Vielä viisitoista kuvaa (ja -mietettä) Celebration Europesta

Lontoon Star Wars Celebration Europe meni, ja kaikki aiheesta kiinnostuneet varmaankin ovat tähän mennessä jo ahmineet annoksensa tapahtuman uutisista, kuvatarjonnasta ja videostriimeistä, eikö? Paitsi itse asiassa minä itse – seurueemme Celebration-reissu jatkui Lontoosta lomamatkana Walesiin, ja siispä sen kaiken tarkka koluaminen, mikä jäi paikan päällä näkemättä, on vielä pahasti kesken…

Omat korteni kekoon tapahtuman varsinaisesta raportoinnista kannoin tuoreeltaan tässä blogissa (yleistä fiiliksistä, uutisia Rogue Onesta ja Thrawnista ja muista Rebelsin paljastuksista) sekä Twitterissä, jossa näpyttelin hulluna esimerkiksi striimaamattoman Future Films -paneelin ajan, vaikkei sieltä lopulta suuria uutisia tullutkaan. Mutta koska en saanut reissun aikana järjestelmäkamerani kuvia nettiin, ajattelin postata vielä tähän muutamat sellaiset otokseni, mitkä ehkä kaiken tulvankin jälkeen saattavat ansaita tulla lisätyksi tapahtuman suureen kuvaan.

009b

Jos sisään haluat kärjessä, ota huomioon, että kaikki muutkin haluavat. Kuva on otettu ensimmäisen päivän aamuna varhain – ja tällöin olimme tietämättämme paremmissa asemissa sisään kuin seuraavina päivinä. Rannekkeen pääsalin tapahtumiin sai heräämällä varhain, mutta salijonon kärjen taisivat valloittaa aina yöjonottaneet…

057b

Kun pääsali oli täynnä (ja olihan se täynnä), tunnelma oli katossa. Excelin messukeskuksen pääsalissa oli paikkoja kuulemma 4 400:lle, kun taas Disneyn arvion mukaan Celebrationiin osallistui noin 60 000 ”individual fans” – tämä tarkoittaa, että kolmen päivän lipun ostaneita ei ole laskettu kolmesti (mutta että ihan noin monta ei sentään ollut paikalla jokaisena päivänä).

133b

Kaikesta väenpaljoudesta huolimatta huomaan ottaneeni paljon kuvia, joissa ei näy kovinkaan paljon ihmisiä. Luulen, että tämä kertoo siitä, mikä oli havaintomme Lontoossakin: Star Wars -fanit ovat sivistynyttä sakkia ja antavat tilaa toisilleen. Kunhan vain itsekin mahtuvat mukaan, tietysti…

119b

Cosplay ja valokuvaus kuuluvat asiaan (vaikka meistä etenkin kolme olivatkin harrastuksessa ensikertalaisia!). Faniseurat ja näytteille asettajat pystyttävät saleihin mukavasti myös taustoja fototilaisuuksia varten.

284 20160716_152056

Myös niin sanottu villimpi cosplay kerää ihailevia katseita. Muita esimerkkejä: valomiekaksi pukeutunut ihminen, hutt-pariskunta, mandalorealainen predator, urhea punapaitainen Star Trek -upseeri.

190b

Tässä cosplay-asussa ei ollut asiaa edes messukeskuksen sisätiloihin.

276b

Tämä sen sijaan ei ole cosplay-asu: ”space monkeyn” koodinimellä kutsuttu eläväinen hahmo esiintyy Rogue Onessa, ja nousi lavalle Creatures and aliens of The Force Awakens -paneelissa. Otuksen kädessä on ewok-nukke juontaja Warwick Davisin pöydällä.

425b

Eräs Celebrationin hienoimmista hetkistä: Carrie Fisherin haastattelutilaisuutta edeltänyt naispuolisiksi SW-hahmoiksi pukeutuneiden paraati, joka johti pääsalin lavalle asti. Siellä he seisovat, Celebrationin päälavalla – joukossaan varmuudella ainakin kolme suomalaista.

053b

Mark Hamill esiintyi yksin: vastaten kysymyksiin, kertoen vitsejä, imitoiden Jokeria ja Harrison Fordia, puhuen sarjakuvista. Kuin tavallista viisaampaa Saarnaajaa kuuntelisimme.

473b

Carrie Fisher esiintyi vähintään kaksin (koiransa Gary Fisherin kanssa), ellei kolmisin (juontaja Warwick Davisin kanssa) – ja tässä lavalla otetaan vielä selfieitä yleisönkin kanssa. Kuin tavallista hullumpaa rokkikeikkaa katsoisimme.

091b

”ILM presents: Star Wars Archaelogy”: Londonin AD Kevin Jenkins selittää, miksi Starkiller-tukikohdan design on sellainen kuin on. ”Halusimme löytää designin, joka on yhtä yksinkertainen piirtää kuin Kuolemantähti.”

20160717_124148b

”From World Wars to Star Wars”: Kirjailija Cole Horton näyttää pienoismallinrakentajien piilottaman yksityiskohdan alkuperäisestä Super Star Destroyerista.

149b

Niin joo, ne ostostiskit. Jos Essenin Celebrationissa 2013 myyntitiskien tarjonta jopa yllätti vaatimattomuudellaan, niin Lontoon Celebrationissa olisi kyllä saanut menemään vaikka isommankin perinnön. Kukapa ei tällaista kannettavaa jääkaappiakin tarvitsisi?

096b

Nettipöhinässä vähälle huomiolle jäävä seikka: Star Wars Celebration on perhetapahtuma, jossa on meidän pitemmän linjan fanien lisäksi todella, todella paljon lapsia (joista ihastuttavan moni oli tänä vuonna pukeutunut Reyksi!). Tässä osallistutaan jedikoulutukseen.

300b

Lopuksi poseeraus, sillä tärkeintä kuitenkin on pitää porukalla hauskaa (olkoon se porukka sitten ne lähimmät tai ne kaikki 60 000). Joukkueemme: vasemmalta Mikko Honkonen, Anna Jörgensen, Tanja Paldanius ja Aki Jörgensen.

Mainokset

Celebration Europe: Uupuneita impressioita

Celebration Europe on ohi. Kolme päivää täynnä Star Warsia, kolme päivää ihmistungoksessa, kolme päivää hyvin vähillä unilla.

Joten luonnollisesti yritän vielä ennen unta purkaa etukäteiskirjoituksen vastapainoksi muutamat jälkikäteiset ajatukset. Suuria uutisia ei viimeinen päivä tarjonnut, joten nyt mennään impressioilla. Ja ehkä ajatusten huuruilla. Pahoittelen myös sitä, että en ole aivan nykyajassa: kuvat on nyt valittava siitä joukosta, minkä tallensin kännykällä, sillä järkkäristä en saa otoksia nettiin ennen kotiinpaluuta.

Lontoon Excel-messukeskuksen sisäänkäynti torstai-iltana, muutamia tunteja ennen ihmismassoja. (kuva: Aki Jörgensen)

Väkeä kuin pipoa, mutta pipo on hyvä asia.
Kolme vuotta sitten Saksan Essenin Celebrationissa saatoin vain kävellä sisään kaikkiin pääesityksiin. Jonottaa ei tarvinnut. Nyt Lontoossa väkeä oli moninkertaisesti. Päälavan esityksiin jaettiin aamulla rannekkeita, joita sai korkeintaan kaksi per kävijä, eikä rannekkeita todellakaan riittänyt kaikille halukkaille. Pohjimmiltaan järjestelmä toimi kuitenkin hyvin: esityksiin pääsy ei peloistani huolimatta vaatinut yöjonottamista, vaan aamulla varhain heräämällä pääsi kaikkiin haluamiinsa. Muutenkin, vaikka Lontoon Celebration oli myyntipisteiden ja kävijöiden määrän perusteella moninkertainen Saksaan verrattuna, järjestelyt toimivat näihin olosuhteisiin nähden hienosti. Ja ovathan Star Wars -fanit varsin sivistynyttä conikansaa…

You can’t always get what you want.

Mutta on kyllä niinkin, että isous ei voi olla tuntumatta jossakin. Rannekkeiden ja/eli istumapaikkojen rajallisuus on asia erikseen, mutta niitä ajattelemattakaan esityksiin ei noin vain kävellä. Esitykseen odottaminen ja sieltä poistuminen vievät aikaa niin, että etenkin päälavalle meno poistaa listalta edellisen ja seuraavankin menoslotin. Päällekkäisyyksiä voisi ehkä hioa vähemmän vakaviksikin, ainakin leffafestarien kokemuksellani. Ja on aivan varmasti niinkin, että koko Celebrationin saattoi kokea yhtenä suurena jonona jonottamiseen. Kaiken huippu oli conin virallinen, eksklusiivituotteita myyvä Celebration-kauppa, jonka jonotusaika oli koko ajan noin 90 minuuttia, vaikka sali oli samaan aikaan muita kauppiaita pullollaan (mutta sinnekin pääsi varausaikalipulla jonottamatta, kunhan vain ehti aamulla hakea varausaikalipun).

Pääsali veti noin 4400 ihmistä, ja moniin esityksiin halukkaita oli paljon, paljon enemmän. Kuvassa osa Mark Hamillin yleisöstä. (kuva: Aki Jörgensen)

Aika kulkee, kello laukkaa, monta raukkaa vararikko uhkaa.
Että ihan kolme päivää, saattaa joku ajatella, mutta Celebrationissa kulkee aika kuin siivillä. Oheistekemistä on niin hurjasti, että pelkissä messuissakin on ehdottomasti enemmän katsomista kuin päivässä ehtisi. Aivan oma lukunsa ovat tietysti kulutusmahdollisuudet: joillekin kävijöillehän tällaiset tapahtumat ovat ennen kaikkea tilaisuuksia kartuttaa kokoelmaa, ja ostettavaa onkin tarjolla kaikille budjeteille. (Omia keräilytaipumuksiani pidän verrattain vaatimattomina: viikonlopun ostospinossani on muutamia kirjoja, vähän taidetta seinälle, yksi vaatekappale ja pari esinettä.) Samalla on kuitenkin huomattava, että ohjelmanumerot ovat erillismaksuttomia ja myyntipöydissäkin esimerkiksi pelipisteet olivat avoimia, vaikka niihin olisi varmasti tulijoita lisämaksustakin. Nimikirjoituksilla on hintansa, mutta pakkohan niillä on olla, koska muuten ihan jokainen vaatisi oman markhamillinsa. Suurin kiinnostuksenkohteeni, ILMxLabin 20-minuuttinen virtuaalitodellisuuskokeilu Tatooinella, oli valitettavasti tavoittamattomissa – kaikki päivän slotit menivät minuuteissa porttien aukeamisen jälkeen – mutta sekin oli siis täysin ilmainen.

Puku tekee avaruusmiehen.

Kokeilin kolmen päivön ajan cosplayta ensimmäistä kertaa elämässäni. Yhdistelin pääasiassa kirpputorilta etsimistäni vaatteista pienellä tuunaamisella kenraali Huxin puvun. Seurueen naiset, kedon piknikin senaattori Amidala ja jediaskelmien Vastarinta-Rey, näkivät mittaamattomasti isomman vaivan pukujensa eteen, ja etukäteen arvelutti sekä naamioituminen yleensä että esiintyminen heidän rinnallaan. Vaan eikö mitä: kirppariasunikin sai kovasti kehuja satunnaisilta vastaantulijoilta, ja jo toisena päivänä asussa oleminen tuntui aivan luontevalta. Alkoi jopa tuntua, että naamiaisleikki viime kädessä tekee koko kokemuksesta erityisen. Tätä pitänee pyöritellä vielä erilliskirjoitukseksi, mutta todettakoon tässä vaiheessa vielä, että Lontoossa oli suhteellisesti ottaen huomattavasti vähemmän stormtroopereita kuin Saksassa – kohtaavatko tässä manner-Euroopan fanikunnan erityispiirre ja lentomatkustamisen realiteetit? Ja sekin, että Jedin paluun Slave Leia eli kultabikiniasu oli paljon, paljon harvinaisempi kuin Saksassa. Viime vuosinahan kyseisen asun aseman asiallisuudesta fandomissa on keskusteltu kriittisesti…

Kuvassa (etualalla) vain suomalaisia Celebration-kävijöitä: me ja kohtaamamme kaksikko.

Pyysivät he mukaan neljännentuhannen toverin.
Minäkin olen tietysti tottunut katsomaan tämäntyyppisiä paneeleita netistä streamina ja tallenteina, ja puhtaan uutisen saamisen näkökulmasta se riittääkin. Eräitä nyt missaamiani osia aion katsoa livestreamin tallenteesta ”kotisohvan perässä”. Mutta aivan kuten rokkikeikat eivät tallenteina vastaa paikalla olemista, on näissäkin paikan päällä oma tunnelmansa (ja erityisesti kuninkaallisemme Carrie Fisherin esiintyminen käy kyllä rokkikeikasta: ”I’ve told Daisy not to go through the crew like wildfire. That goes for the boys as well.”). Julkistusten osalta conin huippukohta olikin minulle ilman muuta, ei vuoden varsinainen tähti Rogue One, vaan Rebelsin kolmoskauden paneeli. Paljastukset laskettiin kyllä välittömästi nettiin striimaamattomastakin tilaisuudesta, mutta olipa vain upea hetki olla salissa neljäntuhannen ihmisen tajutessa trailerin aikana, kuka puhuu, ja puhjetessa valtaviin aploideihin suuramiraali Thrawnin saapuessa kuvaan. Samoin oli ehdottomasti oikea valinta jäädä lauantai-iltana katsomaan The Force Awakens pääsalissa, vaikka elokuva nyt jo eräitä kertoja nähty onkin. Tunnelmaa ja taputuksia riitti sielläkin, ja tuntui muutenkin perin oikealta katsoa viikonlopun aikana yksi seitsemäsosa sitä asiaa, minkä ympärillä kaikki tämä muu hullutus pohjimmiltaan on.

Lopuksi oli loppu.

Kaiken hienouden jälkeen on sanottava, että kyllä Euroopan Celebration sittenkin oli Lucasfilmille eräänlainen välivuosi. Silmiinpistävän iso osa ohjelmasta oli otsikkotasolla aivan samaa kuin kolme vuotta sittenkin (Mark Hamill, Fisher, Ray Park…), vaikka franchise on kokenut välissä suurimman muutoksensa kymmeneen vuoteen. Seiskaepisodin suurimman tähden Daisy Ridleyn poissaolo kotikaupunkinsa Lontoon conista oli erityisen huutava vääryys. Ja lopulta se, että loppupaneeli, striimaamaton Future Films -sessio, oli korkeista odotuksista huolimatta lähes uutiseton, tuntui tyylivirheeltä. Paljon kivoja tiedonmuruja paneelissa kyllä oli: livetwiittasin niitä itsekin, mutta niiden tässä luettelemisen sijaan ohjaan nyt lukemaan Slashfilmin jutun. Aika pienikin silaus tämän päälle olisi riittänyt kääntämään loppuilmeen isoon virneeseen: vaikkapa Kelly Marie Tranin ensimmäinen haastatteluhetki Star Wars -galaksiin liittymisestään tai Celebrationissa in cognito paikalla olleen Colin Trevorrown tervehdys. Mutta ei: Lucasfilm luuli, että kaikkien jo tietämän nuori Han Solo -roolivalinnan virallistaminen riittäisi. Alden Ehrenreich oli kyllä kiva saada lavalle, mutta minäkin olin jo unohtanut, että jo ajat sitten luotettavasti uutisoitua roolia ei tosiaan ollut virallisesti julkistettu…

Vaan ei se loppuilme kauaksi virneestä jäänyt nytkään. Paluumatkalla hotellille poikkesimme DLR-junalinjalta kaksi pysäkkiä sivuun Canary Wharfille ottaaksemme pari valokuvaa ja ihaillaksemme kaukaista galaksia livenä, metrojen saapuessa paikalle meidän todellisuudestamme. Tämäkin on vielä myöhemmin oman kirjoituksensa arvoinen juttu.

Canary Wharfin metroasema, melkein kivenheiton päässä Lontoon Excel-messukeskuksesta ja silti pian tuttu Rogue Onesta. (kuva: Aki Jörgensen)

Mutta nyt sitä unta.

Rebels: Jotain tuttua, jotain uutta, jotain sinistä

​Suuramiraali Thrawn.

Vihkiytyneelle fanikunnalle Star Wars -universumin sisältöpuolen uutiset, tuotejulkistukset siis sivuuttaen, eivät tästä juuri suurene. Rebelsin kolmannen kauden paneelin yleisö Star Wars Celebrationissa Lontoossa puhkesi taputtamaan seisoen. Suuramiraali Thrawn, Legends-universumin rakastetuin (tai pahimmillaankin toiseksi rakastetuin) hahmo, esiintyy aninaatiosarja Rebelsin kolmannella kaudella.

Suuramiraali Thrawn. Nyt. Kuva Rebelsin kolmannen kauden trailerista.

Mahtavaa, upeaa, parhautta, wizard! Timothy Zahnin Imperiumin perillinen -romaaniinsa 1990-luvun alussa luoma taktinen nero Mitth’raw’nuruodo, taiteiden rakastaja ja vihollistensa ymmärtäjä, kun on totisesti koko Star Wars -universumin parhaita hahmoja. Kun expanded universen vanhoista romaaneista tehtiin kaanonista erillinen Legends-universumi, minä ja monet muut surimme Thrawnin ”menetystä” melkein isoimpana surunamme.

Mutta nyt Thrawn siis on kaanonia, vaikka Imperiumin perillisen ja sen jatko-osien tapahtumat eivät olekaan. Eikä siinä vielä kaikki: Tim Zahn kirjoittaa parhaillaan uutta Thrawn-nimistä romaania, joka ilmestyy huhtikuussa 2017. Tämä on erityisen mielenkiintoista, koska, totta tosiaan, tämä Thrawn henkilöhistorioineen ei ole ”sama” kuin tuntemamme, vaikka sama Zahn hänet jälleen meille toimittaa. Eikä Thrawnin kohtalokaan siten ole sama… Legends-tarinoissahan pääsaagan sankarit kohtaavat ja kukistavat Imperiumin rippeiden johtoon nousseen Thrawnin viisi vuotta Jedin paluun jälkeen, kun taas Rebelsissä mennään nyt aikaa muutamaa vuotta ennen Uutta toivoa.

Pelko pois, kuitenkin: Celebrationissa tänään näytetty Rebelsin kolmannen kauden tuplapitkä avausjakso samoin kuin nettiinkin julkaistu traileri näyttävät jo Thrawnin, ja hän vaikuttaa aivan itseltään. Rooliin on valittu ehdottoman osuva näyttelijä, rauhallisesti puhuva, tanskalaisista tv-sarjoista tuttu Lars Mikkelsen. Rebelsin vetäjä Dave Filoni muuten kuvaili roolitusta kaikkein vaikeimmaksi ja vitsaili Mikkelsenin perheen joulupöytäkeskusteluista (veli Madshan näyttelee Rogue Onessa). Paneelissa myös kerrottiin, että Thrawnin kehittelyssä sarjaan on konsultoitu Zahnia, mikä onkin viisasta, mutta Zahn itse antoi videotervehdyksessä vastapalloon hyväksyntänsä sarjan tekijöiden tulkinnalle.

Samassa Rebels-trailerissa on muuten toinenkin tervetullut hahmon paluu: ilmeisesti näemme kolmoskaudella Wedge Antillesin liittymisen Kapinaliittoon. Muutoinkin Rebelsin kolmoskausi vaikuttaa kiinnostavalta. Sanon siitä vielä pari sanaa, vaikka paneelin täyden raportoinnin jätän toisille. Tähän väliin kuitenkin spoilerivaroitus: ellet ole nähnyt Suomessa esittämätöntä kakkoskautta, spoilaannut kuvan alla.

Rebels on siitä taitavasti rakennettu sarja, että se tuntuu kypsyvän sitä mukaa kuin sarjan aika lähestyy originaalitrilogiaa. Kakkoskausi oli jo aikuisempi kuin ykkönen, vaikka sillä toki koomiset kevennysjaksonsa olikin (lapsillekin sarjaa kun markkinoidaan). Kakkosen avaus, vuosi sitten samaan tapaan Celebrationissa viime vuonna ensiesitetty The Siege at Lothal oli minusta sarjan tähänastinen ehdoton huippuhetki, mutta vaikka se oli hurja, on kolmoskauden avauksen hurjuus puolestaan sen tapahtumia enemmän sen hienostuneessa synkkyydessä. Sarjan lapsitähti Ezra on aikuistunut näyttämään popparilta, mutta hiippailee pelottavan lähellä pimeää puolta. Kakkoskauden lopussa sokeutunut Kanan on henkisesti(kin) pimeässä paikassa. Kapinaliittokin tuntuu yhä enemmän käyvän oikeaa sotaa: aiemmin Rebelsissä on usein selvitty PG-tason toiminnalla, ja valkohaarniskaiset vihulaisetkin usein kuhmuilla, mutta tässä jaksossa ei jää epäselväksi, että teini-ikäinen Ezra todella tappaa lukuisia vastustajiaan – tiedättehän, tappaa niinkus kuoliaaksi asti.

Celebrationin paneelissa kerrotun ja siellä näytetyn klipin sekä kolmoskauden tuoreen julisteen perusteella tärkeä rooli on luvassa myös Maulille (ent. Darth). The Clone Warsin ollessa minulle vieraampi olen edelleen kahden vaiheilla, pidänkö siitä, että Maul on virallisen kaanonin mukaan hengissä, mutta sen voin sanoa, että hahmoa käytetään kakkoskauden finaalissa ja Celebrationissa näytetyssä kolmosen klipissä todella kiinnostavasti. Maul etsii paikkaansa maailmassa, Filoni sanoo: pudottuaan kahdesti suuren vallan liepeiltä Maul ei ole enää sith eikä välttämättä täysin pahakaan, muttei missään nimessä myöskään ”hyvä”. Ezrassa hän näkee itselleen oppilaan, ja nostan cosplay-pukuni hattua sille, että Rebels lähtee tällaiselle tielle. Jos Maul pysyy kiinnostavana, mikäpä minä olen henkiinheräämistä tuomitsemaan?

Muut Celebrationin keskimmäisen päivän esitykset jäivät yllättävänkin uutisvapaiksi: ei esimerkiksi uusia peli- tai sarjakuvajulkistuksia, vaikka molemmills oli paneelinsa. Mutta huomenna, tapahtuman päätteeksi, vuorossa on Future Films -paneeli, jossa paikalla taitaa olla jopa neljä SW-elokuvan ohjaajaa. Colin Treverrowkin on nimittäin bongattu Celebrationista…

Celebrationin Rogue One -anti: Sotakuume nousee

​Celebration-livetwiittaus sujui heppoisesti (syytän Lontoon Excel-messukeskuksen wifiä ja omaa innostustani), mutta yritän purkaa koettua näin. Tämä kirjoitus käsittelee Rogue Onea ja siitä tapahtumassa opittua, myöhemmin yleisempiä conifiiliksiä. Spoilereista: kertaan tapahtumassa kuultua, mutta en pamauta livestriimissä vahingossa kuultua Isoa Spoileria niille, jotka sen missasivat.

Rogue Onen uusia troopereita. (Kuva: Aki Jörgensen)

1. Immersiivinen ohjaaja.Gareth Edwards valittiin Rogue Onen ohjaajaksi hänen ”ainutlaatuisen tyylinsä” ansiosta, perusteli Kathleen Kennedy. Hänen mukaansa Edwards laittaa kameran omaperäisiin paikkoihin toiminnan keskelle – ja niin kyllä laittaakin, erityisesti Star Warsien perinteiseen tyyliin verrattuna. Käsivarakameraa on luvassa Rogue Onessakin paljon, kuten Edwardsin edellisissä Monstersissa ja Godzillassakin. Kennedy kuvailee tulevaa elokuvakokemusta immersiiviseksi.

2. Star Wars: Mission Impossible

John Knoll, ILM:n luova päällikkö, ajatteli Kuolemantähden suunnitelmat -ideaa kehitellessään ”Mission Impossible -tyyppistä vakoojatehtävää”. Mainitsi referenssinä myös Navaronen tykit ja Ocean’s Elevenin kaltaiset repaleinen joukko suorittaa tehtävää -tarinat. Tämä nyt ei enää ollut mikään ylläri, mutta tämä kyllä selittää, miksi elokuvassa nimestään huolimatta avaruuslennetään ilmeisesti vain vähän: ilmataisteluista ei ollut alun alkaenkaan kyse.

3. Taas uusi pallo.

Niin sanottu paratiisisaaren lokaatio on planeetta nimeltä Scarif. Siis uusi planeetta. Elokuvissa esiintyneitä planeettoja kukaan ei kai odottanutkaan, mutta The Clone Warsissa olisi kai ollut jokin ehdokas. Käsittääkseni elokuvassa on ainakin kolme planeettaa: syrjäinen Scarif, jossa Kuolemantähteä kai sitten on rakennettu tai suunniteltu, Yavin IV:n kapinallistukikohta ja se asuttu markkinapaikkaplaneetta, josta tarinan oletan alkavan. Scariffin rantakuvat kuvattiin Malediiveilla, jossa stormtroopereita tulkitsivat Star Warssista välittämättömät paikallissoltut.

4. Täällä metrossa maailman.

Edellisessä trailerissa nähty ”metroasemakohtaus” kuvattiin todella Canary Wharfissa, vain muutaman pysäkin päässä Celebrationin tapahtumapaikalta Lontoon satama-alueella. Edwards selitti ajatelleen jo kauan sitten, että jos joskus tekisi scifielokuvaa, haluaisi kuvata sitä tällä Lontoon ”futuristisella” metrolinjalla. Nyt se toteutui: yhden yön kuvausajalla, ilman harjoituksia. Kyseessä on varmaankin kaikkien aikojen helpoimmin tavoitettava Star Wars -kuvauspaikka.

5. VR, yhteisellä matkalla.

Kaikki edelliset maininnat olivat striimatustakin Rogue One -paneelista, mutta tähän väliin pari ILM-arkeologiaa -paneelista, sillä tällä uskon olevan yhteys edelliseen. John Knoll kertoi tuossa tilaisuudessa, että Rogue Onessa käytettiin ensimmäistä kertaa lavasteiden rakentamisessa virtuaalista todellisuutta siten, että ohjaaja ja kuvaaja saattoivat ”kulkea” lavasteen läpi ennen sen rakentamista. (Tässä yhteydessä Knoll vakuutti, että vanhat kunnon pahviminiatyyritkin ovat yhä käytössä, sillä mikään ei kätevyydessä ja taloudellisuudessa voita pahvista minilavastetta, jota voi katsoa kameran linssin läpi mistä kulmasta tahansa.)

6. Hei näissä kypärissä vois olla järkeä.

Samassa paneelissa Doug Chiang kertoi Rogue Onen avaruusalusten ja varusteiden suunnittelusta kiintoisia tiedonmuruja. R1:ssä on pyritty palaamaan originaali-warssin designiin mutta tekemään se yksityiskohtaisemmin ja paremmin. Esimerkiksi stormtrooperin kypärän ns. nenäosa lähtee nyt erikseen irti kypärästä, koska suunnittelijat päättivät, että niin sen itse asiassa pitäisi loogisesti ottaen pitäisi lähteä, jos sitä käyttäisivät tällaiset iskusotilaat. (Yritin kuulostella salista stormtrooper-asuharrastajia haukkomassa henkeään.) Chiang ja Knoll kertoivat myös, että kun alkuperäisten warssien avaruusalukset ja Kuolemantähti-pinnat rakennettiin yhdistelemällä pienoismallien osia, on tälläkin vastineensa nykytekniikassa: Knollilla on digitoitujen 3d-osien kirjasto, josta voi nopeasti yhdistellä esimerkiksi Kuolemantähdeltä näyttävän pinnan, kuten hän salissa näytti.

Uusi TIE-hävittäjä on aina mieltä sykähdyttävä näky. Tämä on ilmakehäpartiointiin tarkoitettu TIE Striker. (Kuva: Aki Jörgensen)

7. Sankareita kaikki.Takaisin Rogue One -paneelin antiin ja sivuten samalla Celebrationin Rogue One -pukunäyttelyn infoa. Lavalle marssivat kaikki päänäyttelijät, ja jokainen sai kertoa omasta hahmostaan samaan tapaan kuin The Force Awakensin tähdet vuosi sitten omistaan. Kaoteeni Cassian Andor (Diego Luna) on kapinaliiton luotettu upseeri, jonka ”paras ja ehkö ainoa ystävä koko kapinassa” on uudelleenohjelmoimansa imperiaalidroidi K-2SO (Alan Tudyk). Mahtava Tudyk kuvaili droidin olevan uudelleenohjelmoinnin jäljiltä ”not quite there, like old people”. Chirrut Imwe (Donnie Yen) on sokea ”Voima-uskoivainen”, siis ikään kuin teologinen jedi, joka ei itse käytä jedivoimia (hieno konsepti, ja luokkaa ”miksei tätä ole ajateltu expanded universessa?”). Isoon aseeseen luottava Baze Malbus (Jiang Wen) on hänen paras ystävänsä: ”ajattelijan ja tekijän” parivaljakko tuo nyt mieleeni myös Dragonlance-kirjojen Raistlinin ja Caramonin. Bodhi Rook taas, ehkäpä gallerian isoimpana yllätyksenä, on itse asiassa Imperiumille työskentelevä pilotti, joka Rogue Onen tapahtumien yhteydessä ”miettii uudelleen uravalintojaan”, kuten näyttelijä Riz Ahmed sanoi. Paneelissa oli paikalla myös Mads Mikkelsen, jonka vahvistettiin toistamiseen esittävän Jyn Erson isää, ja joka nyt paljastetun still-kuvan perusteella näyttää roolissa pikemminkin erakoituneelta jediltä kuin Imperiumin tiedemieheltä.

8. You think we need one more? You think we need one more. We’ll get one more.

Näyttelijät tulivat samalla paljastaneeksi, että Rogue Onen tiimi ei suinkaan ole kasassa elokuvan alkaessa: tämä ei ole joukko, jonka Kapinaliitto lähettää suorittamaan tehtävää, mitä minäkin aiemmin tiedetyn perusteella ihmettelin. Ei, pikemminkin tehtävään taitavat lähteä vain Jyn Erso (paneelissakin ihastuttava Felicity Jones, joka sai lavalla ensimmäisen actionfiguurin itsestään), Cassian ja K-2SO, ja muut löytyvät matkan varrelta. Tämäkin on, tietenkin, hyvin starwarsmainen tarinarakenne.

9. Se kauhistus.

Niin, se Iso Spoileri. Jiang Wen -parka. Ilmeisesti kielitaidottomuuttaan ja conitottumattomuuttaan näyttelijä meni aivan liian pitkälle omassa vastauksessaan kysymyksestä hahmostaan ja lipsautti ison spoilerin Rogue Onen juonesta. Lause oli epäselvä ja sen olisi vielä voinut peittää spekulatiiviseksi, mutta paneelin juontaneen Gwendoline Christien paniikkireaktio samoin kuin viereisten näyttelijöiden ilmeet paljastivat, että kyllä siinä nyt lipsahti aitoa asia ilmoille. Jätän itse spoilerin tämän linkin taakse  mutta totean nyt kumminkin, ettei käänne ehkä sittenkään elokuvia katsoneita aivan penkiltä pudota. Ikävä moka, mutta samalla hauska muistutus spoiler gamenkin inhimillisyydestä: kaikkea ei voi laskelmoida ja ottaa huomioon, koska tällaisten tapahtumien käsikirjoitus ei (onneksi!) ole repliikintarkka.

10. Still going strong.

Kaikesta tänään nähdystä ja kuullusta minun odotukseni Rogue Onesta vain paranivat. Leffakuumeen nostatus, jista tässä tietysti oli kyse, totisesti onnistui. Esimerkiksi ja erityisesti hienon behind the scenes -videon perusteella ei mitenkään tuntunut siltä, että elokuvaa oltaisiin erityisesti pehmentämässä jälkikuvauksissa, kuten ikävät huhut ovat tänä kesänä kertoneet  Pitäkää nyt vain päänne ja kertokaa sotaelokuva Tähtien sodan maailmassa – sehän tämä koko idea oli!

Celebrationin paneeleihin osallistuneille jaettu uusi juliste.

Paneeli itsessään sisälsi eräitä kummallisuuksia. Me, jotka katsoimme Galaxy-lavalla striimiä Celebrat9ion-päälavalta näimme hienon ja odotuksia nostattavan behind the scenes -videon kolme kertaa. Ensimmäisen kerran ennen Celebration-lavaa, toisen kerran sen kanssa samaan aikaan ja kolmannen kerran silloin, kun päälava katsoi uutta minitraileria. Sitten Galaxy-lavalle näytettiin video Celebration-lavan katsomon piippuhyllyltä, jossa traileri näkyi pienenä kuvan ylänurkassa. Outo homma. Uuden Rogue One -julisteen saimme sentään mekin sivulavaan tyytyneet.
Luulisi trailerinkin pian nettiin päätyvän – tai sitten pian on tulossa uusi, virallinen ja pitempi, johon kiertävät samat otokset. Joka tapauksessa: tämä traileri ei ollut täysimittainen ja se näytti sisältävän isolta osin edellisistä trailereista tuttua matskua. Tärkein uusi kuva oli Jyn Ersosta lapsena: olisikohan niin, että nyt Star Wars saisi ensimmäisen ”oikean” flashback-kohtauksensa, jos The Force Awakensin näkysikermää ei lasketa? Niin, ja Darth Vader odotetusti vilahti trailerin lopussa, mutta parempia paloja olivat kyllä bts-kela ja ne lyhyet videot, mitä paneelin aikana esimerkiksi K-2SO:sta näytettiin.

Entä sitten Episodi VII, IX ja Han Solon soolo? Niihin Celebration pääsee sunnuntaina. Niitä odotellessa: Mark Hamill lupasi omassa esityksessään melkoisia väittäessään, että Rian Johnsonin dialogi saa meidät unohtamaan May the Force be with youn.

Star Wars Show: Koska starwarsinkin pitää vlogata

Virallisten julkistusten mukaan Star Wars Celebrationin nettiin lähetetty live stream esitettiin vielä vuosi sitten starwars.comissa, mutta tänä vuonna stream kulkeekin nimellä Star Wars Show Live.

Käytännön eroa ei tietenkään ole. Star Wars Show Live löytyy viralliselta sivulta ja Youtubesta ja varmaankin monenlaisista some-kanavistakin, ja katsojan kannalta kyse on siis ihan samasta asiasta.

Mutta Celebration Europe -tapahtuman livevirta on siis brändätty osaksi Star Wars Showta, ja siitä voinkin tällä samalla aasinsillalla sanoa pari sanaa. Tuo viikoittainen ohjelmahan täyttää nyt kaksi kuukautta, joten shown voi katsoa löytäneen jonkinlaisen linjansa. Tänään keskiviikkona ilmestyy ohjelman kymmenes jakso.

Kyse on pohjimmiltaan siitä, että koska ajan some-sana on vlog, pitää Star Warsillakin tietysti olla oma vloginsa. Star Wars Show on suoraa jatkoa viime syksyn The Force Awakens –lelulaatikkojen avaustempaukselle ja, kyllä, sille viimekertaiselle Celebration-livestreamille. Ohjelman juontajat Andi Gutierrez ja Peter Townley ovat tuttuja jo näistä yhteyksistä. Mutta toisin kuin nuo pitkäkestoiset livestream-tempaukset tietyn sw-tapahtuman äärellä, Star Wars Show on etukäteen tallennettu 7-9-minuuttinen ohjelma, joten sillä olisi mahdollisuus olla…jotain muuta. Joten mitä se siis on?

No, jotain muuta tosiaan. Star Wars Show on kuin ”talkshow on deathsticks”: pikavauhtia aiheesta toiseen kiitävä pieni ohjelma, jonka jokaiseen jaksoon on mahdutettu studiovieras, sketsejä, pari inserttiä ja uutisosuus. Ote on kevyt, ja ohjelma tuntuu minusta itseäni nuoremmille suunnatulta. Sitä en lähde veikkailemaan, miltä se sitten varsinaisesta vlog-sukupolvesta tuntuu, mutta omaan makuuni vaaka välittömyyden ja käsikirjoituksen välillä saisi kallistua vähän enemmänkin sinne välittömyyden puolelle. Siihen on syynsä, miksi Amerikan parhaat talk showt tallennetaan suurelta osin oikeasti livenä: elävää tilannetta ei voi jäljitellä tallenteessa.

Siitä kuitenkin pidän, että tällainen ohjelma ylipäätään on nyt olemassa. Kaipaan prequel-aikojen Star Wars -elokuvien odotuksesta eniten tuotannon yhteydenpitoa faneihin. Tuohon aikaanhan some oli nykyiseen verrattuna vaatimaton eivätkä Pablo Hidalgo tai Mark Hamill twiittailleet jatkuvasti fanien kanssa, mutta sen sijaan Lucasfilm julkisti tiheään kuvia ja making of -videoitakin elokuvien tuotannosta. Disney-Lucasfilm pitää paljastusten säkkiä paljon tiukemmalla ja jokainen sen pienikin raotus tuntuu tarkkaan laskelmoidulta. Näissä oloissa Star Wars Show on vähintään mahdollisuus uudenlaiseen yhteydenpitoon kiinnostuneen yleisön kanssa.

Toisaalta juuri siksi tuntuu niin hassulta, että tällainen mahdollisuus sitten käytetään siihen, että studioon tuodaan ohjaaja Duncan Jonesin tai skotlantilaisbändi Chvrchsin kaltaisia vieraita, kuten kahdessa ensimmäisessä jaksossa suureksi ihmetyksekseni. Molemmat nämäkin vieraat tunnustautuivat Star Wars -faneiksi, mutta sen kummempaa yhteyttä heillä ei saagaan ollutkaan. Ja näin siis, vaikka tällaisen shown nimenomaan olisi kai mahdollista kutsua viikottaisvieraakseen keitä tahansa sarjaan oikeasti liittyviä – vaikkapa meille kaikille vielä vieras Episodi VIII:n uusi näyttelijä Kelly Marie Tran, noin esimerkiksi! No, kolmosjakson Candace Payne eli ”Chewbacca mom” oli kyllä kiistatta ajankohtainen ja asiaan liittyvä poiminta ja nelosjakson Dennis Muren on tietysti Star Warsien tehosteiden tekijöistä legendaarisimpia. Tämän jälkeenkin show tuntuu asettuneen ”lähemmäs asiaa” edetessään, mutta ilmeisesti varsinaisten nimitekijöiden vierailuja ei kannata liiemmälti odotella.

Mutta jos ei niitä, niin tällaisella virallisella showlla olisi toki mahdollisuus kertoa pieniä uutisiakin – ainakin meille, j0ille rima on matalalla ja melkein mikä tahansa vilaus tulevasta lasketaan uutiseksi. Tälläkin saralla Star Wars Show on alittanut odotukseni: tähänastiset uutiset ovat lähinnä liittyneet Celebrationiin tai olleet juuri toisaalla julkistettujen uutisten toistoja, kuten jakso, joka ilmestyi Entertainment Weeklyn Rogue One -paljastusten aikaan, ja jossa Pablo siksi kävi kertomassa Saw Gerreran historiasta saman, mikä sitten julkistettiin virallisella sivulla juttunakin. Ehkä tähän mennessä mahtavin sisäpiirin katsaus on siksi ollut jaksossa kahdeksan, jossa vieraillaan Lucasfilmin työntekijöiden piknikillä. John Knollin kehutaan olevan melkoinen kananmunanheittäjä.

Mutta: kyllä tätä katsoa voi. Kuten sanottua, koen Shown virallisen tahon yhteydenpitona yleisöön, ja sellaista ei koskaan ole liikaa. Siitä en esimerkiksi viitsi edes valittaa, että ajoittain Show on tietysti silkkaa tuotemainontaa – oikeasti, voiko siitä tällaisessa tapauksessa edes valittaa?

Mutta siitä kyllä vielä lopuksi sanon sanasen, että voi hirvitys, että siinä jakson alussa huudetaan rasittavasti.

Ensi viikolla: Celebration Europe

Star Wars -elokuvan lähestymisen tietää (nykyään) siitä, että jännittävät Star Wars -päivät ovat tiedossa jo hyvissä ajoin.

Yksi sellainen – höpsis, kolme sellaista – on tasan viikon päästä. Suurtapahtuma Star Wars Celebration Europe valtaa Lontoon ExCel-keskuksen viikonlopuksi 15.-17. heinäkuuta. Kyseessä on 11. Star Wars Celebration ja kolmas Euroopassa järjestettävä.

Olin paikalla edellisessä, Saksan Essenissä järjestetyssä tapahtumassa 2013 ja kirjoitin siitä silloinkin tähän blogiin. Ja olen menossa Lontooseenkin, tietysti, kun se tässä näin niin kuin kulmilla järjestetään. Krhm. No, samassa Euroopan Unionissa sentään (toistaiseksi).

essen-crowd

Saksan Celebrationiossa 2013 oli todennäköisesti Lontooseen verrattuna pientä ja söpöä (kuva: Aki Jörgensen)

Tärkein kärkeen: Ellet ole menossa paikalle, ällös huoli. Tapahtumasta striimataan Star Warsin viralliselle Youtube-kanavalle tuntuva siivu sisältöä ja tunnelmia. Viime vuoden Orlandon Celebrationin avauspäivän The Force Awakens -traileriin huipentuneen paneelin Suomeenkin ulottunutta maailmanlaajuista elokuvateatterikierrosta ei sentään ole tällä kertaa tarjolla, mutta vastaava ohjelmanumero, Rogue Onen uuteen traileriin huipentuva esitys, striimataan kyllä nettiin. Ja, mikä parasta, Lontoon kellonajat ovat tietenkin yleisesti meikäläisittäin aika paljon mukavammat katseluajat kuin jenkkilän vuosi sitten.

Itse asiassa kotikoneelta näkee netissä esitettävät osat showsta paljon varmemmin kuin paikan päällä, koska eilisiltana julkaistu rannekkeiden yli-yön jonottamiseen perustuva järjestelmä huimaa kokemattoman päätä. Saksan Essenissä meno oli aivan pienimuotoista: minäkin vain kävelin kaikkiin haluamiini päätähtienkin esityksiin sen kummemmin jonottamatta, ja vaikkapa Kathleen Kennedyn haastatteluun sisään viime hetkellä mutta suorastaan loistopaikoille permannolle. Odotan suurella mielenkiinnolla, millaiseksi ihmispaljous tapahtuman Lontoossa pohjimmiltaan tekee, ja pääseekö siellä loppujen lopuksi näkemään mitään haluamaansa vai ei. Vai voisiko sittenkin olla, että Lontoon Excel-keskuksen tilatkin nielaisevat väenpaljouden hyvin?

Joka tapauksessa, sen odotetuimman esityksen eli Rogue One –paneelin lähetysaika on perjantaina 15.7. Suomen aikaa klo 14.00-15.00. Muita tapahtuma-aikoja en nyt turhaan kirjaa tähän, koska Starwars.com ei ole vielä julkaissut listaa siitä, mitä Celebrationista striimataan. Tapahtuman nettisivua sopii tiirailla, joskin mobiili-appi on tällä kertaa omaan makuuni käyttäjäystävällisempi.

essen-bobas

Celebration on vakava ja harras tapahtuma. Kuvassa yksi ewok ja neljä Fettiä tanssiin maorien haka-tanssia Essenissä kesällä 2013. (Kuva: Aki Jörgensen)

Vaan mitä siellä sitten on luvassa ja millainen häppening kyseessä? No, sehän on kuin alkoholiton rock-festari, jossa bändien sijaan halutaan nähdä Mark Hamill ja Carrie Fisher. Tai kuin lukemattomien Star Wars -hahmoiksi pukeutuneiden fanien herätysjuhlat. Tai kuin vertaistukitilaisuus keräilyyn, pukuihin tai vain näihin elokuviin hurahtaneille. Tai kuin krääsämessut, joissa jokainen tiski ja puoti kauppaa kaukaiseen galaksiin sidonnaista kamaa. Tai kuin kasa pitkiä jonoja…

Tämän kaiken ja tapahtumatunnelman lisäksi odotan tietysti tämän bloginkin hengessä, mitä tapahtumassa paljastetaan. Kovimmat uutiset tosiaan keskittynevät Rogue Oneen, mutta ei ole täysin poissuljettua, että näkisimme tai vähintään kuulisimme kiintoisia myös Episodi VIII:sta. Viime kerralla episodille valittu otsikko The Force Awakens paljastettiin kuvausten päättyessä, ja niitä on Celebrationin aikaan jäljellä enää viikko. Nyt olisi siis tilaisuus pamauttaa uuden episodin otsikko uutisena Celebration-yleisön raikuvien aplodien eteen. Paikka tähän olisi sunnuntain loppupaneeli tulevista elokuvista, joka Rogue One -paneelin tapaan striimataan useammalle esityslavalle, hyvin todennäköisesti sinne nettiinkin. Paikalla ovat tuolloin tuottaja Kathleen Kennedy, Episodi VIII:n ohjaaja Rian Johnson ja Han Solo -soololeffan ohjaajat Chris Miller ja Phil Lord.

essen-mark

Mark Hamill kumartaa yleisölle. (Kuva: Aki Jörgensen)

Keskimmäisen päivän varmasti uutta sisältävää showta sen sijaan ei taatusti striimata: se on Rebelsin kolmannen kauden avausjaksojen ensiesitys. Ja mitä muuten tulee näytöksiin: Celebrationissa esitetään sekä A New Hope että The Force Awakens, eittämättä varsin riehakkaalle yleisölle. Kaikesta tästä huolimatta: vähän huikeampikin Celebrationin ohjelmisto saisi minusta olla. Suurella pettymyksellä harmittelen, että aikatauluissa ei näy John Boyegan ja Daisy Ridleyn vierailua, vaikka kyse on heidän kotikaupungistaan. Molemmat eivät edes voi olla juuri samalla hetkellä filmaamassa, koska Boyega on jo valmis. Yllätysnäyttäytyminen tulevat elokuvat -paneelissa, edes?

Oma tarkoitukseni on kaiken tämän ihmettelyn lisäksi raportoida tilaisuudesta, paikan päältä tällä hetkellä itsellenikin vielä epäselvissä mahdollisuuksien rajoissa, mutta luonnollisesti vähintään jälkikäteen.

Miten olen varustautunut, kysytte. Niin, minähän en ole koskaan cosplayannut mitään. Mutta, tuota, nyt…

20160708_014524

Mitä täällä tapahtuu?

Tilanneraportti: Rogue One lähestyy jo kovaa

Koko Irlannin (no joo, vähän liioittelen) seurattua Episodi VIII:n Ahch-To-kuvauksia ja joka toisen englantilaisen uskalikon (no joo #2) kiivettyä Millennium Falconille lankesi jälleen hiljaisuus. Paljon puhuttaneiden Rogue Onen täydennyskuvausten pitäisi olla ohi ensi viikolla ja Mark Hamill paljasti äskettäin Episodi VIII:n viimeiseksi kuvauspäiväksi perjantain 22. heinäkuuta. Suurempia huhuja niistä ei ole kuulunut – joitain pienempiä kyllä, mutta tässä kirjoituksessa en spoilaa. Vaan ajatelkaahan: Rian Johnsonin ohjaamassa episodielokuvassa odotettavissa olevat käänteet, jotka voisi tiivistää ”Han Solo kuolee” -tyyppisiksi megaspoilereiksi, on todennäköisesti jo tallennettu, mutta me emme niistä tiedä.

Ja ehkäpä hyvä niin. Huomaan ainakin omalla kohdallani, että juuri nyt odottamiseen ei liity The Force Awakensin kaltaista täyden epätietoisuuden aiheuttamaa paineistettua kärsimättömyyden kertaantumaa. Esimerkiksi: Olisi kyllä kiva kuulla, mitä ja keitä Laura Dern ja Kelly Marie Tran seuraavassa episodissa näyttelevät, tai se, palaako ”vanhasta viisikosta” viimeksi puuttunut Lando Calrissian tällä kertaa, mutta nämä halut ovat kuitenkin hallittavia verrattuna siihen, että viime kerralla tässä vaiheessa emme tienneet kenenkään uuden näyttelijän rooleista mitään. Huojentuneisuuteen vaikuttaa huomattavasti se, että tällä kertaa tietoa on kuitenkin tihkunut: näyttelijät ovat esimerkiksi saaneet (tai uskaltaneet) twiitata kuvauksista, mikä ei todellakaan tullut kuuloonkaan JJ Abramsin pilotoidessa Star Warsin uudelleenkäynnistystä.

Sitä paitsi, lisää tietoa on joka tapauksessa luvassa pian. Reilun viikon päästä Lontoossa järjestetään Star Wars Celebration Europe, joka tänä vuonna keskittyy iloitsemaan The Force Awakensista ja nostamaan kuumetta Rogue Onesta.

Celebration-Episode-VIII-Rogue-One-1

Celebration Europen juliste on täynnä uutta väkeä. Tai no, onhan siellä Luke.

Kyllä, luvassa on myös uusi traileri. Odottaa saattoi koko ajan, että Lucasfilm tarjoilisi faniyleisölle vuosikokoontumisessaan uutta videokuvaa. Myös Rogue Onen lisäkuvauksiin liittyvien ikävien epäilysten hälventämiseksi tarvitaan innostavaa traileria, jossa varmaankin liehuu muun muassa eräs tuttu musta viitta. Niinpä ei yllätä vähääkään, että ABC-kanavan ohjelmatiedot paljastivat tänään, että sellaisen saamme heti perjantaina 15. heinäkuuta. Suunnitelma on vuorenvarmasti se, mikä jo pari kertaa aiemminkin: Rogue Onen uusi traileri esitetään Celebration-yleisölle leffan pääpaneelin päätteeksi ja paukautetaan nettiin samantien.

Tässä blogissa en ole kuitenkaan vielä ehtinyt käsittelemään sitä, että Rogue Onen pr-juna on jo liikkeellä, näemmä hieman varhaisemmin kuin The Force Awakensin kohdalla, ja se nostaa pintaan omia paljastuksiaan. Pelin avasi tuttu yhteistyökumppani Entertainment Weekly, joka vahvisti tukun nettiin tihkuneita huhuja ja fanien spekuloimia epäilyksiä näyttelijöiden hahmoista ja täydensi niitä yhdellä yllättävällä lisäyksellä:

  • Darth Vader palaa. Kaikki tämän varmasti arvasivat: kun Lucasfilmillä on Rogue Onen ajankohdan vuoksi mahdollisuus käyttää suuren yleisön rakastamaa Isoa Pahaa, tottakai se niin tekee. Mutta nyt se on siis sanottu ääneen, ja se on ihan hyvä, sillä ei siitä tosiaan elokuvan yllätykseksi olisi ollut. Rouva Lucasfilm Kathleen Kennedy lupaa, että Vaderia käytetään ”säästeliäästi”, mutta että hänen hahmonsa lepää vahvasti elokuvan yllä. Äänen hoitaa James Earl Jones, tietenkin. Tätä kaikkea toivoimmekin, eikö? Seuraavaksi odotettavissa: vilahdus trailerissa.
  • Diego Luna näyttelee kapteeni Cassian Andoria, kapinaliiton upseeria. Ei siis, tietystä yhdennäköisyydestä huolimatta, Biggs Darklighteria.
  • Donnie Yen näyttelee Chirrut Imweä, sokeaa soturimunkkia – aivan kuten fanikunta tähänastisista kuvista, teaserista ja, ehkä stereotyyppisesti, aasialaisen castauksesta yhteen laski.
  • Jiang Wen näyttelee Baze Malbusia, joka on edellisen blastereihin luottava ystävä. Kathleen Kennedy vertaa kaksikkoa Akira Kurosawan Kätketyn linnakkeen kahteen talonpoikaan, jotka, kuten tiedämme, olivat myös R2-D2:n ja C-3PO:n esikuvat.
  • Riz Ahmedin hahmo on Bodhi Rook, kapinallislentäjä. Lentäkää nyt edes vähän, kun leffa on nimeltään Rogue One, vaatii vanhan expanded universen lukija!
  • Alan Tudyk on, jälleen kuten-tiesimme-vaikkei-ollut-virallisesti-kerrottu, droidi. K-2S0 (”Kaytoo”) kuvaillaan ”Chewbaccan persoonallisuudeksi droidin ruumiissa”, mikä kuulostaa hauskalta. Erikoisempaa on, että Kaytoon sanotaan etsivän sovitusta Jyn Erson tapaan. Hmm?
000344938756500

Jyn Erso ja Cassian Andoria. Niin mukavaa on saada nimiä naamoille!

  • Mads Mikkelsen tosiaan näyttelee Galen Ersoa, päähenkilö Jyn Erson eli Felicity Jonesin isää, joka on Kuolemantähti-projektiin liittyvä tiedemies Oppenheimerin tapaan. Mikkelsen ehti jo itsekin paljastamaan tämän, etunimeä myöten, ja kirjoitinkin siksi jo aiemmin, että isäyhteys antaa perusteita sille, miksi Kapinaliitto ylipäätään tarvitsee juuri nuorisohuligaanina teaserissa esitellyn Jyn Erson apua. Kiinnostavaa kyllä, Lucasfilm ei ole vielä missään edes vahingossa paljastanut Mikkelsenin roolihahmon ulkonäköä.
  • Ben Mendelsohn on elokuvan pahis, Kuolemantähti-projektin turvallisuusjohtaja Orson Krennic. Titteliksi annetaan siis tosiaan ”Director”, eikä esimerkiksi vanhan expanded universen suuramiraali, valkoisesta asusta huolimatta. Harmi #2, sanoo se vanhan expanded universen lukija.
  • Ja vielä se yllätys: teaserissa jo nähty Forest Whitaker on Saw Gerrera. Tätä ei vanhan expanded universen lukija tunnistakaan, mutta kyseessä on Clone Wars -animaatiosarjassa ensiesiintynyt kapinasotaveteraani, jonka metodeista edes Rogue Onen aikainen Kapinaliitto itse ei ole enää ihan varma, kuten Kathleen Kennedy EW:lle hahmoa kuvailee. Vielä teaserin jälkeen ulkonäköään vaihtanut Gerrera on näin ensimmäinen animaatio-Star Warseissa esitelty hahmo, joka nousee myös elokuviin – laskematta mukaan sitä, että sarjojen päämies Dave Filonin mukaan kloonikapteeni Rex on se partasuinen vanha sotilas Leian tiimissä Endorilla Jedin paluussa. Starwars.com teki oman juttunsa Saw Gerreran taustoista, ja siitä käy ilmi, että kyseessä on itse asiassa George Lucasin itsensä luoma hahmo, joka alunperin tarkoitettiin toteuttamatta jääneeseen live action -televisiosarjan.

Samalla tämä tarkoittaa, että Whitakerin hahmo on (Mon Mothman ja Darth Vaderin lisäksi) ainoa Rogue Oneen paljastunut hahmo, joka ei ole uusi. Kaikki muut sen sijaan ovat, ja se tarkoittaa, että vaikka elokuva kertookin tarinan, jonka tiedämme päättyvän Kapinaliiton voittoon, emme tiedä, kuinka moni sen päähenkilöistä jää voittoa juhlimaan. Tämä on varmasti draamallisesti viisasta. Katsojalle jää jännitettävää (olettaen, että hahmot kiinnostavat). Se sen sijaan tuntuu edelleen hieman menetetyltä tilaisuudelta, että koko tiimi koostuu ihmisistä. EW:n haastattelun mukaan ”taustarooleissa” on alieneitakin, mutta…

Näiden suorien paljastusten lisäksi EW:n kuvagalleriasta voi päätellä eräitä juonenkäänteitäkin, mutta ei oikeastaan paljon enempää kuin teaser jo paljasti: luvassa on toisen maailmansodan tyynen valtameren taistelut mieleen tuovaa äksöniä biitsillä, ja tehtävään liittynee keisarillisiksi sotilaiksi naamioituminen. Arvoituksellisimmaksi jää tämä kuva:

748454810000123

Entertainment Weeklyn kuvagallerian arvoituksillisin lisäys: death trooper -sotilaan kädessä oleva stormtrooper-nukke.

Lopuksi EW tietysti tarttui kesän puheenaiheeseen, Rogue Onen täydennyskuvauksiin, joiden on villeimmissä huhuissa väitetty kattavan puoli elokuvaa ja muuttavan sotaisan tunnelman kevyeksi seikkailuksi. EW:n haastattelussa Kennedy ja ohjaaja Gareth Edwards vakuuttavat, että täydennyskuvauksissa ei ole mitään poikkeuksillista eikä elokuvan synkkää tunnelmaa muuteta siitä, mikä oli koko ajan tarkoitus. Tätähän emme voi tietää – Disney voisi oikeasti ollakin paniikissa, eivätkä nämä kaksi sitä sanoisi – mutta jotain voi ehkä päätellä siitä, että esimerksiksi Mads Mikkelsen kävi lisäkuvauksissa vain yhden päivän.

Henkilökohtaisesti uskon, että totuus on puolivälissä: tottakai täydennyskuvaukset ovat isoissa leffoissa business as usual ja tottakai niitä piti tehdä joka tapauksessa, mutta tuskin huhut elokuvan tunnelman korjaamisesta aivan tyhjästä tulivat. Samalla, on muistettava, että juuri se on muutenkin yksi syistä, miksi täydennyskuvaukset ovat isoissa leffoissa business as usual. Jotkin asiat vain näkee paremmin leikkausvaiheessa, ja tämän kokoluokan elokuvissa on mahdollisuus palata silloin tekemään korjausliikkeitä. Esimerkiksi The Force Awakensiin lisättiin täydennysotoissa kepeitä hetkiä, kuten Poe Dameronin ”You talk first? I talk first?”, eikä sitä valmiissa elokuvassa lisäykseksi arvaisi.