Kuka on kuka, osa 1

Hahmospekulaatiot ja -huhut etenevät. Kokoan ja kommentoin:

Rebelsin Inkvisiittori (promokuva).

Rebelsin Inkvisiittori (promokuva).

Max von Sydow as The Inquisitor.

  • Kuka? The Inquisitor on, tietenkin, Rebelsin pääpahis, joka metsästää jäljellä olevia jedejä Darth Vaderin käskystä. Koska hahmo käyttää promokuvissa valomiekkaa, hahmo saattaa olla itsekin ex-jedi, jedijärjestöön liian vanhana kelpaamattomana katkeroitunut tai muuten Voima-herkkä. Mutta ei kai sentään sith.
  • Miksi? Inkvisiittorin ääninäyttelijää ei ole paljastettu, vaikka sarjan muut päähenkilöt on. Tuntuu täysin mahdolliselta, että tämä johtuisi siitä, että näyttelijän nimen paljastaminen olisi spoileri. On lähes varmaa, että Rebelsillä luodaan jonkinlaista siltaa uusiin elokuviin, ja huhujen mukaan sarjassa esiteltäisiin elokuvissa nähtäviä hahmoja. Jos taas juuri Inkvisiittori olisi mukana Episode VII:ssä, näyttelijän kai täytyisi jo ikävuosien perusteella (Rebels tapahtuu noin 45 vuotta ennen uutta trilogiaa) olla paljastetuista juuri von Sydow. Itse asiassa, animaatiohahmon kapeissa kasvonpiirteissäkin voi nähdä jotain sydowmaista. Spekulaatiota voi vahvistaa lisää muistamalla, että Rebelsiä äänitetään parhaillaan jenkeissä – voisiko tämä selittää, miksi von Sydow ei ollut mukana Lontoossa tallennetussa cast-valokuvassa?
  • Miksi ei? Jos Inkvisiittori kerran on Rebelsin pääpahis, animaatiosarjan hahmot törmännevät häneen tiheään jo ensi syksynä. Eikö hahmo silloin kuluisi jo liikaa ennen Episode VII:n ensi-iltaa? Kenraali Grievousta käytettiin aikanaan vähän samoin, ontuvahkoin tuloksin, eikä kyse edes ollut elokuvansa pääpahiksesta. Eikö uuteen SW-trilogiaan kuitenkin haluttaisi ihan oma vahva pahiksensa?
  • Totta vai huttua? Mahdollista, mutta sisuskalutuntumalla veikkaisin kuitenkin, että ei.
Rebelsin Zeb Orrelios (promokuva).

Rebelsin Zeb Orrelios (promokuva).

Andy Serkis as Zeb Orrelios.

  • Kuka? Rebelsin soturialien, jonka äänen sarjassa tekee Steve Blum. Hahmon ulkonäkö perustuu yhteen Ralph McQuarrien alkuperäisistä Chewbacca-luonnoksista, ja trailerien perusteella samasta suunnasta voi periytyä hahmon luonnekin. Mieleeni tulee myös Adam Baldwinin hahmo Fireflystä.
  • Miksi? Tätä ei kai kukaan edes väitä huhuksi, vaan kyse on puhtaasta spekulaatiosta. Päätelmäketju on kelpo. Jos Andy Serkis esittää motion capture -hahmoa, hän tottakai voisi esittää Zebiä. Koska Zeb on alienhahmo, hän tottakai voisi olla mukana kehissä vielä Episode VII:n aikaan tarinoiden ajallisesta etäisyydestä huolimatta. Ja jos, kuten jo edellä viitattu, Rebelsin päähahmoissa on mukana Episode VII:ssä ”palaavia” hahmoja, Zeb voisi siten sellainen olla.
  • Miksi ei? Jos Serkis olisi Zeb, miksi hän ei olisi Zebin ääni myös sarjassa?
  • Totta vai huttua? Täysin mahdollista tämäkin, mutta äänestän ei.
Darth Plagueis nimikkoromaaninsa kannessa. (tuo pää oikealla).

Darth Plagueis nimikkoromaaninsa kannessa. (tuo pää oikealla).

Max von Sydow as Darth Plagueis.

  • Kuka? Tulevan keisarin Palpatinen sith-mestari. Darth Plagueisin hahmoa puidaan tietysti Legendsiksi muuttuneessa expanded universessa, mutta hahmo on kaanonia, koska Palpatine mainitsee hänet Episode III:n viettelykohtauksessa oopperassa, väittäen Plagueisin olleen ”niin voimakas, että hän pystyi jopa estämään ihmisiä kuolemasta”, kunnes kuoli oman oppilaansa käsissä. Elokuva eli kaanon ei varsinaisesti paljasta, että oppilas oli Palpatine itse, mutta vihjaa sen riittävän vahvasti, että uskallan pitää tätäkin kaanonina.
  • Miksi? Darth Sidiousin opettaja olisi ilman muuta riittävän uskottava pahis uudelle Star Wars -trilogialle. Plagueisin paluu kuolleista asettaisi jännittävään kontekstiin Palpatinen sanat opettajansa kyvystä palata kuolleista – Episode III:ssahan Palpy valehtelee juoniakseen Anakinin pimeälle puolelle, mutta tämän käänteen myötä Plagueis olisi kuin olisikin onnistunut siinä, missä edes Palpatine tai Vader eivät. Tällaisen olennon paluu galaksiin olisi sitä paitsi väkevä oikeutus otsikolle Episode VII – vuosien päästä valmistuva jatko-osa muuttuisi uudeksi linkiksi suureen taistoon jedien ja sithien välillä. Maanpäällisemmällä tasolla hahmo tarjoaisi vaivattomasti selkeän yhteyden prequel-trilogiaan, tuntumatta kuitenkaan liikaa Palpatinen toistamiselta. George Lucasin tiedetään lisäksi olleen aikanaan erityisen kiinnostunut Plagueisin nimikkoromaanin käänteistä, mikä voisi hyvinkin viitata jonkinlaisiin hahmoa koskeviin jatkosuunnitelmiin – ja kyllä, romaani sisältää vihjauksen siitä, että Palpatine pelkäsi opettajansa sittenkin vielä palaavan. Mitä sitten tulee juuri von Sydowiin: jos Plagueis palaisi kuolleista, kyseessä olisi jonkinlainen olento rajan takaa, jollaista pahiksia ennenkin näytellyt ikämies Max von Sydow voisi esittää vaikka unissaan. Tämä taas täsmäisi AICN:n väitteisiin von Sydowin hahmon hurjasta ulkomuodosta, ja kenties jopa saman puljun otsikkohuhuun The Ancient Fear (jota tosin en usko oikeaksi).
  • Miksi ei? Vanha expanded universe selitti Plagueisin historian, joten kyseessä on nykykatsannoltaan käytännössä Legends-hahmo. Toisaalta, juuri Legends-buuttauksen vuoksi mikään ei pakottaisi uuden trilogian Plagueisia olemaan mitenkään sama hahmo nimeä pitemmälle.
  • Totta vai huttua? Joudun vastaamaan, että olen erittäin innostunut vaihtoehdosta, että tämä olisi totta.
Billy Dee Williams nykyisin. (kuva: Gage Skidmore)

Billy Dee Williams nykyisin. (kuva: Gage Skidmore)

Billy Dee Williams as Lando Calrissian.

  • Kuka? eheh.
  • Miksi? Koska kaikki olettavat ja toivovat. Koska muut vanhat ovat mukana, ja koska jopa Denis Lawsonia kysyttiin palaamaan Wedgeksi (kieltäytyi, ja oletan, että kyse olisi ollut cameosta). Koska Dee Williams jopa sanoi äskettäin tulossa olevan jonkin Lando-projektin.
  • Miksi ei? Jos Lando olisi Episode VII:ssä isossa roolissa, Billy Dee Williamsin olisi pitänyt istua cast-valokuvassa.
  • Totta vai huttua? Uskon, että Landolle järjestyy vielä viuhahdus valkokankaallakin, mutta uskon, että Dee Williamsin vihjaama Lando-projekti on Rebels.
Legends-tarinoiden Jacen Solo. Ei Adam Driverin hahmo, mutta...

Legends-tarinoiden Jacen Solo. Ei Adam Driverin hahmo, mutta…

Adam Driver as ”Jacen Solo”.

  • Kuka? Jedi Newsin julkaisema huhu ei väitä Driverin esittävän juuri expand…Legends-hahmo Jacenia, vaan yksinkertaisesti Han Solon ja Leia Organan poikaa. Tätä houkuttaisi pimeä puoli, ja merkittävä osa uuden elokuvan juonta olisi yritys pelastaa hänet pimeältä puolelta.
  • Miksi? Muistanette, että Variety kertoi jo ajat sitten varmana itsestään, että Driver näyttelisi elokuvassa pahista. Huhu on ollut sitkeä siitä lähtien. Toisaalta, Driveria epäiltiin jo aiemmin Soloksi, ulkonäönkin perusteella. Tämä kuvio mahdollistaisi myös Solo-kaksosten tai ainakin sisarusten esiintymisen uudessa trilogiassa – ainakin minä olen aina olettanut, että lasten lukumäärä oli expanded universen sisällä niin sanottu Lucas-fakta.
  • Miksi ei? Jacen Solo kääntyi pimeälle puolelle vanhassa expanded universessa, joten kuvio on ikään kuin jo käytetty. Käytetty se on elokuvissakin, sikäli jos puhutaan hyvän hahmon ja vieläpä Skywalkerin pimeän puolen houkutuksista. Haluttaisiinko uudessa trilogiassa toistaa tätä kaavaa?
  • Totta vai huttua? Vastaan ensin edelliseen kysymykseen: pidän täysin mahdollisena, että haluttaisiin. Pimeän puolen houkutus on, niin tuttu kuin tahansa onkin, Star Wars -mytologian ytimessä. Aivan varmasti meillä on uudessakin trilogiassa hahmo tai hahmoja, joita Voiman nopeampi, helpompi ja houkuttelevampi tie kiinnostaa. Tällaisen hahmon ei tietenkään tarvitse olla Solo/Skywalker, mutta vahvemman emotionaalisen pohjan käänteelle saa, jos ydinperhepiiristä on kyse. Josta pääsenkin siihen, että olen koko ajan uskonut, että uuden trilogian uuden sukupolven täytyy koostua vahvasti Skywalker-suvusta. Ei käy järkeen, että Daisy Ridleyn hahmo olisi suvun ainoa uusi toivo. Eikä oikeastaan sekään, että uusi trio Ridley/Boyega/Driver (tiedän, tämäkin on spekulaatiota) koostuisi 2/3 ulkopuolisista. Ja mitä sitten tulee expanded universessa käytetyn kuvion toistamisesta: eihän sen samoin tarvitse mennä. Driver-Solon pimeän puolen houkutus voi esimerkiksi olla ennen kaikkea vain trilogian ensimmäisen osan juonikuvio. Ei Driver-Solosta tarvitse kasvaa koko galaksia uhkaava superpahis kuten expanded universessa kävi. Ei katsoja tiedä, miten Driver-Solon käy, vaikka olisi lukenut jokaisen Legends-kirjan. Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen vastaan siis itse kysymykseen: jep, uskon, että tässä ollaan jäljillä.

Spinoffit: Boba Fett, Solo ja…Red Five?

Saksalainen Star Wars Union -fanisivu väittää saaneensa käsiinsä Disneyn listan tulevista SW-suunnitelmista. Lähde olisi lelufirma Hasbron tilaisuus (jossa tällaiset kyllä jollain tasolla tiedetään, muttei tietysti pitäisi vielä vuotaa ulos..). Väitteen mukaan seuraavien kuuden vuoden SW-julkaisut ovat:

  • syksy 2014: Rebels
  • 2015: Episode VII
  • 2016: Boba Fett
  • 2017: Episode VIII
  • 2018: Solo
  • 2019: Episode IX
  • 2020: Red Five

Toisin sanoen päivän uutinen väittää, että ensimmäiset spinoff-elokuvat olisivat Boba Fett, ”Solo” ja ”Red Five”.

Aivan taatusti tekeillä oleva Boba Fett -leffa voisi hyvin olla spinoff-avaus, joten siltä osin huhu on uskottava. Otsikko Solo jättää tulkinnan varaa, ja antaa mahdollisuuden jopa uuden trilogian uuden hahmon omalle seikkailulle, mutta turvallinen veikkaus on toinen huhusuosikki, nuoren Han Solon seikkailu – ilman Harrison Fordia, siis. Molemmat hahmot voisivat tarinallisesti helposti kantaa oman elokuvansa, molemmilla on riittävä yleisöpotentiaali ja molemmat on mahdollista kytkeä tai olla kytkemättä Rebelsiin tai uuteen trilogiaan ihan siten kuin tekijät vain haluavat.

Mysteerikortti onkin tuo viimeinen otsikko Red Five. Luken vanha tunnus Yavinin taistelusta on omituinen koodinimi soololeffalle. Nuoren Luken seikkailu? Tuskin. Aivan uuden X-Wing-lentäjän oma elokuva? Todennäköisemmin, mutta olisi yllättävän rohkea veto. Uuden trilogian hahmon spinoff siis? Kannattaa huomata, että tällaisessa pitkän tähtäimen suunnitelmassa Disney todennäköisesti tavoittelee aihioita, jotka voivat kantaa jopa jatko-osiin asti. (Voi kuulkaa, näitä leffoja muuten pian satelee.)

En silti hylkäisi väitettä perättömäksi Red Five -rivin perusteella. Erikoisen pilottiheiton sijaan mahdollista huijausta tavoitelleen olisi kuvitellut huhuilevan Yodan tai Obi-Wanin soololeffasta, koska ne olisivat menneet läpi heittämällä.

Vuosien osaltahan tiedot täsmäävät aiemmin kerrottuun. Tosin ainakin itseäni tuo tämänhetkinen aikataulu epäilyttää suuresti. Seiskaahan siirrettiin jo puolella vuodella alkuperäisestä ensi-iltasuunnitelmastaan. Vaikuttaa siltä, että Disney-Lucasfilm saa puurtaa täysillä sen parissa vielä pitkään, jotta valmista saadaan edes joulukuuhun 2015 mennessä. Mahtaisiko ensimmäinen spinoff mitenkään ehtiä jo seuraavaksi kesäksi, jolloin tällaiset filmit yleensä julkaistaan? Se tarkoittaisi, että suunnitelmien siitä pitäisi olla pitkällä. Entä voiko Episode VIII valmistua jo vuodeksi 2017? Onkohan näitä vuosilukuja ihan viisasta esitellä tässä vaiheessa esimerkiksi pörssiyhtiön suuromistajille?

Spinoffit: Jos tää pahis ois nyt hyvis

Viime viikolla odoteltu Lucasfilmin ”executive breakfast” saattoi tapahtua tai sitten ei. LFL kiisti muun muassa TheForce.netille koko tapahtuman olemassaolon, mutta MakingStarWars.net väittää sen tapahtuneen ja näyttää kuvat todisteeksi. Mikäs siinä, kyllähän tuo tapahtuneelta näyttää. Mutta oliko siellä nyt sitten oikeasti paikalla George Lucas ja originaalitrilogian näyttelijöitä kuten MSWN:n skuuppi väitti? Enpä tiedä. Etenkin kun Harrison Ford, Carrie Fisher ja Mark Hamill tuntuvat kaikki sattumoisin olevan parhaillaan Lontoossa…

MakingStarWars.net väitti niin ikään erään aamiaisen keskustelunaiheista olleen Boba Fett -spinoff-elokuvan. Lainaus sivulta:

The executives are apparently enthusiastic about the rocket man. There are some minor problems going forward with a film about a villain, however. The general problem with Boba Fett is how to use him effectively without ruining his evil essence to make him the protagonist of a Star Wars Spin-off film.

Tästä on helppo jatkaa hieman spekulaatiota, koska oli totuus tuosta aamiaisesta ihan mikä tahansa, ihan tarkalleen näinhän asia Boba-leffan osalta on. On koko ajan ollut varmaa, että Boba Fett on korkealla spinoff-elokuviin tarjolla olevien hahmojen listalla. Ja yhtä selvää on, että juuri tuo ongelma siihen sisältyy: Boba on pahis, ja isojen yleisöelokuvien päähenkilöt eivät yleensä ole.

Ongelma ei toki ole uusi. Boba Fett on seikkaillut expanded universen sarjakuvissa ja romaaneissa yleensä nimenomaan omillaan, ilman Luke Skywalkeria tai Han Soloa häntä vastassaan. Tämä varmasti johtuu juuri siitä, että vastakkainasettelu ykkössankareihin tekisi Bobasta peruuttamattomasti pahan, kun taas rinnastus vieraampiin hahmoihin tai toisiin pahoihin kuten Darth Vaderiin saa hahmon näyttämään ambivalentimmalta. Yleensä Boba Fett on tavattu esittää eräänlaisena western-sankarina: palkkionmetsästäjänä, joka kyllä tappaa kylmäverisesti ja kerää rahat tappamisestaan, mutta jolla on kilpakumppaneihinsa (ja usein myös Imperiumiin) verrattuna jonkinlainen oikeudentunto. Tämä tietenkin sopii, koska Boba Fettiä perinteisesti pidettiin jo elokuvissa eräänlaisena ”man with no namena” (hahmoa alunperin näytelleen Jeremy Bullochin mukaan häntä piti esittääkin ”kuin Clint Eastwoodia”). Kun Boballe on tarjottu vastustajaksi vielä häikäilemättömämpi tyyppi, on lukija saanut sankarikseen Boban eräänlaisena hyviksenä. Inhimillistämistemppuihin kuuluu, että tietysti Boba Fettkin on saanut expanded universen puolella itselleen perhettä.

Elokuvien maailmassa ongelma taitaa silti olla vielä isompi. Jos ajatellaan Marvel-filmatisointeja esimerkkinä – Lucasfilmillä ainakin ajatellaan – edessä tuskin on kovin jyrkkäsärmäisiä SW-spinoffeja. Ison rahan elokuva on ilmeisesti ja valitettavasti tämän hetken Hollywoodissa liian puhdasta rahantekoa, että Disney lähtisi kovin rajuille poluille. Boba Fettin pitää siis voida toimia omassa elokuvassa hyviksenä vaikkapa Wolverinen tapaan.

Sinänsä Boba Fett on, minusta, ensiluokkaista ainesta spinoff-elokuviin. Hahmohan on SW-fanien suurimpia suosikkeja, mutta – ihan oikeasti ja sormet Whillien aikakirjoilla – samalla täysin yliarvostettu. (Ja hei, tämän sanoo nyt kaveri, joka 2000-luvun alussa käytti yleisesti netissä Boba-avataria, eikä mikään varsinainen Boba-vihaaja.)

Boba Fett oli sivuhahmo, joka originaalitrilogiassa lähinnä seisoskelee paikallaan, mutta jolla sattuu olemaan cooleista coolein asu. Hahmo lausuu muutaman repliikin, joista muistettavimmassa uskaltaa sanoa vastaan itselleen Darth Vaderille, mutta ei pääse loistamaan toimintakohtauksissa. Jos Boban olisi annettu kasvaa hahmona Jedin paluussa, tilanne olisi toinen, mutta sen sijaan George Lucas katsoi parhaaksi tehdä Bobasta ensimmäisen (muttei viimeisen) typerästi tapetun sivupahiksensa. Expanded universen puolella Boballa on toki enemmän tekemistä, mutta merkittävä osa tarinoista toistaa samantapaista kaavaa toisiaan pettävistä palkkionmetsästäjistä ja metsästäjien palkkaajista.

Sen sijaan prequel-trilogia käsitteli minusta Bobaa erinomaisesti. Vastakkaisiakin mielipiteitä toki on, mutta minusta se, että Boba Fettistä tehtiin Jango Fettin poika ja tälle annettiin siten sekä kiehtova tausta että uskottava syy naamioitumiseen (muistammehan, että Boban kasvot ovat galaksin yleisimmät), syvensi tärkeäksi vaivihkaa muuttunutta hahmoa hienosti. Nyt, kun vanha expanded universe jää vaihtoehtoiseksi Legends-universumiksi ja kaanonia on vain kaikki mikä elokuvissa on nähty, myös Boba Fett on jälleen tabula rasa, jonka kasvukivuista palkkionmetsästäjäksi Imperiumin galaksissa emme tiedä kovinkaan paljon. Ja, tietenkin, jos Boba uudessakin SW-universumissa kiipeää ulos sarlaccin kidasta, emme tiedä mitään hänen vaiheistaan Jedin paluun jälkeen. (Niin paljon kuin toivonkin, ettei Episode VII jää pelkäksi vanhojen juttujen muisteluksi, en panisi pahakseni Boban paluuta – jo ihan vaikka siksi, että hahmo voitaisiin tappaa tyylikkäämmin…)

Niinpä siis: bring on Boba-spinoff, jos minulta kysytään. Executive breakfastillakin pohditun (siis jos..) ongelman tiedostaen mietin, että tässä tapauksessa paras vaihtoehto voisikin olla niin sanottu origin story -elokuva. Siis elokuva, jossa Boba Fett olisi vaikkapa parikymppinen aloitteleva palkkionmetsästäjä, joka kipuilisi kloonialkuperänsä kanssa muistaen ikävän veljessuhteensa Imperiumin sotilaisiin. Juonen saisi jo siitäkin, että Boba kenties törmäisi jäljelle jääneisiin jedeihin, joiden tietää olevan vastuussa isänsä kuolemasta. Tällainen tarina voisi ehkä välttää vanhassa expanded universessa jo moneen kertaan nähdyt kuviot paremmin kuin Imperiumin tai Uuden Tasavallan aikaan sijoitettu erillistarina.

Bobat

Kaksi Bobaa (Jeremy Bulloch ja Daniel Logan) Celebration Europessa kesällä 2013. (kuva: Aki Jörgensen)

Mitä sitten tulee elokuvan todelliseen toteuttamiseen, kannattaa huomata, että prequelien Boba Daniel Logan on nuorekas (s. 1987), conventionien perusteella velmu kaveri ja komeakin kaiken lisäksi. Kaikki tietysti olettavat (elleivät suorastaan ole tietävinään), että Boba-tarinan kirjoittaa Lawrence Kasdan. Joko spekuloidaan ohjaajasta…?

Chewbacca murskaa expanded universen

chewie

Peter Mayhew palaa Chewbaccaksi, kertoo uskottava vahvistamaton tieto. (kuva: Aki Jörgensen)

Peter Mayhewn paluu Star Warsiin näytti lähes varmalta reilu viikko sitten yhden ainoan pienen twiitin perusteella: texasilainen Comicpalooza-tapahtuma tiedotti, ettei Mayhew pääse toukokuussa paikalle “due to filming”. Nyt The Hollywood Reporter (tahtoo sanoa: uskottava lähde) raportoi Mayhewn todella palaavan rooliinsa Chewbaccaksi.

Tieto on tietenkin edelleen ”according to sources”, koska yhtään näyttelijää ei ole vieläkään julkistettu. Mutta: ilmeisesti nyt voidaan lukita faktaksi, että uudessa trilogiassa paluun ei tee vain ”vanha trio” ja droidit, vaan koko nelikko Luke-Leia-Han-Chewie. (Ja vieläkö se Landokin?)

Mutta nyt minut melkein yllättää se, että tänään netti näyttää järkyttyvän siitä, mitä Chewien paluu paljastaa. Mutta totta tosiaan, expanded universen kohtaloahan ei ole tässä salailun lomassa toki mitenkään alleviivattu.

Miksi Chewbaccan paluussa on sivumerkityksenään vahvistus monien peloille tai toisten toiveille? Vastaan päällimmäisen muistoni kautta. Suomalaisten Star Wars -foorumien ajoiltani muistan pitkälliset adminkeskustelut EU-spoilerien määritelmästä. Ilman spoiler-tageja sai puhua Boba Fettin Jedin paluun jälkeisistä seikkailuista, koska kaikille oli oletusarvoisesti selvää, että EU:ssa Boba ei sarlaccin kitaan jäänyt hautumaan. Mutta vielä vuosia R.A. Salvatoren Vector Primeromaanin julkaisemisen (1999) jälkeenkin SW-piireissä kiisteltiin siitä, onko yleistä vai spoilaavaa tietoa, että Chewbacca kuoli 21 vuotta Jedin paluun jälkeen, ensimmäisenä originaalitrilogian päähenkilöistä. Suomalaiseen väittelyyn tietysti vaikutti, että Vector Primea ei oltu eikä ole suomennettu.

No, nyt se ei kerrassaan voi enää olla spoilaavaa tietoa. Eikä enää vain siksi, että ne, jotka tällaisten asioiden kohdalla spoilereista välittävät, ovat todellakin jo kauan sitten Chewien poismenosta kuulleet. Enää se ei ole spoilaavaa tietoa siksikään, että jos Chewbacca on mukana 30 vuotta Jedin paluun jälkeen tapahtuvassa Episode VII:ssä, ei vanha expanded universe ole enää elokuvien kaanonia.

Tosiasiassa tämä on ollut ainoa vaihtoehto jo pitkään. Ei olisi ollut kovinkaan mahdollista – tai edes järkevää – sijoittaa uusia elokuvia tarinajatkumoon, jonka tapahtumat on lukittu yli sadan vuoden päähän vanhoista elokuvista. Vielä vaikeammaksi tempun olisi tehnyt se, että expanded universessa tapahtuu yksinkertaisesti aivan liian isoja asioita. Jos tarinajatkumossa on jo nähty esimerkiksi Keisarin paluu, Imperiumin kuolinkorinat ja muinaisten rotujen invaasio galaksin ulkopuolelta, miten tällaiseen jatkumoon mahtuisi elokuvatarina, jonka pitäisi olla painoarvoltaan Anakinin lankeemuksen ja Kapinaliiton voiton luokkaa, mutta joka ei voisi liikaa viitata noihin elokuvien ulkopuolelle jääviin tapahtumiin? Tällainen elokuvatrilogia olisi voinut ehkä olla mahdollinen siten, että uudet filmit olisi sijoitettu tapahtuma-ajaltaan verrattain lähelle vanhoja. Se taas olisi vaatinut tuttujen hahmojen recastaamista ja/tai jättämistä erittäin pieneen rooliin. Ja jo varsin pian kävi ilmi, että tulossa on päinvastainen ratkaisu.

Ei. Mitä kaikkea minäkin expanded universen kohtalosta vuosi sitten kirjoitin, rehellisesti ja jälkiviisaasti ajatellen sen ainoa toivo oli jonkinlainen löyhä adaptaatio: siis tilanne, jossa uusi trilogia olisi soveltaen mukaillut expanded universen tarinoita. Tällöin olisi voitu kenties silmiä siristäen katsoa, että vanha EU sopii jotenkuten yhteen uusien elokuvien kanssa, vaikka yksityiskohdissa eroja olisikin. Tämä toivo taas oli itse asiassa tuhoon tuomittu jo alusta alkaen, koska muun muassa Lawrence Kasdan tunnusti jo vuoden 2013 helmikuussa, ettei ole kiinnostunut ottamaan expanded universea huomioon käsikirjoituksissaan. Ja, cross your hearts, olisimmeko ihan oikeasti halunneet nähdä vaikkapa Jediakatemia-kirjojen juonen”käänteet” valkokankaalla – miten löyhästi mukailtuna tahansa?

Chewbaccan paluu 30 vuotta Jedin paluun jälkeen tekee nämä spekulaatiot turhiksi (vaikka epätoivoisimmat ehtivätkin jo Twitterissä heittää pöytään ”hei-se-voi-olla-flashback” -kortin). Se, minkä tunsimme expanded universena, on nyt vaihtoehtoinen Star Wars -universumi: what if -maailma verrattuna siihen, minkä Episode VII meille esittelee. Siinä maailmassa Chewbacca ei ole kuollut, Keisari ei liene koskaan palannut kloonina, Leialla ja Hanilla ei taida olla kaksosia, Luke ei ehkä ole perustanut Jediakatemiaa ja, kauhistus, Boba Fett saattaa sittenkin hautua sarlaccin vatsahapoissa.

Mielenkiintoista nähdä, miten expanded universen nollaus otetaan vastaan, nyt kun se vähitellen suurelle yleisölle paljastuu, mutta minä huomaan, että puolitoista vuotta asiaa hiljaa sulateltuani olen sittenkin hyvilläni, etten enää tiedä lainkaan, mitä Jedin paluun jälkeen tapahtui.

Tai siis vielä.

30 vuotta vähemmän kauan sitten

Pitkästä aikaa huhujen sijaan virallisia uutisia. Ja, huh, näitä tässä onkin odoteltu:

Disney and Lucasfilm are excited to announce that principal photography on Star Wars: Episode VII, directed by J.J. Abrams, will commence May 2014, and will be based at London’s historic Pinewood Studios.
(- – -)
It has also been confirmed that Star Wars: Episode VII is set about 30 years after the events of Star Wars: Episode VI Return of the Jedi, and will star a trio of new young leads along with some very familiar faces.

Vahvistus kuvausten alkamiselle, tsek. Vahvistus vanhojen tuttujen palaamiselle – vaikkakin ilman nimiä – tsek. Vahvistus uusien hahmojen pääosalle, tsek. Ja – hitto vie, tätä en todellakaan odottanut samalla kertaa kaiken tämän salailun jälkeen – uutinen elokuvan tapahtuma-ajasta saagan sisällä. Itse asiassa, tätä viimeistä en ole osannut uskottavasti kaivaa huhuista lainkaan, vaikka miettinyt sitä paljon olenkin. (Ilmeisesti tiedotteen takana on sanatarkasti se, mitä Disney-pomo Bob Iger tuli sanoneeksi osakkeenomistajille)

Leikelläänpä uutiset auki. Kuvausten alkamisesta minulla ei ole mitään sanottavaa (ellei sitten Penny Lanen sanoin ”It’s all happening!”). Mutta tämä jälkimmäinen viaton lause aukeaa ainakin näihin suuntiiin:

  • 30 vuotta Jedin paluusta täsmää hyvin 31 vuoteen Jedin paluun julkaisusta. Vanhan trilogian näyttelijät ovat siis vanhentuneet käytännössä saman 30 vuotta edellisestä kerrastaan rooleissa.
  • Samalla pitää huomata, että näyttelijät olivat jo tuolloin enemmän tai vähemmän roolejaan vanhempia. Mutta koska uusi trilogia nyt sijoitetaankin noin kauas vanhan jälkeen, ei näyttelijöiden ja hahmojen ikäero ole sittenkään kovin merkittävä. Luke Skywalker ja Leia Organa olivat episodissa VI noin 23-vuotiaita ja Han Solo 33-vuotias. Mark Hamill oli elokuvan kuvauksissa 31-vuotias, Carrie Fisher käytännössä roolin ikäinen 25-vuotias ja Harrison Ford jo 40-vuotias. Tämä siis tarkoittaa, että nyt 71-vuotias Harrison Ford näyttelee Episodissa VII vain kahdeksan vuotta itseään nuorempaa pappa-Soloa ja kuusikymppinen Mark Hamill viisikymppistä mestari Lukea – mikä ei ole lainkaan niin pahasti vinksallaan kuin ainakin minä oletin. Ja mistäs me tiedämme, vaikka kaukaisessa galaksissa vanhennuttaisiin nopeammin kuin täällä kohoavan eliniän maapallolla.
  • 30 vuotta Jedin paluun jälkeen on vanhassa expanded universen aikajanassa hieman New Jedi Order -kirjasarjan ja Yuuzhan Vong -sodan jälkeen. Aivan teoreettisessa mielessä siihen kohtaan olisi monia muita vuosia helpommin mahdollista sijoittaa tarina, joka sopisi yhteen vanhan expanded universen kanssa, koska NJO on juuri Jedin paluun ja Hand of Thrawn -romaanikaksikon tavoin eräänlainen SW-aikajanan exit-point. Joten, hyvät tätä toivetta vielä epätoivoisesti elättevät: nauttikaa spekulaatioistanne vielä hetki.
  • ”Some very familiar faces” on tietenkin käytännössä virallinen vahvistus vanhan trion paluulle. Carrie Fisherhän on vahvistanut oman osuutensa jo monta kertaa, ja sekä Fisher että Hamill ovat todenneet ehdonomaisesti haluavansa mukaan muutkin. Pääkolmikon lisäksi muitakin vanhoja voi hyvin palata – ei välttämättä ole päiväntarkkuutta lukuun ottamatta sattumaa, että Billy Dee Williams tanssi juuri eilen tähtien kanssa Star Wars -hengessä.
  • ”A trio of new young leads” on tarkemmin sanottu kuin olisin toivonutkaan, ja tarkoittanee, että näyttelijäjulkistusten kanssa tullaan ulos (viimein!) ihan kohta.
  • Jos katsotaan aiemmin tulkitsemaani kuutta uuden trilogian uutta hahmoa, tämä tarkoittaa käytännössä, että yksi neljästä nuoresta hahmosta ei ole ”lead”.
  • Ulkopuolelle jäävä non-lead ei kuitenkaan välttämättä ole sen vähäpätöisempi sivuhenkilö: kyseessä voi olla pahis, kuten tuoreet huhut ovatkin väittäneet. Tiedotteen sana ’trio’ kun viittaa ainakin päällimmäisessä merkityksessään siihen, että kolmikko olisi samalla puolella.
  • ”A trio of new young leads along with some very familiar faces” ei tue kovin hyvin aiempaa väitettä siitä, että käsikirjoittajanvaihdoksessa olisi ollut kyse riidasta, jossa Arndt olisi halunnut kirjoittaa uudet hahmot pääosaan ja Abrams olisi halunnut pitää vielä Episodissa VII fokuksen vanhoissa sankareissa. Ei lause varsinaisesti väitä, etteivätkö vanhukset voisi elokuvan pääroolissa ollakin, mutta eiköhän uusikin sukupolvi esiin jo pääse.
  • Luonnehdinta ”new young” täsmää hyvin esillä olleisiin casting-nimiin Adam Driverista ja Jesse Plemonsista tunnustetusti koeluvuissa käyneeseen Saoirse Ronaniin, samoin kuin Varietyn äskettäin julkistaneeseen niminelikkoon Ed Speleers, John Boyega, Matthew James Thomas ja Ray Fisher. Jos päärooleihin nyt sittenkin julkistetaan edes yksi valmiiksi iso nimi, olen yllättynyt.

Seuraavaksi: näyttelijäjulkistukset. Ensi viikolla?

Hahmot vaihtoivat käsikirjoittajan

The Hollywood Reporterin Heat Vision -blogi väittää tietävänsä, miksi Michael Arndt sai lähtöpassit pääkäsikirjoittajan paikalta. Väite on kerrassaan niin hyvä ja järkeenkäypä, että kunnes parempaa tietoa saadaan (ja siihen voi mennä jopa vuosia), olen valmis uskomaan tämän:

THR:n ”useiden lähteiden” mukaan Arndtin lähdön takana oli perustava erimielisyys tarinan päähenkilöistä. Arndt halusi keskittyä seuraavaan sukupolveen eli Luken, Leian ja Hanin jälkeläisiin. Arndtia myöhemmin palkattu ohjaaja J.J. Abrams taas halusi painottaa vielä episodi seiskassa vanhaa trioa. THR:n mukaan myös George Lucas myöntyi väittelyssä Abramsin kannalle. (THR jättää mainitsematta, että tämä on varsin mielenkiintoista, koska Arndt oli nimenomaan Lucasin jo ennen Lucasfilm-Disney -kauppaa valitsema käsikirjoittaja, joka tarkoittaa, että alunperin Lucasin on täytynyt kannattaa Arndtin versiota.)

Väite on erittäin uskottava sen perusteella, mitä tiedämme riidan päähenkilöistä. Vaikka Arndt osaa todistettavasti kirjoittaa uutta tarinaa vanhoista hahmoista (Toy Story 3), hän varmasti halusi luoda Star Warsistaan uutta kokonaisuutta. Myös Lucasin voisi olettaa haluavan luomuksensa kasvavan hänen jälkeensä mahdollisimman kauas hänen ”kuuden elokuvan sarjastaan Anakin Skywalkerista”, joten käy hyvin järkeen, että heidän yhteistyönsä aikana vanhat hahmot on jätetty taaemmalle. Abrams sen sijaan on paitsi suuri klassisen Star Warsin fani, myös parantumaton nostalgikko (Super 8), joka mielellään käsittelee teoksissaan yleisölle tuttuja hahmojakin (Star Trek). Abramsin tärkein tavaramerkki on myös tarinoiden high conceptius, ja kyllähän ”Luke Skywalkerin ja Han Solon uudet seikkailut” on ainakin markkinointimielessä parempi high concept kuin ”jotain aivan muuta vanhassa galaksissa”.

THR:n mukaan tekeillä on nyt siis elokuva, jossa vanhat hahmot ovat pääosassa, ja uudet vielä sivurooleissa. Nuorison on kuitenkin tarkoitus nousta päärooleihin episodeissa VIII ja IX. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi yhden tai useamman klassikkohahmon traagista kuolemaa seiskaepisodissa, tai toisaalta kenties episodien I ja II kaltaista useamman vuoden hyppäystä episodien VII ja VIII välillä.

Painotuseron myötä osa Arndtin aikaisista hahmoista on ymmärrettävästikin kadonnut, ja tilalle on nostettu uusia. Tähän nähden kannattanee muistella eräitä aiempien casting-huhujen hahmoja. THR nostaa esimerkeiksi muutoksista ”20-vuotiaan mieshahmon, jota nyt kirjoitetaan uudelleen 40-vuotiaalle” ja sen, että 18-vuotias Tye Sheridan oli lehden mukaan aiemmin vahvoilla johonkin rooliin, mutta nyt tekeillä olevassa elokuvassa näin nuorta näyttelijää ei tarvita. Näistä tiedoista voi kenties päätellä, että nyt tekeillä oleva Episode VII tapahtuisi SW-aikajanassa myöhemmin kuin Arndtin versio, mutta se ei välttämättä ole oikea päätelmä: vanhan trion nostaminen pääosaan kun voisi yhtä hyvin tarkoittaa, että tarkoitus on sijoittaa uudesta trilogiasta ainakin ensimmäinen osa vielä suhteellisen lähelle trion vetreitä vuosia. (sivuhuomiona: SW-entusiastit Devin Faraci ja Ali Arikan irvailivat juuri Twitterissä, että Mark Hamill on nyt lähes Alec Guinnessin New Hope -iässä, ja Harrison Ford jo 10 vuotta tätä vanhempi.)

Aivan yleisellä ja korkealla tasolla olen sitä mieltä, että olisin mieluummin nähnyt uuden sukupolven jo ensimmäisen uuden elokuvan pääroolissa. Perustan tämän sisäelintuntuman kahteen seikkaan. Ensinnäkin siihen, että ajatus kolmen trilogian Star Wars -sarjasta edellyttää, että pohjimmiltaan uuden trilogian täytyy kertoa kolmannesta sukupolvesta. Toisena painokohtana vetoan juuri ennakkotapaukseen: etenkin jälkikäteen ajatellen yksi prequel-trilogian kaikkein suurimmista ongelmista on se, että Phantom Menace on pikemminkin episodi nolla kuin ykkönen, ja että Anakin Skywalkerin varsinainen tarina jää kahdessa elokuvassa kerrottuna lyhyeksi (puhumattakaan sitten siitä, että kloonisodat taistellaan melkein kokonaan expanded universen puolella!). Toivon mieluummin yhtenäistä kolmen elokuvan tarinaa kuin toisintoa prequelien rakenteesta, jossa episodi VII ainoastaan johdattaisi yksittäisseikkailun myötä katsojat uuteen aikaan.

Tämä yleinen ja korkea taso olkoon kuitenkin täysin merkityksetön, jos Episodi VII on Hyvä Elokuva. Mikään tästä paljastuksesta johdettava ei tarkoita, etteikö se voisi sitä olla. Sen sijaan paljastus selittää uskottavasti ja selkeästi, mistä projektin hiljaisten kulissien takana viime vuonna oikein tapeltiinkaan.

Uudet toivot, osa 2: Näkymätön nainen

Mikä yhdistää elokuvia E.T., Gremlins, Back to the Future (jatko-osineen), An American Tail, Who Framed Roger Rabbit?, Jurassic Park (jatko-osineen), Schindler’s List, The Sixth Sense, Artificial Intelligence ja Indiana Jonesin seikkailut II & IV ?

Kathleen Kennedy (kuva: Joel Aron)

Vastauksia on kaksi. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän rakastettuja menestyselokuvia. Ja kaikkia on tuottanut Kathleen Kennedy. Listaa voisi jatkaa, mutta tämä riittänee. Tai ehkä vielä tämän verran: vaikka Kennedyn tärkeimmät työt ovat (erittäin hyvin) menestyneitä viihde-elokuvia, löytyy viime vuosien associate producer -osastolta myös sellaisia laadukkaita artsyfilmejä kuin Perhonen lasikuvussa tai Persepolis.

Jos Hollywood on tuottajien valtakunta – mitä se ei välttämättä ole, mutta saattaa olla – Kathleen Kennedy on heiluttanut valtikkaa useamman minun sukupolveni elokuvamaisemaa määrittäneen menestyksen taustalla kuin kukaan. Ja kyllä, tarkoitan todella, että peitoten jopa suurimman yhteistyökumppaninsa Steven Spielbergin. Silti harva tunnistaa Kennedyn kasvoja. Hän ei ole edes antanut kovin paljon haastatteluja, ja kenties siksi vaikuttaa niissä niin välittömältä ja aidolta (vaikkapa tässä). Tuskin edes seitsemäs Star Wars -elokuva tekee hänestä pilapiirroksiin asti kelpaavaa koko kansalle tuttua kasvoa, vaikka kaikissa olennaisissa mielissä juuri Kathleen Kennedy on nyt rouva Lucasfilm. Meidän uusi toivomme (no, there is not another).

60-vuotias Kathleen Kennedy lähentelisi eräässäkin pohjoismaassa eläkeikää, eikä hän siis ole 69-vuotiaan George Lucasin seuraajana varsinaisesti mikään nuori uudistaja. Kennedy ei ihan sentään voisi olla J.J. Abramsin äiti (ihmelapsen viitastaan huolimatta JJ on todellisuudessa jo 47-vuotias), mutta amerikkalaisen elokuvan kentässä heidän välissään kulkee ehdottomasti sukupolviraja. Itse asiassa väliin mahtuu kokonainen sukupolvi, jotka tuntuvat Hollywoodissa pitkään kulkeneen kätevästi vuosikymmenittäin: ainakin minä tulkitsen, että Kennedy on 1980-luvun elokuvasukupolvea, ja Abrams vasta 2000-luvun – väliin siis jää vaikkapa Tarantinon sukupolven 1990-luku. Mutta mitä tulee Star Warsin soihdunsiirtoon, se kyllä tapahtui: Lucas (ja Spielberg) on laskettava 1970-luvun riveihin. Ja sekin on sanottava, että Kathleen Kennedy on ehdottomasti koko uransa ajan pysytellyt enemmän tuulen mukana kuin Lucasfilmin entinen partasuinen moguli.

Kennedy on Californian tyttöjä, syntynyt 1953. Hänen työuransa on huimasta nousujohteisuudestaan huolimatta täysin johdonmukainen: innostuminen tv-alaan San Diegon state universityssä opiskellessa, sekalaisia hommia paikallistelevisiossa huipentuen talk shown tuottamiseen, muutto Losiin ja hivuttautuminen elokuva-alalle 1970-luvun lopulla John Miliuksen tuotantoassistenttina. Kennedy oli tässä vaiheessa noin 25-vuotias, ja jos ura oli nopea jo tähän asti, tästä vauhti vasta kiihtyi. Se laskettaneen Spielbergin ansioksi: herra Pelivuori tunnisti lahjakkuuden ja pisti sen käyttöön. Kennedyn ensimmäinen oma ”full producer” -krediitti? E.T. (1982). Niin, kuvailinkos jo vauhtia huimaksi.

E.T.:n jälkeen Kennedy perusti tuotantoyhtiö Amblin Entertainmentin yhdessä tulevan miehensä Frank Marshallin ja Spielbergin kanssa. 1990-luvun alussa aviopari perusti vielä oman yhtiönsä Kennedy/Marshallin, mutta Kennedy palasi Spielbergin työpariksi 2000-luvulla. Heillä on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Kaiken kaikkiaan saavutusluetteloon on vaikea keksiä säröjä, paitsi tietenkin yksi: tuottamiensa elokuvien kautta Kennedy on ollut kahdeksan kertaa ehdolla oscar-palkinnon saajaksi, muttei ole voittanut. En lähde arvailemaan, kiusaako tämä Kennedyä (itse hän sen tietysti kiistää), mutta totean, että sattuupa hän kyllä istumaan Elokuva-akatemian johtokunnassa. Siinä seurueessa – ja itse asiassa varmasti aika tiheässä Kennedyn perheen ystäväpiirissä – keltaisten patsaiden saajia vilisee.

Jos minulla onkin omat epäilykseni uuden Star Warsin ohjaajavalinnasta, olen sitä mieltä, että Kathleen Kennedy on kuin onkin oikea nainen ohjaamaan itse jättiläistä, saagan jatkoa kokonaisuutena.

Kennedy ei ole tuottaja, joka reboottaisi Star Warsin kokonaan vanhan sivuuttaen, kuten Trek-universumi bootattiin. Itse asiassa hän ei edes ole tuottaja, joka tekisi kaiken täysin toisin: Kennedyhän oli Lucasin itsensä turvallinen valinta. Samasta syystä Kennedy ei myöskään ole tuottaja, jolta kannattaa odottaa kritiikkiä edeltäjänsä päätöksistä tai vaikkapa prequeleista (kaiken käsitykseni mukaan Lucas ja Kennedy ovat olleet 35 vuotta paitsi läheisiä työtovereita, myös henkilökohtaisia ystäviä).

Mutta Kathleen Kennedy on ehdottomasti tuottaja, joka uskoo elokuvan ja seikkailun voimaan an sich. Ja hän on tuottaja, joka luottaa ihmisiin, jotka tekevät sen parheiten, antaen siis lahjakkaille taiteilijoille tilaa työssään. Suureen rahaan ja suuriin tuotantoihin hän on tottunut, mutta lukuisien todistajanlausuntojen mukaan (vaikkapa tässä Hollywood Reporterin erinomaisessa jutussa) hän siitä huolimatta osaa keskittyä tärkeisiin yksityiskohtiin kuten näyttelijöiden valintaan tai käsikirjoituksen ongelmiin. En usko, että Kennedy voisi hukata elokuvan oheistuotteisiin tai kerätä ympärilleen jees-miesten hovia toteuttamaan valkokankaalle palkanmaksajan huonojakin ideoita. Sanoen sen suoraan: en millään usko, että Kathleen Kennedy olisi tehnyt prequeleista sellaisia kuin George Lucas.

Disney-kauppojen julkistusvideoiden toisessa osassa on mielenkiintoinen hetki, jossa Kennedy kuvailee Lucasin roolia Star Wars –universumissa. Saattaa olla, että ylitulkitsen, mutta minusta hän tuntuu sanovan, että SW-universumin ytimessä nimenomaan on se, että ei ole olemassa yhtä suurta tarinaa, jonka vain Lucas tietäisi ja voisi kertoa. Sen sijaan Lucasin päässä ovat universumin säännöt: voiko näin tehdä, voiko tällainen hahmo olla. Heti perään Kennedy toteaa, että hänestä kiehtovaa ajatuksessa uusista SW-elokuvissa on nimenomaan se, että niitä tekemään pääsevät ihmiset, jotka ovat kasvaneet aiempien SW-elokuvien parissa, ja joilla on kenties jo vuosia ollut päässään ideoita siitä, miten itse tätä maailmaa käsittelisivät. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Samaan aikaan kannattaa tietysti muistaa, että Kathleen Kennedy ei olisi asemassaan, jos hän olisi pelkästään se mukava ja välitön ihminen, jollainen hän haastatteluissa aidosti vaikuttaa olevan. Tottakai hänen on oltava myös kova bisnesnainen. Veikkaan, että esimerkiksi LucasArtsin lakkauttaminen ja Clone Wars -animaatiosarjan hautajaiset ovat merkkejä tästä: kyse ei ole välttämättä ole siitä, että Disney karsisi rönsyjä ostamastaan Lucasfilmistä, vaan kyse voi jopa todennäköisemmin olla siitä, että toimitusjohtaja Kennedy rakentaa yhtiötä näköisekseen. Ja tietenkin sen näköiseksi, millainen sen tulee Kennedyn mielestä olla toteuttaakseen päätehtävänsä: SW-koneiston käynnistäminen uudelleen rikkomaan kaikki kassaennätykset. (Lucasfilmin kotisivut ovat muuten näemmä yhä vanhassa jamassa. Mullistus kesken, ei kantsi vielä päivittää?)

Aiemmin mainitussa Hollywood Reporterin jutussa Spielberg väittää (lipsauttaa? vitsailee?), että Kennedyllä on Lucasfilmin johdossa viiden vuoden sopimus. Olkoon vain niin, mutta tosiasia on, että Kennedy olisi jo hyvin monen vuoden ajan saanut työpaikan melkein minkä tahansa yrityksen johdosta, jos olisi halunnut. Ellei jokin mene todella pahasti pieleen, hän hallitsee kaukaista galaksia vielä pitkään.

Linkkejä maaliskuulta 2013

Muutamia blogin aihetta sivuavia linkkejä kuluneelta kuukaudelta:

Starwars.com: This is Madness -turnajaiset
Eli sovellus March Madness -turnajaisista (joista vielä kiinnostavampi sovellus tosin oli Io9:n scifisarjaäänestys), aiheenaan Star Wars -hahmosuosikit. Tätä kirjoittaessa yhä kesken. Voittaja lienee selvä jo etukäteen, mutta ainakin minut yllätti, että Obi-Wan voitti jo Han Solon (minäkin tosin äänestin, mutta silti). Tämä olisi kiinnostavampi, jos Clone Warsin sivuosahahmojen ja elokuvissa vilahtaneiden otusten tilalla olisi muutamia valittuja EU-hahmoja, mutta niiden poissaolo viitannee Lucasfilmin salavihkaiseen EU:n piilotuskampanjaan.

ScifiNow: Palpatine solo film could have “tragic arc”
Ian McDiarmid puhuu keisari Palpatinen hahmosta ja tämän mahdollisesta tulevaisuudesta, heittäen ilmoille idean Palpatine-spinoffista. Lisäksi kiinnostavaa puhetta työskentelystä Lucasin kanssa aiemmissa elokuvissa. Tämä voi tietysti mennä solidaarisuushehkutuksen piikkiin, mutta haastattelun perusteella teatterimies McDiarmid tykkäsi kovasti SW-kokemuksestaan ja, mikä mielenkiintoisinta, myös Lucasin usein parjatusta tavasta ohjata näyttelijöitä: He will tell them ‘I’ve employed you to act, that’s what you do, I have complete confidence in the fact you can do it, so let’s see if we can take off together’.

The Hollywood Reporter: Kathleen Kennedy on Star Wars, Lincoln and secret J.J. Abrams meetings
Pitkä haastattelu, jossa on vaikka mitä. Kannattaa ilman muuta lukea.

Slashfilm: Disneyland Surveying Visitors About Possible ‘Star Wars’ Land
Ajatukseni Disneylandin Star Wars -maasta menevät kutakuinkin järjestyksessä 1) jeah, just tämmöistähän sitä pelättiin kun Disney LFL:n osti, 2) tai no, voishan se olla siisti ja 3) ketä tässä huijataan, lokaalina menisin kummiskin minäkin.

Luke’s Change : An Inside Job (Youtube)
Erinomaisen hauska video, jonka parodia tosin osoittaa SW:n lisäksi (tai sitä enemmän) 9/11-salaliittojen ja finanssikriisidokkarien suuntaan.

Total Film: Everybody wants to be in the Star Wars sequels except for Jason Statham
Video, joka osoittaa ennen kaikkea, että enemmistö Hollywoodin it-näyttelijöistä ei tiedä Star Warsista mitään, mutta tahtoisi kappas vain mielellään mukaan Isoon Varmaan Hittiin. Jopa Ewan McGregor palaisi mielellään, liekö dementia vaivana vai pankkitilin saldo innoittajana. Pointsit Mila Kunisille rehdistä trekkifaniuden tunnustamisesta!

Epic Star Wars gifs
Enpä sano tästä sen enempää.

EU-kriisi, osa 3: Kuinka meidän käy

Tässä viimein se kirjoitus Star Wars expanded universesta, joka minun piti kirjoittaa jo pari viikkoa sitten. Sitä ennen harhauduin selittämään teorian siitä, mikä EU:ssa meni pieleen ja listaamaan EU-tarinoiden puistattavimpia kauheuksia.

Mutta nyt siis viimein siihen aiheeseen, mikä linkittää EU-pohdinnat tämän blogin pääjuoneen: mitä tapahtuu 35 vuoden aikana rakentuneelle tarinakokoelmalle, kun tekeillä on sittenkin uusia Star Wars -elokuvia. Listaan vaihtoehdot, ne teoreettisetkin.

1. Uusi trilogia ei ole ristiriidassa olemassaolevan expanded universen kanssa, vaan olemassaolevat ja tulevat tarinat mahtuvat elämään samaan galaksiin.

Tosiasiat on tunnustettava: tämä vaihtoehto on teoreettinen. Kuten kirjoitin aiemmin, expanded universen ongelma on se, että galaksin tapahtumat on kirjoitettu liian täyteen. Jedin paluun jälkeiset vuosikymmenet ja galaksin isossa mittakaavassa jopa seuraavat sata vuotta on jo kartoitettu. Mihin voisi mahtua uusi elokuvatrilogia?

Tekeillä on Star Wars Episode VII, jolloin jo otsikko velvoittaa, että tapahtumilla on suuri merkitys isommassa kertomuksessa. Jos mukana ovat vanhan trilogian näyttelijät vanhoissa rooleissaan kuten näyttää yhä varmemmalta, täytyy uuden episodin tapahtua noin parikymmentä vuotta Jedin paluun jälkeen. Episode VII:n sovittaminen yhteen vanhan expanded universen kanssa tarkoittaisi, että esimerkiksi päähenkilöiden perhesuhteiden, jedien tulevaisuuden ja galaksin valtasuhteiden täytyisi olla siinä tilassa, missä ne ovat expanded universessa Timothy Zahnin Hand of Thrawn -kirjojen aikaan. Michael Arndt ei varmasti ole kirjoittamassa uutta trilogiaa maailmanlaajuiselle yleisölle niin, että se lähtisi tilanteesta, jossa sitä ennen olisivat tapahtuneet Thrawn-trilogian, Dark Empiren ja Jedi Academyn kaltaiset tapahtumat.

Käytännössä ainoa tapa, jolla uusi elokuva ei olisi lainkaan ristiriidassa EU:n kanssa, olisi olemassa olevien EU-tarinoiden uskollinen filmatisoiminen. Tätä tuskin kukaan kuvittelee saavansa, ja toivottavasti ei kovin moni toivokaan. Vaikka päähenkilöiden ikä -ongelma sivuutettaisiin, esimerkiksi Zahnin rakastettu Thrawn-trilogia ei itse asiassa ole sellaisenaan kovin elokuvamainen (miksi olisikaan?). Josta pääsenkin luontevasti seuraavaan vaihtoehtoon:

2. Uusi trilogia ei sovi sellaisenaan yhteen vanhan expanded universen kanssa, mutta sitä voidaan pitää vanhan expanded universen filmatisointina.

Tämäkin vaihtoehto menee käytännössä ajatusleikkien kategoriaan. Mutta: ajatellaanpa, että uuden trilogian pohjana käytettäisiin olemassaolevaa expanded universea, mutta sen aihioita vapaasti elokuvaksi sovittaen.

Voin hyvin kuvitella elokuvatrilogian, joka käyttäisi päärunkonaan aineksia edellämainituista 1990-luvun expanded universen pääteoksista Thrawn-trilogiasta, Dark Empiresta ja Jedi Academysta. Trilogian pääpahiksena kannattaisi käyttää Thrawnia, koska tämä on kiistatta SW-universumin kolmanneksi paras pahis heti Keisarin ja Vaderin jälkeen (Boba Fettiähän ei voi ainakaan expanded universen puolella pitää pahiksena). Mara Jade -juoni Thrawn-trilogiasta kannattaa niin ikään käyttää, mutta mukaan voisi ihan mielekkäästi sujauttaa jediakatemian synnytystuskat (kunhan ei aurinkomoukaria). Ja koska Kaminon ”damn good cloners” ovat nyt sujuvasti mukaan SW-universumissa, mikäs estäisi käyttämästä myös elokuvassa Keisarin kloonia, jonka kautta voisi käsitellä uudessakin trilogiassa pimeän puolen houkutusta? Tosin tekisin tämän niin, että käyttäisin kloonijuonen pääasiassa kakkososassa, jotta uusi trilogia ei kokonaisuutena tuntuisi ”Keisarin paluulta”. Kolmososassa palattaisiin Imperiumin kuolonkorahduksiin ja suuramiraali Thrawniin. Ja toki pienempiä aineksia voisi nostella muistakin EU-tarinoista: miksei jopa yuuzhan vongeja, koska Imperiumi ihan koko trilogian pääpahiksena tuntuisi vähän väsyneeltä.

Tällainen uusi trilogia toki sinänsä kirjoittaisi uusiksi vanhan expanded universen, mutta sellaisella lempeällä tavalla, millä parhaat kirjafilmatisoinnitkin käsittelevät lähdemateriaaliaan. Olisin kiinnostunut näkemään tällaisen uuden trilogian, sillä vanhassa expanded universessa on kaikesta huolimatta myös hyviä, elokuvallisia aineksia. Mutta kuten sanottua, ajatusleikkihän tämä on. Uusien elokuvien kirjoittajista Lawrence Kasdan on sanonut, ettei aio juurikaan välittää expanded universesta, vaan yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä. Siispä esiin seuraava vaihtoehto:

3. Uusi trilogia ei sovi sellaisenaan yhteen vanhan expanded universen kanssa, mutta se ei täysin kirjoita tätä vaihtoehtoiseksi historiaksikaan.

Jos Episode VII tapahtunee niinkin pitkällä Jedin paluun jälkeisessä tulevaisuudessa kuin 20-25 vuotta on (kuten ainakin minä odotan), ei ole aivan mahdotonta hieman ennustaa, mitä galaksiin ja sankareillemme kuuluu. Voidaan esimerkiksi melko turvallisin mielin olettaa, että Leia ja Han ovat kansoittaneet galaksia iloisilla pikku vesseleillä – kentiespä heistä vanhimmat ovat jo varttuneet seikkailuikäänkin. Luken täytyy olla jo saanut uutta jedien klaania jonkinlaiselle alulle. Ja mitä tulee galaksin valtasuhteisiin, niin ei kai meille tosissaan tulla enää tarjoilemaan Imperiumia pääpahikseksi, tai ainakaan ainoaksi sellaiseksi?

En siis ihmettelisi, vaikka Episode VII:n asetelma olisi lopulta hyvinkin lähellä Hand of Thrawnin aikaisen EU:n asetelmaa. Tätä mahdollisuutta korostaa edelleen se, että etenkin Zahnin tiedetään käyttäneen kirjoissaan Lucasin ideoita toteutumattomista SW-elokuvista. Ja jos näin on, niin miksi olennaisissa yksityiskohdissa väkisin poikettaisiin olemassaolevasta EU:sta? Siis esimerkiksi: jos Hanilla ja Leialla on elokuvassakin lapsia, miksei niitä olisi kolme, joista yhdet kaksoset?

Sitähän tämä ei tarkoittaisi, että elokuvan pitäisi viitata mihinkään EU:ssa nähtyyn, tai edes sopia yhteen sen kanssa. Jälleen esimerkiksi: vaikka Lukella alkaa ikää jo uudessa trilogiassa ollakin, en ihmettelisi, vaikka Mara Jaden tyyppinen hahmo nähtäisiin valkokankaalla. Tällöin elokuvan tapahtumat voisivat olla läheistä sukua EU:n tapahtumille, mutta kuitenkin niille vaihtoehtoisia.

Tätä versiota voisi siis oikeastaan kuvailla EU:n kuvaamien tapahtumien remakeksi eli uusintaversioksi – mutta ei kuitenkaan rebootiksi eli uudelleenkäynnistykseksi. En pidä vaihtoehtoa mahdottomana.

Ongelmallista tässä vaihtoehdossa on, että se dumaisi kuitenkin suuren osan vanhaa expanded universea vaihtoehtoiseksi universumiksi. Pahimmillaan voisi olla niin, että osa vanhoista tarinoista sopisi hyvinkin elämään rinnan uuden trilogian ja sitä seuraavan expanded universen kanssa, mutta osa ei. Jatkaakseni aiempaa esimerkkiä: jos uudessa trilogiassa nähdään ”Mara Jaden” (millä nimellä hyvänsä) ensikohtaaminen Luken kanssa, voisi Thrawn-trilogian Thrawn-osa sopia tapahtumaan samassa universumissa uusien elokuvien kanssa, mutta Mara-osa luonnollisesti ei. Tästä syystä olisi kiistatta selkeämpää, jos kävisikin näin:

4. Uusi trilogia asettaa jo peruslähtökohdassaan mahdottomaksi kuvitella, että vanhalla expanded universella olisi mitään tekemistä sen kanssa.

Tätä skenaariota voisi siis kuvailla Jedin paluun jälkeisten tapahtumien rebootiksi, ja mahdollisuuksia sen toteutumiselle on loputtomiin. Vain yhtenä esimerkkinä: jos uuden elokuvan juonen päälanka rakentuu jonkin keskeisen vanhan hahmon, kuten Keisarin, Darth Maulin, Mace Windun tai haamu-Qui-Gonin paluun ympärille. Tai jos Luken elvyttämä jedijärjestö poikkeaa täysin EU:ssa kuvitellusta. Tai jos Imperiumi romahti lopullisesti heti Jedin paluun myötä. Tai jos se ei romahtanut edes siinä määrin kuin EU:ssa.

George Lucasin ei ole tarvinnut kuin suunnitella treatmentissaan jokin perustavanlaatuinen lähtökohta toisin, ja EU muuttuu mahdottomaksi. Itse asiassa, hän on voinut suunnitella näin jo 1990-luvulla: kuten on tullut mainittua, esimerkiksi Zahn ja Tom Veitch (Dark Empire) olivat aikanaan yhteydessä Lucasiin suunnitelmistaan. Entä jos Lucas hyväksyi heidän expanded universelleen tarkoituksella suunnan, joka kerrassaan kulkisi toiseen suuntaan kuin hänen oma, tuolloin yhä epätodennäköisemmältä tuntunut sequel trilogynsä olisi kulkenut?

Oikeastaan tämä olisi ollut suorastaan nerokasta, sillä jos expanded universe nollataan, olisi minusta paras, että se tehtäisiin mahdollisimman selkeästi. Että olisi 35 vuoden päästäkin yksiselitteistä, kumpaan universumiin esimerkiksi Zahnin kirjat kuuluvat: siihen aiempaan kuuden elokuvan ympärille rakennettuun, vai myöhempään, ties-miten-monen elokuvan universumiin (samaan tapaan kuin Marvelin sarjakuvissa on alkuperäinen universumi, Ultimate-universumi ja uusi Disney-Marvelin elokuvauniversumi). Kuinka tämä tarkkaan ottaen SW-maailmassa tapahtuisi, en tiedä, koska en usko, että tulevien elokuvien jälkeen julkaistavaa expanded universea aletaan leimaamaan ”new Star Wars” -tyyppisellä merkinnällä. Mutta mitä tulee itse uuteen trilogiaan, lienee selvää, että tämä vaihtoehto on täysin mahdollinen – jopa todennäköinen.

Kuitenkin, pessimistinen näkemykseni Hollywoodin tämänhetkisestä suhtautumisesta jatkuvuuteen johtaa siihen, että veikkaan tässä käyvän näin:

5) Uusi trilogia käytännössä nollaa koko vanhan expanded universen, mutta kelpuuttaa sieltä mukaan joitakin aineksia, niin että kukaan ei pian tiedä, mikä tarina kuuluu yhteen toisen kanssa.

Toisin sanoen pitemmälle viety versio vaihtoehdon 3) aiheuttamasta ongelmasta, jos ei täytetä vaihtoehtoa 4).

Jos uusi trilogia kirjoitetaan puhtaalta pöydältä vanhasta expanded universesta piittaamatta, kuten todennäköisesti kirjoitetaan, mutta sen peruslähtökohta ei tee selvää pesäeroa vanhaan expanded universeen, olemme tässä. Kuten vaihtoehdossa 4), meillä olisi uusi trilogia, joka ei sovi ollenkaan yhteen vanhojen tarinoiden kanssa, mutta kuten vaihtoehdossa 3), jotkin palaset vanhoista tarinoista voisivat sopia. Esimerkiksi: Imperiumin ja Uuden tasavallan välinen konflikti on edennyt täysin toisella tavoin kuin expanded universessa, mutta mikään ei periaatteessa estä kuvittelemasta, että Thrawn-niminen suuramiraali olisi jossain vaiheessa komentanut osaa Imperiumista.

Jos uuden trilogian kirjoittajat malttavatkin olla viittaamatta näihin osittain heidän kuvioihinsa sopiviin EU-käänteisiin, voimme olla varmoja, että tulevat EU-kirjoittajat eivät malta. Tulemme varmasti näkemään esimerkiksi uuden trilogian jälkeisiä tarinoita, joissa käytetään vanhan EU:n hahmoja.

Jos näin käy, Star Wars -universumi on helposti vastaavassa tilassa kuin supersankarit sarjakuvissaan ja (etenkin) elokuvissaan. Esimerkiksi X-Men -elokuvasarjassahan ensimmäinen ensimmäinen elokuvatrilogia, molemmat Wolverine-spinoffit (ensimmäinen ja tuleva) sekä X-Men Origins tapahtuvat ilmeisesti eri universumeissa, koska pienet tai suuret yksityiskohdat sulkevat tarinat erilleen toisistaan. Jos tällaiseen tilanteeseen ynnätään mukaan SW-maailmaan elimellisesti kuuluva kymmenien tai satojen kirjojen, sarjakuvien ja pelien expanded universe, josta osa sopii yhteen toisten elokuvien ja osa toisten kanssa, ei tästä enää ota selvää jedimestarikaan. Etenkin kun Disney-Lucasfilm ilmeisesti aikoo räjäyttää expanded universen entistäkin laajemmaksi – päätellen jo pelkistä spinoff-elokuvien suunnitelmista.

Valitettavasti, pidän tätä vaihtoehtoa siis hyvinkin todennäköisenä. Kenties on olemassa muitakin vaihtoehtoja – antaa tulla vain, jos tänne asti luitte. Kannatusääniäkin vaihtoehdoille kuulisin mielelläni.

EU-kriisi, osa 2: Hirviöt ovat todellisia

Varsinainen jatko-osa edelliselle postaukselle on yhä työn alla, mutta en osannut olla kirjoittamatta tätä väliosaa luettuani Io9:n äskettäisen, hyvin netissä levinneen listan 12 Star Wars Expanded Universumin kauheimmasta käänteestä. Vastaavia listoja löytyy toki netistä helposti lisää (tässä yksi hyvä, paljon minua syvempää SW-faniudesta kumpuava vastaus Io9:lle), mutta tässä valinnat ovat (pääosin) poikkeuksellisen perusteltuja. Io9:n juttu on kirjoitettu hauskasti eikä varmaankaan niin ryppyotsaisesti että valinnoista olisi tarkoitus kiistellä, joten suosittelen lukemaan Rob Brickenin tekstin itse, mutta pelkkinä otsikkoina lista kuuluu (otsikkotiivistykset minun):

1) Boba Fett and the Sarlacc, round #2 (Jawas of Doom, Marvel comics #81)
2) The Crystal Star: werewolves & Star Trek cults (novel)
3) Skippy the Droid saves the galaxy (Star Wars Tales #1)
4) The Jedi Prince Series (young adult novels)
5) The Third Law (Marvel comics #48)
6) Hoar (tusken character from Masters of Teras Kasi -video game)
7) Clone Names (Luuke and Joruus from Heir to the Empire)
8) Star Wars: The Clone Wars Movie
9) The Sun Crusher
(superweapon from Jedi Academy novels)
10) Bendorion (a hutt jedi character)
11) The Ewok Adventure and Battle for Endor (tv movies)
12) Mount Sorrow (apparently, a weeping mountain from ewoks comics)

Ja vaikka valinnoista ei ole tarkoitus kiistellä, annan silti mennä:

Star_Wars_n81-22

Boba Fett, sarlacc, round two! Voitteko väittää, ettei ole mahtavaa! (Marvel Star Wars #81, 1983)

1) on minusta mainio klassikko. Kyseessä on siis se Marvel-sarjis, jossa Boba Fett pakenee sarlaccin kuopasta, mutta putoaa tarinan lopussa sinne uudestaan. Oli muuten ensimmäinen Return of the Jedin jälkeinen Marvel-sarjis (joten sen ensimmäisessä ruudussa nähtiin Han Solo ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen). Julkaistiin aikanaan Suomessakin, ja oli ensimmäisiä minun lukemiani SW-sarjiksia paljon, paljon myöhemmin. Jep, sarlacc-vitsi on hupsu ja käänne saattaa olla suunniteltu logiikalla ”olis kiva käyttää Boba Fettiä mutta mitäs jos Lucas tahtoo jatkaa tästä”, mutta hei, sarjis on hauska. Ja julkaistu vuonna 1983! Kamoon, jos tämä on tyhmintä Star Wars expanded universessa, minä alan lukea sitä uudelleen.

Greedo_Comic_07

Ampuiko Greedo ensin? Ei välttämättä tarkoitettu laskettavaksi kaanoniin. (Star Wars Tales #14, 2002)

3) Star Wars Tales taitaa niin ikään olla mennyt kirjoittajalta vähän ohi. Kuten tuli mainittua edellisen postauksen yhteydessä, Tales-tarinat olivat juuri tuollaisia hölmönhupaisia kurkistuksia SW-maailmaan jostain äkkiväärästä kulmasta. Yksi hauskimmista Tales-tarinoista oli esimerkiksi oikeudenkäynti, jossa tuomari Palpatine yritti selvittää, kumpi ampui baariselkkauksessa ensin: Han Solo vai Greedo. Vastaavasti, stoori siitä, että leffoissa vilahtanut droidi olisi nimeltään Skippy, joka tempullaan pelasti koko galaksin, ei ole naurettavaa pelleilyä, vaan naurattavan hauskaa. Star Wars expanded universen yleisempi ongelma on pikemminkin se, että se ei anna lupaa nauraa itselleen.

Star_Wars_n48

Älköön kukaan väittäkö, ettei isällä ja tyttärellä olisi mitään yhteistä. (Marvel Star Wars #48, 1981)

5) suunnilleen samat sanat kuin ykköskohdasta. Myönnän, että Marvel-sarjisten stoorit eivät ole tyylillisesti synkassa edes elokuvasarjan kanssa, mutta minusta niillä on oma ajan patinoima viehätyksensä. Onko alkuperäinen Star Trek -sarja tyylillisesti synkassa 2000-luvun Trek TNG -elokuvien kanssa? Ei, mutta se on mahtavampi.

7) en oikeasti ymmärrä tätä kritiikkiä. Todella moni muukin muistaa Luuke-kloonin sarjan tyhmimpänä temppuna, pääasiassa nimen vuoksi. Kirjoittaja kritisoi Luuke ja Joruus -kloonien nimiä ikään kuin Zahn väittäisi, että kloonit nimettiin pitkällä vokaalilla. Minusta ei väitä – pikemminkin Zahn käyttää kaksoisvokaalia temppuna, jolla kirjassa erotetaan klooni oikeasta. Kloonaamista taas ei keksinyt SW-universumiin kukaan expanded universe -kirjoittaja, koska prequel trilogyn otsikoksi tiedettiin jo 1980-luvun alussa ”Clone Wars” (tietämättä tosin, mitä tai kenen puolella kloonit olivat).

Mutta joo, muut io9:n kritiikit tuntuvat aivan oikeutetuilta. Hutt-jedi ja itkevä vuori ovat minulle ihan uusia tuttavuuksia, toivottavasti sellaisiksi jäävätkin. Esimerkiksi Aurinko-vitun-moukari ja koko sadasti kirottu Jediakatemia-trilogia sijoittuisivat korkealle minunkin listallani. Tosin sen listan ykkönen olisi tämän listan kahdeksikko, Star Wars Clone Wars the movie, yksi huonoimmista koskaan näkemistäni minkään genren elokuvista ja kutakuinkin ainoa Star Wars -tuote, jota en halua omaan SW-dvd-hyllyyni – jossa kuitenkin luonnollisesti komeilee esimerkiksi Holiday Special. Hyi yök.

En ole erityisesti elätellyt päässäni muistoja expanded universen kauheuksista. Pikemminkin yrittänyt unohtaa. Mutta heitänpä tähän nyt muutaman tähän mennessä mainitsemattoman kuvotuksen, ei missään erityisessä järjestyksessä.

Kahdeksan muuta kammotusta Expanded Universesta:

legacy

Star Wars Legacy (Dark Horse 2006-). Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää.

1) Star Wars Legacy. Never mind the Phantom Menace, tässä on suurin rikos Star Wars -kaanonia kohtaan. Legacy antaa nimellään ymmärtää edustavansa Star Wars -universumin perintöä, mutta sen mukaan koko kuusiosaisen elokuvasarjan tapahtumilla, kuten esimerkiksi Obi-Wanin, Yodan ja Luken yrityksillä pelastaa jedit sukupuutolta tai fraking Valitulla Anakinilla ei ollut juuri suurempaa merkitystä kuin kuuluisalla pierulla Saharassa. Legacyn mukaan 100 vuotta myöhemmin galaksi on taas sisällissodassa (ymm, kannattaako siitä muuten tosiaan puhua sisällissotana?), keisarillisella valtaistuimella on taas sith, jedit ovat taas galaksin hylkiöitä ja niin edelleen. Enkä edes ala siitä, kuka aiempi EU-hahmo paljastuu sarjan pahikseksi. Siinä vaiheessa olin jo luovuttanut.

marjat

Hehän ovat kuin kaksi marjaa: Asajj Ventress ja Aurra Sing. Kumpi olikaan kumpi?

2) Asajj Ventress. Surkuhupaisa ääriesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun kahden elokuvan (episodien II ja III) ajallisesti lyhyeen väliin tungetaan n+1 uutta seikkailua,joissa ei kuitenkaan saa tapahtua mitään kovin merkittävää. Musta jedi Asajj Ventress ei toki ole ainoa elokuvien väliin keksitty lisäpahis, joka saa ilmeisesti esiintyä Clone Wars -nimisissä tuotteissa loputtomiin pääsemättä koskaan hengestään. Viime kädessä juuri Ventressistä tekee  inhokkini se, että kaljussa julmistelijassa ei ole yhtään omaa piirrettä: hän on ulkonäköä myöten kuin suora jatko episodien I ja II väliin aiemmin sepitetylle palkkionmetsästäjä Aurra Singille, yhdistettynä Darth Mauliin ja muihin uskollisiin sith-pahiksiin ja maustettuna ripauksella kenraali Grievouksen vääjäämättömyyttä. Inhosin aikanani Grievoustakin, mutta kiitos osin Ventressin, en inhoa enää.

black-manga

Star Wars Manga (Tokyopop 2006). Ken tästä käy on kaiken toivonsa jo heittänyt.

3) Tokyopopin Star Wars Manga. Kaksi albumia, julkaistiin jostain käsittämättömästä syystä suomeksikin (Kvaak.fin arvio). Kuin tavallista huonompien manga-fanien piirtämää tuherrusta, josta esimerkiksi liikkeen tuntu on hukassa. Tarinoiden juonet vuoroin käsittämättömiä ja vuoroin liiankin käsitettäviä (tanssiva Jar-Jar). Puistattavaa, kammottavaa. (Ei tule sekoittaa elokuvien manga-retellingeihin, jotka olivat itse asiassa ihan sympaattisia.)

4) Masters of Teräs Käsi. Siis se ysärin peli, ei niinkään SW-universumin kiehtovasti nimetty taistelulaji. Sulatan lajin suomalaisine nimineen, mutta että videopeli, jossa elokuvasankarimme voivat hakata kurkipotkuilla toisiaan? Ei. Ei. Ei. Omituisista SW-peleistä voisi mainita vaikkapa Yoda Storiesinkin, jossa Windows 3.1:ssä palloiltiin spritehahmolla hukassa etsimässä kadotettuja esineitä tai jotain, koska peli oli ”tarkoitettu välipalaksi ilman sen kummempaa päämäärää”, mutta Teräs Käsi ylittää kaikki muut esimerkit.

talesofthejedicover

Tales of the Jedi: tänään on kuin uusi eilinen. (Dark Horse 1993-1998)

5) Tales of the Jedi. Minä itse asiassa pidän galaksin historiaan sijoitetuista Tales of the Jedi -sarjakuvista (1993-1998): ne ovat pääosin hyvin kirjoitettuja, niissä on suuren eepoksen tuntua, ne tuntuvat riittävän Star Wars -maisilta eikä niissä ole taakkana minkäänmoista erityistä yhteyttä elokuvien hahmoihin tai maailmoihin. Mutta niiden konsepti! Tarinat tapahtuvat 5000-4000 vuotta ennen Yavinin taistelua – eikä galaksi ole muuttunut mihinkään. Valonnopeus onnistuu, jättimäisiä avaruusaluksia riittää, jedijärjestö toimii hämmästyttävän samankaltaisesti kuin (myöhemmin!) julkaistussa prequel-trilogiassa ja niin edelleen. Sama kritiikki pätee tietenkin samantapaiseen, yhtä kauas menneisyyteen sijoitettuun Knights of the Old Republic -peliin, joka sekään ei liene varsinaisesti pelinä hullumpi. Jos tarinat piti sijoittaa noin kauas historiaan, eikö olisi voinut kuvitella aidosti muinaisemman historian? Vaikkapa maailman, jossa vasta hyvin pieni osa galaksista olisi saavuttanut avaruusmatkailun, ja jalot jedit huolehtisivat näiden nuorempien kansojen kohtalosta isompien jaloissa?

6) Sooner or later, everyone turns to the Dark Side. Siis ihan oikeasti, kuinka monta kertaa SW-universumissa kerrotaankaan tarina hyvästä päähenkilöstä, joka kääntyy pahaksi ja käy rakkaitaan vastaan? Tämä on yksi pääsyistä, miksi minua ei kiinnosta New Jedi Order -sarja (ja yksi pääsyistä, miksi EU ansaitsee todennäköisen reboottinsa). Ensin Expanded Universe kaipasi vuosikausia aikuistumista, vakavoitumista ja vaaran tuntua. Sitten siihen saatiin lupa, jonka jälkeen NJO-kirjoissa ryhdyttiin tappamaan ja käännyttämään päähenkilöitä vuoroviikoin. Pliis, ei tarvinnut kääntää sinne yhteentoista.

7) Han Solo kutakuinkin kaikissa EU-tarinoissa Jedin paluun jälkeen. Ai että kuinka jännittää, olisiko siellä tällä kertaa nössö perheenisä vai poliitikon diplomaattipuoliso. Vai ehkä jälleen kerran kidnapattujen kaksosten perään huolehtiva isukki? Okei, nahkaliiviä käyttävä ja vanhalla aluksellaan yhä lentävä entinen salakuljettaja, mutta tuskin sama kaveri joka ampui Greedoa (ai niin…). Jos ette kerran tienneet, mitä hahmolla tehdä, olisitte jättäneet karboniittiin! (koskee myös Lucasia.)

8) Se Star Wars Clone Wars the movie. Okei, se tosiaan mainittiin jo, mutta kun se on niin hirveä, mainitsen sen uudestaan.

Eikä tässä tietenkään ole kaikki. Saa täydentää.