Päivän huhu: Exegol-elokuva ihmisiltä, joista et ole koskaan kuullutkaan

En oikeastaan jaksaisi enää edes reagoida näihin. Näyttää nimittäin olevan niin, että helpoin tapa saada tuntematonkin nimi isojenkin Hollywood-medioiden uutisiin on päästä huhuun, jonka mukaan olisi tekemässä seuraavaa Star Wars -elokuvaa. Kannattaisi varmasti muutamille suomalaisillekin ohjaajille!

Samalla kuvaa kyllä hyvin Lucasfilmin viime vuosien saippuaoopperan käänteitä, että epämääräisissäkin heitoissa on uutisarvoa. Sillä eihän sitä koskaan tiedä, mikä huhu paljastuukin todeksi…

Sillä perusteella siis, tässäkin blogissa:

Päivän huhun mukaan (mm. The Hollywood Reporter) kehitteillä on uusi, julkistamaton Star Wars -elokuvahanke, jota keittelevät ohjaaja-kirjoittaja J.D. Dillard ja käsikirjoittaja Matt Owens. Uutiseen tosin kuuluu alaviite, että Dillard ei välttämättä edes huhun mukaan olisi hankkeen ohjaaja (joka kai tarkoittaa, että hänkin ehkä olisi kirjoittaja).

Sleight-movie

Tässä ei tehdä jeditemppua, vaan käytetään jonkinlaisia maallisempia supervoimia. Kuva J.D. Dillardin elokuvasta Sleight (2016).

J.D. Dillard on minulle täysin tuntematon nimi. Hän on ohjannut kaksi kaupallisesti tuotettua elokuvaa pikkustudioille (Sleight, 2016, ja Sweetheart, 2019), eikä kumpikaan näytä ainakaan Imdb:ssä kummoiselta. Sleight keräsi kuitenkin Wikipedian mukaan positiivista huomiota Sundancessa – ja neljän miljoonan dollarin tuoton 250 000 taalan budjetillaan.

Jännittävää kyllä, Dillardin filmografiassa on jo kaksi Star Wars -elokuvaa. ”Production and technical support” The Force Awakensissa kuulostaa kuitenkin melkein harjoittelijan hommalta ja stormtrooperin rooli The Rise of Skywalkerissa edellisen peruina ansaitulta extra-roolilta. Voin toki olla väärässäkin, mutta kovin vaatimattomilta kytkyiltä nämä tuntuvat reitille Star Wars -elokuvan kirjoittajaksi, saati ohjaajaksi. Etenkin kun Lucasfilmillä on viime vuosilta monta katkeraa kokemusta nimenomaan nuorten, vihreähköjen miesohjaajien palkkaamisesta SW-projekteihinsa.

Matt Owens sen sijaan on profiililtaan tasoa, josta voisi jo ollakin saumoja jonkinlaiseen Star Wars -hankkeeseen. Hän on toiminut kirjoittajana sisaryhtiö Marvelin sarjoissa Luke Cage, The Defenders ja Agents of SHIELD. Ei kuitenkaan showrunnerina, eikä Owensin Imdb-profiilissa ole muuta, paitsi viittaus tulevan One Piece -mangan sarja-adaptaation tuotantoon.

Huhuilijoiden kehuiksi on sentään sanottava, että Dillardin ja Owensin väitetyn hankkeen ei välttämättä väitetä olevan teatterielokuva. Kyseessä voisi olla myös Disney+ -projekti, mikä tottakai tuo huhulle aavistuksen uskottavuutta lisää. Ja, kyynisesti tulkittuna, huhussa mainituille henkilöille siis mainetta lisää.

Deadline lisää uutiseen väitteen, että tekeillä oleva hanke sijoittuisi Exegol-planeetalle. Siis sille sith-kultin muinaiselle piiloplaneetalle, jossa Palpatine elpyi joulukuun The Rise of Skywalkerissa. Tämä jotenkin viimeistään saa minut lopettamaan kirjoittamisen tähän. Kokonaisuutena siis: näillä tiedoilla en todellakaan aio ottaa tätä huhua vakavasti.

tros-palpatine-throne

Keisarin valtaistuin Exegol-planeetalla The Rise of Skywalkerissa (2019).

Mutta, jos nyt kysytte: Disney+-”telkkarielokuvat” olisivat kyllä hyvin kiinnostava Star Wars -konsepti.

Vaikka 1990-luvun mainoslauseen mukaan episodit IV-VI ovat ”kolme syytä, miksi elokuvateatterit rakennettiin”, suoratoistopalvelu voisi olla parempi julkaisualusta standalone-tarinoiden elokuvaamiseen kuin elokuvateatterit. Esimerkiksi Solo olisi ihan oikeasti voinut olla rennompi, paineettomampi ja paremmin vastaanotettu elokuva, jos se olisikin tehty vaikka Disney+:n oman elokuvatuotannon avaukseksi. Teatterileffana sillä oli miljardien dollarien suhteettomat tavoitteet, jotka todennäköisesti osaltaan johtivat ohjaajien potkuihin ja kädenlämpöisiin kompromisseihin.

Itse asiassa tällaisille tarinoille olisi Star Warsin historiassa esikuvakin, tosin toteutumaton. Lucasin aikana vuosia kehitelty Underworld-sarja, josta hiljattain kirjoitin tässä blogissa minäkin, olisi ilmeisesti ollut antologiasarja, jossa osa jaksoista olisi kertonut aivan uusista hahmoista ja osa puolestaan yksittäisiä tarinoita tutuista, jopa saagan päähenkilöhahmoista. Lucas ja sarjan tuottaja Rick McCallum uhosivat nimenomaan tavoittelevansa ”pienimuotoisia elokuvia” kotikatsomoihin. Ja kas, mainitun Solon perusjuonen palaset, kuten Hanin ja Chewien ensitapaaminen, olivat nekin tiettävästi tuolloin matkalla Underworld-jaksoiksi!

Underworldia kehiteltiin tietysti tuolloin perinteiseen network-telkkariin, ja siten varmasti noin 45 minuutin jaksot tähtäimessään, mutta hengeltään suoratoistopalveluun toteutettavat yksittäiselokuvat olisivat hyvinkin samaa sukua. Jos tällaiset leffat olisi yleisölle konseptina esitelty, voisi sellaisten puitteissa ihan hyvin paneutua vaikka sitten Exegolin kaltaiseen kulmaan galaksia. Ja jos tällaisia sarjamaisia suoratoistoleffoja sitten tehtäisiin, olisi aivan ymmärrettävää, että niiden kirjoittajat ja ohjaajat eivät olisi ihan Hollywoodin ykköskastia. (Vaikka, muistaa pitää, tällä hetkellä Hollywoodin ykköskastikin nimenomaan tekee suoratoistosarjoja ja -elokuvia!)

underworld test footage

Väläys Underworld-sarjan teknistä testiä 10-15 vuoden takaa, jota ihmeteltiin internetissä tammikuun lopussa.

Kertauksena loppuun: tulevia Star Wars -elokuvia on luvassa ensi-iltaan joulukuussa vuosina 2022, 2024 ja 2026, mutta niiden aiheista tai tekijöistä ei ole mitään varmaa tietoa. Julkistetuista kehitteillä olevista hankkeista lähimpänä toteutumista tuntuu tässä vaiheessa olevan Kevin Feigen projekti, josta emme tiedä juuri mitään sen enempää, mutta sitäkään ei ole virallisesti ilmoitettu mihinkään noista vuosista, joten tilalle voi tosiaan vielä nousta mitä tahansa.

Rian Johnsonin jo vuonna 2017 julkistetusta trilogiasta ei ole kuultu mitään vähän aikaan, ja jos SW-hommat eivät pian etene, en ihmettelisi lainkaan, jos hän jäisi omien aiheidensa pariin. Joutuihan Johnson kestämään The Last Jedin jälkeen jopa tappouhkauksia, ja toisaalta keräsi viime vuonna omalla Knives Outillaan liki universaalia ylistystä. David Benioff ja D.B. Weiss taas peruuttivat ulos omasta Star Wars -leffasarjastaan, joka huhujen mukaan olisi sijoittunut vanhan Tasavallan aikaan – mutta on täysin mahdollista, että sen projektin perii vielä joku.

Mitä tulee juoniaihioihin, edellinen ja huomattavasti tämänpäiväistä painavampi huhu tulevista SW-elokuvista liittyikin aikaan ”400 vuotta ennen Skywalkereita”. Siinä huhussa nimenomaan ei puhuttu tekijöiden nimistä, mutta siinä painotetusti mainittiin uusi käsite ”High Republic” – joka sen jälkeen on kutkuttavasti esiintynyt parikin kertaa Marvelin aivan tuoreimmissa Star Wars -sarjakuvissa. Tähän huhuun kytkettiin myös ”Project Luminous” -niminen monimediaprojekti, joka on ihan oikeasti julkistettu Star Wars -kirjojen ja sarjakuvien ohjelma, jonka sisällöstä ilmeisesti pitäisi kuulua uutisia ihan lähipäivinä. Nämä ovat sellaisia leivänmuruja, että niiden päässä jotain taitaa jo ollakin.

high-republic-rise-of-kylo-ren

Ruutu sarjakuvasta The Rise of Kylo Ren (2020). Ajatuskuplissa keskustelevat Voiman kautta Snoke ja nuori Ben Solo, mutta tässä erityishuomiota ansaitsee Lor San Tekkan repliikki.

Star Wars -elokuvien Oscar-saldo: 11 elokuvaa, 37 (+3) ehdokkuutta, 10 palkintoa

Oscar-gaala oli ja meni, ja vaikka gaalan suurin voittaja Parasite yllätti, ei The Rise of Skywalker sentään yllättänyt. Se ei siis voittanut yhtään kolmesta ehdokkuudestaan.

Eilisen Twitter-ketjuni jatkeena ja laajentumana (sekä kahden vuoden takaisen blogimerkinnän päivityksenä) summaan tässä kirjoituksessa Star Wars -elokuvien Oscar-menestystä, jota varmaankin voi aivan yhtä hyvin perustein pitää yllättävän vahvana ja yllättävän vaisuna.

Vahvana siksi, että kaikkiaan 37 ehdokkuutta ja 10 palkintoa (joista 3 ehdokkuuksien ulkopuolelta) on kuitenkin oikein hyvin yhdelle elokuvasarjalle, vaikka kyse onkin 11 elokuvasta. Vaisuna taas siksi, että Star Warsit ovat tähän vuoteen asti jatkuneista ehdokkuuksistaan huolimatta saaneet Yhdysvaltain elokuva-akatemialta varsinaisen palkinnon viimeksi 36 vuotta sitten – ja sekin oli yksi noista erikois-Oscareista varsinaisten ehdokkuuksien ulkopuolelta.

rotj-endor-battle

Jedin paluun erikoistehosteet: edellinen kerta, kun Star Wars -elokuva palkittiin Oscarilla.

Kaikkein yllättävintä saattaa ainakin joistakin katsojista olla, että jokainen Star Wars -elokuva on tosiaan ollut ehdolla vähintään yhdessä Oscar-gaalan kategorioista. Tässä koko lista ehdokkuuksista:

  • Tähtien sota (1977), 10 ehdokkuutta: paras elokuva, ohjaus, käsikirjoitus, Alec Guinness miessivuosasta, lavastus, pukusuunnittelu, ääni, leikkaus, erikoistehosteet, musiikki.
  • Imperiumin vastaisku (1980): 3 ehdokkuutta: lavastus, ääni, musiikki.
  • Jedin paluu (1983): 4 ehdokkuutta: lavastus, äänitehosteleikkaus, äänitehosteet, musiikki.
  • Pimeä uhka (1999): 3 ehdokkuutta: äänitehosteleikkaus, äänitehosteet, erikoistehosteet.
  • Kloonien hyökkäys (2002): 1 ehdokkuus: erikoistehosteet.
  • Sithin kosto (2005): 1 ehdokkuus: maskeeraus.
  • The Force Awakens (2015): 5 ehdokkuutta: leikkaus, äänimiksaus, äänitehosteet, erikoistehosteet, musiikki.
  • Rogue One (2016): 2 ehdokkuutta: äänimiksaus, erikoistehosteet.
  • The Last Jedi (2017): 4 ehdokkuutta: äänimiksaus, äänitehosteet, erikoistehosteet, musiikki.
  • Solo (2018): 1 ehdokkuus: erikoistehosteet.
  • The Rise of Skywalker (2019): 3 ehdokkuutta: äänitehosteet, erikoistehosteet, musiikki.

Yhteensä siis 37 varsinaista ehdokkuutta. Ja tässä ne voitot:

  • Tähtien sota (1977): 6 Oscar-palkintoa: lavastus, pukusuunnittelu, ääni, leikkaus, erikoistehosteet, musiikki. Lisäksi erikois-Oscar äänitehosteista.
  • Imperiumin vastaisku (1980): 1 Oscar-palkinto: ääni. Lisäksi erikoistehosteiden erikois-Oscar.
  • Jedin paluu (1983): ei Oscar-palkintoja varsinaissa kilpakategorioissa, mutta jälleen erikoistehosteiden erikois-Oscar.

Eli 10 palkintoa, joista 3 ehdokasasettelun ulkopuolelta.

Listasta huomaa vuosien vierimisen. Samoin sen, että Oscar-gaalat eivät toki muutenkaan ole veljiä keskenään. Katsastetaanpa!

anh-alec-guinness-obi-wan-kenobi

Alec Guinness Ben Kenobina alkuperäisessä Star Warsissa: ainoa näyttelijäsuoritus, jolla kaukaisesta galaksista on noustu ehdolle Oscareihin.

Oscareiden ”pääkategorioina” pidetään parasta elokuvaa, ohjausta, näyttelijöiden pääosia sekä käsikirjoituspystejä. Elokuvapiireissä toki arvostetaan muitakin, ja toisia enemmän kuin toisia: esimerkiksi leikkauspalkinto muodosti pitkään parhaan elokuvan ja ohjauksen kanssa eräänlaisen kolmijalan, kunnes kategoriat viime vuosikymmenellä alkoivat erkaantua toisistaan muun muassa parhaan elokuvan äänestyssäännöissä tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Jos näitä pidetään pääkategorioina, ihka ensimmäisen Star Wars -elokuvan cinemaattiset ansiot todella tunnustettiin Hollywoodissa välittömästi, sillä vuoden jättihitti oli vuoden 1978 gaalassa ehdolla melkein kaikissa noissa – vain näyttelijäehdokkuus lohkesi sivuosien puolelta. On hyvä muistaa, että tämä ei ollut välttämättä mitenkään sanottua: eivät suurimmat hitit tuolloin, kuten eivät nytkään, mitenkään automaattisesti olleet Elokuva-akatemian juhlinnan kohteena. Yhtään niin sanotusta ”suuresta viidestä” palkinnosta George Lucasin ohjaama ensimmäinen Star Wars (1977) ei kuitenkaan voittanut. (Se hävisi ne etenkin Woody Allenin Annie Hallille.)

Mutta sen leikkauksen episodi IV:nä myöhemmin tunnettu elokuva kyllä voitti. Palkinnon pokkasi kolmikko Paul Hirsch, Marcia Lucas ja Richard Chew, joka siis tarkoitti, että Lucasin talouteen kannettiin kuin kannettiinkin yksi Oscar. Kyökkipsykologit voivat arvailla, ja ovat arvailleetkin, mitä seurauksia tällä sattumuksella mahtoi olla Lucasien myöhemmin katkerasti kariutuneelle avioliitolle. (Lucas oli henkilökohtaisesti ehdolla Star Warsin ohjauksesta ja käsikirjoituksesta, samoin kuin American Graffitista samoissa kategorioissa muutamaa vuotta aiemmin, mutta hän ei siis itse koskaan voittanut Oscaria.)

marcia-george-lucas-oscars

Oscar-voittaja Marcia Lucas ja hänen aviomiehensä.

Lucasin tärkeimmistä yhteistyökumppaneista John Williams, Oscarien historian useimmin ehdolla ollut mestarisäveltäjä, voitti Star Warsista ansaitusti yhden viidestä kultaisesta ukostaan. Sitä lukuunottamatta kaikki muut Star Wars -elokuvien varsinaiset palkinnot ovat tulleet niin sanotuista teknisistä kategorioista: erikoistehosteista, äänestä ja äänitehosteista, lavastuksesta ja pukusuunnittelusta.

Kaikki nämäkin olivat epäilemättä ansaittuja palkintoja, ja sanoja ’niin sanottu’ sopii painottaa. Totta ihmeessä kaukaisen galaksin käytetyn maailman suunnittelu ja toteutus ovat taidetta nekin, ja kiertelemättä myös suuri osa näiden elokuvien sekä viehätystä että kulttuurista merkitystä. Se, että kaikki kolme vuosien 1977-83 elokuvaa palkittiin ”erikois-Oscareilla” liittyy gaalan silloisiin tapoihin. Niin sanotut Special Achievement Awardit jaettiin ilman ehdokasasettelua: esimerkiksi Imperiumin vastaiskulla ei siis ollut lainkaan vastaehdokasta visuaalisten erikoistehosteiden palkinnolle.

star-wars-miniature-effects

Parhaat erikoistehosteet: palkinto elokuvista vuosilta 1977, 1980 ja 1983; ehdokkuudet elokuvista vuosilta 1999, 2002, 2015, 2016, 2017, 2018 ja 2019. Yksi jäi välistä!

Muutama muukin Oscareiden muutos näin pitkäikäisen sarjan ehdokkuusgalleriassa näkyy. Esimerkiksi lavastukseksi yllä suomentamani palkinto jaettiin aikanaan nimellä ”Art Direction – Set Decoration”, kun se nykyään tunnetaan nimellä ”Production Design”. En tunne palkinnon historiaa erityisen tarkasti, mutta ainakin sanojen perusmerkitysten tasolla nimimuutos vihjaa, että palkintoa saatettiin ehkä aiemmin jakaa suoremmin juuri lavastuksen ansioista ja nykyään hieman enemmän teosten mietityn kokonaisilmeen perusteella. Joka tapauksessa on hyvä huomata, että vaikka ”tuotantosuunnittelu” viittaa myös siihen esituotannon vaiheeseen, jossa tällaisia elokuvia varten palkattavat kuvataiteilijat mielikuvittelevat valkoiselle paperille uusia maailmoja, palkinnolla huomioidaan painotetummin tuotannon seuraavaa eli konkreettisemman toteutuksen vaihetta.

Oscareiden äänipalkinnoissa tapahtunut muutos liittyy osin tekniseen kehitykseen, ja on hankalimmin tiivistettävissä. Alkuperäisen Star Warsin aikaan varsinainen kategoria oli siis yksinkertaisesti nimeltään ”Sound”, jonka seuraaja nykyisissä geimeissä on ”Sound Mixing”, siis äänileikkaus ja -miksaus. Hämäävästi ”Sound Editingin” nimellä nykyään jaettava palkinto taas annetaan pikemminkin äänitehosteiden ansioista. Vuonna 1978 Star Wars siis voitti niistä palkinnon erikois-Oscarina, ilman ehdokasasettelua, sillä palkinto on jaettu keskeytyksettä vasta vuodesta 1981.

ralphmcquarrie-art-of-anh

Ehdokasasettelun ironiaa on, että tuotantosuunnittelija Ralph McQuarrieta – varmasti George Lucasin jälkeen merkityksellisin Star Wars -visionääri – ei palkittu työstään Oscarilla.

 

Ei taida olla mitenkään suurennellen tulkittu, että samalla kun Star Wars saatteli elokuvamaailmaa blockbusterien aikaan, se tuli myös menestyksellään kasvattaneeksi sekä visuaalisten tehosteiden että äänitehosteiden osuutta elokuvataiteessa. Siten on aivan sopivaa, että SW-elokuvien tehosteet keräävät ehdokkuuksia edelleen: aateluus ikään kuin velvoittaa. Sithin kosto (2005) on ainoa Star Wars -elokuva, jonka visuaalisia tehosteita Akatemia ei nähnyt ehdokkuuden arvoisiksi.

Oscareissa oltiin muutenkin varsin nuivia prequeleja kohtaan. Sithin koston ainoa ehdokkuus tuli maskeerauksesta, joka tuntuu jo ihan sattuman sanelemalta (ajatelkaa kärventynyttä Anakinia ja kurttunaamaista Palpatinea). Tämä epäilemättä liittyy elokuvien niin sanottuun kokonaislaatuun. Elokuva-akatemian kollegat voivat kyllä toisinaan tunnustaa teknisten kategorioiden ansioita kehnommissakin elokuvissa, mutta aivan varmasti kynnys kannattaa onnistunutta työtä yleisesti epäonnistuneena pidetyssä elokuvassa on korkea.

jar-jar-binks-obi-wan-qui-gon-tpm

”Obi-Wan Kenobi, tässä on elokuvatehosteiden tulevaisuus.” ”Mesa speak!”

Sinänsä vuosia ei kannata toisiinsa verratakaan: jo pelkkiin ehdokkuuksiin kun vaikuttaa sekä zeitgeist että vuotensa kilpailijoiden taso. Kun yhden leffasaagan ehdokkuudet listaa tällä tavalla rinnakkain, voi siksi tuntua aivan turhaan kohtuuttomalta, että esimerkiksi Pimeän uhan puvut jäivät ilman ehdokkuutta. Tai että John Williams oli 2010-luvulla ehdolla jokaisesta jatko-osatrilogian elokuvasta, vaikka etenkin viimeisimmässä episodissa kiertävät lähinnä aiempien osien teemat, mutta ei Pimeästä uhasta, jossa hän aidosti loi kokonaisen toisen kerroksen sarjan musiikkiin.

Erikoistehosteiden saralla erityisesti Jar Jar Binksin hahmo oli aikaansa edellä ollut motion capture -tekniikan pioneerityö, ja olisi siksi ansainnut vaikka voittaa. Mutta ei se toki voinut, koska Oscar-gaalaan mennessä juuri Binksiin episodi I:n ongelmat olivat tiivistyneet. (Erikoistehoste-Oscarin voitti sitä paitsi tuolloin The Matrix, joka sekin oli alansa pioneeri ja sitä paitsi aikanaan yllättäjä.)

Vastaavasti viime vuosikymmenen Star Wars -elokuvat voivat rinnakkain listattuna tuntua saaneen ehdokkuuksia jopa hövelisti. Williamsin ehdokkuuksien lisäksi ainakin Solon tehoste-ehdokkuus tuntuu rutiininomaisesti annetulta. Sen sijaan koko sarjan yllättävimpänä, mutta ansaittuna, Oscar-kunnianosoituksena pidän The Force Awakensin leikkaus-ehdokkuutta, jonka tosiaan lasken kategorioihin, joissa ei yleensä palkita tällaisia lähes koko perheen viihde-elokuvia. JJ Abramsin rytmitaju sitä varmasti selittää, vaikka ehdolla olleet Maryann Brandonin ja Mary Jo Markeyn nimet ansaitusti varsinaisesti ehdolla olivatkin.

John_Williams

Säveltäjä John Williams: käsittämättömät 52 Oscar-ehdokkuutta, joista kuusi Star Warseista. Voittoja viisi, joista yksi tästä sarjasta. (kuva: TishTash / Wikimedia Commons, CC BY 3.0)

Olisiko jonkin Star Wars -elokuvan sitten pitänyt voittaa Oscar vuoden 1983 jälkeenkin? Tai voisiko niin missään oloissa enää käydä?

Menneiden palkintogaalojen pohdinta tässä mielessä on tietysti melko tyhjänpäiväistä jossittelua, mutta aika vaikeaakin se on. Sen varmaankin voi nyt sanoa, että vaikka Annie Hall taitava komedia onkin, originaalileffa olisi objektiivisestikin ajatellen ansainnut voittaa joko parhaan elokuvan tai ohjauksen palkinnon. Myöhempinä vuosina, istuessani itse reaaliaikaisesti katsomoissa, olen harmitellut lähinnä eräiden ehdokkuuksien puutetta: toivoin esimerkiksi The Force Awakensin pääsevän ehdolle production designin kategoriassa. Varsinaisten palkintojen jakautuminen on sen sijaan aina oma lukunsa, ja aika harvoin Star Wars -elokuvat ovat hävinneet selvästi huonommilleen.

Näin pitkän sarjan nousussa varsinaiseen Oscar-voittoon tarvittaisiin tässä vaiheessa ehkä niin merkityksellinen uusi alku, ettei sellaista saata tulla, vaikka seuraavat elokuvat sijoittuisivat satojen vuosien päähän Skywalkereista. Elokuva-akatemian kollega-äänestäjät varmasti arvostavat uusienkin Star Warsien tehosteita, ääniä ja musiikkia, mutta antavat aivan ymmärrettävästi silti mieluummin äänensä tuoreemmille vaihtoehdoille. Se kohta, jossa jokin palkinto olisi voinut tullakin, oli varmasti The Force Awakens, jolloin koko maailma tuntui löytävän tämän franchisen uudelleen, mutta silloin sen päihitti useimmissa kategorioissaan toinen genre-ehdokas, Mad Max: Fury Road.

Tehosteiden tai äänten voittoa suurempana jättipottina pitäisin kuitenkin sitä, jos Star Wars -elokuva jonain päivänä nappaisi vielä jonkin ”viidestä suuresta” ehdokkuudesta: parhaan elokuvan, ohjauksen, käsikirjoituksen tai jomman kumman pääosanäyttelijän. Tähän erityisesti tarvittaisiin ehkä sellainen mannerlaattojen muutos näiden elokuvien koko luonteessa, jollaista ei välttämättä koskaan tapahdu.