Star Wars Celebration: Sitä, tätä ja tuotakin

Samaan aikaan kun netissä saatiin aikaan jossain vaiheessa väistämätön huhumylly JJ Abramsin lähdöstä, lähestyy viikon varsinainen SW-pamaus kovaa vauhtia. Perjantaista sunnuntaihin 26-28.7. Saksan Essenissä vietetään Star Wars Celebrationia, (sattuvasti) seitsemättä lajissaan ja toista Euroopassa. Minäkin olen menossa (hei, sehän on melkein täällä nurkilla…). Tosin valitettavasti ensimmäinen päivä jää minulta välistä.

Tapahtuman kalenteritoiminto on kerrassaan viheliäinen käyttää. Selkeämmin tietoa esittää Rebelscum. Samalla kun pyörittelen omaa must-see -listaani ynnäilen tähänkin tapahtuman kiintopisteitä.

  • isot tähdet & tekijät: Kathleen Kennedy, Mark Hamill, Carrie Fisher, Anthony Daniels, Ian McDiarmid, Ben Burtt, Doug Chiang & Ian McCaig, Dave Filoni
  • vieraita ja esiintyjiä lisäksi mm. Warwick Davis, Steve Sansweet, Ashley Eckstein, Leland Chee, Pablo Hidalgo, kaikki Boba Fettin näyttelijät
  • uutisarvoiset tapahtumat: todennäköisesti osa edellämainittujen esiintymisistä, mutta suoraan uutisia sisältäväksi ohjelmaan on merkitty ”First look: Star Wars Rebels”
  • elokuvanäytökset: ROTJ ulkoilmanäytöksenä, AOTC:n isosta levityksestä hyllytetty 3D-versio, Clone Warsin Darth Maul -jaksot leikattuna elokuvaksi, ”kadonnut” ranskalainen ESB-dokumentti vuodelta 1980.
  • paneeleja ja esitelmiä edellisten lisäksi: mm. Boba Fettin näyttelijöiden reunion, Jabban palatsissa ”olleiden” reunion, SW-sarjakuvien julkaisijoiden kuulumiset, maailmansodan ja tähtien sodan vertailu, tietokilpa-tyyppisiä tapahtumia/paneeleita, joissa osallistujina/juontajina mm. Filoni, Daniels ja Hidalgo.
  • runsaasti paneeleja ja esitelmiä keräilijöille: mm. saksalainen, ranskalainen, espanjalainen ja pohjoismainen SW-krääsä erityistarkastelussa, eurooppalaiset SW-ruokakampanjat ja Lego-SW:n tähänastinen historia.
  • Lisäksi esim. tapahtumia ”koko perheelle” eli lapsille, 501stin, droidinrakentajien ja pukumaakareiden esittäytymiset, piirroskursseja mm. Doug Chiangin kanssa ja sen semmoista.
  • lisäksi tietysti runsaasti messuhumua, näyttelyitä, kauppoja ja sen semmoista.

Kaikkiaan tapahtuma tuntuisi ohjelman perusteella painottuvan 30 vuotta täyttävään Return of the Jediin, juuri päättyneeseen Clone Warsiin ja aina scifitapahtumissa ymmärrettävästi näkyvään keräily/pukuharrastamiseen, mutta olettaa sopii, että tulevat elokuvat leijuvat läsnä tapahtumassa koko ajan. Odotan ainakin Kathleen Kennedyn paljastavan jonkin uutisen kotiyleisön edessä. Muutamat näyttelijävalinnat olisivat tietysti sopiva ja turvallinen paljastus, etenkin kun Kennedyn jälkeen tapahtumassa esiintyvät Hamill ja Fisher, joiden kaikki tietysti joka tapauksessa odottavat olevan mukana episodi seiskassa. Joku episodi seiskan alaotsikko taas menee jo enemmän haaveosastolle.

Huomaan, että vaikka esimerkiksi keräilytapahtumat jäävät minun tapahtumakalenterissani ympyröimättä, pyörii jollakin lavalla lauantaina ja sunnuntaina melkein kaiken aikaa jotakin kiinnostavaa. Ja lisäksi olisi se yleinen messuhumu. Humm, humm…!

Etsitään huumorintajuista ja hyväkuntoista teinityttöä

Väitin äskettäin alkukesän SW-uutissatoa laihaksi, mutta minulta olikin mennyt ohi Empiren uutinen, joka on salavihkaa ihan järehköä kaliiperia. Alkuperäislähde on nettilehti Bleeding Cool, mutta luottaisin Empireen ja TheForce.Netiin siinä, että vuotanut tieto on totta. Kyse on Episode VII:n casting callista: seitsemän roolin ulkoisista vaatimuksista. Ne menevät näin:

  • Late-teen female, independent, good sense of humour, fit.
  • Young twenty-something male, witty and smart, fit but not traditionally good looking.
  • A late twentysomething male, fit, handsome and confident.
  • Seventy-something male, with strong opinions and tough demeanour. Also doesn’ t need to be particularly fit.
  • A second young female, also late teens, tough, smart and fit.
  • Forty something male, fit, military type.
  • Thirtysomething male, intellectual. Apparently doesn’t need to be fit.

Empire ei tunnu pitävän uutista kovinkaan kertovana, mutta olen hieman toista mieltä. On totta, kuten lehti huomauttaa, että listan järjestys ei välttämättä kerro mitään roolien tärkeysjärjestyksestä. Itse asiassa emme tiedä sitäkään, ovatko elokuvan varsinaisessa pääosassa vanhan trilogian tutut sankarit vai uudet kasvot. Sopii kuitenkin olettaa, että tässä vaiheessa etsittävissä näyttelijöissä kyse on vähintään supporting cast -tason näyttelijöistä, mahdollisesti enemmänkin. Ja silloin päättelen tästä listasta seuraavaa:

  • Episode VII tapahtuu 20-25 vuotta Return of the Jedin jälkeen. Joku tai jotkut näistä late-teen- ja twentysomething-hahmoista ovat taatusti Skywalkerien jälkeläisiä.
  • Huhu (veikkaus?) uuden trilogian teini-ikäisestä naispäähenkilöstä on todennäköisesti totta. Ei vain siksi, että listan päällimmäisenä on naishahmo, vaan siksi, että noista kuvauksista todennäköisin suuren yleisön elokuvan päätähti on nimenomaan se, jota kuvaillaan ”itsenäiseksi ja huumorintajuiseksi”. Sitä en nimittäin usko, että päätähti olisi esimerkiksi hahmo, jota casting callissa erikseen kuvailtaisiin ”not traditionally good looking”. Toinen rajaava tekijä on tuo sana ”fit”, joka ei käsittääkseni viittaa (ainakaan pelkästään) rantakuntoon, vaan toimintakohtauskuntoisuuteen.
  • Kliseiden kautta tulkiten veikkaan, että listan numerot kaksi ja kolme muodostavat ensimmäisen kanssa klassisen kolmiodraaman. Prequeleissahan tämä asetelma jätettiin käyttämättä, vaikka se on suurten myyttien peruskauraa ja tietenkin myös mitä oleellisin palanen originaalitrilogian tenhoa.
  • Haussa on pääasiassa nuoria, mikä sopii kuvaan, koska uskon vanhan trilogian viisikymppisten tähtien olevan jo rivissä.
  • Mistä päästäänkin siihen, että kenties kiinnostavin haussa oleva hahmo on tuo ”seventy-something male”. Siinähän on tällä logiikalla kyse hahmosta, joka olisi ollut 40-50-vuotias originaalitrilogian aikaan ja 20-30-vuotias prequel-trilogian aikaan. Tuttu vai uusi tyyppi? Näyttelijäähän siis haetaan, mutta hahmo voi näistä ainoana olla aiemmin nähty tai mainittukin – esimerkiksi Quinlan Vos, jota jo Episode III:n jälkeen epäiltiin johonkin tulevaan SW-inkarnaatioon säästettäväksi jediksi, koska hahmolla oli melko väkevä expanded universe -tausta ja koska hänet mainittiin elokuvassakin, mutta kuolemakohtaus jätettiin käyttämättä. Seitsemänkymppinen vahva herra voisi tietysti myös olla elokuvan pahis, mutta tuolla kuvauksella sitä vähän epäilen.
  • Sen sijaan ”forty-something male military type” kuulostaa korvaani ehdottomasti imperiumilaiselta. Amiraali Pellaeon tai kaltaisensa?
  • Lisäksi listasta on pakko tehdä väistämätön käänteispäätelmä: se, että mukana ei ole ”late thirties or forty-something female, strong opinions, very intelligent, fit”, näyttäisi tarkoittavan sitä, että Epis7:ssa ei ole monien toivomaa Mara Jade -tyyppistä hahmoa.

Vai päättelettekö toisin? Jätän vielä yhden disclaimerin, jotta minulla on takaovi viimeisen päätelmäni ennusteesta: sekin on tietysti täysin mahdollista, että jokin keskeinen rooli (palaavien näyttelijöiden lisäksi) on jo täytetty esimerkiksi kutsumenettelyllä. Tällaiseen rooliinhan ei enää tarvitsisi hakea ketään. (Kuten ei myöskään kokonaan tietokoneella rakennettavien hahmojen rooleihin.)

Uudet toivot, osa 2: Näkymätön nainen

Mikä yhdistää elokuvia E.T., Gremlins, Back to the Future (jatko-osineen), An American Tail, Who Framed Roger Rabbit?, Jurassic Park (jatko-osineen), Schindler’s List, The Sixth Sense, Artificial Intelligence ja Indiana Jonesin seikkailut II & IV ?

Kathleen Kennedy (kuva: Joel Aron)

Vastauksia on kaksi. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän rakastettuja menestyselokuvia. Ja kaikkia on tuottanut Kathleen Kennedy. Listaa voisi jatkaa, mutta tämä riittänee. Tai ehkä vielä tämän verran: vaikka Kennedyn tärkeimmät työt ovat (erittäin hyvin) menestyneitä viihde-elokuvia, löytyy viime vuosien associate producer -osastolta myös sellaisia laadukkaita artsyfilmejä kuin Perhonen lasikuvussa tai Persepolis.

Jos Hollywood on tuottajien valtakunta – mitä se ei välttämättä ole, mutta saattaa olla – Kathleen Kennedy on heiluttanut valtikkaa useamman minun sukupolveni elokuvamaisemaa määrittäneen menestyksen taustalla kuin kukaan. Ja kyllä, tarkoitan todella, että peitoten jopa suurimman yhteistyökumppaninsa Steven Spielbergin. Silti harva tunnistaa Kennedyn kasvoja. Hän ei ole edes antanut kovin paljon haastatteluja, ja kenties siksi vaikuttaa niissä niin välittömältä ja aidolta (vaikkapa tässä). Tuskin edes seitsemäs Star Wars -elokuva tekee hänestä pilapiirroksiin asti kelpaavaa koko kansalle tuttua kasvoa, vaikka kaikissa olennaisissa mielissä juuri Kathleen Kennedy on nyt rouva Lucasfilm. Meidän uusi toivomme (no, there is not another).

60-vuotias Kathleen Kennedy lähentelisi eräässäkin pohjoismaassa eläkeikää, eikä hän siis ole 69-vuotiaan George Lucasin seuraajana varsinaisesti mikään nuori uudistaja. Kennedy ei ihan sentään voisi olla J.J. Abramsin äiti (ihmelapsen viitastaan huolimatta JJ on todellisuudessa jo 47-vuotias), mutta amerikkalaisen elokuvan kentässä heidän välissään kulkee ehdottomasti sukupolviraja. Itse asiassa väliin mahtuu kokonainen sukupolvi, jotka tuntuvat Hollywoodissa pitkään kulkeneen kätevästi vuosikymmenittäin: ainakin minä tulkitsen, että Kennedy on 1980-luvun elokuvasukupolvea, ja Abrams vasta 2000-luvun – väliin siis jää vaikkapa Tarantinon sukupolven 1990-luku. Mutta mitä tulee Star Warsin soihdunsiirtoon, se kyllä tapahtui: Lucas (ja Spielberg) on laskettava 1970-luvun riveihin. Ja sekin on sanottava, että Kathleen Kennedy on ehdottomasti koko uransa ajan pysytellyt enemmän tuulen mukana kuin Lucasfilmin entinen partasuinen moguli.

Kennedy on Californian tyttöjä, syntynyt 1953. Hänen työuransa on huimasta nousujohteisuudestaan huolimatta täysin johdonmukainen: innostuminen tv-alaan San Diegon state universityssä opiskellessa, sekalaisia hommia paikallistelevisiossa huipentuen talk shown tuottamiseen, muutto Losiin ja hivuttautuminen elokuva-alalle 1970-luvun lopulla John Miliuksen tuotantoassistenttina. Kennedy oli tässä vaiheessa noin 25-vuotias, ja jos ura oli nopea jo tähän asti, tästä vauhti vasta kiihtyi. Se laskettaneen Spielbergin ansioksi: herra Pelivuori tunnisti lahjakkuuden ja pisti sen käyttöön. Kennedyn ensimmäinen oma ”full producer” -krediitti? E.T. (1982). Niin, kuvailinkos jo vauhtia huimaksi.

E.T.:n jälkeen Kennedy perusti tuotantoyhtiö Amblin Entertainmentin yhdessä tulevan miehensä Frank Marshallin ja Spielbergin kanssa. 1990-luvun alussa aviopari perusti vielä oman yhtiönsä Kennedy/Marshallin, mutta Kennedy palasi Spielbergin työpariksi 2000-luvulla. Heillä on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Kaiken kaikkiaan saavutusluetteloon on vaikea keksiä säröjä, paitsi tietenkin yksi: tuottamiensa elokuvien kautta Kennedy on ollut kahdeksan kertaa ehdolla oscar-palkinnon saajaksi, muttei ole voittanut. En lähde arvailemaan, kiusaako tämä Kennedyä (itse hän sen tietysti kiistää), mutta totean, että sattuupa hän kyllä istumaan Elokuva-akatemian johtokunnassa. Siinä seurueessa – ja itse asiassa varmasti aika tiheässä Kennedyn perheen ystäväpiirissä – keltaisten patsaiden saajia vilisee.

Jos minulla onkin omat epäilykseni uuden Star Warsin ohjaajavalinnasta, olen sitä mieltä, että Kathleen Kennedy on kuin onkin oikea nainen ohjaamaan itse jättiläistä, saagan jatkoa kokonaisuutena.

Kennedy ei ole tuottaja, joka reboottaisi Star Warsin kokonaan vanhan sivuuttaen, kuten Trek-universumi bootattiin. Itse asiassa hän ei edes ole tuottaja, joka tekisi kaiken täysin toisin: Kennedyhän oli Lucasin itsensä turvallinen valinta. Samasta syystä Kennedy ei myöskään ole tuottaja, jolta kannattaa odottaa kritiikkiä edeltäjänsä päätöksistä tai vaikkapa prequeleista (kaiken käsitykseni mukaan Lucas ja Kennedy ovat olleet 35 vuotta paitsi läheisiä työtovereita, myös henkilökohtaisia ystäviä).

Mutta Kathleen Kennedy on ehdottomasti tuottaja, joka uskoo elokuvan ja seikkailun voimaan an sich. Ja hän on tuottaja, joka luottaa ihmisiin, jotka tekevät sen parheiten, antaen siis lahjakkaille taiteilijoille tilaa työssään. Suureen rahaan ja suuriin tuotantoihin hän on tottunut, mutta lukuisien todistajanlausuntojen mukaan (vaikkapa tässä Hollywood Reporterin erinomaisessa jutussa) hän siitä huolimatta osaa keskittyä tärkeisiin yksityiskohtiin kuten näyttelijöiden valintaan tai käsikirjoituksen ongelmiin. En usko, että Kennedy voisi hukata elokuvan oheistuotteisiin tai kerätä ympärilleen jees-miesten hovia toteuttamaan valkokankaalle palkanmaksajan huonojakin ideoita. Sanoen sen suoraan: en millään usko, että Kathleen Kennedy olisi tehnyt prequeleista sellaisia kuin George Lucas.

Disney-kauppojen julkistusvideoiden toisessa osassa on mielenkiintoinen hetki, jossa Kennedy kuvailee Lucasin roolia Star Wars –universumissa. Saattaa olla, että ylitulkitsen, mutta minusta hän tuntuu sanovan, että SW-universumin ytimessä nimenomaan on se, että ei ole olemassa yhtä suurta tarinaa, jonka vain Lucas tietäisi ja voisi kertoa. Sen sijaan Lucasin päässä ovat universumin säännöt: voiko näin tehdä, voiko tällainen hahmo olla. Heti perään Kennedy toteaa, että hänestä kiehtovaa ajatuksessa uusista SW-elokuvissa on nimenomaan se, että niitä tekemään pääsevät ihmiset, jotka ovat kasvaneet aiempien SW-elokuvien parissa, ja joilla on kenties jo vuosia ollut päässään ideoita siitä, miten itse tätä maailmaa käsittelisivät. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Samaan aikaan kannattaa tietysti muistaa, että Kathleen Kennedy ei olisi asemassaan, jos hän olisi pelkästään se mukava ja välitön ihminen, jollainen hän haastatteluissa aidosti vaikuttaa olevan. Tottakai hänen on oltava myös kova bisnesnainen. Veikkaan, että esimerkiksi LucasArtsin lakkauttaminen ja Clone Wars -animaatiosarjan hautajaiset ovat merkkejä tästä: kyse ei ole välttämättä ole siitä, että Disney karsisi rönsyjä ostamastaan Lucasfilmistä, vaan kyse voi jopa todennäköisemmin olla siitä, että toimitusjohtaja Kennedy rakentaa yhtiötä näköisekseen. Ja tietenkin sen näköiseksi, millainen sen tulee Kennedyn mielestä olla toteuttaakseen päätehtävänsä: SW-koneiston käynnistäminen uudelleen rikkomaan kaikki kassaennätykset. (Lucasfilmin kotisivut ovat muuten näemmä yhä vanhassa jamassa. Mullistus kesken, ei kantsi vielä päivittää?)

Aiemmin mainitussa Hollywood Reporterin jutussa Spielberg väittää (lipsauttaa? vitsailee?), että Kennedyllä on Lucasfilmin johdossa viiden vuoden sopimus. Olkoon vain niin, mutta tosiasia on, että Kennedy olisi jo hyvin monen vuoden ajan saanut työpaikan melkein minkä tahansa yrityksen johdosta, jos olisi halunnut. Ellei jokin mene todella pahasti pieleen, hän hallitsee kaukaista galaksia vielä pitkään.

Uusi Lucasfilm aloittaa kapinoimalla

Nyt se tiedetään. Dave Filonin uusi Star Wars -animaatiosarja ja, samalla, uuden Disney-Lucasfilmin virallisista SW-artikkeleista se, joka ehtii aikanaan silmiemme eteen ensimmäisenä. Ei, se ei ole Reclamation. Eikä se edes ole johdatus episodiin VII, kuten minä totisesti uskoin ja odotin.

Se on Rebels, animaatiosarja, joka sijoittuu episodien III ja IV väliin. Clone Warsista vastannut Filoni kapellimestaroi. Executive producereina myös Greg Weisman (Gargoyles ym. animaatiosarjoja) ja Simon Kinberg (mm. Hollywoodin uusi Sherlock Holmes ja tuleva X-Men: Days of Future Past). Viimeksi mainittuhan siis kirjoittaa myös yhtä tulevista spinoff-elokuvaa. Clone Wars -tekijäkaartia muutoin odotetusti Rebelsin riveissä. Tv-ensi-ilta syksyllä 2014, loogisesti Disneyn kanavilla. Juonesta ei tietenkään kerrottu mitään (otsikkokin voi tarkoittaa vaikka mitä/ketä), mutta TIE Fightereita siellä sitten ainakin on. Virallinen tiedote & julkistusvideo täällä.

Ensiajatuksia:

  • LFL sai juuri sanottua haluavansa keskittyä uusiin elokuviinsa. Nytkö sitten kuitenkin käännetään katse niinkin kauas kuin tapahtumiin, jotka johtavat siihen vanhimpaan SW-elokuvaan? Tuntuu omituiselta – tai vähintään asettaa ne edelliset vastaukset mm. 3D-versioiden ja Detoursin hyllyttämisestä eriskummalliseen, ellei peräti tekosyiseen valoon.
  • Setting on sitä yllättävämpi, kun tarkastellaan aikataulua: Rebels aloittaa syksyllä 2014, joten ensimmäinen kausi jatkunee seuraavaan talveen, jolloin taas Episode VII:n ensi-ilta saattaa olla jo vain muutamien kuukausien päässä. Edelleen, olisin totisesti kuvitellut telkkarisarjalla johdateltavan kohti uusia elokuvia.
  • Toisaalta, ratkaisu on hyvin ymmärrettävä siinä mielessä, että Disney-LFL haluaa taatusti johdattaa uuden suuntansa pariin myös prequeleihin pettyneet, SW:stä jo etääntyneet vanhat fanit. TIE Fightereita ja Kapinaliiton ensiaskeleet? Yeah, that oughta do it.
  • Niin paljon kuin expanded universessa onkin SW-universumia kammattu, episodien III ja IV välinen aikaa ei itse asiassa ole käytetty ihan puhki. Ja sitä paitsi, tässähän sitä nyt sitten vähitellen paljastuu, kuinka vanha expanded universe joutuu ullakolle..
  • Simon Kinbergin mukanaolo tarkoittaa todennäköisesti, että Kinberg kirjoittaa huhutun Solo-prequelin. Se ainakin sijoittuisi samoihin vuosiin. Tai no, toki kyseessä voi olla jokin toinenkin hahmo joka noina vuosina seikkailee, Boba Fett tai Yoda vaikkapa, mutta kun Solo kerran lienee jo lähes varmuudella mukana Episode VII:ssäkin, luottaisin tässä jo huhuun.
  • Hahmoihin liittyen ja muutenkin, on kai ihan mahdollista, että Rebels joka tapauksessa käsittelee teemoja tai tapahtumia, jotka heijastuvat myös uuteen elokuvatrilogiaan – välissä vain ajallisesti tapahtuu originaalitrilogia.

Päällimmäiseksi jää silti yksi ajatus. Mitä merkillistä voi tapahtua tv-sarjassa, joka kertoo kapinallisista ajassa vuosia ennen Kapinaliiton ”ensimmäistä voittoa pahaa galaktista Imperiumia vastaan”? Vapise, kaanonin logiikka…

Se Toinen Sarja: Into Darkness vie kohti valoa

Katsoin eilen Suomen ensi-illassa (kyllä, täällä Kuopiossa: Finkkarin uuden Scala-teatterin avajaisissa.) Star Trek Into Darknessin. Ja pidin, kuulkaas, kovasti.

Intohimoisimmat suippokorvat olkoot mitä mieltä tahansa, mutta minun kirjoissani Into Darkness on lähestulkoon ensiluokkainen scifisävyinen actionseikkailu. Jo J.J. Abramsin ensimmäinen Star Trek oli erinomaisen onnistunut tyylillinen modernisaatio, mutta vasta tämä toinen on tarinallinen modernisaatio.

Uudelleenkatsoin ensimmäisen uuden Trekin tällä viikolla. Se oli vielä enemmän starwarsia kuin muistinkaan: ihan kaikessa toimintakohtausten tyylistä miljööseen tosiaan näkyy, että ohjaajansa oli enemmän Wars- kuin Trek-fani, ja että uusi Star Trek oli jopa tehty enemmän Wars-faneille kuin trekkereille. Ja mikäs siinä, temppuhan kannatti: filmi oli älyttömän suosittu, ja avasi koko sisäänpäinlämpiävälle Trek-kulttuurille uusia yleisöjä. Gizmodon kriitikko kirjoitti juuri, että tuntee alkuperäisen Trekin vain muutaman tv-jakson tasolla, ja tuntee Abramsin Trekkien olevan tehty juuri hänelle.

Mutta vaikka minä(kin) pidin ykkös-Trekin sulavavauhtisesta toiminnasta, oli se myös pelottava esimerkki siitä, mitä en toivoisi kilpailevan saagan Episode VII:n olevan, ja minkä vuoksi en ollut aivan innoissani kuullessani Episode VII:n ohjaajavalinnasta. Star Trek 2009 oli niitä vuoristorataelokuvia, joiden kyydissä on kivaa, mutta jonka päätyttyä tapahtumat on jo unohtanut. Oli melkein yllättävää huomata toisella katsomiskerralla, että niin tosiaan, siinä ihan oikeasti posautettiin koko hiton Vulcanus avaruustuhkaksi, koska tarinan yhdentekevähkö, pilottijaksomainen pintajuoni peitti synkemmät sävyt alleen. Star Trekissä tapahtui omalle universumilleen perin harvinaisen vakavia, peruuttamattomia ja synkkiäkin asioita, mutta silti elokuva tuntui lähinnä kepeältä seikkailulta, jossa pinnari-Kirk kohoaa koulunpenkiltä kapteeniksi muutaman tunnin melskeissä ja kerää siinä sivussa ympärilleen tulevat kumppaninsa. Mitä tahansa nyt sitten Episode VII:ltä toivonkin (ei mennä siihen nyt), en toivo elokuvaa, joka ”vain viihdyttää”, ja joka syöksyy niin vauhdilla toimintakohtauksesta toiseen, että sitä katsoessaan unohtaa, minkä nimistä elokuvaa katsooakaan. Sillä, niin, Star Wars Episode VII:n ei pitäisi tarvita aloittaa niin puhtaalta pöydältä, että se ei tavoittelisi vanhojen elokuvien ystäviä.

Josta siis Into Darknessiin, joka ainakin yhden katsomiskerran perusteella on minusta parempi elokuva. Ja myös, jos tarpeen, parempi esikuva Star Wars Episode VII:lle.

Vaikka tämä Abrams-tiimin toinenkin Trek on täpöten täynnä toimintaa, tässä sitä kannattelee kunnollinen juoni käänteineen. Elokuvan vauhti tuntuu nyt ainakin useimmiten perustellulta, koska Into Darknessin shakkilaudalla on (ainakin) yksi pelaaja enemmän kuin ykkösosassa: aina joku uhkaa sankareitamme jostain suunnasta, joten onhan siinä liikuttava!

Kakkososaisuudestaan Into Darkness hyötyy erityisesti hahmovetoisuudessaan: meille ei tarvitse enää esitellä sankareita ja heidän erojaan vanhoihin esikuviinsa, joten nyt etenkin Kirkin ja Spockin suhteesta saadaan enemmän irti. Liekö kyse tuttuudestakin, että näyttelijöistä erityisesti Chris Pine eli Kirk parantaa ykkösosasta. Tosin tälläkin kertaa osalla jengistä on melko vähän tekemistä, mutta se on elokuvan formaattivika verrattuna pitkään televisiosarjaan. Ainoa uusi jengiläinen on nolon vanhanaikainen koriste-naishahmo. Hahmovetoisuudesta käy silti ainakin se, että Benedict Cumberbatchin hahmo (joo joo, koko tällaisista asioista kiinnostunut internet on tiennyt jo kuukausia mistä on kyse, mutta jätän nyt spoilerin kirjoittamatta) on todella tehokas, uhkaava pahis – ykkösosalla oli ongelmia tälläkin osastolla. Paljolti juuri Cumberbatchin presenssin ansiosta Into Darkness onnistuu tuntumaan edeltäjäänsä synkemmältä, vaikka edeltäjässä sentään räjäytettiin se Vulcanus.

Entäs se toiminta – jestas, Into Darknessissa on useampikin toimintakohtaus, joille kaikki viime vuosien yrittäjät saavat olla kateellisia. Erityisesti erään torpedointikohtauksen päätyttyä teki mieli taputtaa (en kehdannut yksin). On vaikeaa saada katsoja jännittämään elokuvassa, jossa hahmoille ei periaatteessa pitäisi voida käydä mitään, mutta tässä minä puristin penkin käsinojia. Ja onko Enterprise koskaan näyttänyt yhtä todelliselta ja, tuota, isolta kuin tämän elokuvan prologissa? Ei, ei edes Motion Picturen verkkaisissa kamera-ajoissa.

Kakkososa myös jatkaa onnistuneesti Trek-universumin modernisointia. Vanhoissa, pasifistis-aatteellisissa Trekeissähän ei juuri koskaan nähty esimerkiksi Maata, mutta tämä uusi vaihtoehto-Trek tuntuu tapahtuvan realistis-nihilistisemmässä tulevaisuudessa. Tämän Trekin maailmassa tuskin on luovuttu rahasta ja omaisuudesta. Silti kyse on (ainakin minun makuuni) riittävän samasta asiasta: uusi Trek on kuin modernisoitu valotus siitä vanhasta.

Muutenkin Into Darkness tasapainoilee onnistuneesti vaikeassa tilanteessaan muistaa saagan painolasti ja toimia ykkösosan myötä löytyneille uusille yleisöille. Se on täynnä viittauksia ja yksityiskohtia, jotka puhuttelevat vihkiytyneitä toisin kuin noviiseja, mutta ei välttämättä vaadi katsojaltaan mitään muuta aiempaa tietoa kuin sen oman ykkösosansa. Tämänkin olisi voinut tehdä niin monella tavalla: yhdessä kohtauksessa tohtori McCoyn pöydällä on tribble, ja jos pysyttäisiin tällä tasolla, olisi se aika laiskaa droppailua. Mutta esimerkiksi viittaukset Federaation ja klingonien imperiumin herkkiin suhteisiin toimivat todella hyvin. Sen sijaan siitä voi varmasti olla montaa mieltä, onko järkevää, että Into Darknessin loppupuoli tekee niin paljon, krhm, ”kunniaa” eräälle vanhalle Trek-tarinalle kuin tekee.

Kaiken kaikkiaan: Into Darkness on edeltäjänsä tavoin ennen kaikkea puhdasverinen viihde-elokuva, mutta se onnistuu viihdyttämisessä vielä edeltäjäänsäkin paremmin, syventäen tarinaa tietoisesti. Olen samaa mieltä Slashdotin pitkän arvion kanssa: ”Trek-teemaisena action-elokuvana” Into Darkness on loistava. Epäilemättä moni Federaation logon olkapäähänsä tatuoinut trekkeri kiroaa nämä kaksi elokuvaa vääräuskoisina. Ilmeisesti odotettavissa on myös arvioita, joiden mielestä ykkösosan päättymätön toimintavaihde oli parempi ratkaisu, koska niin ainakin tuntuu ajattelevan esimerkiksi Wired. Mutta minä nautin nyky-Trekkini tällaisena mieluusti.

Peruutus Trek-sivuvaihteelta tähän blogiin. Mitä nyt sitten tahdonkaan Episode VII:ltä (ei, ei vieläkään mennä siihen), Into Darknessissa on todella paljon sellaista, mille sanoisin kyllä. Ja se, mille sanoisin ei, liittyy suurelta osin Into Darknessin käsikirjoitukseen. Muistattehan, että Episode VII:ssä juuri se ei tule Abramsin tallista.

Abrams: ”Lucasin olemassaolo on etu”

J.J. Abrams puhuu! J.J. Abrams puhuu!

No, ei tosin kovin paljon (warssista). Eikä yllätä, ettei: Abramsin tyyliin on aina kuulunut pysytellä vähäsanaisena tai ympäripyöränä tulevasta ennen h-hetkeä – ja toisaalta olla erityisesti erittelemättä aiempia teoksiaan (tai sitten niistä ei kysytä – Hollywood-journalismin tuntien..). Niinpä myös Playboyn tuoreessa, sinänsä kiinnostavassa haastattelussa puhutaan syvemmin lähinnä Trekistä ja, ehkä vähän yllättäenkin, jonkin verran myös Abramsista itsestään viihteentekijänä. Koko artikkeli on netissä.

Tämän blogin aihepiirin kohdat poimien:

  • Abrams tiedostaa hyvin Trekin ja Warssin (universumien ja fanien) välisen juovan, ja halusi juuri siksi ensin jättää Star Warsin väliin.
  • Selvillä tuntuu olevan myös omakin huoleni siitä, että lopputulosten eli kahden franchisen valmiiden elokuvien tulee erota toisistaan: ”They shouldn’t feel the same aesthetically. They can’t.”
  • Abrams aikoo konsultoida George Lucasia: ”The advantage here is that we still have George Lucas with us to go to and ask questions and get his feedback on things, which I certainly will do. With Star Trek it was harder because I wasn’t a Star Trek fan; I didn’t have the same emotional feeling, and I didn’t have Gene Roddenberry to go to.”
  • Abrams kieltäytyy vastaamasta esimerkiksi vanhojen näyttelijöiden paluuseen ja väistää myös mahdollisuuden ottaa kantaa Jar-Jar Binksiin. ”I’m not going to give my opinion on the original movies or characters.”
  • Abrams tuntee paitsi Kathleen Kennedyn ja George Lucasin jo pitemmältä ajalta, mutta sanoo myös työskennelleensä käsikirjoittaja Michael Arndtin kanssa pitkään. Minä en tiennyt tätä, enkä keksi, mistä projektista on kyse, mutta ei kai tämä mikään salaisuus ole. Kuka tietää, mistä kyse?

Pari huomiota:

  • Prequel-trilogian haukkumisen välttely voi olla tässä vaiheessa fiksua, jo Lucas-kontaktienkin takia, mutta jossain vaiheessa Abramsin, Kennedyn tai Arndtin uskoakseni täytyy antaa fanikunnalle vahva viesti, että tulossa ei ole Phantom Menacea.
  • Lucasin konsultoimiseen viittaaminen on ainoa oikea (pieni) uutinen Abramsin SW-lausunnoissa. Tähän astihan on ollut hyvin epäselvää, onko Lucasin rooli creative consultantina selkääntaputtelukrediittiä kummempi. Se, että Abrams sanoo oma-aloitteisesti Lucasin avun kysymisestä ”I will certainly” viittaa minusta siihen, että Abrams aikoo todella henkilökohtaisesti keskustella paljonkin Lucasin kanssa elokuvastaan. Mutta, mikäpä siinä – ei Lucas silti Episode VII:ää ohjaa tai kirjoita.

Muita haastattelun aiheita: se Trek. Seuraava tv-projekti. Abramsin työskentelytapa (minäkin kirjoitin tästä aiemmin: esimerkiksi ”hänen” tv-sarjojaan pyörittävät todellisuudessa toiset showrunnerit). Lostin kiistelty loppu (”loved it”). Tom Cruise. Kuinka Felicitystä seurasi Alias. Alias-elokuva on harkinnassa. Abrams yritti ostaa Infocomin (!), mutta joku muu ehti ensin.

Mutta, mitä Episode VII:ään tulee; edelleen se valtakunta Michael Arndtin haastattelusta.

Uudet toivot, osa 1: Ihmemies

Okei, vitsit sikseen, mutta oikeasti minulla oli jo viime viikolla tarkoitus avata kirjoitussarja uuden Star Warsin tekijöistä. En lupaa sarjalle mittaa enkä ilmestymistiheyttä, koska oletan kiinnostavien tekijöiden määrän vain kasvavan siitä 4-5 nimestä, jotka mielessäni jo nyt ovat. Ensimmäisenä vuorossa on mies, jonka Kathleen Kennedy ja Disney-Lucasfilm halusivat aivan ehdottomasti ohjaamaan seitsemännen Star Wars -elokuvan, vaikka tämä itse oli aluksi ideaa vastaan.

480px-J.J._Abrams_by_David_Shankbone

J.J. Abrams (kuva: David Shankbone, flickr.com/photos/shankbone/ )

  • Jeffrey Jacob ”J.J.” Abrams (s. 1966)
  • Episodin VII ohjaaja
  • aiemmat ohjaustyöt: Mission: Impossible III (2006), Star Trek (2009), Super8 (2011), Star Trek Into Darkness (2013), lisäksi televisiotöitä
  • ollut mukana luomassa ja tuottamassa sekä enemmän tai vähemmän kirjoittamassa ja ohjaamassa televisiossa mm. sarjoja Felicity (1998-2002), Alias (2001-2006), Lost (2004-2010) ja Fringe (2008-).
  • elokuvakäsikirjoituksia: Regarding Henry (Tapaus Henry, 1991), Armageddon (co-credit, 1998), Mission: Impossible III (co-credit, 2006), Super8 (2011)
  • erikoista: säveltänyt tv-sarjojensa tunnarit
  • naimisissa, kolme lasta

First things first: J. J. Abrams on yksi sukupolvensa, kenties myös ”tämän hetken”, tärkeimmistä elokuvantekijöistä. Tätä ei ole kiertäminen, vaikkei miehen tyylistä edes tykkäisi. Hän on sitä, vaikka vain vähän aikaa sitten häntä olisi pidetty enemmän telkkarintekijänä, ja itse asiassa osittain juuri siksi. Abrams on osaltaan (vaikkei toki yksin, muistetaanpa vaikka Aaron Sorkin, Alan Ball ja myös herrat Steven Spielberg ja Tom Hanks) alentanut telkkarin ja leffa-Hollywoodin rajaa niin alas, ettei sitä käytännössä enää ole.

Abramsin hittilista on niin vaikuttava, että häntä on kutsuttu aikamme viihteen kultasormeksi samaan sävyyn kuin Spielbergiä aikanaan. Rinnastus saattaa ontua siinä, että Spielberg oli sentään alusta asti leimallisesti ohjaaja, mutta toisaalta myös Spielbergin rooli 1980-luvulla oli monissa ”hänen” teoksissaan (vaikkapa Back to the Futuressa) suhteellisen vähäinen. Juuri Spielberg oli tärkeä tienraivaaja Abramsin kaltaisille nykytekijöille, jotka ovat yhtä kotonaan isoja lankoja vetävinä tuottajina kuin taiteilijoina kameran takana. Tai miten olisi tämä vertaus: J.J. Abrams on elokuvien Timbaland.

Esimerkiksi Cloverfieldiä pidettiin yleisesti Abrams-leffana, vaikka siinä hänet on merkitty lopputeksteissä vain vastaavaksi tuottajaksi. Lostia pidetään Abramsin lopullisena läpimurtona, mutta hänen osansa kuuden tuotantokauden mittaisen sarjan toteutuksessa on erittäin pieni. JJ vain lisäsi Jeffrey Lieberin pilottijaksokäsikseen yliluonnollisen mysteerin ja kehitteli Damon Lindelofin kanssa (ilmeisesti hyvin nopeasti) Lostin pääpiirteisen juonirungon. Tämän jälkeen sarja jäi käytännössä showrunnerien Lindelofin ja Carlton Cusen käsiin. Abrams on kreditoitu koko sarjan mitalta ainoastaan pilotin ohjaajaksi ja kirjoittajaksi sekä yhden myöhemmän jakson kirjoittajaksi. Mutta ilmeisesti totta on, että juuri Abramsin kosketus teki Lostista hitin. Ja siinäpä onkin läpimurron ydin.

Mitä tulee Abramsin tuotannon varsinaiseen laatuun, minä pidin kovasti Aliaksesta (etenkin alkupuolella) ja Lostista (etenkin keskivaiheilla). Star Trek -rebootti oli todella onnistunut päivitys, ja odotan jatko-osaa suurella mielenkiinnolla. Vähempiarvoisetkin JJ-tuotteet, kuten Spielberg-pastissi Super8 ja höpsönhauska Fringe-sarja, ovat tähän asti aina olleet vähintään läpeensä viihdyttäviä. Se ei ole lainkaan huonosti. Televisiokerronnan uudistajana, elokuvan taitajana ja jopa sävellyskynäisenä Abrams on tosiaan eräänlainen aikamme massaviihteen renessanssinero. Ja kyllä, tarkoitan sitä ihan todella, mutta painottaen molempia sanoja: nero, mutta viihteen nero.

Kun kertaan mielessäni Abramsin tuotantoa, huomaan, että lähes kaiken siitä olen katsonut vain kertaalleen. Tietoisesti useampaan katsomiskertaan pääsevät uskoakseni vain Aliaksen timanttinen pilottijakso ja Cloverfield, ja niistäkin jälkimmäinen on siis hädin tuskin Abramsin käsialaa. Mikä on vielä kuvaavampaa, minulla ei ole ainakaan tällä hetkellä suurempaa hinkua uudelleenkatsoa Abramsin filmografiasta kuin Trek, joka tosiaan pitäisikin ennen kakkososaa. Esimerkiksi Super8, jota edellä kuvasin läpeensä viihdyttäväksi, oli täsmälleen sitä – kertakatsottuna.

Telkkarin puolella Lost jää historiaan jatkuvajuonisuuden valtavirtaistajana ja mysteerispekulaatioiden innoittajana, mutta neroksi ja hittimaakariksi J.J. Abramsin filmografia on sittenkin suppeanpuoleinen. Etenkin jos Lost sivuutetaan muiden luotsaamana, Abramsin teoslistassa ei ole magnum opusta, joka ansaitsisi tulla muistetuksi kerrattaista viihdearvoaan syvemmällä. Jos mies kuolisi nyt, hänet mainittaisiin muistokirjoituksissa sukupolvensa tienraivaajana, tv-sarjojen luojana ja Trekin päivittäjänä. Ehkä nokkelana kirjoittajanakin, mutta todistusaineiston perusteella totuudenmukaisempaa olisi puhua nokkelasta ideoijasta. Mestariohjaaja-tittelille ei olisi perusteita.

Star Wars Episode VII:n tietysti toivoisi olevan loistava. Ja sen nimenomaan toivoisi olevan loistava tavalla, joka tekisi siitä nykyisten ja tulevien sukupolvien rakastaman klassikon – ei vain tavalla, joka saa katsojat tuumaamaan ”joo, olihan se ihan hyvä, parempi kuin edelliset”. Jotta Star Wars -sarja saa todellisen uuden alun, avauksessa pitää olla potkua. Pelkkä läpeensä viihdyttävä ei riitä. Disney-Lucasfilm selvästi luottaa siihen, että J.J. Abrams on juuri oikea mies sitä potkua antamaan. Saatavilla oli vähintään puoli Hollywoodia, ja Abrams itse oli sitä paitsi aluksi vastahakoinen. Kathleen Kennedy tapasi Abramsin ensi kerran tämän ollessa vasta 14-vuotias – voi turvallisesti olettaa, että tuottajamoguli tietää tarkalleen, millaisen ohjaajan Abramsista saa. Abramsin aiemman filmografian perusteella minä – joka siis sinänsä olen tähän asti seisonut Abramsin leirissä! – olen hieman varovaisella kannalla.

Kenties voimakkaimmin kantaani ei sittenkään edes vaikuta Abrams itse, vaan Se Toinen Sarja. Oikeastaan on harmi, että Abrams oli sopiva kaveri tämäntyyppiselle keikalle jo muutama vuosi sitten. Star Trek osoitti, että Abrams osaa päivittää rohkeasti rakastettua scifilähdemateriaalia ja tehdä siitä aikaamme sopivaa, vauhdikasta ja tyylikästä. On mahdollista, että Star Trek Into Darkness, jonka trailerit ovat olleet ihan killereitä, on jo sarjassaan mestarillinen scifiseikkailu. Mutta haluammeko, että warssi päivitetään samoin kuin trekki? Onko Abrams oikea mies aloittamaan uusi Star Wars -sarja, jos hänen kädenjälkensä leimaa jo yhtä isoa tähtisaagaa? Tämän epäilyksen esitti Abrams itsekin. Tehdessään Trekkiä Abrams koki taistelevansa ”Star Warsin varjoa” vastaan, joten jos Abramsin Star Trek on jo reaktio Lucasin prequeleihin, kuinka sama mies voi tehdä seuraavankin vastareaktion? Entä kuinka pystymme lukemaan avausskrollin kaikelta siltä lens flarelta?

Onneksi monet seikat kyllä puhuvat myös Abramsin valinnan puolesta. Hän ei ole vain Hollywoodin ’it’ ohjaaja, vaan samaan aikaan uskottava uuden sukupolven modernisoija että jo riittävän vakiintunut nimi ohjaamaan Star Warsia. Abrams on tottunut isoihin tuotantoihin (ja isoihin franchiseihin), eikä silti ole vaaraa, että hän taipuisi Lucasin tyylin kopioijaksi. Tästä huolimatta apua on siitäkin, että Abrams on todellakin Star Wars -fani (eikä itse asiassa ollut Trek-fani). Monet SW-elokuvien kivijalkapiirteet ovat myös Abramsin peruspalettia: hyvän ja pahan ikuinen taistelu, myyteistä johdetut päähenkilöt ja asetelmat, pohjimmainen perhekeskeisyys, yllättävät juonenkäänteet, tapahtumajärjestyksen ajallinen särkeminen ja niin edelleen.

Ja vielä, kenties olennaisimpana: Abramsia ei palkattu Episode VII:n kirjoittajaksi, vaan ohjaajaksi ja tuottajaksi. Sanoisin, että vahvuudet on tunnistettu oikein.

Episode VII : Yllättäviä käänteitä juonessa

En odottanut Star Wars Episode VII:n juonipaljastuksia vielä vähään aikaan, mutta tänään niitä yllättäen julkistettiin. Ja huh, tässä riittääkin sulateltavaa ainakin huomiseen.

Hollywood Inquirerin mukaan ohjaaja J.J. Abrams olisi vaatimassa Michael Arndtin käsikirjoitusta uusiksi. Lehden mukaan Abrams suostui uuden tähtisodan ohjaajaksi sillä ehdolla, että saa täydet valtuudet kehittää sarjasta mieleistään. Episode VII:ää ollaankin nyt kehittämässä jatko-osasta enemmän rebootin suuntaan, lehti tulkitsee.

Premiere Empire -lehden tietojen perusteella Michael Arndtin (Little Miss Sunshine, Toy Story 3) versio olisikin saattanut jakaa fanikuntaa. Lehden ”road movieksi avaruudessa” luonnehtimassa käsikirjoituksessa toisistaan erilleen ajautunut Skywalkerin perhe yrittää ehtiä ajoissa galaksin toisella laidalla järjestettäviin jeditaitokilpailuihin. Erilaisten viholaisten takaa-ajamina perhe yrittää samalla löytää toisensa henkisesti uudelleen ja kannustaa Leian ja Hanin kömpelöä tytärtä jediopintoihin.

Tämän version Abrams on nyt hylännyt, Hollywood Inquirer kertoo. Huhuissa uuden trilogian naispäähenkilöstä oli ilmeisesti perää, sillä Abrams on nostamassa uuden trilogian päähenkilöksi juuri Leian ja Hanin tyttären. ”En myönnä mitään, mutta on totta, että pidän naishahmoista. Star Trekissä minun oli pakko käyttää muiden hahmoja, mutta esimerkiksi tv-sarjojeni Aliaksen Sydney, Fringen Olivia ja Lostin Jack ovat kaikki ihan tyttöjä”, Abrams sanoo lehdelle.

Uusiksi menevän käsikirjoituksen varsinaisesta juonesta Hollywood Inquirer ei tiedä vielä mitään, mutta kertoo Abramsin haluavan tarinan emotionaaliseen ytimeen päähenkilön vaikean suhteen vanhempiinsa ja toiseen isähahmoonsa jedimestari Luke Skywalkeriin. Konsultoiva skuuppietsivä Philip Spade sen sijaan väittää blogissaan nähneensä koko Abramsin muistion. Sen mukaan Episode VII olisi rakenteeltaan kunnianhimoisesti edeltäjistään poikkeava SW-elokuva, joka alkaa loppupuolen päätähuimaavasta action-kohtauksesta ja peruuttaa sitten tilanteeseen johtaneisiin tapahtumiin. Juonta ajavana macguffinina toimii tarumainen muinaisten jedien ”suuri kone”, jonka osat ovat kadonneet galaksin historian pyörteisiin, mutta jonka arvoitus alkaa ratketa, kun C-3PO:n voimanlähde paljastuu koneen etuvastedefibrillaattoriksi.

Ilmeisesti uuden trilogian ensimmäisen osan lopputwistissä paljastuu, että prequel-trilogiassa mainittu ennustus oli sekin osittain hukkunut historiaan, ja alkuperäinen versio kuului: ”hän, joka tuo tasapainon Voimaan, on koneen lapsi”. Muistion mukaan uuden trilogian myöhemmissä osissa tullaan näin selittämään ”muutamalla aikamatkalla” kaikki Star Wars -sarjan ratkaisemattomat mysteerit: midikloriaanit, Anakinin neitseellinen syntymä, jedien katoaminen heidän kuollessaan, Yodan käyttämä sanajärjestys ja galaktisen hiusmuodin syklisyyys.

Kaiken huipuksi Ain’t it Fool News paljastaa, että Lawrence Kasdanin (Dreamcatcher) käsikirjoittaman Star Wars -spinoffin päähenkilöksi on paljastunut dianoga.

Tämän tiedämme maaliskuussa 2013

Ynnään vähän sitä, mikä ihan oikeasti on varmaa (ja mikä ei ole paljon). Linkkaan tässä tarkoituksella lähes pelkästään kuivahkoihin virallisiin lähteisiin, koska haluan nyt ynnätä vain sen virallisen. Ja käytän lontootermejä, koska osa näistä on aika kankeita suomentaa ja koska – kerrankin! – en kirjoita tätä esimerkiksi maakuntalehteen, johon pitäisi.

Siis. Tämän, ja vain tämän, tiedämme maaliskuussa 2013. Kertokaa, jos unohdin jotain:

Star Wars Episode VII : ???

  • ensi-ilta aikaisintaan 2015
  • director: J.J. Abrams
  • written by Michael Arndt
  • based on a story by George Lucas (vai pitäisikö olla: based on an idea by?)
  • script consultants: George Lucas, Lawrence Kasdan, Simon Kinberg
  • executive producer: Kathleen Kennedy
  • producers: Kathleen Kennedy, J.J. Abrams, Bryan Burk
  • cast: ??? (mutta todennäköisesti Mark Hamill, Harrison Ford, Carrie Fisher)
  • art design, production design, costume design, set decoration, makeup, cinematography, special effects, editing, music… : ???
  • juoni: ???

Spinoff-elokuva #1 : ???

Spinoff-elokuva #2 : ???

Muuta:

  • Episode VII on ensimmäinen osa uudesta trilogiasta, jonka seuraavien osien on tarkoitus valmistua muutaman vuoden välein avauksestaan
  • Clone Wars -sarja ei jatku, mutta tekeillä olleet jaksot julkaistaan jossain muodossa
  • Detours-komedia-animaatio on siirretty hamaan tulevaisuuteen
  • tulossa on uusi animoitu televisiosarja, josta jälleen (kappas vain) emme tiedä oikeastaan mitään muuta
  • live action -televisiosarjasta ei ole kuulunut juuri mitään pitkään aikaan
  • vanhan saagan 3d-versiot on niin ikään siirretty hamaan tulevaisuuteen

Seuraavaksi: keitä te ootte te vanhat poijat, eli kuka mitä saunassa veteli ja ketä mitä häh.

EU-kriisi, osa 3: Kuinka meidän käy

Tässä viimein se kirjoitus Star Wars expanded universesta, joka minun piti kirjoittaa jo pari viikkoa sitten. Sitä ennen harhauduin selittämään teorian siitä, mikä EU:ssa meni pieleen ja listaamaan EU-tarinoiden puistattavimpia kauheuksia.

Mutta nyt siis viimein siihen aiheeseen, mikä linkittää EU-pohdinnat tämän blogin pääjuoneen: mitä tapahtuu 35 vuoden aikana rakentuneelle tarinakokoelmalle, kun tekeillä on sittenkin uusia Star Wars -elokuvia. Listaan vaihtoehdot, ne teoreettisetkin.

1. Uusi trilogia ei ole ristiriidassa olemassaolevan expanded universen kanssa, vaan olemassaolevat ja tulevat tarinat mahtuvat elämään samaan galaksiin.

Tosiasiat on tunnustettava: tämä vaihtoehto on teoreettinen. Kuten kirjoitin aiemmin, expanded universen ongelma on se, että galaksin tapahtumat on kirjoitettu liian täyteen. Jedin paluun jälkeiset vuosikymmenet ja galaksin isossa mittakaavassa jopa seuraavat sata vuotta on jo kartoitettu. Mihin voisi mahtua uusi elokuvatrilogia?

Tekeillä on Star Wars Episode VII, jolloin jo otsikko velvoittaa, että tapahtumilla on suuri merkitys isommassa kertomuksessa. Jos mukana ovat vanhan trilogian näyttelijät vanhoissa rooleissaan kuten näyttää yhä varmemmalta, täytyy uuden episodin tapahtua noin parikymmentä vuotta Jedin paluun jälkeen. Episode VII:n sovittaminen yhteen vanhan expanded universen kanssa tarkoittaisi, että esimerkiksi päähenkilöiden perhesuhteiden, jedien tulevaisuuden ja galaksin valtasuhteiden täytyisi olla siinä tilassa, missä ne ovat expanded universessa Timothy Zahnin Hand of Thrawn -kirjojen aikaan. Michael Arndt ei varmasti ole kirjoittamassa uutta trilogiaa maailmanlaajuiselle yleisölle niin, että se lähtisi tilanteesta, jossa sitä ennen olisivat tapahtuneet Thrawn-trilogian, Dark Empiren ja Jedi Academyn kaltaiset tapahtumat.

Käytännössä ainoa tapa, jolla uusi elokuva ei olisi lainkaan ristiriidassa EU:n kanssa, olisi olemassa olevien EU-tarinoiden uskollinen filmatisoiminen. Tätä tuskin kukaan kuvittelee saavansa, ja toivottavasti ei kovin moni toivokaan. Vaikka päähenkilöiden ikä -ongelma sivuutettaisiin, esimerkiksi Zahnin rakastettu Thrawn-trilogia ei itse asiassa ole sellaisenaan kovin elokuvamainen (miksi olisikaan?). Josta pääsenkin luontevasti seuraavaan vaihtoehtoon:

2. Uusi trilogia ei sovi sellaisenaan yhteen vanhan expanded universen kanssa, mutta sitä voidaan pitää vanhan expanded universen filmatisointina.

Tämäkin vaihtoehto menee käytännössä ajatusleikkien kategoriaan. Mutta: ajatellaanpa, että uuden trilogian pohjana käytettäisiin olemassaolevaa expanded universea, mutta sen aihioita vapaasti elokuvaksi sovittaen.

Voin hyvin kuvitella elokuvatrilogian, joka käyttäisi päärunkonaan aineksia edellämainituista 1990-luvun expanded universen pääteoksista Thrawn-trilogiasta, Dark Empiresta ja Jedi Academysta. Trilogian pääpahiksena kannattaisi käyttää Thrawnia, koska tämä on kiistatta SW-universumin kolmanneksi paras pahis heti Keisarin ja Vaderin jälkeen (Boba Fettiähän ei voi ainakaan expanded universen puolella pitää pahiksena). Mara Jade -juoni Thrawn-trilogiasta kannattaa niin ikään käyttää, mutta mukaan voisi ihan mielekkäästi sujauttaa jediakatemian synnytystuskat (kunhan ei aurinkomoukaria). Ja koska Kaminon ”damn good cloners” ovat nyt sujuvasti mukaan SW-universumissa, mikäs estäisi käyttämästä myös elokuvassa Keisarin kloonia, jonka kautta voisi käsitellä uudessakin trilogiassa pimeän puolen houkutusta? Tosin tekisin tämän niin, että käyttäisin kloonijuonen pääasiassa kakkososassa, jotta uusi trilogia ei kokonaisuutena tuntuisi ”Keisarin paluulta”. Kolmososassa palattaisiin Imperiumin kuolonkorahduksiin ja suuramiraali Thrawniin. Ja toki pienempiä aineksia voisi nostella muistakin EU-tarinoista: miksei jopa yuuzhan vongeja, koska Imperiumi ihan koko trilogian pääpahiksena tuntuisi vähän väsyneeltä.

Tällainen uusi trilogia toki sinänsä kirjoittaisi uusiksi vanhan expanded universen, mutta sellaisella lempeällä tavalla, millä parhaat kirjafilmatisoinnitkin käsittelevät lähdemateriaaliaan. Olisin kiinnostunut näkemään tällaisen uuden trilogian, sillä vanhassa expanded universessa on kaikesta huolimatta myös hyviä, elokuvallisia aineksia. Mutta kuten sanottua, ajatusleikkihän tämä on. Uusien elokuvien kirjoittajista Lawrence Kasdan on sanonut, ettei aio juurikaan välittää expanded universesta, vaan yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä. Siispä esiin seuraava vaihtoehto:

3. Uusi trilogia ei sovi sellaisenaan yhteen vanhan expanded universen kanssa, mutta se ei täysin kirjoita tätä vaihtoehtoiseksi historiaksikaan.

Jos Episode VII tapahtunee niinkin pitkällä Jedin paluun jälkeisessä tulevaisuudessa kuin 20-25 vuotta on (kuten ainakin minä odotan), ei ole aivan mahdotonta hieman ennustaa, mitä galaksiin ja sankareillemme kuuluu. Voidaan esimerkiksi melko turvallisin mielin olettaa, että Leia ja Han ovat kansoittaneet galaksia iloisilla pikku vesseleillä – kentiespä heistä vanhimmat ovat jo varttuneet seikkailuikäänkin. Luken täytyy olla jo saanut uutta jedien klaania jonkinlaiselle alulle. Ja mitä tulee galaksin valtasuhteisiin, niin ei kai meille tosissaan tulla enää tarjoilemaan Imperiumia pääpahikseksi, tai ainakaan ainoaksi sellaiseksi?

En siis ihmettelisi, vaikka Episode VII:n asetelma olisi lopulta hyvinkin lähellä Hand of Thrawnin aikaisen EU:n asetelmaa. Tätä mahdollisuutta korostaa edelleen se, että etenkin Zahnin tiedetään käyttäneen kirjoissaan Lucasin ideoita toteutumattomista SW-elokuvista. Ja jos näin on, niin miksi olennaisissa yksityiskohdissa väkisin poikettaisiin olemassaolevasta EU:sta? Siis esimerkiksi: jos Hanilla ja Leialla on elokuvassakin lapsia, miksei niitä olisi kolme, joista yhdet kaksoset?

Sitähän tämä ei tarkoittaisi, että elokuvan pitäisi viitata mihinkään EU:ssa nähtyyn, tai edes sopia yhteen sen kanssa. Jälleen esimerkiksi: vaikka Lukella alkaa ikää jo uudessa trilogiassa ollakin, en ihmettelisi, vaikka Mara Jaden tyyppinen hahmo nähtäisiin valkokankaalla. Tällöin elokuvan tapahtumat voisivat olla läheistä sukua EU:n tapahtumille, mutta kuitenkin niille vaihtoehtoisia.

Tätä versiota voisi siis oikeastaan kuvailla EU:n kuvaamien tapahtumien remakeksi eli uusintaversioksi – mutta ei kuitenkaan rebootiksi eli uudelleenkäynnistykseksi. En pidä vaihtoehtoa mahdottomana.

Ongelmallista tässä vaihtoehdossa on, että se dumaisi kuitenkin suuren osan vanhaa expanded universea vaihtoehtoiseksi universumiksi. Pahimmillaan voisi olla niin, että osa vanhoista tarinoista sopisi hyvinkin elämään rinnan uuden trilogian ja sitä seuraavan expanded universen kanssa, mutta osa ei. Jatkaakseni aiempaa esimerkkiä: jos uudessa trilogiassa nähdään ”Mara Jaden” (millä nimellä hyvänsä) ensikohtaaminen Luken kanssa, voisi Thrawn-trilogian Thrawn-osa sopia tapahtumaan samassa universumissa uusien elokuvien kanssa, mutta Mara-osa luonnollisesti ei. Tästä syystä olisi kiistatta selkeämpää, jos kävisikin näin:

4. Uusi trilogia asettaa jo peruslähtökohdassaan mahdottomaksi kuvitella, että vanhalla expanded universella olisi mitään tekemistä sen kanssa.

Tätä skenaariota voisi siis kuvailla Jedin paluun jälkeisten tapahtumien rebootiksi, ja mahdollisuuksia sen toteutumiselle on loputtomiin. Vain yhtenä esimerkkinä: jos uuden elokuvan juonen päälanka rakentuu jonkin keskeisen vanhan hahmon, kuten Keisarin, Darth Maulin, Mace Windun tai haamu-Qui-Gonin paluun ympärille. Tai jos Luken elvyttämä jedijärjestö poikkeaa täysin EU:ssa kuvitellusta. Tai jos Imperiumi romahti lopullisesti heti Jedin paluun myötä. Tai jos se ei romahtanut edes siinä määrin kuin EU:ssa.

George Lucasin ei ole tarvinnut kuin suunnitella treatmentissaan jokin perustavanlaatuinen lähtökohta toisin, ja EU muuttuu mahdottomaksi. Itse asiassa, hän on voinut suunnitella näin jo 1990-luvulla: kuten on tullut mainittua, esimerkiksi Zahn ja Tom Veitch (Dark Empire) olivat aikanaan yhteydessä Lucasiin suunnitelmistaan. Entä jos Lucas hyväksyi heidän expanded universelleen tarkoituksella suunnan, joka kerrassaan kulkisi toiseen suuntaan kuin hänen oma, tuolloin yhä epätodennäköisemmältä tuntunut sequel trilogynsä olisi kulkenut?

Oikeastaan tämä olisi ollut suorastaan nerokasta, sillä jos expanded universe nollataan, olisi minusta paras, että se tehtäisiin mahdollisimman selkeästi. Että olisi 35 vuoden päästäkin yksiselitteistä, kumpaan universumiin esimerkiksi Zahnin kirjat kuuluvat: siihen aiempaan kuuden elokuvan ympärille rakennettuun, vai myöhempään, ties-miten-monen elokuvan universumiin (samaan tapaan kuin Marvelin sarjakuvissa on alkuperäinen universumi, Ultimate-universumi ja uusi Disney-Marvelin elokuvauniversumi). Kuinka tämä tarkkaan ottaen SW-maailmassa tapahtuisi, en tiedä, koska en usko, että tulevien elokuvien jälkeen julkaistavaa expanded universea aletaan leimaamaan ”new Star Wars” -tyyppisellä merkinnällä. Mutta mitä tulee itse uuteen trilogiaan, lienee selvää, että tämä vaihtoehto on täysin mahdollinen – jopa todennäköinen.

Kuitenkin, pessimistinen näkemykseni Hollywoodin tämänhetkisestä suhtautumisesta jatkuvuuteen johtaa siihen, että veikkaan tässä käyvän näin:

5) Uusi trilogia käytännössä nollaa koko vanhan expanded universen, mutta kelpuuttaa sieltä mukaan joitakin aineksia, niin että kukaan ei pian tiedä, mikä tarina kuuluu yhteen toisen kanssa.

Toisin sanoen pitemmälle viety versio vaihtoehdon 3) aiheuttamasta ongelmasta, jos ei täytetä vaihtoehtoa 4).

Jos uusi trilogia kirjoitetaan puhtaalta pöydältä vanhasta expanded universesta piittaamatta, kuten todennäköisesti kirjoitetaan, mutta sen peruslähtökohta ei tee selvää pesäeroa vanhaan expanded universeen, olemme tässä. Kuten vaihtoehdossa 4), meillä olisi uusi trilogia, joka ei sovi ollenkaan yhteen vanhojen tarinoiden kanssa, mutta kuten vaihtoehdossa 3), jotkin palaset vanhoista tarinoista voisivat sopia. Esimerkiksi: Imperiumin ja Uuden tasavallan välinen konflikti on edennyt täysin toisella tavoin kuin expanded universessa, mutta mikään ei periaatteessa estä kuvittelemasta, että Thrawn-niminen suuramiraali olisi jossain vaiheessa komentanut osaa Imperiumista.

Jos uuden trilogian kirjoittajat malttavatkin olla viittaamatta näihin osittain heidän kuvioihinsa sopiviin EU-käänteisiin, voimme olla varmoja, että tulevat EU-kirjoittajat eivät malta. Tulemme varmasti näkemään esimerkiksi uuden trilogian jälkeisiä tarinoita, joissa käytetään vanhan EU:n hahmoja.

Jos näin käy, Star Wars -universumi on helposti vastaavassa tilassa kuin supersankarit sarjakuvissaan ja (etenkin) elokuvissaan. Esimerkiksi X-Men -elokuvasarjassahan ensimmäinen ensimmäinen elokuvatrilogia, molemmat Wolverine-spinoffit (ensimmäinen ja tuleva) sekä X-Men Origins tapahtuvat ilmeisesti eri universumeissa, koska pienet tai suuret yksityiskohdat sulkevat tarinat erilleen toisistaan. Jos tällaiseen tilanteeseen ynnätään mukaan SW-maailmaan elimellisesti kuuluva kymmenien tai satojen kirjojen, sarjakuvien ja pelien expanded universe, josta osa sopii yhteen toisten elokuvien ja osa toisten kanssa, ei tästä enää ota selvää jedimestarikaan. Etenkin kun Disney-Lucasfilm ilmeisesti aikoo räjäyttää expanded universen entistäkin laajemmaksi – päätellen jo pelkistä spinoff-elokuvien suunnitelmista.

Valitettavasti, pidän tätä vaihtoehtoa siis hyvinkin todennäköisenä. Kenties on olemassa muitakin vaihtoehtoja – antaa tulla vain, jos tänne asti luitte. Kannatusääniäkin vaihtoehdoille kuulisin mielelläni.