Okei, vitsit sikseen, mutta oikeasti minulla oli jo viime viikolla tarkoitus avata kirjoitussarja uuden Star Warsin tekijöistä. En lupaa sarjalle mittaa enkä ilmestymistiheyttä, koska oletan kiinnostavien tekijöiden määrän vain kasvavan siitä 4-5 nimestä, jotka mielessäni jo nyt ovat. Ensimmäisenä vuorossa on mies, jonka Kathleen Kennedy ja Disney-Lucasfilm halusivat aivan ehdottomasti ohjaamaan seitsemännen Star Wars -elokuvan, vaikka tämä itse oli aluksi ideaa vastaan.

J.J. Abrams (kuva: David Shankbone, flickr.com/photos/shankbone/ )

• Jeffrey Jacob ”J.J.” Abrams (s. 1966)
• Episodin VII ohjaaja
• aiemmat ohjaustyöt: Mission: Impossible III (2006), Star Trek (2009), Super8 (2011), Star Trek Into Darkness (2013), lisäksi televisiotöitä
• ollut mukana luomassa ja tuottamassa sekä enemmän tai vähemmän kirjoittamassa ja ohjaamassa televisiossa mm. sarjoja Felicity (1998-2002), Alias (2001-2006), Lost (2004-2010) ja Fringe (2008-).
• elokuvakäsikirjoituksia: Regarding Henry (Tapaus Henry, 1991), Armageddon (co-credit, 1998), Mission: Impossible III (co-credit, 2006), Super8 (2011)
• erikoista: säveltänyt tv-sarjojensa tunnarit
• naimisissa, kolme lasta

First things first: J. J. Abrams on yksi sukupolvensa, kenties myös ”tämän hetken”, tärkeimmistä elokuvantekijöistä. Tätä ei ole kiertäminen, vaikkei miehen tyylistä edes tykkäisi. Hän on sitä, vaikka vain vähän aikaa sitten häntä olisi pidetty enemmän telkkarintekijänä, ja itse asiassa osittain juuri siksi. Abrams on osaltaan (vaikkei toki yksin, muistetaanpa vaikka Aaron Sorkin, Alan Ball ja myös herrat Steven Spielberg ja Tom Hanks) alentanut telkkarin ja leffa-Hollywoodin rajaa niin alas, ettei sitä käytännössä enää ole.

Abramsin hittilista on niin vaikuttava, että häntä on kutsuttu aikamme viihteen kultasormeksi samaan sävyyn kuin Spielbergiä aikanaan. Rinnastus saattaa ontua siinä, että Spielberg oli sentään alusta asti leimallisesti ohjaaja, mutta toisaalta myös Spielbergin rooli 1980-luvulla oli monissa ”hänen” teoksissaan (vaikkapa Back to the Futuressa) suhteellisen vähäinen. Juuri Spielberg oli tärkeä tienraivaaja Abramsin kaltaisille nykytekijöille, jotka ovat yhtä kotonaan isoja lankoja vetävinä tuottajina kuin taiteilijoina kameran takana. Tai miten olisi tämä vertaus: J.J. Abrams on elokuvien Timbaland.

Esimerkiksi Cloverfieldiä pidettiin yleisesti Abrams-leffana, vaikka siinä hänet on merkitty lopputeksteissä vain vastaavaksi tuottajaksi. Lostia pidetään Abramsin lopullisena läpimurtona, mutta hänen osansa kuuden tuotantokauden mittaisen sarjan toteutuksessa on erittäin pieni. JJ vain lisäsi Jeffrey Lieberin pilottijaksokäsikseen yliluonnollisen mysteerin ja kehitteli Damon Lindelofin kanssa (ilmeisesti hyvin nopeasti) Lostin pääpiirteisen juonirungon. Tämän jälkeen sarja jäi käytännössä showrunnerien Lindelofin ja Carlton Cusen käsiin. Abrams on kreditoitu koko sarjan mitalta ainoastaan pilotin ohjaajaksi ja kirjoittajaksi sekä yhden myöhemmän jakson kirjoittajaksi. Mutta ilmeisesti totta on, että juuri Abramsin kosketus teki Lostista hitin. Ja siinäpä onkin läpimurron ydin.

Mitä tulee Abramsin tuotannon varsinaiseen laatuun, minä pidin kovasti Aliaksesta (etenkin alkupuolella) ja Lostista (etenkin keskivaiheilla). Star Trek -rebootti oli todella onnistunut päivitys, ja odotan jatko-osaa suurella mielenkiinnolla. Vähempiarvoisetkin JJ-tuotteet, kuten Spielberg-pastissi Super8 ja höpsönhauska Fringe-sarja, ovat tähän asti aina olleet vähintään läpeensä viihdyttäviä. Se ei ole lainkaan huonosti. Televisiokerronnan uudistajana, elokuvan taitajana ja jopa sävellyskynäisenä Abrams on tosiaan eräänlainen aikamme massaviihteen renessanssinero. Ja kyllä, tarkoitan sitä ihan todella, mutta painottaen molempia sanoja: nero, mutta viihteen nero.

Kun kertaan mielessäni Abramsin tuotantoa, huomaan, että lähes kaiken siitä olen katsonut vain kertaalleen. Tietoisesti useampaan katsomiskertaan pääsevät uskoakseni vain Aliaksen timanttinen pilottijakso ja Cloverfield, ja niistäkin jälkimmäinen on siis hädin tuskin Abramsin käsialaa. Mikä on vielä kuvaavampaa, minulla ei ole ainakaan tällä hetkellä suurempaa hinkua uudelleenkatsoa Abramsin filmografiasta kuin Trek, joka tosiaan pitäisikin ennen kakkososaa. Esimerkiksi Super8, jota edellä kuvasin läpeensä viihdyttäväksi, oli täsmälleen sitä – kertakatsottuna.

Telkkarin puolella Lost jää historiaan jatkuvajuonisuuden valtavirtaistajana ja mysteerispekulaatioiden innoittajana, mutta neroksi ja hittimaakariksi J.J. Abramsin filmografia on sittenkin suppeanpuoleinen. Etenkin jos Lost sivuutetaan muiden luotsaamana, Abramsin teoslistassa ei ole magnum opusta, joka ansaitsisi tulla muistetuksi kerrattaista viihdearvoaan syvemmällä. Jos mies kuolisi nyt, hänet mainittaisiin muistokirjoituksissa sukupolvensa tienraivaajana, tv-sarjojen luojana ja Trekin päivittäjänä. Ehkä nokkelana kirjoittajanakin, mutta todistusaineiston perusteella totuudenmukaisempaa olisi puhua nokkelasta ideoijasta. Mestariohjaaja-tittelille ei olisi perusteita.

Star Wars Episode VII:n tietysti toivoisi olevan loistava. Ja sen nimenomaan toivoisi olevan loistava tavalla, joka tekisi siitä nykyisten ja tulevien sukupolvien rakastaman klassikon – ei vain tavalla, joka saa katsojat tuumaamaan ”joo, olihan se ihan hyvä, parempi kuin edelliset”. Jotta Star Wars -sarja saa todellisen uuden alun, avauksessa pitää olla potkua. Pelkkä läpeensä viihdyttävä ei riitä. Disney-Lucasfilm selvästi luottaa siihen, että J.J. Abrams on juuri oikea mies sitä potkua antamaan. Saatavilla oli vähintään puoli Hollywoodia, ja Abrams itse oli sitä paitsi aluksi vastahakoinen. Kathleen Kennedy tapasi Abramsin ensi kerran tämän ollessa vasta 14-vuotias – voi turvallisesti olettaa, että tuottajamoguli tietää tarkalleen, millaisen ohjaajan Abramsista saa. Abramsin aiemman filmografian perusteella minä – joka siis sinänsä olen tähän asti seisonut Abramsin leirissä! – olen hieman varovaisella kannalla.

Kenties voimakkaimmin kantaani ei sittenkään edes vaikuta Abrams itse, vaan Se Toinen Sarja. Oikeastaan on harmi, että Abrams oli sopiva kaveri tämäntyyppiselle keikalle jo muutama vuosi sitten. Star Trek osoitti, että Abrams osaa päivittää rohkeasti rakastettua scifilähdemateriaalia ja tehdä siitä aikaamme sopivaa, vauhdikasta ja tyylikästä. On mahdollista, että Star Trek Into Darkness, jonka trailerit ovat olleet ihan killereitä, on jo sarjassaan mestarillinen scifiseikkailu. Mutta haluammeko, että warssi päivitetään samoin kuin trekki? Onko Abrams oikea mies aloittamaan uusi Star Wars -sarja, jos hänen kädenjälkensä leimaa jo yhtä isoa tähtisaagaa? Tämän epäilyksen esitti Abrams itsekin. Tehdessään Trekkiä Abrams koki taistelevansa ”Star Warsin varjoa” vastaan, joten jos Abramsin Star Trek on jo reaktio Lucasin prequeleihin, kuinka sama mies voi tehdä seuraavankin vastareaktion? Entä kuinka pystymme lukemaan avausskrollin kaikelta siltä lens flarelta?

Onneksi monet seikat kyllä puhuvat myös Abramsin valinnan puolesta. Hän ei ole vain Hollywoodin ’it’ ohjaaja, vaan samaan aikaan uskottava uuden sukupolven modernisoija että jo riittävän vakiintunut nimi ohjaamaan Star Warsia. Abrams on tottunut isoihin tuotantoihin (ja isoihin franchiseihin), eikä silti ole vaaraa, että hän taipuisi Lucasin tyylin kopioijaksi. Tästä huolimatta apua on siitäkin, että Abrams on todellakin Star Wars -fani (eikä itse asiassa ollut Trek-fani). Monet SW-elokuvien kivijalkapiirteet ovat myös Abramsin peruspalettia: hyvän ja pahan ikuinen taistelu, myyteistä johdetut päähenkilöt ja asetelmat, pohjimmainen perhekeskeisyys, yllättävät juonenkäänteet, tapahtumajärjestyksen ajallinen särkeminen ja niin edelleen.

Ja vielä, kenties olennaisimpana: Abramsia ei palkattu Episode VII:n kirjoittajaksi, vaan ohjaajaksi ja tuottajaksi. Sanoisin, että vahvuudet on tunnistettu oikein.