihmisiä. Luulen, että tämä kertoo siitä, mikä oli havaintomme Lontoossakin: Star Wars -fanit ovat sivistynyttä sakkia ja antavat tilaa toisilleen. Kunhan vain itsekin mahtuvat mukaan, tietysti…

119b

Cosplay ja valokuvaus kuuluvat asiaan (vaikka meistä etenkin kolme olivatkin harrastuksessa ensikertalaisia!). Faniseurat ja näytteille asettajat pystyttävät saleihin mukavasti myös taustoja fototilaisuuksia varten.

284 20160716_152056

Myös niin sanottu villimpi cosplay kerää ihailevia katseita. Muita esimerkkejä: valomiekaksi pukeutunut ihminen, hutt-pariskunta, mandalorealainen predator, urhea punapaitainen Star Trek -upseeri.

190b

Tässä cosplay-asussa ei ollut asiaa edes messukeskuksen sisätiloihin.

276b

Tämä sen sijaan ei ole cosplay-asu: ”space monkeyn” koodinimellä kutsuttu eläväinen hahmo esiintyy Rogue Onessa, ja nousi lavalle Creatures and aliens of The Force Awakens -paneelissa. Otuksen kädessä on ewok-nukke juontaja Warwick Davisin pöydällä.

425b

Eräs Celebrationin hienoimmista hetkistä: Carrie Fisherin haastattelutilaisuutta edeltänyt naispuolisiksi SW-hahmoiksi pukeutuneiden paraati, joka johti pääsalin lavalle asti. Siellä he seisovat, Celebrationin päälavalla – joukossaan varmuudella ainakin kolme suomalaista.

053b

Mark Hamill esiintyi yksin: vastaten kysymyksiin, kertoen vitsejä, imitoiden Jokeria ja Harrison Fordia, puhuen sarjakuvista. Kuin tavallista viisaampaa Saarnaajaa kuuntelisimme.

473b

Carrie Fisher esiintyi vähintään kaksin (koiransa Gary Fisherin kanssa), ellei kolmisin (juontaja Warwick Davisin kanssa) – ja tässä lavalla otetaan vielä selfieitä yleisönkin kanssa. Kuin tavallista hullumpaa rokkikeikkaa katsoisimme.

091b

”ILM presents: Star Wars Archaelogy”: Londonin AD Kevin Jenkins selittää, miksi Starkiller-tukikohdan design on sellainen kuin on. ”Halusimme löytää designin, joka on yhtä yksinkertainen piirtää kuin Kuolemantähti.”

20160717_124148b

”From World Wars to Star Wars”: Kirjailija Cole Horton näyttää pienoismallinrakentajien piilottaman yksityiskohdan alkuperäisestä Super Star Destroyerista.

149b

Niin joo, ne ostostiskit. Jos Essenin Celebrationissa 2013 myyntitiskien tarjonta jopa yllätti vaatimattomuudellaan, niin Lontoon Celebrationissa olisi kyllä saanut menemään vaikka isommankin perinnön. Kukapa ei tällaista kannettavaa jääkaappiakin tarvitsisi?

096b

Nettipöhinässä vähälle huomiolle jäävä seikka: Star Wars Celebration on perhetapahtuma, jossa on meidän pitemmän linjan fanien lisäksi todella, todella paljon lapsia (joista ihastuttavan moni oli tänä vuonna pukeutunut Reyksi!). Tässä osallistutaan jedikoulutukseen.

300b

Lopuksi poseeraus, sillä tärkeintä kuitenkin on pitää porukalla hauskaa (olkoon se porukka sitten ne lähimmät tai ne kaikki 60 000). Joukkueemme: vasemmalta Mikko Honkonen, Anna Jörgensen, Tanja Paldanius ja Aki Jörgensen.

Mediakatsaus: Tähtisotaa Suomessa Suobaccasta stressiskuuppiin

Kuten olette saattaneet huomata, myös suomalainen media on huomannut erään avaruuselokuvasarjan paluun. Tässä koottuna The Force Awakensin ensi-illan äärellä ja jälkeen julkaistuista kotimaisista Star Wars -jutuista eräitä lukemisen arvoisia:

The Force Awakens paljastaa, mistä koko Tähtien sota -sarjassa on kyse (HS Nyt)
– Jussi Ahlrothin, Jussi Pullisen ja Jutta Sarhimaan erittäin hyvä luenta seiskaepisodista koko sarjan ydinviestien kuvana:
Universumin näkökulmasta Voimassa pitää aina olla tasapaino. Pimeää puolta ei siksi koskaan voi pyyhkiä pois. Skywalkerin suvun jäsenet ovat eräänlaisia traagisia sijaiskärsijöitä. Heidän kohtalonaan on käydä läpi tätä taistelua itsessään, yhä uudestaan, ja lopulta palauttaa tasapaino.

Tähtien sota -suomentaja ei halunnut nimeään elokuvan yhteyteen (HS)
Tähtien sota -elokuvan kääntäjä: turvatoimet olivat äärimmäisen tiukat (Yle)
– Timo Porrin kärsimykset ovat kovaa kamaa. Ainakin itseäni alkoi melkein kaduttaa leffan käännösvirheiden kritisoiminen (vaikka niitä yllättävän monta onkin), koska sikäli kreisiä The Force Awakensin kääntäminen tosiaan on ollut:
Kääntäjät eivät myöskään saaneet nähdä elokuvaa. Siitä oli kääntäjille tuotettu versio, jossa näkyi vain puhuvia päitä – kaikki muu oli mustattu piiloon. ”Kuin kuunnelmaa kääntäisi”, Porri sanoo.

Suomalaisnainen työskenteli uuden Star Warsin kuvauksissa – ”Kymmeniä avustajia joutui sairaalaan” (HS)
– Kamera-assistenttina Abu Dhabissa työskennelleen Veera Ovaskan kertomukset sisältävät tavallista suorempia kulissien takaisia paljastuksia ja ihan kansainvälisen tason juoruskuupin, eikä se edes ole tuo otsikkoon nostettu. Ovaska nimittäin kertoo kuulleensa, että Abu Dhabin jälkeen Abrams olisi joutunut pitämään stressitaukoa.
”Se tyttö (Ridley) ehkä vähän diivaili. Mutta saa se vähän diivaillakin”, Ovaska puolustaa. ”Oli hirveän kuuma, kun kuvattiin. En osaa edes kuvitella, millaista olisi ollut, jos olisi itse pitänyt juosta aavikolla keskellä päivää, auringonpaisteessa ja 50 asteen lämmössä, pitkähihaisessa paidassa ja housuissa. Se oli ehkä siitä vähän tuohtunut. Semmoista se on.”

Joonas ”Suobacca” Suotamo: ”Lontoosta soitettiin, että pääsisitkö tapaamaan JJ Abramsia” (Basket.fi)
Meet the new Chewbacca (Yahoo News)
Henrik Dettman järjesti Joonaksen Star Wars -näyttelijäksi: ”Aikamoinen lottovoitto” (Iltalehti)
Ensi-ilta oli tunteikas kokemus suomalaiselle Chewbacca-näyttelijälle: ”Nauroin, huusin, itkin” (Yle)
Joonas Suotamo: Hollywood Confidential (Penn Staten yliopiston haastattelu vuodelta 2007)
– Se, että suomalainen näytteli Chewbaccaa tässä ja todennäköisesti tästä eteenpäinkin, on ihan satumainen juttu. Suomi tähtikartalle -saavutuksena se on paljon, paljon hurjempi kuin kotimaassa enemmän mediahuomiota saanut Sara Forsbergin kielikeikka. Näistä jutuista ymmärtää, kuinka kaikki kävi.
– Elokuvan historian ikonisimpiin hahmoihin kuuluvan Chewbaccan rooliin valmistautuminen oli täyttä työtä Suotamolle, joka ei ole saanut näyttelijän koulutusta eikä esiintynyt aiemmin elokuvissa. ”Katsoin ajan kanssa nauhoja ja yritin oppia, miten Chewbacca liikkuu, miten hän käyttäytyy, minkälainen on hänen persoonansa.”
– “The fact that he got to play Chewie in so many scenes was a powerful thing for him but Peter was often there while Joonas was doing this almost to be a consultant.”
– Istuin [Chewbaccan alkuperäisnäyttelijän] Peter Mayhew’n ja hänen vaimonsa vieressä, tyttöystävänikin oli siinä vieressä. Se oli äärimmäisen tunteellinen kokemus, niin kuin elokuvakin. En tule ikinä unohtamaan sitä fiilistä.

Suomi on uudessa Star Warsissa: Tube-tähti Sara Forsberg loi elokuvaan kielen (HS Nyt)
– Ei toki sillä, etteikö Sara Forsberginkin homma jännä olisi. On totisesti. Käsittääkseni kyseessä on kieli, jota Kanjee-klubi puhuu Han Solon kohdatessaan.
”Homma meni aika yksinkertaisesti. Kehitin sanoja, käytin niitä toistuvasti oikeissa yhteyksissä, kirjoitin vuorosanat ylös ja lausuin ne nauhalle. Mietin paljon painotuksia ja vastaavia, jotta se kuulostaisi mahdollisimman paljon oikealta kieleltä eikä pelkältä brskbrzt:ltä.”

Star Warsit ovat hyviä, kun ne ovat feministisiä (YleX)
– Mahtavasta ja ihanasta Reystä on toki kirjoitettu paljon, mutta tässä Jussi Latvala laajentaa katsetta saagan muihin naiskuviin:
Star Warsien feminismi ei ole ikinä ollut ohjelmallista tai julistavaa, vaan galaksissa itsenäinen naissankari on ollut kuin itsestäänselvyys (ainakin silloin, kun tekijät ovat leffoissaan onnistuneet). 

Ilahduttava The Force Awakens (Naiseudesta-blogi)
– Blogikirjoittaja Rosanna tarjoilee ilahtunutta innostusta syvempää ”toisenlaisesta diskurssista” katsottuna – pitäähän Disneykin Star Warsia ainakin toistaiseksi ”poikaelokuvana”:
Itse haluan nostaa ulkonäköä mieluummin Leian ansioksi sen, että hän on kenraali, joka johtaa vastarintajoukkoja. Se on olennaisempaa kuin iän mukanaan tuomien ryppyjen määrä.

Toteutuivatko pahimmat pelkoni The Force Awakensin suhteen? (Yle)
– Olli Kangassalon hauskasti toteutettu pika-arvio, jota lukiessa voi vielä kerran käydä läpi omankin mielipiteensä. Alussa myös yllättävää havainnointia pressinäytöksestä:
Maxim -elokuvateatterin pressinäytöksessä oli aistittavissa suuren tapahtuman odotusta, joskin kaltaiseni keski-ikäiset toimittajat vaikuttivat hieman kyynisiltä. Yleisön reaktiot olivat elokuvan alkupuolella lupaavan ilahtuneita, mutta keskivaiheilla tunnelma nuupahti ja sakkasi.
The Force Awakens: poliittinen analyysi (Kansan Uutiset)
– Pontus Purokurun pitkä ja ei-niinkään-hauska, mutta kiinnostava luenta, jossa First Order edustaa fasismia, mutta Imperiumi aikanaan ”vain” totalitarismia, ja jossa Kylo Ren näyttäytyy kasvavan fasistisen liikkeen sisäisenä aidosti tyylikkäänä hahmona:
Galaktisen Imperiumin hallinto flirttailee fasismin kanssa, jota järjestelmään syöttävät erityisesti pelolla ja uhkailulla operoivat sithit Palpatine (eli Darth Sidious) ja Darth Vader. Koska Imperiumi suuntautuu enemmän turvallisuuteen ja vakaan järjestelmän rakentamiseen, sitä voi kuitenkin pitää ennemmin totalitaristisena kuin fasistisena. Imperiumia myös hallitsi poliitikko eikä soturi. Palpatine on sith, mutta hän myös entinen konservatiivinen senaattori ja sittemmin keisari.

Suomi-Twitter The Force Awakensista: ”Paruin rakkaudesta”

Suomen Twitterissä näkyi The Force Awakensin vastaanoton koko kirjo: ”kaikkien aikojen parhan Star Wars -leffan” hehkutuksesta ”aikuisten ihmisten menninkäisleikin” ihmettelyyn. Tässä poimintoja.

(Häpeilemättä spoilaavaa elokuvan nähneiden välistä keskustelua sen sijaan käytiin täällä.)

Ennen:

Jälkeen:

Suomi tähtikartalla:

Vääräuskoisten vuoro:

Ekoja kertoja

Kun näin Tähtien sodan ensimmäistä kertaa, olin 11-vuotias. Isä oli nauhoittanut leffan telkkarista 1980-luvun puolella, mutta minä katsoin sen tuolta nauhalta vasta monta vuotta myöhemmin, eikä jatko-osia ollut katsottavissani. Yllättävää kyllä, minulla ei ole mitään muistikuvaa ihan ensimmäisen kerran fiiliksistä. Elokuvaharrastukseni käynnistyi toden teolla ylipäätään vasta pari vuotta myöhemmin. Pidin toki, mutten hullaantunut. Vielä.

muistikuva1

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 1: Valkoiset sotilaat hyökkäävät valkoiseen käytävään mustan hahmon johtamina.

Kun näin Imperiumin vastaiskun ensimmäistä kertaa, olin 12-vuotias. Niin sanotut ”viimeistä kertaa saatavilla” -vhs:t olivat juuri tulleet kauppoihin (muistan nähneeni niiden videokannet ennen itse elokuvia), mutta niiden sijaan näin Imperiumin ja Jedin niiden ensimmäisestä Suomen televisioesityksestä (joka siis todella oli vasta vuonna 1996!). Mutta niin tutkan alapuolella kuin Star Wars tuossa maailman ajassa Suomessa olikin, olin kuin olinkin katsoessani spoilaantunut ”I am your father” -twististä. Lähde oli Suomen Mad -lehti ja spoilaantumisen hetki vain vähän ennen elokuvaa, ja muistan ajatelleeni spoileriin törmätessäni, että olisikohan muka tosiaan noin. Katsoessa sitten selvisi, että olihan se. Niin tyhmää, mutta niin enteellistä.

muistikuva2

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 2: vhs-kansi, josta ihmettelin, miten räjähtänyt Kuolemantähti on löytynyt noinkin isona palasena.

Kun näin Jedin paluun ensimmäisen kerran, oli Imperiumin vastaiskun ensinäkemisestä kulunut kohdallani vain noin viikko. Tässä sumassa se siis kohdallani tapahtui: innostuminen, faniutuminen, hurahtaminen. Yhdistelmä Imperiumin kiehtovaa synkkyyttä ja Jedin hurjaa lopputaistelua sai juuri tämän elokuvatrilogian nousemaan nuorissa silmissäni muiden yläpuolelle. Silti, pohjimmiltaan, tämä oli varmasti vasta alku sille tielle, jossa nimenomaan Star Warsista tuli itselleni se kaiken vertailun ulkopuolella oleva kulttuuriteos, jonka episodeja en oikeastaan ajattelekaan elokuvina siinä missä muita, suuriakin suosikkejani. Enemmän kuin elokuvat olivat draamallisina ja juonellisina teoksina, tähän vaikutti Star Warsin kuviteltu fantasiamaailma, ”kaukainen galaksi kauan sitten”, johon aloin noiden kahden elokuvan ensinäkemisen jälkeen uppoutua.

Kun näin special editionit ensimmäisen kerran, näin ensimmäisen kerran Star Warsia valkokankaalta. Olin 13-vuotias, eikä se ensi-ilta ollut. Itse asiassa en edes käynyt katsomassa elokuvateatterissa Imperiumin vastaiskua, koska muutaman viikon väliajat elokuvien ensi-iltojen kanssa tuntuivat tuolloin ajalta, jolloin – ajatelkaa! – en voinut sentään vaatia vanhempia viemään minua (ja tässä vaiheessa myös perheen toista hurahtanutta, siskoani) elokuviin asti. Elokuvateatterikokemus oli joka tapauksessa mahtava, ja olin aivan pähkinöinä special editioneista – tunne, joka ei ole kestänyt näihin päiviin. Tässä vaiheessa olin muutenkin lopullisesti ottanut Star Warsin maailman omakseni. Special editionien aikaan vietin siellä aivan konkreettisesti aikaa muun muassa Dark Forcesia ja TIE Fighteria pelaamalla, ja samoihin aikoihin julkaistiin suomeksi myös ensimmäinen expanded universe -romaani, Imperiumin perillinen. Melko pian Shadows of the Empire oli, jos nyt ei aivan ensimmäinen, niin yksi ensimmäisistä englanniksi lukemistani kirjoista.

muistikuva3

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 3: Dark Forces ja muut ensimmäiset pelit, jotka päästivät tutkimaan kaukaista galaksia itse.

Kun näin Pimeän uhan ensimmäistä kertaa, olin 16-vuotias. Vaikka toki elettiin jo internetin aikaa, ja minäkin olin siirtänyt disketeillä koululla imuroimani trailerin Quicktime-tiedoston kotikoneelleni, en voi sanoa tienneeni elokuvasta kovin paljon ennen sen ensi-iltaa. Keräsin kotimaisista lehdistä leikkeitä elokuvaa käsittelevistä jutuista, mutta spoilereita tuskin vielä luin. Edellisenä kesänä (Pimeä uhkahan sai vielä Suomen ensi-iltansa vasta muutamaa kuukautta Yhdysvaltojen jälkeen, mikä sekin tuntuu uskomattomalta nyt) Irlannin perhematkalta ostettu Empire-lehden erikoisnumeron olin tosin lukenut moneen kertaan kannesta kanteen, ja olikohan se sitten ollut edellinen kevät, jolloin tein koulussa oman kotisivun tekemisen harjoituksena pienen sivun siitä vähästä, mitä Pimeästä uhasta tiesin. Mutta Pimeän uhan kyllä näin ensi-illassa – enkä aluksi pitänyt yhtään elokuvan ympärille vähitellen nousevasta kritiikin määrästä. Vaikka vuosien kuluessa en säilyttänytkään ensituntuman positiivisuuttani, en anna periksi siitä, että Pimeä uhka tosiaan onnistui laajentamaan maailmaansa kuten pitikin: tuomaan Star Warsin tarinat galaksin perähikiäplaneetoilta galaksin keskukseen – ja tuomaan liitännäistuotteet aivan uudelle tasolle. Pimeän uhan myötähän Suomessakin alettiin muun muassa taas julkaista SW-sarjakuvia.

muistikuva4

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 4: Kenties kaikkien aikojen teaser poster.

Kun näin Kloonien hyökkäyksen ensimmäisen kerran, olin 18-vuotias ja osa suomalaista Star Wars -yhteisöä. On täysin merkityksetöntä, että pidän nyt kakkosepisodia sarjan heikoimpana lenkkinä: ilmestyessään se oli minulle jo jälkiruoka sille, mikä kaikki sitä oli edeltänyt. Olin kirjoittanut ensimmäistä kertaa nimimerkillä Starlight Intruder Star Wars -sarjakuvalehden yleisönosastolle jo Pimeän uhan aikaan. Dark Empiresta pihistetty nimimerkki lyheni nopeasti Starlightyksi (ja myöhemmin vielä irc-ystävälliseen muotoon Starl), ja päätyi käyttööni ensin yleisillä suomalaisilla leffafoorumeilla, mutta ennen kaikkea syksyllä 2001 Suomen Star Wars Fanien keskustelufoorumilla. Se puolestaan sai myöhemmin nimen Pilvikaupunki, joka viattomassa mielessäni tuntui täydellisen kuvaavalta nimeltä nimenomaan verkossa sijaitsevalle SW-yhteisölle: tämähän oli vielä aikaa, jolloin nykyinen some eli kaikkien yhteisöjen sulautuminen samojen feispuukkien ja twitterien kuorien sisään oli vasta tulossa. Seuraavien noin viiden vuoden aikana tuo foorumi kasvoi aidoksi yhteisöksi, josta edelleen versoi niin sanotun oikean elämän ihmissuhteita. Kloonien hyökkäys oli ensimmäinen Star Wars -elokuva, jota aktiivisesti ja tiiviisti odotin, jonka spoilereita luin netistä, jonka mahdollisia käänteitä spekuloin lakkaamatta juosten atk-luokkaan jokaisella lukion välitunneilla ja jonka odotuksen äärellä puin päälle yhdessä teetetyn tiimipaidan (siinä oli yhden foorumilaisen piirros trailerikuvan Slave 1:stä tulittamassa asteroidien keskeltä kohti katsojaa ja Pimeän uhan vihaajille osoitettu Vader-lainaus ”I find your lack of faith disturbing”). Tietysti Kloonien hyökkäys katsottiin ensi-illassa ja tuon saman porukan seurassa – ja olin täysin vakuuttunut, että meillä oli ollut mittaamattomasti hauskempaa kuin heillä, jotka olivat pysytelleet poissa keskusteluista spoilerien pelossa.

muistikuva5

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 5: Dark Empire, yksi kovimmista SW-sarjakuvista, ja minulle nimenomaan visuaalisesti se kaikkein kovin.

Kun näin Sithin koston ensimmäistä kertaa, olin 21-vuotias ja kertaalleen jo lähes luovuttanut. Prequel-trilogian päätösepisodin edellä netin spoileripeli ja suomalaisenkin SW-yhteisön spekulaatiorinki oli tiivistynyt, mutta minulla oli ollut hetki, jolloin uskoin vakaasti viimeiseksi oletetun SW-elokuvan olevan kahta edellistäkin huonompi. Jossain vaiheessa ennen ensi-iltaa onnistuin kuitenkin pääsemään irti inhostani kenraali Karmivaa tai ”elokuva on 95-prosenttisesti valomiekkailua!” -ennakkositaattia kohtaan, ja otin kolmannen osan vastaan lopulta uudelleen innostuneena. Olen taatusti katsonut Pimeän uhan monta, monta kertaa useammin kuin Sithin koston, mutta kyllä se kaiken verrattain kunnialla lopetti, tuntui silloin – ja tuntuu itse asiassa yhä. Sillä loppuhan sen, tosiaan, piti olla.

muistikuva6

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 6: Absurdit ja isottelevat AT-AT:t. Minulla on tämä kuva Celebration Europesta ostamanani vedoksena seinälläni.

Kun näin The Clone Wars -animaatioelokuvan ensimmäistä kertaa…niin, en haluaisi edes kirjoittaa tätä, mutta kyllähän se tosiaan esitettiin Suomessakin elokuvateatterissa. Olin 25-vuotias graduaan viimeistelevä toimittaja ja vakaasti sitä mieltä, että jos Star Wars on nyt tätä, ei se enää ole minulle. Sinänsä viehätykseni juuri tämän elokuvasarjan maailmaa ja siihen liitettävää suurta tarinaperhettä kohtaan ei ollut hävinnyt minnekään, mutta inhosin sitä elokuvantekelettä, jonka jouduin tämän franchisen otsikon alla katsomaan, enkä edes halunnut nähdä sitä seurannutta tv-sarjaa. Seuraavien neljän vuoden aikana suhteeni Star Warsiin etääntyi viileäksi sitä mukaa kun liikkeessä oleva saagakin tavallaan hiipui – olin hypännyt expanded universenkin kyydistä jo aiemmin, ”alkuperäisen saagan” vaihduttua New Jedi Order -kirjoihin.

Mutta sitten koitti lokakuun loppu vuonna 2012. Uutinen tavoitti minut töissä hetkellä, jolloin lehti oli juuri mennyt kiinni. Päivän myöhässä kirjoitin toki ensimmäiset fiilikseni Savon Sanomien lukijoille, mutta seuraavien kahden kuukauden kuluessa niitä fiiliksiä alkoi kasautua aikalailla enemmänkin. Jossain vaiheessa tajusin, että koska yhtäältä suomalaisella Star Wars -yhteisöllä ei enää ollut kotia, ja toisaalta koska jokainen minua kutkuttava SW-uutinen ei ylittäisi maakuntalehden uutiskynnystä, minun olisi itse asiassa pitänyt perustaa tämä blogi heti Disney-Lucasfilm -kauppojen ratkettua. Tein sen reilut helmikuussa 2013, sillä kuten kirjoitin ensimmäisessä merkinnässä: oli selvää, että minun Star Wars -suhteeni ei ollut ohi.

muistikuva7

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 7: Ensimmäinen kuvamme uudesta trilogiasta. Hymyilytti katsoessa kovin.

Kuluneet kolme vuotta olen seurannut tämän sarjan kehittymistä tiiviimmin kuin koskaan. Miksikäs en olisi seurannut – onhan se saagakin elänyt todennäköisesti kiehtovinta kauttaan. Kyse ei ole varsinaisesti edes siitä, ovatko uudet elokuvat vanhojen tasoisia vai eivät, vaan yksinkertaisesti siitä, että vain kolme vuotta sitten aivan kaikki oli auki – ja nyt, ensimmäisen uuden elokuvan ollessa todistettavasti valmis ja lukittu, ei enää ole. Vaikka Star Wars -elokuvien tuotanto tästä vain kiihtyy, eikä minulla ole mitään aikomusta lopettaa pysyttelemistä mukana, yhtä hurjaa aikaa tämä sarja ei todennäköisesti koskaan enää koe.

Kiitän kauniisti kaikkia blogin lukijoita, samoin kuin ja aivan erityisesti myös kaikkia teitä, jotka olette kulkeneet vuosien aikana kanssani kaukaisen galaksin harharetkillä. Näen The Force Awakensin ensimmäistä kertaa kahdentoista tunnin kuluttua, ja toivon tietysti sen olevan mahtava elokuva, mutta ei se oikeastaan ole tässä ennenkään ollut tärkeintä.