Näytelty sarja: Imperiumin tuhkasta Mandaloren uuteen nousuun?

Samaan aikaan kun episodi IX:ää parhaillaan kuvataan, toisaalla valmistaudutaan jo kovaa vauhtia toisiin Star Wars -kuvauksiin. Tosin emme vielä tiedä, missä ja ketkä…

Tarkoitan nyt Jon Favreaun vetämää näyteltyä Star Wars -sarjaa, jota aiempien huhujen mukaan kuvataan jo tulevana syksynä. Aivan tuoreet huhut ovat kuitenkin ensimmäiset, jotka puhuvat sarjan sisällöstä, joten minun on hyvä sanoa pari sanastani sarjasta tässä yhteydessä. Sarjahan on, kuten minäkin olen aiemmin raportoinut, kehitteillä Disneyn tulevan streaming-palvelun yhdeksi vetonauloista, ja sen oletetaan saavan ensi-iltansa palvelussa syksyllä 2019.

Tähän mennessä meille on kerrottu koko sarjasta oikeastaan vain se, mitä Favreau paljasti Solon ensi-illassa. Favreun mukaan sarja sijoittuu aikaan seitsemän vuotta Yavinin taistelun jälkeen. Se tarkoittaa noin kolmea vuotta Jedin paluun lopun jälkeen – tai noin kahta vuotta Aftermath-kirjatrilogiassa nähdyn Imperiumin lopun jälkeen.

Nyt vahva huhusivu Making Star Wars raportoi, että sarja kertoo Mandaloren planeetasta. MSW:n kuuleman mukaan Mandalore syöksyi kaaokseen Imperiumin romahduksen jälkeen, ja sarjassa on kyse Mandaloren palauttamisesta entiselleen ja kuinka tällä on suuria vaikutuksia koko galaksiin.

tcw-DeathWatch-Satine-mandalore.png

Mandalore on Star Wars -planeetoista todennäköisesti merkittävin, jota ei edes mainita tähänastisissa elokuvissa. Kyseessä on ”Boba Fettin haarniskan planeetta” (ja myös aurinkokunta tai planeettojen liitto), jonka soturit tunnetaan kautta galaksin voimakkaina taistelijoina. Pelätyn haarniskan lisäksi mandalorealaisiin yhdistetään vahva kunniakäsitys ja suku-uskollisuus. Planeetan käsittelyssä SW-universumissa voi nähdä viitteitä vaikkapa Rooman imperiumin historiaan.

Mandalore esiintyy keskeisesti animaatiosarjoissa The Clone Warsissa ja Rebelsissä. Planeetalla ja sanalla on toisaalta Boba Fettin kautta historiaa Star Wars -oheistarinoissa aina 1980-luvusta lähtien, vaikka nykyisen kaanonin mukaan juuri Fettit eivät mandalorealaisia olekaan. Heidän sijaansa planeetalta ovat kotoisin tärkeistä hahmoista The Clone Warsin merkittävä sivuhahmo herttuatar Satine Kryze ja Rebelsin päähahmo Sabine Wren.

sabine-wren-rebels.jpg

MSW:n huhu on pelkkä huhu, ja on hyvä muistaa, että Boba Fettiin vähänkin liittyvät huhut ovat yleensä aina läsnä siellä, missä puhutaan mistä tahansa Star Wars -projektista, josta ei vielä mitään tiedetä. Mutta on silti helppo sanoa, että tämä konsepti soittaa hyvin monia oikeita kelloja.

Sarjan sijoittaminen Mandalorelle mahdollistaisi täysin uuden tarinan kertomisen ja täysin uusien hahmojen käyttämisen. Samalla se tarjoaisi miljöön, joka olisi tuttu miljoonille aiempia SW-animaatiosarjoja katsoneille. Animaatioista tuttujen hahmojen cameot olisivat myös enemmän kuin todennäköisiä, jopa Tiya Sircaria myöten: Sabinen ääni on näytellyt myös kasvoillaan esimerkiksi The Good Place -sarjassa, ja 36-vuotias näyttelijä olisi aivan sopivan ikäinen rooliinsa. MSW:n Jason Ward haaveilee jopa Boba Fettin itsensä näyttäytymisestä.

Fett-sarjaksi Mandalore-huhua tuskin silti kannattaa kääntää, eikä tarvitse epäillä Favreaun sanoja uusista hahmoista. Aivan varmasti uusi sarja halutaan esittää uutena eikä jatkona entiselle, aivan kuten Rebels muutama vuosi sitten, vaikka se sitten samalla jatkaisikin myös entisten sarjojen tarinaa (aivan kuten Rebels muutama vuosi sitten). ”Fett-haarniska” tuo sarjaan sinänsä jo ydinfanikuntaa laajemminkin tunnettua ikonografiaa, vaikka sitä ei kantaisikaan ammoisen palkkionmetsästäjän kloonattu jälkeläinen.

Ylipäätään Mandalore-tarina aukeaisi varmasti myös animaatiot sivuuttaneelle katsojalle, eikä vähiten siksi, että asetelmassa on fantasia- ja miekkaseikkailuistakin tuttuja sävyjä. Luonnollisesti myös Mandaloren luonne perinteikkäiden sukujen planeettana sopii Star Wars -otsikon alla julkaistavaan sarjaan kuin karva wookieelle, mutta vielä sopivammalta rajaukselta nimenomaan sarjalle tuntuu yksi sodan myötä romahtanut yhteiskunta, jossa taistellaan seuraavasta suunnasta. MSW:n Jason Ward huomauttaa aivan oikein, että jo ilmaus ”restoration” (”Mandaloren palauttaminen entiselleen”, käänsin edellä) herättää useita tulkintavaihtoehtoja, sillä planeetta on nähty The Clone Warsissa Satine Kryzin johdolla pasifistisena, mutta toisaalta esimerkiksi kuvernööri Pre Vizsla ja itse Maul ovat aikanaan pyrkineet palauttamaan sen nimenomaan sotaisaan kunniaansa. Eikä pasifismin kurssille varmaankaan ole tehnyt hyvää Rebelsissä nähty aika Imperiumin miehityksen alaisuudessakaan.

Huhuun liittyy vielä pari erittäin sattuvaa naulaa. The Clone Warsin on juuri ilmoitettu saavan uusia jaksoja, joissa niin ikään palataan kesken jääneeseen Mandalore-juoneen. Ja tulevan sarjan vetäjä Jon Favreau itse ääninäytteli The Clone Warsissa juuri Pre Vizslaa!

Huhu on siis hyvin uskottava. Niin uskottava, että jos Favreaun sarja ei käsittele Mandalorea, tämä huhukonsepti on todennäköisesti matkalla johonkin toiseen sarjaan (tai miksei toiseen mediaan, vaikkapa peliin). Minulle Mandalore-sarja sopisi mainiosti: juuri tällaisia uusia tarinoita tutussa galaksissa Star Warsin tulevaisuudelta toivon, ja Mandalore-konseptilla on potentiaalia olla jotain uutta verrattuna varianttiin jedeistä tai salakuljettajista. Mandalore on vierasperäisyydestään huolimatta niin suuhun sointuva sana, että sarjan nimi voisi olla jopa yksinkertaisesti ”Star Wars: Mandalore”, mutta toki haussa voi olla aivan muunkinlainen otsake.

tcw-mandalore

Aivan varmojen uutisten puolella saimme juuri kuulla, että sarjaa ei tehdä pikkurahalla. New York Timesin artikkelissa Disneyn streaming-palvelusta (julkistaisivat jo sille nimen!) mainitaan, että Favreaun sarjan ensimmäisellä kaudella on 10 jaksoa ja sen budjetti on näpsäkät 100 miljoonaa dollaria. (Tarkkaan ottaen juttu ei tosin puhu mitään ”ensimmäisestä kaudesta”, ja sarja voi teoriassa olla kymmenen jakson kertaheittokin, mutta luulen useampikautisen jatkuvan tarinan olevan enemmän streaming-palvelun tuotekuvauksen hengessä.)

Disney ei todellakaan säästele. Kymppimillin hintalappu per jakso veisi Favreaun sarjan kalleimpien tv-sarjojen joukkoon, sinne Game of Thronesin ja The Crownin hintaluokkaan – ellei sitten GoT:n viimeistä kautta tehtäisi jo 15 miljoonan jaksohinnalla ja ellei Amazonin tulevan Lord of the Ringsin huhuttaisi maksavan vielä paljon enemmän. Vielä yhtenä verrokkina voi kuitenkin mainita, että The Last Jedin budjetti oli haarukassa 200-250 miljoonaa: ovat nämä melkoisia rahasummia verrattuna vaikka siihen, että Suomessa kallis Tuntematon sotilaskin tehtiin vain 6,5 miljoonalla eurolla.

Rahalla saa todennäköisesti mukaan muutamankin niminäyttelijän, mutta aivan varmasti sitä myös kuluu lavasteisiin ja tehosteisiin. Disney/Lucasfilmillä ollaan selvästi tietoisia siitä, että katsojat odottavat Star Wars -sarjan todella tuntuvan Star Wars -sarjalta, ja se tarkoittaa myös visuaalista immersiota kaukaiseen galaksiin, todentuntuisia alieneita ja lokaatioita aivan siinä missä elokuvissakin. Tämähän on pohjimmiltaan myös syy, miksi näytelty Star Wars -sarja toteutuu vasta nyt: saagan flanellipaitainen luoja George Lucas valmisteli omaa Underworld-sarjaansa vuosien ajan jo heti prequel-trilogiansa päätyttyä, mutta jätti lopulta leikin kesken, koska käsikirjoitusten toteuttaminen olisi tullut liian kalliiksi hänen yhden miehen yritykselleen. Nyt aika on toinen: paitsi siksi, että Lucasfilmin takana ovat Disneyn rahasäiliöt, myös siksi, että streaming-palvelut tarjoavat telkkariajan syndikointia paremmat mahdollisuudet saada tuottoa laadukkaasta televisiosta.

Kirjoittaja-ohjaajatiimin pomo Jon Favreau tuntee kalliit efektit muun muassa tuoreimmista töistään, Disneyn The Jungle Bookin ja The Lion Kingin uusintaversioista. MSW:n huhuraportissa tosin kerrotaan myös, että tarkoitus olisi kokeilla tositoimissa virtuaalitodellisuuslabra ILMxLabin teknologiaa, jolla efektit voidaan liittää kuvaan jo kuvaushetkellä. Näin voi toki olla, ja teknologia on vaikuttavaa, mutta en kyllä hetkeäkään usko, etteivätkö nuokin kuvat silti kaipaisi vielä paljon jälkikäsittelyä.

Loppuun vielä yksi pikku juttu, kertauksena viime vuoden Suomi 100 -postauksestani:

Jos Favreaun sarja nyt sitten sijoittuu Mandaloren aurinkokuntaan, niin saisimmeko pliis nähdä Kalevalan planeetan?

 

Mainokset

The Clone Wars saa uusia jaksoja – ja prequelit pääsevät pannasta

Viime viikonlopun San Diego Comic Conin suurimmasta Star Wars -uutisesta ei käyty kilpailua. The Clone Wars -animaatiosarjan 10-vuotista historiaa juhlistava paneeli päättyi odotettuun ja toivottuun julkistukseen sarjan paluusta. Dave Filonin vetämä suosikkisarja palaa 12 jakson mittaisena uutena tuotantokautena, joka julkaistaan Disneyn tulevassa streaming-palvelussa. Kaikki palaavat, kuten traileri näyttää:

Uutinen otettiin San Diegossa ja Twitterissä vastaan ylitsevuotavalla riemulla, joka todistaa osaltaan, kuinka rakastettu The Clone Wars -sarja todella onkaan. Suomessahan sarjaa on esitetty todella huonosti, josta johtuen sen suosiokin on jäänyt meillä vähän näkymättömäksi ilmiöksi. Suomessa ainakin aikuiselta fanilta voi helposti jäädä kokonaan huomaamatta, että maailmalla on olemassa suuria joukkoja, joiden Star Wars -fanius pohjaa ennen kaikkea Filonin animaatiosarjoihin. Esimerkiksi Star Wars Celebrationeissa tämä joukko kyllä näkyy. Lukemattomien katsojien silmissä The Clone Wars, ajateltuna Attack of the Clonesin ja Revenge of the Sithin väliin, pelastaa prequelit tarjoamalla Tasavallan romahdukselle ja Anakin Skywalkerin lankeemukselle sen pitkän kaaren, jota elokuvat eivät yksinään riittävän hyvin onnistuneet tarjoamaan. On selvää, että TCW:stä on tullut se, mikä se Lucasfilmin kanonisessa ajattelussa on jo pitkään ollutkin: ”se virallinen versio” kloonisotien tapahtumista – siinä missä siis esimerkiksi Genndy Tartakovskin aiempi, tyylitelty Clone Wars -lyhytanimaatioiden sarja tai Dark Horsen sarjakuvissa episodien II ja III välisinä vuosina kerrotut sarjakuvatarinat kloonisodista jäivät ensin henkisesti vaihtoehtoisiksi versioiksi ja sittemmin Legends-leiman alle kokonaan kaanonista erilleen.

Näitä kehuja voi vasta-argumentoida huomauttamalla, että vuosia elokuvan jälkeen tehty animaatiosarja ei voi korjata elokuvien itsensä virheitä. Tai että mikään elokuvasarja ei voi toimiakseen vaatia katsojalta monien tuotantokausien mittaisen animaatiosarjan katsomista. Itse asiassa The Clone Warsin monien kokema ”tarpeellisuus” ainoastaan vahvistaa, että George Lucas teki aikanaan suuren virheen tehdessään episodi I:stä eräänlaisen koko sarjan episodi nollan ja jättämällä II:n ja III:n välistä varsinaisen kloonisota-episodin filmaamatta. Tällaiset vastaväitteet menevät kuitenkin ohi itse asiasta: yhtä lailla kuin The Clone Wars ei tosiaan sinällään ”pelasta prequeleja”, eivät prequelien ongelmat ole The Clone Warsin taakka. Ja yleisö, joka pitää The Clone Warsista enemmän kuin prequeleista, on siis suuri.

Anakin_Ahsoka_TCW.png

Anakinin seurassa Ahsoka Tano, josta kasvoi The Clone Warsin edetessä ja Rebelsiin tultaessa yksi Star Wars -sarjan rakastetuimmista originaalitrilogian ulkopuolella esitellyistä hahmoista.

The Clone Warsiahan siis tehtiin aikanaan viisi tuotantokautta vuosina 2008-2012. Pilottijakso-elokuvan jälkeen jaksoja kertyi 108. Sarja loppui Lucasfilmin vaihdettua omistajaa Disneylle, uuden isännän kääntäessä saagan fokusta voimakkaasti takaisin originaalitrilogiaan, enkä esimerkiksi minä ollut siitä yllättynyt. Suuri osatekijä varmasti oli, että TCW oli Cartoon Networkin sarja, eikä Disneyä hotsittanut tuottaa juuri hankkimansa brändin alta sisältöä kilpailijalle.

Surullista vain, että sarja ei päättynyt siihen, mihin Dave Filoni ja muut tekijät olisivat halunneet sen lopettaa, kun heidät määrättiin aloittamaan sen sijaan uusi Rebels-sarja. Käsiin jäi kasa kuudennen kauden The Clone Wars -käsikirjoituksia, joista osa on kuitenkin sittemmin nähnyt päivänvalon erilaisissa muodoissa. 13 jakson niin sanottu kuudes tuotantokausi (”The Lost Missions”) julkaistiin alunperin Yhdysvaltain Netflixissä ja myöhemmin kotijulkaisuna vuonna 2014. Mauliin keskittyvät jaksokäsikirjoitukset muokattiin sarjakuvaksi nimeltä Son of Dathomir. Asajj Ventressistä ja Quinlan Vosista kertova pitkä tarinakokonaisuus kääntyi Dark Disciple -romaaniksi. Lisäksi jaksoja julkaistiin animoituina luonnosversioina. Ja, kuten kaikki Rebelsin katsoneet tietävät, monet The Clone Warsin hahmot saivat sittemmin tarinoilleen jatkoa myös animaatiosarjassa, vaikka sen nimi olikin vaihtunut. Silti sarjan fanit tiesivät, että esimerkiksi Mandalorea koskeva tarinakokonaisuus oli näkemättä – ja että Ahsoka Tanon ja Anakin Skywalkerin viimeistä kohtaamista ei todennäköisesti oltu vielä nähty.

tcw-last-scene.jpg

Ahsoka jättää jedit: se, mihin The Clone Wars viidennen kauden lopussa jäi.

Olin viikonloppuna (ja olen toki yhä!) valtavan iloinen The Clone Wars -fanien puolesta – ja miksen sarjan tekijöidenkin puolesta. Tiedän toki katsojana omakohtaisesti, kuinka kipeää tekee suosikkisarjan jääminen kesken (vain muutamia mainitakseni: Firefly, Farscape, Crusade, Twin Peaks aikanaan). Mahtavaa, että The Clone Wars saa vielä uuden mahdollisuuden. 12 erinomaista jaksoa kunnollisella lopulla riittävät kyllä sulkemaan tämän ammottavan haavan, mutta mikäänhän ei sinänsä estä Disneyä jatkamasta sarjaa pitempäänkin – jos kokevat, että episodien II ja III väliin vielä mahtuu sotatoimia…

Oma The Clone Wars -suhteeni sen sijaan on vaisu. Liian vaisu, etten sanoisi. Suorastaan noloa on, että en ole katsonut sarjaa kokonaan. Inhosin pilottielokuvaa sen ilmestyessä, ja olin valmis julistamaan, että jos Star Wars on nyt tätä, se ei ole enää minulle. Silmissäni TCW-elokuva toi mieleeni tyylillisesti lähinnä huonot pelianimaatiot ja tuntui sisällöllisesti pelkästään lapsille suunnatulta. Tv-sarjaan tartuin tämän jälkeen pitkin hampain, enkä yllättynyt kovin iloisesti. Haluan yleisesti sarjoiltani jatkuvia juonia ja kehittyviä hahmoja, eivätkä The Clone Warsin lähinnä irrallisista yksittäisistä jaksoista koostuvat pari ensimmäistä kautta tarjonneet minulle kumpaakaan. Sittemmin olen toki saanut kuulla, että TCW paranee ja aikuisystävällistyy nimenomaan myöhemmillä kausillaan, mutta viime vuosien uuden Star Wars -aallon myötäkään en ole (mukamas) ehtinyt niiden pariin. Niin minä vain siis olen kirjoitellut tällaista blogiakin, vaikka on olemassa tuntikausia audiovisuaalista Star Wars -kaanonia, jota en ole katsonut! Kääk. (Täytynee tosiaan yrittää jossain vaiheessa korjata puute.)

tcw-maul.png

Maulin paluu kuuluu The Clone Warsin myöhempien kausien kehutuimpiin (ja saagan kannalta merkityksellisimpiin) käänteisiin.

Vaikka The Clone Warsin uudet jaksot olivat siis San Diego Comic Conin ilman muuta suurin Star Wars -uutinen, se ei ollut ainoa. Itse asiassa kirjallisuusjulkistusten paneelin uutiset asettavat senkin vielä hieman kiinnostavampaan valoon.

San Diegossa ensinnäkin julkaistiin Timothy Zahnin uusi romaani Thrawn: Alliances, joka kytkeytyy kahdella aikatasollaan molempien animaatiosarjojen, The Clone Warsin ja Rebelsin aikaan. Sivurooleissa mukana ovat sekä Anakin että Padmé (näkisivätpä suomalaiset prequelien satunnaiskatsoja-vihaajat, miten paljon Padméa rakastetaan amerikkalaisessa Star Wars -Twitterissä!). Lastenkirjojen kasan lisäksi ensi vuoden kirjoista taas julkistettiin E.K. Johnstonin romaani Queen’s Shadow, joka kertoo nimenomaan nuoren Padmé Amidalan siirtymästä kuningattaresta poliitikoksi. Samoin julkistettiin, mitä seuraavaksi saamme jo kaksi erinomaista kirjaa Leiasta kirjoittaneelta Claudia Graylta: romaanin Master & Apprentice, jonka nimihenkilöt ovat Qui-Gon Jinn ja Obi-Wan Kenobi ajassa ennen The Phantom Menacea. Marvelin sarjakuvien puolen suurin julkistus taas oli 30 numeron ja kolmen aikakauden crossover-tarinakokonaisuus Age of Republic / Age of Rebellion / Age of Resistance.

Toisin sanoen: voimakkaasti prequel-kytköksistä Star Wars -luettavaa.

Preqeuelit ovat välkähdelleet viime aikoina muuallakin. Respawnilta on tulossa tarinallinen peli Jedi: Fallen Order, joka sijoittuu Revenge of the Sithin jälkeiseen galaksiin. Battlefront II -peli on niin ikään saamassa prequel-sisältöjä. Forces of Destinylyhytanimaatioissa Padmé on seikkaillut jo monta kertaa. Eikä unohtaa tietenkään sovi Maulin yllätysvierailua Solon lopussa toukokuussa!

forces-of-destiny-padme-ahsoka.jpg

”Ahsoka, mitä täällä tapahtuu?” Tuttuja Forces of Destiny -animaatiosarjassa.

San Diegossa prequel-sidonnaisuus saattoi korostua, koska esimerkiksi minä odotin siellä näytettävän tai kerrottavan edes jotain myös Resistance-sarjasta eli uuteen trilogiaan kytkeytyvästä uudesta animaatiosarjasta, mutta näin ei tehty. On varmasti myös isolta osin sattumaa, että nämä kaikki tuntuvat näkevän päivänvalon näin lyhyen ajan sisällä. Se ei kuitenkaan varmasti ole sattumaa, että ne ylipäätään näkevät päivänvalon.

Ensimmäiset Disney-ajan vuotensa Lucasfilm keskittyi lähes pakkomielteisesti vuoden 1977 alkuperäiseen Star Warsiin. Elleivät tarinat suoraan kytkeytyneet episodi IV:ään, kuten näkyvimmin Rogue One, ne joko leimallisesti kertoivat tarinoita hieman ennen sitä (Rebels) tai hieman sen jälkeen (suurin osa Marvelin uusista SW-sarjakuvista). Unohtamatta tietenkään sitä, kuinka The Force Awakensiin ja sitä kautta koko uuteen trilogiaan ammennettiin kuvastoa ja jopa juonikuvioita nimenomaan tuosta klassisimmasta Star Wars -episodista. Vaikka poikkeuksiakin on (esimerkiksi Marvel julkaisi jo uuden kautensa alkupuolella Anakinista ja Obi-Wanista kertovan sarjakuvatarinan), tuntui välillä siltä, että Disney-Lucasfilm teki kaikkensa, että suuri yleisö unohtaisi prequel-episodien aikanaan valmistuneenkaan.

Nyt avaruuskellossa tuntuu olevan aivan toinen sävy. Kiihkomielisimmät The Last Jedi –vihaajat, joiden mielestä Kathleen Kennedylle pitäisi antaa potkut ja George Lucas palauttaa Star Wars -vastuuseen, mieltävät ehkä käänteen myönnytykseksi heille. Itse ajattelen asiaa pikemminkin omistajuuden positiivisena kypsymisenä.

aotc-obiwan-anakin-chase.jpg

”Anakin, tuntuuko sinustakin välillä, että meidät on unohdettu?”

Disney-Lucasfilmin aikaa on nyt eletty viisi ja puoli vuotta. Sinä aikana on valmistunut jo neljä uutta elokuvaa, yksi kokonainen animaatiosarja ja vino pino luettavaa. Tekeillä on episodi IX:n lisäksi kaksi uutta elokuvasarjaa, ainakin yksi näytelty tv-sarja ja parikin animaatiosarjaa. Star Wars on ilman muuta tuotu onnistuneesti takaisin, vaikka franchisen viimeisin iso nimike Solo olikin taloudellisesti suorastaan floppi (390 miljoonan dollarin tuotot eivät ole surkeasti, mutta suhteessa 250 miljoonan tuotantokustannuksiin, sen päälle laskettaviin markkinointikuluihin ja jopa Rogue Onen tuottamaan miljardiin verrattuna tulos oli pahempi kuin pettymys).

Ehkä tässä vaiheessa Disney-Lucasfilmillä tosiaan voidaan viimein höllentää irti episodi IV -pakkomielteestä. Ei kaiken Star Warsin tarvitse liittyä Tatooineen, Darth Vaderiin tai Imperiumin valkohaariskaisiin sotilaisiin. Prequel-elokuvien esittelemä aikakausi on rikas maailma sekin, ja vaikka niillä on elokuvataiteen teoksina huono maine, on monilla niihin kriittisestikin suhtautuvilla faneilla niistäkin lämpimiä, nostalgisia muistoja. Uudet Star Wars -kertomukset voivat aivan yhtä hyvin nojata prequeleihin kuin originaalitrilogiaankin – tai olla jotain täysin uutta, kuten Rian Johnson on omasta tulevasta elokuvatrilogiastaan toistuvasti luvannut. Ennemmin tai myöhemmin tämä on jopa välttämätöntä, jos Lucasfilmin tarinaryhmä todella pystyy pitämään kiinni tavoitteestaan sitoa kaikki oheistarinat samaan kaanoniin elokuvien ja sarjojen kanssa: originaalitrilogian äärellä alkaa olla jo aika ahdasta. Aivan äskettäin esimerkiksi luin Darth Vader -sarjakuvan Annual #2 -numeron, jossa Vader tapaa ensimmäisen kerran Orson Krennicin ja vierailee Geonosiksella, ja jouduin ihan pyörittelemään, miten tarinan ajoitus suhteutuu paitsi elokuviin, myös aiempiin Vader-sarjakuviin sekä Rebelsiin, joissa niin ikään on käyty tuolla Attack of the Clonesin planeetalla.

(Jon Favreaun näytelty sarja sijoittuu tiettävästi Jedin paluun jälkeiseen aikaan. Ilmeistä onkin, että episodien VI ja VII välinen kolmenkymmenen vuoden ajanjakso on aika, johon tulemme näkemään episodi IX:n jälkeisinä vuosina sijoitettavan vielä monia tarinoita.)

Luke-the-last-jedi

Jääkö Luke Skywalkerin maininta Darth Sidiousin noususta The Last Jedissä uuden trilogian suorimmaksi prequel-kytkökseksi?

Prequel-kytkösten uuden, sallitumman aikakauden näin koitettua olen myös alkanut uudelleen toivoa, että episodi IX ottaisi trilogian ja koko saagan lopettelussaan avoimesti huomioon myös saagan episodit I-III. Aineksia olisi. The Force Awakensin alussa (ja erityisesti sen romaaniversion alkulehtien runossa) viitattiin Voiman tasapainoa käsittelevään ennustukseen, joka suorastaan huutaa uutta tulkintaa Star Wars -maailmassa, joka ei sittenkään ollut tasapainossa sen paremmin Darth Vaderin kuin Luke Skywalkerinkaan kuoleman jälkeen. Obi-Wan Kenobi puhutteli valomiekkaan koskenutta Reytä tämän Voima-näyssä: jos Obi suorastaan näyttäytyisi Reylle, näyttäytyisi hän olosuhteiden pakosta juuri prequel-jedin Ewan McGregorin näköisenä. Puhumattakaan sitten Anakin Skywalkerin eli Hayden Christensenin esiintymisen mahdollisuudesta, jota päätösosa sisällöllisesti aivan pakolla kaipaisi (kuten olen ennenkin kirjoittanut: miksi ihmeessä Voimahaamu-Anakin muka ei kävisi sanomassa hänen alter egoaan Darth Vaderia fanittavalle tyttärenpojalleen suoria sanoja?).

Etenkin noista ajatuksista viimeistä olen aiemmin pitänyt mahdottomana juuri siksi, että Disneyllä pelättäisiin Christensenin esiintymisen lyövän elokuvaan liian leimaavan muistutuksen prequeleista. Mutta jos Solo-elokuvaan voidaan kummemmitta selityksittä palauttaa Maul – jolla ei hahmona lähtökohtaisesti ole mitään tekemistä Solo-elokuvassa, ja jonka suuret katsojamassat luulivat kuolleen episodissa I – ei kai Anakinin perusteltu esiintyminen episodi IX:ssä voi olla enää aivan täysin poissa laskuista?

Seuraava animaatiosarja todella oli Resistance

Helmikuun lopulla kirjoitin epäilykseni siitä, että seuraavaksi animaatiosarjaksi, juuri päättyneen Rebelsin seuraajaksi, ehkä piankin julkistetaan Star Wars Resistance. Veikkaukseni taustalla oli tieto siitä, että Lucasfilm oli hiljattain rekisteröinyt tuon tuotemerkin käyttöönsä muun muassa lelujen ja muiden oheistuotteiden lajeissa.

Samalla mukana oli veikkausta siitä, miten arvelin SW-animaatioista vastaavan Dave Filonin haluavan jatkaa. Episodi IV:ää edeltäviin vuosiin sijoittunut Rebels kasvoi myöhemmillä kausillaan hyvinkin suoraksi jatkoksi prequeleiden väliin ajoittuneelle The Clone Warsille. Siten parinkymmenen vuoden päähän, The Force Awakensia edeltäviin vuosiin ja uuden galaktisen konfliktin aattoon, hyppääminen tuntui täysin luontevalta ratkaisulta. ”Sarjan pääosiin kirjoitetaan varmasti uudet sankarit, mutta asetelma antaa mahdollisuuden tuoda mukaan Rebelsin hahmoja vähintään sivurooleissa aivan kuin moni The Clone Warsin hahmo pääsi mukaan Rebelsiinkin”, kirjoitin.

Torstain julkistuksen perusteella vaikuttaa siltä, että olin oikeassa – mutta ehkä myös väärässä.

star-wars-resistance-promopic.jpg

Syksyllä tosiaan saa ensi-iltansa uusi animaatiosarja Star Wars Resistance, jonka päähenkilö on uusi hahmo Kazuda Xiono, ja joka sijoittuu First Orderin uhan nousun aikaan. Tällä kertaa päähenkilöt ovat lentäjäsankareita, ja niinpä mukana ovat Poe Dameron ja BB-8, joista edellisen ääneksi luvataan Oscar Isaac itse. Pahispuolelta tiedote takaa sarjaan kapteeni Phasman, äänenään Gwendoline Christie. Tiedote luettelee myös muita ääninäyttelijöitä ilman hahmojen nimiä. Mukana ei ole Rebelsin päätähtiä, mutta tottakai esimerkiksi Hera Syndulla, Rebelsin varsinainen lentäjä-ässä, voi oikein hyvin vielä sarjaan ilmestyä. Sitä paitsi Rebelsin loppu jättää, krhm, eräitä muitakin mahdollisuuksia jatkokuvioille, mutta niihin en mene nyt, koska se vaatisi suomalaisnäkökulmasta isoja Rebels-spoilereita.

Se, missä jään miettimään osuneeni sittenkin väärään, on kuitenkin se, onko Resistance Lucasfilmin animaatio-osaston varsinainen Rebelsin seuraaja.

Ainoan promokuvansa perusteella Resistance edustaa perinteistä 2D-animaatiota eikä Rebelsin ja The Clone Warsin kaltaista tietokoneanimaatiota. Virallinen tiedote lupaa sarjan olevan animaatioltaan ”anime-henkinen”. Promokuva tuokin mieleen mestari Hayao Miyazakin usein taivaalle nousevat animaatiot (mm. Tuulten laakson Nausicaä ja Punainen sika).

Ne ovat hienoja mielleyhtymiä,mutta Star Wars -kontekstissa tämä, ja myös promokuvan ja logon kepeys, saavat minut epäilemään, onko Resistancessa edes kyse puolituntisten jaksojen sarjasta. Lucasfilmillähän on jo meneillään yksi lyhyiden pätkien animaatiosarja, Forces of Destiny, jonka uusia jaksoja julkaistiin muuten Youtubessa äskettäin. Resistance luvataan kyllä tiedotteessa Disneyn telkkarikanaville, mutta en saa tästä vibaa, että kyse olisi animaatioiden järeimmästä lippulaivasta.

Miksi Rebelsin parissa hankittu tietyntyyppinen animaatio-osaaminen olisi vaihdetty tyystin toiseen animaation lajiin, kun Lucasfilm on jo ajat sitten tiedottanut aikovansa joka tapauksessa tuottaa useitakin eri Star Wars -animaatiosarjoja? Erityisesti kun ottaa huomioon Rebelsin lopun, jossa…niin…khrm.

Entä olisiko edes Dave Filonin mahdollista tehdä pitkää animaatiosarjaa yksinään kopeissaan taivaalla kiitävistä hävittäjälentäjistä, kun animaation kuitenkin pitänee koukuttaa lapset ja aikuiset hahmojensa kautta?

rebels-yavin

”Ei kai meitä avaruustaisteluiden takia katsottu”, miettivät Rebelsin päähenkilöt.

Mutta saatan toki olla väärässäkin! Resistancen luojaksi tiedote ilmoittaa Filonin itsensä, ja muutkin päätuottajat ovat The Clone Warsin ja Rebelsin veteraaneja. Tai ehkä promokuva, josta kuitenkin näitä epäilyksiäni ennen kaikkea ponnistan, onkin vain hämäävä?

Ja jos lopputuloksen luonne onkin vielä arvoitus, ainakin sarjan konsepti on mielestäni erittäin kiinnostava. Filonin mukaan idea tuli hänen kiinnostuksestaan toisen maailmansodan lentokoneisiin ja hävittäjälentäjiin. Kuten useimmat Star Warsin taustoihin perehtyneet varmasti tietävät, tämän kiinnostuksen jakoi myös George Lucas, ja olipa se suorastaan yksi tärkeimmistä vaikuttajista alkuperäisen Tähtien sodan taustalla.

Fanikunnan wanhojen partojen joukossa lie muitakin kuin minä, jotka viettivät 1990-luvulla itsein avaruushävittäjäpelien X-Wingin ja TIE Fighterin ohjaimissa tuntikausia helvetillisiä tuskan hetkiä rattoisia pelisessioita. Niin ikään vanha polvi muistelee Legends-tarinoiden parhaimmistona Rogue Squadronin Jedin paluun jälkeisiä seikkailuja omissa kirjoissaan ja sarjakuvissaan. Sittemmin avaruuden lentotaistelut kuitenkin jäivät ensin prequeleissa rikollisen pieneen rooliin ja sitä myöten korvautuivat laajemminkin franchisessa valomiekkojen heiluttelulla. Tästä ajasta voidaan kuitenkin huomioida vastareaktiona vaikkapa X-Wing Miniatures -pelin kestävä suosio – ja tietenkin se, että uuden trilogian ajan yhdeksi suosikkihahmoista on noussut juuri ”galaksin paras pilotti” Poe Dameron.

Jos Filoni ja kumppanit ovat keksineet keinon nostaa lentäjä-ässät takaisin pääosaan edes yhdessä mediassa, edes jonkinmittaisen animaation parissa, niin eikun antaa tulla vain!

Näyteltyä Star Wars -sarjaa luotsaa Jon Favreau

Näin kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi Lucasfilm julkisti, että tulevan näytellyn Star Wars -sarjan showrunner on Jon Favreau.

Okei, se oli vitsi. Mutta se ei varmasti tunnu kaikista siltä tässä vaiheessa, kun uuden Lucasfilmin aikaisia Star Wars -ohjaajia ja -kirjoittajia alkaa olla jo sormien lisäksi varpaillakin laskettavaksi, ja silti he kaikki edelleen muistuttavat kovasti viisikymppisiä valkoisia miehiä.

Mutta se nyt sikseen, ja keskitytään positiiviseen. Vaikkapa siis siihen, että Lucasfilmin toimitusjohtaja Kathleen Kennedy lupaa tiedotteessa erikseen, että Favreaun alaisuudessa sarjan parissa työskentelee ”diverse” kirjoittajien ja ohjaajien joukko. Kennedy menettänee viimeisetkin feministipuolustajansa, ellei tuo moninaisuus tarkoita aikanaan myös naisia.

Joka tapauksessa uutinen tarkoittaa, että näytelty sarja on entistä lähempänä (vaikka julkaisuaikaa sille ei vieläkään annettu). Kirjaimellisesti tv-sarjahan se ei ole: aiemminkin on kerrottu, ja tämä uutinen sen vahvistaa, että sarja julkaistaan Disneyn tulevassa suoratoistopalvelussa. Sarjan aihetta ei myöskään julkistettu tänään, joten spekulaatiot voivat jatkua. Tiedossa on, että George Lucasin kaudella kehitelty tv-sarja Underworld olisi pureutunut galaksin alamaailmaan ja sijoittunut episodien III ja IV väliin, mutta tämä sarja tuskin on tuo sarja. Idea sinänsä toki kantaisi – ja Kennedy on sanonut, että niistäkin käsiksistä Lucasfilm haluaa ammentaa jotain.

Jon_Favreau

Jon Favreau (kuva: Eva Rinaldi, CC BY-SA 2.0)

Jon Favreau on yhdysvaltalainen 51-vuotias ohjaaja-kirjoittaja, joka aloitti uransa näyttelijänä. Sittemmin hän on kerännyt cv:eensä myös tuottajan krediittejä. Favreau aloitti uransa komedioiden puolella, mutta menestykseen hän nousi nimenomaan Disney-studion suurtuotantojen kautta. Favreau ohjasi kaksi ensimmäistä Iron Man -elokuvaa ja oli siten kätilöimässä Marvel Cinematic Universeksi kasvanutta franchisea alulleen. Mies toimi myös yhtenä Avengers-elokuvien vastaavista tuottajista (ja esiintyi pikkuroolissaan Happy Hoganina). Viime aikoina Favreau on ohjannut ja tuottanut Disneyn animaatioiden menestyneitä efektipaja-uudelleenfilmatisointeja: ensin Viidakkokirjan, sitten tulossa olevan Leijonakuninkaan. Niin, ja Favreaulla on pieni äänirooli myös Solossa, mikä olisi ehkä pitänyt ottaa vihjeenä.

Nämä ovat krediittejä, jotka takaavat, että Favreau on varma valinta pitämään tuotannon kuin tuotannon raiteillaan. Nämä eivät tosin välttämättä ole krediittejä, joista itse innostuisin hehkuttamaan Favreauta ehdottoman oikeana valintana nimenomaan uuden sarjan showrunnerin ja pääkäsikirjoittajan luovaan tehtävään. En voi olla ajattelematta, että Disneyllä ovat menneet piuhat sekaisin, kun Game of Thronesista vastanneet David Benioff ja D.B. Weiss palkattiin kirjoittamaan ja tuottamaan uutta Star Wars –elokuvien sarjaa ja Favreau tätä pienemmän ruudun sarjaa. (Benioffille ja Weissille tiettävästi tarjottiinkin ensin näyteltyä sarjaa, mutta nämä halusivat mieluummin ideoida elokuvasarjaa. Ajatella, että jotkut tässä maailmassa pääsevät käymään tällaisia työpaikkaneuvotteluja…)

Mutta ehkä olen vain ennakkoluuloinen. Omalla tavallaan valinnat ovat ehkä innovatiivisiakin, ja television ja elokuvien välinen raja on joka tapauksessa madallettu jo kauan sitten.

Näytelty Star Wars -sarja sitä paitsi kiinnostaa minua kovastikin. Elokuvien puolella tekeillä on jo niin monta projektia, että jopa tämän blogin pitämisen verran Star Warsia mielellään ajatteleva ihminen pelkää tosissaan uuvuttavaa ylitarjontaa, mutta aikuisille suunnattu sarjamuotoinen kerronta on tälle kaukaiselle galaksille se käymättömistä korpimaista viimeinen. Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger on jo aiemmin kertonut, että live action SW-sarjoja on kehitteillä useampiakin, mutta kunhan nyt saisimme ensin yhden hyvän.

Disneyn stream-palvelu käynnistyy ilmeisesti vuoden 2019 lopulla.

Rebelsiä seuraava animaatiosarja saattaa olla Resistance

Rebelsin neljäs ja viimeinen kausi on Yhdysvalloissa saavuttanut loppupuoliskonsa. Näin tämä jakso uutta Star Wars -aikaa (Rebels oli ensimmäinen Disney-omistuksen aikana alkanut uusi Star Wars -artikkeli) on pian ohi. (Harmi vain, että Suomessa sarjaa on ollut todella vaikea seurata. Telkkarissa on taidettu esittää vain ykköskausi, Netflixissä samoin, ja kotijulkaisuinakin suomalaisilla teksteillä on julkaistu vasta kaksi ensimmäistä.)

Rebelsin neljä kautta ovat edustaneet kunniakkaasti (lähes) koko perheelle sopivaa Star Wars -kerrontaa. Aikuinen katsoja on saattanut tuskastua joidenkin yksittäisten jaksojen yhdentekevyyden kohdalla, mutta niiden vastapainoksi sarjassa on nähty eräitä Star Warsin viime vuosien vaikuttavimpia kohtauksia. Etenkin eräs kolmannen kauden jakso todellakin hipoi rajoja siinä, mihin niin sanottu lastensarja taipuu. Selvähän sen pitäisi olla, että 7-vuotiaille tarkoitetussa sarjassa ei aina tunnuta käyvän veristä sisällissotaa – ja niihin olosuhteisiin nähden Rebelsissä liikutaan kyllä jopa kiitettävän tummissa vesissä.

Puhumattakaan sitten siitä, että sarja on erinomaista seikkailuanimaatiota ja täynnä loistavia hahmoja. Rebelsissä näkyy ja tuntuu, että sarja äänitetään poikkeukselliseen tapaan näyttelijöiden ollessa kaikkien yhdessä huoneessa. Ezran, Kananin, Heran, Sabinen ja Zebin välinen kemia on tasolla, jolle moni näyteltykään sarja ei yllä. Aivan henkilökohtaisella tasolla on myös pakko mainita, että suuramiraali Thrawnin paljastaneen kolmannen kauden trailerin ensiesitys Lontoon Celebrationissa on ollut minulle yksi mielenpainuneimmista Star Wars -hetkistä ja, vaikka siinä tietenkin juhlahurmosta mukana olikin, vahva todiste siitä, että nämä animaatiot eivät ole ”vain animaatioita”.

Itse asiassa Rebelsillä menee niin hyvin, että itseäni on ihmetyttänyt, että sarja tosiaan päättyy. Olen iloinen, että muutamia vuosia ennen episodi IV:ää alkanutta sarjaa ei pitkitetty jatkumaan lukuisien tuotantokausien ajan juuri tuohon ajanjaksoon tungettuna, sillä kaanonin kertomus Rogue Onen Scarifin taistelusta Kapinaliiton ”ensimmäisenä suurena voittona” voisi pian tuntua kyseenalaiselta. Mutta olisihan Rebels-tiimin kautta voinut seurata originaalitrilogian vuosia vaikka Endoriin asti. Se olisi voinut olla jopa virkistävää: samoista ajoista kun on kerrottu kirjoissa ja sarjakuvissa Skywalkerin perheen näkökulmasta jo monta kertaa. Ilahtuisinkin suuresti, jos Rebelsille julkistettaisiin vielä vaikkapa elokuvamuotoista jatkoa…

Rebelsin tiimi Yavinin tukikohdassa. Animaatiosarja on koko ajan lähestynyt episodi IV:ää sekä ajallisesti että tarinallisesti.

Mutta. Koska Rebelsin on kuitenkin jo pitkään tiedetty loppuvan tänä keväänä, on moni tietenkin jo ehtinyt miettiä, mitä sen jälkeen. Nyt saatamme sen jo tietää.

Lucasfilm rekisteröi äskettäin tavaramerkin ”Resistance” mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Mukana ovat lelut, pelit, vaatteet, kirjat, koulutarvikkeet, paperiset paperihatut, lumipallokuutiot ja uimalasit. Lapsille suunnatut oheistuotteet moneen lähtöön, siis. Asian bongasi Yakface-niminen fanisivu.

Mikään ei tietenkään kerro, mistä on kyse, mutta löisin kyllä rahani likoon sen eteen, että kyseessä olisi nimenomaan seuraava animaatiosarja (eikä esimerkiksi elokuvasarja, näytelty sarja tai videopeli).

Ensinnäkin Star Wars Resistance on iskevä otsake ja aihe – kuin luotu Star Wars Rebelsin suosion jatkajaksi. Tuntuu myös luontevalta, että seuraava animaatio kytkeytyisi konkreettisesti uusiin elokuviin, joista Rebels on pysytellyt yllättävänkin kaukana. Tuotemerkkien rekisteröimisen aika taas täsmää juuri animaatiosarjaan: on todennäköistä, että Rebelsin seuraajasta halutaan tiedottaa sarjan päättymisen yhteydessä tai pian sen jälkeen, kun taas esimerkiksi Rian Johnsonin tai David Benioffin ja D.B. Weissin tulevat elokuvasarjat ovat vielä vuosien päässä.

Johnsonin trilogiasta ei sitä paitsi voi olla kyse siksikään, että sen on luvattu kertovan jostain aivan muusta kuin Skywalkerien suvusta. Tästä pääsenkin siihen perusteluun, joka mielestäni rajaa myös näytellyn sarjan pois epäiltyjen parista. Uuden trilogian Vastarinnasta kertovaa tarinaa ei nimittäin voi tehdä ilman Leiaa, eikä Lucasfilm aio valita (ainakaan ikääntyneen) Leian rooliin uutta näyttelijää. Mutta ääninäyttelijän voisi.

Animoitu Leia Organa on jo nähty Rebelsissä. Resistance tapahtuisi yli 25 vuotta myöhemmin.

Mistä Resistance siis kertoisi? Todennäköisesti se olisi lähtökohdaltaan todellinen sisarsarja Rebelsille. Nyt tapahtumat alkaisivat muutamaa vuotta ennen The Force Awakensia. Kaanonin (eli Bloodline-romaanin) mukaan Leia Organa sai vihiä First Order -nimisestä Imperiumin perilliseksi halajavasta organisaatiosta noin kuusi vuotta ennen The Force Awakensia. Koska Tasavalta vaikutti sallivan uuden uhan nousevaa alueensa rajamailla kuin Isisin ikään, Leia perusti Vastarinnan ja rekrytoi siihen joukon Kapinaliiton aikaisia ystäviään ja kasan lupaavia nuoria. (Samoihin aikoihin hän ilmeisesti menetti poikansa pimeälle puolelle, joka sekin ajoi hänet ”palaamaan siihen asiaan, jossa hän oli hyvä”.)

Tämän piskuisen sotilasoperaation The Force Awakensia edeltävistä seikkailuista kertoo myös kuukausittainen Poe Dameron -sarjakuva, mutta kyllähän noihin vuosiin kestää vielä tarinan jos toisenkin sijoittaa. Kertomatta on, kuinka Vastarinta oikeastaan rakennetaan ja kuinka First Orderin pahuus alkaa paljastua. Tosin tälläkin kertaa, kuten Rebelsin kohdalla ja ehkä vielä vaikeuskertoimeltaan korotettuna, kerrontaa rajaavat elokuvien kertomat tosiasiat: Vastarinta ei oikeastaan saisi päästä perille First Orderin uhan todellisesta koosta eikä ryhtyä edes todelliseen avoimeen konfliktiin tämän kanssa ennen The Force Awakensia. Saapa nähdä.

Animaatiosarjan tarpeisiin sopii hyvin Vastarinnan elokuvissa esitelty komentoketju, jossa amiraali Ackbarin kaltaiset vanhat sotaratsut pitävät nuorten kuumapäiden suitsia. Sarjan pääosiin kirjoitetaan varmasti uudet sankarit, mutta asetelma antaa mahdollisuuden tuoda mukaan Rebelsin hahmoja vähintään sivurooleissa aivan kuin moni The Clone Warsin hahmo pääsi mukaan Rebelsiinkin. Ghost-aluksen miehistön nuorimmaiset Sabine ja Ezra ovat melkein Luken ja Leian ikätovereita, mutta eihän se heitä estäisi osallistumasta Vastarintaan myöhemmin (olettaen tietenkin, että he selviävät Rebelsin lopusta hengissä). Kenraali Hera Syndullan olemme jo nähneetkin pysyvän Kapinaliiton kuvioissa ainakin Endoriin asti. Kyllä hänelläkin voisi hyvin paikka Leian myöhemmässä operaatiossa olla.

Ruudun toisella puolella on tietenkin kiinnostavaa myös se, onko Rebelsin seuraaja myös Dave Filonin kolmas Star Wars -sarja vai siirtyykö creator-showrunnerin titteli eteenpäin. Filoni johtaa nykyisin koko Star Wars -animaation osastoa: Rebelsin lisäksi kun ovat jo nyt olemassa Forces of Destiny ja Lego Freemaker Adventures. Aivan mahdoton kuvio ei olisi sekään, että Filoni ”ylenisi” näyteltyjen tv-sarjojen puolelle.

Dave Filoni: stetsonistaan tunnettu, yleisesti rakastettu. (kuva: Aki Jörgensen)

Josta puheen ollen. Jos olisinkin väärässä, ja Resistance olisi sittenkin näytellyn tv-sarjan aihe, käy tilanne sitäkin mielenkiintoisemmaksi. Luulen nimittäin, että ulkoelokuvallisen Leia-ongelman vuoksi näytellyn Resistance-nimisen sarjan täytyisi sijoittua episodien VIII ja IX väliin. Periaatteessa tämäkin on toki aivan mahdollista – etenkin kun Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger antoi hiljattain ymmärtää yhtiön julkistavan ensimmäisen näytellyistä SW-sarjoistaan aiheen pian.

Tosin, huomaan nyt ajattelevani: onhan The Last Jedin jälkeiseen aikaan mahdollista sijoittaa myös animaatio… Tai vähintään antaa sarjan edetä sinne myöhemmillä tuotantokausillaan. Kiehtova ajatus, eikö?

Tai sitten olen niin väärässä, että Resistance onkin lopulta vain esimerkiksi kännykkäpeli.

Uusi Star Wars -elokuvien sarja Game of Thronesin tekijöiltä: Lucasfilmin iso, iso, iso kuva

Myöhään maanantaina, sattumoisin samoihin aikoihin kuin SpaceX:n raketti nousi taivaalle, nettiin pamahtanut Star Wars -uutinen on periaatteessa valtava, mutta käytännössä se ei enää tainnut kovin monta meistä tuoliltaan tipauttaa.

Virallisen tiedotteen mukaan Game of Thronesin luojat David Benioff ja D.B. Weiss kirjoittavat ja tuottavat uuden Star Wars -elokuvien sarjan. Siis kokonaisen sarjan. Ja vieläpä elokuvasarjan – kyse ei ole siitä Disneyn ensi vuonna käynnistyvään suoratoistopalveluun luvatusta näytellystä Star Wars -sarjasta, jonka creator-writereiksi Benioff ja Weiss olisivat voineet olla loistovalinnat myös.

Kaksikon leffasarja ei ole jatkoa episodinumeroidulle Skywalkerien saagalle, täsmensi tiedote heti viisaasti – eikä se myöskään liity Rian Johnsonin kehittelemään uuteen elokuvatrilogiaan. Ja koska ’sarja’ on selvästi enemmän kuin ’trilogia’, tämä tarkoittaa, että tämän uutisen jälkeen tulevaisuuteen voidaan hahmottaa nyt ”vain” viiden sijaan vähintään yhdeksän Star Wars -elokuvaa.

Huh, huh!

Paitsi että.

bronn-jaime-game-of-thrones

Valomiekat ovat David Benioffille ja D.B. Weissille vielä vieraita, mutta valottomat miekat Game of Thronesissa kyllä viuhuvat.

Tässä vaiheessa Star Wars -hankkeita alkaa yksinkertaisesti olla tekeillä jo niin monta, että uusi kokonainen elokuvien sarjakaan ei enää tunnu yllättävältä. Etenkään niin ei ole, jos puhutaan näin kaukaisista suunnitelmista.

Benioff ja Weiss ovat edelleen täydessä työn touhussa Game of Thronesin kanssa. Fantasiasarjan viimeinen kausi valmistuu vasta ensi vuonna 2019. Heidän Star Warsinsa ensi-iltavuosi voi luullakseni olla aikaisintaan 2021 – eikä tiedotteessa siis luvattu mitään ajankohtaa.

Ensi-iltavuotta ei ole Rian Johnsonin trilogian avauksellakaan, joka sekin tiettävästi on pantu aivan alulle vasta viime vuonna, The Last Jedin tuotannon loppupuolella. Tosin jos vuosittaista Star Wars -tahtia halutaan ehdoin tahdoin ylläpitää, on vuoden 2020 slotti yhä vapaana – siinä piti alunperin olla standalone-elokuvan paikka, mutta aihetta tai tekijää ei ole julkistettu (pieniä merkkejä tosin on siitä, että siihen olisi sittenkin valmisteltu Obi-Wan-elokuvaa hiljaisuudessa jo pitempään, mutta se on toisen blogimerkinnän aihe se). Vuoden 2020 joulukuuhun Johnsonkin voisi kyllä ehtiä, mutta lomailuun ei juuri olisi aikaa. Vertailuksi: The Last Jedinkin kanssa hän työskenteli kolme ja puoli vuotta aloituksesta ensi-iltaan, ja siinä projektissa apuna sentään oli kaikki The Force Awakensiin jo tehty pohjatyö: muun muassa valmiit hahmot.

rey-finn-falcon-10-biggest-force-awakens-mysteries

”Onko tämä nyt ihan totta? Kaikki tämä?”

Tilanteen ollessa tämä ainakin oma päällimmäinen kysymykseni maanantai-iltana oli itse asiassa ihmetys siitä, miksi meille edes kerrottiin Benioffin ja Weissin projektista jo nyt. Kukaan – kukaan! – tuskin odotti tällaista uutista Solo-teaserien julkaisemista seuraavana päivänä ja vain pari kuukautta Johnsonin trilogian julkistamisen jälkeen.

Olin nimittäin jo kuvitellut, että vuoden 2020 ensi-iltapisteen pitäminen ”tyhjänä” kertoisi siitä, että Lucasfilmin toimitusjohtaja Kathleen Kennedy tai hänen esimiehensä Disneyllä olisivat oppineet aiemmista virheistään. Uusien Star Warsien aikanahan on julkistettu hyvissä ajoin monta elokuvaa, ohjaajaa ja käsikirjoittajaa, jotka on sittemmin jouduttu vaihtamaan kesken matkan. Näkyvin fiasko oli, että Phil Lord ja Christopher Miller ehtivät viime vuonna kuvata Solon kertaalleen melkein kokonaan ennen potkujaan, mutta Benioffin ja Weissin uutisen kohdalla muistelen pikemminkin Josh Trankin julkistamista standalone-elokuvan ohjaajaksi ja Colin Trevorrown pestiä Episodi IX:n ohjaajana. Nämä molemmat julkistettiin yli neljä vuotta ennen elokuviensa tarkoitettua ensi-iltapäivää – ja molemmat ohjaajat saivat potkut ennen elokuvien päätymistä käsikirjoitusta pitemmälle.

En toivo Benioffille ja Weissille potkuja, mutta suoraan sanoen todennäköisyydet ovat ikävästi niiden puolella. Star Warsilla (ja Kathleen Kennedyllä) alkaa olla tällaista mainetta: esimerkiksi Thor: Ragnarökin ohjaaja Taika Waititi vastasi taannoin Twitterissä Star Wars -ohjauskysymykseen naureskellen, että saisi varmasti potkut alta aikayksikön.

Mitä siis tarkoitan sanoa: Kennedy olisi voinut värvätä Benioffin ja Weissin tässä vaiheessa, ja he olisivat voineet kehitellä Star Wars -hankettaan siitä huolimatta kaikessa hiljaisuudessa vaikkapa Game of Thronesin viimeisen kauden esityksiin asti. Jos tämä projekti olisi siinä vaiheessa edennyt vakaalle pohjalle, se olisi voitu julkistaa komeasti. Sattumoisin Rian Johnsonin pesti The Last Jedin ohjaajana muuten julkistettiin virallisesti vasta noin vuosi sen alkamisen jälkeen, vaikka vahvat huhut siitä sentään ehtivät välissä jo levitäkin.

rian-johnson.jpg

Rian Johnson, uusien Star Wars -elokuvien vakaimmin työpaikkansa pitänyt taiteilija.

Yllättävän moni toivoo Benioffille ja Weissille niitä potkujakin. Itselleni kiinnostavinta maanantai-illan uutisessa oli silmäys Twitterin kansainväliseen Star Wars -feediini, joka tavallisesti näyttäytyy erittäin herkästi innostuvana ja ehdottoman anteeksiantavaisena kaikenlaisia sarjan kammottavuuksiakin kohtaan.

Tällä kertaa reaktio oli suorastaan tyrmäävä. Enemmistö tuntui kritisoivan Benioffin ja Weissin valintaa – ja tämä siis ihmisiltä, jotka eivät todellakaan sanoneet halaistua sanaa siitä, että kokonainen uusi Star Wars -elokuvien sarja olisi sinänsä liikaa (ne kommentit tulivat feediin vasta myöhemmin, maltillisemman yleisön kuullessa uutisesta). Reaktion jyrkkyys ei voi jäädä huomaamatta Kathleen Kennedyn konttorissa asti.

Kritiikillä tuntui olevan kaksi kärkeä. Toisten mielestä Benioff ja Weiss eivät oikeasti osaa mitään, vaan Game of Thronesin erinomaisuus tulee ainoastaan sarjan lähdeaineistosta eli George R. R. Martinin kirjoista, joiden päätyttyä kaksikko on heti ajanut sarjansa huterammille vesille. Toisten mielestä Benioff ja Weiss ovat jälleen yksi menetetty mahdollisuus tuoda diversiteettia Star Warsin taustajoukkoihin: he kun ovat JJ Abramsin, Johnsonin, Gareth Edwardsin, Solo-leffan kolmen ohjaajan ja kaikkien heidän Star Wars -elokuviensa kirjoittajien tapaan valkoisia miehiä.

Mitä tulee jälkimmäiseen kritiikkiin: Benioff ja Weiss ovat toki miehiä ja valkoisia eivätkä siitä muuksi muutu. Vaikka Kathleen Kennedy on miehittänyt, tai siis naisittanut, Star Wars -kerrontaa ohjaavan tarinaryhmän naisenemmistöiseksi, ja puhunut halustaan palkata naisia SW-ohjaajiksi, alkaa paine olla voimakas siihen, että seuraava iso nimitys todella rikkoisi kaavan taiteiljoidenkin puolella. Kannattaa kuitenkin huomata, että Benioffin ja Weissin ilmoitettiin tosiaan toimivan sarjassaan vain kirjoittajina ja tuottajina. Ohjaajien vuoro tulee vasta paljon myöhemmin, ja silloin tilaa siis olisi vaikka Patty Jenkinsille, Ava DuVernaylle tai ties kenelle.

Mitä taas tulee edelliseen kritiikkiin, siihen voin vastata itsekin paremmin. Game of Thrones on erinomainen sarja, ja iso osa (vaikkei kaikki) sen erinomaisuudesta on kyllä Benioffin ja Weissin ansiota. Ei Martinin teksti sellaisenaan televisiosarjakäsikirjoitusta muodostanut, ja juuri Benioff ja Weiss ovat onnistuneet muokkaamaan valtavista teosjärkäleistä kunnianhimoisen tv-mestariteoksen, joka on samalla niin iso hitti, ettei se ainoastaan ole ollut valtavirtaa, vaan se on siirtänyt valtavirtaa suuntaansa. En ihmettele yhtään, että Kennedy tahtoo varata tällaiset miehet Star Wars -suunnitelmiinsa. Kuvitelmat siitä, että Benioff ja Weiss nyt sitten toisivat valtaistuinpelistä mukanaan Star Warsiin insestiä, silmien puhkomisia tai raskaana olevien naisten teurastamisia ovat naurettavia: eiväthän Abrams tai Johnsonkaan ole Star Warsin parissa edellisiä tekeleitään sellaisenaan toisintaneet.

artoo_isokuva

Tämä kuva se tosiaan on iso.

Kolme vuotta sitten kirjoitin tähän blogiin näkemykseni Disney-Lucasfilmin suurista Star Wars -suunnitelmista. Edes Rogue Onen aihetta ei oltu silloin vielä julkistettu. Arvelin tuolloin Lucasfilmillä kehiteltävän suurta suunnitelmaa. Tiivistäen visioni meni näin:

Ajattelin, että Rebels-sarjan oli määrä johdattaa meidät toisiinsa kytkeytyvien standalone-elokuvien aikakauteen. Noille aluksi yksinään seisoville elokuville, joista piti tuolloin kerrotun mukaan olla luvassa ”origin storyja”, ajattelin tehtävän menestyksen mukaan myöhemmin sekä jatko-osia että niissä esiintyvien hahmojen yhteiselokuvia, Marvelin mallin mukaan. Edelleen uumoilin, että viimeistään episodi IX:n jälkeen vuorossa olisi Star Warsin ”vaihe kaksi”, jolloin avataan peli toiselle aikatasolle uuden trilogian tienoille sijoitetuilla spinoff-elokuvilla sekä animoiduilla ja näytellyillä sarjoilla. Näin olisi voitu hyvinkin saavuttaa kahden vuosittaisen Star Wars -elokuvan tahti noin vuonna 2020.

Olin väärässä yksityiskohdista. Rogue One olikin kirjaimellisesti standalone, sillä se ei jatko-osaa saa. Uusia origin story -tarinoita ole tämän vuoden Han Solo -leffan jälkeen enää julkistettu. Tosin on paljastunut, että Josh Trankin projekti oli Boba Fett -elokuva, joka olisi siis helpostikin voinut kytkeytyä Soloon, mutta Fett taisi jäädä hyllylle Trankin poistuessa taka-ovesta. Eikä missään ole sanottu, että Johnsonin tai Benioffin ja Weissin elokuvahankkeet liittyisivät sen paremmin originaaliin kuin uuteenkaan trilogiaan – pikemminkin on haluttu painottaa, että näillä projekteilla haetaan aivan uusia kulmia franchiseen.

Mutta luulenpa silti olleeni oikeassa suuresta kuvasta. Nyt se vain näyttää toisenlaiselta.

Disney-Lucasfilmin tavoite on nimenomaan saavuttaa tilanne, jossa meneillään on useita Star Wars -sateenvarjobrändin alle kuuluvia elokuvasarjoja sekä niitä tukevia animoituja ja näyteltyjä sarjoja (Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger paljastikin juuri, että sarjojakin todella on tekeillä useampia). Ehkäpä yksittäisten hahmojen tai tilanteiden standalonet eivät olleet sen paremmin bisneksen kuin kerronnankaan kannalta paras reitti tähän, mutta sen sijaan keinoksi on keksitty suureen galaksiin sijoitetut suuremmat tarinat. Lupaus kolmesta tai useammasta elokuvasta on selvästi muutenkin niin sanotusti tämän ajan vastaus sille takavuosien tavalle, että elokuvalle suunniteltaisiin suloisesti jatko-osia vasta, jos ykkönen osoittautuu menestykseksi: esimerkiksi Harry Potter -maailmaan sijoittuvia Fantastic Beasts -elokuviahan luvattiin jo kättelyssä viisi.

Mikäänhän ei estä Lucasfilmiä näistä uutisista huolimatta kehittelemästä myös uusia ”A Star Wars Story” -ideoita julkaisuaikatauluihin jääviin koloihin. Mutta lupaamalla kerralla useamman elokuvan mittaisen tarinan yhtiö on yhdellä huitaisulla aina lähempänä Star Wars -elokuvien määrän moninkertaistumista. Vertailun vuoksi, Marvelin elokuvauniversumi saavutti viime vuonna kolmen leffan vuosittaisen rytmin – lisättyään universumiin koko ajan lisää hahmoja.

Niinpä ainoa syy, jonka keksin Benioffin ja Weissin sarjan näin aikaiselle julkistukselle onkin juuri halu vilauttaa tätä suurta kuvaa yleisölle ja sijoittajille. Maanantain tiedote uhoaa rehvakkaasti: täältä pesee, ja tehän tahdotte, että täältä pesee, vaikkemme aio vuosiin edes kertoa, mistä aineksista pesuaine tarkkaan ottaen koostuu.

Forces of Destiny: Enemmän ideoita, enemmän poikia

Ärsytti jo tänä aamuna, että tulin eilen postanneeksi niinkin pahasti (mahdollisesti) spoilaavan merkinnän eilen. Siitä huolimatta, että tietenkin kyse oli vain paljastuneesta mahdollisesta tulkinnasta Reyn vanhempien henkilöllisyydestä, ei toki ehdottomasta totuudesta. Hiton Lucasfilm, jättäisitte elokuviin liittyvät isot paljastukset elokuviin!

Joten ajattelinpa lätkäistä tähän väliin jotain aivan muuta, ettei tuo kirjoitus möllötä blogissa päällimmäisenä. Ja mikäpä sen parempaa kuin kasa aivan kevyitä animaatioklippejä: Forces of Destiny -lyhärisarjan lokakuussa julkaistu satsi, josta en ole tähän asti sanonut mitään. (Ensimmäisen alusta kirjoitin kesällä lyhyesti.)

Tässä ne ovat, kaikki kahdeksan lyhyttä pätkää, pääosissa Sabine Wren, Rey, Ahsoka Tano ja Jyn Erso:

Omasta mielestäni tämä pätkäsatsi on jo parempi suoritus kuin kovin köykäinen ykkössetti. Näissä on, sanoisinko, paikoitellen ihan ideaa. Ahsoka-pätkä Teach you, I will kiteyttää mainiosti erittäin starwarsmaisen elämänohjeen, Imperial Feast leikittelee vanhalla vitsillä stormtroopereista ewokien voitonjuhlien pääateriana ja Accidental Allies asettaa kutkuttavasti, jos kohta pikaisesti, kohdakkain eri maailmojen sankarit Jynin ja Sabinen.

Muutenkin tämän Forces of Destinyn toisen satsin (näitä ei taideta laskea erillisiksi ”tuotantokausiksi”) paras puoli on ilman muuta se, että nyt valokeilaan nostetut sankarittaremme kohtaavat ekaa kautta paremmin muita hahmoja – ja hahmojen väliset kohtaamiset ovat pariminuuttisten minijaksojen vaatimattomissa puitteissa vallan toimivia. Elokuvakeskeistä katsojaa kiinnostanee näistä eniten Rey-jakso Tracker Trouble, joka tapahtuu The Force Awakensin sisällä Millennium Falconissa ja sisältää siis sivurooleissa Hanin, Chewien ja Finnin. Imperial Feastissa taas kohtaavat Han ja Leia, ja sehän nyt on aina vain upeaa.

Viimeksi mainittu on muuten teknisesti ottaen nykykaanonia oleva kohtaus Jedin paluun ja The Force Awakensin välissä, ja vaikka pieni sellainen onkin, niin onhan sellainen yhä harvinaisuutena tervetullut.

jyn-erso-sabine-wren

Sabine Wren ja Jyn Erso jaksossa Accidental Allies.

Ehkä jossain määrin väistämätöntä sattumaa sitten on se, että samalla Forces of Destiny törmää hieman omaa ideaansa vastaan: näissä pikkuisissa jaksoissa kun esiintyvät naissankarien lisäksi lähes yhtä isoissa rooleissa esimerkiksi Han Solo, Anakin Skywalker ja Yoda – siis valikoima sarjan aivan keskeisimpiä mieshahmoja. Jos ja kun tätäkin sarjaa varmasti jatketaan, olisi ehkä parempi pitää tiukemmin kiinni premissistä ja vaikka sitten tosiaan tehdä lisää Padmen ja Ahsokan tai Sabinen ja näissä jaksoissa esiintyvän Ketsun yhteisseikkailuja. Missä muuten viipyvät Rebels-suosikkini Hera Syndullan Forces of Destiny –jaksot? Tai Mon Mothman!

Ja sitten jos vielä haaveilevammalle linjalle lähdetään… Miten olisi Heran tai Sabinen yhteisjakso Leian kanssa? Tai jopa Ahsokan ja Leian, huh huh?

Vaan entä miten olisi edes yksi edes vähän pitempi jakso? Kymmeneen minuuttiin mahtuisi aivan toisentasoinen tarinankaari.