Ensi torstaina?

MakingStarWars.net skuuppaa: Disney järjestää studioillaan Floridassa konsernin johtoportaalle Star Wars -teemaisen aamiaisen torstaina 24. huhtikuuta. (Tarjolla on muun muassa munakokkeli-peruna -annos Tatooinen auringonnousu – menukuvat linkin takana.)

Varsinainen uutishälytys piilee siinä, että MakingStarWarsin mukaan tilaisuudessa ovat läsnä sekä George Lucas että ”klassisia näyttelijöitä”.

Raahattaisiinko eläkepappa-Lucas ja vanhan trilogian näyttelijät todella paikalle ainoastaan yhtiöpomojen tavattavaksi? Eikö samalla kannattaisi, noin esimerkiksi, järjestää vaikkapa pieni pressitilaisuus, jossa julkistaa jotakin koko maailmalle heti pomoportaalle kertomisen jälkeen?

Selvinnee torstaina.

(in other news: käsikirjoittajatiimin Simon Kinberg vastasi IGN:lle expanded universesta ja Episode VII:stä näin ytimekkäästi: ”The canon is the canon, and the canon is the six films that exist.”)

Hei hei, Dark Horse

Uutinen, jonka ei – ihan oikeasti – pitäisi yllättää yhtään ketään: Star Warsin sarjakuvalisenssi siirtyy Dark Horselta Marvelille.

Tämä oli odotettavissa jo vuosi sitten, koska Disney on siitä lähtien omistanut sekä Lucasfilmin että sarjisjätti Marvelin. Konsernisynergioiden alkeetkin sanovat, että Disneyn kaltainen megayhtiö ei anna tuotteidensa lisenssejä ulkopuolisille, jos omasta talosta löytyy luonteva yhteistyökumppani. Semminkin kun Dark Horse Comics on piskuinen vaihtoehtotalo sarjakuvakustantamisen markkinajohtajaan Marveliin verrattuna (esimerkiksi marraskuun amerikkalaisen sarjakuvamyynnin markkinaosuudet näyttivät tältä).

Toinen syy, miksi tämä oli odotettavissa, liittyy tietenkin expanded universeen, josta Dark Horse on tärkeältä siivultaan vastannut. Kreikan lisäeläkkeistä ja brittiukkojen murinoista huolimatta eräs EU pysynee hengissä ensi vuoteenkin, mutta tämän toisen EU:n hautajaiskukat voi jo ostaa. Uusi trilogia tarkoitti alunperinkin lähes väistämättä sen loppua, ja yhä väistämättömämmäksi tuo loppu on käynyt. Mikäpä
kätevämpi ja lukijoidenkin kannalta selkeämpi tapa nollata tarinat kuin vaihtaa firmaa? Etenkin kun sama on tehty kerran aiemminkin, ja toiseen suuntaan: Marvelhan julkaisi SW-sarjakuvia vuosina 1977-1986, ja Dark Horse puolestaan vuosina 1991-2015. Dark Horsen tarinoiden ero Marveliin oli enemmänkin tyylillinen kuin tarinallinen (eikä se tyyli DH:llakaan aina niin aikuisena ja modernina pysynyt), mutta jonkinasteisesta retconista oli silti kyse viimeksikin. Kohta, ihan kohta, emme enää tiedä yhtään, mitä elokuvien tarkoittamassa Star Wars -maailmassa tapahtui Jedin paluun jälkeen.

The-Star-Wars-cover

The Star Wars, Dark Horsen SW:n joutsenlaulu.

Henkilökohtaisesti en ole Dark Horsen droppaamisesta edes harmissani. Dark Horsen SW-katalogista löytyy hyvääkin kamaa, ja ilmeisesti tuorein menestys, minulle vielä lukematon The Star Wars (sovitus ANH:n varhaisesta käsikirjoitusluonnoksesta) lukeutuu niihin. Mutta suuri osa, valitettavan suuri osa, oli jotain unohtamisen arvoisen keskinkertaisuuden ja luokattoman huonouden väliltä. Jälkimmäisiin luen esimerkiksi viime vuosien SW-sarjakuvien ”lippulaivan” Legacyn, joka jo asetelmallaan (100 vuotta vanhan trilogian jälkeen) käytännössä yksinäänkin olisi pakottanut reboottaamaan expanded universen uusien elokuvien myötä. Mutta joka siis oli muutenkin, niin, kakkaa.

Dark Horsen kausi alkoi rohkeana ja melko onnistuneenakin yrityksenä laajentaa SW-maailmaa aikuisempaan suuntaan. Luken pimeän puolen tutkimusmatka Dark Empire, Imperiumin sisäpiiritarina Crimson Empire, supersankarimainen muinaissarja Tales of the Jedi, Rogue Squadronin mainiot lentelyseikkailut… Rohkeutta näissä 1990-luvun julkaisuissa edustivat sekä käsittelytapa että aihevalinnat: pitkän aikaa Dark Horse muun muassa vältteli elokuvien päähenkilöiden käyttämistä, ja jätti sen SW-romaaneille (joiden kustantajana valmistautuisin muuten jo ikäviin uutisiin). Galaksi oli suuri ja täynnä tarinoita – ainakin vielä aikana, jolloin vasta kaksi SW-elokuvaa oli vienyt Tatooinelle.

Jossain matkan varrella meno lientyi. En osaa tarkkaan osoittaa, missä oli suurin vika, mutta tässä muutama ehdotus: keskinkertaisten kykyjen palkkaaminen kirjoittajiksi ja piirtäjiksi, siirtyminen harkituista minisarjoista helpommin markkinoitaviin kuukausittaisiin lehtiin, varman päälle vetäminen keskittymällä yhä enemmän isoihin hahmoihin, ratkaisematon kytkös SW-kirjallisuuden samanaikaisiin ongelmiin. Itse olin viimeksi innostunut SW-sarjakuvista joskus juuri ennen Revenge of the Sithiä, jolloin Republic-lehti ryhdistäytyi aivan odottamatta vallan tasokkaaksi elokuvaan johtavaksi avaruussotasarjakuvaksi (tämä muuten tapahtui kutakuinkin niihin aikoihin, kun Egmont julkaisi Suomessa viimeiset SW-spesiaalinsa, mikä oli varsinaista ivaa ottaen huomioon millaista kuonaa sarjan meikäläisessäkin nimikkolehdessä vuosina 1999-2002 julkaistiin). Kun mainittu Legacy alkoi 2006, menetin sen mukana kiinnostukseni koko Dark Horsen linjastoon.

Dark Horselle Star Warsin on täytynyt olla kultakaivos. Ihan puille paljaille firma ei toki jää: sillä on plakkarissaan esimerkiksi Buffy, jonka viime vuosien ”tuotantokaudet” 8-9 ovat olleet ihan uudentyyppistä jatkoa pop-kulttuurin uusklassikolle. Dark Horse ylpeilee historiassaan (ihan ansaitusti) aikanaan poikkeuksellisella asenteellaan elokuvalisenssisarjakuviin, eikä firma siis ole täysin luopunut periaatteistaan. Vaikka juuri Dark Horsea on syyttäminen Alien vs Predator -ilmiöstä, toivon vilpittömästi kustantamon pysyvän pystyssä ilman suurinta nimikettään.

”I’m not ashamed to admit that we were Star Wars geeks, and we have been determined to spare neither effort nor expense in the pursuit of excellence”, toteaa Dark Horsen omistaja Mike Richardson tämänpäiväisessä viestissään. Kuten niin monessa Star Wars -aiheessa, en voi olla aivan samaa mieltä lopputuloksen kanssa, mutta kannatan mitä sydämellisimmin ajatusta. Hei hei, kiitos vuosista ja kohti uutta.

Kaksikymmentäkuusi kuukautta

Kirjaimellisesti keskellä tämän kirjoituksen syntyä Disney-LFL:n virallinen pressitiedote kolahti: Episodin VII ensi-iltapäivä on 18. joulukuuta 2015.

Kyseessä ei ole vahvistus tai päivämäärätäsmennys, vaan siirto. Ensi-illan piti olla kesällä, kuten SW-elokuvat on perinteisesti tuotu teattereihin, ja vielä aivan hiljattain Disney esitteli virallisissa tiedotteissaan jopa ilmausta ”kevät/kesä 2015”. Järisyttävänä yllätyksenä siirto ei kuitenkaan enää tullut: siitä oli huhuttu tihentyvästi viime viikkoina. Itse asiassa tuore uutinen jopa lipsahti Disneyn sisältä Twitteriin pari päivää sitten, tosin ilman tarkkaa päivämäärää.

Ensisilmäyksellä uutinen on huojentava. Kesä 2015 on aivan, aivan liian lähellä elokuvalle, johon haetaan vielä näyttelijöitä ja jonka kuvaukset on nyt ilmoitettu alkavan ”keväällä 2014” aiemman tammikuun sijaan. Aikataulu, joka tuntui minusta ahdistavalta korsetilta jo ennen käsikirjoitus- ja casting-vaiheen venymistä, on jo pitkään näyttänyt sulalta mahdottomuudelta.

Uutinen on hyvä myös bisneksen, ja tavallaan myös blockbuster-elokuvien fanien näkökulmasta. Kesä 2015 on niin tupaten täynnä isoja elokuvajatko-osia (mm. Avengers, Jurassic Park, Terminator, Independence Day, Batman/Superman…), että on vain hyvä, että Star Wars ottaa etäisyyttä noihin. Brändinä Star Wars on tietysti sitä luokkaa, että muiden tulisi pelätä sitä eikä toisin päin, mutta on ylipäätään tyhmää ahdistaa kaikki jättimäjäykset samoille viikoille. Ja noista jättimäjäyksistä erityisesti Avengers 2:n läheisyys on voinut pyöriä Disneynkin päässä: omistaahan hiirifirma myös Marvelin.

Mieleni tekee silti pitää kiinni aikataulupessimismistäni. Uutinen voi jopa lisätä ahdistustani siksi, että tarkan päivämäärän julkistaminen tarkoittaa, että Disney-LFL aikoo nyt pitää siitä kiinni. Olin nimittäin jo ajatellut, että siirto vuoden 2015 loppuun on välttämätön, ja myöhemmin Disney voi joutua siirtymään vielä siitäkin. Nykyään ei ole tavatonta, että isojen tentpole-elokuvien ensi-iltapäivät lukitaan jo vuosia aiemmin, mutta koska SW:lle niin ei vielä oltu tehty, ei sitä olisi ollut ihan pakko tehdä vielä nytkään. Olisi voitu odottaa vaikkapa siihen, että ne näyttelijät sentään saadaan valittua.

Nyt vahvistunutkin aikataulu on nimittäin korsetti. Joulukuuhun 2015 on kaksikymmentäkuusi kuukautta. Elokuvan käsikirjoitus on kesken ja sen näyttelijöitä etsitään yhä. Efektipainotteisuuden vuoksi jälkituotanto vie joka tapauksessa aikaa. Vertailun vuoksi: kun The Phantom Menacen tuotanto polkaistiin seiskaleffan tavoin käyntiin tyhjästä, kesti tuotanto viisi vuotta. Nyt yritetään ehtiä vähän yli kolmessa. Tekniikka on kehittynyt 1990-luvun lopusta, mutta koska myös rimat ovat nousseet, oikeastaan vain lavasteiden rakentamisessa päästään vähemmällä. Disney-Lucasfilmillä on tosin se etu aiempaan Lucas-Lucasfilmiin verrattuna, että isolla studiolla riittää kyllä koneistoa. SW-prequelithan olivat käytännössä maailman suurimmat indie-elokuvat, joista etenkin juuri ensimmäistä tehtiin melko pienimuotoisesti trial-and-error -hengessä.

Mutta mikä kaikkein eniten minua huolettaa, on The Hollywood Reporterin viikon takainen uutinen. Sen mukaan Kathleen Kennedy anoi ensi-illan siirtämistä vuoteen 2016 – ja tästä kieltäytyi Disneyn toimitusjohtaja Robert Iger itse. 

Kathleen Kennedy tietää, että onnistuneen elokuvan, ja siis myös viihde-elokuvan, ytimessä on käsikirjoitus. En voi olla ynnäämättä tätä Michael Arndtin lähtöön (useiden lähteiden haisu tuntuisi nyt olevan, että Arndt tosiaan pikemminkin lähti kuin sai potkut), ja saan tulokseksi, että projektin viivästykset johtuvat tässä vaiheessa tosiaan käsikirjoituksesta. Ja jos Kathleen Kennedy sanoo – vaikka ei siis ole julkisesti sanonut – että käsikirjoitusvaihe kaipaa vieläkin aikaa, niin minä kyllä uskon.

Vaara on, että nyt kiirehditään hätäisesti tuotantoon. Käsiksen yksityiskohtia ehtii vielä korjailla, saattaa joku ajatella, vaikka ei siis oikeasti ehdi (paitsi jos tekee valmiista elokuvasta sitten parin vuoden päästä rekonstruoidun special editionin, eheheh). Näyttelijät olisi pirun hyvä valita nyt aika äkkiä, mutta kuitenkin parhaat mahdolliset, koska kuvausten aikaisiin vaihdoksiin ei kyllä ainakaan ole aikaa. Valituilla sietä olla tilaa kalenterissaan, koska tuotanto pitää puskea läpi vauhdilla. Nykyinenkään aikataulu ei tosiaan jätä juuri sijaa erehdyksille. Tästä hetkestä alkaen seuraava hengähdystauko on jossain jälkituotannossa. Mutta: efektituotannon ja leikkausvaiheen aikana on mahdotonta muuttaa kokonaan kurssia, jos virheet ovat käsikirjoituksessa. Kuten, sattumoisin, episodien I-III anteeksiantamattomimmat virheet olivat.

Kaiken kaikkiaan: jos minulta kysytään, bisnesnäkökulmista huolimatta elokuva on siinä määrin taiteenlaji, että se tulisi tehdä aikataululla, jonka sen tekijät tarvitsevat. Eikä aikataululla, joka on luvattu osakkeenomistajille ennen elokuvan esituotannon alkamista.

Uudet toivot, osa 2: Näkymätön nainen

Mikä yhdistää elokuvia E.T., Gremlins, Back to the Future (jatko-osineen), An American Tail, Who Framed Roger Rabbit?, Jurassic Park (jatko-osineen), Schindler’s List, The Sixth Sense, Artificial Intelligence ja Indiana Jonesin seikkailut II & IV ?

Kathleen Kennedy (kuva: Joel Aron)

Vastauksia on kaksi. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän rakastettuja menestyselokuvia. Ja kaikkia on tuottanut Kathleen Kennedy. Listaa voisi jatkaa, mutta tämä riittänee. Tai ehkä vielä tämän verran: vaikka Kennedyn tärkeimmät työt ovat (erittäin hyvin) menestyneitä viihde-elokuvia, löytyy viime vuosien associate producer -osastolta myös sellaisia laadukkaita artsyfilmejä kuin Perhonen lasikuvussa tai Persepolis.

Jos Hollywood on tuottajien valtakunta – mitä se ei välttämättä ole, mutta saattaa olla – Kathleen Kennedy on heiluttanut valtikkaa useamman minun sukupolveni elokuvamaisemaa määrittäneen menestyksen taustalla kuin kukaan. Ja kyllä, tarkoitan todella, että peitoten jopa suurimman yhteistyökumppaninsa Steven Spielbergin. Silti harva tunnistaa Kennedyn kasvoja. Hän ei ole edes antanut kovin paljon haastatteluja, ja kenties siksi vaikuttaa niissä niin välittömältä ja aidolta (vaikkapa tässä). Tuskin edes seitsemäs Star Wars -elokuva tekee hänestä pilapiirroksiin asti kelpaavaa koko kansalle tuttua kasvoa, vaikka kaikissa olennaisissa mielissä juuri Kathleen Kennedy on nyt rouva Lucasfilm. Meidän uusi toivomme (no, there is not another).

60-vuotias Kathleen Kennedy lähentelisi eräässäkin pohjoismaassa eläkeikää, eikä hän siis ole 69-vuotiaan George Lucasin seuraajana varsinaisesti mikään nuori uudistaja. Kennedy ei ihan sentään voisi olla J.J. Abramsin äiti (ihmelapsen viitastaan huolimatta JJ on todellisuudessa jo 47-vuotias), mutta amerikkalaisen elokuvan kentässä heidän välissään kulkee ehdottomasti sukupolviraja. Itse asiassa väliin mahtuu kokonainen sukupolvi, jotka tuntuvat Hollywoodissa pitkään kulkeneen kätevästi vuosikymmenittäin: ainakin minä tulkitsen, että Kennedy on 1980-luvun elokuvasukupolvea, ja Abrams vasta 2000-luvun – väliin siis jää vaikkapa Tarantinon sukupolven 1990-luku. Mutta mitä tulee Star Warsin soihdunsiirtoon, se kyllä tapahtui: Lucas (ja Spielberg) on laskettava 1970-luvun riveihin. Ja sekin on sanottava, että Kathleen Kennedy on ehdottomasti koko uransa ajan pysytellyt enemmän tuulen mukana kuin Lucasfilmin entinen partasuinen moguli.

Kennedy on Californian tyttöjä, syntynyt 1953. Hänen työuransa on huimasta nousujohteisuudestaan huolimatta täysin johdonmukainen: innostuminen tv-alaan San Diegon state universityssä opiskellessa, sekalaisia hommia paikallistelevisiossa huipentuen talk shown tuottamiseen, muutto Losiin ja hivuttautuminen elokuva-alalle 1970-luvun lopulla John Miliuksen tuotantoassistenttina. Kennedy oli tässä vaiheessa noin 25-vuotias, ja jos ura oli nopea jo tähän asti, tästä vauhti vasta kiihtyi. Se laskettaneen Spielbergin ansioksi: herra Pelivuori tunnisti lahjakkuuden ja pisti sen käyttöön. Kennedyn ensimmäinen oma ”full producer” -krediitti? E.T. (1982). Niin, kuvailinkos jo vauhtia huimaksi.

E.T.:n jälkeen Kennedy perusti tuotantoyhtiö Amblin Entertainmentin yhdessä tulevan miehensä Frank Marshallin ja Spielbergin kanssa. 1990-luvun alussa aviopari perusti vielä oman yhtiönsä Kennedy/Marshallin, mutta Kennedy palasi Spielbergin työpariksi 2000-luvulla. Heillä on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Kaiken kaikkiaan saavutusluetteloon on vaikea keksiä säröjä, paitsi tietenkin yksi: tuottamiensa elokuvien kautta Kennedy on ollut kahdeksan kertaa ehdolla oscar-palkinnon saajaksi, muttei ole voittanut. En lähde arvailemaan, kiusaako tämä Kennedyä (itse hän sen tietysti kiistää), mutta totean, että sattuupa hän kyllä istumaan Elokuva-akatemian johtokunnassa. Siinä seurueessa – ja itse asiassa varmasti aika tiheässä Kennedyn perheen ystäväpiirissä – keltaisten patsaiden saajia vilisee.

Jos minulla onkin omat epäilykseni uuden Star Warsin ohjaajavalinnasta, olen sitä mieltä, että Kathleen Kennedy on kuin onkin oikea nainen ohjaamaan itse jättiläistä, saagan jatkoa kokonaisuutena.

Kennedy ei ole tuottaja, joka reboottaisi Star Warsin kokonaan vanhan sivuuttaen, kuten Trek-universumi bootattiin. Itse asiassa hän ei edes ole tuottaja, joka tekisi kaiken täysin toisin: Kennedyhän oli Lucasin itsensä turvallinen valinta. Samasta syystä Kennedy ei myöskään ole tuottaja, jolta kannattaa odottaa kritiikkiä edeltäjänsä päätöksistä tai vaikkapa prequeleista (kaiken käsitykseni mukaan Lucas ja Kennedy ovat olleet 35 vuotta paitsi läheisiä työtovereita, myös henkilökohtaisia ystäviä).

Mutta Kathleen Kennedy on ehdottomasti tuottaja, joka uskoo elokuvan ja seikkailun voimaan an sich. Ja hän on tuottaja, joka luottaa ihmisiin, jotka tekevät sen parheiten, antaen siis lahjakkaille taiteilijoille tilaa työssään. Suureen rahaan ja suuriin tuotantoihin hän on tottunut, mutta lukuisien todistajanlausuntojen mukaan (vaikkapa tässä Hollywood Reporterin erinomaisessa jutussa) hän siitä huolimatta osaa keskittyä tärkeisiin yksityiskohtiin kuten näyttelijöiden valintaan tai käsikirjoituksen ongelmiin. En usko, että Kennedy voisi hukata elokuvan oheistuotteisiin tai kerätä ympärilleen jees-miesten hovia toteuttamaan valkokankaalle palkanmaksajan huonojakin ideoita. Sanoen sen suoraan: en millään usko, että Kathleen Kennedy olisi tehnyt prequeleista sellaisia kuin George Lucas.

Disney-kauppojen julkistusvideoiden toisessa osassa on mielenkiintoinen hetki, jossa Kennedy kuvailee Lucasin roolia Star Wars –universumissa. Saattaa olla, että ylitulkitsen, mutta minusta hän tuntuu sanovan, että SW-universumin ytimessä nimenomaan on se, että ei ole olemassa yhtä suurta tarinaa, jonka vain Lucas tietäisi ja voisi kertoa. Sen sijaan Lucasin päässä ovat universumin säännöt: voiko näin tehdä, voiko tällainen hahmo olla. Heti perään Kennedy toteaa, että hänestä kiehtovaa ajatuksessa uusista SW-elokuvissa on nimenomaan se, että niitä tekemään pääsevät ihmiset, jotka ovat kasvaneet aiempien SW-elokuvien parissa, ja joilla on kenties jo vuosia ollut päässään ideoita siitä, miten itse tätä maailmaa käsittelisivät. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Samaan aikaan kannattaa tietysti muistaa, että Kathleen Kennedy ei olisi asemassaan, jos hän olisi pelkästään se mukava ja välitön ihminen, jollainen hän haastatteluissa aidosti vaikuttaa olevan. Tottakai hänen on oltava myös kova bisnesnainen. Veikkaan, että esimerkiksi LucasArtsin lakkauttaminen ja Clone Wars -animaatiosarjan hautajaiset ovat merkkejä tästä: kyse ei ole välttämättä ole siitä, että Disney karsisi rönsyjä ostamastaan Lucasfilmistä, vaan kyse voi jopa todennäköisemmin olla siitä, että toimitusjohtaja Kennedy rakentaa yhtiötä näköisekseen. Ja tietenkin sen näköiseksi, millainen sen tulee Kennedyn mielestä olla toteuttaakseen päätehtävänsä: SW-koneiston käynnistäminen uudelleen rikkomaan kaikki kassaennätykset. (Lucasfilmin kotisivut ovat muuten näemmä yhä vanhassa jamassa. Mullistus kesken, ei kantsi vielä päivittää?)

Aiemmin mainitussa Hollywood Reporterin jutussa Spielberg väittää (lipsauttaa? vitsailee?), että Kennedyllä on Lucasfilmin johdossa viiden vuoden sopimus. Olkoon vain niin, mutta tosiasia on, että Kennedy olisi jo hyvin monen vuoden ajan saanut työpaikan melkein minkä tahansa yrityksen johdosta, jos olisi halunnut. Ellei jokin mene todella pahasti pieleen, hän hallitsee kaukaista galaksia vielä pitkään.

Uusi Lucasfilm aloittaa kapinoimalla

Nyt se tiedetään. Dave Filonin uusi Star Wars -animaatiosarja ja, samalla, uuden Disney-Lucasfilmin virallisista SW-artikkeleista se, joka ehtii aikanaan silmiemme eteen ensimmäisenä. Ei, se ei ole Reclamation. Eikä se edes ole johdatus episodiin VII, kuten minä totisesti uskoin ja odotin.

Se on Rebels, animaatiosarja, joka sijoittuu episodien III ja IV väliin. Clone Warsista vastannut Filoni kapellimestaroi. Executive producereina myös Greg Weisman (Gargoyles ym. animaatiosarjoja) ja Simon Kinberg (mm. Hollywoodin uusi Sherlock Holmes ja tuleva X-Men: Days of Future Past). Viimeksi mainittuhan siis kirjoittaa myös yhtä tulevista spinoff-elokuvaa. Clone Wars -tekijäkaartia muutoin odotetusti Rebelsin riveissä. Tv-ensi-ilta syksyllä 2014, loogisesti Disneyn kanavilla. Juonesta ei tietenkään kerrottu mitään (otsikkokin voi tarkoittaa vaikka mitä/ketä), mutta TIE Fightereita siellä sitten ainakin on. Virallinen tiedote & julkistusvideo täällä.

Ensiajatuksia:

  • LFL sai juuri sanottua haluavansa keskittyä uusiin elokuviinsa. Nytkö sitten kuitenkin käännetään katse niinkin kauas kuin tapahtumiin, jotka johtavat siihen vanhimpaan SW-elokuvaan? Tuntuu omituiselta – tai vähintään asettaa ne edelliset vastaukset mm. 3D-versioiden ja Detoursin hyllyttämisestä eriskummalliseen, ellei peräti tekosyiseen valoon.
  • Setting on sitä yllättävämpi, kun tarkastellaan aikataulua: Rebels aloittaa syksyllä 2014, joten ensimmäinen kausi jatkunee seuraavaan talveen, jolloin taas Episode VII:n ensi-ilta saattaa olla jo vain muutamien kuukausien päässä. Edelleen, olisin totisesti kuvitellut telkkarisarjalla johdateltavan kohti uusia elokuvia.
  • Toisaalta, ratkaisu on hyvin ymmärrettävä siinä mielessä, että Disney-LFL haluaa taatusti johdattaa uuden suuntansa pariin myös prequeleihin pettyneet, SW:stä jo etääntyneet vanhat fanit. TIE Fightereita ja Kapinaliiton ensiaskeleet? Yeah, that oughta do it.
  • Niin paljon kuin expanded universessa onkin SW-universumia kammattu, episodien III ja IV välinen aikaa ei itse asiassa ole käytetty ihan puhki. Ja sitä paitsi, tässähän sitä nyt sitten vähitellen paljastuu, kuinka vanha expanded universe joutuu ullakolle..
  • Simon Kinbergin mukanaolo tarkoittaa todennäköisesti, että Kinberg kirjoittaa huhutun Solo-prequelin. Se ainakin sijoittuisi samoihin vuosiin. Tai no, toki kyseessä voi olla jokin toinenkin hahmo joka noina vuosina seikkailee, Boba Fett tai Yoda vaikkapa, mutta kun Solo kerran lienee jo lähes varmuudella mukana Episode VII:ssäkin, luottaisin tässä jo huhuun.
  • Hahmoihin liittyen ja muutenkin, on kai ihan mahdollista, että Rebels joka tapauksessa käsittelee teemoja tai tapahtumia, jotka heijastuvat myös uuteen elokuvatrilogiaan – välissä vain ajallisesti tapahtuu originaalitrilogia.

Päällimmäiseksi jää silti yksi ajatus. Mitä merkillistä voi tapahtua tv-sarjassa, joka kertoo kapinallisista ajassa vuosia ennen Kapinaliiton ”ensimmäistä voittoa pahaa galaktista Imperiumia vastaan”? Vapise, kaanonin logiikka…

Kloonisotien lopun ei pitäisi yllättää

swcw_wallpaper_jedi_800x600Maanantaina tiedotettiin, että Star Wars: The Clone Wars -animaatio päättyy meneillään olevaan viidenteen kauteensa (Hollywood Reporterin uutinen). Tai no, tarkkaan ottaen Lucasfilm ilmoitti ”ajavansa sarjaa alas” (to wind down, joku voisi kääntää vähän toisinkin) ja täsmensi ”bonus-jaksoja” olevan vielä tulossa, mutta sarjan päättymisestähän täytyy olla kyse. Ehkäpä tv-elokuva tai pari vielä, ja sitten loppu?

Sen sijaan LFL ilmoitti valmistelevansa uutta animaatiosarjaa, joka sijoittuu elokuvissa tai tv-sarjoissa ennen näkemättömään ajanjaksoon. Erittäin, erittäin vahva veikkaukseni: Return of the Jedin jälkeen, ennen Episode VII:ää.

Esimerkiksi Wikipedia väittää, että Clone Wars -piirretyn odotettiin vaihtavan levittäjäkanavaa Cartoon Networkilta Disneyn kanavalle ja jatkuvan kuudennelle kaudelleen. Wiredin mukaan kuudes kausi oli tekeillä ja tarkoitettu viimeiseksi. Mutta täytyy sanoa, että minä ainakin ounastelin tätä uutista Episode VII -paukusta lähtien.

Ei siksi, ettäkö sarjan veto loppuisi. Clone Wars on pitänyt suosionsa yllättävänkin hyvin: 1,7 miljoonaa viitoskauden lopussa ei ole paha pudotus, jos ensimmäisten kausien ennätyksetkin olivat noin kolmessa miljoonassa, ja varmasti erinomainen suoritus Cartoon Networkilla. Ja vaikka itse luovutin paikallaan junnaavan ja vakavoitumista viimeiseen asti välttelevän sarjan kanssa jo muutama vuosi sitten, moni väittää sen parantaneen juoksuaan viimeisillä kausillaan. Mikäpäs siinä, hyvä jos on. Kieltämättä vitoskauden traileri saa minut melkein kiinnostumaan uudelleen.

Ei, vaan siksi, että uusi Lucasfilm haluaa selvästi jättää vanhan taakseen. Aiempiin – monien vihaamiin, muistattehan! – prequeleihin suoraan viittaava animaatiosarja ei enää sovi kuvioon. Tilanne voisi olla toinen, jos Clone Wars -piirretty olisi vasta aloitettu, mutta viiden vuoden aikana sen asetelmaa on jo ehditty jauhaa. Jos sarjalla vielä meneekin hyvin, tuskin enää kauaa. Tietysti, jos kuudes kausi oli tarkoitettu viimeiseksi, ei kauaa olisi tarvittukaan, mutta nämä tarinathan voidaan tosiaan yhä julkaista tv-leffoina tai dvd:lle. Kun vielä otetaan huomioon katsojakato, jonka kanavanvaihto aiheuttaisi (ja markkinointipanostukset, joita muutenkin päättyvään sarjaan vaadittaisiin), ei Disney-LFL todellakaan tapa lypsävää lehmää. Pikemminkin aikansa palvelleen satatonnarin.

Meidän katsojienkin kannalta ratkaisun pitäisi olla ainoastaan tervetullut, vaikka sarjalla faninsa onkin. Olen jo ehtinyt hieman nalkuttaa siitä, kuinka hölmöä on, että Attack of the Clonesin ja Revenge of the Sithin väliseen lyhyeen ajanjaksoon yritetään tunkea loputtomiin yhdentekeviä seikkailuja, joissa on tapahtuvinaan hirveästi, muttei kuitenkaan oikeasti voi tapahtua saagan kokonaisuuden kannalta mitään. Mielestäni George Lucas teki suuren virheen – yhden prequelien suurimmista – jättäessään kloonisodat elokuviensa tapahtumien ulkopuolelle, mutta yritykset korjata tämä virhe on varmasti nyt nähty. Itse pidin Genndy Tartakovskin lyhytanimaatioista, en tästä Dave Filonin pitemmästä sarjasta, inhosin syvästi Filonin sarjan aloittanutta elokuvantekelettä ja asenteeni Dark Horsen tämän ajan sarjakuvatarinoihin on so-and-so. Muut voivat olla toista mieltä, mutta yhtä kaikki: eiköhän tämä ollut tässä.

Edessä on uusi aika. Toivottavasti parempi.

Maanantain tiedotteessa kerrottiin niin ikään, että Seth Greenin ja kumppanien tulossa ollut Star Wars Detours -parodiasarja (traileri) pistetään hyllylle ”uuteen suuntaan sopimattomana”. En jää kaipaamaan, vaikka hylly olisi syvä ja sijaitsisi sokkeloisessa varastossa, vaikkapa siinä Indiana Joneseista tutussa. Haluan ajatella, että nämä siirrot tarkoittavat sitä, että seuraava Star Wars -animaatio on aivan toista maata, ja johdattaa odotuksia herättävästi sarjan elokuvien uuteen aikakauteen.

”No, tehdään sitten nuo elokuvat”

BusinessWeek julkaisi tänään erittäin kiinnostavan artikkelin How Disney Bought Lucasfilm—and Its Plans for ’Star Wars’. Poimintoja:

  • Disney teki sittenkin aloitteen, ei Lucas.
  • Disneyn pomon Bob Igerin henkilökohtainen suhde Lucasiin (Young Indiana Jones -ajoilta) oli kuviossa oleellinen pala. Samoin se, miten Disney oli käsitellyt Pixaria (jonka Lucas aikanaan perusti).
  • Lucas halusi myydä LFL:n ja Star Warsin sellaiselle, jonka kautta hänellä säilyy jonkinlainen kontrollintynkä sarjaansa. Disney kuitenkin teki selväksi, että lopullinen päätösvalta on kaupan jälkeen heillä.
  • Lucasin mukaan episodit VII-IX pantiin alulle ennen Disney-neuvotteluja, mutta tietäen, että ne olisivat edessä: “When Kathy (Kennedy) came on, we started talking about starting up the whole franchise again. I was pulling away, and I said, ‘Well, I’ve got to build this company up so it functions without me, and we need to do something to make it attractive.’ So I said, ‘Well, let’s just do these movies.’ ” Tämän jälkeen palkattiin käsikirjoittajat, ja vasta sitten soitettiin Disneylle.
  • Tästä huolimatta Lucas ei aluksi halunnut näyttää Disneylle uuden trilogian luonnoksia: ”Ultimately you have to say, ‘Look, I know what I’m doing. Buying my stories is part of what the deal is.’ I’ve worked at this for 40 years, and I’ve been pretty successful.” 
  • Iger tykkäsi luonnoksista, kun ne viimein näki: “We thought from a storytelling perspective they had a lot of potential”.
  • Lucas osallistuu uuden trilogian kirjoittajatapaamisiin. “I mostly say, ‘You can’t do this. You can do that.’ You know, ‘The cars don’t have wheels. They fly with antigravity.’ There’s a million little pieces. Or I can say, ‘He doesn’t have the power to do that, or he has to do this.’ I know all that stuff.”
  • LFL neuvotteli Fordin, Hamillin ja Fisherin kanssa rooleista jo ennen Disney-diiliä.
  • Live action tv-sarja on taas pöydällä, Disneyn omistaman ABC:n kautta.

Muutama kysymys/huomio:

  • Pistikö Lucas uudet käsikirjoitukset alulle (vain) siksi, että nekin tulisivat olemaan ”hänen elokuviaan” – sen sijaan, että myisi joskus aikanaan firmansa jollekulle, joka sen jälkeen varmuudella sepittäisi täysin omat tarinansa?
  • Jos näin, onko kyseessä tarina, jonka Lucas todella haluaa kertoa? Tarina, jonka siemen on itänyt 30 vuotta, vai tarina, joka keitettiin kokoon, jotta olisi jotain myytävää?
  • Lucas on ennenkin tarjoillut meille tarinan, joka piti tehdä vasta sitten, kun aiempien arvoinen idea on kasassa. Sen idean nimi oli Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta. Hmmm…
  • Osa Star Wars -faneista saattaisi olla eri mieltä siitä, että Lucas tietää mitä tekee SW-tarinoidenkin sepittämisen kanssa.
  • Mistä päästäänkin pääkysymykseen: Kuinka tarkkaan Disney seuraa Lucasin tarinaa? Tiedostan, että kysymys on hieman hoopo niin kauan kuin emme tiedä siitä tarinasta mitään, mutta hei, tästä tässä nyt kuitenkin on kysymys.
  • Pienemmällä painoarvolla: kuinka suuri Lucasin vaikutusvalta nyky-Lucasfilmiin on? Tarinamaailman sisäisen logiikan konsultin rooli kuulostaa muuten ihan passelilta, paitsi että mieleen tulee aika monta LFL-tyyppiä Steve Sansweetista ja Pablo Hidalgosta alkaen, jotka olisivat Lucasia itseään parempia continuity-asiantuntijoita.
  • Arvasin heti the uutisen julkistamishetkellä lokakuussa, että nyt ABC:llä aletaan heti puuhata kauan haudottua SW-tv-sarjaa. Silloin en vain arvannut, että tekeillä olisi spinoff-elokuviakin. Jos nyt saisin toivoa, en puskisi näitä kaikkia maailmalle samanaikaisesti – tarkoittaen sekä teko- että julkaisuvaihetta. Jos niitä spinoffeja on putkessa Episodien välivuosille, en pitäisi kiirettä telkkarisarjan kanssa.

Valtakunta Michael Arndtin haastattelusta. Taitaisi maksaa moni.

Aiemmin julkaistua: Prinsessa ja puoli valtakuntaa

Uutinen tavoitti minut myöhään illalla tiistaina 30. lokakuuta 2012. Olin töissä, ja lehti oli juuri saatu kiinni & painoon. Omasta mielestäni uutinen Lucasfilmin myynnistä Disneylle olisi – tietenkin – oikeuttanut vaikka ”etusivuun uusiksi”, mutta siihen emme sentään ryhtyneet.

Sen sijaan soitin seuraavana päivänä (joka muuten oli vapaa) kulttuuritoimituksen esimiehelle ja kerroin kirjoittavani jutun. Pakkohan minun oli, eikö totta? Näin kirjoitin:

PRINSESSA JA PUOLI VALTAKUNTAA

Disney osti Star Warsin ja sai yrityskaupassa kovan luokan kylkiäiset.

Aki Jörgensen

Myöhään tiistai-iltana Suomen aikaa internet vavahteli kuin samanaikaisen Sandy-myrskyn riepottelemana. On vaikea kuvitella ainakaan kulttuurin alalta suurempaa nettiuutista kuin Lucasfilm-yhtiön myyminen Disneylle. Etenkään, kun se tarjoiltiin jo pressitiedotteessa saatesanoilla ”Star Wars episodi 7 tulossa vuonna 2015″.
Sosiaalisessa mediassa nähtiin heti mahdollisuudet. Kultabikinityttö Leia Disney-prinsessana. 2000-luvun vihatuin elokuvahahmo Jar Jar Binks Disneylandin paraatissa. Samanhenkisiä uusia Star Wars -elokuvia.
Tai: tuore näkökulma väsähtäneeseen sarjaan. Toisille riitti onneen pelkkä uutinen avaruussaagan valkokangasjatkoista.

Disney maksoi Lucasfilmistä 4,05 miljardia dollaria eli runsaat kolme miljardia euroa. Summa ei ole aivan tähtitieteellinen: esimerkiksi Helsingin pörssissä on tusinan verran markkina-arvoltaan arvokkaampia yhtiöitä. Disney-yhtiö väitti laskeneensa arvon lähinnä pelkän Star Warsin perusteella.
Yhdelle miehelle se on toki kelpo tili: Lucasfilmin omisti kokonaisuudessaan yhtiön perustaja George Lucas.
Mitä Disney miljardeillaan saa? Kokoaan huomattavasti merkittävämmän elokuvastudion. Lucasfilmin 20 viime vuoden filmografia koostuu lähinnä kolmesta Star Warsista ja yhdestä Indiana Jonesista (Disney omistaa nyt Indynkin oikeudet).
Mutta sarjaelokuvien lisäksi, tai niiden edellä, George Lucasin rakkaudenkohde on aina ollut tekniikka. Lucasfilmin tytäryhtiöt, erikoisefektipaja Industrial Light & Magic ja äänituotantofirma Skywalker Sound, esiintyvät melkein jokaisen tehoste-elokuvan lopputeksteissä. Disney omistaa nyt nekin.
Neljäs iso kimpale on tietokonepelifirma LucasArts, joka nykyisin keskittyy Star Wars -peleihin. Bisnes-arvoltaan vähäinen ei liene myöskään Lucas Licensing, jonka kautta Disney saa nyt osansa siitäkin Star Wars -tavarasta, jota Lucasfilm ei itse tuota.

Tämä kaikki tarkoittaa, että Aku Ankan ja animaatioelokuvat mieleen tuovan Disneyn siivu länsimaisesta viihdeteollisuudesta paisuu entisestään.
Muutama vuosi sitten Disney osti supersankarisarjakuvatalo Marvelin, suunnilleen samaan hintaan kuin Lucasfilmin nyt. Oman televisioyhtiön ABC:n se on omistanut jo pitkään. Elokuvapuolella Disneyn kruununjalokivi on nykyisin Toy Storyista tunnettu animaatiostudio Pixar – joka muuten sai alkunsa osana Lucasfilmiä 1970-luvun lopussa.
Tiistain uutisen mukaan Disney aikoo säilyttää Lucasfilmin yksiköt ja työntekijät toistaiseksi paikoillaan. Tytäryhtiöiden välille on silti helppo visioida yhteistyökuvioita.
Miten olisi vaikkapa LucasArtsin rakastettuun Monkey Island -tietokonepeliin perustuva Pixar-elokuva? Kymmenen vuotta kypsytellyn Star Wars -televisiosarjankin luulisi nyt nytkähtävän eteenpäin.

Ja sitten on tietysti se pääpotti: Star Wars episodi 7. Ja kahdeksan, ja yhdeksän, muutaman vuoden välein. Lopputuloksen laadusta riippumatta lopullinen lupa painaa rahaa.
Ensijärkytyksen jälkeen ajatusta kannattaa sulatella. Disneyn omistaman Lucasfilmin tuottama Star Wars ei välttämättä ole mikään katastrofi. Vuosien 1999-2005 Star Warsien perusteella George Lucasin olisi pitänyt luovuttaa soihtu eteenpäin jo 1990-luvulla. Netissä moni huuteli apuun Joss Whedonia, joka äskettäin päivitti hittileffaksi Marvelin Avengers-sarjakuvan.
Eniten hirvittää tiistaina asetettu aikataulu. Ei ole temppu eikä mikään ponkaista pikavauhtia pystyyn tuotanto, joka tähtää uuteen Star Warsiin jo jouluksi 2015. Mutta jos George Lucas kehitteli omia jatko-osiaan vuosikausia, johtaako vauhti parempaan lopputulokseen?
Lohtua sen sijaan voi hakea vaikka siitä, että tiistain yrityskaupan jälkeen alkuperäiset, 2000-luvun efekteillä korjailemattomat Star Warsit (1977-1983) julkaistaneen viimein bluraylle. George Lucas ei ole halunnut niitä faneille tarjota, mutta Disneylle Star Wars on tuote.

Puolensa siinäkin.

(julkaistu Savon Sanomissa 1.11.2012)