Star Wars: Suomen Twitterin kommenttiraita

Kun eilen kerrankin käytiin suomalaisessa somessa oikein kunnolla keskustelua tämän blogin aiheesta (joulukuuta odotellessa!), teen formaattikokeilun ja tarjoilen tässä poiminnan parhaista. Parikymmentä kotimaista Twitter-kommenttia alkuperäisestä Star Warsista (1977), jonka Fox-kanava esitti sunnuntaina televisiossa ja josta minä kirjoitin omat tämänkertaiset sanani eilen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Aiemmat episodit, osa 1: Uusi toivo ja kaiken alku

Star Wars. Tähtien sota. Episodi IV. ANH.

Elokuvalla, joka aloitti kaiken, mutta joka myöhemmin päätyi kronologiseksi neljänneksi osaksi suurempaa kertomusta, on perin ymmärrettävästi monta nimeä. Se, että Fox-kanava tänään esitti elokuvan pitkästä aikaa Suomessa alkuperäisellä kotimaisella nimellään Tähtien sota, tuntui virkistävältä, mutta melkein oudolta. Koska alkuperäisestä nimestä on tullut koko elokuvasarjan ja vielä laajemmin koko franchisen nimi, on välillä tuntunut siltä, että ihmiset, jotka kutsuvat yhtä elokuvaa pelkästään ”Tähtien sodaksi” tai ”Star Warsiksi” ovat todennäköisesti hyvin satunnaisia katsojia tai itsepintaisia kriitikkoja. Star Wars Episode IV: A New Hope (1977) on harvinaisuus: klassikkoelokuva, joka on käytännössä vaihtanut nimeä ensi-iltansa jälkeen.

anh_crawl1977

Alkupiste. Vuonna 1977 Star Wars oli alkuteksteissäänkin vain Star Wars, ilman episodinumeroa ja alaotsikkoa.

Jos sarjan luojalta George Lucasilta kysytään, nimen lisäksi tarkoitus oli muuttaa koko elokuvan luonne. Enkä tällä kertaa edes viittaa elokuvaan vuosien 1997 teatterijulkaisuun (special edition) tai dvd:llä ja bluraylla julkaistuihin versioihin (”special editionit II ja III”) lisättyihin ja muokattuihin tehosteisiin. Ei, tarkoitan nimenomaan alkuperäisen elokuvan jälkikäteistä uudelleenasemointia suuremman saagan neljänneksi osaksi.

Prequel-sukupolven näkökulmasta originaalileffa näyttäytyy joka tapauksessa ”sen vanhan trilogian” ensimmäisenä osana, todennäköisesti hidastempoisena ellei suorastaan vanhahtavana. Vastaavasti tämän vuoden joulukuussa saa alkunsa katsojasukupolvi, joka näkee uuden trilogian ensimmäisenään – tai vähintään ”omana” – Star Warsinaan, ja siten kaikki aiemmat episodit toisin kuin me. Tämä ikääntyvän taideteoksen luonnollinen evoluutio ei kuitenkaan riittänyt Lucasille: hänen pitäessään sarjaa näpeissään uusien fanien tapa nähdä A New Hope oli vuosia suorastaan virallinen paradigma, ainoa oikeaksi hyväksytty näkökulma. Okei, hidastempoiseksi arvottaminen ei sentään kuulunut viralliseen katsantoon – mutta sellaisenahan vuoden 1977 elokuva väistämättä näyttäytyy nopealiikkeisen Episodi III:n eli Revenge of the Sithin (2005) perään katsottuna.

Mitä tahansa mieltä special editioneista tai originaalien originaaliversioiden julkaisun tarpeellisuudesta ollaankin, tätä käsitystä en suostu pitämään kuin vääränä. Lucasin linjaus siitä, että elokuvat tulisi katsoa järjestyksessä I-VI tekee karkeaa vahinkoa katseltaville elokuville, ja on todennäköisesti kaikkein suurin todistuskappale siitä, että suuri luoja tosiaan menetti ison osan ymmärrystään oman luomuksensa ansioista originaalitrilogian ja prequel-trilogian välissä.

Sillä ei Episodi IV ole elokuvasarjan neljäs osa – se on ensimmäinen. Silmarillion tapahtuu ennen Tarua sormusten herrasta, mutta maailmassa tuskin on ketään, jonka mielestä se kannattaisi lukea ensimmäisenä Tolkien-teoksena. Star Wars -sarjan tapahtumilla on toki kronologinen järjestyksensä, jossa Episodi IV tapahtuu III:n jälkeen ja ennen V:tä, ja jossa episodin otsikkokin erittäin ovelasti on A New Hope – eihän uutta toivoa, nimittäin, voi olla olemassa ennen kuin on ollut vanhoja ja menneitä toivoja. Mutta ei se tarkoita, etteikö elokuva, josta kaikki alkoi, olisi edelleen relevantti aloituspiste.

Ensikertalaisen katsojan näkökulmasta tarinan aloittaminen keskeltä ei ole ongelma, vaan tärkeä osa sarjan perimmäistä viehätystä. Toisin kuin monet oikeat scifi-elokuvat (Star Warshan ei edes ole scifiä, vaan pikemminkin fantasiaa), Star Wars ei sijoitu puhtoiseen ja valmiiksi pohdittuun tulevaisuuteen, vaan todellisen oloiseen maailmaan, joka vain poikkeaa omastamme. Englanninkielinen termi ’used future’ on kuvaava: Star Warsin galaksi oli käytetty, likaisuudessaan todellinen. Galaksi, jossa lennettiin valon nopeudella, mutta jossa sankareiksi kasvavienkin hahmojen arkiset huolet koskivat kosteusviljelyä ja avaruusalusten kasassa pysymistä. Star Warsin maailmalla ja hahmoilla tuntui jo vuoden 1977 katsojan silmissä olevan historia, vaikka alkuskrollissa ei vielä ollutkaan episodinumeroa, joka suoraan vihjaisi mitään aiemmista tarinoista.

anh_benhut

A New Hope ei sisällä yhtään kohtausta, jossa kaikki sen sankarit pääsisivät ryhmäkuvaan, koska Ben Kenobi poistuu tarinasta ennen mahdollista tapaamistaan prinsessa Leian kanssa. Tästä kohtauksesta taas puuttuvat Han ja Chewbacca.

Se, että George Lucas aloitti avaruussarjansa elokuvasta, jossa nuori maalaispoika, salaperäinen velho ja rempseä kulkuri pelastavat prinsessan, ei johtunut siitä, että ajan teknologia olisi pakottanut hänet kertomaan ensimmäiseksi juuri tämän edullisesti toteutettavan tarinan. Eihän hän oikeasti tiennyt tätä kolmatta pitkää elokuvaansa kirjoittaessaan edes olevansa tekemässä elämäntyötarinansa neljättä kronologista osaa. Toki jo tuon kirjoitustyön aikana Lucas tuli kehitelleeksi karkeita suuntaviivoja niille jatkotarinoille, jotka tulevina vuosina muotoutuivat Imperiumin vastaiskuksi ja Jedin paluuksi, ja sille taustatarinalle, josta paljon myöhemmin tuli prequel-trilogia, mutta kaiken tämän elokuvallinen toteuttaminen oli originaalileffan yllätysmenestykseen asti vain pilke ohjaajan silmäkulmassa. Luke Skywalkerin tulevista vaiheista, saati sitten Darth Vaderin menneistä, tuskin puhuttiin kuvauksissa, joissa Ben Kenobi esimerkiksi ei vielä valehdellut puhuessaan itsestään, Anakin Skywalkerista ja Darth Vaderista kolmena eri henkilönä – Vader kun ei tuossa vaiheessa ollut Lucasinkaan mielestä Luken isä.

Ja tämä kaikki on tietenkin aivan fine. On normaalia, jopa toivottavaa, että elokuvasarjan tarina kasvaa kerrottaessa. Star Warsin episodi IV on origo, alkupiste, josta suuri sarja eteni ensin eteenpäin, sitten taaksepäin ja ensi joulukuusta alkaen taas eteenpäin (sekä siinä välissä muiden käsissä ja muissa medioissa kaikkiin suuntiin menneisyyteen ja tulevaisuuteen). Episodi IV on ensimmäinen Star Wars -elokuva, ja vaikka Lucas itse muuta väittäisi, on kaikkea muuta kuin hänen tappionsa, että sellaisena sen näemme. Vuonna 1977 valmistunut elokuva on valmistunut ennen vuonna 1999 valmistunutta – ja myös vuoden 1999 jälkeen se kannattaa katsoa ennen seuraajiaan.

A New Hope johdattaa katsojan kaukaisen galaksin kauan sitten tapahtuneisiin tarinoihin, kuinka ollakaan, täydellisesti. Prequelien jälkeen katsottuna se tosiaan on hidas: tarina kulkee viestikapulan lailla kuljettaen ensin droidit kapinallisaluksesta autiomaan takana odottavan Luken luo, sitten tämän kolmikon traagisten tapahtumien kautta Ben Kenobin adoptoimiksi ja lopulta kasvavan seurueen Han Solon alukseen ja kohti seikkailun seuraavaa vaihetta. Elokuvalla kestää lähes tunnin, siis puolet kestostaan, päästä pois Tatooinelta, joka sitäpaitsi prequel-katsojalle olisi jo tuttu autiomaaplaneetta.

Avausepisodina katsottuna aikaa sen sijaan ei hukata lainkaan. Jokainen viestinviejä lisää oman kerroksensa tarinaan ja avaa galaksia katsojalle. Ei ole mikään sattuma, että tätä rakennetta noudattelevat monet sadutkin. Mutta, toisin kuin sadut, jotka yleensä päättyvät sulkulauseeseen elämän loppuun asti elämisestä, A New Hope päättyy hädin tuskin puolipisteeseen. Sekin on osa elokuvan avainta, ja sitä, että seikkailu jatkui jo aikanaan katsojien mielikuvituksessa ja nuorempien katsojien leikeissä.

anh_throneroom

Loppukohtaus, joka oli jo aikalaiskatsojillekin kaikkea muuta kuin loppu.

Kun A New Hope saavuttaa loppufanfaarinsa ja sankareiksi kasvaneet nuoret miehet saavat mitalinsa, elokuvan sisällä on kulunut vain muutama päivä, eikä tarina tunnu saagaa kokonaisuutta tarkastellen kuin alkaneen. Vähät vielä siitä, että Kapinaliiton voitto Imperiumista on vain väliaikainen: paljon väkevämpi keskeneräisyyden signaali on kerronnallisesti se, että tarinan roisto, Darth Vader, ei ole kohdannut tarinan sankaria, Luke Skywalkeria kertaakaan kasvokkain. Itse asiassa ainoa repliikki, jossa kumpikaan heistä tunnustaa toisensa olemassaolon, on Vaderin avaruustaistelun lomassa itselleen lausuma huomautus siitä, että Voima on vahva eräässä kapinallispilotissa.

Jälkikäteisen katsojan näkökulmasta on siis suuri vaara, että osa alkuperäisen elokuvan hienostuneesta koneistosta nykii ja tökkii. Minäkin, joka tutustuin sarjaan 1990-luvun puolivälissä ja vasta noin 11-vuotiaana, tunsin tosipuraisun vasta kaikki kolme silloista elokuvaa katsottuani – ensimmäinenkin kyllä viehätti jo ensikatsomalla, muttei vielä faniuttanut. Todella moni elokuvan vuonna 1977 nähnyt on kertonut olleensa totaalisen koukussa jo ensisekunneista lähtien: siitä kohtauksesta, jossa valtava avaruusalus lipuu valkokankaan yli. Myöhemmin minäkin toki tajusin avauskohtauksen majesteettisuuden, mutta vhs:ltä, televisioruudusta, 4:3-kuvasuhteessa ja kotisohvalta katsottuna se ei vain kerrassaan tehnyt nuoreen katsojaan valtaisaa vaikutusta edes kaksikymmentä vuotta sitten. Nykyiset kotiteatterit auttavat osaltaan asiaa, mutta epäilen suuresti vaikutuksen tehoa katsojaan, joka olisi sitä ennen ilakoinut värikylläisten prequel-elokuvien läpi.

Katsoja on aina katsomishetkensä vanki, mutta sittenkin: kun siristää silmiään läpi kaiken sen, mitä Hollywoodilla, blockbustereilla tai ylipäätään viihde-elokuvalla on jo 38 vuoden ajan tarkoitettu, on pohjimmiltaan helppo nähdä, miksi alkuperäinen Star Wars mullisti (hyvässä ja pahassa) koko elokuvateollisuuden. Tässä yksi yksinkertaistus: Se valaisi valkokankaan puhtaalla seikkailulla, jossa hyvä taisteli pahaa vastaan mielikuvitusta kutkuttavassa vaihtoehtomaailmassa. Tämä resepti, joka nyt tuntuu niin valtavirtaiselta, ei ollut sitä 1970-luvulla, jolloin katsotuimpia elokuvia olivat Kummisetien kaltaiset vakavat draamat.

Samalla tulee kuitenkin muistaa, ettei menestyksen avain ollut tietenkään pelkkä viihteellisyys tai osuminen siinä ”oikeaan aikaan” – toki siinä oli kyse myös siitä, että George Lucasin elokuva yksinkertaisesti oli lajissaan niin pirun hyvä. Epäonnistunut avaruusseikkailu olisi unohdettu pian, vaikka sille olisi ollut kuinka suuri tiedostamaton kaipuu.

anh_cellblock

Näillä käytävillä seikkailtiin lukemattomissa leikeissä elokuvan jälkeen – ja varmasti monen aikuiskatsojankin päässä. Toki Lucasin itsensäkin: kuvassa käytävä jatkuu kauemmas kuin vuonna 1977, sillä tätäkin kohtaa korjailtiin myöhemmin.

Episodi IV:ksi uusintaesityskierroksella ristitty elokuva ei vielä ollut avain vuosikymmenien saagaan, The Force Awakensiin tai edes George Lucasin upporikastumiseen. Jatko-osan menestys oli vielä kaikkea muuta kuin taattua. Oli kuitenkin äärimmäisen olennaista, että jo ensimmäisessä osassa olivat siemenet yhtä elokuvan mittaista yksikköä suurempaan kokonaisuuteen. Ajatusleikkinä voidaan esimerkiksi miettiä, mitä olisi tapahtunut, jos blockbusterien aika ei olisikaan alkanut Lucasin Star Warsista ja Steven Spielbergin Tappajahaista (1975), vaan suoraan miesten myöhemmästä yhteistyöstä Kadonneen aarteen metsästäjistä (1981). Vaihtoehtoisessa maailmassa, jossa Indiana Jones olisi nähnyt päivänvalon ennen Star Warsia, seikkaileva arkeologi olisi hyvinkin saattanut tehdä elokuvateollisuudelle sen minkä A New Hope teki. Mutta on mahdotonta kuvitella, että Indiana Jonesista olisi sittenkään kasvanut Star Warsin kaltainen suuri saaga – vaikka Indy-elokuvia varmaankin olisi tässä vaihtoehtomaailmassa enemmän kuin omassamme. Ei, sillä Indiana Jonesissa, kuten useimmissa muissakaan elokuvissa – niitä mitenkään tällä moittimatta – ei ole sisässään siemeniä kokonaiseen universumiin.

Siksi tämä kirjoitussarja, johon lupaan syksyn aikana viisi muutakin osaa ja jossa sanon omat tämänkertaiset sanani kuudesta tähänastisesta Star Wars -elokuvasta, ei olisi mitenkään voinut alkaa episodista I. Ensin oli episodi IV, ja sitä ilman tätäkään blogia ei olisi.

Episodi VIII:n kamerat pyörivät jo

Episodi VII:n ensi-iltaan on täsmälleen kolme kuukautta, mutta olettehan huomanneet, että myös Rian Johnsonin ohjaama trilogian kakkososa Episodi VIII lähestyy meitä jo kovaa vauhtia. Niin, näin hulluksi on tosiaan mennyt maailma, että meillä on vielä näkemättä uusi Star Wars -elokuva, kun kahta seuraavaa jo kuvataan (Rogue Onen ollessa tietenkin se toinen).

Episodi VIII:n varsinaiset kuvaukset alkavat vasta talvella. Vuoden 2017 toukokuussa ensi-iltaan luvassa oleva elokuva hyrähtää siis tosissaan tuotantoon The Force Awakensin ensi-iltalaineiden tuskin vielä edes laannuttua. Se, että Skellig Michaelin Unescon maailmanperintökohdesaarella Irlannissa on kuvattu täyttä häkää jo tällä viikolla, johtunee siitä, että saarella kuvattaviin kohtauksiin haluttiin juuri tämä vuodenaika. Silti, mistään taustalle projisoitavien maisemien tallentamisesta ei ole kyse: näissä kuvauksissa olivat läsnä muun muassa ohjaaja Johnson, pääkuvaaja Steve Yedlin ja näyttelijöistä ainakin itse Mark Hamill sekä ilmeisesti myös Daisy Ridley.

Kahdeksannen episodin juonesta emme tietenkään tiedä halaistua sanaakaan, mutta kaikkein spoilerikammoisimmat saattavat säikkyä jopa niitä tietoja, mitä tällaisten tuotantojen yhteydessä tulee paljastuneeksi. Onhan, tarkkaan ottaen, Mark Hamillin nimenkin mainitseminen vahvistus Luke Skywalkerin selviytymisestä Episodi VII:stä Episodi VII:aan. Minulle tällaiset tekniset kuvaustiedot ja niillä sisällöllinen spekuloiminen ovat silkkaa iloa ja parhautta, mutta pieni varoituksen sana siis tähän väliin.

Stairs_on_Skellig_Michael

Skellig Michaelin saarella Irlannissa kuvattiin tällä viikolla Star Warsia, muttei ehkä tällaisessa säässä. (kuva: Devek)

Tiedämme tietenkin, että Skellig Michaelin saarella kuvattiin muutaman päivän ajan kohtauksia jo Episodi VII:ään. Mitä siellä tarkalleen kuvattiin, emme tiedä – saaren lokaatio ei esiinny esimerkiksi tähänastisissa teasereissa. Päänäyttelijöistä paikalla olivat tuolloin ilmeisesti vain juuri Mark Hamill ja Daisy Ridley. Lisäksi kameran edessä tarvittiin stuntteja. Tuolloin oli myös huhunomaista puhetta, että saarella olisi haluttu kuvata pitempään, mutta muun muassa lintujen pesinnän vuoksi kuvauslupa ei hellinnyt pitemmäksi aikaa.

Tämä voi tarkoittaa, että vuosi sitten kesällä haaveillut kohtaukset olisi siirretty seiskasta kahdeksikkoon – tai että tuolloin olisi haluttu kuvata kerralla ne kohtaukset, jotka oli koko ajan tarkoitus käyttää Episodissa VIII, ja jotka palattiin nyt kuvaamaan erillisellä reissulla. Mieleni tekee veikata pikemmin ensimmäistä vaihtoehtoa. Viime kerralla saaren kuvausten herrana kuitenkin hääri The Force Awakensin ohjaaja JJ Abrams, ja nyt megafoniin puhuu Rian Johnson. VIII:n ohjaaja on myös VIII:n käsikirjoittaja, joten tuntuisi erikoiselta, että Abrams olisi edes voinut kuvata jotain hänelle odottamaan tulevaa käyttöä. Nyt kuvattiin joka tapauksessa VIII:aa.

Tiedetään, että kaunista saarta ei ainakaan tällä viikolla tallennettu vain kirkkaassa päivänvalossa. Kuvauslupakin haettiin tiettävästi myös yölle, ja silminnäkijöiden mukaan paikalle pystytettiin tuuli- ja sadekoneita. Ironista sitten olikin se, että maanantain kuvaukset jätettiin väliin huonon sään takia – mutta ymmärrettävää toki myös, sillä turvallisuus ennen kaikkea.

Raporteissa ei nytkään esiinny muita päänäyttelijöitä kuin viimeksikin saarella nähdyt Hamill ja Ridley. Kuvauksia tarkkaan seuranneen StarWars7Newsin lähteiden mukaan mukana oli lisäksi nytkin Ridleyn stuntti Chloe BruceJimmy Vee -nimisen näyttelijän puolestaan sanotaan nyt näyttelevän Artoo-Detoota. Kenny Bakerin terveys taisi sittenkin estää saagan jatkumisen hänen kohdallaan.

Pelkillä näillä tiedoilla spekulaatioiden kärki osoittaa jonnekin eristäytyneen jediopiskelun suuntaan. Ajatelkaapa vain, keitä olisi tarvittu kameran eteen Dagobah-kohtauksissa: Hamill, Yoda-nuken käsittelijät ja Baker Artoon koppaan. Jostain yllättävämmästäkin voi silti oikein hyvin olla kyse: paikallahan voi olla vihulaisiakin, vaikkei tunnettujen näyttelijöiden (tai ihmishahmoisten!) esittämiä. Lisäksi kannattaa muistaa, että tiedämme tähän mennessä John Boyegan esittämän Finnin emmekä Reyn tarttuvan valomiekkaan Episodi VII:ssä, vaikka itse kyllä odotankin myös Reyn suuntaavan jedin tielle elokuvan loppuun mennessä.

Kaikkein kutkuttavin informaatiopala löytyi paikallisesta pubista. Minäkin olen kerran viettänyt erään unohtumattoman hienon illan irlantilaisessa puolen matkan krouvissa keskellä ei mitään, ja hauskaa näyttää kaikesta päätellen olleen samantapaisissa olosuhteissa Hamillillakin. Mutta niin ikään parratonta – ja se on se kiintoisa tiedonmuru. Tiedämmehän, että Episodi VII:n kuvauksissa Luke Skywalkerin leukaa koristavat ”sopimuksin säädellyt” haivenet. Koittaako siis episodien välissä parturivierailu – vai voiko tästä päätellä jotain elokuvien ajallisesta etäisyydestä? (Ei oikeasti voi.)

Näistä pohdinnoista huolimatta: parin päivän kuvauksista ei voi päätellä juurikaan ainakaan Skellig Michaelilla kuvattujen kohtausten merkittävyydestä. Luonnoltaan herkän saaren kuvausluvat tuntuvat olevan sellaiset, ettei siellä heiluta turhan päiten (onnea vain kaikkien tulevien leffaturistien vastaanottamiseen). Saarella kuvattiin siis varmasti vain pakolliset ulkokohtaukset, ja elokuvassa samassa lokaatiossa tapahtuvia kuvia voidaan ottaa lisää studiossa tai jossain muuallakin – voipa niissä kohtauksissa sitten esiintyä joku saarella käväisemätön näyttelijäkin. Ja vaikka Episodi VII -huhut tarjoavatkin yhden selityksen, emme tosiaan virallisesti edes tiedä, mikä Skellig Michaelin saaren lokaatio elokuvassa on. Taannoiset huhuthan ehdottivat esimerkiksi amiraali Ackbarin vetistä kotiplaneettaa.

Mitä muuta tiedämmekään Episodi VIII:stä? No, ainakin casting on jo pitkällä, vaikkei julkistettu. Tällä kertaa toivon, tähänastisten tapojeni vastaisesti, ettei vielä julkistettaisikaan. Nimilistahan nimittäin paljastaa Episodi VII:n henkiin jäävät hahmot ja antaa ainakin vahvan vihjeen siitä, ketkä eivät selviä, ja olisi todella, todella tyhmää, jos se tieto paljastuisi ennen ensi-iltaa, kun paljon pienempiäkin yksityiskohtia on varjeltu niin tarkoin.

Uusien näyttelijöiden esiintulot sen sijaan ovat tervetulleita. Kuten on laajalti raportoitu, uuteen rooliin on jo valittu ainakin nimekäs laatunäyttelijä Benicio del Toro, joka vastasi alunperin lehdistölle hövelisti olevansa filmin pahis. Äskettäin del Toro peruutti sanojaan mystisemmiksi, mutta veikkaan tämän johtuvan vain siitä, että Lucasfilmin pressitoimistosta soiteltiin ja kerrottiin, kuka nämä julkistukset tekee. Del Toro siis korvannee jonkun Episodi VII:ssä kuolevan pahishahmon.

Uskottavat lähteet kertovat uudesta naishahmosta, johon testattaisiin näyttelijäkolmikkoa Tatiana Maslany, Olivia Cooke ja Gina Rodriguez. Heistähän Maslany, kuten ehkä muistatte, oli tiettävästi vahva vaihtoehto Felicity Jonesin rooliin Rogue Onessa. Tämän uskottavan huhun villimpi sivuhuhu sitten väittää hahmon olevan ”Han Solon tytär”. Siitä en taida sanoa mitään, mutta haluan muistuttaa, että Episodi VII:n päärooleihin haettiin alunperin kahta nuorta naista. Ellei toinen rooli supistunut iteraatioissa esimerkiksi Maisie Richardson-Sellersin rooliksi, en pidä mahdottomana, että tämä käsiksen varhaisemmassa versiossa mukana ollut hahmo olisi kokonaan siirretty kahdeksannen episodin puolelle.

Yhdestä asiasta tämä kaikki kielii kiertelemättömästi. Episodi VIII:lla mitä ilmeisimmin on jo käsikirjoitus, ja elokuvan esituotantovaihe on jo hyvin pitkällä. Jossain ihmiset piirtävät luonnoksia, rakentavat lavasteita ja ompelevat pukuja, jotka näemme valkokankaalla kahdeksannessa Star Wars -episodissa toukokuussa 2017 – nähtyämme sitä ennen seitsemännen episodin ja Rogue Onen. Huh huh!

”Se ei ole ohi”, sanoo Han Solo

Olen nähnyt Han Solon Jedin paluun jälkeen, eikä lurjusta naurata.

(Taas kerran huomaan itsekin hämmästyväni, kuinka jänskätteleviltä nämä uuden kaanonin ensiaskeleet tuntuvat, vaikka olenhan minä lukenut kymmeniä, ellen satoja originaalitrilogian jälkeisiä tarinoita jo ennen vuotta 2015. Mutta niin se vain on, että puhtaan pöydän pyyhkäisy tuntuu – ja että tie The Force Awakensiin on yhä aito arvoitus.)

Shattered_Empire_1_Noto_Variant

Shattered Empire #1, Phil Noton varianttikansi. Johtaa hieman harhaan.

Keskiviikkona ilmestyi ensimmäinen numero Marvelin Shattered Empire -sarjista. Neljäosainen minisarja ilmestyy tänä syksynä, ja sitä seuraa vielä C-3PO-yksittäisnumero – nämä viisi lehteä muodostavat siis Marvelin panoksen Journey to The Force Awakens -ohjelmaan.

Kiusoittelu jatkuu, sillä Shattered Empire, kuten myös perjantaina julkaistu kiistelty romaani Aftermath, nostavat päähenkilöikseen uusia hahmoja, eivät vanhoja tuttujamme, joille suodaan vain vierailevia rooleja. Esimerkiksi Luke Skywalker nähdään ainakin ykkösnumerossa vain yhdessä ruudussa. Hänen kuullaan lentävän Kuolemantähdeltä Endoriin, mutta Luken ei suinkaan esimerkiksi nähdä kertomassa ystävilleen, kuinka viimeisessä kohtaamisessa Vaderin ja Palpatinen kanssa oikein kävi. Puhumattakaan sitten siitä, että meille näytettäisiin esimerkiksi Luken ja kolmen Voima-haamun välinen keskustelu (miettikääpä muuten Obi-Wanin ja Anakinin kohtaamista Voima-nirvanassa: awwwkward).

Shattered-Empire

Näytesivu kakkosnumerosta. Taide: Marco Chechetto.

Eipä siinä mitään. Uudet tarinat tutussa galaksissa ovat aina tervetulleita – jos ne tarinat vain ovat hyviä. Shattered Empiresta on turha antaa tuomiota kumpaankaan suuntaan yhden numeron perusteella. Sen voin kuitenkin sanoa, että vanhoista X-Wing -tarinoista – tai uudemmasta Battlestar Galacticasta! – tykkäävien pitäisi kyllä ilahtua ruuduista, joissa kapinaliiton rivisotilaat huokuvat voitonjälkeistä euforiaansa.

Mutta, kuten todettua, Shattered Empiren(kin) on isossa kuvassa määrä johtaa meitä kohti tulevaa. Numeron viimeisessä ruudussa vakava Han Solo toteaa tajunneensa, ettei ”se” ole ohi – galaksin sota, siis. Shattered Empire tapahtuu vain kuukausien sisällä Jedin paluun loppukohtausten jälkeen, mutta näyttää yhdessä Aftermathin kanssa meille siemeniä siitä, mistä kasvaa The First Order ja itää se, että galaksi yli 30 vuotta myöhemmin kipuilee sodan seuraavaa vaihetta.

Jotain muutakin The Force Awakensiin mennessä itävää tämän sarjakuvan ytimestä näyttäisi kasvavan. Tarinan päähenkilöpari, ne uudet hahmot, ovat A-Wing-pilotti, luutnantti Shara Bey ja hänen aviomiehensä, erikoisjoukkojen kersantti Kes – Dameron. Jälkimmäinen sukunimi jätettiin sattumoisin mainitsematta virallisen sivun taannoisessa, kiinnostavassa tekijähaastattelussa, jossa kirjoittaja Greg Rucka kyllä kertoi hahmoilla olevan lapsen.

Toisena uutisena todettakoon, että Lucasfilm vahvisti keskiviikkona myös sen, että Irlannin Skellig Michaelin saarella kuvataan tässä kuussa Episodi VIII:ää. Kyllä, I-numeroita tuli oikea määrä. Ajatella!

Lelulaatikon Episodi VII -spoilerit

Episodi VII -oheistuotteiden ensimmäisen aallon julkistuspäivän Force Fridayn pölyn laskeuduttua on aika katsoa, mitä rytäkässä paljastui.

Suurimman huomion kaappaajat on ainakin helppo nimetä. Leluista ylivoimainen ykkönen on Spheron kauko-ohjattava BB-8 – siis jos se leluksi lasketaan. 150 dollarin hinnallaan sen kohderyhmä ei varsinaisesti ole perheen pienimmät.

Rey

Julisteita ja muuta virallista promomatskua romahti sitäkin nettiin.

Puhutuin ja kiistellyin tuote taas oli sitä ihan sisällöllisin perustein: Chuck Wendigin Aftermathin Amazon-sivun arvostelupalsta alkaa lähestyä vihapuheen määritelmää. On oikeastaan jännittävää, että romaani, joka ensimmäisenä sai luvan johdattaa meitä Jedin paluusta kohti The Force Awakensia (ja jonka paineet olivat siis jo lähtökohtaisesti suuret) otetaan näin negatiivisesti vastaan. Yleensähän Star Wars -kirjojen ongelma on pikemminkin ollut, että ne on kirjoitettu niin sanotusti varman päälle ja siten käytännössä mitäänsanomattomasti. Tai sitten ne ovat vain jakaneet mielipiteitä: Suomen fanipiireissä takavuosina rakastaen vihatut Kevin J. Andersonin Jediakatemia-kirjat ovat toisaalla ihan vihaamatta rakastettuja. Kyllä Aftermathiakin jotkut ovat kehuneet, mutta mielipiteiden keskiarvo on synkähkö. (Kirja on tilauksessa minullakin, joten palaan jossain vaiheessa asiaan.)

Mutta entäpä sitten ne lelulaatikkojen ja muiden julkistusten väistämättä paljastamat Episodi VII -uutiset? Niin, kyllä niitäkin on, vaikka Rey ja Finn ovatkin sukunimettömiä vielä figuurilaatikoissaankin, eikä kokonaan piilossa pidettyjen hahmojen Maz Kanatan ja suurjohtaja Snoken figuureja vielä tässä aallossa nähty. Olkaapa hyvät:

  • Starwars.comin viralliseen tietokantaan ilmestyivät ensimmäiset The Force Awakens -merkinnät. Täälläkin päähenkilöiden, esimerkiksi Reyn merkintä on täysin spoilaamaton, mutta pienempiä paljastuksia tietokannan lyhyet luonnehdinnat kyllä tarjoilevat. Isoin löytö: First Orderin jääplaneetan Starkiller-tukikohdassa on ase, joka pystyy tuhoamaan ”kokonaisia aurinkokuntia”. Superase vahvistettu.
  • Legon The Force Awakens -tuotteiden mainokset näyttäisivät kuvittavan legomaisesti elokuvan kohtauksia. Spoilerivaroitus on mieto, ja tuskin kohtaukset elokuvassa aivan noin menevät, mutta jotenkin tuohon suuntaan hyvin mahdollisesti. Tällaisista vihjeistä kiinnostuneiden kannattaa katsoa ainakin Millennium Falconin, Kylo Renin komentosukkulan ja Reyn kiiturin puoliminuuttiset videot.
  • Nuortenromaanit Weapon of a Jedi, Smuggler’s Run ja Moving Target eivät, kuten arvata saattoi, paljasta suuria. Niissä on pieniä vihjeitä galaksin tilasta The Force Awakensin aikaan ja niissä vilahtaa hahmoja, jotka esiintyvät (todennäköisesti pienissä) rooleissa tulevassa elokuvassa, mutta mitään pakkoluettavaa ne eivät todellakaan ole. Esimerkiksi Luken seikkailussa esitellään Sarco Plank -niminen hahmo, joka Vanity Fairin kuvien perusteella tavataan elokuvassa Jakkulla. Ja vaikka Leian kirjan prologi paljastaa Leian The Force Awakens -aikaisen tittelin, Luken kirjan prologissa ei näy piilottelevaa jedimestariamme itseään.
  • Mielestäni merkittävin – ja ikävin – spoileri: Kylo Renin, Finnin ja Phasman leluhahmot puhuvat elokuvarepliikein. Merkittävin siksi, että erityisesti Kylo Renin repliikeistä voi ihan oikeasti päätellä eIokuvan tapahtumia. Ikävin siksi, että juuri tällaisia paljastuksia en tahtoisi meidän kuulevan lelun lausumina – vaan mieluummin vaikkapa trailerissa. Mysteerilaatikkostrategia on muutoin pitänyt monien mielestä harmillisenkin hyvin, mutta tässä se sitten vuoti ja harvinaisen pahoin. Pelkät spoilerit sikseen- jo se, että saimme kuulostella kolmen hahmon Star Wars -ääniä ja aksentteja ensimmäistä kertaa lelukaupassa äänitetyistä videoista ei ollut toivelistallani. Oletettavasti ja valitettavasti puhuvia leluja on vielä tulossa lisääkin.
aftermath

Aftermath: Kirjallisuussota ei ole ohi.

The Force Awakensin Suomen ensi-iltaan on tänään 99 päivää (sillä kyllä, me tosiaan saamme elokuvan jo 16. joulukuuta, kaksi päivää ennen jenkkejä!). Huomenna keskiviikkona elokuva on yhden päivän lisäksi sen verran lähempänä, että Marvelin Shattered Empire -sarjakuvan ensimmäinen numero ilmestyy. Sekin sijoittuu aikaan heti Jedin paluun jälkeen – saa nähdä, otetaanko se vastaan suopeammin kuin Aftermath.

Voima ei herää suomeksi

Force Fridayn ja Journey to The Force Awakens -ohjelman kunniaksi tässä oma, kotimainen uutinen, jonka uutisoin aiemmin tänään Savon Sanomissa.

Star Wars: The Force Awakens on suomeksikin Star Wars: The Force Awakens. Toisin sanoen elokuvan nimeä ei käännetä markkinoinnissa suomeksi.

Disneyn Suomen toimistolta kerrottiin minulle, että nimi on päätetty pitää kaikissa Pohjoismaissa alkuperäisenä, muissa isoissa elokuvissa jo vallitsevan trendin mukaisesti. Ja tottahan on, että tänäkin kesänä Suomen valkokankailla on nähty muun muassa The Avengers: Age of Ultron. 

IMG_6976b

Artoo toteaa, että elokuvahyllyyn tulee nyt pieni särö. (kuva: Aki Jörgensen)

Maailmanlaajuisesta Disney-Lucasfilmin linjauksesta ei kuitenkaan ole kyse. Esimerkiksi ranskaksi seitsemäs Star Wars on Le Révail de la Force, italiaksi Il risveglio della Forza ja unkariksi Sila se budi. Rispekt!

Pohjoismainen päätös on ymmärrettävä. Osin vallitsevan trendin, osin tämänkertaisen nimeämisen vaikeuden vuoksi. Kun The Force Awakens -otsikko viime marraskuussa julkistettiin, pidin alusta asti sen ainoana ongelmana käännettävyyttä. En ole tähän päivään mennessä kuullut The Force Awakensille suomennosta, joka tavoittaisi Star Wars -elokuvan otsikkoon tarvittavan mahtipontisuuden muuttamatta sisältöä. Verbiotsikot ovat ylipäätään vaikeita suomeksi – kenelle kunnia sitten kuuluukin, Imperiumin vastaisku oli aikanaan neronleimaus, mutta tähän verrattuna se olikin vielä helppo tapaus (ruotsiksi episodi V on ”Rymdimperiet slår tilbaka”, jonka sanominen saa minut aina hyvälle tuulelle). Sana Voima ei sekään aivan helpota asioita yleistajuista otsikkoa tavoitellessa, vaikka sinänsä onkin erinomainen käännös Forcelle, eikä tietenkään muuttamisen arvoinen (unohtakaamme armeliaasti se 1990-luvun lopun Mahti-käännös).

Silti, en voi olla tuntematta pientä surua. Tähtien sota väistyi virallisissa levitysnimissä Star Warsiksi Suomessakin jo kauan melkein 20 vuotta sitten, mutta alaotsikot ovat kuitenkin tähän asti saaneet kotimaiset käännösnimet. Vain kymmenen vuotta sitten Revenge of the Sith oli vielä täysin kiistatta suomeksi Sithin kosto, vaikka sama trendi brändileffojen nimien kääntämättömyydestä oli jo tuolloin vahvoilla – ja vaikka sana ’sith’ ei tosiaankaan ole yleistajuinen suomalainen sana. Vähäpätöinen seikka ei ole sekään, että suomalaiset nimet ovat olleet onnistuneita. Siitä kertoo se, kuinka me, yleisö, niitä käytämme. Jopa alkuperäinen vuoden 1977 elokuva, joka Suomessa aikanaan tunnettiin Tähtien sotana, tunnetaan nykyään varsin yleisesti Uutena toivona – joka kuitenkaan ei koskaan ollut elokuvan nimi videovuokraamoissa eikä tv-esityksissä.

Minusta tämän suuria kertomuksia ihannoivan, lähes kaiken ikäisille suunnatun elokuvatarun alaotsikoilla olisi kernaasti saanut olla nimet kunkin maan kielellä, vaikka osa yleisöstä aina puhuisikin niistä mieluummin phantommenaceina kuin pimeinäuhkina. Onhan vielä sellainenkin pieni seikka, että kun aiemmilla episodeilla kuitenkin on Suomessa yleisesti tunnetut ja todennäköisesti kestävät nimensä, tulee uutuus näyttämään kieliriitaiselta leffa- ja kirjahyllyissä (tai tulevaisuudessa stream-palveluissa?).

Mutta The Force Awakens se on, ja sillä meidän on mentävä. Onneksi originaalinimi on kuitenkin edelleen mielestäni loistava. Ellei joku vielä jossain vaiheessa keksi niin hyvää suomennosta, että se tarttuisi vapaamuotoiseen käyttöön?

Huomenna perjantaina on Force Friday, The Force Awakens oheistuotteiden ensimmäinen myyntipäivä. Samalla se on Journey to the Force Awakens -ohjelman avauspäivä, ja minäkin sain tänään sähköpostiviestin, jonka mukaan ensimmäiset Jedin paluun jälkeiseen aikaan sijoittuvat uuden kaanonin Star Wars -kirjat ovat matkalla luettavakseni. Star Wars: The Force Awakens -nimellä Suomessa markkinoitavan elokuvan Suomen ensi-ilta on keskiviikkona joulukuun 16. päivä.

Voimakas perjantai: Lupa odottaa

Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta tässä se vasta on: lähtölaskenta, loppusuora, point of no return, podracen viimeinen kierros, shut up and take my money -tiski, The Force Friday.

Tätä julkaistessani Youtubessa pyörii jo Global Unboxing Live Stream, tapahtuma, jollaista en olisi osannut keksiä scifinovelliin: 18 tunnin videostream, jossa paljastetaan uusia Star Wars -leluja laatikoista. Ja on kai siellä muutakin, saapa nähdä nyt sitten. Ei uutta traileria kuitenkaan – ne viisitoista sekuntia saimme jo viikko sitten.

Videotapahtuma muutoin on paitsi suureellinen, myös hieman kummallinen: kuten Star Wars Underworldin podcast viisaasti huomautti, tapahtuma tuntuu omituisesti tavoittelevan aivan ristiriitaisia yleisöjä Steve Sansweetin puhuessa suoraan wanhoille SW-keräilijöille ja Youtube-tähtien tavoitellessa nuorisoa. SWU:n podcastaajien teoria on, että tämä on testiajo mahdollisille elokuva-aiheisille livestreameille, ja totta, silloin Youtube-tähtien ja vaikkapa John Boyegan ja Daisy Ridleyn tapaamisissa olisikin jo kosolti enemmän järkeä suuren yleisön tavoittamiseksi. Tämä spektaakkeli – jonka ensimmäisen puolen tunnin aikana hihkuttiin lapsikatsojan ewok-asun ihanuutta ja avattiin hehkuttaen laatikoista valomiekkalelua – ei taida olla ainakaan minulle, saati sille suurimmalle yleisölle.

IMG_6946b

Artoo toivoi löytävänsä laatikosta jotain siistiä, mutta leluja ei saanut vielä kaupasta. (kuva: Aki Jörgensen)

Mutta, tulee siis ainakin selväksi, että perjantai on piste, jossa Lucasfilm paljastaa lelulaatikkonsa. Siihen se ei jää, sillä perjantai on myös ”Journey to Star Wars: The Force Awakens” -julkaisuohjelman julkaisupäivä. Kaiken kaikkiaan: perjantai on päivä, jolloin Disney-Lucasfilm ei enää vain halua ihmisten tietävän, että tulossa on uusi Star Wars -elokuva. Ei, tästä lähtien heidän halutaan odottavan sitä aktiivisesti. Meille faneille taas tämä on se piste, josta lähtien meille varsinaisesti ryhdytään avaamaan, mitä edessä on. Mitä tapahtui Jedin paluun jälkeen, miksi tarina jatkuu.

Mutta siis, kuten sanottua: hassultahan näin tuntuu sanoa. Huhuihin, vuotoihin ja joka ikiseen viralliselta taholta tihkuneeseen muruseenkin takertuva faniyleisö on ollut odotusmoodissa jo pitkään. Galaksin tilastakin moni meistä on ainakin tietävinään yhtä sun toista jo ennen Journey-kirjojen avaamista. Ja itse asiassa, aika moni niistä tarkkaan varjelluista leluista ja oheistuotteistakin on jo päätynyt jossain päin maailmaa jonkin embargoa huomaamattoman kaupan hyllylle – ja sieltä nettiin.

Mikä siis muuttuu perjantaina, tai jo videostreamin myötä tänään torstaina?

Ehkä se, että olemme virallisesti The Force Awakensin ajassa. Siinä missä Marvelin tämän vuoden Star Wars -sarjikset ja Rebels-animaatiosarja ovat vieneet yleisöt originaalitrilogian aikaan, yrittäen pyyhkiä heidän mielestään prequelit, johtavat nyt hyllyille nostettavat lelut ja kaupoista irtoavat kirjat meidät viimein ihan oikeasti sieltä 1980-luvun alun tarinoista kohti 2010-luvun elokuvia. Mahdollisuus ostaa Kylo Ren -lelumiekka tai BB-8-paita ei ehkä avaa meille kummastakaan hahmosta uusia puolia, mutta kaupallisen franchisen brändinrakennuksessa ne ovat tärkeitä maistiaisia ennen pääateriaa. Kukaan ei pakota ketään ostamaan yhtään The Force Awakens -fanituotetta näkemättä itse filmiä, mutta niiden saapuminen kauppoihin sentään kertoo, että se on jo lähellä.

Lost-Stars-coverLisäksi on tietysti se, että jo perjantaina meidän pitäisi saada myös ihan oikeita polkuja siihen suuntaan. Chuck Wendigin Aftermath-romaani tapahtuu heti Jedin paluun jälkeen, ja se oletettavasti paljastaa, millaiseen tilaan galaksi jäi, ja miksi Imperiumin loppu ei käynytkään yhdessä Kuolemantähden räjähdyksessä (tai siis edes kahdessa). Claudia Grayn Lost Stars -nuortenromaanin kannessa on tuhoutuva Tähtituhooja, joten se sisältänee Jakkun taistelun, jonka jälkiä Episodi VII:ssä trailerienkin perustella näemme. Prinsessa Leian, Luke Skywalkerin ja Han Solon nuoruudenseikkailuista kertovat lastenromaanit Moving Target, The Weapon of a Jedi ja Smuggler’s Run sisältävät The Force Awakensin aikaan sijoitetut kehyskertomukset, joissa paljastettaneen siis jotain kunkin päähenkilön tilasta 35 vuotta myöhemmin (Luken luulisi olevan erityisen kiintoisa).

Jonkinasteisia sisällöllisiä uutisia on varmasti luvassa leluistakin. Kauppaan jo päätyneiden tuotteiden perusteella tiedämme, että esimerkiksi Rey-figuurin takakannessa ei lue uutisia hahmon sukulaissuhteesta keneenkään originaalitrilogian hahmoon (mutta tuskin sitä kukaan enää odottikaan). Sen sijaan muutama uusi, trailereissa näkymätön hahmo, saa kuin saakin ensiesiintymisensä lelulaatikossa. Todellisia ylläreitäkin voi olla luvassa, sillä kaikki tuotteethan eivät suinkaan ole vielä vuotaneet nettiin. Varsinaisia juonikuvioita spekuloivien suosittelen väijymään erityisesti Lego-laatikoita: todennäköisesti se, mitkä hahmot on sijoitettu mihinkin alukseen tai lokaatioon, kertoo jotain myös itse elokuvan kohtauksista.

Mielenkiintoista on nähdä, missä määrin ja kuinka nopeasti tämä aalto lyö Suomeen. Voisi kuvitella, että Toys’r’usin kaltaiset amerikkalaisketjut olisivat saaneet ainakin jonkinlaisen lähetyksen globaalilla julkaisupäivällä. Pienempiin ja kotimaisiin kauppoihin jopa Star Wars -tuotteet saattavat saapua vasta pienellä viiveellä – osittain juuri siitä syystä, että näiden julkistuksella on nyt näin tarkka embargo. En ihmettelisi, vaikka esimerkiksi Pohjoismaiden maahantuoja uskaltaisi lähettää paketteja eteenpäin vasta näinä päivinä.

Mutta kyllä ne sieltä tulevat. Voi, kyllä ne tulevatkin.