Carrie-täti vahvistaa: On vanha jengi koossa taas

Nyt se kai sitten on käytännössä virallista.

Palm Beach Illustrated haastatteli tiistaina Carrie Fisheriä, ja sai seuraavat vastaukset:

carrie_fisher_2009

Carrie Fisher vuonna 2009. (kuva: Matt Klein, flickr.com/people/8213286@N07)

Can you confirm whether you’ll reprise the role of Princess Leia?
Yes.
What do you think Princess Leia is like today?
Elderly. She’s in an intergalactic old folks’ home. I just think she would be just like she was before, only slower and less inclined to be up for the big battle.
And still wearing the bagel buns?
The bagel buns and the bikini, because probably she has sundowners syndrome. At sundown, she thinks that she’s 20-something. And she puts it on and gets institutionalized.

Kaksi jälkimmäistä vastausta lienevät mahtitäti Fisherin huumoria (olettehan nähneet, kuinka Carriemme ”kehui” Lucasia?). Mutta ensimmäinen vastaus ei jätä paljon tulkinnanvaraa.

Olen koko ajan olettanut, että Carrie Fisher olisi kovin luu vanhasta jengistä, jos heidät halutaan mukaan. Fisher on joukkueen tähdistä se, joka on etääntynyt kauimmas ammattinäyttelijästä, ja se, jonka SW-traumat ovat tunnetusti kovimmat. Epäilen, että jos Lucas olisi Episode VII:n puikoissa itse, ei tätä reunionia ehkä nähtäisi. Mutta hänpä ei ole.

Mark Hamill antoi jo aiemmin ymmärtää, että suostuu kyllä, mutta haluaisi kaikki muutkin mukaan. Harrison Fordin huhuttiin jo allekirjoittaneen sopimuksenkin. Billy Dee Williams ja tietenkin Anthony Daniels tulevat taatusti. Peter Mayhewkin, varmasti, mutta tosiasiassa Chewbaccaa voisi helposti näytellä joku muukin hujoppi. Seuraavaksi näistä varmasti alkaa tipahdella virallisia vahvistuksia, mutta itse asiassa, Fisherin haastattelun jälkeen olisin melkein valmis kääntämään spekulaatiomielenkiinnot uusien hahmojen näyttelijöiden suuntaan – vanhoja ei enää tarvitse jossitella. (Ellei sitten Sam Jacksonia tai Voima-haamuina palaavaa Hayden Christenseniä…). Tosin, uusien näyttelijöiden spekulointi on vaikeaa ennen kuin tiedämme mitään juonesta, tapahtuma-ajasta ja hahmoista. Käytännössä Fisherin ilmoitus joka tapauksessa vahvistaa entisestään sitä, että tekeillä tosiaan on otsikon lupauksen lunastava Episode VII, eikä ”uusi seikkailu Star Wars -maailmassa”.
Joka tapauksessa, niin kuin Penny Lane sanoi Almost Famousissa, ”it’s all happening”.

Mark Hamill: Me tulemme taas

Ex-Luke Skywalker Mark Hamill oli pitävinään kielen keskellä suuta Entertainment Tonightin haastattelussa, mutta taisi silti tulla paljastaneeksi pari kiintoisaa seikkaa Episode VII:stä. Lainaus yksi:

”They’re talking to us. George [Lucas] wanted to know whether we’d be interested. He did say that if we didn’t want to do it, they wouldn’t cast another actor in our parts – they would write us out. … I can tell you right away that we haven’t signed any contracts. We’re in the stage where they want us to go in and meet with Michael Arndt, who is the writer, and Kathleen Kennedy, who is going to run Lucasfilm.”

Lausunto sisältää itsestäänselvyyden kesken olevista neuvotteluista, mutta samalla Hamill tulee kertoneeksi (lipsauttaneeksi?), että Star Warsissa olisi valittu ”vanhat-naamat-jatkavat-tai-hahmot-eivät-jatka” -linja. Tai ainakin, että tämä olisi Lucasin kanta – Hamillin tiedot kun saattavat pohjautua lähinnä Lucasin kanssa viime kesänä käytyyn varoituskeskusteluun tulevasta trilogiasta. Mutta ET:n haastattelun rivien välistä on kyllä pääteltävissä, että Hamill on käynyt niitä myöhempiäkin keskusteluja – ja tietää paljon enemmän kuin sanoo, kuten Comingsoon.net analysoi.

Mark_Hamill_2010

Mark Hamill vuonna 2010. (kuva: Glenn Francis, http://www.PacificProDigital.com)

Vanhojen näyttelijöiden jatkaminen vanhoissa rooleissaan on tietysti esimerkiksi fanireaktion kannalta viisasta. Itse en kuitenkaan vaatisi linjaa ehdottomaksi. Mitenkään tavoittelematta ilkeyttä, Mark Hamill ei välttämättä vuonna 2013 näytä aivan siltä, miltä Uuden tasavallan jedimestari Luke Skywalkerin kuvittelisi näyttävän parikymmentä vuotta Jedin paluun jälkeen (enkä usko, että luvassa on Dark Knight Rises -tyyppistä näkemystä seestyneestä sankarista).

En tarkoita, etteikö Hamillia kannattaisi rekrytoida – muun muassa ääninäyttelijänä kunnostautunut veteraani varmasti vetää roolin hyvin – mutta tarkoitan, että en toivoisi käsikirjoittajien mukautuvan castaukseen. Kyllä katsoja tottuisi vieraaseenkin tutussa roolissa, kunhan näyttelijä valitaan taiten. Jos filmi kaipaa Leiaa, palkattakoon joku muu, jos Carrie Fisher ei halua!

Mistä pääsenkin toiseen Hamill-quoteen samasta haastattelusta:

And another thing I’d want to make sure of is are we going to have the whole gang back? Is Carrie and Harrison and Billy Dee and Tony Daniels, everybody that’s around from the original [returning]? I want to make sure that everybody’s on board here, rather than just one.

Veikkaan, että tästä voi päätellä vähän enemmänkin kuin vain sen, että Hamill toivoo koko vanhan jengin palaavan. Minusta kuulostaa siltä, että käsikirjoitukseen nimenomaan ollaan kirjoittamassa koko vanhan jengin paluu.

Aiemmin julkaistua: Prinsessa ja puoli valtakuntaa

Uutinen tavoitti minut myöhään illalla tiistaina 30. lokakuuta 2012. Olin töissä, ja lehti oli juuri saatu kiinni & painoon. Omasta mielestäni uutinen Lucasfilmin myynnistä Disneylle olisi – tietenkin – oikeuttanut vaikka ”etusivuun uusiksi”, mutta siihen emme sentään ryhtyneet.

Sen sijaan soitin seuraavana päivänä (joka muuten oli vapaa) kulttuuritoimituksen esimiehelle ja kerroin kirjoittavani jutun. Pakkohan minun oli, eikö totta? Näin kirjoitin:

PRINSESSA JA PUOLI VALTAKUNTAA

Disney osti Star Warsin ja sai yrityskaupassa kovan luokan kylkiäiset.

Aki Jörgensen

Myöhään tiistai-iltana Suomen aikaa internet vavahteli kuin samanaikaisen Sandy-myrskyn riepottelemana. On vaikea kuvitella ainakaan kulttuurin alalta suurempaa nettiuutista kuin Lucasfilm-yhtiön myyminen Disneylle. Etenkään, kun se tarjoiltiin jo pressitiedotteessa saatesanoilla ”Star Wars episodi 7 tulossa vuonna 2015″.
Sosiaalisessa mediassa nähtiin heti mahdollisuudet. Kultabikinityttö Leia Disney-prinsessana. 2000-luvun vihatuin elokuvahahmo Jar Jar Binks Disneylandin paraatissa. Samanhenkisiä uusia Star Wars -elokuvia.
Tai: tuore näkökulma väsähtäneeseen sarjaan. Toisille riitti onneen pelkkä uutinen avaruussaagan valkokangasjatkoista.

Disney maksoi Lucasfilmistä 4,05 miljardia dollaria eli runsaat kolme miljardia euroa. Summa ei ole aivan tähtitieteellinen: esimerkiksi Helsingin pörssissä on tusinan verran markkina-arvoltaan arvokkaampia yhtiöitä. Disney-yhtiö väitti laskeneensa arvon lähinnä pelkän Star Warsin perusteella.
Yhdelle miehelle se on toki kelpo tili: Lucasfilmin omisti kokonaisuudessaan yhtiön perustaja George Lucas.
Mitä Disney miljardeillaan saa? Kokoaan huomattavasti merkittävämmän elokuvastudion. Lucasfilmin 20 viime vuoden filmografia koostuu lähinnä kolmesta Star Warsista ja yhdestä Indiana Jonesista (Disney omistaa nyt Indynkin oikeudet).
Mutta sarjaelokuvien lisäksi, tai niiden edellä, George Lucasin rakkaudenkohde on aina ollut tekniikka. Lucasfilmin tytäryhtiöt, erikoisefektipaja Industrial Light & Magic ja äänituotantofirma Skywalker Sound, esiintyvät melkein jokaisen tehoste-elokuvan lopputeksteissä. Disney omistaa nyt nekin.
Neljäs iso kimpale on tietokonepelifirma LucasArts, joka nykyisin keskittyy Star Wars -peleihin. Bisnes-arvoltaan vähäinen ei liene myöskään Lucas Licensing, jonka kautta Disney saa nyt osansa siitäkin Star Wars -tavarasta, jota Lucasfilm ei itse tuota.

Tämä kaikki tarkoittaa, että Aku Ankan ja animaatioelokuvat mieleen tuovan Disneyn siivu länsimaisesta viihdeteollisuudesta paisuu entisestään.
Muutama vuosi sitten Disney osti supersankarisarjakuvatalo Marvelin, suunnilleen samaan hintaan kuin Lucasfilmin nyt. Oman televisioyhtiön ABC:n se on omistanut jo pitkään. Elokuvapuolella Disneyn kruununjalokivi on nykyisin Toy Storyista tunnettu animaatiostudio Pixar – joka muuten sai alkunsa osana Lucasfilmiä 1970-luvun lopussa.
Tiistain uutisen mukaan Disney aikoo säilyttää Lucasfilmin yksiköt ja työntekijät toistaiseksi paikoillaan. Tytäryhtiöiden välille on silti helppo visioida yhteistyökuvioita.
Miten olisi vaikkapa LucasArtsin rakastettuun Monkey Island -tietokonepeliin perustuva Pixar-elokuva? Kymmenen vuotta kypsytellyn Star Wars -televisiosarjankin luulisi nyt nytkähtävän eteenpäin.

Ja sitten on tietysti se pääpotti: Star Wars episodi 7. Ja kahdeksan, ja yhdeksän, muutaman vuoden välein. Lopputuloksen laadusta riippumatta lopullinen lupa painaa rahaa.
Ensijärkytyksen jälkeen ajatusta kannattaa sulatella. Disneyn omistaman Lucasfilmin tuottama Star Wars ei välttämättä ole mikään katastrofi. Vuosien 1999-2005 Star Warsien perusteella George Lucasin olisi pitänyt luovuttaa soihtu eteenpäin jo 1990-luvulla. Netissä moni huuteli apuun Joss Whedonia, joka äskettäin päivitti hittileffaksi Marvelin Avengers-sarjakuvan.
Eniten hirvittää tiistaina asetettu aikataulu. Ei ole temppu eikä mikään ponkaista pikavauhtia pystyyn tuotanto, joka tähtää uuteen Star Warsiin jo jouluksi 2015. Mutta jos George Lucas kehitteli omia jatko-osiaan vuosikausia, johtaako vauhti parempaan lopputulokseen?
Lohtua sen sijaan voi hakea vaikka siitä, että tiistain yrityskaupan jälkeen alkuperäiset, 2000-luvun efekteillä korjailemattomat Star Warsit (1977-1983) julkaistaneen viimein bluraylle. George Lucas ei ole halunnut niitä faneille tarjota, mutta Disneylle Star Wars on tuote.

Puolensa siinäkin.

(julkaistu Savon Sanomissa 1.11.2012)

Aluksi

Oikeastaan koko juttua on yhä vaikea käsittää.

Vain pari kuukautta sitten oli vuorenvarmaa, että kaukaisen galaksin kaukaiseen aikaan sijoittuva elokuvasarja oli valmis. Me katsojat saatoimme olla montaa mieltä kuusiosaisen kokonaisuuden onnistuneisuudesta, mutta siinä se kuitenkin oli. George Lucas saattaisi julkaista sarjansa uusilla efekteillä päivitettynä muutaman vuoden välein elämänsä loppuun asti (kuten vaikutti täysin todennäköiseltä), mutta uusia elokuvia sarjaan ei pitänyt enää tulla (ainakaan juuri Lucasin elinaikana).

Ja nyt, kuten Star Warsiin välinpitämättömästikin suhtautuva elokuvakatsoja varmasti on kuullut, tilanne on täysin toinen. Lucas antoi sarjansa uusiin käsiin. Tulossa on paitsi uuden trilogian avaus Episodi VII, myös ainakin kaksi yksittäisten sankarien spinoff-elokuvaa. Lucasfilmin uusi omistaja Disney aikoo selvästi ottaa Star Wars -universumin haltuunsa samaan tapaan kuin aiemman ostoksensa, Marvelin supersankarit.

Käyttääkseni Twitteristä pihistämääni ajatusta: Star Wars -fanista tuntuu samalta kuin kauan sitten hylätystä lapsesta, jonka kadonnut isä ottaa yllättäen yhteyttä ja ylikompensoi.

Tätä hullunmyllyä nyt parin kuukauden ajan seurattuani minulle on valjennut muutama seikka. Ensinnäkin on nyt selvää – riippumatta Star Wars -saagan 2000-luvun tasosta tai toisaalta tulevien episodien erinomaisuudesta – että Star Warsin aika ei ole ohi. Jotkut jopa epäilevät, että Disneyn käsissä se vasta alkaa (ja toiset pelkäävät samaa).

Toisekseen on tunnustettava, että minun Star Wars -suhteeni ei ole ohi. Niin monta käsittelemätöntä kysymystä pyörii nytkin päässäni. Esimerkiksi:

  • Millaiseen asemaan kuusi nykyistä Star Wars -elokuvaa asettuvat, jos niiden rinnalle tai perään rakentuu paljon pitempi elokuvasarja? (ajatelkaapa, kuinka helposti Disneyn SW-elokuvien määrä ohittaa Lucasin luvun, jos kaukaista galaksia haravoidaan valkokankaalle Marvel-tahtiin)
  • Onko edes mahdollista tehdä elokuva, joka jatkaisi 1970-80-luvun taitteen avaruusoopperaa näyttäytymättä vanhentuneelta ja naiivilta, kuten prequeleja yleisesti syytettiin?
  • Millainen vaihtoehtoisten universumien sekamelska syntyy, jos maailman suurimman franchisen 35 vuoden aikana kirjoissa, sarjakuvissa ja peleissä rakennettu expanded universe lentää ulos galaksista uusien elokuvien tehopesuveden mukana?

Pohjimmiltaan: Onko koko ajatus uusista Star Wars -elokuvista sarjalle pimeä uhka vai uusi toivo?

Kuten sanottua, tätä kaikkea on yhä vaikea käsittää.

Siispä: tämä blogi saa alkunsa yrityksenäni ymmärtää.