Uusi Lucasfilm aloittaa kapinoimalla

Nyt se tiedetään. Dave Filonin uusi Star Wars -animaatiosarja ja, samalla, uuden Disney-Lucasfilmin virallisista SW-artikkeleista se, joka ehtii aikanaan silmiemme eteen ensimmäisenä. Ei, se ei ole Reclamation. Eikä se edes ole johdatus episodiin VII, kuten minä totisesti uskoin ja odotin.

Se on Rebels, animaatiosarja, joka sijoittuu episodien III ja IV väliin. Clone Warsista vastannut Filoni kapellimestaroi. Executive producereina myös Greg Weisman (Gargoyles ym. animaatiosarjoja) ja Simon Kinberg (mm. Hollywoodin uusi Sherlock Holmes ja tuleva X-Men: Days of Future Past). Viimeksi mainittuhan siis kirjoittaa myös yhtä tulevista spinoff-elokuvaa. Clone Wars -tekijäkaartia muutoin odotetusti Rebelsin riveissä. Tv-ensi-ilta syksyllä 2014, loogisesti Disneyn kanavilla. Juonesta ei tietenkään kerrottu mitään (otsikkokin voi tarkoittaa vaikka mitä/ketä), mutta TIE Fightereita siellä sitten ainakin on. Virallinen tiedote & julkistusvideo täällä.

Ensiajatuksia:

  • LFL sai juuri sanottua haluavansa keskittyä uusiin elokuviinsa. Nytkö sitten kuitenkin käännetään katse niinkin kauas kuin tapahtumiin, jotka johtavat siihen vanhimpaan SW-elokuvaan? Tuntuu omituiselta – tai vähintään asettaa ne edelliset vastaukset mm. 3D-versioiden ja Detoursin hyllyttämisestä eriskummalliseen, ellei peräti tekosyiseen valoon.
  • Setting on sitä yllättävämpi, kun tarkastellaan aikataulua: Rebels aloittaa syksyllä 2014, joten ensimmäinen kausi jatkunee seuraavaan talveen, jolloin taas Episode VII:n ensi-ilta saattaa olla jo vain muutamien kuukausien päässä. Edelleen, olisin totisesti kuvitellut telkkarisarjalla johdateltavan kohti uusia elokuvia.
  • Toisaalta, ratkaisu on hyvin ymmärrettävä siinä mielessä, että Disney-LFL haluaa taatusti johdattaa uuden suuntansa pariin myös prequeleihin pettyneet, SW:stä jo etääntyneet vanhat fanit. TIE Fightereita ja Kapinaliiton ensiaskeleet? Yeah, that oughta do it.
  • Niin paljon kuin expanded universessa onkin SW-universumia kammattu, episodien III ja IV välinen aikaa ei itse asiassa ole käytetty ihan puhki. Ja sitä paitsi, tässähän sitä nyt sitten vähitellen paljastuu, kuinka vanha expanded universe joutuu ullakolle..
  • Simon Kinbergin mukanaolo tarkoittaa todennäköisesti, että Kinberg kirjoittaa huhutun Solo-prequelin. Se ainakin sijoittuisi samoihin vuosiin. Tai no, toki kyseessä voi olla jokin toinenkin hahmo joka noina vuosina seikkailee, Boba Fett tai Yoda vaikkapa, mutta kun Solo kerran lienee jo lähes varmuudella mukana Episode VII:ssäkin, luottaisin tässä jo huhuun.
  • Hahmoihin liittyen ja muutenkin, on kai ihan mahdollista, että Rebels joka tapauksessa käsittelee teemoja tai tapahtumia, jotka heijastuvat myös uuteen elokuvatrilogiaan – välissä vain ajallisesti tapahtuu originaalitrilogia.

Päällimmäiseksi jää silti yksi ajatus. Mitä merkillistä voi tapahtua tv-sarjassa, joka kertoo kapinallisista ajassa vuosia ennen Kapinaliiton ”ensimmäistä voittoa pahaa galaktista Imperiumia vastaan”? Vapise, kaanonin logiikka…

Mainokset

Se Toinen Sarja: Into Darkness vie kohti valoa

Katsoin eilen Suomen ensi-illassa (kyllä, täällä Kuopiossa: Finkkarin uuden Scala-teatterin avajaisissa.) Star Trek Into Darknessin. Ja pidin, kuulkaas, kovasti.

Intohimoisimmat suippokorvat olkoot mitä mieltä tahansa, mutta minun kirjoissani Into Darkness on lähestulkoon ensiluokkainen scifisävyinen actionseikkailu. Jo J.J. Abramsin ensimmäinen Star Trek oli erinomaisen onnistunut tyylillinen modernisaatio, mutta vasta tämä toinen on tarinallinen modernisaatio.

Uudelleenkatsoin ensimmäisen uuden Trekin tällä viikolla. Se oli vielä enemmän starwarsia kuin muistinkaan: ihan kaikessa toimintakohtausten tyylistä miljööseen tosiaan näkyy, että ohjaajansa oli enemmän Wars- kuin Trek-fani, ja että uusi Star Trek oli jopa tehty enemmän Wars-faneille kuin trekkereille. Ja mikäs siinä, temppuhan kannatti: filmi oli älyttömän suosittu, ja avasi koko sisäänpäinlämpiävälle Trek-kulttuurille uusia yleisöjä. Gizmodon kriitikko kirjoitti juuri, että tuntee alkuperäisen Trekin vain muutaman tv-jakson tasolla, ja tuntee Abramsin Trekkien olevan tehty juuri hänelle.

Mutta vaikka minä(kin) pidin ykkös-Trekin sulavavauhtisesta toiminnasta, oli se myös pelottava esimerkki siitä, mitä en toivoisi kilpailevan saagan Episode VII:n olevan, ja minkä vuoksi en ollut aivan innoissani kuullessani Episode VII:n ohjaajavalinnasta. Star Trek 2009 oli niitä vuoristorataelokuvia, joiden kyydissä on kivaa, mutta jonka päätyttyä tapahtumat on jo unohtanut. Oli melkein yllättävää huomata toisella katsomiskerralla, että niin tosiaan, siinä ihan oikeasti posautettiin koko hiton Vulcanus avaruustuhkaksi, koska tarinan yhdentekevähkö, pilottijaksomainen pintajuoni peitti synkemmät sävyt alleen. Star Trekissä tapahtui omalle universumilleen perin harvinaisen vakavia, peruuttamattomia ja synkkiäkin asioita, mutta silti elokuva tuntui lähinnä kepeältä seikkailulta, jossa pinnari-Kirk kohoaa koulunpenkiltä kapteeniksi muutaman tunnin melskeissä ja kerää siinä sivussa ympärilleen tulevat kumppaninsa. Mitä tahansa nyt sitten Episode VII:ltä toivonkin (ei mennä siihen nyt), en toivo elokuvaa, joka ”vain viihdyttää”, ja joka syöksyy niin vauhdilla toimintakohtauksesta toiseen, että sitä katsoessaan unohtaa, minkä nimistä elokuvaa katsooakaan. Sillä, niin, Star Wars Episode VII:n ei pitäisi tarvita aloittaa niin puhtaalta pöydältä, että se ei tavoittelisi vanhojen elokuvien ystäviä.

Josta siis Into Darknessiin, joka ainakin yhden katsomiskerran perusteella on minusta parempi elokuva. Ja myös, jos tarpeen, parempi esikuva Star Wars Episode VII:lle.

Vaikka tämä Abrams-tiimin toinenkin Trek on täpöten täynnä toimintaa, tässä sitä kannattelee kunnollinen juoni käänteineen. Elokuvan vauhti tuntuu nyt ainakin useimmiten perustellulta, koska Into Darknessin shakkilaudalla on (ainakin) yksi pelaaja enemmän kuin ykkösosassa: aina joku uhkaa sankareitamme jostain suunnasta, joten onhan siinä liikuttava!

Kakkososaisuudestaan Into Darkness hyötyy erityisesti hahmovetoisuudessaan: meille ei tarvitse enää esitellä sankareita ja heidän erojaan vanhoihin esikuviinsa, joten nyt etenkin Kirkin ja Spockin suhteesta saadaan enemmän irti. Liekö kyse tuttuudestakin, että näyttelijöistä erityisesti Chris Pine eli Kirk parantaa ykkösosasta. Tosin tälläkin kertaa osalla jengistä on melko vähän tekemistä, mutta se on elokuvan formaattivika verrattuna pitkään televisiosarjaan. Ainoa uusi jengiläinen on nolon vanhanaikainen koriste-naishahmo. Hahmovetoisuudesta käy silti ainakin se, että Benedict Cumberbatchin hahmo (joo joo, koko tällaisista asioista kiinnostunut internet on tiennyt jo kuukausia mistä on kyse, mutta jätän nyt spoilerin kirjoittamatta) on todella tehokas, uhkaava pahis – ykkösosalla oli ongelmia tälläkin osastolla. Paljolti juuri Cumberbatchin presenssin ansiosta Into Darkness onnistuu tuntumaan edeltäjäänsä synkemmältä, vaikka edeltäjässä sentään räjäytettiin se Vulcanus.

Entäs se toiminta – jestas, Into Darknessissa on useampikin toimintakohtaus, joille kaikki viime vuosien yrittäjät saavat olla kateellisia. Erityisesti erään torpedointikohtauksen päätyttyä teki mieli taputtaa (en kehdannut yksin). On vaikeaa saada katsoja jännittämään elokuvassa, jossa hahmoille ei periaatteessa pitäisi voida käydä mitään, mutta tässä minä puristin penkin käsinojia. Ja onko Enterprise koskaan näyttänyt yhtä todelliselta ja, tuota, isolta kuin tämän elokuvan prologissa? Ei, ei edes Motion Picturen verkkaisissa kamera-ajoissa.

Kakkososa myös jatkaa onnistuneesti Trek-universumin modernisointia. Vanhoissa, pasifistis-aatteellisissa Trekeissähän ei juuri koskaan nähty esimerkiksi Maata, mutta tämä uusi vaihtoehto-Trek tuntuu tapahtuvan realistis-nihilistisemmässä tulevaisuudessa. Tämän Trekin maailmassa tuskin on luovuttu rahasta ja omaisuudesta. Silti kyse on (ainakin minun makuuni) riittävän samasta asiasta: uusi Trek on kuin modernisoitu valotus siitä vanhasta.

Muutenkin Into Darkness tasapainoilee onnistuneesti vaikeassa tilanteessaan muistaa saagan painolasti ja toimia ykkösosan myötä löytyneille uusille yleisöille. Se on täynnä viittauksia ja yksityiskohtia, jotka puhuttelevat vihkiytyneitä toisin kuin noviiseja, mutta ei välttämättä vaadi katsojaltaan mitään muuta aiempaa tietoa kuin sen oman ykkösosansa. Tämänkin olisi voinut tehdä niin monella tavalla: yhdessä kohtauksessa tohtori McCoyn pöydällä on tribble, ja jos pysyttäisiin tällä tasolla, olisi se aika laiskaa droppailua. Mutta esimerkiksi viittaukset Federaation ja klingonien imperiumin herkkiin suhteisiin toimivat todella hyvin. Sen sijaan siitä voi varmasti olla montaa mieltä, onko järkevää, että Into Darknessin loppupuoli tekee niin paljon, krhm, ”kunniaa” eräälle vanhalle Trek-tarinalle kuin tekee.

Kaiken kaikkiaan: Into Darkness on edeltäjänsä tavoin ennen kaikkea puhdasverinen viihde-elokuva, mutta se onnistuu viihdyttämisessä vielä edeltäjäänsäkin paremmin, syventäen tarinaa tietoisesti. Olen samaa mieltä Slashdotin pitkän arvion kanssa: ”Trek-teemaisena action-elokuvana” Into Darkness on loistava. Epäilemättä moni Federaation logon olkapäähänsä tatuoinut trekkeri kiroaa nämä kaksi elokuvaa vääräuskoisina. Ilmeisesti odotettavissa on myös arvioita, joiden mielestä ykkösosan päättymätön toimintavaihde oli parempi ratkaisu, koska niin ainakin tuntuu ajattelevan esimerkiksi Wired. Mutta minä nautin nyky-Trekkini tällaisena mieluusti.

Peruutus Trek-sivuvaihteelta tähän blogiin. Mitä nyt sitten tahdonkaan Episode VII:ltä (ei, ei vieläkään mennä siihen), Into Darknessissa on todella paljon sellaista, mille sanoisin kyllä. Ja se, mille sanoisin ei, liittyy suurelta osin Into Darknessin käsikirjoitukseen. Muistattehan, että Episode VII:ssä juuri se ei tule Abramsin tallista.

Reclamation: Lähellä, mutta ei sikaria

Päivä velvoittaa bloggaamaan: May The Fourth Be With You!

Lasse toivoi jo jokin aika sitten minun kantaani nettiin vuotaneeseen Star Wars Reclamation -tv-sarja-aihioon. Yritetäänpä nyt, vaikka myöhässäkin.

reclamation logo

Kuvakaappaus vuotaneen käsikirjoitusotteen nimiösivulta.

Kyse on siis tästä: Imdb:n foorumeille postattiin huhtikuun alussa seitsemän ensimmäistä sivua uuden SW-animaatiosarjan treatmentista. Sivut vuoti Imdb-käyttäjä fantasmographer, joka profiilinsa mukaan on työskennellyt Lucasfilmillä vuodesta 2008, mutta postauksen mukaan sai potkut LFL:n pienennyksen yhteydessä tänä keväänä. Kirjoittajan mukaan treatmentille näytettiin jo vihreää valoa tammikuussa, mutta irtisanomisten yhteydessä kaikki pistettiin seis.

First things first:

  • veikkaan, että käyttäjä on aito (imdb-profiilikin on luotu jo maaliskuussa 2006)
  • edelliseenkin liittyen, olen valmis uskomaan treatmentin aidoksi, vaikka kelpo argumentteja feikki!-väitteiden tueksi on kyllä helppo huomauttaa (vaikkapa täältä).
  • jos näin, koska treatment on päivätty marraskuun alkuun 2012, se on käytännössä kirjoitettu ennen Disney-LFL -kaupan julkistamista (30.10.2012)
  • tästä seuraa, että kyseessä on tosiaan vasta treatment, ei lopullisesti päätetty sarja-aihio
  • treatmentin seitsemästä sivusta vain neljällä on tekstiä, eikä kyseessä ole siis koko dokumentti
  • vaikka uskoisin käyttäjän ja dokumentin aidoksi, en ole lainkaan varma, uskonko väitettä greenlightista. Tammikuussa LFL oli jo uuden omistajan alaisuudessa, ja minusta tuntuu hyvin oudolta, jos siinä vaiheessa olisi lukittu näin isoa projektia – maaliskuussa Disney ilmoitti lopettavansa Clone Warsin ja huhtikuussa sulkevansa LucasArtsin.

Lisäksi, ja olennaisesti: jos uskomme alkuperäisen lähteen vilpittömyyteen, on huomattava, että kirjoittaja ei väitä, että kyseessä olisi Dave Filonin uusi sarja, vaikka moni nettilinkkaaja vetääkin tämän johtopäätöksen. (Tuoreehko Filoni-haastattelu julkaistiin muuten huhtikuun alussa fanipodcast Rebel Force Radiossa, ja siinäkin hän puhuu toiveistaan jatkaa SW-animaation parissa.)

Aivan yhtä hyvin Reclamation voi olla jonkun aivan toisen tahon treatment, joka nimenomaan on hylätty. Se taas tarkoittaisi, että Filonilla on tekeillä jotain ihan muuta.

Sitten Reclamation-treatmentin sisältöön. Nopea referaatti, vaikka paremman kuvan toki saa lukemalla sivut itse:

Star Wars Reclamation olisi uusi, ”hahmovetoinen” animaatiosarja, joka johtaisi suoraan Episode VII:aan. Hahmovetoisuudella saatetaan tosin tarkoittaa lähtökohtaa, joka kuulostaa minusta melkein hahmovetoisuuden vastakohdalta: Reclamation esitellään Clone Warsin tyylisenä yksittäisistä jaksoista ja välillä muutaman jakson mittaisista juonista koostuva tarinankerrontana, jossa jaksojen päähenkilöt vaihtuvat. Pääosassa olisi sekä uusia että vanhoja hahmoja: esimerkiksi Tasavallan johtajat Mon Mothma ja Leia Organa, mutta myös uusia jedejä ja ilmeisesti pakollisena salakuljettajahahmona Landon tytär. Tavoitteissa mahdollisimman suuri yleisö, mutta tähtäimessä Clone Warsia paremmin myös aikuiset katsojat.

Juoni? Sarja tapahtuisi 15 vuotta Return of the Jedin jälkeen. Jediritarikuntaa on ainakin jonkin verran elvytetty. Imperiumi on valtioliittona kaatunut, mutta sen perinteelle uskollinen epämääräinen joukko aurinkokuntia taistelee Uutta Tasavaltaa vastaan. Galaksissa vallitsee siis tavallaan Kapinaliitto vs. Imperiumi -asetelma nurinpäin. Sarjan alussa osapuolet päätyvät kuitenkin epävarmaan liittoon, kun molemmat yllättää uusi uhka: Coruscantin itsensä alakerroksesta 1313 nousevat ”mustat droidiarmeijat”.

Niin, aivan: 1313. Treatment siis kytkeytyy suoraan LucasArtsin suurprojektiin 1313, joka julkistettiin jo kesällä 2012 ja jonka ei tuolloin (tai myöhemminkään) käsittääkseni tiedetty liittyvän mitenkään uusin Star Wars -elokuviin. Pelin piti olla viime vuosien SW-pelejä synkempi 3D-präiskintä Coruscantin rikolliskerroksessa 1313, ja siinä pelattaisiin palkkionmetsästäjillä (lue: ei Voimaa käyttävillä hahmoilla). Peli näytti kieltämättä kiinnostavalta, jopa tällaisen ei-enää-pelaavan silmiin. Mutta, se on siis lopetettu. Slut, Finito, The End. Ellei matskua sitten myydä alihankkijalle, mutta jos pelin tekijät saivat jo potkut, tämä ei taida olla kovin todennäköistä.

Viimeistään tämä johtaa minut tulkitsemaan, että tuskinpa myöskään Reclamation on tekeillä enää, jos koskaan olikaan. Spekuloida voi tietysti, että kenties George Lucas tosiaanoli kehitellyt Episode VIII:tä varten jotain tällaista, mutta Disney-LFL vaihtoi talven aikana suuntaa, ja hylkäsi siten toisenlaiseen elokuvaan johtavat 1313-pelin ja Reclamation-sarjan. Vastaavasti, sekin on toki mahdollista, että todella näemme jotain tällaista tulevassa elokuvassa, mutta Disney-LFL haluaa johdatella katsojat sen pariin toisella tavalla. Tai samallakin tavalla, mutta vasta parin vuoden päästä.

Silti, jos nyt unohdetaan tämäkin, arvioinpa vielä Reclamationista vuotaneita sivuja muutamalla määreellä:
+ Galaktinen asetelma. Mieluummin uusi uhka kuin ikuinen Imperiumi. Toisaalta se, että keisarillisia ei olisi täysin kukistettu uuden uhan ilmetessä, antaa jänniä tarinallisia mahdollisuuksia poliittiseen pelaamiseen – ja vieläpä sellaisia mahdollisuuksia, mitä ei ole täysin koluttu expanded universessa.
+ Jedit. Treatmentin mukaan Voiman käyttäjiin suhtaudutaan epäluuloisesti Uudessa tasavallassa. Tämä on minusta hieno idea, ja käy täysin järkeen, kun muistetaan Imperiumin vähätelleen jedejä parinkymmenen vuoden ajan (”that ancient religion”, muistattehan!). Oikeastaan jännä juttu, että vanhassa expanded universessa jedien asemanpalautus otettiin aina selviönä, toki yksittäisiä planeettoja lukuunottamatta. Eikö itse asiassa huomattavankin osan galaksia voisi kuvitella suhtautuvan jedeihin (ja koko Uuteen Tasavaltaan!) kuten Timothy Zahnin noghrit: vihamielisesti, koska heidän näkökulmastaan Imperiumi oli vapauttaja? Tässä voisi olla yksinkertaisuudessaan nokkela kulma, jolla Star Wars -maailmaa voisi nykyaikaistaa Episode VII:ssa.
+ Leia. Treatmentin mukaan Leiaa muistetaan sankarina kapinan ajalta mutta hänen jedi-sympatioistaan ei pidetä. Lisäksi treatmentissa vihjataan ”cover-upista” liittyen Leian suhteeseen Anakin Skywalkeriin. Jälleen, tällaista en muista expanded universessa nähneeni, ja tämä kuulostaa hyvin kiinnostavalta.
+ Tunnelma. Edellisiin kohtiin liittyen: Reclamation vaikuttaa aidosti vakavammalta tarinankerronnalta kuin, no, ainakaan Clone Wars oli. Ja iso osa EU:sta.
+/- Keisarillisen liiton johtaja Rath Zel-Quul. Chiss, joka joutui Palpatinen Imperiumissa ongelmiin omantuntonsa vuoksi. Siis älykäs vastapuolen johtaja, jota ei voi pitää pahana an sich. Eli – lajia myöten! – suuramiraali Thrawn uudella nimellä. Niin paljon kuin Thrawnista pidänkin, tämä tuntuu vähän tylsältä vedolta. Ja miksi ihmeessä nimessä on Batman-viittaus?
– Uudet hahmot. Jedi- ja salakuljettajahahmot vaikuttavat treatmentissa kovin geneerisiltä. Pahaenteisin on silti ”The Shade”, valomiekalla aseistautunut naamioitunut kostaja. Veikkailla sopii, keneksi vanhaksi hahmoksi tämä mysteerio ekan tuokkarin päätöksessä paljastuisi (moni netissä epäili heti Lukea, minä pistäisin ehkä sittenkin rahani Mace Winduun).
– Suuri paha. Droideja Coruscantin kellarikerroksista? Öö, ei. Ei oikeasti ei. Ehkä mieluummin jopa se Imperiumin uusi nousu.
– Juonimahdollisuudet. Ensimmäinen tekstisivu antaa minusta ymmärtää, että loppujen lopuksi tekeillä olisi synkemmistä sävyistä huolimatta sarja, joka Clone Warsin tavoin polkisi paikallaan ja vaihtelisi tyyliä humoristisen jakson yksittäisjaksosta aina vähän kunnianhimoisempaan parin jakson kaareen – pääsemättä silti mihinkään (”any character can be the star”). Tämä ei ole minun käsitykseni hahmovetoisesta kerronnasta, eikä juonivetoisesta.

Kaikkiaan: Star Wars -sarja voisi minusta mennä paljon pahempaankin suuntaan kuin Reclamation-luonnoksessa, mutta ihan tällaisenaan tämä ei kuitenkaan ole Se Juttu, johon toivon sen menevän. Pikemminkin kyseessä on Clone Wars -animaation fanien päiväuni vanhan expanded universen päänmenoksi.

Niin, ja sitten meillä on Lucasfilmin vastaus TheForce.Netille, että Reclamation-kässäri ei olisi aito. Ehkäpä siis niin. Sillä eihän kukaan narraisi sammuttaakseen ikävän totuusperäistä huhua, eihän…?