Episodi VII -hahmot: Gleeson ei pysy piilossa pitkään

The Force Awakensin ensi-iltaan on puoli vuotta, mutta oheistuotteiden maihinnousuun enää reilut kaksi kuukautta. Siispä ei ole mikään ihme, että viimeistään tässä vaiheessa varjellut hahmosalaisuudet alkavat tipahdella nettiin, jos kohta isoimmat juonihuhut ovatkin edelleen yhden ainoan nettisivun varassa. Tämä kirjoitus viittaa hahmohuhuihin, mutta ei sisällä varsinaisia juonipaljastuksia.

Viimeksi arvuuttelin Greg Grunbergin roolia. Ykkösveikkaukseni näyttää osuneen oikeaan: ellei StarWars7Newsin paljastama kuva ole todella taitava feikki, Grunbergin rooli on X-Wing -pilotti. Sopii mainiosti – JJ Abramsin parhaan kaverin näyttelijänurahan käytännössä koostuu ”parhaiden kaverien” rooleista. Grunbergin rooli voi hyvin olla ”tämän trilogian Wedgen”, mutta kannattaa huomata, että näyttelijän puheet kolmen leffan sopparista voivat tarkoittaa myös pelkkää optiota.

Samassa postauksessa StarWars7News näytti myös Jedin paluusta tuttujen amiraali Ackbarin ja Nien Nunbin palaavan. Vaikka kuvat näyttävät epäuskottavammilta kuin Grunbergin poseeraus, uskon, että hahmot tosiaan palaavat (vähintään vilahduksen verran). Molemmat ovat esiintyneet huhuissa aiemminkin, ja erityisesti Ackbar nauttii juuri sellaista fanisuosiota, joka tekee hänestä otollisen hahmon palaamaan. Enkä malta olla mainitsematta erästä toista vanhaa huhua: minä pidin teoriasta, että Skelligin saaren kuvauspaikka sijaitsisi Ackbarin vetisellä kotiplaneetalla, erityisesti jos kyseessä olisi Luke Skywalkerin itselleen valitsema piilopaikka. Nykyisten huhujen valossa tämä ei tosin enää tunnu kovin todennäköiseltä, mutta ei sitä mikään vahvistettu poiskaan sulje.

MakingStarWars taas paukautti pöytään valokuvatodisteen omille huhuilleen Domhnall Gleesonin roolista. Kuva on suttuinen, mutta First Orderin upseeria Gleeson tosiaan vaikuttaisi esittävän. Gleesonin roolista kannattaa huomata, että hän on viimeinen käsikirjoituksen luvussa viime vuoden huhtikuussa mukana ollut näyttelijä, jonka roolista ei ole paljastettu virallisesti yhtään mitään. Ja vaikka huhuissa hänet on tosiaan nimetty upseeriksi jo pitkään, muuta (esimerkiksi nimeä) emme tiedä.

star-wars-episode-VII-cast

He – ja vain he? – ovat nähneet koko käsikirjoituksen. Domhnall Gleeson selin keskellä alhaalla. (Kuva: David James)

Jo tällä syyllä Gleesonin roolin voi uskoa olevan merkittävä. Suhteellisen vähälle huomiolle jäänyt tosiasia on nimittäin se, että vaikka tuon kuuluisan casting-kuvan jälkeen paljastettiin vielä monta näyttelijää Gwendoline Christiestä alkaen, nuo näyttelijät ovat haastattelujen perusteella ainoat, jotka ovat lukeneet koko käsikirjoituksen. Greg Grunbergin kaltaiset pienempien roolien näyttelijät saivat nähdä vain omat kohtauksensa. Jälkikäteen ajatellen tämän olisi pitänyt olla vihje siitä, että Max von Sydown rooli ei ole elokuvassa valtavan suuri: veteraaninäyttelijähän kyllä paljastettiin ringissä istuvien kanssa, mutta kuvassa hän ei ole.

Luulen, että Peter Mayhewn kaltaiset vanhat näyttelijät olivat mukana käsikirjoituksen lukutilaisuudessa ja valokuvassa osin kunnianosoituksena ja osin siksi, että kuvaa käytettiin näyttelijöiden julkistamiseen. Mutta ainakin pöydän ääressä istuvien uusien näyttelijöiden roolien täytyy olla elokuvassa erittäin keskeisiä – tai heidän tuli suoritustaan varten pystyä hahmottamaan koko tarinan kuva. Luulen nimittäin, että ainakin Andy Serkisin rooli suurjohtaja Snokena on tässä episodissa vielä parhaiden SW-perinteiden mukaisesti melko pieni, mutta teaserin repliikkien perusteella (”Have you felt it?”) hahmon ymmärrys tapahtumista läpitunkeva.

Gleesonin jälkeenkin näyttelijöissä on toki arvoituksia. Yksi suosituimmista on Carrie Fisherin tyttären Billie Lourdin rooli: Lourd kun on toistuvasti kiistänyt näyttelevänsä Leian tytärtä saati Leiaa flashbackissa, joita molempia monet fanisivut ovat hänelle sitkeästi tarjonneet. Mutta mitä tulee pieniin rooleihin, ei edes näyttelijänimien lista välttämättä ole vieläkään täydellinen. StarWars7News väitti äskettäin myös Ken Leungilla olevan pienen roolin elokuvassa, sivun mukaan kapinallisupseerina. Väite on hieman yllättävä, koska Leung on kuitenkin verrattain tunnistettava näyttelijä (mm. Lostin Miles), ja paljon tuntemattomampia kasvoja on huhuttu ja raportoitu esiintyvän elokuvassa jo kauan sitten. Toisaalta, koska Leungilla on telkkarin puolella Abrams-yhteyksiä, ei cameomainen pikkurooli mitenkään mahdoton ole.

Ja jos katsomme kesäkuun huhuraporteista vielä kauemmas, MakingStarWars raportoi kuulleensa markkinointilähteistä, että episodi VII:ssa toiveeni nais-sithistä toteutuisi. Ha-haa!

Kuten näistä – ja tämän bloginkin hiljaisuudesta – voi päätellä, kesäkuu on kulunut tähtisotienm rintamilla melko rauhallisissa merkeissä. Heinäkuussa luvassa pitäisi olla taas isompia käänteitä: San Diego Comic Conin perjantain 10.7. listalla on huikea pino Star Wars -tilaisuuksia, huipentuen The Force Awakens -paneeliin Kathleen Kennedyn, J.J. Abramsin, Lawrence Kasdanin ja ”erikoisvieraiden” seurassa. Moni odottaa jopa kolmatta teaseria, eikä se mahdoton ajatus olekaan. Maltillisempi veikkaukseni on, että meille esitellään lavalla seuraava katras uusia näyttelijöitä: todennäköisimmin Vanity Fairissä paljastetut Adam Driver ja Gwendoline Christie ja se puuttuva Domhnall Gleeson. Nämä hahmot saisivat sitten samalla yhden lauseen kuvailut samaan tapaan kuin Rey, Finn ja Poe Star Wars Celebrationissa. Kenties tai mieluusti tarjolla voisi olla virallinen kurkistus myös Leian Episode VII -asuun, mutta Luken alan tässä vaiheessa uskoa pysyvän yhä piilossa.

Huhuja kaipaaville raharikkaille todettakoon, että Adam Driverin stuntin mukaan vuotamisen hinta lähtee 65 000 eurosta ylöspäin (”kymmeniä miljoonia forintteja” täytyy tarkoittaa vähintään 20 miljoonaa, todennäköisesti enemmän).

Mainokset

Uuden Star Wars -sarjakuvan ensimmäiset puoli vuotta

Marvel on julkaissut nyt puolen vuoden ajan uutta Star Wars -sarjakuvaa, ja viime viikon numerot ovat aiheuttaneet linjaston ensimmäisen (aiheellisen) kohun. On siis vähintään korkea aika minunkin sanoa pari sanaa aiheesta. En silti spoilaa – edes sitä kohukäännettä – joten lukekaa rauhassa, vaikkette olisi lukeneet.

Star-Wars-cover

Star Wars #1:n (taas) kansi.

Star Wars -sarjakuvien lisenssin siirryttyä takaisin Marvelille, emoyhtiö Disneyn suojiin, tarinat alkoivat siis tämän vuoden tammikuusta ainakin teknisesti puhtaalta pöydältä. Nämä uudet seikkailut sijoittuvat virallisesti Lucasfilmin tarinaryhmän valvomaan uuteen kaanoniin yhdessä elokuvien, animaatiosarjojen ja uusien romaanien kanssa. Kaikki Marvelin vanhat (1977-1986) ja Dark Horsen SW-linjaston (1994-2014) sarjakuvat ovat nyt Legends-universumia, eivätkä uudet tarinat ota niitä huomioon.

Samalla se tarkoittaa lukijan kannalta sitä, että Marvel palasi alkupisteeseen – eikä lukijan voida olettaa unohtavan lukemaansa yhtä helposti kuin uusi kaanon ehkä onkin määriteltävissä. Neljästä Marvelin uudesta lehtilinjasta kolme, jatkuvat sarjat Star Wars ja Darth Vader sekä minisarja Princess Leia, sijoittuvat kutakuinkin toistensa kanssa päällekkäin (se neljäs on Rebels-prequel Kanan). Kolme sarjaa tapahtuvat pian Episodi IV:n jälkeen. Tämä taas, tietenkin, on sama ajanjakso, johon Marvelin alkuperäiset 1970-luvun sarjikset sijoittuivat ja johon Dark Horse on niin ikään palannut useita kertoja. Dark Horsen kahden viimeiseksi jääneen vuoden 2013-2014 aikana Brian Woodin kirjoittama, niin ikään alleviivaavasti vain Star Warsiksi nimetty lehti kertoi sekin täsmälleen samoista ajoista.

Tästä taas seuraa, että ainakin minusta Marvelin ensimmäiset kuukaudet ovat tuntuneet tutuilta. Brian Woodin Star Wars, josta pidin kovasti ja joka katkesi ikävästi kesken, palasi nimenomaan Alderaanin tuhon, Kuolemantähden räjähtämisen ja Yavinin taistelun jälkeisiin tilanteisiin, ja onnistui esittämään Luken, Leian, Hanin ja jopa Darth Vaderin pitkästä aikaa aitoina ihmisinä, jotka käsittelivät oikeita kysymyksiä aikuismaisesti. Yhden kotiplaneetta oli tuhottu, toiset etsivät paikkaansa repaleisessa Kapinaliitossa ja vastakappalehahmo toisaalla sai tuta mestarinsa vihan tämän pitäessä häntä henkilökohtaisesti vastuullisena galaksin kaikkien aikojen suurimpaan sotilaskatastrofiin. Brian Woodin sarjis tuntui minusta aikuismaiselta pehmeältä rebootilta, jollaiseksi se varmaankin oli tarkoitettukin.

Jason Aaronin kirjoittama uusi Star Wars -lehti (kuusi numeroa tähän mennessä), Kieron Gillenin Darth Vader (kuusi numeroa) ja Mark Waidin Princess Leia (viisi numeroa kuudesta julkaistu) palaavat näihin täsmälleen samoihin kysymyksiin. Itse asiassa en näe mitään syytä, miksen voisi laskea Brian Woodin Star Warsin sijoittuvan näiden kanssa samaan kaanoniin – paitsi tietenkin sen syyn, että tapahtumat ovat ajallisesti päällekkäisiä. Esimerkiksi ajatus siitä, että Vader ja Luke ikään kuin jahtaavat toisiaan galaksissa samaan aikaan tietämättä kumpikaan, ketä jahtaavat, on tismalleen sama kuin Woodin sarjakuvissa.

Marvelin uusi SW-linja on tämän takia tuntunut minusta pettymykseltä, ja lehtien käsittämättömät myyntilukuennätykset ja ylistävät kehut ylitsevuotavilta: olivatko Dark Horsen sarjikset menneet jenkkien suurelta yleisöltä täysin ohi? Mieluummin olisin itse nähnyt jotain uutta, ja loogista olisi ollut tietenkin nähdä jotain, joka johtaisi kohti The Force Awakensia. Tämä sarjakuva on toki tulossakin, syksyllä, ja paluu A New Hopen ajan sankarikolmikkoon sarjakuvissakin on luonteva osa Lucasfilmin suunnitelmaa paluusta juurilleSitä en silti voi olla ihmettelemättä, oliko tarpeen aloittaa peräti kaksi jatkuvaa lehteä samaan ajankohtaan, vaikka se onkin tuttu Marvel-metodi supersankaritarinoiden puolelta (josta uusien SW-sarjakuvien tekijät tietenkin poimittiinkin). Tapahtumien päällekkäisyys hankaloittaa tuntuvasti lehtien myöhempää luettavuutta: nytkin minun piti kelata numeroita pariin kertaan ennen kuin ymmärsin, että Star Wars #4:n kohtaus Jabban palatsissa tapahtuu Darth Vader #1:n sivujen välissä.

Mutta jos sivuutetaan tämä lähtökohtainen kritiikki ja hyväksytään lehtien aiheet sellaisina kuin ne ovat, on Marvel aloittanut Star Wars -sarjakuvalinjansa mallikkaasti. Kaikki kolme lehteä sijoittuvat SW-sarjisten suuressa kuvassa parempaan päähän. Itse asiassa äskeisen kritiikinkin voisin sanoa näinkin: Marvel jatkaa Dark Horsen viimeisinä vuosinaan aloittamalla Brian Woodin sarjakuvan linjalla, säilyttäen tason vähintään ennallaan.

Vader-cover

Darth Vader #1:n kansi.

Lehdistä kehutuin taitaa olla Darth Vader. Tämä johtunee hersyvistä yksityiskohdista: murhanhimoinen protokolladroidi ja tuhovoimainen artoo-yksikkö on mainio kaksikko, ja uusi hahmo Aphra toiminee ainakin kaikille heille, joita ei haittaa, että kyseessä on selvästi kopio eräästä toisesta seikkailevasta avaruusarkeologista River Songista. Toinen syy voi olla, että Dark Horsen SW-sarjakuvia lukeneet tietävät, kuinka vaikea hahmo Vader on kirjoittaa. Marvelin Kieron Gillen onnistuu ehdottomasti paremmin kuin useimmat. Samalla Vader-sarja kuitenkin syyllistyy ehkä kolmikosta eniten vanhojen tarinoiden toistamiseen: jälleen kerran keisari Palpatine esimerkiksi kohtelee Vaderia kuin koiraa, kilpailuttaen tätä muita pahispalvelijoitaan vastaan (eikä Gillen minusta onnistu Palpatinen kanssa yhtä hyvin kuin Vaderin). Luvassa voi onneksi olla uusia käänteitä: Gillen on kuvannut sarjakuvaansa House of Cardsin kaltaiseksi Vaderin ”nousun” kuvaukseksi: Episodi IV:n lopun epäonnistumisesta Episodi V:n armottomaksi sotilasjohtajaksi.

Leia-cover

Princess Leia #1:n kansi.

Minisarja Princess Leia taas erottuu kahdesta muusta erityisesti Terry Dodsonin pehmeälinjaisen kuvituksen ansiosta. Minuun se kolahtaa, ja luulen, että etten ole ainoa eurooppalainen sarjakuvanlukija, jota suuresti huvittaa, että jenkeissä tyyli on nähty ”naisille suunnattuna”. Sisältöpuolella sarja esittää kiintoisasti uuden kysymyksen: eivätkö monet Alderaanin selviytyjät pitäisi Leiaa syyllisenä planeetan tuhoon?

Star Wars -lehti taas on kolmikosta selvästi toiminnallisin, mutta se on myös lehdistä se, jossa päähahmot pääsevät kohtaamaan, ja tämän vaikean testin lehti läpäisee hienosti. Ja mitä sitten tulee Kananiin, ei sekään ole hullumpi, vaikka ennen kaikkea pidän lehden olemassaolosta: myös uudessa kaanonissa prequelit ovat tapahtuneet, vaikka jotkut raivopäät haluaisivat toisin itselleen uskotella.

Siitä puheen ollen, Marvelin uusien sarjakuvien kanonisuus näkyy paikoin melkein alleviivauksena. Kun vain muutaman lehden sisällä vieraillaan Naboolla, Geonosiksella ja parikin kertaa Tatooinella, en ihmettele yhtään, jos osa lukijoista heiluttaa fanservicen keltaista korttia. Itse en kuitenkaan viitsi vielä valittaa, koska kohtaukset todella onnistuvat luomaan sarjaan jatkuvuuden tuntua. Noissakin kohtauksissa jatkuvuutta rakennetaan itse asiassa nimenomaan prequeleihin, joihin viittaaminen voi esimerkiksi Force Awakensissa jäädä vähemmälle.

Saa nähdä, kuinka pitkään kestää, että Star Wars ja Darth Vader -lehti tavoittavat Episodi V:n (saati VI:n). Molemmat sarjat käsittelevät ensimmäisessa kuuden numeron tarinakaaressaan pois parit ilmeiset näkökulmat, ja olettaisin, että esimerkiksi Darth Vaderin ja Luke Skywalkerin kohtaamisia ei voi kovin montaa episodien väliin sijoittaa. Uusia seikkailuja väliin kuitenkin mahtuu ihan niin paljon kuin Marvel vain kehtaa. Ilmeisesti seuraavaksi luvassa on ainakin ”Ben-setä” Kenobin flashback-seikkailu.

– – –

Viimeiseksi pari sanaa siitä kohukäänteestä, itse asiaa spoilaamatta kuten luvattu (mutta jos nyt haluatte sen sarjakuvia lukematta tietää, niin tässä linkki).

Nythän on siis niin, että kevätkauden päätteeksi Marvel-sarjiksissa on twist, joka puuttuu perustavasti erääseen originaalitrion hahmoista. Joku voi pitää käännettä peräti retconina eli aiemmin kerrottujen tapahtumien muuttamisena jälkikäteen, mutta näin ei ole. Käänne ei nimittäin käy vastaan mitään elokuvissa nähtyä – ainoastaan sitä, mitä luulemme tietävämme vanhan expanded universen perusteella. Legens-tarinoissa asiat olivat toisin, mutta nyt ne ovat näin.

Joka tapauksessa temppu on rohkea, ja painava osoitus siitä, että Star Wars -kaanoni todella on nollattu. Emme tiedä, mitä sankareillemme Jedin paluun jälkeen tapahtui, mutta emme myöskään tiedä kaikkea siitä, mitä heille tapahtui ennen Uutta toivoa. Tämä on SW-fanin todellisuus nyt, ja se kannattaa hyväksyä – ja se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi näitä sarjakuvia kannattaa kyllä lukea. On ainakin teoriassa mahdollista, että esimerkiksi tämä juonenkäänne heijastuu vielä valkokankaalle – tuskin tosin The Force Awakensiin, mutta standalone-elokuviin ihan mahdollisestikin. Pulpahtihan vanha huhu Han Solon ja Boba Fettin nuoruusvuosien elokuvasta pintaan taas äskettäin.

Onneksi jenkkisarjakuvien lukeminen ja vieläpä oikeaan ilmestymistahtiin on nyt helpompaa kuin koskaan: sujuvaan lukukokemukseen tarvitaan vain tabletti, Comixology-app ja luottokortti. Halvalla Marvel ei tosin näitä myy. Miksi myisikään, kun se tietää hyvin, että Star Warsin nimellä on mahdollista saada aikaan laskevan sarjakuvamyynnin ennätysluvut kahteenkymmeneen vuoteen?