Ai niin, pitikö tästä tosiaan vieläkin olla vaiti

Vaikuttaa siltä, että eräät muutkin kuin minä ovat vähitellen turhautuneet siihen, että erään elokuvan näyttelijöistä ei ole vieläkään virallisesti ilmoitettu edes pääosatähtiä. Käsikirjoitus on valmis, kuvaukset alkavat toukokuussa. Hop-hop!

fisher-europe

Carrie Fisher heinäkuussa 2013 Saksassa. Lasketaanko Leia-lintu Suomi-viittaukseksi? (kuva: Aki Jörgensen)

Carrie Fisher, se-joka-on-aina-puhunut-mitä-itse-tahtoo, on lipsautellut paluustaan Star Warsiin heti seitsemännen episodin uutispommista lähtien. Jo viime maaliskuussa minäkin ehdin kirjoittamaan vanhan trion olevan nyt varmuudella taas koossa, kun Fisher vastasi suoraan kysymykseen paluusta prinsessa Leiaksi myöntävästi. Perässä taisi tulla äkäinen puhelinsoitto, koska tuolloin Fisherin pr-edustajat kiirehtivät kuittaamaan nämä puheet huumoriksi.

Ja totta, osa letkautuksista (”I probably had an affair with some general”) menee Carrie-tädin omapäisen ja ensiluokkaisen huumorin piikkiin. Toisinaan huumorin sekaan on tainnut kuitenkin lipsahdella faktoja, kuten Calgaryssa huhtikuussa, jolloin Fisher kertoi Disneyn lähettävän hänelle kotiin personal trainerin. Kaikkein virallisimmissa yhteyksissä, kuten kesän Star Wars Celebration Europe -messuilla Saksassa, jopa Fisher on kuitenkin malttanut olla lipsauttelematta mitään.

Sen sijaan tällä viikolla Carrie Fisher antoi haastattelun TV Guidelle tv-hommista, ja uutisen huomaamattomasta asemoinnista jutun loppuun päätellen vaikuttaa ihan siltä, että toimittaja ei edes huomannut, mihin kiellettyyn kysymykseen haastateltava vastasikaan:

As for the next Star Wars film, Fisher says she, Harrison Ford and Mark Hamill are expected to report to work in March or April.

Mainokset

Kuusi uuden trilogian uutta hahmoa

En osaa päättää, ovatko nämä casting-vaiheen loppupään huhut (Jesse Plemons uuden trilogian tulevana päähenkilönä Ben Skywalkerina, Hugo Weaving Imperiumin upseerina ja niin edelleen) ajallisin perustein uskottavampia vai nimenomaan epäuskottavampia kuin ne, joista olemme kuulleet jo aiemmin. Päätin siksi koota listan, ja koodata siitä auki, mitä on luvassa.

Jesse Plemons

Jesse Plemons: Skywalkerien pojat ne eivät vain pysy piilossa. (kuva: Omar G., flickr.com/photos/terriblyhappy/)

Saoirse Ronan totesi taannoin, että ”kaikki” ovat hakeneet uuden Star Wars -elokuvan rooleja. Tässä joukko vuoden sisällä huhuttuja (kertokaa, jos unohdin jonkun!):
Jack O’Connell. Benedict Cumberbatch. Daniel Day Lewis. Leonardo DiCaprio. Adam Driver. Zac Efron. Chiwetel Ejiofor. Michael Fassbender. Megan Fox. Ryan Gosling. Chloë Grace Moretz. Rachel Hurd Ward. Michael B. Jordan. David Oyelowo. Alex Pettyfer. Jesse Plemons. Liam McIntyre. Jonathan Rhys Meyers. Dominic Monaghan. Saoirse Ronan. Tye Sheridan. Ksenia Solo. Sullivan Stapleton. Hugo Weaving

Osa näistä nimistä on tietenkin pelkkiä huhuja. Toiset, kenties hyvin monikin näistä, ovat oikeasti jollain tasolla hakeneet roolia tai olleet ehdolla. Kolmannet ovat kenties olleet ehdolla tai jopa vahvoilla rooleihin, jotka muuttuivat käsikirjoituksen mukana. Kun todelliset valinnat lopulta julkistetaan, on ehkä mahdollista veikata jotkut huhuista oikeiksi hahmoihin liittyen, mutta käsismuutosten takia kaikki alati muutoksessa kuten Yodan sanoin tulevaisuus on.

Jonkinlainen kuvio nimistä ja aiemmista tiedoista on silti muodostettavissa, jos rohkeita ollaan. Yritänpä olla. Veikkaukseni kuudesta uuden SW-elokuvan uudesta roollsta/hahmosta:

1. ja 2. : kaksi nuorta miestä (Jesse Plemons, Jack O’Connell, Adam Driver, Alex Pettyfer jne).
Toinen näistä on Luken tai Leian & Hanin lapsi. Jos Plemons todella on nyt niin vahvoilla kuin monet lähteet väittävät, vastaus lienee yhdennäköisyysperusteella Luken. Tämän suvun lapsen täytyy tietenkin olla jedi.
Toinen hahmo on Han Solo -tyyppinen hiomattomampi timantti, joka pelmahtanee mukaan jostain seikkailun varrelta. Tätä hahmoa haettiin myös avoimella haulla koodinimellä ”Thomas”. Joka tapauksessa sankarihahmo tämäkin.

3. ja 4. : kaksi nuorta naista (Saoirse Ronan, Rachel Hurd Ward, Chloe Grace Moretz jne).
Toinen näistä on niin ikään Solo tai Skywalker, ja jos Lukelle on suotu poika, lienee Solo-vauv…lapsi silloin tytär. Tämäkin hahmo on jedi, sillä Ronan heilutti valomiekkaa koekuvauksissa.
Toinen naishahmoista on avoimella haullakin haettu ”Rachel”, joka ei ainakaan välttämättä ole valkoihoinen ja joka niin ikään on sama hahmo, jonka väitettiin äskettäisessä huhussa olevan Obi-Wanin tytär. Obi-huhu ei varmaankaan pidä paikkansa, mutta jos perheside-osa on totta, veikkaan Landoa tai jotakuta vielä tuntematonta Rebels-hahmoa. Tämä hahmo saattaa joka tapauksessa hyvin päätyä tarinaan Thomas-hahmon tapaan pääsukujemme ulkopuolelta (joka tietenkin tarkoittaa, että nämä hahmot ovat love interestejä Skywalker-Soloille).

5. ”Imperiumin” upseeri tai joka tapauksessa sotilaallinen pahishahmo (Hugo Weaving, Michael Fassbender, Daniel Day Lewis, Benedict Cumberbatch).

6. Tummaihoinen 30-40 -vuotias mies (Chiwetel Ejiofor, David Oyelowo, kenties myös nuorempi Michael B. Jordan). Tämä ei täsmää aiempaan casting-listaan. Mutta: Ejiofor ja Oyelowo vaikuttavat uskottavilta huhuilta, eikä heidän ikänsä täsmää parikymppiseen Thomas-hahmoon. Ejiofor voisi olla hakenut upseerirooliakin, mutta stetson-tuntumalla epäilen, että kyse on eri hahmosta.

Pari lisähuomiota:

  • missään näkemissäni huhuissa ei ole ehdotettu näyttelijöitä, jotka tuntuisivat hakeneen viime vuoden casting-listassa esiintyneen 70-vuotiaan suorasanaisen pappahahmon roolia.
  • jos Lukella todella on poika, on tietysti huomionarvoista, että casting-listoissa tai näyttelijäspekulaatioissa ei ole missään vaiheessa esiintynyt naishahmoa, joka kävisi pojan äidiksi.
  • ”Imperiumin upseeri” ei todennäköisesti ole uuden trilogian pääpahis. Eikä sitä varmaankaan ole kukaan nuorisostakaan, vaikka tuttua Voiman pimeän puolen houkutus -juonikuviota uudessa trilogiassa sovellettaisiinkin. Tarkoittaako tämä, että pääpahis on cgi-luomus?
  • tietysti, pahiksen puutteen selittäisi myös joidenkin fanien suosikkiteoria Luke Skywalkerista pimeällä puolella.
  • this all said, on tietenkin mahdollista, että johonkin keskeiseen rooliin – vaikkapa juuri pääpahikseksi – on palkattu jo ajat sitten Joku, Joka Pitää Vaitiololupauksensa, ja jota ei sen vuoksi ole tarvinnut casting-toimistojen kautta enää etsiäkään.

Hahmot vaihtoivat käsikirjoittajan

The Hollywood Reporterin Heat Vision -blogi väittää tietävänsä, miksi Michael Arndt sai lähtöpassit pääkäsikirjoittajan paikalta. Väite on kerrassaan niin hyvä ja järkeenkäypä, että kunnes parempaa tietoa saadaan (ja siihen voi mennä jopa vuosia), olen valmis uskomaan tämän:

THR:n ”useiden lähteiden” mukaan Arndtin lähdön takana oli perustava erimielisyys tarinan päähenkilöistä. Arndt halusi keskittyä seuraavaan sukupolveen eli Luken, Leian ja Hanin jälkeläisiin. Arndtia myöhemmin palkattu ohjaaja J.J. Abrams taas halusi painottaa vielä episodi seiskassa vanhaa trioa. THR:n mukaan myös George Lucas myöntyi väittelyssä Abramsin kannalle. (THR jättää mainitsematta, että tämä on varsin mielenkiintoista, koska Arndt oli nimenomaan Lucasin jo ennen Lucasfilm-Disney -kauppaa valitsema käsikirjoittaja, joka tarkoittaa, että alunperin Lucasin on täytynyt kannattaa Arndtin versiota.)

Väite on erittäin uskottava sen perusteella, mitä tiedämme riidan päähenkilöistä. Vaikka Arndt osaa todistettavasti kirjoittaa uutta tarinaa vanhoista hahmoista (Toy Story 3), hän varmasti halusi luoda Star Warsistaan uutta kokonaisuutta. Myös Lucasin voisi olettaa haluavan luomuksensa kasvavan hänen jälkeensä mahdollisimman kauas hänen ”kuuden elokuvan sarjastaan Anakin Skywalkerista”, joten käy hyvin järkeen, että heidän yhteistyönsä aikana vanhat hahmot on jätetty taaemmalle. Abrams sen sijaan on paitsi suuri klassisen Star Warsin fani, myös parantumaton nostalgikko (Super 8), joka mielellään käsittelee teoksissaan yleisölle tuttuja hahmojakin (Star Trek). Abramsin tärkein tavaramerkki on myös tarinoiden high conceptius, ja kyllähän ”Luke Skywalkerin ja Han Solon uudet seikkailut” on ainakin markkinointimielessä parempi high concept kuin ”jotain aivan muuta vanhassa galaksissa”.

THR:n mukaan tekeillä on nyt siis elokuva, jossa vanhat hahmot ovat pääosassa, ja uudet vielä sivurooleissa. Nuorison on kuitenkin tarkoitus nousta päärooleihin episodeissa VIII ja IX. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi yhden tai useamman klassikkohahmon traagista kuolemaa seiskaepisodissa, tai toisaalta kenties episodien I ja II kaltaista useamman vuoden hyppäystä episodien VII ja VIII välillä.

Painotuseron myötä osa Arndtin aikaisista hahmoista on ymmärrettävästikin kadonnut, ja tilalle on nostettu uusia. Tähän nähden kannattanee muistella eräitä aiempien casting-huhujen hahmoja. THR nostaa esimerkeiksi muutoksista ”20-vuotiaan mieshahmon, jota nyt kirjoitetaan uudelleen 40-vuotiaalle” ja sen, että 18-vuotias Tye Sheridan oli lehden mukaan aiemmin vahvoilla johonkin rooliin, mutta nyt tekeillä olevassa elokuvassa näin nuorta näyttelijää ei tarvita. Näistä tiedoista voi kenties päätellä, että nyt tekeillä oleva Episode VII tapahtuisi SW-aikajanassa myöhemmin kuin Arndtin versio, mutta se ei välttämättä ole oikea päätelmä: vanhan trion nostaminen pääosaan kun voisi yhtä hyvin tarkoittaa, että tarkoitus on sijoittaa uudesta trilogiasta ainakin ensimmäinen osa vielä suhteellisen lähelle trion vetreitä vuosia. (sivuhuomiona: SW-entusiastit Devin Faraci ja Ali Arikan irvailivat juuri Twitterissä, että Mark Hamill on nyt lähes Alec Guinnessin New Hope -iässä, ja Harrison Ford jo 10 vuotta tätä vanhempi.)

Aivan yleisellä ja korkealla tasolla olen sitä mieltä, että olisin mieluummin nähnyt uuden sukupolven jo ensimmäisen uuden elokuvan pääroolissa. Perustan tämän sisäelintuntuman kahteen seikkaan. Ensinnäkin siihen, että ajatus kolmen trilogian Star Wars -sarjasta edellyttää, että pohjimmiltaan uuden trilogian täytyy kertoa kolmannesta sukupolvesta. Toisena painokohtana vetoan juuri ennakkotapaukseen: etenkin jälkikäteen ajatellen yksi prequel-trilogian kaikkein suurimmista ongelmista on se, että Phantom Menace on pikemminkin episodi nolla kuin ykkönen, ja että Anakin Skywalkerin varsinainen tarina jää kahdessa elokuvassa kerrottuna lyhyeksi (puhumattakaan sitten siitä, että kloonisodat taistellaan melkein kokonaan expanded universen puolella!). Toivon mieluummin yhtenäistä kolmen elokuvan tarinaa kuin toisintoa prequelien rakenteesta, jossa episodi VII ainoastaan johdattaisi yksittäisseikkailun myötä katsojat uuteen aikaan.

Tämä yleinen ja korkea taso olkoon kuitenkin täysin merkityksetön, jos Episodi VII on Hyvä Elokuva. Mikään tästä paljastuksesta johdettava ei tarkoita, etteikö se voisi sitä olla. Sen sijaan paljastus selittää uskottavasti ja selkeästi, mistä projektin hiljaisten kulissien takana viime vuonna oikein tapeltiinkaan.

Hei hei, expanded universe

Ehdin jo melkein raivostua.

Hollywood Reporter uutisoi tiistaina, että Star Warsin kaanon ”laajenee tulevaisuudessa kattamaan muutakin kuin elokuvat”. Starwarsy.comin uutinen ei ollut otsikkotasolla paljon parempi: sen mukaan Lucasfilm ”yhdistää Star Wars -elokuvien universumin ja expanded universumin”.

Huijausta, ellei orwellilaista uuskieltä, melkein huusin jo itsekseni. Kyse on käytännössä siitä, että tuntemamme expanded universe nollataan, rebootataan, tuhotaan, painetaan maton alle – ja Lucasfilm yrittää saada meidät kutsumaan sitä ”kaanonin laajentamiseksi” tai ”universumien yhdistämiseksi”? Odottakaas, ohjaan tämän taloustoimittajaminälleni – se on tottunut irtisanomisten kutsumiseen toiminnan kehittämiseksi ja laadun parantamiseksi.

Mutta, ei Lucasfilm näin oikeastaan tainnut väittää, ja nuo minun verenpainettani nostaneet väitteet olivat itse asiassa nettimedioiden tulkintoja. Mitään tiedotetta asiasta ei nimittäin edes annettu. Ja minkäs minä sille mahdan, jos näin moni taho haluaa nyt antaa ymmärtää, että ”yleisesti on jo pitkään hyväksytty, että expanded universumina tunnetut tarinat ovat George Lucasin tarinoihin verrattuna fanifiktiota”, kuten Yahoo Movies kirjoittaa. Luulenpa vain, että meissä vanhemmissa faneissa on toisinkin ajattelevia.

Itse asiassa koko uutisen lähde olivat LFL:n Holocron-keeperin Leland Cheen twiitit. Niissä Chee muun muassa sanoi Star Warsin kaanonin määrittävän jatkossa Lucasfilm Story Group, johon kuuluvat muun muassa Chee, Pablo Hidalgo ja Diana Williams (kuka, minäkin kysyin). Sikäli kuin ymmärrän, Chee ei suinkaan edes tarkoittanut tehdä suurta julkistusta. Story Group on koottu viime vuonna, ja siitä on kerrottukin esimerkiksi viime kesän Euroopan Celebrationissa. Nyt se repesi nettiin uutisena, joka se ei siis ollut. Tilannetta selittää mainiosti LFL:ää lähellä oleva journalisti Bonnie Burton, joka mainitsee myös sen, että uutinen olisi ollut, jos Tarinaryhmän täysi kokoonpano olisi paljastettu.

Se, minkä minä sen sijaan lasken Uutiseksi, on se, että Chee vahvisti – tarkoituksella tai vahingossa – sen, mikä on ollut odotettavissa jo pitkään: expanded universe rebootataan. Chee kertoi, että Tarinaryhmän pyrkimyksenä on tulevaisuuden Star Warsin mahdollisimman yhtenäinen kaanon, joka kattaisi elokuvien lisäksi kirjat, sarjakuvat, pelit ja niin edelleen. Ja kun fani kysyi, milloin LFL kertoo, mikä nykyisestä EU:sta lasketaan kaanoniin ja mikä ei, Chee vastasi, ettei voi sitä sanoa. (Hassua muuten, että Leland Cheen, jonka oma tittelikin tulee suoraan vanhasta expanded universesta, tärkein työsarka oli jo aiemminkin SW-universumin tarinoiden mahdollisimman yhtenäisenä pitäminen! joku saattaisi melkein irvailla tästä jotain..)

Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että kun meillä tällä hetkellä on valtavat määrät elokuvien Star Warsia laajentavia tarinoita, jotka sopivat elokuvien ja toistensa yhteyteen vaihtelevasti (mutta kuitenkin niin, että pahasti kokonaisuuteen tökkiviä osia on hämmästyttävän vähän!), jatkossa Lucasfilm haluaa määritellä tarkkaan ne tarinat, jotka se hyväksyy ”virallisiksi” elokuvien rinnalle.

Kuten edellä lainatut kirjoitukset todistavat, on näkökulmakysymys, mitä tästä tykkää. Moni näemmä ajattelee, että nyt EU-tarinat pääsevät ensimmäistä kertaa virallisesti elokuvien rinnalle. Toinen näkökulma olisi, että tässä uudessa kanonisuuden määritelmässä ei paina mitään se, sopiiko tarina yhteen 35 vuoden aikana julkaistujen tuhansien kirjojen ja sarjakuvien kanssa, vaan ainoastaan se, sopiiko tarina yhteen niiden ensimmäisten tarinoiden kanssa, jotka Tarinaryhmä nuijii kaanoniksi.

Suurin osa nykyisin olemassa olevasta expanded universumista luokitellaan todennäköisesti epäkanoniseksi. Episode VII:n ei tarvitse kuin ilmoittaa Skywalkerien perhe- ja jälkeläissuhteet, ja kas; Hanin ja Leian EU-lasten ja Mara Jaden mukana lentää ikkunasta suurin osa tuntemaamme expanded universea. Tätä kohtaloa voi odotella käytännössä koko Jedin paluun jälkeiselle EU:lle. (Sattumoisin Dark Horse muuten vastasikin juuri fanikysymykseen, että kaikki DH:n SW-sarjakuvien uudelleenjulkaisuoikeudet siirtyvät lisenssin mukana Marvelille.)

Uuteen kaanoniin vanhasta expanded universesta sen sijaan kelpuutetaan todennäköisesti ainakin Clone Wars -sarja, jos sitä nyt EU:na pidettiin tähän mennessäkään. Periaatteessa en äkkiä keksi, mikä helposti teilaisi muutkaan prequeleihin ja niiden aikakauteen liittyvät EU-tarinat epäkanoniksi. Osa vanhan trilogian tapahtuma-aikoihin sijoittuvista tarinoistakin varmasti sopisi tuurilla yhteen uusien elokuvien kanssa, vaikka uudet elokuvat kirjoittavatkin Skywalkerien suvun Jedin paluun jälkeiset vaiheet uusiksi. Mutta kuinka edes intomielisimmät fanit pysyisivät tällöin mukana siinä, mikä vanhoista opuksista olisikaan kaanonia ja mikä ei (ellei sitten koko back-katalogia julkaistaisi uudelleen selkeyttävillä kansilla)? Käytännössä voi hyvin olla, että Tarinaryhmä valitsee helpomman tien ja lyttää esimerkiksi koko Dark Horsen tuotannon kloonisotatarinoita myöten ei-kanonisiksi.

Lightsaber Rattlingin kirjoittaja ehdottaa, että kaikki ei-kanoninen vanha aineisto luokiteltaisiin Infinities-brändin alle. Ehdotus ei ole huono – Infinities-tarinathan olivat Dark Horsen what-if -tarinoita, jotka ottivat tietyn käännekohdan elokuvista, ja jatkoivat tarinaa siitä toiseen suuntaan kuin ”oikeasti”. Jalostaisin silti ehdotusta hieman: yleisen ei-kanonisen Infinities-brändin oheen kannattaisi luoda termi sille vanhan expanded universen suurimmalle tarinajoukolle, joka muodostaa keskinäisesti yhteensopivan kokonaisuuden. Kunhan joku vielä keksii, miksi tätä joukkoa kutsuttaisiin, niin tästäkin mullistuksesta saatettaisiin jopa selvitä.

Hei hei, Dark Horse

Uutinen, jonka ei – ihan oikeasti – pitäisi yllättää yhtään ketään: Star Warsin sarjakuvalisenssi siirtyy Dark Horselta Marvelille.

Tämä oli odotettavissa jo vuosi sitten, koska Disney on siitä lähtien omistanut sekä Lucasfilmin että sarjisjätti Marvelin. Konsernisynergioiden alkeetkin sanovat, että Disneyn kaltainen megayhtiö ei anna tuotteidensa lisenssejä ulkopuolisille, jos omasta talosta löytyy luonteva yhteistyökumppani. Semminkin kun Dark Horse Comics on piskuinen vaihtoehtotalo sarjakuvakustantamisen markkinajohtajaan Marveliin verrattuna (esimerkiksi marraskuun amerikkalaisen sarjakuvamyynnin markkinaosuudet näyttivät tältä).

Toinen syy, miksi tämä oli odotettavissa, liittyy tietenkin expanded universeen, josta Dark Horse on tärkeältä siivultaan vastannut. Kreikan lisäeläkkeistä ja brittiukkojen murinoista huolimatta eräs EU pysynee hengissä ensi vuoteenkin, mutta tämän toisen EU:n hautajaiskukat voi jo ostaa. Uusi trilogia tarkoitti alunperinkin lähes väistämättä sen loppua, ja yhä väistämättömämmäksi tuo loppu on käynyt. Mikäpä
kätevämpi ja lukijoidenkin kannalta selkeämpi tapa nollata tarinat kuin vaihtaa firmaa? Etenkin kun sama on tehty kerran aiemminkin, ja toiseen suuntaan: Marvelhan julkaisi SW-sarjakuvia vuosina 1977-1986, ja Dark Horse puolestaan vuosina 1991-2015. Dark Horsen tarinoiden ero Marveliin oli enemmänkin tyylillinen kuin tarinallinen (eikä se tyyli DH:llakaan aina niin aikuisena ja modernina pysynyt), mutta jonkinasteisesta retconista oli silti kyse viimeksikin. Kohta, ihan kohta, emme enää tiedä yhtään, mitä elokuvien tarkoittamassa Star Wars -maailmassa tapahtui Jedin paluun jälkeen.

The-Star-Wars-cover

The Star Wars, Dark Horsen SW:n joutsenlaulu.

Henkilökohtaisesti en ole Dark Horsen droppaamisesta edes harmissani. Dark Horsen SW-katalogista löytyy hyvääkin kamaa, ja ilmeisesti tuorein menestys, minulle vielä lukematon The Star Wars (sovitus ANH:n varhaisesta käsikirjoitusluonnoksesta) lukeutuu niihin. Mutta suuri osa, valitettavan suuri osa, oli jotain unohtamisen arvoisen keskinkertaisuuden ja luokattoman huonouden väliltä. Jälkimmäisiin luen esimerkiksi viime vuosien SW-sarjakuvien ”lippulaivan” Legacyn, joka jo asetelmallaan (100 vuotta vanhan trilogian jälkeen) käytännössä yksinäänkin olisi pakottanut reboottaamaan expanded universen uusien elokuvien myötä. Mutta joka siis oli muutenkin, niin, kakkaa.

Dark Horsen kausi alkoi rohkeana ja melko onnistuneenakin yrityksenä laajentaa SW-maailmaa aikuisempaan suuntaan. Luken pimeän puolen tutkimusmatka Dark Empire, Imperiumin sisäpiiritarina Crimson Empire, supersankarimainen muinaissarja Tales of the Jedi, Rogue Squadronin mainiot lentelyseikkailut… Rohkeutta näissä 1990-luvun julkaisuissa edustivat sekä käsittelytapa että aihevalinnat: pitkän aikaa Dark Horse muun muassa vältteli elokuvien päähenkilöiden käyttämistä, ja jätti sen SW-romaaneille (joiden kustantajana valmistautuisin muuten jo ikäviin uutisiin). Galaksi oli suuri ja täynnä tarinoita – ainakin vielä aikana, jolloin vasta kaksi SW-elokuvaa oli vienyt Tatooinelle.

Jossain matkan varrella meno lientyi. En osaa tarkkaan osoittaa, missä oli suurin vika, mutta tässä muutama ehdotus: keskinkertaisten kykyjen palkkaaminen kirjoittajiksi ja piirtäjiksi, siirtyminen harkituista minisarjoista helpommin markkinoitaviin kuukausittaisiin lehtiin, varman päälle vetäminen keskittymällä yhä enemmän isoihin hahmoihin, ratkaisematon kytkös SW-kirjallisuuden samanaikaisiin ongelmiin. Itse olin viimeksi innostunut SW-sarjakuvista joskus juuri ennen Revenge of the Sithiä, jolloin Republic-lehti ryhdistäytyi aivan odottamatta vallan tasokkaaksi elokuvaan johtavaksi avaruussotasarjakuvaksi (tämä muuten tapahtui kutakuinkin niihin aikoihin, kun Egmont julkaisi Suomessa viimeiset SW-spesiaalinsa, mikä oli varsinaista ivaa ottaen huomioon millaista kuonaa sarjan meikäläisessäkin nimikkolehdessä vuosina 1999-2002 julkaistiin). Kun mainittu Legacy alkoi 2006, menetin sen mukana kiinnostukseni koko Dark Horsen linjastoon.

Dark Horselle Star Warsin on täytynyt olla kultakaivos. Ihan puille paljaille firma ei toki jää: sillä on plakkarissaan esimerkiksi Buffy, jonka viime vuosien ”tuotantokaudet” 8-9 ovat olleet ihan uudentyyppistä jatkoa pop-kulttuurin uusklassikolle. Dark Horse ylpeilee historiassaan (ihan ansaitusti) aikanaan poikkeuksellisella asenteellaan elokuvalisenssisarjakuviin, eikä firma siis ole täysin luopunut periaatteistaan. Vaikka juuri Dark Horsea on syyttäminen Alien vs Predator -ilmiöstä, toivon vilpittömästi kustantamon pysyvän pystyssä ilman suurinta nimikettään.

”I’m not ashamed to admit that we were Star Wars geeks, and we have been determined to spare neither effort nor expense in the pursuit of excellence”, toteaa Dark Horsen omistaja Mike Richardson tämänpäiväisessä viestissään. Kuten niin monessa Star Wars -aiheessa, en voi olla aivan samaa mieltä lopputuloksen kanssa, mutta kannatan mitä sydämellisimmin ajatusta. Hei hei, kiitos vuosista ja kohti uutta.