Mitä odottaa kun odotat The Last Jediä, osa 3: Ketkä sen meille tekivät

Tässä kolmas viime hetken The Last Jedi -elokuvajohdanto, ja viimeinen, joka enää kannattaa kirjoittaa ennen keskiviikon ensi-iltaa. Edellisissä osissa käsittelin galaksin tilaa uuden episodin alussa ja mennyttä & tulevaa hahmojen kannalta.

Edellisetkään kirjoitukset eivät spoilanneet, ja tämä spoilaa vielä vähemmän, sillä nyt katson pelkkiä lopputekstejä. Ketkänimittäin The Last Jedin tekivät, ja mitä siitä voi päätellä?

The Force Awakens oli aikanaan Lucasfilmin ja ohjaaja JJ Abramsin oman Bad Robotin yhteistuotanto muun muassa siksi, että Lucasfilm ei ollut lepovuosiensa jäljiltä vielä yksin valmis täyteen elokuvatuotantoon. The Last Jedi on Lucasfilmin ”oma” elokuva, ja muun muassa siksi kameran takana olivat aivan eri nimet kuin Episodi VII:ssä. Vaan eipä uutuselokuvan tekijöistä silti ole helppo löytää mätsääviä nimiä Rogue Onenkaan lopputeksteihin.

rian-johnson-and-crew

Kuvassa neljä tärkeää Viimeisen jedin tekijää: vasemmalta tuottaja Ram Bergman, näyttelijä Daisy Ridley, kirjoittaja-ohjaaja Rian Johnson ja näyttelijä Mark Hamill.

Written and Directed by Rian Johnson

The Last Jedi on ensimmäinen kirjoittaja-ohjaajan ”soolo-SW” sitten Sithin koston. Tämä ei toki tarkoita sitä, että Rian Johnson olisi sanellut The Last Jedin diktaattorimaisesti kuten George Lucas aikanaan. Ei, Johnson pallotteli elokuvan tapahtumia esimerkiksi Lucasfilmin SW-tuotantoja ohjaavan niin sanotun tarinaryhmän kanssa. Mutta se tarkoittaa, että Johnsonilla on ollut erinomainen mahdollisuus pitää langat käsissään koko tuotannon ajan. Kuten muistammeThe Force Awakensin pohjalla olivat alunperin Lucasin ideat, joista kehitteli käsikirjoitusta Michael Arndt, jonka työtä sitten jatkoivat lopulliset käsikirjoittajat Abrams ja Lawrence Kasdan. Puhumattakaan sitten Rogue Onesta, jolla oli vähintään neljä kirjoittajaa ja lisäksi noin puolitoista ohjaajaa. Tai tulevasta Solosta, jonka kirjoitti kyllä tukevasti Kasdan poikansa kanssa, mutta jonka ohjaajat vaihdettiin kesken kaiken. Tai tulevasta episodi IX:stä, joka on vaihtanut sekä kirjoittajaa että ohjaajaa jo ennen kuvauksia!

Koska The Last Jedin tuotanto on sujunut verrokkeihinsa nähden kuin silkkiä vain, on siltä lupa odottaa kirjoittaja-ohjaajansa kokonaisvaltaisen ja laimentamattoman vision toteutumista. Se ei toki sinänsä takaa, että visio olisi kaikkien mielestä ensiluokkainen. Oma uskoni on kuitenkin korkealla: Rian Johnson, aidosti miellyttävän ja maanläheisen oloinen ihminen, vaikuttaa nyt minusta vähintään erinomaiselta valinnalta kuin vaikutti julkistuksen hetkellä. Sinänsä Johnson on toki elokuvantekijänä periaatteessa tällä hetkellä yhä ”vahva lupaus” – Brick, The Brothers Bloom ja Looper eivät mikään ole ehdottomia mestariteoksia, mutta nimenomaan erinomaisia näyttöjä tekijänsä omaperäisestä osaamisesta – mutta odotukseni ovat korkealla, että keskiviikkona tuo lupaus lunastetaan.

Executive producers: JJ Abrams, Tom Karnowski, Jason D. McGatlin – Producers: Ram Bergman, Kathleen Kennedy

Tuotantotittelit ovat aina konstikkaita, koska executive eli ”vastaava” tuottaja voi tarkoittaa mitä tahansa: rahoittamista, nimen antamista promokäyttöön, oikeaa elokuvan tuottamista kuvauspaikoilla… Mutta oikeat tuottajat ovat ohjaajan lähimmät työparit elokuvatuotannon käytännön toteuttamisessa, joten on aivan luontevaa, että Johnsonin tuottajat ovat suurimmaksi osaksi eri nimiä kuin Abramsin tuottajat The Force Awakensissa olivat. The Last Jedin ”kaikkein oikein” tuottaja filmin kolmen ja puolen vuoden mittaisessa rakentamisessa oli Ram Bergman, joka on työskennellyt Johnsonin kanssa hänen kaikissa elokuvissaan. Israelilaisen Bergmanin tähänastisen filmografian tunnetuimmat elokuvat ovat nimenomaan Johnsonin ohjaustöitä, mutta Bergman on toki työskennellyt muidenkin ohjaajien kanssa. The Last Jedi on mittakaavaltaan molemmille iso hyppäys, mutta molemmat ovat kehuneet tuotannon pysyneen koostaan huolimatta intiiminä.

Myös Tom Karnowski on Bergmanin ja Johnsonin aiempia yhteistyökumppaneita, mutta hänen elokuvalistallaan on jo selvästi enemmän ison rahan tuotantoja: The IllusionistA Good Day to Die Hard ja tämän vuoden Oscar-tyrkky The Post, esimerkiksi. Jason D. McGatlin taas tuo tuotantoon SW-jatkuvuutta: hän oli mukana tuottamassa myös The Force Awakensia, Rogue Onea ja Soloa ja on kuulunut Rebels-sarjan päävastuullisiin. Niin, ja tietenkin jatkuvuutta tuovat myös Lucasfilmin toimitusjohtaja Kathleen Kennedy ja Abrams, mutta olen ymmärtänyt, että ainakin Abramsin panos tähän elokuvaan oli kreditoinnista huolimatta erittäin, erittäin vähäinen.

starwars-the-last-jedi-bts-redsoil-explosion

Cinematography by Steve Yedlin

Verrattuna edelliseen episodiin myös pääkuvaaja on vaihtunut. Syy on sama: edellisen kuvannut Dan Mindel oli Abramsin luottokuvaaja, Steve Yedlin on Johnsonin. Yedlin on kuvannut kaikki Johnsonin kolme aiempaa elokuvaa. Myös Yedliniltä ne ovat myös todennäköisimmät elokuvat, jotka olemme häneltä nähneet – lukuunottamatta ehkä The Rock -actionia San Andreas. Joka tapauksessa Yedlin vaikuttaa jo trailerien perusteella rakentaneen The Last Jediin joukon legendaarisia kuvia, eikä se ihme olekaan: kaikki Johnsonin elokuvat ovat voimakkaan visuaalisia.

Film Editing by Bob Ducsay

Leikkaaja Bob Ducsay työskenteli hänkin nyt ensimmäisen Star Warsinsa parissa. Aiempi yhteistyö Johnsonin, Bergmanin ja Yedlinin kanssa oli Looper, mutta Ducsay on leikannut myös The Mummy -elokuvia, Gareth Edwardsin Godzillan ja äsken mainitun San Andreasin. Leikkaajan panos on niitä paloja elokuvaa, joista on todella vaikea ulkoa arvioida, kuinka suuri osa lopputuloksesta on kulloinkin leikkaajan ja kuinka suuri osa ohjaajan. Todettakoon kuitenkin, että JJ Abramsin The Force Awakensissakin käyttämä leikkaajakaksikko Maryann Brandon ja Mary Jo Markey, jotka jakavat kohtaukset keskenään ja sparraavat sitten toistensa puolikkaita, ovat merkittävä salainen ase Abramsin elokuvien pysähtymättömäksi hiotun vauhdin takana. Brandon ja Markey palaavat ohjaajan mukana Star Warsiin episodissa IX.

Production Design by Rick Heinrichs

Tässä on ehkä koko tämän listan yllättävin krediitti. The Last Jedin tuotantosuunnittelua – siis muun muassa lavastuksen ja tehosteiden suunnittelua – johti Rick Heinrichs, joka hänkin työskenteli ensimmäisessä Star Wars -tuotannossaan. Eipä siinä, Heinrichsin ura näyttää kyllä vaikuttavalta. 1980-luvulla stop-motion-animaattorina muun muassa Tim Burtonin varhaisten lyhytanimaatioiden parissa aloittanut Heinrichs on vastannut eri titteleillä muun muassa Batman Returnsin, The Big Lebowskin, muutaman Pirates of the Caribbeanin ja upean Sleepy Hollown tuotantosuunnitteluista. Kaikki nää ja monet muut hänen työnsä ovat todellakin painuneet ainakin minun mieleeni mielikuvituksellisina.

Mutta silti Heinrichs oli yllättävä valinta, sillä The Force Awakensissa samaa hommaa kuitenkin hoiti Steven Spielbergin luottomies Rick Carter ja Rogue Onessa SW-prequelien veteraani Doug Chiang – siis ihmiset, jotka tulivat läheltä Star Warsia.

Tosin tuotantosuunnittelun ohella merkittävä krediitti näissä elokuvissa on myös Art Direction, joka puolestaan liittyy rakentamista edeltävään vaiheeseen eli kuvitteellisten maailmojen kuvittelemiseen kynällä, paperilla ja tietokoneella. Kreditoituja tekijöitä on turhan monta mainittavaksi, mutta todettakoon, että myös tällä osastolla vastuulliset ovat vaihtuneet verrattuna The Force Awakensiin, Rogue Oneen tai Soloon.

Costume Design by Michael Kaplan

Tuotantosuunnittelun vahvimman jatkuvuuden saraa The Last Jedissä edustaa siten pukusuunnittelija Michael Kaplan, joka puvusti kaukaisen galaksin myös viimeksi ja siis suunnitteli esimerkiksi First Orderin Imperiumi-ish ilmeen. Kaplan onkin oikea valinta jatkamaan omaa työtään. Olisipa muuten mielenkiintoista tietää, mitä hän ajattelee cosplaysta!

Music by John Williams

Ilmeinen, vaikka siis tällä listalla harvinainen, jatkuvuuskrediitti. John Williams on tietenkin itseoikeutetusti tämänkin episodin säveltäjä (vaikka luulen kyllä, että 85-vuotiaalla maestrolla on jo pitkään ollut työssään jonkin verran apulaisiakin). Williamsilta, hahmolähtöisen elokuvamusiikin pioneerilta, sopii odottaa tuttujen teemojen kehittelyä ja uusia, varmasti esimerkiksi Rosen teemaa. Edellisen episodin ehkä hienoin musiikillinen osa oli minusta finaali The Jedi Steps. Mahdetaankohan siihen palata nyt?

Sound Design by Ben Burtt

Toinen ehdoton jatkuvuuskrediitti, jonka haluan ehdottomasti mainita. John Williamsin kun muistaa tuntee moni satunnainenkin elokuvakatsoja, mutta äänisuunnittelija Ben Burtt on Star Warsille vähintään yhtä olennainen tekijä. Ben Burtt on mies Chewbaccan mylvinnän, R2-D2:n piippausten ja TIE-hävittäjien vonkunan takana. Hänen filmografiansa käytännössä alkaa ensimmäisestä Star Warsista, ja kattaa lähes kaiken, mitä Star Warsin (ja Indiana Jonesin) nimissä on koskaan tehty – lukuun ottamatta Rogue Onea ja Soloa, joissa Burttin puute liittynee samaan erilaisen fiiliksen hakemiseen minkä vuoksi niitä ei säveltänyt Williams. Mikä muuten käykin juuri hyvästä todistekappaleesta siitä, kuinka oleellinen Burtt todella sarjalle on ollut.

Monia muitakin nimiä voisi IMDB:stä ristiintutkia – kiehtovaa hommaa, muuten! Voisi esimerkiksi mainita, että erikoisefektienkin vastuulliset ovat tällä kertaa toiset kuin VII:ssä ja myöhemmin IX:ssä, mutta kuvio varmaankin tuli jo selväksi.

Toisaalta, jos katsotaan osastojohtajien ja -esimiesten nimien alta taiteilijoiden, rakentajien tai vaikkapa ILM:n animaattorien (ja niin edelleen) pitkiä listoja, löytyy niistä riveistä toki myös aiemmat SW-tuotannot kolunneita nimiä. Samoin mukana on luontevasti esimerkiksi Marvel-elokuvissa työskennelleitä: voisin ajatella, että toisesta Disneyn aliyhtiöstä on ollut hyvä rekrytoida osaajia Lucasfilmin puolelle. En tosin tiedä, tehdäänkö näissä pajoissa yleisemmin keikkaduunia vai kuukausipalkallista työtä: ainakin ILM:llä on kyllä firman historian aikana harrastettu myös toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita.

Summauksena voisi siis todeta, että The Last Jedin päävastuulliset ovat melkein kauttaaltaan toiset kuin The Force Awakensin tai sooloelokuvien. Ja että koska niin suuri osa päätekijöistä kulkee ohjaajan mukana tuotannosta toiseen, käy nyt sitten sillä lailla hassusti, että moni The Force Awakensia tehnyt palaa rikospaikalle episodissa IX.

canto-bight-explosion.jpeg

Seuraako tästä siis, että The Last Jedi on voimakkaasti erilainen elokuva kuin kaksi muuta episodia trilogiassa? Se on hyvin mielenkiintoista nähdä, eikä kysymys toki kokonaan ratkea vielä tällä viikolla. Itse odotan The Last Jedin olevan esimerkiksi rytmillisesti tuntuvasti erilainen, sanoisinko mietteliäämpi, elokuva kuin vuoristoratamainen The Force Awakens oli.

Mitä kuitenkin tulee vaikkapa elokuvan visuaaliseen ilmeeseen, en odota tipahtavani tuoliltani aivan uudenlaisen tyylin yllättämänä. Vertailun vuoksi: vaikka Rogue Onessa tavoiteltiin ääneenlausutusti realistisempaa ja ”sotaelokuvamaisempaa” Star Warsia, ei lopputulos lopulta ollut valtavan kaukana The Force Awakensista.

Se on ymmärrettävää, ja varmasti ainakin osaksi myös tarkoituksellista. Mittakaavaltaan suuren tuotannon ja 40-vuotista historiaa kantavan suuren brändin suuri linja muodostaa kuitenkin vahvan uran kulkea. Kuka tahansa Star Warsia missä tahansa työtehtävässä tekeekin, hän, niin, – tekee Star Warsia.

===

Ja niin, muuten: kirjoitan keskiviikkona tai viimeistään torstaina jotain, mutta tässä blogissahan minulla muutenkin on ollut tapanani varoittaa spoilereista. Julkisessa netissä – Twitterissä, Facebookissa ja niin edelleen – ei tietenkään ole asiallista spoilata vielä ensi-iltapäivänä. Spoilaavaa keskustelua varten tarjoan siksi tänäkin vuonna samaa keskusteluhuonetta kuin parin edellisen elokuvan kohdalla: tlk.io/tahtienjatkosota. Viime kerroilla keskustelu tuolla alkoi heti aamun ensiesityksen päätyttyä ja hiljeni vasta joidenkin päivien kuluttua.

Mainokset

Kuukausi Rogue Oneen: Kymmenen syytä jännittää

Helppo tapa kirjoittaa (netti)juttu ilman kummempaa rakennetta on tehdä lista. Käytän tätä reseptiä nyt, Rogue Onen ensi-illan ollessa alle kuukauden päässä ja miettiessäni, ettei ainakaan minua jännitä lainkaan sillä tavoin kuin vuosi sitten – tai sillä tavoin kuin prequelienkaan lähestyessä. Tässä kuitenkin kymmenen minua joulukuun 14. päivän ensi-iltaelokuvassa kutkuttavaa asiaa, joihin kytkeytyy äskettäisiä paljastuksia ja kysymyksiä, jotka ratkeavat vasta elokuvan nähdessämme. Kevyitä spoilereita, ei varsinaisia juonipaljastuksia.

Alkuun kuitenkin tuore, kiva behind the scenes -featurette, joka innostaa ainakin minua enemmän kuin lukuisat nettiin tipahtelevat tv-spotit:

Miten se mahtaa alkaa?
Tämä on huhuosastoa, mutta on hyvin todennäköistä, että Rogue One ei käynnisty tutulla alkuskrollilla. Tämän on täytynyt olla vaikea päätös, ja jos alkuskrollittomuuteen on todella päädytty, kunnioitan täysin elokuvantekijöiden rohkeaa ratkaisua olla menemättä ikonisen ja tuttuuden tielle. Itse olisin nimittäin tässä kohtaa äänestänyt juuri sitä: alkuskrollihan tuntuu niin pakolliselta osalta niin Star Wars -pelejä kuin fanifilmejäkin, että tuntuu turkasen kummalliselta, jos franchisen historian kahdeksas kokopitkä elokuva ei sitten sellaista sisälläkään. Mutta kuten sanottua, valinta on rohkea, ja herättää sitä suuremman mielenkiinnon: miten filmi siis alkaa, jos ei odotetusti? Alkuskrollitta mahdollisuudet ovat auki esimerkiksi ns. intro-osuudelle ennen otsikkoa. Nähtäisiinkö ensin trailereissakin vilahtava flashback-osa?

krennic-vader

Kapinaliiton ensimmäisen suuren voiton tarina on ehkä myös katsaus Imperiumin sisällissotiin
Suuren Imperiumin sisäiset riidat ovat aina tarjonneet hedelmällisen maaperän Star Wars -tarinoille, mutta varsinaisissa elokuvissa pahan armeijakunnat ovat näyttäytyneet hyvin yhtenäisinä. Oikeastaan ainoa särö episodielokuvissa nähtävään pelolla hallittuun hierarkiaan on kohtaus, joka kuuluu minusta koko sarjan upeimpiin: alkuperäisen elokuvan Kuolemantähdellä tapahtuva kokoontuminen, jossa Tarkin kertoo keisarin hajottaneen vanhan Tasavallan senaatin ja jossa julkea upseeri rohkenee pilkata itsensä Darth Vaderin uskoa. Ilmassa on merkkejä, että tämä kohtaus on saattanut olla mielessä myös Rogue Onen kirjoittajilla. Ohjaaja Gareth Edwards taustoitti äskettäin USA Todaylle pahis Orson Krennicin (Ben Mendelsohn) olevan ”työväenluokkainen” keisarillinen verrattuna kuvernööri Tarkinin kaltaisiin ”shakespeareaanisiin” yläluokkaisiin upseereihin. Tuore Catalyst-romaani avaa edelleen Krennicin ja Tarkinin välistä kilpailutilannetta. Saa nähdä, suodaanko Tarkinille Rogue Oneen monen toivomaa cameoa, mutta joka tapauksessa Rogue One lupaa sukeltaa Imperiumin skismoihin paremmin kuin episodielokuvat.

Siinä ei pauhaa John Williams
Kauhea kerettiläinen mielipide Star Wars -piireissä, mutta: mitä enemmän vanhenen ja elokuvia katson, sitä vähemmän tykkään John Williamsista ja hänen Erich Korngoldista ja Richard Wagnerista (sinänsä nerokkaasti) yhdistelemästä tyylistä, joka pauhaa niin monien Hollywoodin viihde-elokuvien taustalla. Kyse ei sentään ole siitä, ettenkö pitäisi Williamsin Star Wars -musiikista: pidän kyllä, ja kuten useimmat muutkin, pidän sitä peräti olennaisena osana koko elokuvasarjaa. Mutta yleisesti Williamsin tapa kertoa minulle orkestraatiollaan, mitä minun katsojana tulee kussakin kohtauksessa tuntea, on niin ikävän alleviivaavaa, että se alkaa olla melkein vastakohta sille, mistä elokuvamusiikissa muissa elokuvissa pidän. Siksi on niin mahtavaa, että Rogue One nyt viimein tarjoaa ensimmäisen tilaisuuden kuulla Star Warsia jonkun toisen sävelin – aivan kuten elokuva yleisemminkin toivottavasti tarjoaa uudenlaisen näkökulman kaukaiseen galaksiin. Näin, vaikka en varsinaisesti odota Michael Giacchinon karkaavan valtavan kauas Williamsin laduilta. Giacchinohan on sitä paitsi joutunut työskentelemään kiireessä, ollessaan Alexandre Desplatin viime hetken tuuraaja tämän joutuessa lähtemään projektista isojen lisäkuvausten muutettua sävellystyön aikataulua. Muun muassa Pixarin animaatioiden u-pei-den musiikkien säveltäjänä kunnostautunut (ja niistä Up!:sta ansaitusti Oscarin voittanut) Michael Giacchino on oikeastaan Desplatia kiinnostavampikin valinta.

jynjpg

Jyn Erso, mon amour
Rogue Onessa on todella kova cast, jota mietittäessä voisin kuvitella vilkuillun Disneyn sisällä Marvelin puolelle. Mads Mikkelsenin ja Forest Whitakerin kaltaiset ilmeikkäät luonnenäyttelijät ovat mahtavia valintoja tuomaan marvelmaiseen tapaan uskottavuutta ja tunnetta rooleihin, jotka sinänsä saattavat jäädä melskeessä ohuiksi tai lyhyiksi. (En usko elokuvien menestyksen yleisesti perustuvan pelkkään castingiin, mutta Marvel-elokuvien menestys siihen kyllä perustuu.) Mutta parasta, parasta, joulukuun ensi-iltaleffassa on ainakin trailerien perusteella sen päähenkilö. Felicity Jones on ängetty melkoisen testosteroniseen seuraan, mutta ainakin naisten vähäisyyttä kompensoidaan todellisella tehomimmillä. ”We have hope. Rebellions are built on hope”, Jyn Erso sanoo trailerissa, ja hitto vie, kun hän sen sanoo, minä uskon. Asiaa ei haittaa se, että Felicity Jonesin hymy sulattaisi jäänkin.

deathstar

Nostalgia, mystalgia
Selvähän se, että monet alkuperäisen Kuolemantähden suunnitelmien varastamisesta kertovan elokuvan ilonhetkistä ovat takuulla nostalgisia. Superase itse, stormtrooper-mallisto ja vaikkapa Yavin IV:n kapinallistukikohta ovat osa monen lapsuutta, itsestään Darth Vaderista puhumattakaan. Tuskin olen ainoa vanha Star Wars -fani, jolle nostalgiaa edustaa myös sana (whisper it:) kyber-kristalli. Kiintoisaa onkin nähdä, kuinka noita nostalgianhippuja tarjoillaan: Rogue One kun ei trailereissaan itse asiassa varsinaisesti mässäile tutulla kuvastolla. Alienit ovat suurimmaksi osaksi uusia, Yavin IV:ää lukuunottamatta planeetat ovat uusia. Tuttuja hahmoja nähdään ilmeisesti vain pienissä sivuosissa, vaikka elokuvaan olisi ollut niin helppo livauttaa vaikkapa Wedge Antillesin kaltainen kaikille faneille tuttu hahmo minkään aikajanan särkymättä. Jopa Vaderia tekijät ovat koko ajan korostaneet käyttävänsä säästellen. Toisaalta hyvä näin, toisaalta elokuva saakin tuntua tapahtuvan tutussa ajassa ja galaksissa. The Force Awakensin outoihin yksityiskohtiin kuului se, että vaikka tarina kierrätti originaalitrilogiaa turhankin tarkkaan, tuttuja alienrotuja ei näkynyt missään.

rebels

The Expendables
Uusien hahmojen suunnaton draamallinen etu on tietenkin se, että he ovat nimenomaan uusia. Koska Diego Luna ei näyttele Biggs Darklighteria vaan Cassian Andoria, emme tiedä mitään Cassian Andorin tulevaisuudesta. Periaatteessa kuka tahansa Rogue Onen päähenkilöistä voi kuolla, ja se on jännittävää elokuvassa, jossa itse päätehtävässä – saako joukkueemme Kuolemantähden suunnitelmat siepattua vai ei – ei ole jännitettävää. (Lontoon Celebrationissa paikalla olleet tai sieltä spoilaavat uutiset lukeneet tosin saivat kuulla yhden hahmon vahingossa paljastetun kuoleman, mutta kukaanhan ei sano, että kuolemia olisi pakko olla vain yksi.)

pilgrims

Me uskomme Voimaan
Rogue Onessa ei pitäisi olla jedejä, mutta Voima siinä kyllä on läsnä. On Jedha-planeetta, jedien henkinen koti. On ilmeisesti lukuisia tuolle planeetalle matkustavia pyhiinvaeltajia. On sokea Chirrut Imwe (Donnie Yen), joka on Voima-uskovainen olematta jedi. On Kapinaliiton Voima-usko, jossa jedien vanhasta toivotuksesta on tullut jonkinlainen taisteluhuuto. Tuoreen Galactic Atlas -kirjan mukaan Jedhan temppeli on nimeltään Temple of the Whills, mikä tuo minulle suorastaan kylmät väreet (George Lucasin ihan alkuperäisten luonnosten ja originaalileffan romanisaation mukaan tämä kaikkihan on peräisin ”from the Journal of the Whills” eli Whillien aikakirjoista). Ja sitten on vielä se, että jedien vanhoja temppeleitä on äskettäin käsitelty Rebelsissä ja käsitellään reilun vuoden kuluttua Episodi VIII:ssä… Kaikki tämä on minusta hyvin kiehtovaa, ja ”jotain uutta” koko sarjan mittakaavassa. Star Wars -tarinoissa ei minun muistini mukaan ole tässä mittakaavassa aiemmin tutkittu galaksin teologiaa: miten tosiaan uskovat he, jotka Voimaan uskovat, vaikka eivät jedeihin kuulu?

chirrut-imwe

This shit just got real
Star Wars ei, tietenkään, ole voimakkaan poliittinen elokuvasarja. Olen tavannut sanoa, että se ei edes ole scifiä, jossa pitäisi lähtökohtaisesti kysyä ”entä jos” -kysymyksiä ihmisen nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, vaan silkkaa avaruusmaisemiin sijoitettua fantasiaa. Hyvällä syyllä voi uskoa, että viihdejätti Disneyn tavoitteena lienee pitää reaalipolitiikka mahdollisimman kaukana elokuvistaan. Toisinaan reaalipolitiikka saattaa vain iskeä takaisin, ja niin voi tottavie käydä myös silloin, kun elokuvasarjan keskiössä on valkoista fasistihallintoa vastaan taistelevien monikulttuuristen kapinallisten joukko, joiden suvaitseva viesti on, että hyvä Voima yhdistää ihan koko galaksia. Niinpä Yhdysvaltain tulevan presidentin ollessa Donald Trump tuo edellämainittu Jyn Erson sanoma ylivoimaisen pahan voittavasta toivosta voi tuntua odottamattoman monista odottamattoman ajankohtaiselta (tässä erityisen voimakas kirjoitus aiheesta). Kuten sanottua, Trump-vastaista sanomaa Rogue Oneen ei tietenkään varmasti ole tarkoituksella kirjoitettu (ei, vaikka elokuvan kirjoittajiin kuuluvat Gary Whitta ja Chris Weitz ovatkin siviilissä siinä hyvin äänekkäitä), mutta on vaikea ohittaa, kuinka kylmäävän ajankohtaiselta tuntuu vaikkapa tämä sitaatti Bodhi Rookin näyttelijältä Riz Ahmedilta: “Rogue One is about waking up to the real political situation of your time and accepting you can’t sleepwalk into the future because there won’t be one”.

This shit just got real #2
Ilman edellistäkin synkkää huomiota Rogue Onen ns. jutun piti koko ajan olla realismi. Tämän piti olla se elokuva, joka näyttää sodan Tähtien sodassa. Saa nähdä, miten pitkälle se lopulta toteutuu (ks. viimeinen kohta), mutta ainakin trailerien perusteella elokuva todella on lopullisessa asussaankin kaikkien aikojen realistisimmin toteutettu Star Wars -tarina. Siihen liittyy yliluonnollisten jedien puuttuminen, mutta siihen liittyy aivan erityisesti elokuvaan valittu tyyli, jossa Greig Fraserin käsivarakamera näyttäisi kulkevan sotilaidemme mukana aivan kuin maallisissakin sotatarinoissa. Vaikka en ole vieläkään ihan antanut anteeksi sitä, että Rogueksi nimetty elokuva ei kerrokaan X-Wing-piloteista, niin ainakin olen kovasti innoissani siitä, että se kertoo oikeista sotilaista.

at-act

Elefantti olohuoneessa
Lopuksi on todettava, että kyllähän sekin kovasti kuumottelee, mistä Rogue Oneen liittyen on etukäteen ehkä eniten puhuttu. Elokuvan reshoot-vaihe venyi kesällä niin pitkäksi, että se aiheutti edellämainitun säveltäjävaihdoksen ja sai aikaan ikävän huhun, jonka mukaan Disney olisi halunnut pehmentää elokuvaa tutummanmuotoiseksi avaruusseikkailuksi. On todella kiinnostavaa nähdä, onko lopullisesta elokuvasta erotettavissa, mitä ehkä on muutettu – ja tietysti myös se, kerrotaanko muutoksista enemmän elokuvan ensi-illan jälkeen. Koko kesän ja syksyn ajan Kathleen Kennedy ja muut elokuvan tekijät ovat yrittäneet korjata tapahtunutta muistuttamalla haastatteluissa, että reshooteja tehdään kaikkiin isoihin elokuviin ja ne kuuluvat asiaan. Mutta kuten MakingStarWarsin Jason Ward hyvin kirjoitti: reshootit eivät pelota meitä siksi, että niitä tehtiin, vaan siksi, että kuulemamme perusteella on selvää, että näissä reshooteissa tehtiin muutakin kuin suunnitelmaan kuuluvia pieniä korjauksia.

Veikkaus: Yhden oscarin voittaja

Kuten tapanani on ollut, tein ensi yölle tänäkin vuonna koko 24 palkinnon Oscar-veikkauksen. Sitä en nyt länttää tähän (mutta kyllä, minäkin uskon Revenantin tuovan Alejandro Gonzales Inarritulle hämmästyttävän toisen voittoputkivuoden).

Sen sijaan ajattelin luoda vielä pienen silmäyksen niihin viiteen kategoriaan, jossa The Force Awakens on ehdolla. Kirjoitin elokuvan ehdokkuuksista jo tammikuussa niiden julkistamisen aikaan. Tässä tarkemmat veikkaukseni noihin kategorioihin.

trailer-bb8

Tässä elokuvan alun hetkessä kaikki The Force Awakensin Oscar-ehdokkaat loistavat.

Paras leikkaus: The Force Awakens vastaan The Big ShortSpotlight, Mad Max: Fury Road ja The Revenant.
Arvokkain kategoria, johon Star Wars ylsi. Kategoria, joka on niin naimisissa elokuvan yleisen laadun (tai ainakin palkintomenestyksen) kanssa, ettei parhaan elokuvan pystiin ole säännönmukaisesti ollut mahdollisuuksia, ellei ehdokkuutta leikkauksesta ole herunut. The Force Awakens on kategorian yllättäjä, jonka tilalle olisi helppo kuvitella ykköspalkinnon ehdokkaista vaikkapa Room. Omassa veikkausrivissäni lukee tässä kohtaa The Big Short, joka myös ansaitsisi voittaa vimmalla ja raivollaan (ja jota itse äänestäisin tänä vuonna myös pääpalkinnon voittajaksi).

Paras äänileikkaus: The Force Awakens vastaan Mad Max, Sicario, The Martian ja The Revenant.
Paras äänimiksaus: The Force Awakens vastaan Bridge of SpiesMad Max, The Martian ja The Revenant.
Hankalat äänikategoriat ovat hankalia nimissäänkin. Äänileikkaus (sound editing) tarkoittaa itse asiassa elokuvan äänitehosteita ja muita dialogin ja musiikin lisäksi tallennettuja ääniä, äänimiksaus (sound mixing) elokuvan ääniraidan kokoamista näistä äänistä kuten dialogista, tehosteista ja musiikista. Molemmat kategoriat ovat ainakin minulle olleet aina vaikeita ennustaa, ja tänä vuonna ehdokkaat ovat kaikki äänissään erinomaisen vahvoja. Mutta vaikka jokainen Star Wars -elokuva prequeleita myöten on minusta aina ollut täyttä korvanautintoa kuviteltuine alusten, olentojen ja maailmojen äänimaisemineen, veikkaan, että Mad Max vie tällä kertaa molemmat nämä palkinnot.

Paras musiikki: The Force Awakens vastaan Bridge of SpiesSicarioCarol ja The Hateful Eight.
Ehdokkuuksien alla uskoin The Force Awakensilla olevan mahdollisuuksia tässä kategoriassa. John Williamsilla on 50 (viisikymmentä!) Oscar-ehdokkuutta ja viisi voittoa (Fiddler on the RoofJaws, Star Wars, E.T. ja Schindler’s List), mutta edellisestä voitosta on sentään jo yli 20 vuotta. Niin hienostunut ja viisaskin on uuden Star Warsin hiljaiseksi parjattu score, että siitä olisi suonut vanhalle miehelle kuudennen pystin. Mutta ei, kyllä tämä palkinto menee The Hateful Eightille. Ei niinkään siksi, että Quentin Tarantinon ainoa sävelletty elokuvasoundtrack on todella ässä, vaan siksi, että toinen vanha mies, suuri Ennio Morricone ei ole aiemmin tätä palkintoa voittanut. Tuskin on elokuvasäveltäjää, joka ei Morriconen nimen edessä kumartaisi syvään. Tai elokuvaihmistä.

Parhaat erikoisefektit: The Force Awakens vastaan Ex Machina, The Revenant, Mad Max ja The Martian.
And the Oscar goes to Roger Guyett, Pat Tubach, Neal Scanland and Chris Corbould. Tai ainakin niin veikkaan – ja toivon. The Force Awakens ei ole ”vain efektileffa”, mutta se on erinomainen efektileffa, ja uskon, että siitä se Oscareissa palkitaan. Uskon, että elokuva-akatemian efektikategorioiden äänestäjät tunnustavat ja tiedostavat The Force Awakensin lihaa säästämättömän asenteen toteuttaa mahdollisimman suuri osa tehosteista perinteisin menetelmin. Elokuvassahan ovat aitoja monet sellaisetkin hetket, joiden ei uskoisi olevan: vaikkapa Mazin linnan pihalla vastaan hoippuva robotti, jonka näyttelijä käveli puujaloilla, tai hämmästyttävä Reyn kohoava leipä. Samalla The Force Awakens tietenkin on alansa eturiviä myös cgi-tekniikassa (ajatelkaa vaikkapa Maz Kanataa tai Falcon-takaa-ajoa). Molemmat taidot kohtasivat melkein jokaisessa kuvassa – vaikkapa siten, että tietokonetaiturit poistivat kuvista huolellisesti BB-8:aa ohjastavat näyttelijät. Ansaittu palkinto tänne, kiitos!

Ensi yönä herätyskello soi kolmelta. Punaisen maton jätän väliin, sitä ennen torkun tovin. Sitten näemme!

Näillä saatesanoilla ensi-iltaan

Olen tainnut mainita tämän jo aiemminkin, joten tuskin tätä enää kaapista tuloksi lasketaan: Oikeastaan toivon, että tämä The Force Awakensin ennakkomarkkinoinnin viimeinen kuukausi olisi mennyt toisin.

Kun ajatellaan, että esimerkiksi suurimpien päähahmojen identiteetit paljastettiin edes yhden lauseen tasolla ”romunkerääjä, ex-stormtrooper ja pilotti” vasta kahdeksan kuukautta sitten, ja että esimerkiksi alkuperäisessä casting-listassa puolitoista vuotta sitten olleen Max von Sydown roolia ei ole virallisesti paljastettu vieläkään, tuntuu suorastaan tuhlaukselta, millaiseen määrään videokuvaa, dialogia ja juonivihjeitä meidät on nyt viimeisen kuukauden aikana hukutettu. Kyllä, olisin tahtonut tietää, ketä Andy Serkis näyttelee jo kauan ennen sen paljastamista, mutta ei, ei minulle olisi enää nyt pari viikkoa ennen ensi-iltaa olisi tarvinnut antaa lisää dialogia häneltä.

Mutta koska paljastukset eivät näemmä lopu viime hetkilläkään, kokoan tähän muutamia viimeisen kokonaisen The Force Awakensia edeltävän viikon saatesanoja elokuvan tekijöiltä. Spoilereita nämä eivät ole, ja huhujen spoilereihin en tässä kirjoituksessa viittaa lainkaan. Sellaisenkin päätöksen tein, että tuottaja Kathleen Kennedyn äskettäisiä paljastuksia Episodi VIII:n näyttelijöistä en tässä blogissa spoilaa ennen keskiviikkoa – niiden kertominen spoilereita välttelevälle yleisölle olisi minusta suorastaan ilkeää.

REY-AND-HAN

Tv-spottien myöhemmän satsin kohtauksia: ”You might need this”.

Käsikirjoituksen synnystä: JJ Abrams kertoi taas yhden version The Force Awakensin käsikirjoituksen muotoutumisesta – ja, voin tyytyväisenä sanoa: tällä kertaa se on se, jota minä olen uumoillut oikeaksi koko ajan. Abramsin mukaan hän ja Lawrence Kasdan aloittivat käsikirjoituksen alusta Michael Arndtin lähdön jälkeen, koska Kasdan niin pyysi, mutta käsikirjoitukseen palasi nopeasti ”perustavia osia” Arndtin aikaisesta käsikirjoituksesta, kuten Reyn ja Finnin hahmot. Abrams antaa käsikirjoittajan vaihdokselle syyn kertomalla Ardntin pyytäneen 18 kuukautta käsikirjoituksen viimeistelyyn, mutta aikaa oli vain kuuteen. Kathleen Kennedy vahvistaa samaa toisaalla tekemällä selväksi, että George Lucasin poistuessa kuvasta tai Arndtin lähtiessä ei ollut kummassakaan vaiheessa olemassa valmista käsikirjoitusta, joka olisi siirretty syrjään: oli vasta kasa ideoita sellaiseksi.

Poistetuista kohtauksista: JJ Abramsin mukaan ensimmäinen leikkausversio oli noin 2 tuntia 40 minuuttia, mikä ei todellakaan ole kovin paljon elokuvalle, joka päätyi 2 tuntiin 15 minuuttiin. Ohjaaja lupaa poistettuja kohtauksia bluraylle.

Kenraali Organasta: JJ Abrams kertoo, että Leiasta ei tullut jediä, koska hän ”valitsi” johtaa mieluummin Kapinaliittoa ja myöhemmin Resistancea. Samalla ohjaaja-kirjoittaja tulee käytännössä paljastaneeksi, että myös vaihtoehto jedi-Leia oli harkinnassa – ja siitä peräti keskusteltiin Carrie Fisherin kanssa. Pieni sääli, minusta.

newtfaimage1

Veikkaukseni Force Awakensin ikonisimmista tapahtumapaikoista #1: tämä.

Kapteeni Phasmasta: Lawrence Kasdan vahvisti, että Gwendoline Christien rooli oli alunperin kirjoitettu miehelle, ja että se vaihdettiin aivan viime hetkellä, osin naisten puutteesta nousseen kritiikin vuoksi. Tämä oli huhu jo kahden vuoden takaa, ja siihen on koko ajan liittynyt lisäkaneetti, että rooliin olisi ensin harkittu Benedict Cumberbatchia. Huhun ensimmäisen osan uskoin koko ajan – mutta en uskonut, että syy muutokseen olisi tosiaan ollut nettikohina.

Snap Wexleystä: StarWarsNewsNet uskoo Greg Grunbergin hahmon olevan Aftermath-kirjassa (josta kirjoitin juuri) ensiesiintynyt Temmin Wexley. Mielenkiintoista!

Midikloriaaneista: JJ Abrams kertoo, ettei itse halua uskoa Voiman käytön olevan kiinni midikloriaaniluvusta, muttei halua tehdä Star Warsissa mitään, mikä olisi George Lucasin asettaman kaanonin vastaista. En ole suurin midikloriaanien vihaaja, mutta en pidä niitä tarpeellisinakaan. Silti: hyvä kuulla, että Abrams ei pyri retconnaaman Star Warsia (edes sen pöhköyksiä). Se oli yksi minunkin peloistani.

Trailerien repliikeistä: Harrison Ford puhuu harvinaisen vakavia Han Solosta ja kertoo, että trailerien Solo-repliikit tulevat leffassa vastaan toisenlaisessa asiayhteydessä kuin trailereissa. Ei yllättävää, mutta tässäpä viimeisille päiville spekuloitavaa, eikö?

Musiikista: Pätkä John Williamsin uutta Star Wars -musiikkia kuultiin 60 Minutes -ohjelman uutispätkässä. Toisaalla John Williams lupaa elokuvan soundtrackin koostuvan ”pääasiassa uudesta musiikista”.

Virallisista liturgioista: The Force Awakensin virallinen pressi-info ei tarjonnut kummoisia uutisia: tämmöisiä ”ei Jar Jaria” ja ”ei lopputekstien jälkeistä kohtausta” -tyyppisiä vain. Virallisessa mainospätkässä kaikki tekijät kehuvat IMAX-versiota, koska, no, tokihan.

falcon

Tässä kohtaa X-Wing Miniaturesissa jäisi ainakin vuoron toiminto tekemättä. Luulisi pelaajan joutuvan myös nostamaan stressimerkin.

Jo seuraavista elokuvista: Kathleen Kennedy puhuu standalone-elokuvista, muun muassa vahvistaen järjestyksen vaihtumisen (siirtynyt on Boba Fett -leffa, joka Josh Trankin piti ohjata). Väittää, että standaloneilla ei ole välttämättä tarkoitus luoda uusia elokuvasarjoja – vaikka on aivan ilmeistä, että sekä Rogue Onen uudelle hahmokatraalle että nuorelle Han Sololle on mahdollista visioida useampia elokuvallisia seikkailuja. Toisaalla, Abramsin valinta naisohjaajista Star Wars -ohjaajaksi olisi Ava DuVernay (Selma).

Ensi-illasta: Ensi-illan punainen matto -osuus lähetetään livestreamina Starwars.comiin. Sellaisesta kiinnostuneet, siis kello soimaan maanantain ja tiistain välisenä yönä. Mikä tarkoittaa, totta tosiaan: seitsemännen Star Warsin maailman ensi-iltaan on todella tätä kirjoittaessani vain reilu vuorokausi. A long time ago…

Han Solon vanha kamu ulkona, JJ Abramsin vanha kamu inessä

Billy Dee Williams nykyisin. (kuva: Gage Skidmore)

Billy Dee Williams. (kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 3.0)

Lando Calrissian marssii Star Warsin näyttämölle Imperiumin vastaiskun puolivälissä. Billy Dee Williamsin rooli ja hahmo ovat hienoja, mutta Jedin paluussa Lando – kuten niin moni muu hahmo – jää alikäytetyksi. Vanhassa expanded universessa fanien rakastama hahmo kohosi ykköskategoriaan: viidenneksi ”originaaliksi” Luken, Leian, Hanin ja Chewbaccan seuraan (laskematta droideja), ja tavallaan hahmona jopa sidekick-Chewien ohi.

Mutta expanded universe on siirretty Legends-hyllyyn, emmekä vielä tiedä, mitä Lando puuhasteli nykyisessä aikajanassa myöhempinä vuosinaan. Tässä blogissa oletin alunperin automaattisesti, että Lando kuuluu palaaviin hahmoihin siinä missä ilmiselvin kolmikkokin – sanoihan esimerkiksi Mark Hamill haluavansa ”koko vanhan tiimin” palaavan. Vielä myöhemminkin, cast-julkistusten jälkeen, elättelin toivoa, että Landolle järjestyisi edes vilahdus valkokankaalta.

Nyt olen valmis lyömään naulan tähän arkkuun: Billy Dee Williamsilla ei ole The Force Awakensissa edes cameo-roolia. Tämä käy ilmi Cinelinxin haastattelusta, jossa Williams tekee selväksi, ettei tiedä uudesta elokuvasta mitään, ja että vastaisi kyllä puheluun, jos sellainen tulisi.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö vanha hurmuri Lando voisi marssia viitta hulmuten uuteen trilogiaan keskimmäisessä osassa aivan kuten alkuperäiseen. Itse asiassa juuri niin Williamskin uskoo. Ja miksei uskoisi, koska näyttelihän hän Landoa viimeksi tänä talvena animaatiosarja Rebelsin jaksossa. Kuten sanottua, hahmo on hieno ja rakastettu. Mutta ei siis vielä episodissa VII.

GregGrunberg

Greg Grunberg (kuva: momento mori, CC BY 2.0)

Landon sijaan The Force Awakensin näyttämölle näyttäisi marssivan Greg Grunberg. Näyttelijä paljasti jo aiemmin, että hänellä on rooli The Force Awakensissa, vaikkei sitä olekaan virallisesti julkistettu.

Kukaan tuskin yllättyi. Greg Grunberg on ohjaaja JJ Abramsin lapsuudenystävä ja tuntuu tehneen siitä uransa: hänet tunnetaan mukavan kaverin rooleistaan Abramsin Aliaksesta ja abramsmaisesta Heroesista. Hänellä on cameo melkein jokaisessa Abrams-tuotannossa: esimerkiksi Lostin pilotissa hän ”näytteli” Oceanic 815:n lentäjää, jonka savuhirviö söi heti sarjan alkajaisiksi. Grunberg onkin epäilemättä leppoisaa seuraa, vaikkei varmasti kenenkään mielestä suuri luonnenäyttelijä.

Mutta onko edes Greg Grunberg niin leppoisaa seuraa, että kulkisi kuusi viikkoa vain kaverinsa entouragena vuosikymmenen odotetuimman elokuvan kuvauksissa? Niin pitkään hän nimittäin väittää ET:n haastattelussa olleensa Episodi VII:n kuvauksissa. Sen perusteella rooli ei kuulosta pelkältä cameolta.

Grunberg viittaa haastattelussa myös kuvauspaikan yllä lentäneisiin droneihin, joilla ”jotkut yrittivät kuvata aluksia, jotka esiintyivät jo ensimmäisessä Star Warsissa”, ja jatkaa sitten vitsailleensa JJ:lle, minkähän skuupin kukaan saa aluksista, jotka ovat olleet olemassa jo 1970-luvulta. Tajunneekohan, että näin hän tuli paljastaneeksi esimerkiksi tälle lukijalle, että hän (ja myös hänen hahmonsa?) olivat mukana Greenham Commonin kuvauspaikalla eli kapinallistukikohdassa?

Ei, en odota, että Grunberg näyttelisi tämän trilogian Landoa. Tuskin hänelle viitta sopisi. Viikset ehkä.

Aluksia, kuvauksia ja trailerihuhu

Episodi VII:n kuvausten pitäisi päättyä ensi viikolla, ja moni keskeinen näyttelijä on tiettävästi jo osuutensa purkittanutkin. Käytän tämän hetken muutamien viime aikojen uutisten ja huhujen summaukseen. Vain mietoja spoilereita tällä kertaa, sijoitettuna listan viimeisiksi.

  • Amazoniin on listattu mystinen erikoiskirja nimeltä Star Wars : Ships of the Fleet, jonka kuvauksessa väitetään kirjan paljastavan myös uuden Episodi VII -aluksen. En menisi takuuseen julkaisun aitoudesta (kustantajaksi on merkitty Reader’s Digest ja kirjoittajaksi Star Wars!). Kirjan julkaisupäivä on vasta kesäkuussa, mutta jos se on aito, saattaa se hyvinkin ehtiä etujoukkoihin virallisten Episode VII -paljastusten kanssa. Olen jo pitkään uskonut, että tämänhetkisestä salailusta huolimatta merchandising-osasto ja erityisesti lelumarkkinointi tulevat aikanaan tuputtamaan silmillemme kaikenlaista sellaista, mitä vielä nyt pidettäisiin spoilerina.
  • …ja niistä puheen ollen, MakingStarWars paljasti äskettäin tapansa mukaiset pitkät, sanalliset selvitykset näkemistään luonnoksista Episode VII:n aluksiksi. Lopuksi sivu, tavoistaan poiketen, julkaisi myös ne luonnokset. X-, Y-, A- ja B-wingien jatkoksi luonnospinossa on kokeiltu kirjaimia V, U, J, C ja E. Mahtoiko jokin näistä päästä elokuvaan, selviää sitten aikanaan.
  • EDIT: Täydennän tähän väliin hetki merkinnän julkaisemisen jälkeen, mutta kun tämä liittyy aluksiin: Tosiaankin, PC-pelit X-Wing ja TIE Fighter julkaistiin uudelleen tänään. Nykykoneillahan ei ole pystynyt pelaamaan niitä pitkään aikaan, ja erityisesti TIE oli minullekin kutakuinkin kaikkien aikojen hienoin pelikokemus – silloin back in the day, siis. Vaativat käytännössä joystickin, tosin.
  • John Williamsin Fan Network väittää, että Episodi VII:n ensimmäisen teaserin musiikki äänitettäisiin jo marraskuussa. Jos tämä pitääkin paikkansa, en siltikään odottelisi teaseria vielä jouluksi, kuten moni nyt spekuloi. Ellei sitten ensimmäinen teaser ole sitä ärsyttävää jatko-osatrailerien tyyppiä, jossa näytetään vain vanhojen elokuvien kohtauksia, korkeintaan päättyen kahden sekunnin väläykseen vaikkapa valosapelin sytyttävästä tulevan elokuvan hahmosta. Sellaisen voisi pykäistä teattereihin jopa vuosi ennen ensi-iltaa näinkin salaillusta elokuvasta – mutta jos sellainen tehtäisiin, sävellettäisiinkö ja äänitettäisiinkö siihen uutta musiikkia? Joka tapauksessa, en usko meidän saavan ihan oikeaa traileria vielä vähään aikaan. Hyvä aika sellaisen julkaisulle olisi erään toisen pienimuotoisen Disney-elokuvan ensi-ilta toukokuun alussa 2015, jolloin Episodi VII:ään on aikaa puoli vuotta.
  • Ei huhu, ei vuoto, vaan fakta: Greig Fraser on Gareth Edwardsin standalone-leffan kuvaaja. Australialainen Fraser (s. 1975) on kuvannut muun muassa kylmänviileän Zero Dark Thirtyn ja ihan hömmelön, mutta kelvollisen näköisen Snow White and the Huntsmanin. Zero Dark Thirty oli tummanpuhuvilta kuviltaan ehdottoman tyylikäs, joten valinta vaikuttaa asialliselta. Fraser sopii myös standalone-leffojen ohjaajien ja kirjoittajien thirtysomething-bubbling-under-linjaan. Virallinen veikkaukseni on edelleen, että Edwardsin ohjaama ja Gary Whittan kirjoittama ykkös-standalone-sankari on Boba Fett.
Stairs_on_Skellig_Michael

Skellig Michaelin saari. Episodi VII:n kuvauspaikka, jota käytettiin, vaikka lupa irtosi tarkoitettua lyhyemmäksi aikaa. (kuva: Devek)

Lopuksi ne miedosti spoilaavat Episodi VII -tiedot:

  • Skellig Michaelin saarella oli tarkoitus kuvata paljon pitempään, mutta lopulta lupa heltisi (lintujen suojelun vuoksi) vain kolmeksi päiväksi. Jään miettimään, miten tämä nopeutus suhteutuu siihen tietoon, että paikalla tiettävästi olivat näyttelijöistä vain Mark Hamill ja Daisy Ridley, mutta vuotaneissa luonnoskuvissa paikalla on muitakin hahmoja. Oletan, että Skellig Michaelin kuvauspaikan sisätilat on joka tapauksessa kuvattu Pinewoodin studiossa, mutta kummastelen silti, kuinka Ridley esiintyy tapahtumapaikalla ulkotiloissa ilman näyttelijöitä, jotka ovat hänen kanssaan sisäkuvauksissa.
  • Kaikesta päätellen Han Sololla ja Chewbaccalla on elokuvassa oma seikkailunsa Imperiumin sotilaiden kanssa. Lähde on taas MakingStarWars: on (jälleen pelkän sanallisen kuvauksen tasolle jäävää) luonnoskuvaa, on liki uskomattomalta tuntuva sivullisten kertomus Pinewoodin lähellä tapahtuneista kuvauksista ja on väitteitä stormtrooperiksi naamioitumisesta. Oli miten oli, nämä tiedot tuntuvat minusta hengeltään leikkisiltä kuin A New Hopen Kuolemantähti-kohtaukset ikään. Sellaiselle voi olla tarvetta, koska eräät toiset Episodi VII -huhut vihjaavat niin paljon synkempien juonenkäänteiden suuntaan.

Kuka on kuka, osa 1

Hahmospekulaatiot ja -huhut etenevät. Kokoan ja kommentoin:

Rebelsin Inkvisiittori (promokuva).

Rebelsin Inkvisiittori (promokuva).

Max von Sydow as The Inquisitor.

  • Kuka? The Inquisitor on, tietenkin, Rebelsin pääpahis, joka metsästää jäljellä olevia jedejä Darth Vaderin käskystä. Koska hahmo käyttää promokuvissa valomiekkaa, hahmo saattaa olla itsekin ex-jedi, jedijärjestöön liian vanhana kelpaamattomana katkeroitunut tai muuten Voima-herkkä. Mutta ei kai sentään sith.
  • Miksi? Inkvisiittorin ääninäyttelijää ei ole paljastettu, vaikka sarjan muut päähenkilöt on. Tuntuu täysin mahdolliselta, että tämä johtuisi siitä, että näyttelijän nimen paljastaminen olisi spoileri. On lähes varmaa, että Rebelsillä luodaan jonkinlaista siltaa uusiin elokuviin, ja huhujen mukaan sarjassa esiteltäisiin elokuvissa nähtäviä hahmoja. Jos taas juuri Inkvisiittori olisi mukana Episode VII:ssä, näyttelijän kai täytyisi jo ikävuosien perusteella (Rebels tapahtuu noin 45 vuotta ennen uutta trilogiaa) olla paljastetuista juuri von Sydow. Itse asiassa, animaatiohahmon kapeissa kasvonpiirteissäkin voi nähdä jotain sydowmaista. Spekulaatiota voi vahvistaa lisää muistamalla, että Rebelsiä äänitetään parhaillaan jenkeissä – voisiko tämä selittää, miksi von Sydow ei ollut mukana Lontoossa tallennetussa cast-valokuvassa?
  • Miksi ei? Jos Inkvisiittori kerran on Rebelsin pääpahis, animaatiosarjan hahmot törmännevät häneen tiheään jo ensi syksynä. Eikö hahmo silloin kuluisi jo liikaa ennen Episode VII:n ensi-iltaa? Kenraali Grievousta käytettiin aikanaan vähän samoin, ontuvahkoin tuloksin, eikä kyse edes ollut elokuvansa pääpahiksesta. Eikö uuteen SW-trilogiaan kuitenkin haluttaisi ihan oma vahva pahiksensa?
  • Totta vai huttua? Mahdollista, mutta sisuskalutuntumalla veikkaisin kuitenkin, että ei.
Rebelsin Zeb Orrelios (promokuva).

Rebelsin Zeb Orrelios (promokuva).

Andy Serkis as Zeb Orrelios.

  • Kuka? Rebelsin soturialien, jonka äänen sarjassa tekee Steve Blum. Hahmon ulkonäkö perustuu yhteen Ralph McQuarrien alkuperäisistä Chewbacca-luonnoksista, ja trailerien perusteella samasta suunnasta voi periytyä hahmon luonnekin. Mieleeni tulee myös Adam Baldwinin hahmo Fireflystä.
  • Miksi? Tätä ei kai kukaan edes väitä huhuksi, vaan kyse on puhtaasta spekulaatiosta. Päätelmäketju on kelpo. Jos Andy Serkis esittää motion capture -hahmoa, hän tottakai voisi esittää Zebiä. Koska Zeb on alienhahmo, hän tottakai voisi olla mukana kehissä vielä Episode VII:n aikaan tarinoiden ajallisesta etäisyydestä huolimatta. Ja jos, kuten jo edellä viitattu, Rebelsin päähahmoissa on mukana Episode VII:ssä ”palaavia” hahmoja, Zeb voisi siten sellainen olla.
  • Miksi ei? Jos Serkis olisi Zeb, miksi hän ei olisi Zebin ääni myös sarjassa?
  • Totta vai huttua? Täysin mahdollista tämäkin, mutta äänestän ei.
Darth Plagueis nimikkoromaaninsa kannessa. (tuo pää oikealla).

Darth Plagueis nimikkoromaaninsa kannessa. (tuo pää oikealla).

Max von Sydow as Darth Plagueis.

  • Kuka? Tulevan keisarin Palpatinen sith-mestari. Darth Plagueisin hahmoa puidaan tietysti Legendsiksi muuttuneessa expanded universessa, mutta hahmo on kaanonia, koska Palpatine mainitsee hänet Episode III:n viettelykohtauksessa oopperassa, väittäen Plagueisin olleen ”niin voimakas, että hän pystyi jopa estämään ihmisiä kuolemasta”, kunnes kuoli oman oppilaansa käsissä. Elokuva eli kaanon ei varsinaisesti paljasta, että oppilas oli Palpatine itse, mutta vihjaa sen riittävän vahvasti, että uskallan pitää tätäkin kaanonina.
  • Miksi? Darth Sidiousin opettaja olisi ilman muuta riittävän uskottava pahis uudelle Star Wars -trilogialle. Plagueisin paluu kuolleista asettaisi jännittävään kontekstiin Palpatinen sanat opettajansa kyvystä palata kuolleista – Episode III:ssahan Palpy valehtelee juoniakseen Anakinin pimeälle puolelle, mutta tämän käänteen myötä Plagueis olisi kuin olisikin onnistunut siinä, missä edes Palpatine tai Vader eivät. Tällaisen olennon paluu galaksiin olisi sitä paitsi väkevä oikeutus otsikolle Episode VII – vuosien päästä valmistuva jatko-osa muuttuisi uudeksi linkiksi suureen taistoon jedien ja sithien välillä. Maanpäällisemmällä tasolla hahmo tarjoaisi vaivattomasti selkeän yhteyden prequel-trilogiaan, tuntumatta kuitenkaan liikaa Palpatinen toistamiselta. George Lucasin tiedetään lisäksi olleen aikanaan erityisen kiinnostunut Plagueisin nimikkoromaanin käänteistä, mikä voisi hyvinkin viitata jonkinlaisiin hahmoa koskeviin jatkosuunnitelmiin – ja kyllä, romaani sisältää vihjauksen siitä, että Palpatine pelkäsi opettajansa sittenkin vielä palaavan. Mitä sitten tulee juuri von Sydowiin: jos Plagueis palaisi kuolleista, kyseessä olisi jonkinlainen olento rajan takaa, jollaista pahiksia ennenkin näytellyt ikämies Max von Sydow voisi esittää vaikka unissaan. Tämä taas täsmäisi AICN:n väitteisiin von Sydowin hahmon hurjasta ulkomuodosta, ja kenties jopa saman puljun otsikkohuhuun The Ancient Fear (jota tosin en usko oikeaksi).
  • Miksi ei? Vanha expanded universe selitti Plagueisin historian, joten kyseessä on nykykatsannoltaan käytännössä Legends-hahmo. Toisaalta, juuri Legends-buuttauksen vuoksi mikään ei pakottaisi uuden trilogian Plagueisia olemaan mitenkään sama hahmo nimeä pitemmälle.
  • Totta vai huttua? Joudun vastaamaan, että olen erittäin innostunut vaihtoehdosta, että tämä olisi totta.
Billy Dee Williams nykyisin. (kuva: Gage Skidmore)

Billy Dee Williams nykyisin. (kuva: Gage Skidmore)

Billy Dee Williams as Lando Calrissian.

  • Kuka? eheh.
  • Miksi? Koska kaikki olettavat ja toivovat. Koska muut vanhat ovat mukana, ja koska jopa Denis Lawsonia kysyttiin palaamaan Wedgeksi (kieltäytyi, ja oletan, että kyse olisi ollut cameosta). Koska Dee Williams jopa sanoi äskettäin tulossa olevan jonkin Lando-projektin.
  • Miksi ei? Jos Lando olisi Episode VII:ssä isossa roolissa, Billy Dee Williamsin olisi pitänyt istua cast-valokuvassa.
  • Totta vai huttua? Uskon, että Landolle järjestyy vielä viuhahdus valkokankaallakin, mutta uskon, että Dee Williamsin vihjaama Lando-projekti on Rebels.
Legends-tarinoiden Jacen Solo. Ei Adam Driverin hahmo, mutta...

Legends-tarinoiden Jacen Solo. Ei Adam Driverin hahmo, mutta…

Adam Driver as ”Jacen Solo”.

  • Kuka? Jedi Newsin julkaisema huhu ei väitä Driverin esittävän juuri expand…Legends-hahmo Jacenia, vaan yksinkertaisesti Han Solon ja Leia Organan poikaa. Tätä houkuttaisi pimeä puoli, ja merkittävä osa uuden elokuvan juonta olisi yritys pelastaa hänet pimeältä puolelta.
  • Miksi? Muistanette, että Variety kertoi jo ajat sitten varmana itsestään, että Driver näyttelisi elokuvassa pahista. Huhu on ollut sitkeä siitä lähtien. Toisaalta, Driveria epäiltiin jo aiemmin Soloksi, ulkonäönkin perusteella. Tämä kuvio mahdollistaisi myös Solo-kaksosten tai ainakin sisarusten esiintymisen uudessa trilogiassa – ainakin minä olen aina olettanut, että lasten lukumäärä oli expanded universen sisällä niin sanottu Lucas-fakta.
  • Miksi ei? Jacen Solo kääntyi pimeälle puolelle vanhassa expanded universessa, joten kuvio on ikään kuin jo käytetty. Käytetty se on elokuvissakin, sikäli jos puhutaan hyvän hahmon ja vieläpä Skywalkerin pimeän puolen houkutuksista. Haluttaisiinko uudessa trilogiassa toistaa tätä kaavaa?
  • Totta vai huttua? Vastaan ensin edelliseen kysymykseen: pidän täysin mahdollisena, että haluttaisiin. Pimeän puolen houkutus on, niin tuttu kuin tahansa onkin, Star Wars -mytologian ytimessä. Aivan varmasti meillä on uudessakin trilogiassa hahmo tai hahmoja, joita Voiman nopeampi, helpompi ja houkuttelevampi tie kiinnostaa. Tällaisen hahmon ei tietenkään tarvitse olla Solo/Skywalker, mutta vahvemman emotionaalisen pohjan käänteelle saa, jos ydinperhepiiristä on kyse. Josta pääsenkin siihen, että olen koko ajan uskonut, että uuden trilogian uuden sukupolven täytyy koostua vahvasti Skywalker-suvusta. Ei käy järkeen, että Daisy Ridleyn hahmo olisi suvun ainoa uusi toivo. Eikä oikeastaan sekään, että uusi trio Ridley/Boyega/Driver (tiedän, tämäkin on spekulaatiota) koostuisi 2/3 ulkopuolisista. Ja mitä sitten tulee expanded universessa käytetyn kuvion toistamisesta: eihän sen samoin tarvitse mennä. Driver-Solon pimeän puolen houkutus voi esimerkiksi olla ennen kaikkea vain trilogian ensimmäisen osan juonikuvio. Ei Driver-Solosta tarvitse kasvaa koko galaksia uhkaava superpahis kuten expanded universessa kävi. Ei katsoja tiedä, miten Driver-Solon käy, vaikka olisi lukenut jokaisen Legends-kirjan. Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen vastaan siis itse kysymykseen: jep, uskon, että tässä ollaan jäljillä.