Kommenttiraita palaa kotijulkaisun kuninkaaksi

Muistatteko vielä, kun dvd:t tulivat? Heti kun ”interaktiiviset valikot” lakkasivat kelpaamasta takakannen erikoisominaisuudet-listalle, keksittiin elokuviin alkaa äänittää kommenttiraitoja. Kommenttiraitoja ei tosin keksitty dvd-aikakautena (niitä oli jo laserdisceillä 1980-luvulla). Mutta pian niitä äänitettiin sellaisiinkin filmeihin, joista oli vaikea kuvitella, että kukaan jaksaisi kommenttiraidallista versiota katsoa.

Ja toisaalta: Miksipä ei. Kommenttiraita on halpa ja helposti toteutettava lisä dvd:lle: se syntyy käytännössä elokuvan keston mittaisessa ajassa asettamalla mikrofoni haluttujen henkilöiden eteen. Tarvitaan vain halukas puhuja: monet kiinnostavat ohjaajat kieltäytyvät selittämästä elokuviaan niiden edetessä (päällimmäisinä mainittakoon vaikkapa Quentin Tarantino, David Lynch ja Steven Spielberg). Olen jopa itse äänittänyt kerran kommenttiraidan: yliopiston toimittajakoulutuksen televisiotyön kurssilla ohjaamani puolen tunnin makasiiniohjelman dvd-tallenteelle yhdessä ohjelman tuottajan ja apulaisohjaajan kanssa. Mitähän siinä muuten mahdetaan sanoa?

Hyvä kysymys onkin, saadaanko näin oikeasti niin kiinnostavaa kuunneltavaa, että sen äärellä kannattaisi todella istua tuttu leffa läpi sitä varsinaisesti teoksena katsomatta. Parhaimmillaan varmasti, mutta montako täyspitkän elokuvan kommenttiraitaa itse olette oikeasti kuunnelleet läpi? En osaa sanoa omaa lukuani, mutta jos jätän Star Warsit laskuista, se on reilusti alle kymmenen. Ja jos kysytte mieleenpainuvinta, turvaudun heti kikkailuun: Coenin veljesten Blood Simplen jenkkijulkaisun kommenttiraita, jossa fiktiivinen elokuvahistorioitsija ”Kenneth Loring” selittää koko elokuvan ajan mitä käsittämättömimpiä keksittyjä väitteitä käsiteltävästä elokuvasta. Jossain vaiheessa tämän taisivat huomata elokuvantekijätkin: ainakin minusta on vaikuttanut siltä, että kommenttiraidat ovat vähentyneet huomattavasti dvd:n alkuajoista bluray-kauteen siirryttäessä. Turha tehdä sellaista, josta kuluttajat eivät ole kiinnostuneita.

Mutta. Nyt kun elämme aikaa, jona dvd- ja bluray-kauppa hiipuu koko ajan hiipumistaan korvautuen netin suoratoistopalveluilla, saatamme itse asiassa kohdata kommenttiraitojen renessanssin. On nimittäin niin, että sille yleisölle, joka yhä fyysisiä levyjä ostaa, kannattaa niitä myydä mahdollisimman erityisin höystein. Ja se yleisö ostaa yhä enemmän juuri niitä elokuvia, joista on erityisen kiinnostunut.

star-wars-deleted-scene

Tämä kohtaus esiintyi aivan varhaisimpien Episodi VII -huhujen joukossa. Nyt se viimein meille näytetään, rajuine loppuineen.

The Force Awakens ilmestyy muutaman viikon päästä sellaisena bluray-julkaisuna, jota fyysisiä levyjä ostavat hamstraajafanit toivoivat jo viime keväälle. Paketti sisältää elokuvan 3d-version, kasan uusia ekstroja ja, niin, sen kommenttiraidan. Ja nyt, kun julkaisua on alettu markkinoida, alkaa tuntua siltä, että juuri ohjaaja JJ Abramsin tuore kommenttiraita on keihään kärki. Nämä viisi klippiä on julkaisu lähipäivinä eri medioiden eksklusiiveina:

Nämä tekevät selväksi, että The Force Awakensin kommenttiraita on selvästi kuuntelemisen arvoinen. Arvoituksellisen forceback-kohtauksen taustalla Abrams lähinnä kertaa nähtävän ja aiemmin kerrotun, mutta kaikki muut nostot ovat todella kiinnostavia.

Aivan erityisen herkullinen on ohjaajan näkemys Kylo/Benin ja Han Solon kohtaamisesta: ”Truth is, I believe, Kylo Ren is in this moment convinced to walk away from this. Snoke is, as Han says, using him, and I think that somewhere Ben knows this.” Siinä missä lopputaistelu-klipin tieto on kiinnostavaa, uutta ja yksityiskohtaista tietoa elokuvan making of -mielessä, tässä Abrams menee juonitasolle. Kun yhdistän tämän ohjaajan näkemyksen, joka muuten täsmää omaan aiempaankin tulkintaani, ja esimerkiksi romanisaation sanat siitä, kuinka Kylo tajuaa isänmurhan hetkellä, ettei tunnekaan vapautuvansa vaan heikentyvänsä, olen yhä vakuuttuneempi, että Kylo saadaan vielä pelastettua pimeältä puolelta.

Toivottavasti erikoisjulkaisu-bluray muutenkin lunastaa ne odotukset, joita kevään pettymykseksi osoittautunut, suurelle yleisölle tarkoitettu julkaisu valitettavasti ei. Setti on jenkeissä neljän levyn ja meillä vain kolmen, mutta kyse näyttäisi olevan siitä, että jenkkiversioon on jostain syystä lätkäisty mukaan dvd-lättykin, joka R2-julkaisusta tarpeettomana puuttuu.

Mainokset

Rogue Onen (vähintään) neljä kirjoittajaa

Katsotaanpa vielä tämän viikon Rogue One -julkistuksia. Niitähän oli leffan viimeisen trailerin lisäksi tämä juliste:

rogueoneaJuliste noudattelee Star Wars -elokuvien aiemmista teatterijulisteista tuttua, taiteilija Drew Struzanin 1980-luvulla hiomaa ”koko ryhmä kasaan” -tyyliä. Minusta Struzanin seuraajat ovat yleisesti ottaen kadottaneet asetelmista tasapainon ja tässä(kin?) julisteessa on minun makuuni kaikkea aivan liikaa. Etenkin alalaidan asetelmallinen imperiumin iskusotilaiden uimaretki näyttää vain hölmöltä. Omituista on sekin, että tarinan roisto Orson Krennic (Ben Mendelsohn) on piilotettu hyvisjengin sekaan – ihan kuin vain siksi, että jokainen näyttelijä piti vain tunkea jonnekin. Mutta onhan siinä Jyn Erso (Felicity Jones) kauniisti esillä, ja Kuolemantähden valoisasta muodosta vasemmalla pidän.

Se julistesuunnittelusta. Mutta katsokaapa julisteen alalaitaa. Siellä paljastuu viimein salaisuus ”Kuka kirjoitti käsikirjoituksen?”, ja virallinen vastaus kuuluu näin:

  • Story by John Knoll and Gary Whitta
  • Screenplay by Chris Weitz and Tony Gilroy

Tätä olen arvuutellut melkein koko tämän projektin ajan. Rogue Onesta tiedettiin koko ajan, että se perustui ILM-velho John Knollin ideaan, mutta tuon idean on Knoll itsekin antanut ymmärtää olleen lähinnä tasoa ”tehdään elokuva siitä, kuinka ekan Kuolemantähden suunnitelmat kaapattiin”. Yllätysvalinta varsinaiseksi käsikirjoittajaksi oli alunperin Gary Whitta, pelejä ja paljon pienemmän kaliiperin elokuvia aiemmin kynäillyt entinen pelitoimittaja.

Whitta jätti projektin saatuaan valmiiksi elokuvan käsiksen ”ensimmäisen luonnoksen”. Tuolloin uskoin hänen saaneen potkut, mutta nyt tunnen viisastuneeni Lucasfilmin tarinaryhmän toimintatavoista sen verran, että minusta tuntuu, että useiden kynäniekkojen käyttäminen kuuluu suunnitelmaan. Ehkäpä siis ero tapahtui täysin yhteisymmärryksessä – joko Whitta oli koko ajan palkattu vain luonnostelemaan stoorin ensimmäinen versio, tai ainakaan hän ei kovasti vastustellut siirtäessään luonnokset seuraaviin käsiin. Niin positiivisin mielin Whitta tuntuu muun muassa Twitterissä Rogue Onea oman vaiheensa jälkeenkin hehkuttaneen. Parhaillaan Whitta ja hänen Rogue One -seuraajansa Chris Weitz kampanjoivat Twitterissä kilvan Rogue Onen puolesta ja Donald Trumpin presidenttiyttä vastaan, eikä kaksikon keskinäinen selkääntaputtelu todellakaan tunnu siltä, että toinen olisi syrjäyttänyt toisen.

Joka tapauksessa, Whittan jälkeen kuviosta vasta tuleekin monimutkainen. Seuraavaksi Rogue Onen käsikirjoittajaksi palkattiin Chris Weitz, jota itse ajattelen ennen kaikkea ”miehenä, joka pilasi Golden Compass -filmatisoinnin”, ja jonka valintaa siksi aikanaan kritisoin voimakkaasti. Mutta hänen jälkeensä projektiin onkin, uudelleenkuvausten ja ”Disney-on-paniikissa” -huhujen ohessa liitettyä vielä monta kirjoittajanimeä lisää: Scott Z. Burns, Christopher McQuarrie ja Tony Gilroy.

Ei sinänsä ole lainkaan poikkeuksellista, että niin sanotut script doctorit viilaavat käsikirjoitusta vielä varsinaisten kirjoittajien jälkeen, mutta jos nämä kaikki ovat todella vetäneet Rogue Onen käsikseen puumerkkinsä (Lucasfilmin tarinaryhmän lisäksi!), niin on siinä kyllä monta kokkia sopan äärellä. Viime kuukausina Rogue One -julkistuksissa käsikirjoittajista ei ole puhuttu halaistua sanaa.

Vasta nyt siis tiedämme virallisen kirjoittajien kreditoinnin. Knoll ja Whitta on ilmoitettu ”tarinan” kirjoittajiksi, Weitz ja Gilroy puolestaan käsikirjoittajiksi. Erityisesti jälkimmäinen nimi on kiinnostava: The Hollywood Reporterin mukaan Gilroy pyydettiin avuksi nimenomaan kesän pahamaineisten uudelleenkuvausten aikana. THR:n raportti vihjaa voimakkaasti Gilroyn tehneen tuolloin jopa ohjaajan hommia, vaikka Gareth Edwardsia ei mihinkään syrjäytettykään.

Yksityiskohtaista totuutta siitä, kuka teki mitä ja kuinka paljon lopullinen Rogue One eroaa esimerkiksi Whittan luonnoksesta ei varmasti kerrota Rogue Onen pressikiertueella – pikemminkin se selvinnee joskus vuosien kuluttua samoin kuin esimerkiksi George Lucasin ja Michael Arndtin varhaisten The Force Awakens -luonnostenkin sisältö. Tony Gilroy on joka tapauksessa Michael Claytonin (2007) ja The Bourne Legacyn (2012) kirjoittaja-ohjaaja sekä muun muassa aiempien Bourne-leffojen käsikirjoittaja. Michael Claytonin ansiosta hänellä on vyöllään peräti kaksi Oscar-ehdokkuuttakin. En itse välittänyt Bourneista, mutta kyllä tällainen kaveri varmasti tietää kaikenlaista sujuvasta toimintaviihteestä.

Käsikirjoittajien kreditoinnin merkityksiä, erityisesti Whittan roolia, pohdittaessa tulee ottaa huomioon Yhdysvaltain käsikirjoittajien killan (WGA) todella monimutkaiset säännöt kreditoinnista. Esimerkiksi: kirjoittajien nimet tulee erottaa &-merkillä silloin, kun kyse on kirjoittajaparista ja ”and”-sanalla silloin, kun kaksi kirjoittajaa on erikseen työskennellyt saman käsikirjoituksen parissa (kuten tässäkin tapauksessa). ”Tarinan” ja ”käsikirjoituksen” määritelmät ovat tarkat. Yksi säännöistä kuuluu, ettei mitään krediittiä saa jakaa yli kolmen henkilön (tai tiimin) kesken.

Kaiken kaikkiaan: on tämä toista kuin aika, jolloin The Phantom Menacen koko käsikirjoitus-krediitti kuului ”Written by George Lucas”.

Rogue One Traileri 2: ”Meillä on toivoa”

Kaikkihan näkivät tämän jo eilen, näkiväthän?

Jei!

Rogue Onen toinen traileri (ensimmäinen niistä oli teaser) on niin sanottu juoni-trailer. Tässä avataan, melkein rautalankamalliksi asti, mistä on kyse. Juonesta kerrotaan jopa niin paljon, että voin kuvitella monen katsojan miettivän tietävänsä nyt liikaakin, vaikka trailerien pahimmalla ”elokuva pienoiskoossa” -tasolla tämä kaksiminuuttinen ei onneksi lennäkään.

Sinänsä kaikki tässä paljastettu on käsittääkseni kerrottu esimerkiksi Hollywood Reporterin haastattelujen kaltaisissa virallisissa lähteissä jo aiemmin, mutta niiden leikkaaminen traileriin näin, että sen kronologiakin tuntuu mukailevan hyvin pitkälle joulukuun ensi-iltaelokuvaa, tavoittaa varmasti meitä tuotantoa tarkkaan seuranneita suuremman yleisön. Minusta tuntuu, että nyt olisi mahdollista kirjoittaa varsin kattava ennustus siitä, mitä elokuvassa tapahtuu ja missä järjestyksessä, kun taas The Force Awakensin trailerit keskittyivät selkeästi elokuvan ensimmäiseen puoliskoon eivätkä paljastaneet loppupuolen tapahtumia juurikaan.

Tämä kielii minulle siitä, että Disney-Lucasfilm painii edelleen oman päätöksensä kanssa: tässä heillä nyt on Star Wars -elokuva, jossa ei olekaan Luke Skywalkeria eikä edes Reytä, eikä se jatka tarinaa siitä, mihin viimevuotinen elokuva jäi. Niinpä traileri yrittää tehdä sen selväksi: on isä, on tytär, on yhä Imperiumi ja Kapinaliitto, edellisellä on Kuolemantähti, ja se on pysäytettävä. Siltikin: koska Episode 1:n päätyttyä teatterista tiettävästi käveli ulos katsojia, jotka luulivat podrace-kilpailevasta pikkupojasta kasvavan Luke Skywalkerin, on aivan varmaa, että moni Rogue Onea odottavakin katsoja ihmettelee, miksi Imperiumilla nyt jälleen on kolmas tai neljäs Kuolemantähti.

rogue-one-03

Tervetuloa takaisin Star Wars -galaksiin, Islanti!

Mutta onhan tämäkin traileri silti vain tunnelmallinen ja innostava! Eilen trailerin töissä katsoessani minusta tuntui siltä, että se melkein selittää itsensä. Tarkasta kuva kuvalta -selityksestä kiinnostuneiden kannattaa lukea MakingStarWarsin ja StarWarsNewsNetin postaukset. Minä nostan puolestani esiin nämä ajatukset:

Erityisesti trailerin alku näyttää kovasti siltä, että näin alkaa myös elokuva. Jyn Erson Islannissa kuvatut lapsuudenmuistot, joista aikuinen Jyn (Felicity Jones) hätkähtää todellisuuteen vankilassa, ovat todennäköisesti elokuvankin ratkaisu siihen, miten näyttää menneisyyttä ilman kankeaa flashback-menetelmää tai ”Ten years later” -tekstiplanssia. Tulkintaa kuitenkin mutkistaa, että Jynin isää Galen Ersoa näyttelevä Mads Mikkelsen muuten sanoi juuri GQ-lehden haastattelussa näytelleensä kolmen eri ikäisen Jyn Erson kanssa.

rogue-one-06

Galen Erso (Mads Mikkelsen). Elävistä näyttelijöistä parhaita, muuten.

Traileri on (lähes) ensisilmäyksemme Galen Ersoon, ja häntä näytetäänkin siinä samantien paljon. Galen tuntuu minusta tällä hetkellä todella kiinnostavalta hahmolta, eikä vain loistavan tanskalaisnäyttelijänsä takia. Hänen roolinsa Kuolemantähden rakentamisessa on ilmiselvästi keskeinen, mutta tästä trailerista päätellen hän on enemmän yhteistyöhön pakotettu uhri kuin ”pahis”. Kiintoisaa on myös se, että kun ensimmäisessä teaserissa annettiin vielä ymmärtää Jynin tehtävän olevan tietojen hankkiminen Imperiumin superaseesta, tässä trailerissa tuntuu siltä, että kyse on myös isäukon pelastusoperaatiosta. Niin usein kuin Star Wars -elokuvissa perhesuhteista kyse onkin, tuntuu ratkaisu tällä hetkellä oikein toimivalta.

Toisaalta tämäkin traileri, kuten myös tuore juliste, tekee selväksi, että Rogue One seisoo ja kaatuu Jyn Erson eli Felicity Jonesin mukana. Juuri Jones lausuu kaikki trailerin juustoisimmatkin repliikit toivosta – ja saa minut uskomaan niiden merkityksen. (Muistammehan myös, että välittömästi tämän elokuvan tarinaa seuraava episodi onkin nimeltään ”A New Hope”.) Rogue Onella on siis keskeisemmin ”päähenkilö” kuin yhdelläkään aiemmalla Star Wars -elokuvalla, enkä ole tästä yhtään pahoillani: uskoni Jonesiin on todella vahva. Olen ihastuksissani esimerkiksi Jonesin äskeisestä lausunnosta Hollywood Reporterille: näyttelijä löysi Jynin hahmoon mallin Florence and the Machinen musiikkivideoista, koska ”niin paljon Jynistä on liikettä”.

rogue-one-14

Voin arvata tämän idean muotoilun: ”niinku ne isot patsaat Tarusta Sormusten Herrasta mutta että ne esittäis jediä”. Komealta näyttää!

Traileri paljastaa aiempaa paremmin Rogue Onen lokaatioiden runsauden. On Islannissa kuvattu karu planeetta, jossa Ersot aiemmin asustivat. On, tietenkin, kapinnallistukikohta Yavinin neljännellä kuulla. On Jordaniassa kuvattu ”jäätynyt autiomaakuu” Jedha, Voimaan uskovien pyhiinvaelluskohde. On Malediiveilla kuvattu trooppinen Scarif. Ja on vielä sateisten kanjonien planeetta Eadu.

Ainakin viisi planetaarista kohdetta siis. Se tuntuu paljolta elokuvalle, joka kulkee (todennäköisesti) suurimman osan aikaan Jyn Erson mukana. Galaktisia lokaatioita on saman verran kuin Attack of the Clonesissa, jossa päähenkilöt sentään jakautuivat osaksi aikaa kahteen paikkaan. Toivottavasti Rogue One ei tunnu juoksentelulta – ainakaan siis huonossa mielessä.

rogue-one-22

Tämä vihjaileva kuva Vaderista nähtiin vilaukselta ainoastaan Lontoon Celebrationissa esitetyssä teaserissa, jossa niin ikään oli mukana tämän trailerin alkuun päätyneitä kuvia Jynin lapsuudesta.

Vader on, tietenkin, nyt mukana useassa kuvassa. En varsinaisesti pelkää, että häntä elokuvassa ylikäytetään, mutta markkinoinnissa hyvinkin mahdollisesti. Huomatkaa kohtaus, jossa johtaja Krennic uhoaa Vaderille Kuolemantähden tulivoimasta kovin itsevarmana. Tämä voi tuntua oudolta Vaderin lyhytpinnaisuutta ajatellen, mutta on itse asiassa aivan linjassa kaanonin kanssa: A New Hopen Vader on vielä eräänlainen Imperiumin hierarkian ulkopuolinen Keisarin verikoira, kun taas vasta Empire Strikes Backin Vader on se kaikkien upseerien yläpuolella seisova armoton sotilasjohtaja. Tätä muutosta Lucasfilmin tarinaryhmä on myös kanonisoinut Marvelin äskettäin päättyneessä Darth Vader -sarjakuvassa, josta kirjoitan muutaman sanasen ihan piakkoin.

Vielä haluan huomauttaa, että trailerissa on mukana, kuten odotettua, ilahduttavan paljon Star Warsille epätyypillistä kuvaa ja käsivarakameraakin – hyvä Gareth Edwards! Make it your own! Mutta mitä nyt sitten tulee niihin pelkoihin ja huhuihin elokuvaa keventäneistä täydennyskuvauksista, niin ei tämä nyt varsinaisesti aivan merkittävästi The Force Awakensia karkeammalta sotaelokuvalta tässä vaiheessa näytä.

Lopuksi tervehdin ilolla sitä, että aiempiin huoliini ”Rogue One” -nimen merkityksestä vastataan näemmä sen verran, että elokuva tarkoittaa sentään jotain elokuvassakin. Se on ”call sign” – aluksen, tehtävän tai pilotin koodinimi, jää vielä epäselväksi.

 

1,8 miljoonan euron sakot

Star Wars The Force Awakensin tuotantoyhtiö tuomittiin eilen oikeudessa Isossa-Britanniassa 1,6 miljoonan punnan sakkoihin Harrison Fordin taannoisesta onnettomuudesta (BBC:n juttu). Meikäläisessä valuutassa summa on noin 1,8 miljoonaa euroa.

Oikeutta käytiin jo kesällä, ja silloin piti tulla tuomionkin, mutta jostain syystä se viivästyi. Itse onnettomuushan tapahtui Pinewoodin studioilla kesäkuussa 2014, jolloin se aiheutti Episodi VII:n tuotantoon pienen viivästyksen, mutta ei lopulta ilmeisesti mitään näkyviä muutoksia itse elokuvaan. Kertaan vielä tapahtumat, koska tämä todennäköisesti on piste.

Screenshot_51

Onnettomuusovi jää kuvassa näyttelijöiden taakse. Onnettomuus ei kuitenkaan tapahtunut kuvatessa kuvan sisääntuloa.

Mitä tapahtui?

Millennium Falcon -lavasteen hydraulinen metalliovi sulkeutui väärällä hetkellä. Näyttelijä Joonas Suotamon minulle haastattelussa kertoman mukaan onnettomuus ei tapahtunut kuvaushetkellä, vaan harjoiteltaessa kohtausta, jossa Han Solo auttaa loukkaantuneen Chewbaccan alukseen sankariparin paetessa rathtar-hirviöitä. Tarkkaa kuvaa, jossa kaksikko kulkisi näin Falconin ovesta, ei ole lopullisessa elokuvassa.

”Autonpainoinen” ovi painoi Fordin lantion kohdalta alleen, mutta onneksi joku ehti painaa hätäpysäytystä ajoissa. Ford, tuolloin 71 vuotta, selvisi lähinnä vasemman jalan murtumilla ja nilkan nyrjähdyksellä. Englantilaisen tuomioistuimen mukaan (The Guardian) hän olisi voinut kuolla.

Kuka oli syyllinen?

Sakkoihin tuomittiin tuotantoyhtiö Foodles Production (UK) Ltd – ei siis kukaan yksittäinen työntekijä. Kyseessä on Disneyn omistama yhtiö, joka tuotti The Force Awakensin.

Mielenkiintoinen sivuhuomio onkin, että tämäntapaisiin ennakoimattomiin tilanteisiin varautuminen saattaa olla yksi tärkeä syy siihen, miksi koodinimiä ylipäätään käytetään. Koska isojen elokuvien koodinimet vuotavat nettiin nopeasti (Episodi VIII:n on Space Bear), ne eivät hämää faneja eivätkä todennäköisesti esimerkiksi näyttelijöitäkään. Sen ne kuitenkin mahdollistavat, että tuotantoyhtiö voi varata kuvauspaikalta hotellihuoneita ja catering-palveluja välkyttämättä ihan kaikille isoa Star Wars -lippua. Ja sen, että jos jostakin epäonnisesta syystä jouduttaisiin ikävyyksiin, oikeutta ei istuisi ”Star Wars Episodi VII Oy”, vaan brändiä suojeleva harmittoman niminen firma…

Mistä rikostuomio?

Kyse oli työturvallisuuden vaarantamisesta. Kuten viranomaislähde BBC:lle sanoi: ”Lain mukaan työnantajan täytyy suojella työntekijöitään elokuvan kuvauksissa kuten tehtaassakin.” Kyseessä oli siis virallisen syytteen alainen rikos – Harrison Ford ei ollut rikosjutun asianomistaja.

Oikeuden mukaan kyseessä oli ennakoitavissa oleva onnettomuus. Tuomari Francis Sheridanin mukaan suurin virhe oli, että lavasteen riskinarviointia ei käyty läpi näyttelijän kanssa. ”Jos he olisivat ottaneet Fordin mukaan kaikkiin keskusteluihin, hän olisi ainakin tiennyt vaarat, joita välttää”, tuomari totesi BBC:n mukaan.

Tuotantoyhtiö myönsi oikeudessa syyllisyytensä, vaikka ei ollutkaan syyttäjän kanssa samaa mieltä riskin tasosta.

Paljonko?

1,8 miljoonaa euroa on sievoinen summa, eikä minulla ole asiantuntemusta verrata sitä työturvallisuuden rikkomisesta Britanniassa tavallisesti annettaviin tuomioihin. Mutta nämä vertailuluvut voin antaa, kun muistutan ensin sakkosumman olevan dollareissa noin 2 miljoonaa dollaria:

  • The Force Awakens tuotti yli 2 miljardia dollaria
  • Sen budjetti oli noin 245 miljoonaa dollaria
  • Pelkästään Harrison Fordin palkkio oli Varietyn mukaan 10-20 miljoonan dollarin välillä

Oikeuden päätöksestä voi toki valittaa, mutta oma veikkaukseni on, että tapaus jää tähän.

 

 

Rogue One lähestyy kirjahyllyä(kin)

Rogue Onen ensi-iltaan on vain reilut kaksi kuukautta, ja muistanette, että viime vuonna tähän aikaan Lucasfilm oli jo kovaa vauhtia johdattelemassa meitä kohti The Force Awakensia. Tosin Aftermath, Shattered Empire ja muut eivät lopulta kovin läheisiksi TFA-prologeiksi paljastuneet, mutta siitä nyt viis…

Toki myös Rogue One saa oman kirjasatonsa. Se vain koittaa hieman myöhemmin ja suppeampana, alkaen vasta marraskuussa. Ja kyse on nimenmaan vain kirjoista: Rogue One -kytköksinen sarjakuva peruutettiin tai sen julkaisu vähintään siirrettiin tulevaisuuteen.

Mutta tätä on tulossa:

  • Catalyst: A Rogue One novel eli virallinen romaani-esiosa tulevalle elokuvalle. (Kirjoittaa James Luceno. Julkaistaan 15.11.)
  • Rogue One -romaanisovitus (Alexander Freed / e-kirja 16.12., painettu 3.1.2017)
  • Rogue One -nuorten romaanisovitus (Matt Forbeck / e-kirja 16.12., painettu 28.3.2017)
  • Jyn Erso -aiheinen nuortenromaani (Beth Ravis, ilmeisesti vasta keväällä)
  • Baze Malbus ja Chirrut Imwe -aiheinen nuortenromaani (Greg Rucka, ilmeisesti vasta keväällä)
  • Rogue One Ultimate Visual Guide (Pablo Hidalgo) ja muita DK-Publishingin kuvapainotteisia kirjoja (16.12.)
  • The Art of Rogue One (16.12.)
  • puuhakirjoja, värityskirjoja…

(Näistä viimeiset julkistukset tehtiin viime viikolla New York Comic Conissa ja virallisella sivulla. Kirjoista, näiden lisäksi myös muun muassa tuoreesta Ahsoka-romaanista ja Timothy Zahnin odotetusta Thrawn-romaanista, puhuttiin NYCC:ssä myös omassa paneelissaan, josta Star Wars Underworld tarjoili sekä livetwiittejä että videon. Tor.comilla on lisäksi muutamia hyviä nostoja.)

Rogue One -kirjoista Catalyst on siis ainoa, joka lupaa olennaisesti täydentää elokuvan tarinaa – nuortenromaaneilta en suuria odottaisi. Markkinointipuheissa Catalystiä on kutsuttu ”pakolliseksi luettavaksi”. Kirjan premissikään ei ole ilmeisesti enää spoileri: kyse on pahis-Krennicin ja Erson perheen suhteesta ennen Rogue Onen tapahtumia. Siis puhdas prequelin prequel, ja on aina mukavaa, että odottavalle yleisölle tarjoillaan tällainen johdatus ennen itse pääruokaa.

nycc-dk_rogue_one_reader

Itse kuitenkin huomaan, etten ole siitä – ja tästä tarjonnasta muutenkaan – ainakaan tällä hetkellä valtavan innostunut. Johtunee siitä, että Rogue Onen kohdalla elokuvan lähtökohta ei ole yhtä arvoituksellinen kuin episodi VII:n. Luulen, että Catalyst jää minulta lukematta, ellei sitä sitten kehuta aivan erityisesti tai ellei itse elokuva herätä suurta mielenkiintoa hahmojen historiaa kohtaan. Ja sen lisäksihän tuossa joukossa on tosiaan luettavaa ja puuhailtavaa lähinnä nuoremmalle yleisölle, mikä herättää hieman kysymyksiä, ottaen huomioon että tässä piti olla kyseessä sotaelokuva…

Ainoa sormet syyhyten hamuamani kirja näistä on The Art of Rogue One, koska luonnostaide on aina kiehtovaa ja erityisesti niin tällaisessa sarjassa, jossa konseptit nyt kiertävät episodeista ja elokuvista, jopa mediasta toiseen.

nycc-art_of_rogue_one

Valitettavasti julkaisuohjelmasta puuttuu tälläkin kertaa, kuten The Force Awakensinkin kohdalla, varsinainen Making of -kirja. TFA:n Making of -kirjahan on jopa olemassa, mutta Lucasfilm päätti tuntemattomasta syystä jättää J.W. Rinzlerin opuksen julkaisematta. Ainoa hyväksyttävä selitys on, että uuden trilogian tekemisen tarinan voi kertoa rehellisemmin ja kiinnostavammin, kun kaikki sen elokuvat ja siten juonipaljastukset on nähty. Mutta jos näin olisikin, Rogue Oneen se perustelu ei päde.

Vaan eipä vaivuta epätoivoon. New York Comic Conissa lupailtiin nimittäin muutakin: ensi vuonna edessä on Star Warsin 40-vuotisjuhlien kunniaksi erillinen kirjojen ja sarjakuvien julkaisuohjelmansa. Ei tämä yllätyksenä tule, mutta tervetulleena uutisena kuitenkin. Voisiko siellä olla luvassa making of -tyyppistäkin sisältöä?