Filminauhana silmiemme edessä

Tämä on kova, on.

Boba Fett Fan Club -niminen nettitaho raportoi juuri elokuvaajaliitto ASC:n yksityistilaisuudesta, että Episode VII:n kuvaa Dan Mindel (ASC, BSC). Ei yllättävää: Mindel oli molempien Abrams-Trekkien sekä Mission: Impossible 3:n director of photography. Ohjaaja JJ Abrams on jo tähän mennessä osoittanut miehittävänsä uutta warssia vanhoilla tiimiläisillään, erityisesti Trekin läpi talsineilla. Ja mitä Mindeliin tulee, mies on syntynyt 1958 ja on selvästi vauhtikuvaamisen ammattimiehiä. Ei ehkä originaalein kuvankäyttäjä, muttei persoonattominkaan.

Mutta se, mikä on se kova, on se, että saman uutisen mukaan Episode VII kuvataan 35mm filmille. Ei siis diginä, kuten Lucasin episodit II ja III.

Jos näin on, ei tämäkään oikeastaan ole yllättävää, koska Abrams on – kaikesta teknisyydestään, edelläkävijyydestään ja lens flarestaan huolimatta – tässä sodassa nimenomaan vanhan liiton miehiä. Siinä missä monet Abramsia kymmeniä vuosia vanhemmat ohjaajat ovat jo vannoneet digitaalitekniikan nimiin, Abrams on jopa uhonnut (muistaakseni Super8:n dvd:llä) aikovansa olla Hollywoodin viimeinen filmin puolestapuhuja. ”If film were to go away – and digital is challenging it – then the standard for the highest, best quality would go away”, hän sanoi Hollywood Reporterin mukaan alkukesästä.

Enpä minä ainakaan silti olisi hämmästynyt, jos Lucasfilmin lippulaivan kohdalla Abrams olisi viimein ylipuhuttu. Star Wars -sarja on aina ajanut elokuvatekniikkaa eteenpäin, eikä Lucasin aikana ollut puhettakaan pakkivaihteesta (edes siellä, missä olisi voinut olla järkevää).

Filmille kuvaamalla saa sen hienon, taianomaisen jäljen, jota digillä ei edelleenkään pysty aivan jäljittelemään, mutta jos sen filmikuvan kuorruttaa niin suurella määrällä jälkituotannon digitaalisia erikoistehosteita kuin vaikkapa sitten Abramsin Trekit, ei lopputulosta ainakaan minun silmäni enää digistä erota (vaikka ne kuuluisat lens flaret tehtäisiinkin luomuna). Digillä on puolestaan omat vahvuutensa, jotka liittyvät erityisesti kuvaamiseen vaikeissa olosuhteissa tai tehoste-elokuviin, joista ainakin jälkimmäisiä Warssit ovat. Ja selvää on sekin, että eroista ja makuasioista huolimatta digilläkin toki saa tehtyä upeaa kuvaa (kysykää vaikka Roger Deakinsilta). Kyllä uusikin tekniikka olisi (yhä) tähän sarjaan sopinut, ja kuvaajaksi valittu Mindelkin on käyttänyt sitä ainakin Dominossa.

Tällä en tarkoita, että olisin uutisista pahoillani. Olen nimittäin riemuissani. Kyse ei ole niinkään edes siitä, miltä uusi Star Wars lopulta näyttää, vaan siitä, miltä tuotanto tällä hetkellä näyttää. Ja tällä hetkellä se näyttää, niin, perinnetietoiselta.

Ja samalla: tämän täytyy olla selvä viesti kaikille taiteellisista erimielisyyksistä ja jopa ohjaajan lähtöhaluista huhuja höpisseille, että nimenomaan JJ todellakin huutelee tämän tuotannon megafoniin.

Mainokset

Tämän tiedämme elokuussa 2013

Päivitän aiemman, puolen vuoden takaisen merkintäni, vaikka tietoa on karttunut erittäin, erittäin vähän. Se on kuitenkin käynyt vaivihkaa selväksi, että kamerantakaiset virat miehitetään JJ Abramsin luottoväellä: heitä ovat muun muassa puvustaja, leikkaajat ja apulaisohjaaja. Vanhoja warssiveteraaneja vahvistetuissa nimissä on harvassa: heitä ovat lähinnä Lawrence Kasdan, John Williams ja taiteilijat.

Tämän, ja vain tämän, tiedämme elokuussa 2013.

Star Wars Episode VII : ???

Spinoff-elokuva #1 : ???

Spinoff-elokuva #2 : ???

Muuta:

  • Episode VII on ensimmäinen osa uudesta trilogiasta, jonka seuraavien osien on tarkoitus valmistua muutaman vuoden välein sen jälkeen
  • syksyllä 2014 alkaa uusi Rebels-animaatiosarja, joka sijoittuu episodien III ja IV väliin
  • pitkään idealistalla pyörinyttä live action -televisiosarjaakaan ei ole haudattu
  • Clone Wars -sarja ei jatku, mutta tekeillä olleet jaksot julkaistaan jossain muodossa
  • Detours-komedia-animaatio ja vanhan saagan 3D-versiot on siirretty hamaan tulevaisuuteen

Kopioin tämän myös pysyvämmin esillä olevaksi sivuksi ylälaitaan, mutta ihan kunkin pikku-uutisen (saati huhun) tahtiseen päivitykseen en sivua ottane.

Huhumyllystä poimittua: Palpatinen paluu

Ian McDiarmid Celebration Europen nimikirjoitustalkoissa. (kuva: Aki Jörgensen)

Ian McDiarmid Celebration Europen nimikirjoitustalkoissa. (kuva: Aki Jörgensen)

Oikeastaan Lucasfilm kerjää tätä. Episodin VII ensi-iltaan on kuulemma ihan oikeasti alle kaksi vuotta, jolla perusteella kuvausten pitäisi olla jo lähellä, eikä edes näyttelijävahvistuksia kuulu. Kummakos siis, että huhumylly pyörii, ja viimeisimpänä sieltä nousi Ian McDiarmidin nimi. Lähde on Jedi News, kaikkitietävänä vahvistajanaan Latino Review.

Leikitäänpä hetki mukana. Keisari Palpatine on Star Wars -sarjan ikonisimpia hahmoja, toiseksi unohtumattomin pahis ja monien mielestä kutakuinkin parasta, mitä prequeleista (tai Jedin paluusta!) jäi käteen. Jos Episodi VII valitsee vanhojen, kuolleiksi luultujen hahmojen elvyttämisen tien, Palpatinen täytyy olla listan kärkisijoilla heti ilmiselvän Boba Fettin jälkeen. Houkutusta lisää, että uuden SW-trilogian vaikeimpia temppuja on uskottavan pahiksen rakentaminen – koska se unohtumattomin, elokuvahistorian merkkimies D. Vader, on kuitenkin käyttämättömissä.

Olisin siksi erittäin hämmästynyt, jos Palpatinen paluuta ei olisi edes pyöritelty vaihtoehtona uutta trilogiaa kirjoitettaessa. Expanded universen käänteisiin on tässä turha viitata: elokuvat riittävät hyvin. Niissä meille on jo kerrottu, että Palpatine oli huomattavan kiinnostunut kuoleman voittamisesta, ja että hänellä oli kanta-asiakaskortti Kaminon hiton hyvien kloonarien DNA-altaille. Vihatkaa vain kloonitarinoita ja/tai tämän kortin jo 1990-luvulla käyttänyttä Dark Empirea, mutta minusta sisäinen logiikka suorastaan vaatii, että Palpatinen on vähintään täytynyt yrittää itsensä kloonaamista ikuisen elämän saavuttamiseksi.

Tällä en siis tarkoita, että varsinaisesti haluaisin nähdä Palpatinen uudessa trilogiassa. Puhumattakaan, että uskoisin tähän huhuun. Tai, no: jos Ian McDiarmidille halutaan kirjoittaa kiva cameo, niin sehän käy vaikkapa sijoittamalla elokuvaan Palpatine hologrammitallenteessa. Kuten sanottua: tätä myllyä Lucasfilm suorastaan kerjää.

Kokonaan oma juttunsa on Latino Reviewn väite Palpatinen paluusta Voima-haamuna. Tästä en pidä yhtään – Lucas runteli sisäistä logiikkaa jo pahoin, mutta tämä ei ainakaan käy järkeen. Oli miten oli: Latino Review on tähän mennessä väittänyt ”yksinoikeudella” Ryan Goslingin, Zac Efronin, Leonardo DiCaprion ja Jonathan Rhys Meyersin olevan vahvoilla Episodiin VII, julistanut Harrison Fordin olevan ehdottomasti elokuvassa jo helmikuussa ja viimeksi ilmoittanut Ewan McGregorin haluavan oman spinoff-elokuvansa. Latino Review antaa ymmärtää sillä olevan kovan luokan lähde syvällä Lucasfilmissä, ja saattaa sillä toki ollakin, mutta ainakin minä haluaisin nyt viheltää pelin hetkeksi poikki. Edes Fordia ei ole vieläkään vahvistettu (kuten ei ketään muutakaan näyttelijää), joten joka ikinen Latino Reviewn skuupeista on toistaiseksi pelkkä huhu. Joku noista omituisemmistakin saisi osoittautua todeksi, jotta tämän lähteen uskottavuus vahvistuisi.

Celebration-pyykki, osa 3: Kriittinen lähiluku

Pölyn laskeuduttua 20 000 Star Wars -fanin tapahtumasta Saksan Essenissä on syytä tarkastella showta vielä kokonaisuutena. Ryhdistäydyn journalistina fanin sisältä.

Kirjoittaja bactatankissa korjaamassa itseään analyyttiseksi.

Kirjoittaja bactatankissa korjaamassa itseään analyyttiseksi.

Ensin fakta, jota missään ei erityisesti alleviivata. Star Wars Celebrationia järjestää Lucasfilm yhdessä ReedPOP-yhtiön kanssa. Firma pyörittää muun muassa ComicConia. Celebration on järjestetty kuusi kertaa Yhdysvalloissa (SW-mäisillä järjestysluvuilla), nyt kaksi kertaa Euroopassa ja kerran Japanissa (kirjoitin tästä väärin aiemmin).

Celebration ei siis ole ”for the fans, by the fans” -tyyppinen tapahtuma, kuten vaikkapa Suomen Finncon on. Se, että tapahtumaa järjestää Lucasfilm, takaa tietysti showhun nimekkään vierailija- ja esiintyjäkaartin. Mutta samalla se takaa, että tietyt aiheet jäävät kattauksessa pimentoon. LFL:n bileet, LFL:n säännöt.

Yhtä, toista & AT-AT. (kuva: Aki Jörgensen)

Yhtä, toista & AT-AT. (kuva: Aki Jörgensen)

Celebrationissa ei esimerkiksi ole tilaa fanikulttuurin kriittisimmille elementeille, kuten fanileikkauksille. Ne varmaankin laskettaisiin bootlegeiksi, joiden myyminen, ostaminen ja allekirjoitettavaksi tarjoaminen erikseen kielletään tapahtuman säännöissä. Fanikulttuurista tapahtumaan ovat tervetulleita esimerkiksi pukeutujat ja droidirakentajat, joiden tapaa käsitellä lähdeaineistoa voidaan pitää yhtiön tuotemerkkien kannalta harmittomana. Ei aivan pidä paikkansa, ettei tapahtumassa olisi sijaa myös faneiksi luettavien ihmisten kokonaan järjestämille osioille, sillä keräilijä- ja harrastaja-lavoilta niitä kyllä löytyi, mutta esimerkiksi fanien toteuttama paneeli tai haastattelusessio ”isosta” aiheesta ei näiden kemujen ohjelmaan kuulu. Haastattelijat olivat ammattilaisia – siis LFL:n väkeä, kuten Pablo Hidalgo, tai palkattuja esiintyjiä, kuten Warwick Davis.

Kritiikittömyys ulottuu vielä pintaa syvemmälle. Kahden päivän aikana en kuullut yhdessäkään ohjelmanumerossa tai haastattelussa yhtään, siis oikeasti yhtään, kritiikin sanaa mitään Star Wars -universumin tuotetta kohtaan. Piikikkäimmäksi pääsee Anthony Daniels -haastattelun livebloggauksesta bongaamani kevyt sutkaus ewokkien herättämiin tunteisiin, eivätkä piikit silloin ole kovin terävät. Jep, yleisössäkin oli vain meitä kuorolaisia, mutta kun SW-fanit kuitenkin tunnetusti myös rakastavat faniutensa kohteen vihaamista, voisi ajatella, että jollakulla esiintyjistä olisi kuitenkin jotain kriittistä sanottavaa esimerkiksi prequeleista tai George Lucasin tavasta käsitellä monille rakasta luomustaan. Etenkin nyt, kun sarjan valtikka kuitenkin on jo siirretty eteenpäin, ja olettaa sopii, että episodissa VII tullaan joka tapauksessa tekemään moni asia toisin kuin prequeleissa.

Mutta ei: etenkin Lucasia keskityttiin ylistämään jopa lipevyyteen asti, vaikka partamies ei edes ollut paikalla. Yleisökysymyksistä etenkin päälavalla valittiin kysyttäväksi vain hyvin kevyitä, ”mitä sattumuksia muistat kuvaksista” -tyyppisiä kysymyksiä, joita vielä kehdattiin kehua hyviksi kysymyksiksi. Kun päälavan juontajan Warwick Davisin haastattelema vieras yritti ehdottaa Carrie Fisheriltä kysyttäväksi, mitä tämä pitää urastaan SW:n jälkeen, Davis kuittasi ehdotuksen ”Yeah right, if I’ll get really desperate on questions”, vaikka se juuri olisi ollut hemmetin hyvä kysymys. Mutta kas ei; näissä bileissä kaikki on kivaa, ja perhe pitää yhtä.

Suorastaan kiusalliseksi hymistely meni Secrets from ROTJ -ohjelmassa, jossa haastattelija hehkutti LFL:n SW-jatkuvuudesta huolehtivan Leland Cheen työn vaativuudesta ja jossa yleisöä arvuutettiin, kuinka moni tietää minkäkin sivuhahmon olevan elossa tunnetussa expanded universessa. Tilanne suorastaan huusi kysymystä siitä, mitä nyt tapahtuu, kun tekeillä on elokuva, joka hyvin todennäköisesti heittää koko tähänastisen jatkumon roskakoriin, mutta tätä aivan ilmeistä kysymystä ei esittänyt kukaan. Kannattiko järjestää ohjelmanumeroa elefantista huoneessa, jos huoneen elefantista ei saa puhua?

En tietenkään tiedä, onko esiintyjiä erikseen kielletty sanomasta poikkipuolisia sanoja – voi olla, että yleinen vieraskohteliaisuus ja ”kenen leipää syöt” -tyyppinen asenne riittää. On tietysti muistettava, että monet vieraista (esimerkiksi concept artistit Doug Chiang ja Ian McCaig) ovat Lucasfilmin palveluksessa – ja toiset taas kenties kärkkyvät töitä uusista elokuvista (esimerkiksi Mark Hamill tai, itseparodisen näkyvästi, Warwick Davis). Yhtä kaikki, shown valmiiksi käsikirjoitettu luonne maistuu jälkikäteen ja vaikkapa virallisessa pressitiedotteessa äitelältä.

Peter Mayhew ei noussut lavalle, mutta kirjoitti nimeään maksusta. (kuva: Aki Jörgensen)

Peter Mayhew ei edes noussut lavalle, mutta kirjoitti nimeään maksusta. (kuva: Aki Jörgensen)

Parhaat muistoni Finnconeista liittyvät yleisesti ottaen hyvin toisenlaisiin ohjelmanumeroihin kuin SW Celebration tarjosi. Mieleen juolahtavat esimerkiksi älyvapaan rajalla kulkevat spekulatiiviset Buffy-paneelit tai keskustelu ”Peter Jacksonin suurelokuvasta ja siihen liittyvästä kirjasta”. Tai: en millään lailla väheksy nimikirjoituksia kerääviä faneja, mutta jotain kovin irvokasta on vanhojen miesten ja naisten kulkemisessa conista coniin signeeraamassa maksusta kuvia siksi, että sattui näyttelemään maskin alla alienia vuonna 1983. On tietysti selvää, että 20 000 osallistujan tapahtumassa nimikirjoituksista täytyy pyytää hinta, mutta kyllä se vain minusta latistaa paperin henkistä arvoa.

Mutta, mutta. Onhan minun silti myönnettävä, että viihdyin Celebrationissa mainiosti. Minusta oli kuin olikin mukavaa nähdä ja kuulla Kathleen Kennedy, Mark Hamill, Carrie Fisher ja kumppanit ihan ilmielävänä, suhteellisen lyhyen matkan päästä vieläpä. Jos puhuivatkin vain mukavia, niin puhuivatpa tosiaan mukavia. Jos maksaisin Metallican keikkalipusta (ja olen maksanut), en kai valittaisi, vaikka soittaisivat sellaisiakin kappaleita, joista en niin välitä.

Kaikilla esiintyjillä tuntui tosiaan olevan aidosti mukavaa, ja esimerkiksi juuri äsken mainitsemani kolmikko vakuutti kyllä karismallaan. Piinkovaksi bisnesnaiseksi Kennedy tuntuu todella aidosti sydämelliseltä ihmiseltä. Hamill oli suorastaan häkellyttävän nöyrä puolijumalan asemastaan ja massiivisista suosionosoituksistaan, ja toisaalta aivan ässä viihdyttävänä keskustelijana imitaatioineen päivineen (nostoja virallisen sivun liveblogissa). Ja Fisher, niin, Fisherhän on tunnettu showstaan, eikä pettänyt nytkään: hän toi lavalle koiran, joka raateli ensitöikseen pari ewokkinukkea järkyttyneen Warwick Davisin edessä. Rockstar! (liveblogia on tästäkin)

Oheisohjelmaakin Celebrationissa riitti totisesti: en esimerkiksi tohtinut käyttää kahdesta päivästäni aikaa elokuvien katsomiseen, vaikka AOTC:n 3D-version maailmanensi-ilta totaalifaniseurassa olisikin vähän houkuttanut. Myyntipöytiäkin riitti, etenkin odotetusti lelukeräilijöille. Ei-keräilijänä sain pettyä yhteen yksityiskohtaan: olisin kuvitellut, että edes joku olisi kaupannut tapahtumassa myös SW-kirjoja ja sarjakuvia kattavalla valikoimalla, mutta ainoa niitä edes vähän myynyt ständi oli saksalaisen kustantamon. Mutta voinpahan nyt ainakin juoda olutta Mos Eisleyn cantinan tuopista.

Lisäksi tapahtumassa oli kaikkiaan todella hyvä henki: järjestelyt toimivat, jonoissa ei ohiteltu ja niin edelleen. Eikä se, mitä sanoin bootleg-kielteisyydestä, jatkunut totalitaristiseen fasismiin: esimerkiksi valo- ja videokuvaaminen oli kaikkialla täysin sallittua, siis myös esityksissä. Ja mitä loppufiilikseen tulee, niin päällimmäinen oli harmitus yhden päivän missaamisesta – ja siitä, että seuraava show on Kanadassa asti, jonne (näillä puheilla) tuskin tulee lähdettyä. Se on tietysti hyvä merkki tapahtuman päätökseksi.

Celebration-pyykki, osa 2: Murusia ja tietoja

Jos oli Star Wars Celebration Europe II uutisköyhä episodin VII odottajille, oli se kyllä ylipäätään täynnä yhtä ja toistakin. Esimerkiksi neljän Boba Fettin ja yhden Jangon tulkintaa uusiseelantilaisesta haka-tanssista on vaikea unohtaa. Kahtena päivänä kolmesta paikalla olleena voin todistaa, että kaikkeen kiinnostavaan ei kerrassaan mitenkään voinut ehtiä. Yleismeiningistä miinus-varsinaiset-esitykset saa ihan hyvän kuvan virallisista videoista, vaikka ne tietysti kaikkea hehkuttavatkin: yksi, kaksi ja kolme.

Warwick Davis, Temuera Morrison, Jeremy Bulloch ja Daniel Logan haka-tanssin rytmissä. Mukana muutkin Fettit. (kuva: Aki Jörgensen)

Warwick Davis, Temuera Morrison, Jeremy Bulloch ja Daniel Logan haka-tanssin rytmissä. Mukana muutkin Fettit. (kuva: Aki Jörgensen)

En yritä ynnätä enää kaikkea näkemääni, mutta sen sijaan heitän tähän muutamia itseäni sykähdyttäneitä havaintoja.

  • Kathleen Kennedy: JJ Abrams on ”samankaltainen ohjaaja kuin Steven ja George”. ”He makes hopeful films”, Kennedy jatkoi, ja ilmoitti Star Warsin kuuluvan kategoriaan. TheForce.net kokosi twiittejä Kennedyn esiintymisestä.
  • Kysymys Kennedylle: ”What have you learned about Star Wars fans since you took on the job?” Vastaus: ”They control everything.” (naurua, vakavoituminen:) ”We are all in your service.”
  • Dave Filoni: hattu päästä kun taputetaan. (kuva: Aki Jörgensen)

    Dave Filoni: hattu päästä kun taputetaan. (kuva: Aki Jörgensen)

    Star Wars Rebels näytti Dave Filonin esittelemänä, ihan oikeasti ja tottavie, älyttömän kiinnostavalta.  Dave Filonin mukaan sarjan ohjenuora on originaalitrilogia, ja sitä kehitettäessä on opiskeltu tarkkaan Ralph McQuarrien aluperäismaalauksia ja jopa New Hopen kameraliikkeitä (katsokaas vaikka tätä). TFN kokosi tästäkin showsta twiittikokoelmaa ja liveblogia. McQuerrie-vaikutteet myös näkyivät selvästi Filonin esittelemissä tausta- ja kohtauspaikkaluonnoksissa. Hahmoista eli animaation päätyylistä ei nähty mitään, mutta Filoni lupasi toisenlaisen tyylin kuin Clone Warsissa. Juonesta paljastui vain sen verran, että nyt ollaan pakosalla, ja esitelty Ghost-alus on tarinan ytimessä. Kysymykseen tutuista hahmoista Filoni vastasi että niitäkin tulee olemaan mukana (kaikkien päällimmäinen veikkaus lienee Ahsoka, ja niin on minunkin), kysymykseen sarjan ajankohdasta aikajanalla vain ”that is a good question”. Kaikki tämä kuulostaa minusta hyvältä, ja odotukseni tätä sarjaa kohtaan nousivat, totisesti. Hämmästyttävästi huomasin myös sisälläni heräävän tunteen yrittää uudelleen kesken jättämäni Clone Warsin kanssa, kun näin omin silmin sen olevan niin monen mieleen…

  • Erittäin viihdyttävän viiden Fettin esiintymisen hauskin tiedonmuru: kun John Mortonin piti esittää Bobaa ESB:n ”He’s no good to me dead” -kohtauksessa, pää-Boba Jeremy Bulloch antoi vain yhden ohjeen näyttelemisestä: ”Play Clint Eastwood”.
  • Nuori Daniel Logan ei tiennyt Star Warsista juuri mitään saadessaan nuoren Boba Fettin roolin Episodi II:een. Hän toivoi pääsevänsä jediksi, ja ehti näytellä koko roolinsa ennen kuin sai selville, millainen asema hahmollaan SW-universumissa itse asiassa on. ”Kun näin Jeremy Bullochin nimikirjoitusjonon, tajusin, että minulla on edessäni hieno elämä”.
  • Dickey Beer tappoi itsensä Jedin paluussa, koska työskenteli sekä Luken että Boba Fettin stunttina.
  • Kun Ian McCaig suunnitteli Amidalan asuja Epis1:stä varten, hän ei tiennyt mitään pukujen valmistamisesta eli ”siitä mikä on edes mahdollista”.
  • Hehän ovat kuin kaksi marjaa: Ian McCaigin luonnos-sith naispuoliseksi Darth Mauliksi ja hahmo Clone Wars -sarjasta. (kuva: Aki Jörgensen)

    Hehän ovat kuin kaksi marjaa: Ian McCaigin luonnos-sith naispuoliseksi Darth Mauliksi ja hahmo Clone Wars -sarjasta. (kuva: Aki Jörgensen)

    Monia McCaigin piirtämiä, elokuviin hylättyjä luonnoksia käytettiin Clone Warsin hahmojen pohjalla. Kätevää, valmiit luonnokset upouusista alieneista!

  • Mark Hamill ja Carrie Fisher eivät kumpikaan saaneet Lucasilta kummoisia taustatietoja hahmoihinsa, vaikka kysyivät. Hamill muistaa Lucasin mutisseen kysymyksiin vastauksia tyyliin ”palataan tuohon myöhemmin”. Fisher muisteli tienneensä jo ANH:n Alderaanin-räjäytyskohtausta kuvatessa, että planeetalla kuolevat hänen kasvattivanhempansa eivätkä biologiset. Tämä tietysti sopii Lucasin myöhempään omakuvaan ”Anakinin kuuden elokuvan tarinasta”, mutta yhtä osuvasti siihen totuuteen, että Skywalkerien sukusaagaa ei todellakaan oltu lukittu valmiiksi vielä 1970-luvulla.
  • Hamillilla on rooli Clone Warsin vielä esittämättömissä jaksoissa. Hahmo on tietysti pahis, kuten Hamillin useimmat ääniroolit, ja peräti ennen näkemätön sith.
  • Fisherin kultabikinit Jabban palatsissa tarjosivat Jeremy Bullochille yläpuolelta ns. avoimen näkymän, mutta Boba Fettin kypärästä taas ei juuri nähnyt alaspäin.
  • Ei-SW-mutta-jänskää: Ian McCaig näytti ohjaamansa ja toteuttamansa konseptivideon, joka oli tarkoitettu ”erästä Stevenin ja Kathyn elokuvaa varten”. Siinä lentoliskot hyökkäsivät surffaajien kimppuun, nappasivat yhden nokkaansa ja pallottelivat tätä toisilleen. Video päättyi titteliin Jurassic World.

Koska Star Warsissa on tapana tehdä kaikki kolmen erissä, en minäkään tyydy Celebration-summauksissa kahteen osaan. Ja kolmannessa sanon suorat sanat.

Celebration-pyykki, osa 1: Vähän villoja

Saksan Essenissä viime viikonloppuna järjestetty Star Wars Celebration Europe II oli, meni ja hyvä oli. Koska matkustin muinaisaikaisesti ilman kännykkää kummempia nettivälineitä, pikakirjoitan nyt ajatuksiani näin puoli viikkoa myöhässä.

Kathleen Kennedy: viihdyttävää puhetta, ei juuri puhettakaan paljastuksista. (Kuva: Aki Jörgensen)

Kathleen Kennedy: viihdyttävää puhetta, ei juuri puhettakaan paljastuksista. (Kuva: Aki Jörgensen)

Blogin päälanka ensin. Jos joku todella odotti Celebrationista Episodi VII:n nimen kaltaisia isoja uutisia (ja moni kyllä odotti), sai pettyä karvaasti. Warwick Davis ja muut juontajat tekivät hyvin selväksi, että uusiin elokuviin liittyviä kysymyksiä ei kysytä. Siellä, missä joku yleisöstä ehätti niitä kuitenkin kysymään, niihin ei vastattu. Ja vaikka minäkin kuvittelin, että esimerkiksi muutaman näyttelijäjulkistuksen aika olisi ollut sopivasti juuri Essenissä, valmiiksi käännytetyn kuoron edessä, niin ei. Suorastaan ironista oli, että toisen päivän iltana Saksan teksti-tv:ssäkin kerrottiin huhusta Ryan Goslingista ja Leonardo DiCapriosta Epis7:ssa, ja samana viikonloppuna Mark Hamill ja Carrie Fisher kävivät Essenin messukeskuksen lavalla aivan kuin eivät itsekään todella vieläkään tietäisi, onko heillä rooleja tulevissa elokuvissa vai ei. Voiko olla, etteivät tiedäkään?

Käsittääkseni ainoa tapahtumassa paljastettu aito elokuvauutinen oli se, jota minä ainakaan en juuri uutiseksi laske: John Williams säveltää uuden trilogian musiikin. Valinta varman päälle, ja varmasti sellainen, jonka tekemättä jättäminen olisi kirvoittanut vastalauseita. Minä en ole enää vuosiin ollut erityisesti Williamsin alleviivaavan tyylin ystävä, mutta juuri Star Warsiin hänen kädenjälkensä on toki tähän asti sopinut kuin nakutettu. En siis vastusta, mutten olisi vastustanut uudempiakaan tuulia. Virallinen julkistusvideo oli tämä.

Mutta sitten pari pienempää, kenties kiinnostavampaa tiedonmurua melkein rivien välistä:

  • Kathleen Kennedy kertoi JJ Abramsin olevan ”itse asiassa lomalla juuri nyt”. Koska netissä huhuttiin juuri tapahtumaa edeltäneellä viikolla JJ:n harkitsevan projektista lähtemistä taiteellisten ja/tai tuotannollisten ristiriitojen takia, ainakin minä höristin tälle maininnalle korviani. Lomailuhan ei sinänsä vahvistaisi huhua, mutta ei missään nimessä diskreditoisi väitteitä ristiriidoista. Mutta samassa esityksessä Kennedy mainitsi sopineensa säveltämisestä yhteislounaalla Williamsin ja JJ:n kanssa ”viime perjantaina” (tarkoittaa 19. elokuuta), sekä kertoi vaihtaneensa sähköposteja JJ:n kanssa juuri Celebrationin toisena aamuna. Gossip controlin mahdollisuus on näissä toki olemassa, mutta toistaiseksi äänestän tulkintaa ”Abrams on täysillä mukana kunnes toisin ilmoitetaan”.
  • Kennedy toisti monta kertaa, kuinka he tekijöinä tuntevat ”suuren vastuunsa” episodista VII. Hyvä, syytä on.
  • Yllättävää kyllä, sekä Kennedyn puheista että concept artistien Ian McCaigin ja Doug Chiangin sanavalinnoista päätellen vaikutti siltä, että elokuva oikeasti on vielä suhteellisen varhaisessa työvaiheessaan. ”It is all about the stories, the stories are literally all we talk about at this point”, Kennedy esimerkiksi sanoi. Veikkaan Kennedyn silti tässä vähän sievistelevän mutkia, sillä oli Bad Robotin julkaisemassa mysteerikuvassa mitä tahansa, olisin hämmästynyt, ellei seiskasta olisi tässä vaiheessa menossa jo muutamaskin kässäriversio. Tarinoiden pitäisi olla jo hahmottumassa, jos vuoden 2015 ensi-ilta on todella tähtäimessä. Mutta edellinen sitaatti kontekstiinsa: Kennedyn repliikki jatkui ”…We know ILM can do the effects”, mikä sinänsä kyllä on huojentavaa. Puhukaa tosiaan mieluummin niistä tarinoista, prequeleita tehdessäkin olisi kannattanut.
  • Käsikirjoittaja ja Rebels-sarjan tuottaja Simon Kinberg viittasi videotervehdyksessään originaalitrilogiaan kaikkien innoituksena ja toivoi, että uusissa tarinoissa päästään tähän fiilikseen. Syy, miksi mainitsen tämän tässä enkä seuraavassa postauksessa, jossa hölisen lisää Rebelsistä, on tietysti se, että Kinberg on mukana myös episodin VII kirjoitustiimissä ja vastuussa yhden spinoff-elokuvista kässäristä.
  • Pablo Hidalgo ja Ian McCaig. He tietävät niin paljon enemmän kuin kertovat. (kuva: Aki Jörgensen)

    Pablo Hidalgo ja Ian McCaig. He tietävät niin paljon enemmän kuin kertovat. (kuva: Aki Jörgensen)

    Ian McCaigilta kysyttiin omassa haastattelutilaisuudessaan episodi seiskan puvustuksesta ja hahmoista. McCaig painotti, ettei voi vastata, mutta kannusti yleisöä esittämään ideoitaan, luvaten piirtää ne kaikki, tietenkin lupaamatta, pääseekö mikään elokuvaan asti. Erääseen kysymykseen taisi kuitenkin vähän lipsahtaa. Kysyjä toivoi nimittäin seiskaan rokokoovaikutteista puvustusta, johon McCaig vastasi: ”Se tarkoittaisi, että galaksin pitäisi siirtyä taaksepäin siitä selkeästä tyylistä [mikä originaalitrilogiassa oli]. Niinkin voi tietysti tapahtua, mutta…”

Mutta tämä siis, ihan oikeasti, oli kaikki, mitä tuleviin SW-elokuviin liittyvää poimin tapahtumasta, joka kuitenkin oli maailman suurin Star Wars -kokoontuminen kahteen vuoteen. Kun Celebration seuraavan kerran järjestetään Anaheimissa huhtikuussa 2015, episodin VII pitäisi olla jo ihan nurkan takana (ellei projekti viivästy). Silloin ei samanlaista paljastusten momentumia enää ole. Ja tämä tilaisuus käytettiin näin.