Michael Arndt sai potkut

Nyt ollaan sen verran päräyttävien uutisten äärellä, että on ihan pakko pikablogata. Ja otsikoida uutisella.

Tuoreen virallisen tiedotteen mukaan Episode VII:n käsikirjoittavat Lawrence Kasdan ja J.J. Abrams. Mikä siis tarkoittaa, että sitä ei enää kirjoita tähänastinen pääkäsikirjoittaja Michael Arndt. Tuottaja-toimitusjohtaja Kathleen Kennedyn korulause tiedotteesta: ”Michael Arndt has done a terrific job bringing us to this point.”

Olen aiemminkin tarjonnut valtakuntaa Michael Arndtin haastattelusta. Nyt pitäisi varmaan antaa useampi. Pahimmassa tapauksessa tästä syntyy mysteeri, joka ei selviä vuosikausiin, ja minkälainen uusi trilogia onkaan, kansa voi vetäytyä kuppiloihin pohtimaan, miten paljon parempi tai ainakin erilainen ”se Arndtin versio” olisi ollut.

Mutta pika-analyysini:

Tärkein taustafaktori: George Lucas palkkasi Arndtin – jo ennen Disney-kauppaa. Kathleen Kennedy ja JJ Abrams tulivat kehiin paljon myöhemmin, ja nimenomaan he johtavat tuottajana ja ohjaajana nyt showta. Jos Arndt ei ole heidän käsikirjoittajansa tässä valtavassa hankkeessa, he vaihtavat käsikirjoittajan. Tässä ei sinänsä ole mitään outoa – ehtipä moni jälkiviisastelija jo kommentoimaan ”arvanneensa” tämän heti kun Abramsin valinta julkistettiin.

That said, ajoitus on totisesti jännittävä. Episodi seiskan kuvausten on edelleen mukamas määrä alkaa vuodenvaihteen jälkeen (joskin tuoreessa tiedotteessa ajankohtaa on siirretty tammikuulta ”kevääseen”). Ensi-illan on niin ikään edelleen määrä olla 2015 (joskin tiedote ei enää mainitse kesäkautta). Ja sitten siinä tiedotteessa on lause: ”Location scouting, production design, casting, and costume design are already underway on Episode VII”.

No himpura, onpa hyvä että ovat sentään ”jo meneillään”! Vertailun vuoksi: Phantom Menacen tuotanto kesti viisi vuotta. Minä olen ihmetellyt nyt vuoden ajan tässä hankkeessa kaikista eniten aikataulua, ja tämän uutisen myötä olen tästä lähes varma: tämän elokuvan ensi-ilta ei ole vuonna 2015. Miten olisi 2017, originaalifilmin 40-vuotisjuhlille?

Mutta mitä siis tapahtui käsikirjoittajalle? Koska Arndtia ei (ainakaan vielä) vaihdettu, vaan hänet syrjäytettiin projektissa jo mukana olleiden Abramsin ja Kasdanin tieltä, veikkaisin, että kyse ei ole siitä, että potkuilla haluttaisiin pistää käsikirjoitus totaalisen uusiksi. Kyse ei esimerkiksi voi olla siitä, että tähän mennessä olisi seurattu Lucasin treatmentia ja se haluttaisiin nyt kokonaan hylätä, koska a) se olisi voitu tehdä jo kauan sitten (ja se on voitu tehdä jo kauan sitten, koska mitäänhän me emme elokuvan tapahtumista tiedä!) ja b) se olisi voitu tehdä myös Arndtin kanssa.

Badass Digestin Devin Faraci ehti jo väittämään, että hänen lähteidensä mukaan Arndtin aiempi kässäri on vaihdettu heinäkuussa hyvin toisenlaiseen elokuvaan. Mutta tätä juuri tarkoitankin: Arndtin potkut eivät johdu (ainakaan pelkästään) käsikirjoituksessa tapahtuvista muutoksista. Mitä tahansa uudessa trilogiassa on ensin Lucasin, sitten Arndtin ja myöhemmin Kasdanin, Simon Kinbergin ja Abramsin jäljiltä määrä tapahtua, pistäisin rahani siihen, että Arndtin lähdön jälkeen tietä ei olla täysin vaihtamassa. En usko, että Arndt yritti tehdä aivan toisenlaista elokuvaa kuin Abrams ja Kennedy, koska jos olisi yrittänyt, hänen olisi kaiken tolkun mukaan pitänyt saada potkut jo paljon aiemmin. 

Sen sijaan kyse voi olla yllättävän pienistäkin jutuista. Vaikkapa ryhmädynamiikasta: jos vaikkapa Arndt ja Abrams eivät kerrassaan tulleet toimeen keskenään, kävisi järkeen, että ohjaaja käyttäisi kirjoittajaa vain niin kauan kuin on tarinankehittelyn kannalta tarpeellista. Viimeistelyn voisi sitten tehdä ominkin voimin. Aiemminhan huhuttiin muun muassa Abramsin uhanneen lähteä projektista. Tämä uutinen tietenkin vahvistaa, että vakavia ristiriitoja oli.

Tai: entä jos Arndtin tyyli esimerkiksi dialogin tai hahmokehittelyn suhteen ei vain kerrassaan sovikaan Abramsin ja Kennedyn näkemykseen Star Warsista? Muistammehan, että Arndtin tähänastiset krediitit (Little Miss Sunshine, Toy Story 3) eivät erityisemmin vihjaa kaukaisen galaksin suuntaan. Tällöinkin olisi järkevää, että Arndtin panos jäisi tarinan isojen linjojen puolelle.

Tai: entä jos Arndt ei saanut potkuja, vaan lähti itse? Tällöin kyse voisi nimenomaan olla siitä, että muut ovat vieneet käsistä eri suuntaan kuin hän olisi halunnut.

Facebookissa ehdittiin jo toivoa minulta kannanottoa siitä, onko tämä hyvä vai huono juttu. Rehellisesti sanoen en osaa vastata kysymykseen, vaikka puoli nettiä tuntuu kyllä osaavan. Minusta siihen vastaaminen vaatisi edes jonkinlaisen tiedonmurun siitä, mitä elokuvasta oikeastaan on tulossa. Mutta annan plussat ja miinukset käänteelle:

+ Arndt ei ollut lähtökohtaisesti looginen valinta. Viis siitä, että minä en pitänyt Little Miss Sunshinesta, mutta SW-mäinen se ei ainakaan ollut. En palkkaisi Warssin kirjoittajaksi Coeneitakaan, vaikka pidän heistä valtavasti.
+ Abramsin ja Kasdanin käsikirjoittajaliitto on ”rehti ratkaisu”: nyt on paljon helpompi veikata, mitä olemme saamassa, kun skriptiä väsäävät twisteistään tunnettu ohjaaja-wunderkind ja Empire Strikes Backin käsikirjoittaja. Something old, something new, something borrowed, something…blue?
+ Jos aiemmin heitin epäilykseni dialogista ja hahmoista, niin Lawrence Kasdan jos kuka ainakin tuntee SW-dialogin ja hahmot.

– Arndt on Oscar-palkittu käsikirjoittaja, joka on sikäli uransa alkutaipaleella, että ”taattua Arndt-tyyliä” ei vielä ole. Tämä on siis SW:n harmi, koska Arndtilta olisi voinut ja voi odottaa vielä ihan mitä tahansa.
– Abramsin helmasynti on kehittää juonia, joissa tapahtuu ”cooleja juttuja” cooliuden itsensä takia. Aiemmin ehdin jo riemuita siitä, että häntä nimenomaan ei palkattu Warssiin kirjoittajaksi.
– Lawrence Kasdanin, 64, filmografiassa on kahdenkymmenen viime vuoden ajalta vain kolme elokuvaa, joista yksi on über-kammottava kakkahirviöfilmi (adjektiivin lisäksi juonikuvaus) Dreamcatcher. En kerrassaan ymmärrä niitä, jotka nyt reagoivat tähän Arndt-uutiseen riemuitsemalla Kasdanin noususta isommaksi tekijäksi.

Ai niin, LFL:n tiedotteessa mainittiin myös muita uusia nimiä, kuten äänitaiteilija, SW-veteraani Ben Burtt ja kuvaaja Dan Mindel, joka ehti ilmoittautua jo aiemmin. Mutta äh, vähät heistä.

Celebration-pyykki, osa 2: Murusia ja tietoja

Jos oli Star Wars Celebration Europe II uutisköyhä episodin VII odottajille, oli se kyllä ylipäätään täynnä yhtä ja toistakin. Esimerkiksi neljän Boba Fettin ja yhden Jangon tulkintaa uusiseelantilaisesta haka-tanssista on vaikea unohtaa. Kahtena päivänä kolmesta paikalla olleena voin todistaa, että kaikkeen kiinnostavaan ei kerrassaan mitenkään voinut ehtiä. Yleismeiningistä miinus-varsinaiset-esitykset saa ihan hyvän kuvan virallisista videoista, vaikka ne tietysti kaikkea hehkuttavatkin: yksi, kaksi ja kolme.

Warwick Davis, Temuera Morrison, Jeremy Bulloch ja Daniel Logan haka-tanssin rytmissä. Mukana muutkin Fettit. (kuva: Aki Jörgensen)

Warwick Davis, Temuera Morrison, Jeremy Bulloch ja Daniel Logan haka-tanssin rytmissä. Mukana muutkin Fettit. (kuva: Aki Jörgensen)

En yritä ynnätä enää kaikkea näkemääni, mutta sen sijaan heitän tähän muutamia itseäni sykähdyttäneitä havaintoja.

  • Kathleen Kennedy: JJ Abrams on ”samankaltainen ohjaaja kuin Steven ja George”. ”He makes hopeful films”, Kennedy jatkoi, ja ilmoitti Star Warsin kuuluvan kategoriaan. TheForce.net kokosi twiittejä Kennedyn esiintymisestä.
  • Kysymys Kennedylle: ”What have you learned about Star Wars fans since you took on the job?” Vastaus: ”They control everything.” (naurua, vakavoituminen:) ”We are all in your service.”
  • Dave Filoni: hattu päästä kun taputetaan. (kuva: Aki Jörgensen)

    Dave Filoni: hattu päästä kun taputetaan. (kuva: Aki Jörgensen)

    Star Wars Rebels näytti Dave Filonin esittelemänä, ihan oikeasti ja tottavie, älyttömän kiinnostavalta.  Dave Filonin mukaan sarjan ohjenuora on originaalitrilogia, ja sitä kehitettäessä on opiskeltu tarkkaan Ralph McQuarrien aluperäismaalauksia ja jopa New Hopen kameraliikkeitä (katsokaas vaikka tätä). TFN kokosi tästäkin showsta twiittikokoelmaa ja liveblogia. McQuerrie-vaikutteet myös näkyivät selvästi Filonin esittelemissä tausta- ja kohtauspaikkaluonnoksissa. Hahmoista eli animaation päätyylistä ei nähty mitään, mutta Filoni lupasi toisenlaisen tyylin kuin Clone Warsissa. Juonesta paljastui vain sen verran, että nyt ollaan pakosalla, ja esitelty Ghost-alus on tarinan ytimessä. Kysymykseen tutuista hahmoista Filoni vastasi että niitäkin tulee olemaan mukana (kaikkien päällimmäinen veikkaus lienee Ahsoka, ja niin on minunkin), kysymykseen sarjan ajankohdasta aikajanalla vain ”that is a good question”. Kaikki tämä kuulostaa minusta hyvältä, ja odotukseni tätä sarjaa kohtaan nousivat, totisesti. Hämmästyttävästi huomasin myös sisälläni heräävän tunteen yrittää uudelleen kesken jättämäni Clone Warsin kanssa, kun näin omin silmin sen olevan niin monen mieleen…

  • Erittäin viihdyttävän viiden Fettin esiintymisen hauskin tiedonmuru: kun John Mortonin piti esittää Bobaa ESB:n ”He’s no good to me dead” -kohtauksessa, pää-Boba Jeremy Bulloch antoi vain yhden ohjeen näyttelemisestä: ”Play Clint Eastwood”.
  • Nuori Daniel Logan ei tiennyt Star Warsista juuri mitään saadessaan nuoren Boba Fettin roolin Episodi II:een. Hän toivoi pääsevänsä jediksi, ja ehti näytellä koko roolinsa ennen kuin sai selville, millainen asema hahmollaan SW-universumissa itse asiassa on. ”Kun näin Jeremy Bullochin nimikirjoitusjonon, tajusin, että minulla on edessäni hieno elämä”.
  • Dickey Beer tappoi itsensä Jedin paluussa, koska työskenteli sekä Luken että Boba Fettin stunttina.
  • Kun Ian McCaig suunnitteli Amidalan asuja Epis1:stä varten, hän ei tiennyt mitään pukujen valmistamisesta eli ”siitä mikä on edes mahdollista”.
  • Hehän ovat kuin kaksi marjaa: Ian McCaigin luonnos-sith naispuoliseksi Darth Mauliksi ja hahmo Clone Wars -sarjasta. (kuva: Aki Jörgensen)

    Hehän ovat kuin kaksi marjaa: Ian McCaigin luonnos-sith naispuoliseksi Darth Mauliksi ja hahmo Clone Wars -sarjasta. (kuva: Aki Jörgensen)

    Monia McCaigin piirtämiä, elokuviin hylättyjä luonnoksia käytettiin Clone Warsin hahmojen pohjalla. Kätevää, valmiit luonnokset upouusista alieneista!

  • Mark Hamill ja Carrie Fisher eivät kumpikaan saaneet Lucasilta kummoisia taustatietoja hahmoihinsa, vaikka kysyivät. Hamill muistaa Lucasin mutisseen kysymyksiin vastauksia tyyliin ”palataan tuohon myöhemmin”. Fisher muisteli tienneensä jo ANH:n Alderaanin-räjäytyskohtausta kuvatessa, että planeetalla kuolevat hänen kasvattivanhempansa eivätkä biologiset. Tämä tietysti sopii Lucasin myöhempään omakuvaan ”Anakinin kuuden elokuvan tarinasta”, mutta yhtä osuvasti siihen totuuteen, että Skywalkerien sukusaagaa ei todellakaan oltu lukittu valmiiksi vielä 1970-luvulla.
  • Hamillilla on rooli Clone Warsin vielä esittämättömissä jaksoissa. Hahmo on tietysti pahis, kuten Hamillin useimmat ääniroolit, ja peräti ennen näkemätön sith.
  • Fisherin kultabikinit Jabban palatsissa tarjosivat Jeremy Bullochille yläpuolelta ns. avoimen näkymän, mutta Boba Fettin kypärästä taas ei juuri nähnyt alaspäin.
  • Ei-SW-mutta-jänskää: Ian McCaig näytti ohjaamansa ja toteuttamansa konseptivideon, joka oli tarkoitettu ”erästä Stevenin ja Kathyn elokuvaa varten”. Siinä lentoliskot hyökkäsivät surffaajien kimppuun, nappasivat yhden nokkaansa ja pallottelivat tätä toisilleen. Video päättyi titteliin Jurassic World.

Koska Star Warsissa on tapana tehdä kaikki kolmen erissä, en minäkään tyydy Celebration-summauksissa kahteen osaan. Ja kolmannessa sanon suorat sanat.

Celebration-pyykki, osa 1: Vähän villoja

Saksan Essenissä viime viikonloppuna järjestetty Star Wars Celebration Europe II oli, meni ja hyvä oli. Koska matkustin muinaisaikaisesti ilman kännykkää kummempia nettivälineitä, pikakirjoitan nyt ajatuksiani näin puoli viikkoa myöhässä.

Kathleen Kennedy: viihdyttävää puhetta, ei juuri puhettakaan paljastuksista. (Kuva: Aki Jörgensen)

Kathleen Kennedy: viihdyttävää puhetta, ei juuri puhettakaan paljastuksista. (Kuva: Aki Jörgensen)

Blogin päälanka ensin. Jos joku todella odotti Celebrationista Episodi VII:n nimen kaltaisia isoja uutisia (ja moni kyllä odotti), sai pettyä karvaasti. Warwick Davis ja muut juontajat tekivät hyvin selväksi, että uusiin elokuviin liittyviä kysymyksiä ei kysytä. Siellä, missä joku yleisöstä ehätti niitä kuitenkin kysymään, niihin ei vastattu. Ja vaikka minäkin kuvittelin, että esimerkiksi muutaman näyttelijäjulkistuksen aika olisi ollut sopivasti juuri Essenissä, valmiiksi käännytetyn kuoron edessä, niin ei. Suorastaan ironista oli, että toisen päivän iltana Saksan teksti-tv:ssäkin kerrottiin huhusta Ryan Goslingista ja Leonardo DiCapriosta Epis7:ssa, ja samana viikonloppuna Mark Hamill ja Carrie Fisher kävivät Essenin messukeskuksen lavalla aivan kuin eivät itsekään todella vieläkään tietäisi, onko heillä rooleja tulevissa elokuvissa vai ei. Voiko olla, etteivät tiedäkään?

Käsittääkseni ainoa tapahtumassa paljastettu aito elokuvauutinen oli se, jota minä ainakaan en juuri uutiseksi laske: John Williams säveltää uuden trilogian musiikin. Valinta varman päälle, ja varmasti sellainen, jonka tekemättä jättäminen olisi kirvoittanut vastalauseita. Minä en ole enää vuosiin ollut erityisesti Williamsin alleviivaavan tyylin ystävä, mutta juuri Star Warsiin hänen kädenjälkensä on toki tähän asti sopinut kuin nakutettu. En siis vastusta, mutten olisi vastustanut uudempiakaan tuulia. Virallinen julkistusvideo oli tämä.

Mutta sitten pari pienempää, kenties kiinnostavampaa tiedonmurua melkein rivien välistä:

  • Kathleen Kennedy kertoi JJ Abramsin olevan ”itse asiassa lomalla juuri nyt”. Koska netissä huhuttiin juuri tapahtumaa edeltäneellä viikolla JJ:n harkitsevan projektista lähtemistä taiteellisten ja/tai tuotannollisten ristiriitojen takia, ainakin minä höristin tälle maininnalle korviani. Lomailuhan ei sinänsä vahvistaisi huhua, mutta ei missään nimessä diskreditoisi väitteitä ristiriidoista. Mutta samassa esityksessä Kennedy mainitsi sopineensa säveltämisestä yhteislounaalla Williamsin ja JJ:n kanssa ”viime perjantaina” (tarkoittaa 19. elokuuta), sekä kertoi vaihtaneensa sähköposteja JJ:n kanssa juuri Celebrationin toisena aamuna. Gossip controlin mahdollisuus on näissä toki olemassa, mutta toistaiseksi äänestän tulkintaa ”Abrams on täysillä mukana kunnes toisin ilmoitetaan”.
  • Kennedy toisti monta kertaa, kuinka he tekijöinä tuntevat ”suuren vastuunsa” episodista VII. Hyvä, syytä on.
  • Yllättävää kyllä, sekä Kennedyn puheista että concept artistien Ian McCaigin ja Doug Chiangin sanavalinnoista päätellen vaikutti siltä, että elokuva oikeasti on vielä suhteellisen varhaisessa työvaiheessaan. ”It is all about the stories, the stories are literally all we talk about at this point”, Kennedy esimerkiksi sanoi. Veikkaan Kennedyn silti tässä vähän sievistelevän mutkia, sillä oli Bad Robotin julkaisemassa mysteerikuvassa mitä tahansa, olisin hämmästynyt, ellei seiskasta olisi tässä vaiheessa menossa jo muutamaskin kässäriversio. Tarinoiden pitäisi olla jo hahmottumassa, jos vuoden 2015 ensi-ilta on todella tähtäimessä. Mutta edellinen sitaatti kontekstiinsa: Kennedyn repliikki jatkui ”…We know ILM can do the effects”, mikä sinänsä kyllä on huojentavaa. Puhukaa tosiaan mieluummin niistä tarinoista, prequeleita tehdessäkin olisi kannattanut.
  • Käsikirjoittaja ja Rebels-sarjan tuottaja Simon Kinberg viittasi videotervehdyksessään originaalitrilogiaan kaikkien innoituksena ja toivoi, että uusissa tarinoissa päästään tähän fiilikseen. Syy, miksi mainitsen tämän tässä enkä seuraavassa postauksessa, jossa hölisen lisää Rebelsistä, on tietysti se, että Kinberg on mukana myös episodin VII kirjoitustiimissä ja vastuussa yhden spinoff-elokuvista kässäristä.
  • Pablo Hidalgo ja Ian McCaig. He tietävät niin paljon enemmän kuin kertovat. (kuva: Aki Jörgensen)

    Pablo Hidalgo ja Ian McCaig. He tietävät niin paljon enemmän kuin kertovat. (kuva: Aki Jörgensen)

    Ian McCaigilta kysyttiin omassa haastattelutilaisuudessaan episodi seiskan puvustuksesta ja hahmoista. McCaig painotti, ettei voi vastata, mutta kannusti yleisöä esittämään ideoitaan, luvaten piirtää ne kaikki, tietenkin lupaamatta, pääseekö mikään elokuvaan asti. Erääseen kysymykseen taisi kuitenkin vähän lipsahtaa. Kysyjä toivoi nimittäin seiskaan rokokoovaikutteista puvustusta, johon McCaig vastasi: ”Se tarkoittaisi, että galaksin pitäisi siirtyä taaksepäin siitä selkeästä tyylistä [mikä originaalitrilogiassa oli]. Niinkin voi tietysti tapahtua, mutta…”

Mutta tämä siis, ihan oikeasti, oli kaikki, mitä tuleviin SW-elokuviin liittyvää poimin tapahtumasta, joka kuitenkin oli maailman suurin Star Wars -kokoontuminen kahteen vuoteen. Kun Celebration seuraavan kerran järjestetään Anaheimissa huhtikuussa 2015, episodin VII pitäisi olla jo ihan nurkan takana (ellei projekti viivästy). Silloin ei samanlaista paljastusten momentumia enää ole. Ja tämä tilaisuus käytettiin näin.

Star Wars Celebration: Sitä, tätä ja tuotakin

Samaan aikaan kun netissä saatiin aikaan jossain vaiheessa väistämätön huhumylly JJ Abramsin lähdöstä, lähestyy viikon varsinainen SW-pamaus kovaa vauhtia. Perjantaista sunnuntaihin 26-28.7. Saksan Essenissä vietetään Star Wars Celebrationia, (sattuvasti) seitsemättä lajissaan ja toista Euroopassa. Minäkin olen menossa (hei, sehän on melkein täällä nurkilla…). Tosin valitettavasti ensimmäinen päivä jää minulta välistä.

Tapahtuman kalenteritoiminto on kerrassaan viheliäinen käyttää. Selkeämmin tietoa esittää Rebelscum. Samalla kun pyörittelen omaa must-see -listaani ynnäilen tähänkin tapahtuman kiintopisteitä.

  • isot tähdet & tekijät: Kathleen Kennedy, Mark Hamill, Carrie Fisher, Anthony Daniels, Ian McDiarmid, Ben Burtt, Doug Chiang & Ian McCaig, Dave Filoni
  • vieraita ja esiintyjiä lisäksi mm. Warwick Davis, Steve Sansweet, Ashley Eckstein, Leland Chee, Pablo Hidalgo, kaikki Boba Fettin näyttelijät
  • uutisarvoiset tapahtumat: todennäköisesti osa edellämainittujen esiintymisistä, mutta suoraan uutisia sisältäväksi ohjelmaan on merkitty ”First look: Star Wars Rebels”
  • elokuvanäytökset: ROTJ ulkoilmanäytöksenä, AOTC:n isosta levityksestä hyllytetty 3D-versio, Clone Warsin Darth Maul -jaksot leikattuna elokuvaksi, ”kadonnut” ranskalainen ESB-dokumentti vuodelta 1980.
  • paneeleja ja esitelmiä edellisten lisäksi: mm. Boba Fettin näyttelijöiden reunion, Jabban palatsissa ”olleiden” reunion, SW-sarjakuvien julkaisijoiden kuulumiset, maailmansodan ja tähtien sodan vertailu, tietokilpa-tyyppisiä tapahtumia/paneeleita, joissa osallistujina/juontajina mm. Filoni, Daniels ja Hidalgo.
  • runsaasti paneeleja ja esitelmiä keräilijöille: mm. saksalainen, ranskalainen, espanjalainen ja pohjoismainen SW-krääsä erityistarkastelussa, eurooppalaiset SW-ruokakampanjat ja Lego-SW:n tähänastinen historia.
  • Lisäksi esim. tapahtumia ”koko perheelle” eli lapsille, 501stin, droidinrakentajien ja pukumaakareiden esittäytymiset, piirroskursseja mm. Doug Chiangin kanssa ja sen semmoista.
  • lisäksi tietysti runsaasti messuhumua, näyttelyitä, kauppoja ja sen semmoista.

Kaikkiaan tapahtuma tuntuisi ohjelman perusteella painottuvan 30 vuotta täyttävään Return of the Jediin, juuri päättyneeseen Clone Warsiin ja aina scifitapahtumissa ymmärrettävästi näkyvään keräily/pukuharrastamiseen, mutta olettaa sopii, että tulevat elokuvat leijuvat läsnä tapahtumassa koko ajan. Odotan ainakin Kathleen Kennedyn paljastavan jonkin uutisen kotiyleisön edessä. Muutamat näyttelijävalinnat olisivat tietysti sopiva ja turvallinen paljastus, etenkin kun Kennedyn jälkeen tapahtumassa esiintyvät Hamill ja Fisher, joiden kaikki tietysti joka tapauksessa odottavat olevan mukana episodi seiskassa. Joku episodi seiskan alaotsikko taas menee jo enemmän haaveosastolle.

Huomaan, että vaikka esimerkiksi keräilytapahtumat jäävät minun tapahtumakalenterissani ympyröimättä, pyörii jollakin lavalla lauantaina ja sunnuntaina melkein kaiken aikaa jotakin kiinnostavaa. Ja lisäksi olisi se yleinen messuhumu. Humm, humm…!

Uudet toivot, osa 2: Näkymätön nainen

Mikä yhdistää elokuvia E.T., Gremlins, Back to the Future (jatko-osineen), An American Tail, Who Framed Roger Rabbit?, Jurassic Park (jatko-osineen), Schindler’s List, The Sixth Sense, Artificial Intelligence ja Indiana Jonesin seikkailut II & IV ?

Kathleen Kennedy (kuva: Joel Aron)

Vastauksia on kaksi. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän rakastettuja menestyselokuvia. Ja kaikkia on tuottanut Kathleen Kennedy. Listaa voisi jatkaa, mutta tämä riittänee. Tai ehkä vielä tämän verran: vaikka Kennedyn tärkeimmät työt ovat (erittäin hyvin) menestyneitä viihde-elokuvia, löytyy viime vuosien associate producer -osastolta myös sellaisia laadukkaita artsyfilmejä kuin Perhonen lasikuvussa tai Persepolis.

Jos Hollywood on tuottajien valtakunta – mitä se ei välttämättä ole, mutta saattaa olla – Kathleen Kennedy on heiluttanut valtikkaa useamman minun sukupolveni elokuvamaisemaa määrittäneen menestyksen taustalla kuin kukaan. Ja kyllä, tarkoitan todella, että peitoten jopa suurimman yhteistyökumppaninsa Steven Spielbergin. Silti harva tunnistaa Kennedyn kasvoja. Hän ei ole edes antanut kovin paljon haastatteluja, ja kenties siksi vaikuttaa niissä niin välittömältä ja aidolta (vaikkapa tässä). Tuskin edes seitsemäs Star Wars -elokuva tekee hänestä pilapiirroksiin asti kelpaavaa koko kansalle tuttua kasvoa, vaikka kaikissa olennaisissa mielissä juuri Kathleen Kennedy on nyt rouva Lucasfilm. Meidän uusi toivomme (no, there is not another).

60-vuotias Kathleen Kennedy lähentelisi eräässäkin pohjoismaassa eläkeikää, eikä hän siis ole 69-vuotiaan George Lucasin seuraajana varsinaisesti mikään nuori uudistaja. Kennedy ei ihan sentään voisi olla J.J. Abramsin äiti (ihmelapsen viitastaan huolimatta JJ on todellisuudessa jo 47-vuotias), mutta amerikkalaisen elokuvan kentässä heidän välissään kulkee ehdottomasti sukupolviraja. Itse asiassa väliin mahtuu kokonainen sukupolvi, jotka tuntuvat Hollywoodissa pitkään kulkeneen kätevästi vuosikymmenittäin: ainakin minä tulkitsen, että Kennedy on 1980-luvun elokuvasukupolvea, ja Abrams vasta 2000-luvun – väliin siis jää vaikkapa Tarantinon sukupolven 1990-luku. Mutta mitä tulee Star Warsin soihdunsiirtoon, se kyllä tapahtui: Lucas (ja Spielberg) on laskettava 1970-luvun riveihin. Ja sekin on sanottava, että Kathleen Kennedy on ehdottomasti koko uransa ajan pysytellyt enemmän tuulen mukana kuin Lucasfilmin entinen partasuinen moguli.

Kennedy on Californian tyttöjä, syntynyt 1953. Hänen työuransa on huimasta nousujohteisuudestaan huolimatta täysin johdonmukainen: innostuminen tv-alaan San Diegon state universityssä opiskellessa, sekalaisia hommia paikallistelevisiossa huipentuen talk shown tuottamiseen, muutto Losiin ja hivuttautuminen elokuva-alalle 1970-luvun lopulla John Miliuksen tuotantoassistenttina. Kennedy oli tässä vaiheessa noin 25-vuotias, ja jos ura oli nopea jo tähän asti, tästä vauhti vasta kiihtyi. Se laskettaneen Spielbergin ansioksi: herra Pelivuori tunnisti lahjakkuuden ja pisti sen käyttöön. Kennedyn ensimmäinen oma ”full producer” -krediitti? E.T. (1982). Niin, kuvailinkos jo vauhtia huimaksi.

E.T.:n jälkeen Kennedy perusti tuotantoyhtiö Amblin Entertainmentin yhdessä tulevan miehensä Frank Marshallin ja Spielbergin kanssa. 1990-luvun alussa aviopari perusti vielä oman yhtiönsä Kennedy/Marshallin, mutta Kennedy palasi Spielbergin työpariksi 2000-luvulla. Heillä on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Kaiken kaikkiaan saavutusluetteloon on vaikea keksiä säröjä, paitsi tietenkin yksi: tuottamiensa elokuvien kautta Kennedy on ollut kahdeksan kertaa ehdolla oscar-palkinnon saajaksi, muttei ole voittanut. En lähde arvailemaan, kiusaako tämä Kennedyä (itse hän sen tietysti kiistää), mutta totean, että sattuupa hän kyllä istumaan Elokuva-akatemian johtokunnassa. Siinä seurueessa – ja itse asiassa varmasti aika tiheässä Kennedyn perheen ystäväpiirissä – keltaisten patsaiden saajia vilisee.

Jos minulla onkin omat epäilykseni uuden Star Warsin ohjaajavalinnasta, olen sitä mieltä, että Kathleen Kennedy on kuin onkin oikea nainen ohjaamaan itse jättiläistä, saagan jatkoa kokonaisuutena.

Kennedy ei ole tuottaja, joka reboottaisi Star Warsin kokonaan vanhan sivuuttaen, kuten Trek-universumi bootattiin. Itse asiassa hän ei edes ole tuottaja, joka tekisi kaiken täysin toisin: Kennedyhän oli Lucasin itsensä turvallinen valinta. Samasta syystä Kennedy ei myöskään ole tuottaja, jolta kannattaa odottaa kritiikkiä edeltäjänsä päätöksistä tai vaikkapa prequeleista (kaiken käsitykseni mukaan Lucas ja Kennedy ovat olleet 35 vuotta paitsi läheisiä työtovereita, myös henkilökohtaisia ystäviä).

Mutta Kathleen Kennedy on ehdottomasti tuottaja, joka uskoo elokuvan ja seikkailun voimaan an sich. Ja hän on tuottaja, joka luottaa ihmisiin, jotka tekevät sen parheiten, antaen siis lahjakkaille taiteilijoille tilaa työssään. Suureen rahaan ja suuriin tuotantoihin hän on tottunut, mutta lukuisien todistajanlausuntojen mukaan (vaikkapa tässä Hollywood Reporterin erinomaisessa jutussa) hän siitä huolimatta osaa keskittyä tärkeisiin yksityiskohtiin kuten näyttelijöiden valintaan tai käsikirjoituksen ongelmiin. En usko, että Kennedy voisi hukata elokuvan oheistuotteisiin tai kerätä ympärilleen jees-miesten hovia toteuttamaan valkokankaalle palkanmaksajan huonojakin ideoita. Sanoen sen suoraan: en millään usko, että Kathleen Kennedy olisi tehnyt prequeleista sellaisia kuin George Lucas.

Disney-kauppojen julkistusvideoiden toisessa osassa on mielenkiintoinen hetki, jossa Kennedy kuvailee Lucasin roolia Star Wars –universumissa. Saattaa olla, että ylitulkitsen, mutta minusta hän tuntuu sanovan, että SW-universumin ytimessä nimenomaan on se, että ei ole olemassa yhtä suurta tarinaa, jonka vain Lucas tietäisi ja voisi kertoa. Sen sijaan Lucasin päässä ovat universumin säännöt: voiko näin tehdä, voiko tällainen hahmo olla. Heti perään Kennedy toteaa, että hänestä kiehtovaa ajatuksessa uusista SW-elokuvissa on nimenomaan se, että niitä tekemään pääsevät ihmiset, jotka ovat kasvaneet aiempien SW-elokuvien parissa, ja joilla on kenties jo vuosia ollut päässään ideoita siitä, miten itse tätä maailmaa käsittelisivät. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Samaan aikaan kannattaa tietysti muistaa, että Kathleen Kennedy ei olisi asemassaan, jos hän olisi pelkästään se mukava ja välitön ihminen, jollainen hän haastatteluissa aidosti vaikuttaa olevan. Tottakai hänen on oltava myös kova bisnesnainen. Veikkaan, että esimerkiksi LucasArtsin lakkauttaminen ja Clone Wars -animaatiosarjan hautajaiset ovat merkkejä tästä: kyse ei ole välttämättä ole siitä, että Disney karsisi rönsyjä ostamastaan Lucasfilmistä, vaan kyse voi jopa todennäköisemmin olla siitä, että toimitusjohtaja Kennedy rakentaa yhtiötä näköisekseen. Ja tietenkin sen näköiseksi, millainen sen tulee Kennedyn mielestä olla toteuttaakseen päätehtävänsä: SW-koneiston käynnistäminen uudelleen rikkomaan kaikki kassaennätykset. (Lucasfilmin kotisivut ovat muuten näemmä yhä vanhassa jamassa. Mullistus kesken, ei kantsi vielä päivittää?)

Aiemmin mainitussa Hollywood Reporterin jutussa Spielberg väittää (lipsauttaa? vitsailee?), että Kennedyllä on Lucasfilmin johdossa viiden vuoden sopimus. Olkoon vain niin, mutta tosiasia on, että Kennedy olisi jo hyvin monen vuoden ajan saanut työpaikan melkein minkä tahansa yrityksen johdosta, jos olisi halunnut. Ellei jokin mene todella pahasti pieleen, hän hallitsee kaukaista galaksia vielä pitkään.

Uudet toivot, osa 1: Ihmemies

Okei, vitsit sikseen, mutta oikeasti minulla oli jo viime viikolla tarkoitus avata kirjoitussarja uuden Star Warsin tekijöistä. En lupaa sarjalle mittaa enkä ilmestymistiheyttä, koska oletan kiinnostavien tekijöiden määrän vain kasvavan siitä 4-5 nimestä, jotka mielessäni jo nyt ovat. Ensimmäisenä vuorossa on mies, jonka Kathleen Kennedy ja Disney-Lucasfilm halusivat aivan ehdottomasti ohjaamaan seitsemännen Star Wars -elokuvan, vaikka tämä itse oli aluksi ideaa vastaan.

480px-J.J._Abrams_by_David_Shankbone

J.J. Abrams (kuva: David Shankbone, flickr.com/photos/shankbone/ )

  • Jeffrey Jacob ”J.J.” Abrams (s. 1966)
  • Episodin VII ohjaaja
  • aiemmat ohjaustyöt: Mission: Impossible III (2006), Star Trek (2009), Super8 (2011), Star Trek Into Darkness (2013), lisäksi televisiotöitä
  • ollut mukana luomassa ja tuottamassa sekä enemmän tai vähemmän kirjoittamassa ja ohjaamassa televisiossa mm. sarjoja Felicity (1998-2002), Alias (2001-2006), Lost (2004-2010) ja Fringe (2008-).
  • elokuvakäsikirjoituksia: Regarding Henry (Tapaus Henry, 1991), Armageddon (co-credit, 1998), Mission: Impossible III (co-credit, 2006), Super8 (2011)
  • erikoista: säveltänyt tv-sarjojensa tunnarit
  • naimisissa, kolme lasta

First things first: J. J. Abrams on yksi sukupolvensa, kenties myös ”tämän hetken”, tärkeimmistä elokuvantekijöistä. Tätä ei ole kiertäminen, vaikkei miehen tyylistä edes tykkäisi. Hän on sitä, vaikka vain vähän aikaa sitten häntä olisi pidetty enemmän telkkarintekijänä, ja itse asiassa osittain juuri siksi. Abrams on osaltaan (vaikkei toki yksin, muistetaanpa vaikka Aaron Sorkin, Alan Ball ja myös herrat Steven Spielberg ja Tom Hanks) alentanut telkkarin ja leffa-Hollywoodin rajaa niin alas, ettei sitä käytännössä enää ole.

Abramsin hittilista on niin vaikuttava, että häntä on kutsuttu aikamme viihteen kultasormeksi samaan sävyyn kuin Spielbergiä aikanaan. Rinnastus saattaa ontua siinä, että Spielberg oli sentään alusta asti leimallisesti ohjaaja, mutta toisaalta myös Spielbergin rooli 1980-luvulla oli monissa ”hänen” teoksissaan (vaikkapa Back to the Futuressa) suhteellisen vähäinen. Juuri Spielberg oli tärkeä tienraivaaja Abramsin kaltaisille nykytekijöille, jotka ovat yhtä kotonaan isoja lankoja vetävinä tuottajina kuin taiteilijoina kameran takana. Tai miten olisi tämä vertaus: J.J. Abrams on elokuvien Timbaland.

Esimerkiksi Cloverfieldiä pidettiin yleisesti Abrams-leffana, vaikka siinä hänet on merkitty lopputeksteissä vain vastaavaksi tuottajaksi. Lostia pidetään Abramsin lopullisena läpimurtona, mutta hänen osansa kuuden tuotantokauden mittaisen sarjan toteutuksessa on erittäin pieni. JJ vain lisäsi Jeffrey Lieberin pilottijaksokäsikseen yliluonnollisen mysteerin ja kehitteli Damon Lindelofin kanssa (ilmeisesti hyvin nopeasti) Lostin pääpiirteisen juonirungon. Tämän jälkeen sarja jäi käytännössä showrunnerien Lindelofin ja Carlton Cusen käsiin. Abrams on kreditoitu koko sarjan mitalta ainoastaan pilotin ohjaajaksi ja kirjoittajaksi sekä yhden myöhemmän jakson kirjoittajaksi. Mutta ilmeisesti totta on, että juuri Abramsin kosketus teki Lostista hitin. Ja siinäpä onkin läpimurron ydin.

Mitä tulee Abramsin tuotannon varsinaiseen laatuun, minä pidin kovasti Aliaksesta (etenkin alkupuolella) ja Lostista (etenkin keskivaiheilla). Star Trek -rebootti oli todella onnistunut päivitys, ja odotan jatko-osaa suurella mielenkiinnolla. Vähempiarvoisetkin JJ-tuotteet, kuten Spielberg-pastissi Super8 ja höpsönhauska Fringe-sarja, ovat tähän asti aina olleet vähintään läpeensä viihdyttäviä. Se ei ole lainkaan huonosti. Televisiokerronnan uudistajana, elokuvan taitajana ja jopa sävellyskynäisenä Abrams on tosiaan eräänlainen aikamme massaviihteen renessanssinero. Ja kyllä, tarkoitan sitä ihan todella, mutta painottaen molempia sanoja: nero, mutta viihteen nero.

Kun kertaan mielessäni Abramsin tuotantoa, huomaan, että lähes kaiken siitä olen katsonut vain kertaalleen. Tietoisesti useampaan katsomiskertaan pääsevät uskoakseni vain Aliaksen timanttinen pilottijakso ja Cloverfield, ja niistäkin jälkimmäinen on siis hädin tuskin Abramsin käsialaa. Mikä on vielä kuvaavampaa, minulla ei ole ainakaan tällä hetkellä suurempaa hinkua uudelleenkatsoa Abramsin filmografiasta kuin Trek, joka tosiaan pitäisikin ennen kakkososaa. Esimerkiksi Super8, jota edellä kuvasin läpeensä viihdyttäväksi, oli täsmälleen sitä – kertakatsottuna.

Telkkarin puolella Lost jää historiaan jatkuvajuonisuuden valtavirtaistajana ja mysteerispekulaatioiden innoittajana, mutta neroksi ja hittimaakariksi J.J. Abramsin filmografia on sittenkin suppeanpuoleinen. Etenkin jos Lost sivuutetaan muiden luotsaamana, Abramsin teoslistassa ei ole magnum opusta, joka ansaitsisi tulla muistetuksi kerrattaista viihdearvoaan syvemmällä. Jos mies kuolisi nyt, hänet mainittaisiin muistokirjoituksissa sukupolvensa tienraivaajana, tv-sarjojen luojana ja Trekin päivittäjänä. Ehkä nokkelana kirjoittajanakin, mutta todistusaineiston perusteella totuudenmukaisempaa olisi puhua nokkelasta ideoijasta. Mestariohjaaja-tittelille ei olisi perusteita.

Star Wars Episode VII:n tietysti toivoisi olevan loistava. Ja sen nimenomaan toivoisi olevan loistava tavalla, joka tekisi siitä nykyisten ja tulevien sukupolvien rakastaman klassikon – ei vain tavalla, joka saa katsojat tuumaamaan ”joo, olihan se ihan hyvä, parempi kuin edelliset”. Jotta Star Wars -sarja saa todellisen uuden alun, avauksessa pitää olla potkua. Pelkkä läpeensä viihdyttävä ei riitä. Disney-Lucasfilm selvästi luottaa siihen, että J.J. Abrams on juuri oikea mies sitä potkua antamaan. Saatavilla oli vähintään puoli Hollywoodia, ja Abrams itse oli sitä paitsi aluksi vastahakoinen. Kathleen Kennedy tapasi Abramsin ensi kerran tämän ollessa vasta 14-vuotias – voi turvallisesti olettaa, että tuottajamoguli tietää tarkalleen, millaisen ohjaajan Abramsista saa. Abramsin aiemman filmografian perusteella minä – joka siis sinänsä olen tähän asti seisonut Abramsin leirissä! – olen hieman varovaisella kannalla.

Kenties voimakkaimmin kantaani ei sittenkään edes vaikuta Abrams itse, vaan Se Toinen Sarja. Oikeastaan on harmi, että Abrams oli sopiva kaveri tämäntyyppiselle keikalle jo muutama vuosi sitten. Star Trek osoitti, että Abrams osaa päivittää rohkeasti rakastettua scifilähdemateriaalia ja tehdä siitä aikaamme sopivaa, vauhdikasta ja tyylikästä. On mahdollista, että Star Trek Into Darkness, jonka trailerit ovat olleet ihan killereitä, on jo sarjassaan mestarillinen scifiseikkailu. Mutta haluammeko, että warssi päivitetään samoin kuin trekki? Onko Abrams oikea mies aloittamaan uusi Star Wars -sarja, jos hänen kädenjälkensä leimaa jo yhtä isoa tähtisaagaa? Tämän epäilyksen esitti Abrams itsekin. Tehdessään Trekkiä Abrams koki taistelevansa ”Star Warsin varjoa” vastaan, joten jos Abramsin Star Trek on jo reaktio Lucasin prequeleihin, kuinka sama mies voi tehdä seuraavankin vastareaktion? Entä kuinka pystymme lukemaan avausskrollin kaikelta siltä lens flarelta?

Onneksi monet seikat kyllä puhuvat myös Abramsin valinnan puolesta. Hän ei ole vain Hollywoodin ’it’ ohjaaja, vaan samaan aikaan uskottava uuden sukupolven modernisoija että jo riittävän vakiintunut nimi ohjaamaan Star Warsia. Abrams on tottunut isoihin tuotantoihin (ja isoihin franchiseihin), eikä silti ole vaaraa, että hän taipuisi Lucasin tyylin kopioijaksi. Tästä huolimatta apua on siitäkin, että Abrams on todellakin Star Wars -fani (eikä itse asiassa ollut Trek-fani). Monet SW-elokuvien kivijalkapiirteet ovat myös Abramsin peruspalettia: hyvän ja pahan ikuinen taistelu, myyteistä johdetut päähenkilöt ja asetelmat, pohjimmainen perhekeskeisyys, yllättävät juonenkäänteet, tapahtumajärjestyksen ajallinen särkeminen ja niin edelleen.

Ja vielä, kenties olennaisimpana: Abramsia ei palkattu Episode VII:n kirjoittajaksi, vaan ohjaajaksi ja tuottajaksi. Sanoisin, että vahvuudet on tunnistettu oikein.

Linkkejä maaliskuulta 2013

Muutamia blogin aihetta sivuavia linkkejä kuluneelta kuukaudelta:

Starwars.com: This is Madness -turnajaiset
Eli sovellus March Madness -turnajaisista (joista vielä kiinnostavampi sovellus tosin oli Io9:n scifisarjaäänestys), aiheenaan Star Wars -hahmosuosikit. Tätä kirjoittaessa yhä kesken. Voittaja lienee selvä jo etukäteen, mutta ainakin minut yllätti, että Obi-Wan voitti jo Han Solon (minäkin tosin äänestin, mutta silti). Tämä olisi kiinnostavampi, jos Clone Warsin sivuosahahmojen ja elokuvissa vilahtaneiden otusten tilalla olisi muutamia valittuja EU-hahmoja, mutta niiden poissaolo viitannee Lucasfilmin salavihkaiseen EU:n piilotuskampanjaan.

ScifiNow: Palpatine solo film could have “tragic arc”
Ian McDiarmid puhuu keisari Palpatinen hahmosta ja tämän mahdollisesta tulevaisuudesta, heittäen ilmoille idean Palpatine-spinoffista. Lisäksi kiinnostavaa puhetta työskentelystä Lucasin kanssa aiemmissa elokuvissa. Tämä voi tietysti mennä solidaarisuushehkutuksen piikkiin, mutta haastattelun perusteella teatterimies McDiarmid tykkäsi kovasti SW-kokemuksestaan ja, mikä mielenkiintoisinta, myös Lucasin usein parjatusta tavasta ohjata näyttelijöitä: He will tell them ‘I’ve employed you to act, that’s what you do, I have complete confidence in the fact you can do it, so let’s see if we can take off together’.

The Hollywood Reporter: Kathleen Kennedy on Star Wars, Lincoln and secret J.J. Abrams meetings
Pitkä haastattelu, jossa on vaikka mitä. Kannattaa ilman muuta lukea.

Slashfilm: Disneyland Surveying Visitors About Possible ‘Star Wars’ Land
Ajatukseni Disneylandin Star Wars -maasta menevät kutakuinkin järjestyksessä 1) jeah, just tämmöistähän sitä pelättiin kun Disney LFL:n osti, 2) tai no, voishan se olla siisti ja 3) ketä tässä huijataan, lokaalina menisin kummiskin minäkin.

Luke’s Change : An Inside Job (Youtube)
Erinomaisen hauska video, jonka parodia tosin osoittaa SW:n lisäksi (tai sitä enemmän) 9/11-salaliittojen ja finanssikriisidokkarien suuntaan.

Total Film: Everybody wants to be in the Star Wars sequels except for Jason Statham
Video, joka osoittaa ennen kaikkea, että enemmistö Hollywoodin it-näyttelijöistä ei tiedä Star Warsista mitään, mutta tahtoisi kappas vain mielellään mukaan Isoon Varmaan Hittiin. Jopa Ewan McGregor palaisi mielellään, liekö dementia vaivana vai pankkitilin saldo innoittajana. Pointsit Mila Kunisille rehdistä trekkifaniuden tunnustamisesta!

Epic Star Wars gifs
Enpä sano tästä sen enempää.