Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt muutama viikko, vaikka sanottavaa olisi kyllä ollut tässä välissäkin. Lienee syytä ryhdistäytyä, koska kerran kolme Star Wars -elokuvaakin voi päätyä katsomaan ex tempore. Kotisohvallamme katsottiin nimittäin viime viikonloppuna sen kummemmin etukäteen suunnittelematta sisarussarjan voimin episodit I-III eli Shadow of the Sith, The Republic Divided ja Dawn of the Empire.

Ai oliko teidän hyllyssänne toisennimiset dvd:t? Joo, niin minunkin. Kyseessä olivat siis nimimerkki L8wrtr:n fanileikkaukset episodeista I-III.

Fanileikkauksilla tarkoitetaan elokuvien epävirallista uudelleenkoostamista, ja niiden kirjoon voi tutustua Internet Fanedit Databasessa (olisihan se pitänyt arvata). Usein kyse on lyhentämisestä: esimerkiksi käyvät vaikkapa ”Tolkien-fanin versiot” Peter Jacksonin trilogiasta, joista on poistettu kirjoihin lisätyt kohtaukset. Toinen suosittu fanedit-muoto on elokuvasta poistettujen kohtausten ”palauttaminen” elokuvaan. Rohkeimmat leikkaajat ovat syvämuokanneet elokuvien rakenteita uusiksi: itseäni kiinnostaa esimerkiksi nähdä Spicediverin versio Kummisetä kolmosesta, jossa (aliarvostettu) originaalileffa on yritetty palauttaa siihen muotoon, mitä Coppola tavoitteli, Michael Corleonen henkisen ja kirjaimellisen lopun kertovaksi epilogiksi varsinaisille Godfather-elokuville. Oma lukunsa ovat enemmän-tai-vähemmän-kieli-poskessa -versiot, joissa elokuvien virheiden korjaamisen sijaan on leikitty materiaalilla, esimerkiksi koostaen 24:n kokonainen tuotantokausi elokuvan muotoon tai järjestäen Back to the Future -trilogia kronologiseen järjestykseen (ei, en ymmärrä minäkään). Faniediteistä kirjoitti äskettäin myös Olli Ylen sivuilla.

Star Wars -elokuvat ovat, tietysti, mitä otollisin aihe tällaiselle puuhastelulle. Koko fanedit-kulttuurin tärkeimpiä kulmakiviä on The Phantom Edit, vhs-aikakaudelta kumpuava Mike J. Nicholsin versio Phantom Menacesta, jonka maine kantautui nopeasti Suomeenkin asti. Itsekin muistan kuulleeni jo kauan ennen varsinaista internetin SW-piirien aikaani ”versiosta, josta Jar-Jar olisi poistettu”. Näinhän Phantom Editissä ei itse asiassa ole tehty, ja saman episodin myöhemmät faneditit ovat paljon radikaalimpia, mutta sen peruslähtökohta innoitti monia: kuinka paljon paremmaksi jopa maailman vihatuin blockbuster voidaan muuttaa yksinkertaisilla tempuilla, pelkästään olemassaolevaa materiaalia käsittelemällä ja hyvinkin pieniä kohtia poistamalla. Epäilemättä Phantom Editin vaikutusvalta perustuu myös siihen, että Lucasfilm ei haastanut Nicholsia näkyvästi oikeuteen: syntyi kulttuuri, jossa faniedittejä on – ainakin toistaiseksi – siedetty fanikulttuurin osana, kunhan niiden tekijät eivät yritä hyötyä teoksistaan rahallisesti. (Tosin kulttuuriin kuuluu, että download-linkkejä ei levitellä netissä kovin avoimesti.)

Phantom Edit keskittyi siis viilaamaan Phantom Menacea paremmaksi elokuvaksi poistamalla siitä ärsyttävimpiä, tarpeettomimpia ja tyylitajuttomimpia kohtia, kuten gunganin astumassa ällökakkaan. Tällainen käsittely puuttui kuitenkin vain elokuvan pinnallisimpiin ongelmiin. Ei kai kukaan tosissaan ole sitä mieltä, että Phantom Menace muuttuisi onnistuneeksi elokuvaksi ilman Jar-Jar Binksiä?

Omat definitiiviset versioni Phantom Menacesta ja Attack of the Clonesista ovat jo pitkään olleet nimimerkki MagnoliaFanin versiot Balance of the Force ja The Clone War. Niissä elokuvia ei ole vain lyhennetty, vaan niiden koko sävy on muutettu. MagnoliaFanin monista tempuista nerokkain on gunganien ja neimoidiaanien (=kauppaliittolaisten) puheen skrämplääminen muminaksi, joka on sitten tekstitetty uudelleen, jolloin hahmojen luonteet, motivaatiot ja paikoin jopa elokuvan tapahtumat muuttuvat. MF:n elokuvissa erityisesti Jar-Jar ja Anakin muuttuvat fiksumpaan suuntaan. Gunganien ja nabooiden välistä suhdetta selittää vanha rotujännite. Kauppaliiton invaasio on paljon originaalielokuvaa hyytävämpi, koska saamme kuulla valloittajien harrastavan orjakauppaa ja teloittavan Amidalan hoviväkeä. Tietenkään MF:n versiossa ei mainita midikloriaaneja tai neitseellistä syntymää. Siellä täällä MF on parantanut elokuvia myös huomaamattomilla keinoilla, kuten vaihtamalla Lucasin versioiden repliikkejä vaihtoehtoisiin ottoihin.

Totuuden nimissä on tietysti myönnettävä, että MF (ja monet muut Nicholsin jälkeiset fanileikkaajat) ei ole tyytynyt vain editoimaan, vaan osa muutoksista on vaatinut efektien käsittelyä, värimäärittelymuutoksia ja muuta sellaista, mikä menee jo erikoisefektien osastolle ja siten syvällisempään ”elokuvaan puuttumiseen”. Tästä huolimatta MagnoliaFan ei ole poistanut käytännössä mitään alkuperäisten elokuvien kohtausta kokonaan, joten Balance of the Force ja The Clone War eivät koskaan tunnu lyhennetyiltä. Ne tuntuvat älykkäämmiltä ja synkemmiltä versioilta samoista tutuista elokuvista, ja ne toimivat loistavasti SW-maratonin kahtena ensimmäisenä elokuvana.

Sidenote: En tiedä, mitä tapahtui MagnoliaFanin Episode III:lle. Jos tämä Twitter-tili ja nämä postaukset ovat oikeita (ja uskon, että ainakin postaukset ovat), se oli kyllä tekeillä. Olen aidosti harmissani, että sitä ei ole olemassa, vaikka olenkin sitä mieltä, että Revenge of the Sith on kahta edeltäjäänsä onnistuneempi jo alkuperäisessäkin asussaan.

Mutta. Viime viikonloppuna siis katsoimme L8wrtr:n versiot Shadow of the Sith, The Republic Divided ja Dawn of the Empire. Niiden tekijä menee vielä paljon MF:ää pitemmälle. L8wrtr:n metodi on ollut leikata George Lucasin versioista pois kaikki, mikä hänestä on tuntunut vähänkin väärältä. L8wrtr:n mielestä prequel-trilogian ongelmia ovat muun muassa luotaantyöntävät päähenkilöt, epäuskottava rakkaustarina ja epäsynkkä originaalitrilogian tyyliin (enkä minäkään taida olla näistä pahasti eri mieltä). Sinnikkäällä saksimisella kaikille näille ongelmille on tehty ihmeitä: Anakin ei whinetä, ”Darth” ei ole sith-titteli, Yoda ei valomiekkaile eikä Artoo lennä. L8wrtr käyttää tekstitystemppua vain pari kertaa, ja silloinkin lähinnä nopeuttamaan juonta: hänen episode II:ssaan Obi-Wan ei käy cgi-hahmon kulmakuppilassa, jedikirjastossa eikä Yodan päiväkodissa. Leikkaukset näkyvät minuuteissa: siinä missä MagnoliaFanin versiot ovat vielä melko lähellä originaaliversioiden pituutta (osin siksi, että niihin on palautettu dvd:n deleted scenejä MF:n poistamien tilalle), L8wrtr:n Episode I on 34 minuuttia Lucasin versiota lyhyempi ja Episode II peräti 41 minuuttia alkuperäistä lyhyempi. Episode III on lyhentynyt vähiten, mutta siinäkin erityisesti alun pelastusoperaatio ohitetaan hujauksessa.

L8wrtr:n versiolla on kieltämättä ansionsa. Ne tuntuivat niin lyhyiltä, että ne katsoi kevyesti. Vauhdin lisäksi L8wrtr muuttaa usein todella nokkelasti tapahtumia leikkauksella: erityisen hienosti toimii Phantom Menacen loppu, jossa Anakin ei suinkaan vahingossa satu lentämään avaruuteen ja räjäytä Kauppaliiton komentoalusta painaessaan väärää nappia, vaan tekee kaiken tämän tarkoituksella. Toimiva on myös Clonesin puolivälin aamuinen heräämiskohtaus, jossa L8wrtr:n versiossa Anakin ja Padme ilmiselvästi ovat viettäneet yön yhdessä. Itse ihailin myös hienovaraisempia temppuja, kuten elokuvien yleisen rytmiikan jouhevoittamista poistamalla esimerkiksi sieltä täältä sana tai kaksi repliikistä.

Toisaalta katsojaseurueemme oli yksimielinen siitä, että L8wrtr menee hieman liiankin pitkälle. Hänen versiossaan Anakinin ja Padmen rakkaustarinan sekä Anakinin ja Obi-Wanin ystävyyssuhteen uskottavuusongelmia on korjattu poistamalla kaikki epäröinnit rakastumisesta ja kaikki piikittely ystävyyssuhteesta. Tulos on, että rakastuminen tuntuu vielä alkuperäistäkin äkkinäisemmältä ja ystävyyssuhde jää ohuemmaksi. Joissakin kohdissa L8wrtr on selvästi myös eri mieltä kanssani siitä, mikä Lucasin elokuvissa itse asiassa toimii: minusta aidosti toismaailmaista kulttuuria huokuva kuningatar Amidala on aivan ylivoimaisesti parasta Phantom Menacessa ja koko elokuvan parhaan repliikin ”I will not condone a course of action that will lead us to war” leikkaaminen on lähes anteeksiantamatonta. Ja parempi puolisko taas on erityisen mieltynyt siihen lentävään Artoohon…

L8wrtr:n versio tuntuu olevan Fanedit.orgin väen suosikki SW-edit, mutta en siis ole aivan samaa mieltä. Se toimii katsojille, jotka osaavat prequel-trilogian ulkoa, ja haluavat (tällä kertaa?) katsoa sen jouhevasti, ärsyttävyyksistään totaalisen riisuttuna. MagnoliaFanin versio taas toimii jopa alkuperäisiä elokuvia näkemättömälle, ja on minusta täysin uskottava vaihtoehto Lucasin elokuvien korvaajaksi.

Kaikkiaan fanedit-kulttuuri kertoo näiden(kin) elokuvien kohdalla vain siitä, että pohjimmiltaan niitä rakastetaan – tai ainakin haluttaisiin rakastaa. Mike J. Nichols, MagnoliaFan, L8wrtr ja monet muut ovat käyttäneet lukemattomia työtunteja Phantom Menacen ja kumppanien parantamiseen, koska he haluavat löytää Lucasin näkemyksen sisältä paremman elokuvan. Ymmärrän heitä oikein hyvin.

Tuskinpa nämäkään jäävät viimeisiksi fanifilmiversioiksi. Hurjin projekti on Adywanin ”revisited” versio koko trilogiasta, joka alkoi ANH:n dvd:n värikorjauksena ja on edennyt vaiheeseen, jossa tekijä suunnittelee uusien kohtausten kuvaamista näyttelijöiden kanssa. Tekisiköhän joku meidän taloudellemme prequel-trilogiasta ainoastaan Artoon seikkailuihin keskittyvän version?