20 hulluinta huhua The Force Awakensista

Niin salassa kuin The Force Awakensia kolme vuotta tehtiinkin, siitä tihkui nettiin jo varhain aivan oikeitakin tietoja. Esimerkiksi väite siitä, että elokuvan juonta ajava macguffin olisi Luken etsintä, oli yksi varhaisimmista uskottavista varsinaisista juoneen liittyvistä huhuista kesällä 2014. Oikeiksi osoittautuneet tiedot vain hukkuivat helposti siihen massaan, jossa meillä huhuja seuraavilla oli muun muassa nimettömien nettikäyttäjien väitteitä aikamatkustavasta Lukesta hedelmöittämässä Shmi Skywalkeria.

Tässä 20 huikeinta ja hupsuinta huhua, jotka kuitenkin kaikki liikkuivat netissä niin sanotusti ”oikeana tietona”. Esimerkiksi tämän syksyn maineikas Jar Jar on sith -spekulaatio ei siis kuulu listalle, koska sen kirjoittaja ei koskaan väittänytkään tietävänsä, että näin The Force Awakensissa paljastuisi. Alla olevat väitteet sen sijaan on esitetty, ihan totta, ihan totena.

starwarskylo

Reilu vuosi sitten, tämän teaserin ilmestyessä, emme vielä varmuudella tienneet, kuka viitan alla piileskelee.

1.Luke Skywalker on Kylo Ren.
Ei, en tarkoita sitä, että viimeisinä kuukausina ennen The Force Awakensin ensi-iltaa moni satunnainen katsoja veikkaili Luken kääntyneen pimeälle puolelle, koska vanha sankari puuttui elokuvan julisteesta ja trailereista, mutta niissä esiintyi Darth Vaderin kypärää säilyttävä naamiomies. Tässä vaiheessa vähänkin enemmän asiaa seuranneiden oli helppo nauraa väitteille: Kylo Reniähän näyttelee Adam Driver eikä Mark Hamill, ja sillä selvä. Mutta vuotta aiemmin, syksyllä 2014, ei asia ollut naurun paikka lainkaan. Silloin nettiin vuoti luonnoksia Kylo Reniksi kehittyneestä kyborgihahmosta – mutta joka MakingStarWars-sivun ensimmäisenä raportoimien tietojen mukaan ei suinkaan olisikaan uusi hahmo, vaan Luke itse. Sivusto kuvaili uuden elokuvan ”I am your father” -hetkeksi kohtausta, jossa ”Kira” (Reyn koodinimi) lopulta elokuvan lopussa löytäisi kaukaiselle saarelle eristäytyneen Luken, jota on etsinyt voittaakseen kyborgin – ja paljastuisi, että Luke onkin tuo kyborgi itse. Kira luovuttaa, kääntyy Luken puolelle, ja loppufanfaarit soivat. Huh. (MSW:n Jason Ward selitti äskettäin Wiredin haastattelussa, että näiden väärien väitteiden taustalla oli, että kyborgiolento-luonnoksissa oli käytetty mallina nuoren Mark Hamillin ulkonäköä.)

2. Luke Skywalker tappaa Han Solon.
Hämmentävää kyllä, tämä oli tosiaan eri huhu kuin se, joka väitti Luken kääntyneen pimeälle puolelle. Tämän huhun mukaan Luke olisi elokuvassa enemmän tai vähemmän sekaisin, mutta päättänyt tappaa Kylon. Kylon sijaan valomiekan tielle osuisi kuitenkin pahaa poikaansa pelastava isä Han Solo. Tämä saisi Luken palaamaan järkiinsä ja entiselle tielleen, jossa sukulaiset on aina pyrittävä pelastamaan pimeältä puolelta – muttta Kylo taas hurjistuisi seuraavaan episodiin entisestään isänsä murhasta. Elokuvassa taisi nyt sitten käydä aikalailla päinvastoin.

Adam

Rick Lawrence -nimisen fanin Greenham Commonin kuvauksista tallentama mestarilaukaus. Adamko se siinä?

3. Adam Driverin hahmo on vastarinnan taistelija, jonka salainen identiteetti on Kylo Ren.
Mahdollisesti suosikkini kaikista huhuista, koska se todistaa spoilerikyttäyksen viehätyksen. Tätä huhua ei ehkä koskaan olisi nähty tässä muodossa, ellei juuri se olisi tapahtunut, mitä Lucasfilm halusi välttää: ellei tieto vastarintatukikohdan kuvauksista Greenham Commonin vanhalla lentokentällä olisi vuotanut syyskuussa 2014, ja elleivät innokkaat fanit olisi tunkeneet näkemään vilauksia tapahtumista puihin kiiveten. Mikä hupaisa onni onnettomuudessa Lucasfilmille, siis, että yhteen kuvaan tallentui kapinallislentäjän asuun pukeutunut mies, joka näytti erehdyttävästi Adam Driverilta! Minä ja moni muu olimme ymmällämme: olimmehan luulleet Driverin näyttelevän elokuvan pahista. Huhu selitti asian siis näin: Driver paljastuisi kyllä käännekohtauksessa elokuvan naamiopahikseksi, mutta sitä ennen hänen luultaisiin olevan hyvisten puolella. Eräiden huhuilijoiden mukaan Kylo Renin piti olla ”sith-reliikkejä keräävä aristokraatti” (mikä tietysti on, obiwanmaisesti tietystä näkökulmasta, tottakin), eikä tätä ollut sinänsä vaikea sovittaa yhteen kapinallislentäjän asun kanssa. Mutta ilman tuota yhtä suttuista kuvaa näillä joron jäljillä ei olisi kauaa oltu.

4. Max von Sydow näyttelee Boba Fettiä.
Tarkkaan ottaen huhua kerrottiin muodossa ”Max von Sydow näyttelee kloonisodat läpi käynyttä murtunutta miestä, jonka prequelit tuntevat tunnistaisivat”. Myös von Sydown hahmolle soviteltiin luonnoskuvien perusteella kyborgiutta, ja lisähuhujen mukaan hän olisi Reyn luotettu tuttu (tämäkin näyttää pudonneen elokuvasta kokonaan). Se, että hahmo olisi itse fanisuosikki Boba Fett, oli pikemminkin spekulaatio, mutta tuo alkuperäinen huhu kerrottiin niin vahvasti, että lopulta olin jopa yllättynyt, kun von Sydown hahmo olikin tuiki tuntematon Lor San Tekka. Jo miehen iästä voi toki päätellä, että hahmo tosiaan on elänyt jo kloonisotien aikaan, mutta kukaan prequelit nähnyt ei kai tiedä lopullista hahmoa tunnistaneensa.

5. Max von Sydow näyttelee Inkvisiittoria.
Siis sitä Inkvisiittoria, joka samaan aikaan esiteltiin Rebels-animaatiosarjassa. Huhu tuntui lopulta perustuvan lähinnä siihen, että Inkviisiittorin ääninäyttelijää ei paljastettu samaan aikaan muiden kanssa, ja siihen veikkailtiin syytä. Lisäpontta toivat yleisemmän tason huhut, joiden mukaan Rebelsissä esiteltäisiin joitakin elokuviin päätyviä uusia hahmoja. Eipä tapahtunut sitäkään.

sw-ren

Jedimetsästäjät, inkvisiittorit, sith-noidat…vai Renin ritarit?

6. Adam Driver, Lupita Nyong’o ja David Oyolewo näyttelevät ”jedimetsästäjiä”.
Pitkään The Force Awakensin pahiksiksi huhuttiin sithejä ihannoivaa lahkoa, jota kutsuttiin vuoroin jedimetsästäjiksi, inkvisiittoreiksi, sith-noidiksi ja ties miksi. Moni arveli, että inkvisiittorien lahkoa pohjustetaan Rebelsissä, ja sen myöhempi ja ilkeämpi inkarnaatio nähdään sitten Episodi VII:ssä. Pisimmälle meni huhu, joka tosiaan nimesi näyttelijätkin: Driverin lisäksi Nyong’on ja Oyolewon, jonka hahmon piti olla liikekaappaus-tekniikalla tallennettu cgi-hahmo. No, ei. Sinänsä sithejä ihannoiva lahko ei sitten tosin lopulta mennytkään väärin, ja on täysin mahdollista, että huhun alkuperä todella oli Knights of Ren -joukkiossa – joka sitten olisi jäänyt elokuvassa pienempään rooliin kuin ehkä jossain vaiheessa oli ajateltu. David Oyolewon Star Wars -keikaksikin paljastui todella cgi-hahmo – hän on Rebels-piirretyn agentti Kalluksen ääni. Lupita sen sijaan ei näytellyt pahista lainkaan, vaikka suomalainen iltapäivälehtikin ehti naurattaa minua toistamalla uutisena hänen näyttelevän itseään Darth Vaderia.

7. Luke on vankina.
Sen lisäksi, että Luken huhuttiin olevan pahis, huhuttiin hänen sitkeästi olevan jossain jonkun tai jonkin vankina. Yksi spekulaatio antoi ymmärtää Luken olevan vapaaehtoisesti paikallaan ikään kuin korkkina, sillä hänen poistumisensa joltakin paikalta tai planeetalta päästäisi pahuuden käsiksi suuren voiman lähteeseen. Ja kas, nyt elokuvan nähtyämme emme itse asiassa vieläkään täysin tiedä, mikä Luken piilossaan on pitänyt, mutta varsinaisesta vankeudesta ei näyttäisi olevan kysymys. Mielenkiintoinen matkailukohde tuo muinainen jeditemppeli?

8. Luke on Mon Calalla.
Samaan aikaan kun huhut kertoivat ansakuuluttaja amiraali Ackbarin tekevän paluun The Force Awakensissa, kertoi toinen huhu Luken saaripiilon sijaitsevan nimenomaan Mon Calalla, Ackbarin vetisellä kotimaailmalla. Saaren väitettiin vieläpä olevan planeetan ainoa maapläntti (mitenkähän Ackbar muuten hengittää ilmaa?).

Hux-670x335

Ulkoisilla perusteilla Domhnall Gleeson olisi voinutkin olla Mark Hamillin hahmon poika. Mutta ei kai ihan jokainen hahmo voi jonkun poika olla? Tai siis..

9. Domhnall Gleeson näyttelee Luken poikaa.
Siinä missä toisaalla epäiltiin Adam Driveria kaksoiselämää viettäväksi kapinalliseksi, toisaalla kuiskailtiin Domhnall Gleesonin esittävän Imperiumin puolelle ujutettu kaksoisagentti, peräti Luke Skywalkerin itsensä poika. Tämäkin huhu sai vähintään lisäpontta elokuvatuotannollisista syistä: Gleesonin hahmoa pidettiin piilossa pitkään, aina heinäkuuhun 2015, ja tälle oli helppo epäillä syyksi hahmon merkittävyyttä. Oli myös toinen tuotannollinen peruste: jo varhain elokuvaan huhuttiin testatun näyttelijöitä, joista eräät näyttivät epäilyttävästi nuorelta Mark Hamillilta. Minäkin kirjoitin kevättalvella pohdiskelun siitä, kuinka Luken poika ei ole mahdoton ajatus lainkaan.

10. Billie Lourd näyttelee nuorta Leiaa.
Ja mitä jälkikasvuun tulee, oli tietysti väistämätöntä, että Carrie Fisherin tyttären Billie Lourdin huhuttiin näyttelevän Leian tytärtä. Mikä kuitenkin kiinnostavampaa, oli huhu Lourdista nuorena Leiana itsenään: flashback-kohtauksessa, tietysti, tapaamassa Darth Vaderia.

11. Palpatine palaa.
Tottakai myös keisari Palpatinen paluu oli mukana huhuissa. Itse asiassa se taitaa olla mukana yhä: jotkut katsojat ovat epäilleet Snokea Palpatineksi, mikä ei tietenkään pidä paikkansa. Klooneista ja kuolemattomuudesta kiinnostuneen Palpatinen paluu on varmasti käynyt käsikirjoittajien pöydällä, mutta eiköhän se ole hylätty nopeasti huonona ideana, ja hyvä niin.

12. Tom Cruise tekee cameon.
Epäluotettava brittilehti The Sun väitti aikanaan, että Tomppa olisi käynyt neuvotteluja cameoroolista. Huhu ei ole aivan niin absurdi kuin se ehkä ensilukemalta tuntuu, kun muistetaan, että JJ Abrams ohjasi Cruisea kolmannessa Mission: Impossiblessa, ja kun nyt tiedetään, että Daniel Craig tosiaan heitti The Force Awakensissa cameon stormtrooperina. Cruise-huhu pulpahti muuten äskettäin kiinnostavasti uudelleen pintaan 4chanissa, jossa Lucasfilmin seuraavista suunnitelmista tietävänä esiintynyt henkilö väitti Cruisea harkitun Poe Dameronin rooliin hahmoksi, joka käynnistää tarinan, mutta kuolee heti alussa ja jättää nuoret päähenkilöt omilleen. En tiedä ostanko väitettä, mutta en usko, että olisi toiminut. (Ajatus tunnetusta näyttelijästä aloittamassa tarinan mutta kuolemassa ensimmäisen jakson alkajaisiksi on muuten JJ:n vanha ehdotus Lostin ideariihestä.)

13. Han Solo ohjaa elokuvan alussa Super Star Destroyeria.
Tykkäsin tästä huhusta. Olikohan se vain huhu, vai vaihdettiinko se lopulta hämmennyksen välttämiseksi epämääräiseen, huonosti ruudulla näkyvään rahtialukseen?

14. Andy Serkis esiintyy elokuvassa myös kasvoillaan.
Huhu väitti siis Serkisillä olevan kaksi roolia, joista toinen olisi liikekaappaushahmo ja toinen ”tavallinen” näytelty rooli. Spekulaatiot siitä, kumpi puhui ensimmäisessä teaserissa, vaihtelivat. Luulen, että tässä huhuilijat sekoittivat kaksi näyttelijää ja kaksi hahmoa Max von Serkisiksi.

Greenham_Common

Greenham Commonin vanhalla lentokentällä on kyllä jotain yavinmaista. Muttei toki viidakkoa.

15. Vastarinnan tukikohta sijaitsee Yavin IV:llä.
Toinen huhu, jonka vääräksi osoittautumisesta olin suorastaan yllättynyt. Siinä vaiheessa kun uskoin vielä Jakkua Tatooineksi, en halunnut uskoa, että elokuvaan ujutettaisiin toinenkin vanha tuttu planeetta. Kun autiomaa paljastettiin eri planeetaksi, olin päinvastoin ihan varma, että Yavin IV:n temppeliltä luonnoksissa näyttävä lokaatio olisi sitä myös elokuvassa – ja järkeilin vielä, että samoja lavasteita voidaan kätevästi käyttää myös ensimmäisen Yavinin tukikohdan aikaan sijoittuvassa Rogue Onessa. Mutta ei sitten.

16. Superaseplaneetta sijaitsee sithien kotiplaneetalla.
Kaikkia The Force Awakensin planeettoja ehdittiin huhuissa veikkailla aivan kaikiksi originaalitrilogian lokaatioiksi (kyllä, myös superaseplaneettaa Hothiksi), mutta lopultahan ne kaikki olivat uusia. Huhu, josta pidin, oli kuitenkin se, jonka mukaan jäisellä sithien muinaisella kotiplaneetalla Morabandilla tehdään kaivauksia, joiden seurauksena paha on saamassa haltuunsa muinaista pahaa. Mutta ei sitten.

17. Karen Gillanin tukka nähdään The Force Awakensissa.
Mitä merkillisin huhu. Doctor Whon Amyhän tosiaan ajoi kauniit punaiset hiuksensa pois juuri sopivaan aikaan Guardians of the Galaxya varten, ja jostain syystä nettiin levisi väitteitä, että kokeneet avaruushiukset vaihtaisivat galaksia.

18. Phasma on sukua kreivi Dookulle.
Teoriassa tämä huhu ei toki ole vieläkään poissa pöydältä.

19. Elokuvan päähenkilö on Obi-Wanin lapsenlapsi.
Samat sanat. Vahvalla kröhöm-yskäyksellä, kuten Rey-keskustelussa on tässäkin blogissa puitu.

rey-finn-falcon-10-biggest-force-awakens-mysteries

Siis pitääkö meidän kuunnella vielä puolitoista vuotta lisää älytöntä spekulaatiota vanhemmistamme?

20. Rey ei ole Reyn oikea nimi.
Kuten tiedämme, tämäkään huhu ei ole suinkaan vielä täysin ulkona. Mutta se väite, mitä nyt tarkoitan, kuului näin: Rey on alias, jota Rey käyttää kuten Obi-Wan Beniä, mutta jonka takaa paljastuu elokuvassa uusi nimi. Moni spekuloi, että hahmon nimi olisi kenties sittenkin koodinimi Kira, ja maistuipa monen suussa (tietenkin) vielä nimirimmaus Kira Rey – Kylo Ren.

Ja sitten tietenkin se, että kaikessa tässä olisi kyse kaiburr-kristallist…ei, ei sittenkään.

20 asiaa, jotka putosivat pois The Force Awakensista

Tuntuiko The Force Awakens kahden tunnin ja vartin mittaisena nykyspektaakkeliksi jopa lyhyeltä? Jäikö moni asia yllättävän vähälle käsittelylle toiminnan seassa? Niin minustakin – ja osin tämä voi johtua siitä, että mutkikkaan tuotantoprosessinsa (käsikirjoittajan vaihdoista näyttelijän loukkaantumisiin) tosiaan tehtiin isoja muutoksia. Paljon kuvattua putosi elokuvasta leikkausvaiheessakin.

Tämä topkymppinä alkanut blogipostaus ei näilläkään luvuilla ole taatusti likimainkaan täydellinen, mutta tässä siis kaksikymmentä asiaa, jotka putosivat pois The Force Awakensista ennen ensi-iltaa:

Poe-Dameron

Tämäkin kohtaus meinasi jäädä meiltä näkemättä – tai ainakaan siinä ei olisi lentänyt Poe Dameron.

1.Poe Dameronin piti kuolla.
Näyttelijä Oscar Isaacin paljastus GQ-lehdelle ei ole yllätys: draamallisista syistä on oleellista, että oikea vastarintasankari ei löydä droidiaan, koska muuten Poe varastaisi seikkailun johtoroolin taisteluun ulkopuolelta ajautuvilta sankareiltamme Finniltä ja Reyltä. Kuoleman vaihtuminen valekuolemaksi käsikirjoitusvaiheessa ei silti haittaa: Poe Dameron on mukava hahmo, ja hänelle on varmasti käyttöä seuraavissa episodeissa.

2. Luke Skywalkeria yritettiin kyllä kirjoittaa tarinaan mukaan ennen loppua.
Ensimmäisen käsikirjoittajan Michael Arndtin mukaan Luke otti koko tarinan itselleen aina ilmestyessään tarinaan, ja katsoja lakkasi kiinnostumasta uusista hahmoista. Tuntuu tekniseltä, että tällaisen syyn takia Luke Skywalker päätyi piiloon koko episodi VII:n ajaksi, mutta teknistäkin suurten saagojen tarinankerronta voi joskus olla. Ja onpa Arndt epäilemättä oikeassakin. (Tämä on kiinnostavaa siksikin, että aiemmin luulimme nimenomaan Arndtin halunneen painottaa tarinassa enemmän uusia hahmoja ja Abramsin vanhoja. Taisimme luulla väärin – kuten siinäkin, kun luulimme Arndtin saaneen yksiselitteisesti potkut.)

3. Sukellus Endoriin oli pöydällä.
Michael Arndtin aikaan harkittuja juonta ajavia macguffineita olivat saman haastattelun mukaan myös ”Darth Vaderin jäännösten etsintä, matka vedenalaisiin toisen Kuolemantähden jäännöksiin ja pyhien, historiallisten jedipaikkojen etsintä”. Itse asiassa ensimmäiseksi ja viimeksi mainittu noista tuntuvat minusta kiertäneen mukaan elokuvaan. Vaderin palaneen kypäränhän omistaa Kylo Ren, ja Anakinin vanha miekka on toki keskeinen lopullisessakin elokuvassa. Kartta Luken luo taas on elokuvan mukaan itse asiassa kartta muinaisen jeditemppelin luo. Mutta sen sijaan toisen Kuolemantähden jäännökset -juoni olikin parempi hylätä paperikoriin.

4. Kartan sijaan miekka tai käsi?
Varhaisten huhujen mukaan elokuvan tavoiteltu macguffin ei ollutkaan kartan sisältävä muistitikku, vaan Jakkulle päätyvä Luke Skywalkerin vanha valomiekka – tai suorastaan myös Luken Pilvikaupungissa miekan mukana menettämä käsi. Ymmärrän, että kätevästä ideasta luovuttiin, mutta miekan kuljettaminen halki elokuvan kohti omistajaansa olisi ollut symbolisesti kaunista. Sitä en kuitenkaan osaa selittää, miten kauan sitten kadotettu miekka olisi ollut se esine, joka johtaa kohti Lukea, sillä sitähän lopullinen juoni edellytti.

reykylo

Tässä kohtauksessako Kylon oli määrä lausua merkitseviä? Leikattiinko ne sanat pois liiankin merkitsevinä?

5. Kylo Renin oli määrä tunnistaa Rey.
Kylo eli Adam Driver ei lausu elokuvassa repliikkiä ”Is it true? You are just a scavenger?”, mutta näin lausuu häntä kuvaavaa actionfiguuri. Veikkaan – mutten tiedä – että repliikki on leikattu pois Kylon ja Reyn ensikohtaamisesta Takodanan metsässä. Se viittaa melko vahvasti jonkinlaiseen tunnistamiseen. Vielä vahvemmin siihen viittaa saman ajatuksen vaihtoehtoiselta versiolta tuntuva repliikki The Force Awakensin romanisaatiosta: ”It is you”, jonka Kylo lausuu, kun Rey eli Daisy Ridley sieppaa Luken valomiekan lopputaistelussa. Vaikuttaa siltä, että vaikka Rey ei tunne Kyloa, elokuvassa oli alunperin tarkoitus vihjata, että Kylo vähintään tietää, kenen lapsi Jakkulta saattaisi löytyä.

6. Puhetta puuttuu.
Maz Kanata ja Snoke tuntuvat puhuvan trailereissa ja tv-spoteissa aivan muuta kuin itse elokuvassa. Näin, koska trailereiden repliikkejä miksattiin tarkoituksella hämäävästi, koska elokuvaan päätyi eri ottoja samoista kohtauksista – ja koska molempien hahmojen käymiä keskusteluja leikattiin tuntuvasti. Todennäköisesti aivan loppuvaiheessa elokuvasta tipahti Kyloa kuvaileva repliikki ”Immune to the light”, jonka Covergirl-meikkisarja uskoi vielä syksyllä olevan elokuvan avainrepliikkejä.

Screenshot_34

Tätä toisen teaserin kuvaa ei ole elokuvassa. Vasemmalla Leia, oikealla Maz Kanata.

7. Maz Kanatan piti seurata jengiä vastarinnan tukikohtaan.
Toisessa teaserissa Maz Kanata antaa Luken miekan Leialle, mutta elokuvassa samantapaisessa kuvassa Finnille. Lupita Nyong’o oli itse asiassa mukana myös vastarinnan tukikohdan kuvauksissa, mutta lopulta hahmo pudotettiin leikkausvaiheessa sieltä pois – ohjaaja Abramsin mukaan, koska hänellä ei ollut siellä tekemistä.

8. Artoon herääminen kävi käsikirjoituksessa enemmän järkeen.
Elokuvan ehkä kritisoiduin juonihölmöys, R2-D2:n yhtäkkinen herääminen elokuvan lopussa näyttämään tarvittava kartta, saa selityksensä romanisaatiosta ja haastatteluista. Artoo ei herää Reyn saapumisen vuoksi, vaan siksi, että se kuulee mainittavan sanat Imperiumin arkistossa olevista kartoista, ja käynnistää itsensä näyttämään Kuolemantähdeltä aikanaan lataamansa kartat. Kelpuutan selityksen – mutta en sitä, että katsojan pitää etsiä se muualta kuin elokuvasta. Tässä kohtaa Disney ei tunnu oppineen pelkäämistään prequeleista. Aivan samaan tapaan esimerkiksi originaalitrilogian jedien katoamisen mysteeri, jonka selitykseen liittyy Qui-Gon Jinnin henki, ei niinkään ole juonenkäänteenä aivan idioottimainen, mutta George Lucas ei onnistunut selittämään sitä Revenge of the Sithin elokuvaversiossaan.

9. Korr Sellan hahmo olisi voinut paljastaa meille paljon.
Korr Sella on se tummaihoinen nainen, joka nähdään elokuvassa yhdessä ainoassa kuvassa, parvekkeella Tasavallan pääplaneetan räjähtäessä. Maisie Richardson-Sellersin näyttelemällä hahmolla piti olla isompi rooli: hahmo on Leian sanansaattaja ja henkilökohtainen ystävä, joka Leian piti alunperin saatella matkaan. Todennäköisesti tämä kohtaus myös kuvattiin, sillä twiittasihan Carrie Fisherin avustajakin hänestä jo kuvausten aikaan, ennen Richardson-Sellersin roolin julkistusta siis. Siinä olisi voinut olla se kohtaus, jossa olisin saanut elokuvaan kaipaamani sirpaleen lisätietoa galaksin tilasta.

sw-ren

Tämä kohtaus olisi voinut sisältää Maz Kanatan selventävän kommenttiraidan.

10. Reyn näky olisi voinut olla selväsanaisempikin.
Vuotaneiden luonnoskuvien ja käsishuhujen perusteella Maz Kanata näytti aiemmassa käsikirjoitusvaiheessa Luken jediakatemian tuhon näyn yhtä aikaa sekä Reylle että Finnille (kenties Han Solollekin?). Eräässä luonnoskuvassa Finn sytyttää Luken valomiekan Mazin majassa, ja näkykohtaus kuvailtiin käsi kädessä -ringiksi. Tällöin kohtaus olisi ollut pikemminkin Mazin näyttämä muistokuva kuin elokuvan versio, jonka voi tulkita Voima-näyksi tai spekuloiden vaikka Reyn omaksi tukahdutetuksi muistoksikin.

11. Kylo Ren saattoi käydä Millennium Falconissa.
Elokuvan ensiesityksessä olin ällistynyt, että huhuista suorastaan eniten odottamani kohtaus ei ollutkaan mukana. Sille oli vielä selvä paikkakin: Kylo Ren saa Voima-sävärit Han Solon saapumisesta Starkiller-planeetalle, ja katoaa sen jälkeen tukikohdasta joksikin aikaa. Huhut tarjosivat jo varhain selityksen: niiden mukaan Kylo menee sinne, mistä Solo-sävärit tulivat, ja löytää Millennium Falconin tyhjänä. Entinen Solo nousee alukseen, kävelee ohjaamoon, ja istuu isänsä tuolille ”kuin pohtimaan vielä kerran”, kuten huhu kuului. Tällä hetkellä en tosiasiassa tiedä, onko tätä kuvattu, mutta jos on, on siinä hitonmoinen poistettu kohtaus.

12. Luke olisi voinut keskustella Anakinin kanssa.
Luonnostaiteilija Ian McCaig kertoo The Art of The Force Awakens -kirjassa esittäneensä ”Anakinin ja Vaderin välillä häilyvän Voima-haamun” esiintymistä elokuvassa. Vähintään mielenkiintoinen ajatus! Epäselväksi jää, oliko tämä idea McCaigin oma vai kävikö se myös käsikirjoittajien pöydällä, mutta enpä ihmettelisi, vaikka vielä kohtaisimme sen tulevassa episodissa. Tällä kertaa Hayden Christensenin cameota varmasti vielä välteltiin kaiken muun prequel-sidonnaisen tapaan, mutta seuraavassa se ehkä jo uskallettaisiin tehdä.

13. Maz Kanatan planeetalla olisi voinut olla rathtareita.
Eräässä Making Star Warsin uskottavassa huhuraportissa rathtareita esiintyy Takodanalla herkuttelemassa stormtroopereilla. Tämä on vain prosessikirjoittamista, mutta detaljina mielenkiintoinen: mitähän mahtoi tässä käsikirjoituksen vaiheessa tapahtua Han Solon aluksella?

ST_Lightsaber

Ralph McQuarrie piirsi stormtrooperille valomiekan jo Kuolemantähdelle 1970-luvulla.

14. Phasmalla piti olla valomiekka.
Valomiekkaa kantavat stormtrooperit on vanha Ralph McQuarrie -konsepti 1970-luvulta, joten tottakai sekin kaikkien muiden vanhojen McQuarrie-ideoiden kanssa kaivettiin naftaliinista The Force Awakensia suunniteltaessa. Ilmeisesti Phasmalle harkittiin valomiekkaa, jolla vuotaneen luonnoskuvan mukaan olisi ollut ”wampan kynnestä tehty kahva”. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nyt.

15. Leialla piti olla superase.
Huhu puhui Star Destroyereita tuhoavasta aseesta ja kertoi vastarinnan epätoivosta. Ei näkynyt elokuvassa tätäkään.

16. Chewbaccalla olisi voinut olla mekaaninen käsi.
Niin ikään vuotaneiden luonnoskuvien kertomaa: Chewielle harkittiin ”sotavamman” peruina mekaanista käsivartta.

sw-kylo

Lopullinen Kylo-kypärä on minusta ehdottomasti paras näkemistäni, mutta epäilemättä osa katsojista olisi tykännyt kyborgi-Kylosta enemmän kuin föönikypärä-Kylosta.

17. Kylo Ren olisi voinut olla paljon, paljon mekaanisempi.
Lukemattomia iteraatioita läpikäynyt Kylo Renin hahmo näytti monissa syksyllä 2014 nettiin vuotaneissa luonnoskuvissa kyborgilta. Oikea käsi näytti olevan kokonaan mekaaninen, ja Vaderin kypärää pitelevän hahmon kasvoja peitti joko vadermainen kyborgikypärä tai naamio, jonka on tarkoitus näyttää kyborgilta. Näistä luonnoskuvista lähti ensimmäisen kerran liikkeelle sitkeä huhu Luke Skywalkerista pahan puolelle kääntyneenä: hahmo kun tosiaan näytti Lukelta, ja mekaaninen käsi tuntui suoraan Lukelle kuuluvalta. Olisipa totisesti hauska tietää, oliko kaikissa käsikirjoitustyön vaiheissa kuitenkin kyse siitä, että kyborgimainen hahmo oli todellisuudessa Kylo ”Ben” Ren, vai harkittiinko pahikseksi jossain vaiheessa jotain aivan muutakin kyborgiolentoa. Tuskin kuitenkaan koskaan Lukea…

18. Pahan linnake katosi.
Samoissa nettiin vuotaneissa luonnoskuvissa esiintyi synkkä linna, jossa Rey näytti kohtaavan valtaistuimella istuvan kyborgimaisen olennon, jonka vangiksi sitten jäi. Tällaista kohtausta ei ole elokuvassa. Puhtaana spekulaationa mietin, että nämä suunnitelmat saattavat olla tarkoitetut Reyn ja Kylon kohtaamiseksi Maz Kanatan linnan sisäpuolella, vaikka ne luonnoksia katsoessa olikin helppo tulkita pahan omaksi linnaksi. Joka tapauksessa näillä kuvilla oli oma hämäävä vaikutuksensa spoiler gameen: ne oli kovin helppo yhdistää tietoon siitä, että elokuvaa on kuvattu Skellig Michaelin luostarisaarella, jonka moni siksi oletti olevan jonkinlainen pahan valtakunta. Toiset taas saivat näistä tiedoista lisää vettä myllyyn, jonka mukaan elokuvan paha kyborgiolento paljastuisi linnakohtauksessa Luke Skywalkeriksi.

19. Luken piilopaikkasaarella olisi voitu nähdä toimintakohtaus.
Tosiasia, joka piti minua epäuskoisena siitä, että Luke Skywalker todella löytyisi piilostaan vasta elokuvan lopussa: Skellig Michaelin saaren kuvauksissa oli mukana stuntteja. Jälkikäteen ajatellen tälle on kuitenkin selitys, joka jää edelleen spekulaatioksi: kenties Skelligillä oli tarkoitus kuvata samalla stuntteja vaativia kohtauksia, jotka nähdään vasta episodi VIII:ssa. Tiedämme nimittäin myös, että Skelligillä oli tarkoitus kuvata pitempään kuin oli sään vuoksi mahdollista – ja että saarelle tosiaan palattiin episodi VIII:n kuvauksia varten jo viime syksynä.

shadows-of-the-empire

Shadows of the Empire (1996), episodi V.5.

20. The Force Awakensin nimi oli pitkään Shadow of the Empire.
Pablo Hidalgon
äskettäin paljastama työnimi olisi liipannut läheltä vanhaa expanded universe -kulmakiveä Shadows of the Empirea. Valittu nimi The Force Awakens on ilman muuta parempi, vaikka minua ärsyttääkin, ettei elokuva anna kunnollista selitystä sen merkitykselle. Muita huhuttuja työnimiä elokuvalle olivat The Ancient Fear ja A New Dawn, joista jälkimmäinen huhun mukaan olisi sittemmin kierrätetty Rebels-kirjalle. Muinaista uhkaa en elokuvan nähtyäni nimivaihtoehdoksi usko, mutta Uusi aamunkoitto on kyllä ollut mahdollinen – aika nössö se vain olisi ollut.

Seuraavaksi vielä: hupsuimmat huhut.

Mediakatsaus: Tähtisotaa Suomessa Suobaccasta stressiskuuppiin

Kuten olette saattaneet huomata, myös suomalainen media on huomannut erään avaruuselokuvasarjan paluun. Tässä koottuna The Force Awakensin ensi-illan äärellä ja jälkeen julkaistuista kotimaisista Star Wars -jutuista eräitä lukemisen arvoisia:

The Force Awakens paljastaa, mistä koko Tähtien sota -sarjassa on kyse (HS Nyt)
– Jussi Ahlrothin, Jussi Pullisen ja Jutta Sarhimaan erittäin hyvä luenta seiskaepisodista koko sarjan ydinviestien kuvana:
Universumin näkökulmasta Voimassa pitää aina olla tasapaino. Pimeää puolta ei siksi koskaan voi pyyhkiä pois. Skywalkerin suvun jäsenet ovat eräänlaisia traagisia sijaiskärsijöitä. Heidän kohtalonaan on käydä läpi tätä taistelua itsessään, yhä uudestaan, ja lopulta palauttaa tasapaino.

Tähtien sota -suomentaja ei halunnut nimeään elokuvan yhteyteen (HS)
Tähtien sota -elokuvan kääntäjä: turvatoimet olivat äärimmäisen tiukat (Yle)
– Timo Porrin kärsimykset ovat kovaa kamaa. Ainakin itseäni alkoi melkein kaduttaa leffan käännösvirheiden kritisoiminen (vaikka niitä yllättävän monta onkin), koska sikäli kreisiä The Force Awakensin kääntäminen tosiaan on ollut:
Kääntäjät eivät myöskään saaneet nähdä elokuvaa. Siitä oli kääntäjille tuotettu versio, jossa näkyi vain puhuvia päitä – kaikki muu oli mustattu piiloon. ”Kuin kuunnelmaa kääntäisi”, Porri sanoo.

Suomalaisnainen työskenteli uuden Star Warsin kuvauksissa – ”Kymmeniä avustajia joutui sairaalaan” (HS)
– Kamera-assistenttina Abu Dhabissa työskennelleen Veera Ovaskan kertomukset sisältävät tavallista suorempia kulissien takaisia paljastuksia ja ihan kansainvälisen tason juoruskuupin, eikä se edes ole tuo otsikkoon nostettu. Ovaska nimittäin kertoo kuulleensa, että Abu Dhabin jälkeen Abrams olisi joutunut pitämään stressitaukoa.
”Se tyttö (Ridley) ehkä vähän diivaili. Mutta saa se vähän diivaillakin”, Ovaska puolustaa. ”Oli hirveän kuuma, kun kuvattiin. En osaa edes kuvitella, millaista olisi ollut, jos olisi itse pitänyt juosta aavikolla keskellä päivää, auringonpaisteessa ja 50 asteen lämmössä, pitkähihaisessa paidassa ja housuissa. Se oli ehkä siitä vähän tuohtunut. Semmoista se on.”

Joonas ”Suobacca” Suotamo: ”Lontoosta soitettiin, että pääsisitkö tapaamaan JJ Abramsia” (Basket.fi)
Meet the new Chewbacca (Yahoo News)
Henrik Dettman järjesti Joonaksen Star Wars -näyttelijäksi: ”Aikamoinen lottovoitto” (Iltalehti)
Ensi-ilta oli tunteikas kokemus suomalaiselle Chewbacca-näyttelijälle: ”Nauroin, huusin, itkin” (Yle)
Joonas Suotamo: Hollywood Confidential (Penn Staten yliopiston haastattelu vuodelta 2007)
– Se, että suomalainen näytteli Chewbaccaa tässä ja todennäköisesti tästä eteenpäinkin, on ihan satumainen juttu. Suomi tähtikartalle -saavutuksena se on paljon, paljon hurjempi kuin kotimaassa enemmän mediahuomiota saanut Sara Forsbergin kielikeikka. Näistä jutuista ymmärtää, kuinka kaikki kävi.
– Elokuvan historian ikonisimpiin hahmoihin kuuluvan Chewbaccan rooliin valmistautuminen oli täyttä työtä Suotamolle, joka ei ole saanut näyttelijän koulutusta eikä esiintynyt aiemmin elokuvissa. ”Katsoin ajan kanssa nauhoja ja yritin oppia, miten Chewbacca liikkuu, miten hän käyttäytyy, minkälainen on hänen persoonansa.”
– “The fact that he got to play Chewie in so many scenes was a powerful thing for him but Peter was often there while Joonas was doing this almost to be a consultant.”
– Istuin [Chewbaccan alkuperäisnäyttelijän] Peter Mayhew’n ja hänen vaimonsa vieressä, tyttöystävänikin oli siinä vieressä. Se oli äärimmäisen tunteellinen kokemus, niin kuin elokuvakin. En tule ikinä unohtamaan sitä fiilistä.

Suomi on uudessa Star Warsissa: Tube-tähti Sara Forsberg loi elokuvaan kielen (HS Nyt)
– Ei toki sillä, etteikö Sara Forsberginkin homma jännä olisi. On totisesti. Käsittääkseni kyseessä on kieli, jota Kanjee-klubi puhuu Han Solon kohdatessaan.
”Homma meni aika yksinkertaisesti. Kehitin sanoja, käytin niitä toistuvasti oikeissa yhteyksissä, kirjoitin vuorosanat ylös ja lausuin ne nauhalle. Mietin paljon painotuksia ja vastaavia, jotta se kuulostaisi mahdollisimman paljon oikealta kieleltä eikä pelkältä brskbrzt:ltä.”

Star Warsit ovat hyviä, kun ne ovat feministisiä (YleX)
– Mahtavasta ja ihanasta Reystä on toki kirjoitettu paljon, mutta tässä Jussi Latvala laajentaa katsetta saagan muihin naiskuviin:
Star Warsien feminismi ei ole ikinä ollut ohjelmallista tai julistavaa, vaan galaksissa itsenäinen naissankari on ollut kuin itsestäänselvyys (ainakin silloin, kun tekijät ovat leffoissaan onnistuneet). 

Ilahduttava The Force Awakens (Naiseudesta-blogi)
– Blogikirjoittaja Rosanna tarjoilee ilahtunutta innostusta syvempää ”toisenlaisesta diskurssista” katsottuna – pitäähän Disneykin Star Warsia ainakin toistaiseksi ”poikaelokuvana”:
Itse haluan nostaa ulkonäköä mieluummin Leian ansioksi sen, että hän on kenraali, joka johtaa vastarintajoukkoja. Se on olennaisempaa kuin iän mukanaan tuomien ryppyjen määrä.

Toteutuivatko pahimmat pelkoni The Force Awakensin suhteen? (Yle)
– Olli Kangassalon hauskasti toteutettu pika-arvio, jota lukiessa voi vielä kerran käydä läpi omankin mielipiteensä. Alussa myös yllättävää havainnointia pressinäytöksestä:
Maxim -elokuvateatterin pressinäytöksessä oli aistittavissa suuren tapahtuman odotusta, joskin kaltaiseni keski-ikäiset toimittajat vaikuttivat hieman kyynisiltä. Yleisön reaktiot olivat elokuvan alkupuolella lupaavan ilahtuneita, mutta keskivaiheilla tunnelma nuupahti ja sakkasi.
The Force Awakens: poliittinen analyysi (Kansan Uutiset)
– Pontus Purokurun pitkä ja ei-niinkään-hauska, mutta kiinnostava luenta, jossa First Order edustaa fasismia, mutta Imperiumi aikanaan ”vain” totalitarismia, ja jossa Kylo Ren näyttäytyy kasvavan fasistisen liikkeen sisäisenä aidosti tyylikkäänä hahmona:
Galaktisen Imperiumin hallinto flirttailee fasismin kanssa, jota järjestelmään syöttävät erityisesti pelolla ja uhkailulla operoivat sithit Palpatine (eli Darth Sidious) ja Darth Vader. Koska Imperiumi suuntautuu enemmän turvallisuuteen ja vakaan järjestelmän rakentamiseen, sitä voi kuitenkin pitää ennemmin totalitaristisena kuin fasistisena. Imperiumia myös hallitsi poliitikko eikä soturi. Palpatine on sith, mutta hän myös entinen konservatiivinen senaattori ja sittemmin keisari.

The Force Awakens: Kuka muu muka

Kysymys siitä, kuka Rey on, tuntuu jakavan katsojat ja fanit enemmän nyt The Force Awakensin näkemisen jälkeen kuin sitä ennen. Aiemmin selvä enemmistö toivoi ja jopa oletti, että elokuvan keskiössä oleva, nuorta Natalie Portmania muistuttavan Daisy Ridleyn näyttelemä Rey ilman muuta olisi Skywalker, sillä pitäisihän elokuvan keskiössä Skywalker olla. Tai ehkä vielä pikemminkin oletimme sukunimeksi Solo: eihän Lukella ollut näköpiirissä parempaa puoliskoa, ja istuihan Ridley jo aikanaan cast-valokuvassa kertovan näköisesti Harrison Fordin ja Carrie Fisherin välissä.

reyface

The Force Awakensin herättämiä kysymyksiä: Eikö Jakkulla tosiaan tarvita sukunimiä?

Nyt, elokuvan jälkeen, moni haluaakin pitää kiinni siitä, millaisena Rey The Force Awakensissa esiintyy: orpona ulkopuolisena, joka on lähes nappaamassa Han Solon sijaisisäkseen, mutta joka kenties löytää tämän lopulta Luke Skywalkerista. Elokuvan mahdollisia vihjeitä sukuyhteyksistä voi tulkita monella tavalla, mutta se kai on selvää, että Rey itse ei tarinassa tiedä olevansa sukua näille kummallekaan.

Minäkin huomaan mielipiteideni jakautuvan kahtia tasavahvoihin vastapareihin, kuten:
Haluanko juuri Reyn olevan Skywalkerien sukusaagan jatkaja? Kyllä!
Haluanko, että kaikki kaukaisen galaksin sattumalta kohtaavat hahmot eivät ole sukua toisilleen? Kyllä!
Onko Kylo/Rey-konflikti kiinnostavampi, jos hahmoilla on sukuyhteys? Kyllä!
Onko Reyn tarina kiinnostavampi, jos hän on oikea orpo, jonka on löydettävä itselleen perhe (käänteisesti siihen, mitä Kylo teki)? Kyllä!

Nämä ovat mielipidekysymyksiä. Mutta se, miksi tästä taitetaan peistä varmasti episodi VIII:aan asti, on tietysti se, että kysymys Reystä on aivan The Force Awakensin keskiössä: kuka hän on ja kuka hänestä voisi tulla. Vertaillaanpa siis noita elokuvan antamia moninaisia vihjeitä.

REY-AND-HANVaihtoehto 1: Rey on Leian ja Hanin tytär
+ Rey on erittäin Voima-herkkä, ja pystyy jopa mind trickin kaltaisiin temppuihin, joihin olemme olettaneet tarvittavan huomattavaa harjoittelua
+ ei olisi sattumaa, että aivan Reyn naapurissa asuu ”Leian vanha liittolainen” Lor San Tekka, jolla sitä paitsi ”sattuu” olemaan kartta Luken luo
+ Kuten Entertainment Weekly paljasti, Skywalkerien mentorit Yoda ja Obi-Wan puhuttelevat Reytä Voima-näyn aikana
+ Leia halaa lopussa Reytä tunteikkaasti, vaikka hahmot eivät ole tavanneet elokuvassa aiemmin
+ R2-D2:n ”herääminen” elokuvan lopussa saattaa selittyä Reyn saapumisella lähelle (tosin käsikirjoittajat tarjosivat Entertainment Weeklylle toisenlaisen selityksen)
+ Rey esitetään sekä elokuvassa että esimerkiksi julisteessa Kylo Renin vastaparina, hahmojen vetäytyessä lopussa kumpikin oman mestarinsa luokse, mikä voisi tukea sisaruutta
+ Kylon reaktiossa Reyn ensimainintaan (”What girl?!”) ja puheissa Reylle voi kuulla mahdollisuuden siitä, että Kylo tunnistaisi Reyn. Aivan erityisen raskauttava voisi olla poistettu repliikki ”Is it true? You are just a scavenger?”
+ Rey näyttää lopussa ”perivän” Millennium Falconin, ehkä yhdessä Chewbaccan kanssa
+ Kathleen Kennedyn sanat Star Warsista ”Skywalkerien saagana”
– Han Solo ei näytä tunnistavan Reytä
– Han ja Leia tuskin olisivat tarkoituksella jättäneet tytärtään Jakkulle
– jos tytär olisi esimerkiksi kaapattu tai kadonnut, luulisi tämän tulevan puheeksi keskustelussa, jossa puhutaan menetetystä pojasta ja tuon menetyksen vuoksi särkyneestä liitosta
– jos Leia halaa lopussa tyttäreksi tietämäänsä nuorta naista, menee aika lähelle katsojille valehtelua, että tämä jätetään sanomatta

Vaihtoehto 2: Rey on Luke Skywalkerin tytär
+ mitä edellä sanottu Voima-herkkyydestä
+ mitä edellä sanottu Lor San Tekkasta
+ mitä edellä sanottu Yodan ja Obi-Wanin sanoista
+ mitä edellä sanottu R2-D2:n heräämisestä
+ mitä edellä sanottu Kylo-paralleliasta pätee yhtä hyvin, jos hahmot ovat serkkuja
+ mitä edellä sanottu Kylon puheista niin ikään
+ mitä edellä sanottu Kathleen Kennedyn puheista
+ Leian pitkä halaus voi selittyä sillä, että tämä tunnistaa Reyn tämän nähdessään
+ koska elokuva kertoo meille niin vähän Lukesta, mikään ei sulje pois mahdollisuutta lapsesta puuttuvien 30 vuoden aikana
+ lentäjänkypärästä ja nukesta päätellen Reylle voisi olla kerrottu, että hänen isänsä oli kapinallispilotti
+ Voima-herkkyyden lisäksi Reyssä on mekaanikon vikaa kuten Lukessa ja Anakinissakin
+ Voima-näky, joka saa Reyn näkemään väläyksiä Luken jediakatemian tuhosta, jolloin näyn laukaiseva valomiekka ei ollut Luken lähellä, vihjaa vahvasta yhteydestä. Monet ovat tulkinneet näyn jopa kertovan, että Rey itse oli paikalla Luken jediakatemian tuhossa.
+ Reyn uneksii saaresta keskellä suurta merta, jollaisella Luke nimenomaan majailee.
+ toisen teaserin leikkauksessa Luke tuntuu sanovan tämän Reylle ihan suoraan: ”The Force is strong in my family. You have that power too.” Mutta teasereista ei tietenkään voi vetää varmoja johtopäätöksiä.
+ Reyn paljastuminen Luken tyttäreksi olisi voimakas toistuma originaalitrilogiasta
– tuntuu erikoiselta, että Luke, orpo itse, olisi tarkoituksella jättänyt tyttärensä Jakkulle
– jos Rey olisi yksinkertaisesti Luken tytär, tuntuu sekä tarinansisäisesti että dramaattisesti oudolta, että se jätetään sanomatta loppukohtausten aikana, kun asian luulisi paljastuvan tuolloin heti seuraavan episodin ensiminuuteilla
– Reyn paljastuminen Luken tyttäreksi olisi ehkä liiankin voimakas toistuma originaalitrilogiasta

Vaihtoehto 3: Rey on oikeasti ulkopuolinen orpo
+ Rey itse ei elokuvassa tiedä olevansa Luken, Leian eikä Hanin jälkeläinen
+ mikään elokuvassa ei varmuudella viittaa siihenkään, että kukaan meille puhuvista hahmoista (Han, Leia, Kylo tai C-3PO) tunnistaisi Reyn
+ Lor San Tekkan alkuperäinen suunnitelma – anna Poelle kartta, tuo Luke takaisin – ei tunnu sisältävän mitään tarvetta lähistöllä asuvan orvon puuttumiseen asiaan
+ mitä edellä sanottu lapsen hylkäämisen loogisuudesta: uskottavampaa olisi, että hylkääjä olisi joku muu kuin tuntemamme sankarit
– kaikki vihjeet päinvastaisesta

Lisäksi on vaihtoehto 4 eli musta hevonen: Rey voi olla sukua jollekin muulle tutulle. Huhuja jo varhain seuranneet muistavat, että ennen kuin The Force Awakensista tiedettiin juuri mitään, huhuttiin siinä olevan mukana Obi-Wanin lapsenlapsen. Edellä summatuista plussista ja miinuksista voi niin ikään summata vaihtoehdon, että Rey olisi Leian tytär, muttei Han Solon, eikä salakuljettajaparka tästä tyttärestä tietäisikään: tämä kun selittäisi Leian halauksen ja Hanin suhtautumisen. Tai kun kerran Greg Grunbergin hahmo Snap Wexley on Aftermath-kirjan Temmin Wexley aikuisena, voisi Rey ajallisesti olla Lost Stars -kirjan päähenkilöiden lapsi – ja silloin hän vieläpä olisi Jakkulle päätyvän kapinallislentäjän tytär.

Sekin on hyvin mahdollista, että Reyllä tosiaan on side Luken jedikouluun, vaikkei sukusidettä opettajaan: ehkäpä Rey oli kuin olikin lapsena paikalla koulun tuhon hetkellä, koska hänen äitinsä tai isänsä oli koulun oppilas ja siten Ren-ritarien uhri? Tämä osa spekulointia elää tai kuolee sen mukana, kuinka kauan jedikoulun tuhosta ja Luken katoamisesta on, ja luulisi, ettei aikajanan ajoitusasioita voida pitää salaisuutena kovin kauaa.

Moni spekulaattori on myös ehtinyt huomauttaa, että monet yllä teorioiden miinuksiksi kirjaamani kohdat nollautuvat, jos Reyn (tai hänen vanhempiensa!) muisti on pyyhitty. Tämä on kyllä totta – mutta juonenkäänteenä minusta ikävän laiska ratkaisu. Toivon siis, että Rey ei ihan oikeasti tiedä, kuka on. Siitä sen sijaan en mene takuuseen, että kukaan muukaan hahmo ei sitä tietäisi…

Niin, jos minun pitäisi sanoa kantani, uskon tällä hetkellä Luken tytär -vaihtoehtoon.

The Force Awakens: Spekulaatio saa jatkua

The Force Awakensin nähtyäni ymmärrän paremmin JJ Abramsin ja Disneyn halua pitää elokuvan elementtejä salaisuutena mahdollisimman pitkään. Kun edellisessä merkinnässä pohdin sitä, kuinka ”hyvä elokuva” episodi VII oli, nyt siirryn saagan tarinankerrontaan – joten jos lukijoissa sattuisi olemaan joku elokuvaa vielä näkemätön, varoitan: nyt spoilaa.

kylo

Kylo Ren (Adam Driver): hahmo, josta saimme eräitä ensimmäisiä vastauksia.

Niin, on ymmärrettävää, että JJ halusi pitää Luke Skywalkerin piilossa elokuvan trailereista, koska ainoa hänen kasvonsa näyttävä kuva olisi ollut elokuvan loppukohtaus. Ja on selvää, ettei Reyn sukunimeä paljastettu ennen elokuvaa, koska ei sitä paljastettu itse elokuvassakaan. Itse asiassa luettelo kysymyksistä, joita fani jää miettimään The Force Awakensin lopputekstien pyöriessä, on hämmästyttävän yhteneväinen niiden kysymysten kanssa, joita moni mietti jo ennen elokuvaa, vaikkei olisi pahasti huhuista spoilaantunutkaan. Esimerkiksi:

  • Miksi Luke on pysynyt piilossa vuosia, eikä ole yrittänyt pysäyttää Ensimmäistä ritarikuntaa ja Kylo Reniä? Mitä hän on tehnyt poissaolonsa vuosina?
  • Mikä oikeastaan on galaksin tila: kuinka voimakas on Tasavalta, kuinka voimakas Ensimmäinen ritarikunta? Jos jälkimmäinen käyttää lapsina kaapattuja sotilaita ja tappaa vääräuskoisia siviilejä, onko se pikemminkin tosielämän Isisin kaltainen, uskonnollisten fanaatikkojen kauhulla alueitaan hallitseva terrorijärjestö, eikä lainkaan Imperiumin kaltainen ”oikea valtio”? Ja jos näin, mikä itse asiassa on se usko, jota Ensimmäinen ritarikunta tunnustaa?
  • Kuka tai mikä on tuon Ensimmäisen ritarikunnan Itsevaltias Snoke? Nähdäkseni kaikki vaihtoehdot ovat yhä avoinna Darth Plagueisista ihmemaaoz-maiseen jättimäisellä kuvajaisella alaisiaan pelottelevaan nukkemestariin.
  • Ketkä ovat Reyn vanhemmat, ja miksi hänet on jätetty Jakkulle?
  • Mikä on lopulta ”Herääminen”, joka on elokuvan nimessä asti? Reykö, joka ei kuitenkaan ole Snoken repliikin vaiheessa vielä koskenutkaan Voimaan? Heräsikö jokin muukin kuin Lucasfilmin tuotantokoneisto?

Emme tiedä. Ja mikä vielä yllättävämpää: näiden jo ennen elokuvaa pohdittujen kysymysten oheen The Force Awakens liittää oikeastaan vain yhden uuden kysymyksen (lukuunottamatta ilmeisiä ”Mitä tapahtuu seuraavaksi?” ja ”Kuinka sen-ja-sen-hahmon kävi?”): Mitä tapahtui Luken jedikoulussa, ja kuinka Ben (Solo? Organa? Skywalker?) tuli Snoken viettelemäksi?

Tuon yhden suuren salaisuutensa The Force Awakens muuten paljasti mielestäni tyylikkäästi, alleviivaamatta sen paljastuksenomaisuutta. Näin, vaikka mahdollisuudet ”I am your father” -tyyppiseen paljastushetkeen olivat olemassa: vaikka monet meistä olettivat Kylo Renin olevan Solo, ”varmana tietona” tämä ei käsittääkseni vuotanut minnekään, enkä ainakaan minä muista missään törmänneeni Ben-nimeen. Itse asiassa paljastus oli siksi yllättävänkin smooth: olihan jo kauan sitten huhuraportteja siitä, että elokuva ”kiusaisi” mahdollisuudella Luke Skywalkerista pimeällä puolella, ja etukäteen ”Onko Luke Kylo?” -spekulaatio netin vähemmän spoilaantuneissa jengeissä kiersikin. Siksi en olisi yllättynyt, jos elokuva olisi ensin antanut joidenkin katsojien uskoa mahdollisuuteen, että naamion sisällä tosiaan olisi Luke – kunnes kypärä lähtisi päästä Reyn kuulustelukohtauksessa. En silti ole pahoillani, ettei näin: myöhemmillä katsomiskerroilla tällaiset hämäykset tuntuvat aina vaivaannuttavilta.

rey-gun

Rey (Daisy Ridley): hahmo, jonka koin jo oppivani tuntemaan, mutta jonka historia kiinnostaa siksi yhä enemmän.

Se spekulaatio on nyt joka tapauksessa ulkona, mutta monet muut saavat jatkua, koska The Force Awakens käytti (ilkeästi kärjistäen) niin suuren osan ajastaan ikään kuin toteamaan sen saman, minkä trailerit ja etukäteishaastattelutkin. Tällä en tarkoita, että markkinointi olisi pilannut elokuvan, kuten en tarkoita sitäkään, ettäkö pitäisin lopputulosta huonona, vaan nimenomaan tätä minun ja monien muiden harrastusta spekuloida suuren saagan suurta tarinaa. Tämän blogin oheen perustamassani, yllättäen pirteästi tähän päivään asti jatkuneessa chat-keskustelussakin on pääosin pohdittu näitä ihan samoja juttuja, joita tosiaan useimpia pohdittiin jo ennen elokuvaa: Reytä, Snokea ja Lukea. Oletan, että monet näistä pohdinnoista elävät tästä episodiin VIII asti.

The Force Awakensissa on siten jonkin verran samaa vikaa kuin Pimeässä uhassa (kauhistus!): se on ennen kaikkea johdatus uuteen aikakauteen. Uutuus tuskin jää Pimeän uhan tavoin irralliseksi seuraajistaan – päinvastoin, episodi VIII voi jopa alkaa VII:n loppukohtauksesta, vaikka todennäköisemmin ei – mutta uuden trilogian kokonaisuuden näkökulmasta The Force Awakens tuo vasta päähenkilöt yhteen ja törmäyttää heidät ensimmäisen kerran pahan Kylo Renin kanssa. Loppukuva Luken ja Reyn kohtaamisesta toimii cliffhangerina, mutta samalla se ärsyttää juuri siksi, että se tuntuu kohdalta, josta uusi tarina kunnolla vasta alkaa.

Elokuvaa katsoessa tämä ei ole ongelma, koska The Force Awakens etenee niin kertakaikkisen sujuvasti, ja koska sekä katsojalla on niin mukavaa sekä uusien että vanhojen hahmojen parissa. Narratologian termein: The Force Awakensin tarina (se, mitä siinä tapahtuu) on aika köykäinen ja sitä paitsi lähes toisinto New Hopesta, mutta elokuvaa katsoessa se ei haittaa, koska sen juoni (se, miten tapahtumat seuraavat toisiaan ja miten tarina kerrotaan) toimii hyvin.

Mutta katsoessa The Force Awakensia seitsemäntenä osana pitkää sarjaa, tarinan heppoisuus onkin toisenlainen ongelma. Kirjoitinkin jo edellisessä merkinnässä siitä, että The Force Awakensista saattaa vielä tulla elokuva, josta fanit pitävät vähemmän kuin ei-fanit. Voin melkein jo kuvitella, kuinka kotisohvan tulevissa maratoneissa harmitellaan eräitä The Force Awakensin yksityiskohtia samaan tapaan kuin prequelien tyhmyyksiä. Se, että vastarintaliike ei muka kykene tulkitsemaan galaktisen kartan palaa ilman koko galaktista karttaa, tai se, että R2-D2 herää sopivasti elokuvan lopussa tuon loppupalan antamaan, ei ole kovin paljon fiksumpaa kirjoittamista kuin George Lucasin kömpelö ratkaisu saada nuori Anakin auttamaan jedejä antamalla ymmärtää, että huumekartellien ja salakuljettajien suosimalla Tatooinella yhdellekään rahanvaihtajalle eivät kelpaisi tasavallan rahayksiköt.

Osa näistä ongelmista johtuu JJ Abramsin yleispiirteestä elokuvantekijänä: mieluummin siistejä juttuja tapahtuu kuin järjen annettaisiin estää siistien juttujen tapahtuminen. Mutta osa voi johtua ikävämmin nimenomaan Lucasin vahvasta varjosta, prequelmaisuuden sairaalloisesta välttelystä. Siihen piikkiin panen esimerkiksi sen, että The Force Awakens tosiaan hämmentävästi jättää kertomatta, miten galaksissa oikeastaan isommin menee:  onko esimerkiksi superasettaan lataava Ensimmäinen ritarikunta niskan päällä kuten Imperiumi originaalitrilogiassa oli, vai onko se pikemminkin armeijaksi järjestäytynyt terroristiryhmä.

On hienovarainen linja, selitetäänkö kuviteltua maailmaa liikaa, liian vähän vai juuri sopivasti. Paljon yleisempi synti on selittää liikaa. The Force Awakens selittää sitä minusta hieman liian vähän. Ei siihen paljon olisi tarvittu: muutamat repliikit lisää ekspositiota esimerkiksi Han Solon, Leian tai Maz Kanatan suuhun, ja elokuva olisi asettunut paremmin suureen kuvaan siitä, mitä tapahtui kapinaliitolle ja Imperiumille sen jälkeen kun Endorissa juhlittiin. Mutta prequeleja syytettiin liiasta politiikasta, ja episodi VII:ää tehdessä oli selvästi päätetty väistää kaikkea, mistä prequeleja syytettiin.

Samalla mieleni tekee sanoa, että yksi prequelien perusteella vältelty asia saattoi olla suvantokohdatkin: episodit I-III kun jämähtelevät usein paikalleen, ja The Force Awakens todellakaan ei. Huomaan toivovani, että luvassa olisi vielä bluraylle myös leikkaus, johon todennäköisesti kuvattuja hengityshetkiä olisi palautettu – elokuvasta oli pudotettu pois jopa huhuraporttien perusteella eniten odottamani kohtaus, jossa Kylo Ren käy tyhjässä Millennium Falconissa ja istahtaa vielä kerran isänsä tuoliin. Mitään massiivista special editionia en kaipaa: viisikin minuuttia lisää ilmaa sinne tänne ripoteltuna voisi tehdä ihmeitä.

leia

Leia Organa (Carrie Fisher): hahmo, jonka olisin suonut puhuvan elokuvassa enemmänkin.

Jälleen mieleni tekee tarkentaa, että tämä ei tarkoita, ettenkö olisi pitänyt näkemästäni. Kyllä pidin (molemmilla tähänastisilla kerroilla). Pikemminkin tämä tarkoittaa sitä, että The Force Awakens asettuu Star Wars -jatkumoon siinäkin, että se ei suinkaan ole elokuva, josta fanit eivät löytäisi kritisoitavaa – ja että se, kaikkien edeltäjiensä tavoin, jättää avoimia kysymyksiä sekä juonestaan että siitä, millainen elokuva olisi vaihtoehtoisesti voinut olla.

Pohjimmiltaan esimerkiksi minä haluankin Star Warsini juuri sellaisina.

The Force Awakens: Kohti parempaa maailmaa

Ovat ne varmasti olleet makoisat kahvit, jotka JJ Abrams ja Lawrence Kasdan ovat juoneet, kun The Force Awakensin aloituslauseen ovat keksineet: ”This will begin to make things right”.

Ihanan vaatimaton julistus elokuvalta, joka mukailee originaalitrilogiaa ja välttelee kaikkea prequeleissa nähtyä niin pitkälle, että sitä voi melkein kutsua laskelmoinniksi. Toisaalta repliikki sopii melkein tiivistetyksi elokuva-arvioksi: nyt kaksi kertaa seitsemännen Star Wars -episodin nähtyäni toivon, että se ei jää trilogiansa parhaaksi elokuvaksi – mutta että se trilogia kyllä saa oikein hyvän startin.

Kuten arvaatte, minulla on aika paljon sanottavaa, eikä siihen yksi postaus riitäkään. Kirjoitin reilun parintuhannen merkin arvion jo eilen kahden näytökseni välissä, enkä ole pahasti eri mieltä itseni kanssa nyt morning afterinäkään. Tässä kirjoituksessa yritän kuitenkin mennä pitemmälle siihen, kuinka onnistunut The Force Awakens onkaan elokuvana – ja toisaalta Star Wars -elokuvana, mikä on vähän eri asia. Jätän varsinaiset saagan juonipohdinnat seuraavaan postaukseen, mutta toki tämäkin kirjoitus ansaitsee varoituksen: Tämä kirjoitus spoilaa, ellet ole nähnyt elokuvaa. Ja jos et ole nähnyt, miksi luet tällä hetkellä tätä blogia etkä katso elokuvaa?

newtfaimage1

Autiomaaplaneettojen piti olla niin nähtyjä, mutta kyllä minä vaan mielelläni lähtisin Jakkun hylättyjä sotakoneita tutkiskelemaan! Hyviä paikkoja geokätköille.

Yksi toisen päivän pääajatuksistani oli, että niin voittopuolisen positiivisesti kuin The Force Awakens onkin nyt vastaanotettu, se saattaa vielä osoittautua sarjan ensimmäiseksi elokuvaksi, josta ei-fanit pitävät faneja enemmän.

Tarkoitan tällä sitä, että The Force Awakens on niin onnistunut viihde-elokuva, että on vaikea kuvitella, että kukaan sen kertaalleen katsova inhoaisi näkemäänsä. Oletan, että suurenkin yleisön arviot tulevat ulottumaan ihankivasta aivanmahtavaan, kun kerran prequel-vihansa tarkkaan tuntevien fanien ja kriitikoidenkin ensimielipiteet ovat painottuneet tämän asteikon yläpäähän. Mutta kun aika kuluu ja me fanit katsomme The Force Awakensin viidettä tai viidettäkymmenettä kertaa, elokuvan puutteista ja vioista voi vielä tulla sille isompia rasitteita kuin ensikatsomalla tuntuukaan. Tämä on tietysti ymmärrettävääkin (kuten tohtori Ian Malcolm eräässä aivan toisessa scifiseikkailusarjassa aikanaan opetti: ”Details emerge more clearly as the fractal curve is redrawn. Inevitably, underlying instabilities begin to appear.”), ja oli totta myös prequelien kohdalla: ei Pimeää uhkaakaan ensi-illan jälkeen nykyiseen tapaan vihattu.

The Force Awakensille voi käydä näin, koska se – päinvastoin kuin Pimeä uhka – ei juuri pysähdy haukkomaan henkeä. Episodi VII on niin keskeytymätön vuoristorata, että sen kyydissä ei ehdi tulla tylsää, mutta vuoristoratoja ei välttämättä ole tarkoitettu ajeltavaksi lukuisia kertoja. Jo toisella katsomiskerralla saattaa tulla huomanneeksi, että The Force Awakensissa on monta melkein pimeäuhkamaista (!) heppoista juonenkäännettä, jotka vain peittyvät elokuvan viihteelliseen sujuvuuteen. Aion tosiaan palata juoneen myöhemmässä blogimerkinnässä, mutta todettakoon, että tarkoitan nyt esimerkiksi sitä, onko galaktisen kartan etsinnässä Luken löytämisen avaimena oikeastaan mitään järkeä.

Tätä saa, kun tilaa ohjaajaksi JJ Abramsin, jonka kaikki pitkät elokuvat ovat juuri tällaisia vauhtihirmuja, joiden juonelliset ongelmakohdat ratkaistaan liian usein sattumankaupalla. Yrittäkääpä vain miettiä, millaisen ajan sisällä The Force Awakens tapahtuu. Alussa kuluu puolitoista päivää seesteisesti Reyn mukana, mutta markkinapaikalta Reyn ja Leian halaukseen vaikutetaan menevän samoilla silmillä. Niin, ja kun nyt vauhdista puhutaan, vastatkaapa myös tähän: Koetteko nähneenne sellaisen vuorokauden pikaseikkailun, joka perustelee paikkansa kaanonin seitsemäntenä episodina olemalla tärkein vuorokausi Skywalkerien sukusaagassa sitten Jedin paluun?

Vauhdin kätkemien juoniheppouksien lisäksi asia, jonka epäilen alkavan jossain vaiheessa ärsyttää kovan luokan Star Wars -hupsuja enemmän kuin satunnaista katsojaa, on The Force Awakensin samankaltaisuus A New Hopen kanssa. Kaikki haluavat saada käsiinsä tärkeän droidin, joka päätyy autiomaaplaneetalla orvon käsiin, joka pakenee Millennium Falconilla uuden isähahmon seurassa, jotta voidaan voittaa kokonaisia planeettoja tuhoava superase… Mikään näistä ei olisi ongelma yksinään, eikä moni olisi yhdessäkään (onhan teemojen toistuminen ja tarinoiden syklisyys ilman muuta kaikkia satuja ja myyttejä kierrättävän Star Warsin ytimessä!), mutta yhdessä ne tekevät The Force Awakensista melkein remaken. Tämäkin kelpaa varmasti katsojille, jotka inhosivat prequelien poliittisia ja romanttisia juoniosia ja kaipasivat nimenomaan originaalitrilogian menoa, mutta itse koen, että parhaassa mahdollisessa maailmassa originaalitrilogian kaltaisuuden ei olisi pitänyt tarkoittaa sen tapahtumien kopiointia. (Jos minun pitäisi nimetä elementeistä ikävin, osoittaisin Starkilleriä eli ”kolmatta Kuolemantähteä”: Jos pahisten uhka olisi toisenlainen, olisi muu toisteisuus helpompi sulattaa.)

starkiller

Nürnbergin puoluekokous ei pettänyt odotuksia elokuvassakaan, mutta Starkiller-tukikohdan superaseesta en sano ihan samaa.

Mutta tällä en tarkoita sanoa, että olisin pitänyt The Force Awakensia huonompana toisella katsomiskerralla. Itse asiassa nautin siitä enemmän: kun en enää jännittänyt seuraavaa enkä katsonut analysoiden näkemääni verrattuna odottamaani, saatoin heittäytyä seikkailun vietäväksi. Ja sehän vie: aivan erinomaisesti, sitä paitsi. Niin hyvin, että elokuvan ongelmilta on kyllä oikein helppoa sulkea silmänsä.

Kiitos tästä kuuluu Abramsin ja Kasdanin lisäksi erityisesti näyttelijöille ja siis elokuvan hahmoille. Jos juoni onkin versiointi vanhasta, ovat Rey, Finn ja Kylo Ren todellakin jotain aivan uutta. Pidin suunnattomasti kaikista kolmesta, eikä minulla mitään Poe Dameroniakaan vastaan ollut – tämä vain jäi pääkolmikkoa vaatimattomammaksi hahmoksi. (Itse asiassa neljäs kantava hahmo oli BB-8, mikä ei toki pitäisi yllätys ollakaan – kantavathan Artoo ja Threepiokin A New Hopea hyvin pitkään jopa kaksin.)

Daisy Ridley oli aivan ilmiömäinen, ja on ilmiselvää, että hän sekä kantaa tämän trilogian erinomaisesti että nousee tähdeksi muutenkin. Rey on hahmonakin elokuvan kiinnostavin sankari: suuri surullinen yksinäinen, joka kuitenkin taistelee viimeiseen asti vastaan mahdollisuutta löytää uusi perhe elokuvan muiden hahmojen parista. John Boyegan hahmo on paljon trailerien välittämää kuvaa sujuvampi yhdistelmä komediaa ja tragediaa. Näyttelijöiden välinen, kaikissa haastatteluissa näkyvä aito ystävyys ja kemia on tallentunut valkokankaalle täydellisesti, ja niin paljon kuin monet muut Harrison Fordia kehuvatkin (ja miksipä eivät), minä nautin nuorten sankarien välisistä kohtauksista niin, että Han Solon tuominen mukaan kuvaan niinkin pian oli melkein harmi.

Silti Finn ja Reykin kalpenevat elokuvan ytimen, suunnattoman kiehtovan Kylo Renin rinnalla. Miten taitavaa elokuvallista hahmonrakentamista onkaan, että samassa elokuvassa sama tyyppi on vuorohetkin äärimmäisen paha, huvittavan koominen (raivonpurkaukset) ja katsojan sympatian kohde! Adam Driver on roolissa oikein hyvä, mutta tässä suurempi kiitos kuuluu ilman muuta käsikirjoitukselle. Minulle uusi trilogia näyttäytyy tällä hetkellä Reyn ja Kylo Renin kaksoistarinana (mutta ei kai nyt sentään kaksostarinana?).

reykylo

Tämä taisi olla ainoa kuva, jossa uuden trilogian ydinvastaparit kohtasivat trailereissa? Elokuvassahan niitä oli useampiakin, mikä todistaa, että ihan kaikki ei ollut tv-spoteissa.

Olin jo kirjoittamassa jotain pienempien roolien hahmoistakin, mutta se pohdinta taitaa olla parempi jättää juonen käsittelyn puolelle. Tämä sen sijaan on vielä sopivaa sanoa tässä: ajattelematta sitä, kuinka The Force Awakens seuraa originaalitrilogiassa nähtyä (ja tietysti osittain juuri siksi), se on aivan ensiluokkaisen onnistunut ”Star Wars -elokuva”.

Se kuljettaa katsojansa mielikuvituksellisiin maailmoihin: tällä kertaa ilmastollisesti ja geologisesti tuttuihin, mutta toiseuden kulttuureiltaan kiehtoviin. Tälläkin kertaa mukana on monta lokaatiota, joita katsojana haluaisin tutkia tarkemminkin.
Se on täynnä kiehtovia hahmoja, joiden kaukaiseen galaksiin sijoitetut elämäntilanteet ovat kuitenkin kovin samastuttavia ongelmineen ja toivon mahdollisuuksineen. Tällä kertaa niitä on heti trilogian avausosasta alkaen tarjolla myös tarinan pahikselle.
Se on sujuva yhdistelmä seikkailua, toimintaa, draamaa ja komediaa. Niin paljon kuin prequelien hahmoja parjataankin, ne epäonnistuivat vielä pahemmin katsojan naurattamisessa, kun taas The Force Awakensia katsoessaan saa nauraa sekä hahmoille että hahmojen kanssa (molemmissa eilisissä näytöksissäni suurimmat naurut saivat BB-8:n sytkäri ja C-3PO:n ensiesiintyminen).
Se tuntuu luontevalta jatkolta sille, mikä on nähty edeltävissä episodeissa, ja perustelee siten järjestysnumeronsa.
Ja se koskettaa.

Ei epäilystä: Voima on herännyt. Mutta kunhan pääsen siihen juonipuoleen, voinkin aloittaa kysymällä, mitä se tarkoittaa…

Suomi-Twitter The Force Awakensista: ”Paruin rakkaudesta”

Suomen Twitterissä näkyi The Force Awakensin vastaanoton koko kirjo: ”kaikkien aikojen parhan Star Wars -leffan” hehkutuksesta ”aikuisten ihmisten menninkäisleikin” ihmettelyyn. Tässä poimintoja.

(Häpeilemättä spoilaavaa elokuvan nähneiden välistä keskustelua sen sijaan käytiin täällä.)

Ennen:

Jälkeen:

Suomi tähtikartalla:

Vääräuskoisten vuoro:

Voima on herännyt

Se on nähty.

Kuten luvattua, ei juonispoilereita minulta täällä tänään. Blogin virallisessa chatissa niitä jo kyllä puitiin.

Ensimmäisen katsomiskerran objektiivinen elokuvakriitikkoarvosteluni:
Oikein sujuva viihteellinen vuoristorata, joka tuntuu koko ajan Star Warsilta, mutta mukailee vähän liikaa edeltäjiään.

Ensimmäisen katsomiskerran uskovaisten kuorolle saarnaava arvosteluni:
Sarjan isossa kuvassa tässä on itse asiassa samaa vikaa kuin kammotussa Pimeässä uhassa: enemmänkin johdatus uuteen kuin trilogian tarinallinen ensimmäinen kolmasosa. No, eihän se olisi Star Wars eikä mikään, ellei siitä riittäisi jossiteltavaa.

Ensimmäisen katsomiskerran vähän liiankin totuudenmukaiset bloginpitäjän fiilikseni:
Ai, tuo repliikki tulikin noin. Ja kas, tuollainen kuva tähän väliin! Hah, ne puhuikin tuollaisia. Hei, luinhan mä tästäkin silloin joskus yhden huhun!

Ensimmäisen katsomiskerran alitajuntaiset fiilikseni:
Voi että! Jes! Hiton siisti! Toi, ja toikin! Kylmät väreet!

rey-finn-falcon-10-biggest-force-awakens-mysteries

Esimerkiksi tämä kohta on elokuvassakin todella hieno. Eihän tämä ollut spoileri?

Nyt lopetan, koska lupasin olla spoilaamatta. Oikeita elokuva-arvioita on jo netissä, suomalaisiakin, ja yhden saatan vielä kirjoittaa itsekin. Illalla kohdallani toinen näytös, huomenna täälläkin tarkemmat analyysit, kunhan kerkiää.

Ekoja kertoja

Kun näin Tähtien sodan ensimmäistä kertaa, olin 11-vuotias. Isä oli nauhoittanut leffan telkkarista 1980-luvun puolella, mutta minä katsoin sen tuolta nauhalta vasta monta vuotta myöhemmin, eikä jatko-osia ollut katsottavissani. Yllättävää kyllä, minulla ei ole mitään muistikuvaa ihan ensimmäisen kerran fiiliksistä. Elokuvaharrastukseni käynnistyi toden teolla ylipäätään vasta pari vuotta myöhemmin. Pidin toki, mutten hullaantunut. Vielä.

muistikuva1

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 1: Valkoiset sotilaat hyökkäävät valkoiseen käytävään mustan hahmon johtamina.

Kun näin Imperiumin vastaiskun ensimmäistä kertaa, olin 12-vuotias. Niin sanotut ”viimeistä kertaa saatavilla” -vhs:t olivat juuri tulleet kauppoihin (muistan nähneeni niiden videokannet ennen itse elokuvia), mutta niiden sijaan näin Imperiumin ja Jedin niiden ensimmäisestä Suomen televisioesityksestä (joka siis todella oli vasta vuonna 1996!). Mutta niin tutkan alapuolella kuin Star Wars tuossa maailman ajassa Suomessa olikin, olin kuin olinkin katsoessani spoilaantunut ”I am your father” -twististä. Lähde oli Suomen Mad -lehti ja spoilaantumisen hetki vain vähän ennen elokuvaa, ja muistan ajatelleeni spoileriin törmätessäni, että olisikohan muka tosiaan noin. Katsoessa sitten selvisi, että olihan se. Niin tyhmää, mutta niin enteellistä.

muistikuva2

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 2: vhs-kansi, josta ihmettelin, miten räjähtänyt Kuolemantähti on löytynyt noinkin isona palasena.

Kun näin Jedin paluun ensimmäisen kerran, oli Imperiumin vastaiskun ensinäkemisestä kulunut kohdallani vain noin viikko. Tässä sumassa se siis kohdallani tapahtui: innostuminen, faniutuminen, hurahtaminen. Yhdistelmä Imperiumin kiehtovaa synkkyyttä ja Jedin hurjaa lopputaistelua sai juuri tämän elokuvatrilogian nousemaan nuorissa silmissäni muiden yläpuolelle. Silti, pohjimmiltaan, tämä oli varmasti vasta alku sille tielle, jossa nimenomaan Star Warsista tuli itselleni se kaiken vertailun ulkopuolella oleva kulttuuriteos, jonka episodeja en oikeastaan ajattelekaan elokuvina siinä missä muita, suuriakin suosikkejani. Enemmän kuin elokuvat olivat draamallisina ja juonellisina teoksina, tähän vaikutti Star Warsin kuviteltu fantasiamaailma, ”kaukainen galaksi kauan sitten”, johon aloin noiden kahden elokuvan ensinäkemisen jälkeen uppoutua.

Kun näin special editionit ensimmäisen kerran, näin ensimmäisen kerran Star Warsia valkokankaalta. Olin 13-vuotias, eikä se ensi-ilta ollut. Itse asiassa en edes käynyt katsomassa elokuvateatterissa Imperiumin vastaiskua, koska muutaman viikon väliajat elokuvien ensi-iltojen kanssa tuntuivat tuolloin ajalta, jolloin – ajatelkaa! – en voinut sentään vaatia vanhempia viemään minua (ja tässä vaiheessa myös perheen toista hurahtanutta, siskoani) elokuviin asti. Elokuvateatterikokemus oli joka tapauksessa mahtava, ja olin aivan pähkinöinä special editioneista – tunne, joka ei ole kestänyt näihin päiviin. Tässä vaiheessa olin muutenkin lopullisesti ottanut Star Warsin maailman omakseni. Special editionien aikaan vietin siellä aivan konkreettisesti aikaa muun muassa Dark Forcesia ja TIE Fighteria pelaamalla, ja samoihin aikoihin julkaistiin suomeksi myös ensimmäinen expanded universe -romaani, Imperiumin perillinen. Melko pian Shadows of the Empire oli, jos nyt ei aivan ensimmäinen, niin yksi ensimmäisistä englanniksi lukemistani kirjoista.

muistikuva3

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 3: Dark Forces ja muut ensimmäiset pelit, jotka päästivät tutkimaan kaukaista galaksia itse.

Kun näin Pimeän uhan ensimmäistä kertaa, olin 16-vuotias. Vaikka toki elettiin jo internetin aikaa, ja minäkin olin siirtänyt disketeillä koululla imuroimani trailerin Quicktime-tiedoston kotikoneelleni, en voi sanoa tienneeni elokuvasta kovin paljon ennen sen ensi-iltaa. Keräsin kotimaisista lehdistä leikkeitä elokuvaa käsittelevistä jutuista, mutta spoilereita tuskin vielä luin. Edellisenä kesänä (Pimeä uhkahan sai vielä Suomen ensi-iltansa vasta muutamaa kuukautta Yhdysvaltojen jälkeen, mikä sekin tuntuu uskomattomalta nyt) Irlannin perhematkalta ostettu Empire-lehden erikoisnumeron olin tosin lukenut moneen kertaan kannesta kanteen, ja olikohan se sitten ollut edellinen kevät, jolloin tein koulussa oman kotisivun tekemisen harjoituksena pienen sivun siitä vähästä, mitä Pimeästä uhasta tiesin. Mutta Pimeän uhan kyllä näin ensi-illassa – enkä aluksi pitänyt yhtään elokuvan ympärille vähitellen nousevasta kritiikin määrästä. Vaikka vuosien kuluessa en säilyttänytkään ensituntuman positiivisuuttani, en anna periksi siitä, että Pimeä uhka tosiaan onnistui laajentamaan maailmaansa kuten pitikin: tuomaan Star Warsin tarinat galaksin perähikiäplaneetoilta galaksin keskukseen – ja tuomaan liitännäistuotteet aivan uudelle tasolle. Pimeän uhan myötähän Suomessakin alettiin muun muassa taas julkaista SW-sarjakuvia.

muistikuva4

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 4: Kenties kaikkien aikojen teaser poster.

Kun näin Kloonien hyökkäyksen ensimmäisen kerran, olin 18-vuotias ja osa suomalaista Star Wars -yhteisöä. On täysin merkityksetöntä, että pidän nyt kakkosepisodia sarjan heikoimpana lenkkinä: ilmestyessään se oli minulle jo jälkiruoka sille, mikä kaikki sitä oli edeltänyt. Olin kirjoittanut ensimmäistä kertaa nimimerkillä Starlight Intruder Star Wars -sarjakuvalehden yleisönosastolle jo Pimeän uhan aikaan. Dark Empiresta pihistetty nimimerkki lyheni nopeasti Starlightyksi (ja myöhemmin vielä irc-ystävälliseen muotoon Starl), ja päätyi käyttööni ensin yleisillä suomalaisilla leffafoorumeilla, mutta ennen kaikkea syksyllä 2001 Suomen Star Wars Fanien keskustelufoorumilla. Se puolestaan sai myöhemmin nimen Pilvikaupunki, joka viattomassa mielessäni tuntui täydellisen kuvaavalta nimeltä nimenomaan verkossa sijaitsevalle SW-yhteisölle: tämähän oli vielä aikaa, jolloin nykyinen some eli kaikkien yhteisöjen sulautuminen samojen feispuukkien ja twitterien kuorien sisään oli vasta tulossa. Seuraavien noin viiden vuoden aikana tuo foorumi kasvoi aidoksi yhteisöksi, josta edelleen versoi niin sanotun oikean elämän ihmissuhteita. Kloonien hyökkäys oli ensimmäinen Star Wars -elokuva, jota aktiivisesti ja tiiviisti odotin, jonka spoilereita luin netistä, jonka mahdollisia käänteitä spekuloin lakkaamatta juosten atk-luokkaan jokaisella lukion välitunneilla ja jonka odotuksen äärellä puin päälle yhdessä teetetyn tiimipaidan (siinä oli yhden foorumilaisen piirros trailerikuvan Slave 1:stä tulittamassa asteroidien keskeltä kohti katsojaa ja Pimeän uhan vihaajille osoitettu Vader-lainaus ”I find your lack of faith disturbing”). Tietysti Kloonien hyökkäys katsottiin ensi-illassa ja tuon saman porukan seurassa – ja olin täysin vakuuttunut, että meillä oli ollut mittaamattomasti hauskempaa kuin heillä, jotka olivat pysytelleet poissa keskusteluista spoilerien pelossa.

muistikuva5

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 5: Dark Empire, yksi kovimmista SW-sarjakuvista, ja minulle nimenomaan visuaalisesti se kaikkein kovin.

Kun näin Sithin koston ensimmäistä kertaa, olin 21-vuotias ja kertaalleen jo lähes luovuttanut. Prequel-trilogian päätösepisodin edellä netin spoileripeli ja suomalaisenkin SW-yhteisön spekulaatiorinki oli tiivistynyt, mutta minulla oli ollut hetki, jolloin uskoin vakaasti viimeiseksi oletetun SW-elokuvan olevan kahta edellistäkin huonompi. Jossain vaiheessa ennen ensi-iltaa onnistuin kuitenkin pääsemään irti inhostani kenraali Karmivaa tai ”elokuva on 95-prosenttisesti valomiekkailua!” -ennakkositaattia kohtaan, ja otin kolmannen osan vastaan lopulta uudelleen innostuneena. Olen taatusti katsonut Pimeän uhan monta, monta kertaa useammin kuin Sithin koston, mutta kyllä se kaiken verrattain kunnialla lopetti, tuntui silloin – ja tuntuu itse asiassa yhä. Sillä loppuhan sen, tosiaan, piti olla.

muistikuva6

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 6: Absurdit ja isottelevat AT-AT:t. Minulla on tämä kuva Celebration Europesta ostamanani vedoksena seinälläni.

Kun näin The Clone Wars -animaatioelokuvan ensimmäistä kertaa…niin, en haluaisi edes kirjoittaa tätä, mutta kyllähän se tosiaan esitettiin Suomessakin elokuvateatterissa. Olin 25-vuotias graduaan viimeistelevä toimittaja ja vakaasti sitä mieltä, että jos Star Wars on nyt tätä, ei se enää ole minulle. Sinänsä viehätykseni juuri tämän elokuvasarjan maailmaa ja siihen liitettävää suurta tarinaperhettä kohtaan ei ollut hävinnyt minnekään, mutta inhosin sitä elokuvantekelettä, jonka jouduin tämän franchisen otsikon alla katsomaan, enkä edes halunnut nähdä sitä seurannutta tv-sarjaa. Seuraavien neljän vuoden aikana suhteeni Star Warsiin etääntyi viileäksi sitä mukaa kun liikkeessä oleva saagakin tavallaan hiipui – olin hypännyt expanded universenkin kyydistä jo aiemmin, ”alkuperäisen saagan” vaihduttua New Jedi Order -kirjoihin.

Mutta sitten koitti lokakuun loppu vuonna 2012. Uutinen tavoitti minut töissä hetkellä, jolloin lehti oli juuri mennyt kiinni. Päivän myöhässä kirjoitin toki ensimmäiset fiilikseni Savon Sanomien lukijoille, mutta seuraavien kahden kuukauden kuluessa niitä fiiliksiä alkoi kasautua aikalailla enemmänkin. Jossain vaiheessa tajusin, että koska yhtäältä suomalaisella Star Wars -yhteisöllä ei enää ollut kotia, ja toisaalta koska jokainen minua kutkuttava SW-uutinen ei ylittäisi maakuntalehden uutiskynnystä, minun olisi itse asiassa pitänyt perustaa tämä blogi heti Disney-Lucasfilm -kauppojen ratkettua. Tein sen reilut helmikuussa 2013, sillä kuten kirjoitin ensimmäisessä merkinnässä: oli selvää, että minun Star Wars -suhteeni ei ollut ohi.

muistikuva7

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 7: Ensimmäinen kuvamme uudesta trilogiasta. Hymyilytti katsoessa kovin.

Kuluneet kolme vuotta olen seurannut tämän sarjan kehittymistä tiiviimmin kuin koskaan. Miksikäs en olisi seurannut – onhan se saagakin elänyt todennäköisesti kiehtovinta kauttaan. Kyse ei ole varsinaisesti edes siitä, ovatko uudet elokuvat vanhojen tasoisia vai eivät, vaan yksinkertaisesti siitä, että vain kolme vuotta sitten aivan kaikki oli auki – ja nyt, ensimmäisen uuden elokuvan ollessa todistettavasti valmis ja lukittu, ei enää ole. Vaikka Star Wars -elokuvien tuotanto tästä vain kiihtyy, eikä minulla ole mitään aikomusta lopettaa pysyttelemistä mukana, yhtä hurjaa aikaa tämä sarja ei todennäköisesti koskaan enää koe.

Kiitän kauniisti kaikkia blogin lukijoita, samoin kuin ja aivan erityisesti myös kaikkia teitä, jotka olette kulkeneet vuosien aikana kanssani kaukaisen galaksin harharetkillä. Näen The Force Awakensin ensimmäistä kertaa kahdentoista tunnin kuluttua, ja toivon tietysti sen olevan mahtava elokuva, mutta ei se oikeastaan ole tässä ennenkään ollut tärkeintä.

Toisaalla julkaistua: Kolme vuotta katsomossa

Tämä kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa viime sunnuntaina 13.12.2015:

essee

Kolme vuotta katsomossa

Star Wars: The Force Awakens on niin odotettu elokuva, että jotkut haluavat tietää siitä kaiken. Esimerkiksi minä.

Essee
Aki Jörgensen

Toivon yllättyväni, kun ensi keskiviikkona viimein näen seitsemännen Star Wars -elokuvan The Force Awakensin. Haluaisin nähdä jotain, joka on samalla odottamatonta että kaiken odottamisen arvoista.

Kaikkein parhaassa tapauksessa jokin yllättää minut täysin. Onhan kyseessä elokuvasarja, jonka toinen osa vuonna 1980 sisälsi elokuvahistorian muistettavimpiin kuuluvan juonenkäänteen: ”I am your father.”

Mutta en usko, että juuri minun altani vedetään ainakaan kovin isoa mattoa – vaikka jonkun muun alta samassa katsomossa vedettäisiinkin. Olen seurannut The Force Awakensin valmistumista ja elokuvan ympärillä liikkuvia huhuja kolmen vuoden ajan niin tiiviisti, että epäilen, voiko elokuvasta tietää enemmän sitä näkemättä.

 

Mikä ajaa ihmisen lukemaan kuukaudesta toiseen epämääräisiä huhuja tekeillä olevasta kulttuurituotteesta? Spekuloimaan loputtomiin fiktiivisen tarinan mahdollisilla ja mahdottomilla käänteillä? Perustamaan blogin näitä pohdintoja varten?

Ensimmäinen osa vastaustani on fanius. Ei riitä, että vain pitää jostakin: on oltava hurahtanut. Tavallinen katsoja tykkää tai ei tykkää näkemästään, mutta fani rakastaa teosta virheineenkin.

Star Wars – elokuvasarja, jonka kuudesta tähänastisesta osasta vähintään kolmessa on vakavia draamallisia ongelmia – on tästä erityisen hyvä esimerkki. Tähtien sota ei voisi olla maailman isoin elokuvafranchise, ellei se olisi faniensa lisäksi lukemattomille katsojille ”ihan kiva”.

Faneista taas moni rakastaa sarjaa niin paljon, että saattaa vihata jokaista George Lucasin vuosina 1999-2005 valmistunutta prequel-trilogian osaa, vaikka katsoo niitäkin toistuvasti, toivoen sarjalle kerta kerran jälkeen parasta.

 

Mutta ei fanius sinänsä edellytä pakkomielteistä ennakkouppoutumista tuleviin teoksiin. The Force Awakensin ensi-illan lähestyessä osa faneista on alkanut vältellä filmin mainosvideoitakin, koska heidän mielestään ne paljastavat liikaa juonesta.

Moni haluaa nähdä uuden Star Warsin puhtain silmin: tietämättä, onko edessä ”I am your father” -tason twist vai ei. Se, että toiset janoavat paljastuksia toisensa jälkeen, on heistä vaikea ymmärtää. Eikö elokuva mene silloin, populaarikulttuurin juonipaljastusta tarkoittavan spoileri-sanan suoran käännöksen mukaisesti, pilalle?

 

Niin, kyllähän se monella tavalla meneekin.

Tottakai minäkin rakastan sitä tunnetta, kun elokuva, kirja tai tv-sarja tekee vatsan pohjaa vääntävän täyskiepin. En olisi halunnut tietää Laura Palmerin murhaajaa ennen kuin katsoin Twin Peaksin, enkä Fight Clubin loppupuolen käännettä elokuvan alkaessa.

Mutta sitten ovat vastaväitteet. Fight Clubin kaltaiset tarinat, joissa juonenkäänteen tietäminen todella vie katsojalta jotain olennaista kokemuksesta, ovat todella harvassa. Jos ensimmäistä Star Warsia katsoessaan tietäisi etukäteen, että kapinalliset onnistuvat tuhoamaan Kuolemantähden, ei kokemuksesta menettäisi mitään.

Erityisesti elokuvien jälleenkatsomisarvo ei liity mitenkään juonenkäänteisiin. Elokuva ei yleensäkään ole yhtä kuin juonensa – muutenhan sitä ei kannattaisi edes toteuttaa elokuvana.

Taiteiden äärimmäisenä ryhmätyölajina kyse on tekstin lisäksi kuvauksesta, leikkauksesta, näyttelijätyöstä, tehosteista, musiikista sekä kaikkea tätä ja muutakin yhteen liittävästä ohjauksesta. Juonipaljastusten lukemista voi verrata soundtrackin kuuntelemiseen ennen elokuvaa: molemmat irrottavat yhden teoksen osan luonnollisesta elinympäristöstään.

 

Kun Disney osti Lucasfilmin ja ilmoitti aloittavansa uusien Star Wars -elokuvien tuotannon, se veti samalla fiktiivisen universumin pöydän tyhjäksi. Star Wars -fanit ovat vuosien ajan lukeneet kirjoista ja sarjakuvista yhden version siitä, mitä Luke Skywalkerille ja kumppaneille tapahtui Jedin paluun (1983) tapahtumien jälkeen.

Nyt se versio oli pyyhitty pois. Kaikki oli avoinna: mitä tahansa oli saattanut tapahtua kaukaisessa galaksissa niiden 30 vuoden aikana, joiden jälkeen The Force Awakens myös leffojen aikajanassa sijoittuu. Uuden elokuvan pääosiin palkattavat näyttelijät esittäisivät hahmoja, joista suurinkaan fani ei tiennyt kolme vuotta sitten mitään.

Tilanne oli koko pop-kulttuurin historiassa ainutlaatuinen. Kun esimerkiksi Harry Potter -elokuvia tehtiin, fanit tiesivät kirjojen perusteella, mitä luvassa piti olla. Tai kun niistä kirjoista viimeisiä odotettiin, olivat edelliset suuntaviittoina fanispekulaation tukena.

The Force Awakensin tekijät saattoivat pitkän aikaeron vuoksi suunnitella tarinaansa melkein kuin elokuvaa, joka ei jatko-osa olisikaan – mutta sille vain sattui olemaan olemassa maailmanlaajuinen odottava yleisö.

He myös käyttivät tilaisuutta hyväkseen: tuskin koskaan on näin odotettua elokuvaa tehty näin salassa. Kun edes elokuvan päänäyttelijät eivät saaneet viedä käsikirjoituksia kotiinsa, ei ole ihme, että me spoilaantuneimmatkaan emme vieläkään tiedä varmaksi, mitä Luke Skywalkerille uudessa elokuvassa kuuluu.

 

Ensi keskiviikkona, Suomen aikaa aamupäivällä, odotus huipentuu elokuvateatteriin. Huhujen siivet katkeavat, monista parhaistakin spekulaatioista tulee vaihtoehtoisia todellisuuksia. Elokuvafranchise lukittuu asentoon, jossa seuraavan osan tapahtumien pohdinta on taas helpompaa. Kenties myös tylsempää.

Minäkin istun katsomaan The Force Awakensin ensimmäistä kertaa, vaikka olen katsonut sitä jo kolmen vuoden ajan.

 

Näitä asioita on lupa odottaa

The Force Awakensin ohjaaja JJ Abrams on kertonut ohjenuorakseen, että kaiken elokuvassa pitäisi tuottaa katsojalleen ”delight”. Mielihyvää tarkoittava sana ei tarkoita, etteikö elokuvassa voisi tapahtua synkeitäkin. Pikemminkin sanan voisi tässä kääntää termillä ”siististi cool”. Tässä neljä asiaa, mitä seitsemänneltä Star Warsilta voi odottaa.

1 Jotain uutta: The Force Awakensin pääosissa ovat uudet hahmot, joita esittävät lähes tuntemattomat näyttelijät. Nimekkäin on Adam Driver (Girls-sarjan Adam), joka esittää uutta pahista Kylo Reniä. Uuden sukupolven sankareita ovat orpo romunkerääjä Rey (Daisy Ridley), lentäjä-ässä Poe Dameron (Oscar Isaac) ja pahojen iskujoukkojen puolelta loikkaava Finn (John Boyega).

2 Jotain vanhaa: Mukana ovat myös vanhat tutut Han Solo (Harrison Ford), Leia Organa (Carrie Fisher) ja Luke Skywalker (Mark Hamill), joista viimeksi mainittu on pidetty piilossa lähes kaikesta elokuvan markkinoinnista. Omanlaisensa paluu vanhaan on tapahtunut elokuvanteossakin: The Force Awakensissa on haettu aitouden tunnetta käyttämällä yllättävän paljon oikeita lavasteita ja tehosteita nukkeanimaatiosta lähtien. Leffa myös kuvattiin nykyisen standardin eli digitekniikan sijaan perinteiselle filmille.

3 Jotain lainattua: The Force Awakens on kaiken velkaa alkuperäiselle Star Wars -trilogialle, ja se tunnustaa velkansa viittaamalla tarkoituksella vuoden 1977 elokuvaan. Siinä esimerkiksi seikkaillaan taas autiomaaplaneetalla (mutta eri planeetalla) ja vieraillaan taas galaktisessa baarissa (mutta eri baarissa). Valomiekkataistelutkin ovat kuulemma lähempänä vanhaa kuin vuosituhannen vaihteen Star Wars -leffojen koreografioita.

4 Taivaan sinistä: Moni kaipasi edelliseen Star Warsien satsiin enemmän lentokohtauksia ja avaruustaisteluja, sarjan nimenkin huomioiden. Nyt niitä pitäisi olla – mutta taistelut on viety avaruudesta planeettojen ilmakehään. Tutut X-Wing- ja TIE Fighter -hävittäjät kohtaavat siis tällä kertaa taivaalla.