Yksi Star Warsin sankareista on poissa: Marcia Lucas (1945-2026)

Marcia Lucas, leikkaaja, George Lucasin ex-vaimo ja yksi heistä, jotka on palkittu Star Warsista Oscarilla (hänen ex-miehensä ei kuulu tähän joukkoon), on kuollut.

Marcia Lucasin (4.10.1945 – 27.5.2026) sanotaan usein pelastaneen alkuperäisen Star Warsin leikkaushuoneessa. Se voi olla vähän liioittelua, olihan elokuvalla jopa useampi kreditoitu leikkaajakin. Ja yleisemminkin elokuva on ryhmätyötä ja onnistuneiden elokuvien sankareilla on monet kasvot (tässä tapauksessa myös hänen ex-miehensä).

Mutta sitä ei käy kiistäminen, että ensimmäinen Star Wars -elokuva toimii, kuten kaikki hyvät elokuvat, hyvin pitkälti siksi että se on monien muiden yksityiskohtien lisäksi todella taitavasti leikattu, ja sen osuuden mestari oli erityisesti Marcia Lucas.

Marcia Lou Griffin oli kotoisin pienehköstä Modeston kaupungista Californiasta kuten myös hänen tuleva miehensä George Lucas, vaikka he eivät siellä tavanneetkaan. Hän ei tullut kulttuurisuvusta, vaan päätyi elokuva-alalle aiemman poikaystävänsä kautta kuin sattumalta. Hänellä oli kuitenkin silmää leikkaukseen – alalle, joka muuten miehisessä Hollywoodissa oli perinteisesti ollut monen muunkin työssään taitavan naisen valtakuntaa. Marcia ja George tapasivat opiskellessaan alaa University of Southern Californiassa, jona aikana Georgesta ei olisi kukaan uskonut tulevan viihdemogulia: häntä kun niin ikään kiinnostivat pikemminkin leikkaus, kuvaus ja ääni kuin tarinat, viihdyttäminen tai edes käsikirjoitukset.

Ennen Star Warsia Marcia leikkasi Georgen ensimmäiset pitkät elokuvat, kokeellisen ja kaupallisesti epäonnistuneen THX-1138:n (1971) ja myöhemmin rakastetuksi klassikoksi kasvaneen hitin American Graffitin (1973), josta Marcia palkittiin Oscar-ehdokkuudella kuten myös miehensä ohjauksesta. Molempien näiden elokuvien kaikkein uraa uurtavin aspekti liittyy ääniin, joista vastasi Walter Murch (THX-1138:n ääniraita on kokonainen maailma kylmää dystooppista scifimaailmaa radiokuulutuksineen ja American Graffiti oli vallankumouksellinen diegeettisen musiikin eli kohtauksissa tapahtumien taustalla koko elokuvan läpi autoradioista kuuluvan musiikin käytössä), mutta tietenkin äänien leikkaukseen liittyy koko ajan oleellisesti myös kuva.

Miehensä elokuvien lisäksi Marcia ehti leikata kaveriporukkaan kuuluneen toisen nousevan ohjaajätähden, Martin Scorsesen elokuvia, joiden joukossa Taxi Driverin – kas siinäkin hyvin tehokkaasti leikattu elokuvaklassikko.

American Graffiti: George Lucasin toinen pitkä elokuva, Marcia Lucasin ensimmäinen Oscar-ehdokkuus leikkaajana.

Star Warsissa Marcian ei alunperin pitänyt varsinaisesti olla mukana. Hänen oli laskettu synnyttävän parille ensimmäisen lapsen juuri noihin aikoihin, mutta raskaus päättyi keskenmenoon. Niinpä Marciakin ehti mukaan ensiaskeliaan ottavan kaukaisen galaksin satukokoelman tekijäkaartiin. Hyvä niin, sillä ykkös-warssin polulla olleisiin lukemattomiin töyssyihin kuului vaihe, jossa leffan ensimmäinen leikkausversio ei toiminut kenenkään mielestä lainkaan.

Leikkaamoon värvätyistä pelastajista tärkein oli Marcia, jonka osuudesta tärkein oli koko elokuvan loppu eli Yavinin taistelu avaruusaluksineen, Kuolemantähden kuiluineen ja niiden lomaan leikattuine kapinallisten ja imperiumilaisten päällystöineen. Leikkauspöydällä oli valtava määrä filmimateriaalia pienoismalleista, yksissä ja samoissa ohjaamolavasteissa kuvatuista pilottikuvista, aivan toisissa lavasteissa kuvatuista Peter Cushingista ja Carrie Fisheristä ja niin edelleen. Avaruusaluskuvien paikalla leikkauksessa käytettiin väliaikaisesti toisen maailmansodan lentoleffoista napattuja pätkiä. Kahdeksan viikon urakan aikana Marcia Lucas teki taikojaan ja käytti saksiaan ja teippiään. Leffaan ei esimerkiksi oltu käsikirjoitettu tai kuvattu sitä nyt niin oleelliselta tuntuvaa yksityiskohtaa, että Kuolemantähti kohtauksessa lähestyy koko ajan ampumistilaisuuttaan ja on lopulta vain sekuntien päässä kapinallistukikohdan tuhoamisesta. Tämä koko jännite rakennettiin kuvatuista kuvista kokonaan leikkauspöydällä.

Lopputaistelun lisäksi Marcia toki paranteli elokuvaa muualtakin. Hän esimerkiksi henkilökohtaisesti palautti elokuvaan siitä kertaalleen poistettuja ”may the Force be with you” -repliikkejä. Eikä sovi unohtaa tätäkään, vaikka tämä juttu ajoittuu kertomuksellisesti leikkausvaiheen edelle: juuri Marcia Lucasin idea oli elokuvan käsikirjoitusvaiheessa se, että Ben Kenobin pitäisi kuolla taistelussa Darth Vaderia vastaan, koska hänellä ei ollut enää varsinaista käyttöä elokuvan loppupuolella, ja palata sen sijaan Voiman kautta auttamaan Lukea.

(Tavallaan Marcian ansiosta meillä on lisäksi koko Chewbaccan hahmo, jos kohta tässä oivalluksen kunnia tietysti kuuluu Georgelle. Juuri Marcian koira oli se alaskanmalamuutti, joka tykkäsi istua autossa pelkääjänpaikalla, ja jonka näyn George kehitti muotoon miehestä ja karvaisesta apinamaisesta olennosta yhdessä avaruusaluksen ohjaamossa. Ja tuon koiran nimihän oli Indiana, joka niin ikään kaikui myöhemmin saman miehen elokuvatuotannossa…)

”This is Red Five, I’m going in.” Luke Skywalkerin ja Marcia Lucasin suurin tähtihetki Tähtien sodassa.

Star Warsin jälkeen Marcia halusi omistautua perheen perustamiselle. Vuosia myöhemmin hän sanoi itse – J.W. Rinzlerin kirjoittamassa tuottaja Howard Kazanjianin elämäkerrassa A Producer’s Life, johon häntä on mittavasti haastateltu ja josta otin tai tarkistin monia tässä kirjoituksessa mainittuja asioita – halunneensa suoraan sanottuna kotiäidiksi.

Lopulta toive toteutui, mutta idyllistä perhettä Lucaseista ei tullut. Lucasit adoptoivat Amanda-tyttärensä vuonna 1981, mutta jo seuraavana vuonna avioliitto oli kariutumassa. Marcia palasi kaukaiseen galaksiin vielä auttamaan miehensä kolmannen Star Warsin Return of the Jedin (1983) leikkauksessa, jossa hän korosti erityisesti Luke Skywalkerin (Mark Hamill) tunnetilaa rauhallisemmaksi – ohjaaja Richard Marquand oli halunnut paljon ottoja, joissa Luke on vihainen esimerkiksi Obi-Wanin haamulle siitä, ettei tämä kertonut Vaderin olevan hänen isänsä.

Mutta Jedin paluun ensi-illan vuonna Lucasit jo erosivat. Marcia meni naimisiin Tom Rodriguezin kanssa ja sai tämän kanssa toisen tyttärensä Amyn. (George taas seurusteli ainakin laulaja Linda Ronstadtin kanssa, mutta adoptoi myöhempinä vuosina kaksi lasta lisää yksinhuoltajana, ja solmi toisen avioliittonsa vasta eläkevuosinaan.)

Jedin paluu on jostain syystä myös viimeinen elokuva, jonka leikkaajaksi Marcia Lucas on kreditoitu. 1990-luvulla hän palasi lyhyesti elokuva-alalle tuottajan roolissa, mutta selvää on, että hänet muistetaan ennen kaikkea ex-miehensä ensimmäisten elokuvien leikkaajana.

”Why didn’t you tell me?” Jedin paluun kohtaus, jossa Marcia ei halunnut Luken näyttäytyvän vihaisena.

Marcia Lucasia on joskus kutsuttu peräti ”Star Warsin sydämeksi” siinä missä George oli sen aivot. Edellä mainitussa Rinzlerin kirjassa Marcia itse kiistää tämän tulkinnan sanoen, että tarina, ohjaus ja ”kaikki ne klassiset nimet” tulivat kuitenkin hänen ex-miehensä mielikuvituksesta – vaikka myöntää kyllä, että hän sai monet kohtaukset toimimaan.

Mutta jos jossitellaan, ei oikeasti ole ihan mahdotonta ajatella Marcia Lucasin todella olleen George Lucasin muusa tai salainen ase. Tai aivan vähintään erittäin tärkeä taiteellinenkin yhteistyökumppani.

George Lucasin kolme ensimmäistä elokuvaa ovat nimittäin varsin hämmästyttävä trilogia. THX-1138 on pienen piirin kokeellinen kulttielokuva dystooppisessa scifimaailmassa, American Graffiti on aikansa kaiken kansan draamakomedia jalat amerikkalaisessa maassa (tai ainakin autojen kaasupolkimilla) ja Star Wars, niin, Star Wars on – tai siis ilmestyessään oli – häpeämättömän viihteellinen todellisuuspako keskellä synkkien ja ahdistavien aikojen ja elokuvien 1970-lukua. Se on kolmikko elokuvia, joka ei tunnu saman ihmisen tekemiltä, ja kun ne sellaisiksi tietää, niiden tekijän olisi voinut sen jälkeen kuvitella tekevän aivan mitä tahansa muuta.

Mutta mitä tuo Hollywood-vastainen kapinallinen teki, oli lisää Star Warsia, ja mitä hänestä tuli, oli monimiljonääri ja Hollywood-viihteen kesäleffaistumisen käynnistäjä. No, totuus tietysti on myös, että George Lucas kirjoitti ja tuotti Indiana Jonesit, toi Akira Kurosawaa uusille yleisöille, kehitti elokuvien erikoistehosteita niiden nykyiselle tasolleen ja vaikka mitä muutakin, mutta silti: kolmen ensimmäisen elokuvansa jälkeen hän ohjasi itse enää kolme elokuvaa, ja ne ovat episodit I, II ja III. Oma tulkintani (josta olen kirjoittanut tässä blogissa vuosia sitten ainakin näissä kahdessa kirjoituksessa) on, että Star Wars ikään kuin kaappasi George Lucasin uran.

Mikä osuus Marcian poistumisella hänen elämästään oli hänen taiteelleen ja urautumiselleeen, jää tietenkin spekulaatioiden varaan. Mutta siinä missä nuori George piti ei-kertovasta elokuvataiteesta ja kuvista ja äänistä, hänen puolisonsa Marcia piti tarinoista ja hahmoista, ja on hyvin helppo kyökkipsykologisoida, että tämä yhdistelmä vaikutti siihen, millainen Star Warsin originaalitrilogiasta tuli – vaikka jälleen, totuuden ja ryhmätyön kunnioituksen nimissä, on huomautettava, että Georgella oli kyllä muitakin sparraajia itselleen tuskaisessa käsikirjoitustyössään.

George oli ja on myös tunnetusti introvertti, ja Marcia oli ekstrovertti, joka viihtyi ihmisten parissa. Ei ole kovin vaikea kuvitella sitäkään, että puolisolla saattoi olla tärkeäkin rooli siinä, millaisia ystävyyksiä ja yhteistyökumppanuuksia ohjaaja onnistui 1970-luvulla rakentamaan.

George Lucasin omia mielipiteitä pääsen lähimmäksi tällä yhdellä sitaatilla, joka sekin on Rinzlerin kirjasta: ”Always save a person whose opinion you trust for the very end.”

Marcia, George ja Marcian Star Wars -Oscar. George Lucas oli ehdolla sekä ohjauksesta että käsikirjoituksesta sekä American Graffitista että Star Warsista, mutta ei voittanut.

Kun Marcia Lucas näki episodi I:n, hän itki elokuvan jälkeen parkkipaikalla autossaan, koska ei pitänyt elokuvaa onistuneena. Hän näki siinä ideoita, mutta toteutuksessa lähinnä ongelmia ja silmäkarkkia. Vielä vuosia myöhemmin hän ei pitänyt myöskään jatko-osatrilogiasta, mutta sitä tekemässä ei toki ollut enää George Lucaskaan.

Mutta kun Lucasfilm täytti 40 vuotta vuonna 2015, yhtiön omisti jo Disney, ja sen perustaja päätti jättää juhlat väliin. Hänen sijaansa juhlien ”special guestiksi” saapui Marcia – nainen, joka vuosikymmenten ajan oli kieltäytynyt haastatteluista. Rinzlerin Kazanjian-kirjan (joka tuntuu olevan salavihkaa tarkoitettukin myös Marcia Lucasin tarinan kirjaksi) kirjoittajan äänen mukaan se oli ”Marcian ilta”.

Marcia Lucas kuoli viime viikolla syöpään 80-vuotiaana. Tämä ei liity enää varsinaisesti mihinkään, mutta tällaisessa suomalaisessa Star Wars -blogissa tuntuu pakolliselta mainita, että amerikkalaiset mediat luettelevat häntä kaipaan jääneiden joukossa Felix Hallikaisen ja Aeliana Hallikaisen. Tiedossani ei ole, miten läheinen Suomi-yhteys on näillä Marcia ja George Lucasin lapsenlapsilla, mutta sukunimi tulee Amanda Lucasin aviomieheltä Jason Hallikaiselta.

Upporikas altavastaaja: Kymmenen haja-ajatusta George Lucasista

Kirjoitin George Lucasin tänä syksynä julkaistusta elämäkerrasta The Last Jedin viime vuoden lopulla tämän muutamassa sanomalehdessä ja alkuviikosta tässä blogissa julkaistun jutun. Tässä muutama sana lisää erityisesti teille, hyvä blogiyleisö.

george-lucas_0

Ensin itse kirja. Brian Jay Jonesin ytimekkäästi nimetty George Lucas (Like 2017) on 650-sivuinen järkäle, jossa on lopussa 50 sivua lähdeviitteitä. Se on siis huolelliseen taustatyöhön perustuva koonti, ja nimenomaan Lucasin elämäkerta eikä Star Wars -elokuvien making of. Hyvä niin – jälkimmäisiä on olemassa enemmän, ja sellaiseen näkökulmaan luonnollisesti keskittyvät myös vaikkapa dvd- ja bluray-julkaisujen ekstrat. Jonesin kirja ei ole auktorisoitu elämäkerta, mikä tarkoittaa, että tekijä ei ole itse haastatellut Lucasia eikä kovin monia muitakaan primäärilähteitä. Lähdeluettelosta voi toki päätelläkin, että Lucasin ja monien muiden sanomisia kirjaan on kyllä ansiokkaasti selattu.

Annan kirjalle suosituspeukkuni, vaikka loppupuolelta löysin siitä hämmästyttävän isoja virheitäkin. Kirjassa esimerkiksi väitetään, että Lucasin pitkään visioima näytelty Star Wars -sarja Underworld olisi nyt tulossa jouluksi 2018 (ei ole), ja jopa että Lucas omistaisi yhä itse Lucasfilmin tytäryhtiön Skywalker Soundin (ei omista).

Tässä muutamia poimintoja kirjasta ja/eli Lucasista, jotka jäivät lehtijuttua varten tekemiini muistiinpanoihin, mutta joiden ajattelin kiinnostavan tämän blogin lukijakuntaa. Näitä sattui ihan vahingossa tulemaan kymmenen, joten nostin sen otsikkoon.

american graffiti.jpg

American Graffiti (1973) eli suomeksi Svengijengi ’62, Lucasin ohjauksista ainoa ”maallinen”.

Lucasin lapsuus ei ollut idyllinen. Hänen välinsä erityisesti isäänsä eivät olleet erityisen läheiset. Tämä saattaa selittää, että Lucas ei koskaan ihannoi elokuvissaan kotia tai lapsuutta kuten ystävänsä Steven Spielberg usein tekee. Nuoruutta Lucas tosin jo vähän ihannoi, etenkin American Graffitissa, mutta se onkin jo eri asia, sillä nuoruudessa ihminen on jo lapsuutensa ohittanut. Kirjassa huomautetaan, että sen sijaan Lucas käsittelee elokuvissaan usein ihannelapsuuden mahdollisuutta: ajatellaanpa vaikkapa Anakinia, Lukea tai Indiana Jonesia kolmannen elokuvan takauma-alussa.

Lucas tahtoi kilpa-ajajaksi. Podrace-kohtaukseen nykyään kohdistuvan inhon vuoksi monilta on voinut unohtua, kuinka monissa Lucasin elokuvissa onkaan autoilla (tai avaruusaluksilla) tapahtuva kilpa- tai takaa-ajokohtaus. Nimittäin melkein kaikissa: THX-1138:ssaAmerican Graffitissa, useimmissa Star Warseissa, parissa Indiana Jonesissa… Lucasin noin kymmenestä nuoruuden lyhytelokuvasta kaksi kuvaa pelkkää autoilua. Alla toinen niistä, tosin suttuisena Youtubeen päätyneenä kopiona:

Lucas rakasti nuorena eniten kuvaa ja leikkausta. Hän ei pitänyt käsikirjoittamisesta eikä näyttelijöiden ohjaamisesta. Useimmissa hänen opiskelijatöissään ei käytännössä ole näyttelijöitä lainkaan, tai ainakaan he eivät lausu käsikirjoitettuja repliikkejä. Opiskellessaan Lucas ajattelikin ryhtyvänsä ammatiltaan dokumenttikuvaajaksi tai leikkaajaksi, ja tekevänsä opiskelijaelokuviensa kaltaisia abstrakteja kuvan ja äänen montaaseja silloin kuin palkkatöiltään pystyisi. Niin kaukana kuin tällainen taiteilu Star Warseista onkin, näen tässä Lucasissa sittenkin myös suoran jatkumon Star Warsien Lucasiin. Lucashan leikkasi originaalitrilogiaa tulevina vuosina uudelleen ja uudelleen sekä rakensi prequelinsa kutakuinkin näyttelijäsuorituksia lukuunottamatta vasta leikkausvaiheessa. Jonesin kirjasta saa kuvan, että Lucasista taisi itse asiassa tulla ohjaaja vain siksi, että saisi kuvata ja leikata haluamiaan elokuvia ilman että kukaan antaisi käskyjä.

Lucasille oli jo nuorena luontevampaa keksiä ideoita ja parantaa toisten käsikirjoituksia elokuvallisemmiksi kuin kirjoittaa itse. Opiskelukaverit ja varhaisten vuosien yhteistyökumppanit muistavat usein, kuinka parhaat ideat tulivat Lucasilta, mutta varsinainen kirjoittaminen ei ollut Lucasin leipälaji. Aikanaan hän myös myönsi tämän itse, tuskaillen ystävilleen suorastaan inhoavansa käsikirjoittamista. Olisipa Lucas vain pitänyt saman linjan prequeleissakin, ja meillä saattaisi olla aivan toisenlainen saaga. Lucas on merkitty käsikirjoittajaksi myös kolmeen 1970-luvun elokuvaansa (THX-1138:aan, American Graffitiin ja ensimmäiseen Star Warsiin), mutta kaikkia niitä tehdessä hänellä oli myös apua. Star Warsin, jonka käsis on kreditoitu yksin Lucasille, tekstiä auttoivat parantamaan Willard Huyck ja Gloria Katz, jotka olivat kirjoittaneet Lucasin kanssa American Graffitiakin. Myöhemmin Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluunhan tunnetusti kirjoittikin Lawrence Kasdan. Indiana Jonesienkin varsinaiset käsikset Lucas jätti aina muille, vaikka ideoi niihin tarinat.

THX-1138.jpg

THX-1138 (1971), Lucasin ohjauksista ”vaikein” ja se, joka on lähinnä hänen opiskelijatöitään.

Nuori Lucas olisi halunnut nähdä taiteellisen elokuvakerronnan nousun. Lucas oli tosiaan itse opiskellessaan innostunut tekemään täysin ei-kertovaa elokuvaa. American Zoetropen perustamisen aikaan 1960-luvun lopussa Lucas toivoi hänen, Francis Ford CoppolanJohn Miliusin ja muiden olevan käynnistämässä uutta aaltoa, jossa Hollywoodin studiot loppujen lopuksi suorastaan kaatuvat tarpeettomina ja heidän porukkansa kaltaiset pienet tekijäryhmät jäävät. Lucas rakasti aikaa, jossa elokuvakerronnan mahdollisuudet tuntuivat demokratisoituvan (olisipa hauska tietää, mitä mieltä hän on nykyisistä tubettajista!). Taustalla vanhempikin Lucas tosin menestyksensä vuosinakin tuki rahalla ja välillä myös nimellään ”vaikeampia taide-elokuvia”, useimmiten hänen ystäviensä epäonnisempia hankkeita, mutta hänen omat puheensa paluusta esoteeristen sävyrunojen pariin jäivät aina puheiksi. Viimeksi hän lausui näitä vielä kaupatessaan Lucasfilmiä Disneylle, mutta jos Lucas todella on viime vuosina tehnyt yksinään ”elokuvia joita kukaan ei katso”, kuten hän itse niitä muotoili, hän on tainnut jättää ne kotivideoiksi.

Sekä THX-1138 että American Graffiti vietiin Lucasilta ja editoitiin hänen jälkeensä toisin. Molempiin elokuviin tehdyt muutokset ovat huomattavasti pienempiä kuin vaikkapa Orson Wellesin kärsimät tai monet muut elokuvahistorian kuuluisat tuottajien puuttumiset taiteelliseen vapauteen. American Graffitista poistetut 4 minuuttia Lucas sai menestyksen jälkeen palautettua elokuvaan jo sen vhs-julkaisuun, ja THX:stä poistetut minuutit eivät ilmeisesti lopulta olleet edes tekijälleen niin olennaisia, koska vuosia myöhemmin Lucasin uusilla tehosteilla hämmentämässä ”Director’s Cutissa” niistä on palautettu vain osa. Olennaista kuitenkin oli, että Lucas otti molemmat tapaukset hyvin henkilökohtaisesti. Näissä riidoissa kylvettiin siemen Lucasin myöhemmälle ehdottomuudelle päättää itse omista elokuvistaan. Kärjistäen: prequel-aikojen Lucas ei kuunnellut kenenkään muun mielipiteitä, koska 1970-luvun Lucas oli oppinut, että muut eivät ymmärrä hänen elokuvistaan mitään.

hair.jpg

Hair (1979), Lucas-ohjaus vaihtoehtoisessa maailmassa. Tässä meidän sen ohjasi Milos Forman.

George Lucas olisi voinut ohjata paitsi Apocalypse. Now!:n, myös Hairin. Lucas oli paljon lähempänä tehdä Ilmestyskirja. Nytin kuin on ehkä yleisesti tiedossa. Kyseessähän oli John Miliusin käsikirjoitus, jota Lucas oli hionut ystävänsä kanssa jo American Zoetrope -yhtiössä 1970-luvun alussa, ennen THX:ää. Tarkoitus oli, että Ilmestyskirja olisi ollut Lucasin seuraava työ American Graffitin jälkeen, ja niin ei käynyt vain siksi, että Zoetropen pomona toimineen Coppolan kanssa syntyi vääntöä projektin oikeuksista, jolloin Lucas päätyi toteuttamaan ideansa avaruusseikkailusta. Toisaalta sama Coppola yritti houkutella Lucasia Ilmestyskirjan ohjaajaksi vielä kesken Star Warsin kirjoittamisenkin. Muistan myös lukeneeni tuottaja Gary Kurtzin sanoneen jossain toisaalla, että Lucasin oli erässä vaiheessa tarkoitus paneutua Ilmestyskirjaaan vielä Star Warsin jälkeenkin. Momentum meni kuitenkin ohi. Tähtien sodan menestys vei Lucasin mennessään, ja Coppola sukelsi pimeyden sydämeen itse. Ennen Graffitia ohi ehti mennä myös hetki, jolloin Lucas olisi voinut päätyä toisten käsikirjoitusten visuaalisesti idearikkaaksi toteuttajaksi tavalla, joka olisi voinut olla hyvinkin luontevaa jatkumoa nuoren Lucasin kokeiluille. Lucasille tarjottiin tuolloin ohjattavaksi ”elokuvia, joissa ei ole tarinaa”: hippimusikaali Hairia, rock-ooppera Tommya. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä, miten niiden kansa olisi käynyt!

big wednesday

The Big Wednesday (1978) eli Villit vuodet, joka muuten sattumoisin tulee juuri tänään televisiosta, ja jonka menestymättömyydellä on jännittävä kytkös Star Warsiin.

Star Warsin menestys teki yllättävistä ihmisistä miljonäärejä. Tiesittekö, että Steven Spielberg on tienannut kymmeniä miljoonia dollareita Star Warsilla? Lucas nimittäin antoi hänelle 2,5 prosenttia tuotoista. Miten, miksi? No. Tällaista ei todellakaan tapahdu nyky-Hollywoodissa, mutta 1970-luvulla oli vielä kohtalaisen normaalia, että ohjaajalle luvattiin palkkioksi niin sanottuja tuottoprosentteja. Siis prosentteja elokuvan tuotosta siinä tilanteessa, että filmi pääsisi omilleen. Lucas oli sopimuksensa mukaan saamassa ensimmäisestä Star Warsista 40 prosenttia bruttotuotosta – sekä ne kuuluisat oikeudet oheistuotteisiin ja jatko-osiin, joilla hän pohjimmiltaan rakensi imperiuminsa. Lucas ei kuitenkaan todellakaan pitänyt itsellään noita 40 prosenttia (eihän hän edes uskonut prosenttien tuovan hänelle kummoisiakaan rahoja). Esimerkiksi Ben Kenobia näytellyt vanhan polven tähti Alec Guinness sai palkkionsa päälle 2 tuottoprosenttia. Star Warsin käsiksen hienosäädössä auttanut aviopari Willard Huyck ja Gloria Katz saivat hekin (yhteensä) 2 prosenttia. Jonesin elämäkerta jättää kuitenkin mainitsematta sen kaikkein huikeimman tarinan: ystävykset Lucas, Steven Spielberg ja John Milius vaihtoivat keskenään 2,5 prosenttia elokuviensa tuottoprosentteja samaan aikaan tekemistään elokuvista. Kyseessä oli tavallaan kaverusten veto siitä, mikä elokuvista Kolmannen asteen yhteysThe Big Wednesday ja Star Wars osoittautuisi menestykseksi. Kolmannen asteen yhteys oli menestys sekin, joten Milius ja Lucas saivat kelpo rahat Spielbergiltä. Surffileffa The Big Wednesday floppasi täysin, joten se siitä Lucasin ja Spielbergin kannalta. Mutta Star Wars, niin… noiden 2,5 prosentin on täytynyt tuoda Spielbergille ja Miliukselle melkoiset tilit.

Lucasfilm kasvoi elokuvatekniikan kehittäjäksi puolivahingossa. Lucas perusti oman tehosteyksikkönsä Industrial Light & Magicin roopeankkamaisesta syystä: jotta hän saisi omiin elokuviinsa haluamiaan erikoistehosteita halvemmalla. Imperiumin vastaiskun aikaan hän alkoi haaveilla digitaalisesta kuvaamisesta ja etenkin leikkauksesta, ja perusti tätä kehittämään tytäryhtiön, joka kutakuinkin ominpäin ja omistajaltaan salaa kehittyi animaatiostudio Pixariksi. THX-äänistandardi puolestaan syntyi, koska Lucas halusi omien elokuviensa kuulostavan hyvältä kaikkialla. Usein muistetaan vain Lucasin elokuvien rooli digitaalisten efektien historiassa, mutta hänen ja hänen yhtiöidensä merkitys myös digitaalisen leikkauksen, kuvaamisen ja lopulta elokuvateattereissa esittämisen saralla on melkoinen. Steven Spielberg onkin sanonut, että Lucas muutti omien elokuviensa lisäksi sen, miltä muidenkin elokuvat näyttävät ja kuulostavat.

lucas kennedy

George Lucas luopumisen hetkellä 2012 valitsemansa seuraajan Kathleen Kennedyn kanssa.

Lucas piti loppuun asti itseään altavastaajana. Tätä on oikeasti vaikea käsittää, mutta nimenomaan tällaista elämäkertakirjaa kahlatessa se tuntuu sittenkin loogiselta. Nuori George Lucas inhosi 1970-luvulla elokuvastudioiden rahanahneuteen perustuvaa mielivaltaista määräysvaltaa taideteoksiin (kuten hän tilanteen koki), eikä ilmeisesti aidosti koskaan tajunnut, ettei upporikkaana elokuvamogulina enää 2000-luvulla ollut se altavastaaja, jona itseään piti. Lucasin omassa päässä hänellä oli tietenkin valta ja oikeus sanella omien elokuviensa sisältö piittaamatta muiden – alaistensa, kriitikoidensa, yleisönsä – mielipiteistä, koska hän oli itse taiteilija eikä asioista ymmärtämätön studiopomo. Tämä sama ristiriita selittää sen minunkin usein päivittelemäni paradoksin, että nuori Lucas tunnetusti vastusti vanhojen mustavalkoelokuvien värittämistä kammottavana kulttuuriperinnön tuhoamisena, mutta vanhempi Lucas itse muutti omia vanhoja elokuviaan 1990-luvun puolivälistä alkaen pakkomielteisesti aina yhä uusien tehosteiden asuun ja vielä tänäkin päivänä käytännössä estää elokuviensa alkuperäisten versioiden julkaisemisen bluraylla. Lucasista hänellä nimittäin oli oikeus tehdä niin juuri siksi, että ne olivat hänen elokuviaan. Kukaan muu ei siinä pilannut kulttuuriperintöä: taiteilija vain itse viilaili pääteostaan.

Muualla julkaistua: Kuinka kapinallinen perusti imperiumin

Nuoren George Lucasin edessä piti olla aivan toinen ura kuin se, mistä Star Warsin luoja tunnetaan. Lucas vastusti viihdeteollisuutta ja halusi tehdä kokeellista taidetta.

Tämä Lucasin uran ensimmäistä vuosikymmentä käsittelevä kirjoitus kytkeytyy viime syksynä suomeksi julkaistuun Brian Jay Jonesin kirjaan George Lucas (Like, 2017). Kirjoitin sen päätyöni puolella, fanin sieluani hilliten, ja se on alunperin julkaistu Savon Sanomissa 12. joulukuuta 2017. Minulla on kirjasta hieman enemmänkin sanottavaa vain tätä blogia varten, mutta tässä nyt ensin tämä lehtijuttu.

lucas-juttu ss.jpg

Kun George Lucas opiskeli elokuva-alaa, kukaan ei olisi arvannut, että hänen elokuvistaan tulisi kaikkien aikojen katsotuimpia.

Kalifornialaisessa pikkukaupungissa vuonna 1944 syntyneen Lucasin opiskeluvuosien elokuvat olivat nimittäin abstrakteja ”sävyrunoja”, kuten hän itse niitä kutsui. Lucas ei välittänyt tarinankerronnasta tai näyttelijätyöstä, vaan rakasti kuvaa ja leikkausta.

Lucasista ei kuitenkaan tullut kuvaajaa eikä leikkaajaa. Tänä syksynä suomennettu elämäkerta vahvistaa, että kenenkään muun visioiden toteuttajaksi hänestä ei olisi ollut. Lucasista tuli ohjaaja ja myöhemmin tuottaja juuri siksi, että niin hän sai tehdä elokuvistaan omanlaisiaan.

Brian Jay Jonesin kirjoittama elämäkerta perustuu lähteiden vuoreen, eikä se ole kohteensa hyväksymä. Pääosin se on huolellista työtä, mutta loppupuolelle tekstiin on jäänyt asiavirheitäkin.

Opiskelijatyöt toivat Lucasille ihmelapsen mainetta. Niistä yksi toimi lähtökohtana Lucasin ensimmäiselle täyspitkälle THX-1138 (1971). Se oli vakava ja vähäeleinen tieteiselokuva tulevaisuudesta, jossa yksilönvapaus on tukahdutettu.

THX-1138 oli Francis Ford Coppolan johtaman American Zoetrope -yhtiön esikoinen. Kaveriporukalla perustetussa yhtiössä oli hippisävyjä, olihan sen tukikohtakin San Franciscossa. Tarkoitus oli kaapata elokuvanteko taiteilijoiden käsiin ja jättää viulut maksaville studioille vain se, mikä oli aivan välttämätöntä niille jättää.

1970-luvulla hetken aikaa ehkä näytti siltä, että näin kävisikin. Hollywoodin suurimmat tuotantoyhtiöt olivat siirtyneet perustajiltaan yrittäjä-omistajille, ja he olivat valmiit antamaan nuorille tekijöille mahdollisuuksia – kunhan elokuvat myös menestyisivät. Vuosikymmenen katsotuimpiin kuuluivat muun muassa Coppolan ohjaamat Kummisedät.

Niihin ei kuitenkaan kuulunut THX-1138, jota kriitikot tai yleisö eivät ymmärtäneet. Vaikka se oli George Lucasin varhaistuotantoon verrattuna suorastaan juonielokuva, ei pelkistetysti lavastettua ja vihjaillen kirjoitettua dystopiaa ole tänä päivänä helppo tunnistaa Lucasin elokuvaksi.

Sen verran yhteistä THX:llä Lucasin myöhemmän tuotannon kanssa kuitenkin on, että jo sitä syytettiin huonoista näyttelijäsuorituksista. Lucas itse sanoi haluavansa ilmaista tunteita kuvien välityksellä: kääntäen tämän voi lukea, että häntä ei kiinnostanut ilmaista niitä näyttelijöiden avulla.

Toisena elokuvanaan Lucas halusi kuitenkin näyttää pystyvänsä tekemään optimistisen ja yleisöystävällisen elokuvan. Aiheen hän haki omasta nuoruudestaan, mikä oli myös ratkaisu toiseen ongelmaan: Lucas inhosi käsikirjoittamista.

Svengijengi ’62 (American Graffiti, 1973) oli suurmenestys. Rokkileffa nuorista kartsankiertäjistä viimeisenä yönä ennen opiskelemaan lähtöä näyttää nyt THX:ääkin isommalta poikkeukselta Lucasin filmografiassa, koska se on tekijänsä ainoa todelliseen maailmaan sijoittuva elokuva. Lucas ajattelikin sitä nuoruutensa dokumentaationa.

Seuraavaksi Lucasille oli tarjolla käsikirjoitus nimeltä Ilmestyskirja. Nyt!, jonka kehittelyyn hän oli Zoetropen aikoina osallistunut.

Tämä on hetki, jossa George Lucas olisi voinut kääntyä toiseen suuntaan. Ei ole aivan kaukaa haettua, että koko amerikkalainen elokuva näyttäisi nyt toisenlaiselta, jos hän olisi suunnannut Vietnamin pimeyden sydämeen.

Lucas valitsi sen sijaan idean nimeltä Star Wars: sekoituksen lapsuutensa sarjafilmiä Flash Gordonia ja Akira Kurosawan Kätkettyä linnoitusta. Se vaikutti päällisin puolin lastenleffalta, eikä juuri kukaan uskonut siitä tulevan suurta menestystä.

Eroistaan huolimatta Lucasin kolmella 1970-luvun elokuvalla on yhteinen ydin. Ne kertovat ”turvallisen ympäristön hylkäämisestä ja tuntemattomaan uskaltautumisesta”, kuten ohjaaja itse on sanonut.

Kolmannesta, Tähtien sodasta (1977), tuli jättihitti, jonka menestys johti näihin päiviin jatkuviin jatko-osiin ja George Lucasin monimiljonääriyteen. Sen myötä myös Hollywood tuntui unohtavan 1970-luvun haihattelunsa vakavista draamoista vuoden katsotuimpina elokuvina.

Lucasista tuli tuottajamoguli ja kolmen lapsen yksinhuoltaja. Hän uhosi usein aikovansa palata takaisin kokeellisen taiteen pariin, mutta 1970-luvun jälkeen hän ohjasi itse enää kolme elokuvaa: vuosien 1999-2005 Star Warsit.

Niitä kritisoitiin erityisesti näyttelijöiden ohjauksen ja käsikirjoitusten ongelmista.Lucas

George Lucas: Ohjaaja, tuottaja ja yritysjohtaja

  • Ohjaajana tunnettu George Lucas on virallisesti ohjannut vain kuusi elokuvaa, joista neljä Star Warsia.
  • Star Warsin lisäksi Lucas loi seikkailevan arkeologin Indiana Jonesin, jonka neljä elokuvaa ohjasi Steven Spielberg. Viides on tulossa.
  • Tuottanut myös muita elokuvia, useimmiten ystäviensä ohjauksia tai käsikirjoituksia.
  • Lucasin 1970-luvulla tekemä sopimus jätti hänelle kaikki oikeudet Star Warsin jatko-osiin ja oheistuotteisiin. Kun sarjasta tuli suurmenestys, Lucas pystyi tuottamaan jatko-osat omilla rahoillaan ja omalla tavallaan, antamatta kenellekään sanavaltaa niiden sisältöön.
  • Lucasin yhtiön Lucasfilmin sisällä saivat alkunsa muun muassa erikoistehosteiden pioneeriyritys ILM, elokuvateattereiden tekniikkastandardi THX ja animaatiostudio Pixar. Lucas yhtiöineen johti vuosien ajan myös digitaalisen elokuvauksen kehitystä.
  • Myi Lucasfilmin ja Star Warsin jatko-oikeudet Disneylle 2012.
  • Halusi nuorena kilpa-ajajaksi ja sijoitti autojen tai avaruusalusten välisiä kaahauskohtauksia useisiin elokuviinsa.
  • Naimisissa toista kertaa. Kolme yksin adoptoitua, nyt jo aikuista lasta sekä 4-vuotias tytär nykyisen vaimonsa kanssa.