Juonihuhut: Luken etsintä ja kas, siinähän hän jo onkin

Kuten kaikki tätä saagaa seuraavat tähän mennessä varmasti jo tietävät, yksi vahvimmista Episodi VII -huhuista väittää, että uuden Star Warsin pääjuonilanka on Luke Skywalkerin etsintä. Huhun mukaan Luke olisi kateissa tai vangittuna, olisi ollut kenties jopa Jedin paluun loppuhetkistä lähtien, ja uuden trilogian alkajaisiksi Han Solo johtaisi galaksinlaajuista etsintää vanhan ystävänsä löytämiseksi. Lisäksi huhuun liittyy jatkohuhu Daisy Ridleyn ja John Boyegan hahmojen löytämästä Luken metallisesta kädestä ja/tai valomiekasta, joka toimisi johtolankana ja etsinnän käynnistäjänä. Sitä, miksi Lukea etsittäisiin vasta 30 vuotta katoamisen jälkeen, mikään huhunsirpale ei ole selittänyt, joskin huhun tuoreimmissa versioissa katoamisvuodet ovat pudonneet ”pikemminkin noin kymmeneen”. (Minäkin olen kirjoittanut tästä huhusta muun muassa täällä ja täällä.)

Nyt Jedi Newsin Justin LaSalata tarjoaa meille uusimman version huhusta, ja se suorastaan huutaa jatkopohdintaa. Näin siitä huolimatta, että saatesanoissaan LaSalata tähdentää, ettei tiedä lähteensä autenttisuudesta mitään. Tässä tiivistys:

Jedi Newsin lähteen mukaan Luken etsintä -konseptista puhutaan useimmissa huhuissa väärin. Lähteen mukaan Episodi VII:n nuoret hahmot kohtaavat elokuvan alussa ”ongelman”, jonka uskovat ensin voivansa ratkaista itse, mutta tajuavat pian olevansa kaukana omasta pelisarjastaan. Niinpä he yrittävät etsiä avukseen jedimestari Luken, joka puolestaan ei tiedä nuorten löytämästä ”ongelmasta” mitään. Lähde toteaa, ettei tiedä, missä Luke on elokuvan alussa eikä sitäkään, kauanko nuorilla kestää ”löytää” hänet.

Hämärää korkeintaankin, eikö totta? Mutta silti, tässä on minusta jotain kovin totuudelta haiskahtavaa. Esimerkiksi se, että lähde varoo sanomasta mitään ”ongelmasta”, jonka nuoret hahmot kohtaavat, vaikka legitiimiytensä nimissä lähteen kai pitäisi tietää jotain siitäkin. En voi olla ajattelematta, että salamyhkäisyys kertoo siitä, että tämä lähde tosiaan tietää jotain, ja haluaa paljastaa mahdollisimman vähän uutta – mutta haluaa korjata SW-spekulaatioissa liikkuvaa vääränä pitämäänsä tietoa. Jedi News on ilman muuta paremman pään SW7-uutissivuja, ja se on aiemminkin julkaissut uskottavia huhuja ja uutisia. Rehellisen vuotajan valinta, siis? Kenties hyvinkin.

Tämä on tietenkin vain minun spekulaatiotani, mutta miksipä minä näitä bloggaisin, ellen siksikin. Kaikkein eniten minua yllyttää spekuloimaan Jedi Newsin epäilys, jonka mukaan LaSalata uskoo lähteensä tietojen olevan peräisin Michael Arndtin alkuperäisestä kässäristä eikä elokuvassa käytettävästä, JJ Abramsin ja Lawrence Kasdanin muokkaamasta versiosta.

Minä nimittäin uskon vakaasti päinvastoin.

Käsikirjoittajan vaihdoksesta kantava teoria/huhu kuuluu, että Arndtin versio painottui uuteen sukupolveen ja jätti vanhat hahmot pieniin sivurooleihin, kun taas Abrams halusi nostaa vanhat hahmot vielä uuden trilogian ensimmäisen osan valokeilaan. Jos näin on, saattaa sitkeä huhu Luken kateissa olemisesta hyvinkin olla peräisin pikemminkin Arndtin aiemmasta kuin Abramsin myöhemmästä versiosta. Kateissa oleminenhan olisi hyvä juonijippo tarinalle, jossa Luke Skywalkeria ei juuri nähtäisi valkokankaalla, mutta hänen poissaolonsa pitäisi selittää. Myös ulkoelokuvallisesti tuntuu uskottavalta, että Mark Hamill, Harrison Ford ja Carrie Fisher olisivat suhtautuneet George Lucasin Episode VII -projektiin sikäli velvollisuudentuntoisesti, ”voidaan-me-tulla-muttei-mitenkään-riemusta-kiljuen”, että heidät olisi kannattanut kirjoittaa vaatimattomaan osaan tarinassa, mutta nuorien tekijöiden elokuva olisikin saanut heidät avoimemmiksi isommille rooleille. Ajatelkaapa vaikkapa, kuinka todennäköistä olisi, että Hamill tai Fisher enää koskaan näyttelisivät Abramsin tasoisen nykyohjaajan elokuvassa, elleivät sitten juuri tässä.

Vakiokommentaattorini Lasse ehdotti sittemmin tämän blogin kommenteissa uskovansa vankina olemisen olevan Arndtia ja puuttuvan kokonaan nykyisestä kässäristä, mikä asettaisi suuren osan vahvoista huhuista täysin vanhentuneeseen valoon. Silloin en tätä aivan uskonut, mutta nimenomaan tämän tuoreimman vuotajan sanoilla täydennettynä uskoisin mielelläni: että kateissa/vangittuna olemisesta olisi nykyisessä käsikirjoituksessa jäljellä enää hyvin vähän. Oikeastaan vain juuri sen verran, että huhu on kestänyt, vaikka alkuperäinen väite periytyykin jo kauan sitten paperikoriin heitetystä käsisversiosta.

Tästä voisi tietysti jatkaa spekulointia siitä, kuinka suuri osa Episode VII -huhuista onkaan ”aitoja”, mutta vanhentuneita: huhuilijoidensa totena pitämiä, mutta nykykässäristä hylättyjä. Nettihuhujen kertojat tuntuvat muun muassa tietävän, että huhu sithien kotimaailmasta kokonaisena superaseena olisi Arndtin kässäristä – millaisessa muodossa sekään sitten on filmattavassa versiossa? Kyborgipahis oli tietysti luonnoskuva, mutta myöhempi versio hahmosta ei kuulemma näytä tältä lainkaan – liekö siis edes kyborgi? Eräs kirjoittaja netin uumenissa väittää, että hahmoa on pyöritelty käsikirjoitusversioissa moneen suuntaan samalla kun esimerkiksi Daisy Ridleyn hahmoa on välillä kirjoitettu Solo-lapseksi ja välillä aivan muun perheen jäseneksi (mikä muuten selittäisi erään runsaasti itseäni askarruttaneen omituisen seikan: miten elokuvaan voitiin hakea naispäähenkilöä, joka saattoi edustaa mitä tahansa etnistä ryhmää).

Yhtä kaikki: mitä pitemmälle tämä huhujen piirileikki jatkuu, sitä enemmän minusta tuntuu, että syy rikkinäiseen puhelimeen on juuri siinä, että huomattava osa huhuista tulee nettisivuille uskottavista lähteistä ja sinänsä ”oikeina tietoina” – mutta perustuu käsikirjoituksen hylättyyn versioon. Tai, mennäkseni vielä pidemmälle: koska Arndt luonnosteli Lucasin kanssa koko uutta trilogiaa eikä vain sen ensimmäistä osaa, saatamme kuulla joissakin huhuissa kaikuja myös tapahtumista, joiden oli tarkoituskin tapahtua vasta episodeissa VIII tai IX. Lopputulos on kuin jos ennen Jedin paluuta olisi huhuttu elokuvan sijoittumisesta wookiee-planeetalle tai Luken siskosta, josta tähän asti ei oltu kuultukaan, mutta joka onkin Imperiumin puolella.

– – –

Lisäksi, jätän nämä tähän:

  • Club Jade: Twitterin lemmikit Daisy Ridley ja John Boyega ovat molemmat poistaneet accounttinsa. Höh.
  • Total Film: David Fincher oli yksi ohjaajista, joita harkittiin Episode VII:ään (kirjoitin jo aiemmin niistä muista). Höh.
  • Hitfix: Oscar Isaacin viimeinen kuvauspäivä oli perjantaina. En ole huomannut yhtään viitettä siitä, että Isaac olisi ollut läsnä yhdelläkään on-location -kuvauspaikalla – vaikka on tietysti saattanut ollakin.

Nopea huomio ohjaajista

Netissä on viime päivinä kiertänyt väite, että omapäinen ohjaaja David Cronenberg olisi kieltäytynyt uuden Star Wars -elokuvan ohjaamisesta. Väite sai alkunsa Cronenbergilta itseltään, Princetownin filmifestivaalien lavalla, jossa ohjaaja Hollywood Reporterin mukaan sanoi:

”I got a phone call once asking if I was interested in directing one of the Star Wars sequels. And instead of saying ’Oh my God, yes!’ I said, ’Well, you know, I don’t really do other people’s material.’ Click. I don’t know how far it would have gone, but it ended there.”

Väite on kuitenkin kiertävässä muodossaan väärä. Cronenbergin sanaa ei tarvitse lähteä epäilemään, mutta tässä tapauksessa yksi sana aiheutti väärän tiedon leviämisen internetiin uskottavia uutissivuja myöten: sequels. Cronenberg nimittäin ei tarkoita sequel-trilogiaa, vaan jo todella kaukaista jatko-osaa: elokuvaa, jonka tunnemme nimellä Return of the Jedi. Netistä löytyy sama tarina esimerkiksi MTV:n haastattelusta vuodelta 2007.

En voi ottaa kunniaa tästä huomiosta, vaan törmäsin siihen jossain muualla – jonka lähdettä en enää osannut jäljittää. Ajattelin kuitenkin tallettaa sen tähän.

Lähteyttäen, The Geek Twins -blogin postausta apunani käyttäen nostan samalla tähän todistusaineistot ohjaajista, joita ihan oikeasti kysyttiin ennen JJ Abramsin valintaa (tosin muistammehan, että Abramskin kieltäytyi ensin):

  1. Guillermo del Toro: kiinnostusta tiedusteltiin puhelimitse agentin kautta vuoden 2012 puolella. Kieltäytyi. Kannatti Brad Birdiä, mutta… (The Playlist)
  2. Brad Bird: Tuottaja Kathleen Kennedy ja itse George Lucas kysyivät, joten tämän täytyy olla tapahtunut aika varhain. Olisiko Bird voinut olla peräti ensimmäinen valinta? Kieltäytyi. (The Hollywood Reporter)
  3. Neill Blomkamp: Kysyjäksi pistettiin ystävä, uusien warssien käsikirjoitustiimiin kuuluva Simon Kinberg. Tämä oli luultavasti kahden edellisen jälkeen. Lisäksi mieleni tekee veikata, että tässä saattoi olla kyse pikemminkin spinoffista kuin Episode VII:stä. Joka tapauksessa: kieltäytyi. (Wired)

Kaikki kolme olivat monien fanien toivelistojen kärjessä aikanaan Episode VII:n julkistamishetkellä. Kaikkien kolmen versio Episode VII:stä on tietenkin jossittelua, aivan kuten vaikkapa tunnettu Morpheuksen kirjaston elokuvahyllyn klassikko David Lynchin Jedin paluu (tai Cronenbergin!). Sittemmin ohjaajaksi palkattu Abrams on ryhtynyt myös kirjoittajaksi ja tuonut projektiin ison liudan omaa väkeään, joten lopputulos on todellakin ohjaajansa näköinen.

Abramsin Wars-keikka vaikuttaa kuitenkin jäävän yhden elokuvan mittaiseksi. Spinoffien ohjaajat ovat aikalailla samasta haarasta ohjaajapuuta kuin vaikkapa Blomkamp.

Hieno juhannusuutinen: Seuraavan episodin ohjaaja

Tämä ei ole vielä virallista, mutta käytännössä uskottavaa:

800px-Rian_Johnson_by_Gage_Skidmore

Rian Johnson (kuva: Gage Skidmore)

Ohjaaja Rian Johnson neuvottelee Lucasfilmin kanssa Episodin VIII (ja mahdollisesti myös IX:n) kirjoittamisesta ja ohjaamisesta. Tiedon taisi ehtiä ensimmäisenä kertomaan Deadline, jonka jälkeen siitä ovat raportoineet eri muodoissa muun muassa vahvat Hollywood Reporter ja Variety. Johnson itse twiittasi osuvan vastauksen. Osa lähteistä tiedottaa IX-osan uutisesta pelkkänä tarinakrediittinä, mutta kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että kasin ja ysin ohjaajaa ei lukita samalla kertaa, ja hyvä mies voi hyvin saada jatkopestin hommassaan. Joka tapauksessa, virallinen sivu vahvistanee asian pian.

Yhtä kaikki: tämä on loistava uutinen. Jo Gareth Edwardsia ja Josh Trankia uutisoitaessa minäkin mietin valintojen sarjaan sopivaksi Rian Johnsonia. Kuten nuo kaksi, myös Johnson (s. 1973) on Star Warsin kasvattamaa sukupolvea. Kuten noilla kahdella, myös Johnsonilla on takanaan kehuttu indie-debyytti (Brick, 2005) ja isomman budjetin genreleffa (Looper, 2012). Kuten nuo kaksi, myös Johnson on pelkän ohjaajan lisäksi lähtökohtaisesti kirjoittaja.

Mutta jos noiden kahden resumeissa katsojalle jää ns. reasonable doubts (Edwardsin viime keikka Godzillassa oli vain palkkaohjaajana, Trankin kyvyt ison leffan ohjaimissa Fantastic Fourissa ovat vielä näkemättä), Johnsonista ei pitäisi olla kenelläkään mitään valittamista. Sekä Brick että Looper ovat lajissaan vähintään paljon lupaavia, elleivät peräti erinomaisia. Johnson on ehdottomasti auteur, joka on pitänyt tähänastisten elokuviensa langat esimerkillisesti käsissään. Niitä on sitä paitsi kolmaskin (The Brothers Bloom, 2008), mikä viimeistään tuo Johnsonille kokemuslisää Edwardsiin ja Trankiin nähden.

Mitä sitten tulee JJ Abramsiin: niin, vaikka minä olen kaukana Abrams-inhoajasta, en ollut koskaan aivan riemuissani hänen valinnastaan juuri Star Wars -ohjaajaksi. Jotenkin sekä toivoin että oletinkin, että kyse olisi yhden elokuvan mittaisesta keikasta. Kathleen Kennedy halusi saagan starttaajaksi sen miehen, jonka hän varmuudella tiesi pystyvän ohjaamaan näin isoa tähtilaivaa, eikä häntä voi siitä syyttää. Abrams, joka pohjimmiltaan on luonut maineensa enemmän tuottajana, visionäärinä ja ideanikkarina kuin nimenomaan ohjaajana, oli studionäkökulmasta turvallinen valinta, vaikka eräistä faninäkökulmista kenties kaikkea muuta.

Johnson, sen sijaan, on hyvällä tavalla jännittävä valinta. Ehkä studionäkökulmasta pieni riskikin – kuten Hollywood Reporter huomauttaa, hän on tähän asti ohjannut vain omia tarinoitaan, eikä todellakaan ole aiemmin koskenut franchise-tuotantoihin. Star Warsissa hän ei välttämättä sanoisi yksin viimeistä sanaa – mutta tähänastisten näyttöjen perusteella hänen sanaansa kannattaisi kyllä kuunnella. Rian Johnson ei ole tuotesuunnittelija, vaan elokuvafani, joka innostuu aiheistaan.

Yleiselläkin tasolla sitä paitsi soisin, että elokuvatrilogioiden ja -sarjojen osien välissä vaihdettaisiin kipparia useammin. Toinen yritys on yleensä ensimmäistä väsyneempi, kolmas usein jo tuntuvasti (katsomiskelpoisen pään esimerkkeinä vaikkapa Raimin Spider-Man 3 tai Nolanin Dark Knight Rises).

Minulla ei ole ollut mielessäni varsinaista suosikkiohjaajaa Star Warseille. Pikemminkin eräänlainen tyyppi omaperäisestä audiovisuaalisesta kertojasta, joka kuuluisi sopivaan sukupolveen ja olisi osoittanut aiemmilla töillään osaamisensa. Johnson on niin lähellä, että tyypin voi katsoa täytetyn.

Uudet toivot, osa 3: Tyhjähköt taulut

Kuten Making Star Warsin Jason Ward totesi eilen Twitterissä: olemassaolevien SW-ohjaajien määrä on nyt tuplattu.

JJ Abramsin jälkeen siis Gareth Edwards ja, keskiviikon uutisen mukaan, Josh Trank. Tilanteesta tekee yhä ällistyttävämmän, ettemme tiedä yhtään, mistä kertovia elokuvia nämä miehet ohjaavat. Edwards ja Trank ovat siis vastuussa ensimmäisistä ”standalone”-filmeistä eli spinoffeista, mutta niiden aiheet ovat vielä arvoitus (paitsi siis, tietysti, huhuja lukuunottamatta). Edwardsin elokuvalla on jo ensi-iltapäiväkin: 16.12.2016, eli vuosi Episode VII:n jälkeen. Ja sen käsiksen kirjoittaa Gary Whitta. Tässä on, kirjaimellisesti, kaikki vahvistettu.

Jos nämä nimet ovat vieraita, ei ole syytä itseruoskintaan. Whitta ja Trank olivat itselleni ensikuulemalta aivan uppo-outoja suuruuksia. Tulokkaiksi heitä kaikkia voi kutsua: kullakin on plakkarissaan vasta muutama elokuva.

Gareth Edwards on siis joukosta se, jonka itse tunsin jo aiemmin – ja itse asiassa ainoa, jolta olen tähän mennessä nähnyt elokuvan. Se ei kuitenkaan ole Edwardsin tunnetuin ohjaustyö, tämän kesän Godzilla-remake, vaan aiempi hirviöelokuva, ytimekkäältä nimeltään Monsters (2010). Edwardsin ensimmäisessä hirviöleffassa USA:n ja Mexicon rajaseutu on karanteenissa ulkoavaruuden olentojen vuoksi, mutta päähenkilöt joutuvat kulkevat epämääräiseksi erämaaksi muuttuneen seudun halki. Monsters on pieni elokuva sekä budjetiltaan että tarinaltaan, jota Edwardsin suunnittelmat efektit tukevat juuri sen verran kuin tarvitaan. Kyse on ikään kuin sivullisista epämääräisellä sotatantereella, mutta sota vain sattuu olemaan eräiltä osin tavallisesta poikkeava. Aivan ikimuistoinen mestariteos Monsters ei ole, mutta suosittelen katsomaan – etenkin kun teos antaa todella vahvan näytön ohjaaja-käsikirjoittaja-kuvaaja Edwarsin monitaitoisuudesta. (Godzillaan Edwards palkattiin vain ohjaajaksi.) Gareth Edwards (s. 1975) on britti, jonka ammatilliset juuret ovat erikoisefektien puolella. Omasta mielestäni erittäin mainio valinta Bob…nimeämättömän spinoff-elokuvan ohjaajaksi.

Josh Trank ohjaa siis toisen spinoff-elokuvan, ja vaikka valinta oli minulle yllätys, on miehen tausta itse asiassa hyvin samankaltainen kuin Edwardsin. Ensin on pienehkö ja kehuttu scifileffa Chronicle, jota Trank oli myös kirjoittamassa. Sitten on palkkakeikka ison franchise-rebootin Fantastic Fourin (siis sen ensi vuonna tulevan) ohjaajana. Ero on kuitenkin siinä, että Trankin Chronicle oli kuitenkin 12 miljoonan dollarin studioleffa, kun taas Monsters puolen miljoonan indie. Trank (s. 1984) on amerikkalainen ja aloittanut uransa telkkarin puolella, minulle (niin ikään) tuntemattomassa sarjassa The Kill Point. Trankin poimintaa kaukaiseen galaksiin saattaa selittää se, että Fantastic Fouria tuottaa Simon Kinberg – mies, jonka taas piti alkuperäisen, käsittääkseni yhä kumoamattoman, tiedon mukaan käsikirjoittaa yksi standalone-elokuvista. Onko tämä Trankin leffa siis se?

Gary Whitta, Edwardsin elokuvan käsikirjoittaja, sen sijaan on kolmikosta kaikkein oudoin kortti. Siinä missä Edwardsilla ja Trankilla on molemmilla kehuttu debyytti käyntikortissaan, Whitta voi ylpeillä kirjoittaneensa viime vuoden haukutuimpiin kuuluvan elokuvan. Kyseessä on vuosien takaisten twist-leffojen maineella ison rahan ällökakkaa tehtailevan M. Night Shyamalanin After Earth – jota en siis ole nähnyt, mutta joka esimerkiksi Imdb:ssä killuu hirvittävän huonoa lupaavissa 5.0/10-lukemissa. Britti Whitta (s. 1972) on pelijournalisti ja pelisuunnittelija, joka tähtäsi pitkään elokuva-alalle ja pääsi sinne lopulta kässärillään The Book of EliAfter Earth oli vasta toinen valmistunut projekti (ja se perustui näyttelijä Will Smithin ideaan). Star Wars -spinoffista on tulossa kolmas.

Valinnoista kumpuaa selvä kaava: spinoffien tekijöiksi halutaan nuoria, nälkäisiä kykyjä, jotka ovat näyttäneet kyntensä mutteivät vielä hioneet hampaitaan puhki. (Vastaavasti voisin kuvitella, että episodien VIII ja IX ohjaajiksi valittaneen vähän kokeneempia kykyjä, ellei sitten Abramsia.) Edwards, Trank ja Whitta kaikki vetoavat julkistustiedotteissa Star Warsiin lapsuutensa suosikkina tai urainspiraationaan. Trankilla on todisteita tästä Youtubessakin. Jos nämä herrat ovat ikänsä halunneet kertoa mahdollisimman hyvän SW-tarinan, ja Kathleen Kennedy uskoo heidän siihen myös pystyvän, kuka minä olen kieltämään?

Paitsi siis. Tästä kolmikosta minua epäilyttää vain Whitta, mutta hän sitten ikävän paljon. Paljon on aina kiinni käsikirjoituksesta, enkä ymmärrä, millä näytöillä Whitta on unelmahomman saanut. Etenkin kun tosiaan aiemmin standalone-elokuvien kirjoittajiksi ilmoitettiin Simon Kinberg ja Lawrence Kasdan. Mieleeni juolahtaa: voisikohan Whitta olla pikapaikkaus projektiin, jonka alkuperäinen käsikirjoittajavalinta oli Michael Arndt…?

Mikä on worst case scenario, jos Edwards on mies paikallaan, mutta Whitta ei? Vastaan synkkänä: X-Men Origins: Wolverine. Sen kyllä ohjasi ei-englanninkielisen elokuvan oscar-voittaja Gavin Hood, mutta ilmeisesti ilman kunnon sanavaltaa ja vielä kuvausten aikana kirjoitettu kammottava käsis nuoranaan. Lopputulos oli paitsi hirveä elokuva, myös nimenomaan sellainen sekamelska, jollaista SW-leffojen tehtailu valitettavasti saattaa tuottaa: isolla budjetilla tehty ontto onnettomuus, jonka olemassaolon ainoa syy on rahanteko tutulla hahmolla.

Toivottavasti ei siis näin, ja toivottavasti Whitta paljastuu cv:tään paremmaksi tapaukseksi. Onhan totta, että After Earthin sopalla oli monta keittäjää. Ehkäpä näitä elokuvia lopulta myös kirjoitetaan sen verran tiimeissä, ettei yksi tekijä ole aivan määräävässä asemassa? Kop-kop. Vähintään mielenkiintoista – eikä välttämättä ikävää – Whittan valinnassa on myös se, että ainakin aiemmin hän inhosi special editioneja, prequeleja ja itse asiassa kaikkea originaalitrilogian jälkeistä Star Warsia varsin äänekkäästi… (toisaalta, edellä mainitulla Jason Wardilla on hyviä pointteja siitä, miksi tästäkin voisi huolestua.)

Ja mitä sitten tulee näiden elokuvien aiheisiin, en olisi lainkaan hämmästynyt, jos aiemmat huhut olisivat totta. Se tarkoittaisi, että Edwardsin ja Whittan elokuva kertoisi Boba Fettistä ja Trankin nuoresta Han Solosta. Molemmat kävisivät hyvin ohjaajiensa aiempiin näyttöihin: Fett on eräänlainen sivullinen pelaaja sotatantereiden isompien hirviöiden varjossa, nuoren Solon elämässä taas voi hyvinkin olla jotain ihmenelosmaista (…).

Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta tässä kaikessa on kuitenkin se, miksi Trankin kiinnitys julkistettiin jo nyt. Vain pari viikkoa Edwards/Whitta-uutisen jälkeen, ja todella monta vuotta etukäteen, jos aiempi suunnitelma vuorovuotisista episodeista ja standalone-elokuvista pitäisi.

Jos. Uskon nimittäin, että tämä tarkoittaa, että Disney pehmittää jo parhaillaan suursijoittajiaan hyväksymään, että Episode VIII:n ensi-ilta siirretään vuodella eteenpäin 2018:aan, ja hyvitykseksi sille vuodelle luvattu standalone-leffa aikaistetaan vuoteen 2017.

Uudet toivot, osa 1: Ihmemies

Okei, vitsit sikseen, mutta oikeasti minulla oli jo viime viikolla tarkoitus avata kirjoitussarja uuden Star Warsin tekijöistä. En lupaa sarjalle mittaa enkä ilmestymistiheyttä, koska oletan kiinnostavien tekijöiden määrän vain kasvavan siitä 4-5 nimestä, jotka mielessäni jo nyt ovat. Ensimmäisenä vuorossa on mies, jonka Kathleen Kennedy ja Disney-Lucasfilm halusivat aivan ehdottomasti ohjaamaan seitsemännen Star Wars -elokuvan, vaikka tämä itse oli aluksi ideaa vastaan.

480px-J.J._Abrams_by_David_Shankbone

J.J. Abrams (kuva: David Shankbone, flickr.com/photos/shankbone/ )

  • Jeffrey Jacob ”J.J.” Abrams (s. 1966)
  • Episodin VII ohjaaja
  • aiemmat ohjaustyöt: Mission: Impossible III (2006), Star Trek (2009), Super8 (2011), Star Trek Into Darkness (2013), lisäksi televisiotöitä
  • ollut mukana luomassa ja tuottamassa sekä enemmän tai vähemmän kirjoittamassa ja ohjaamassa televisiossa mm. sarjoja Felicity (1998-2002), Alias (2001-2006), Lost (2004-2010) ja Fringe (2008-).
  • elokuvakäsikirjoituksia: Regarding Henry (Tapaus Henry, 1991), Armageddon (co-credit, 1998), Mission: Impossible III (co-credit, 2006), Super8 (2011)
  • erikoista: säveltänyt tv-sarjojensa tunnarit
  • naimisissa, kolme lasta

First things first: J. J. Abrams on yksi sukupolvensa, kenties myös ”tämän hetken”, tärkeimmistä elokuvantekijöistä. Tätä ei ole kiertäminen, vaikkei miehen tyylistä edes tykkäisi. Hän on sitä, vaikka vain vähän aikaa sitten häntä olisi pidetty enemmän telkkarintekijänä, ja itse asiassa osittain juuri siksi. Abrams on osaltaan (vaikkei toki yksin, muistetaanpa vaikka Aaron Sorkin, Alan Ball ja myös herrat Steven Spielberg ja Tom Hanks) alentanut telkkarin ja leffa-Hollywoodin rajaa niin alas, ettei sitä käytännössä enää ole.

Abramsin hittilista on niin vaikuttava, että häntä on kutsuttu aikamme viihteen kultasormeksi samaan sävyyn kuin Spielbergiä aikanaan. Rinnastus saattaa ontua siinä, että Spielberg oli sentään alusta asti leimallisesti ohjaaja, mutta toisaalta myös Spielbergin rooli 1980-luvulla oli monissa ”hänen” teoksissaan (vaikkapa Back to the Futuressa) suhteellisen vähäinen. Juuri Spielberg oli tärkeä tienraivaaja Abramsin kaltaisille nykytekijöille, jotka ovat yhtä kotonaan isoja lankoja vetävinä tuottajina kuin taiteilijoina kameran takana. Tai miten olisi tämä vertaus: J.J. Abrams on elokuvien Timbaland.

Esimerkiksi Cloverfieldiä pidettiin yleisesti Abrams-leffana, vaikka siinä hänet on merkitty lopputeksteissä vain vastaavaksi tuottajaksi. Lostia pidetään Abramsin lopullisena läpimurtona, mutta hänen osansa kuuden tuotantokauden mittaisen sarjan toteutuksessa on erittäin pieni. JJ vain lisäsi Jeffrey Lieberin pilottijaksokäsikseen yliluonnollisen mysteerin ja kehitteli Damon Lindelofin kanssa (ilmeisesti hyvin nopeasti) Lostin pääpiirteisen juonirungon. Tämän jälkeen sarja jäi käytännössä showrunnerien Lindelofin ja Carlton Cusen käsiin. Abrams on kreditoitu koko sarjan mitalta ainoastaan pilotin ohjaajaksi ja kirjoittajaksi sekä yhden myöhemmän jakson kirjoittajaksi. Mutta ilmeisesti totta on, että juuri Abramsin kosketus teki Lostista hitin. Ja siinäpä onkin läpimurron ydin.

Mitä tulee Abramsin tuotannon varsinaiseen laatuun, minä pidin kovasti Aliaksesta (etenkin alkupuolella) ja Lostista (etenkin keskivaiheilla). Star Trek -rebootti oli todella onnistunut päivitys, ja odotan jatko-osaa suurella mielenkiinnolla. Vähempiarvoisetkin JJ-tuotteet, kuten Spielberg-pastissi Super8 ja höpsönhauska Fringe-sarja, ovat tähän asti aina olleet vähintään läpeensä viihdyttäviä. Se ei ole lainkaan huonosti. Televisiokerronnan uudistajana, elokuvan taitajana ja jopa sävellyskynäisenä Abrams on tosiaan eräänlainen aikamme massaviihteen renessanssinero. Ja kyllä, tarkoitan sitä ihan todella, mutta painottaen molempia sanoja: nero, mutta viihteen nero.

Kun kertaan mielessäni Abramsin tuotantoa, huomaan, että lähes kaiken siitä olen katsonut vain kertaalleen. Tietoisesti useampaan katsomiskertaan pääsevät uskoakseni vain Aliaksen timanttinen pilottijakso ja Cloverfield, ja niistäkin jälkimmäinen on siis hädin tuskin Abramsin käsialaa. Mikä on vielä kuvaavampaa, minulla ei ole ainakaan tällä hetkellä suurempaa hinkua uudelleenkatsoa Abramsin filmografiasta kuin Trek, joka tosiaan pitäisikin ennen kakkososaa. Esimerkiksi Super8, jota edellä kuvasin läpeensä viihdyttäväksi, oli täsmälleen sitä – kertakatsottuna.

Telkkarin puolella Lost jää historiaan jatkuvajuonisuuden valtavirtaistajana ja mysteerispekulaatioiden innoittajana, mutta neroksi ja hittimaakariksi J.J. Abramsin filmografia on sittenkin suppeanpuoleinen. Etenkin jos Lost sivuutetaan muiden luotsaamana, Abramsin teoslistassa ei ole magnum opusta, joka ansaitsisi tulla muistetuksi kerrattaista viihdearvoaan syvemmällä. Jos mies kuolisi nyt, hänet mainittaisiin muistokirjoituksissa sukupolvensa tienraivaajana, tv-sarjojen luojana ja Trekin päivittäjänä. Ehkä nokkelana kirjoittajanakin, mutta todistusaineiston perusteella totuudenmukaisempaa olisi puhua nokkelasta ideoijasta. Mestariohjaaja-tittelille ei olisi perusteita.

Star Wars Episode VII:n tietysti toivoisi olevan loistava. Ja sen nimenomaan toivoisi olevan loistava tavalla, joka tekisi siitä nykyisten ja tulevien sukupolvien rakastaman klassikon – ei vain tavalla, joka saa katsojat tuumaamaan ”joo, olihan se ihan hyvä, parempi kuin edelliset”. Jotta Star Wars -sarja saa todellisen uuden alun, avauksessa pitää olla potkua. Pelkkä läpeensä viihdyttävä ei riitä. Disney-Lucasfilm selvästi luottaa siihen, että J.J. Abrams on juuri oikea mies sitä potkua antamaan. Saatavilla oli vähintään puoli Hollywoodia, ja Abrams itse oli sitä paitsi aluksi vastahakoinen. Kathleen Kennedy tapasi Abramsin ensi kerran tämän ollessa vasta 14-vuotias – voi turvallisesti olettaa, että tuottajamoguli tietää tarkalleen, millaisen ohjaajan Abramsista saa. Abramsin aiemman filmografian perusteella minä – joka siis sinänsä olen tähän asti seisonut Abramsin leirissä! – olen hieman varovaisella kannalla.

Kenties voimakkaimmin kantaani ei sittenkään edes vaikuta Abrams itse, vaan Se Toinen Sarja. Oikeastaan on harmi, että Abrams oli sopiva kaveri tämäntyyppiselle keikalle jo muutama vuosi sitten. Star Trek osoitti, että Abrams osaa päivittää rohkeasti rakastettua scifilähdemateriaalia ja tehdä siitä aikaamme sopivaa, vauhdikasta ja tyylikästä. On mahdollista, että Star Trek Into Darkness, jonka trailerit ovat olleet ihan killereitä, on jo sarjassaan mestarillinen scifiseikkailu. Mutta haluammeko, että warssi päivitetään samoin kuin trekki? Onko Abrams oikea mies aloittamaan uusi Star Wars -sarja, jos hänen kädenjälkensä leimaa jo yhtä isoa tähtisaagaa? Tämän epäilyksen esitti Abrams itsekin. Tehdessään Trekkiä Abrams koki taistelevansa ”Star Warsin varjoa” vastaan, joten jos Abramsin Star Trek on jo reaktio Lucasin prequeleihin, kuinka sama mies voi tehdä seuraavankin vastareaktion? Entä kuinka pystymme lukemaan avausskrollin kaikelta siltä lens flarelta?

Onneksi monet seikat kyllä puhuvat myös Abramsin valinnan puolesta. Hän ei ole vain Hollywoodin ’it’ ohjaaja, vaan samaan aikaan uskottava uuden sukupolven modernisoija että jo riittävän vakiintunut nimi ohjaamaan Star Warsia. Abrams on tottunut isoihin tuotantoihin (ja isoihin franchiseihin), eikä silti ole vaaraa, että hän taipuisi Lucasin tyylin kopioijaksi. Tästä huolimatta apua on siitäkin, että Abrams on todellakin Star Wars -fani (eikä itse asiassa ollut Trek-fani). Monet SW-elokuvien kivijalkapiirteet ovat myös Abramsin peruspalettia: hyvän ja pahan ikuinen taistelu, myyteistä johdetut päähenkilöt ja asetelmat, pohjimmainen perhekeskeisyys, yllättävät juonenkäänteet, tapahtumajärjestyksen ajallinen särkeminen ja niin edelleen.

Ja vielä, kenties olennaisimpana: Abramsia ei palkattu Episode VII:n kirjoittajaksi, vaan ohjaajaksi ja tuottajaksi. Sanoisin, että vahvuudet on tunnistettu oikein.